Virtuaalitalli Heijastuksen tallipäiväkirja

Karos 9.9.10

2010-09-09T22:38:00.000+03:00

Aurinkoinen syyskuinen päivä oli käynnissä. Pieni tuulenvire kävi läpi pihan kun saavuin tallille. Laitumella näin seisovan lauman hevosia. Niidenkin laidunkausi loppuisi pian. Talutin pyöräni tallin taakse ja suunnistin kulkuni laitumelle. Laidun aluetta oli jo pienennetty ja se viesti selvästi sen purkamisesta pian. Nappasin Karosin riimunvarren ja huutelin oria portilla. Näin kuinka rautiaanvärinen Karos heilautti päätään metsänreunassa ja ravasi portille. Kehuin sitä ja kiinnitin narun riimuseen. Talutin Karosin mäkeä ylös takaisin tallipihalle ja jatkoimme matkaamme talliin.

Ori suunnisti tottuneesti karsinaansa. Irrotin riimunarun ja suljin oven. Noudin satulahuoneesta Karosin varusteet ja harjat ja toin ne käytävälle. Vein Karosin perimmäiselle hoitopaikalle ja sidoin kiinni. Ryhdyin sukimaan tuttuun tapaan. Tein perusteellisen harjauksen ja tarkistin kaviot. Liu´utin suojat jokaiseen jalkaan ja taputin Karosia. Satuloin orin uuteen hienoon yleissatulaan ja kiristin vyötä pikku hiljaa. Vaihdoin riimun suitsiin ja painoin ratsastuskypäräni päähän. Irrotettuani Karosin, talutin sen ulos tallista ja seisautin tallipihalle. Kapusin ratsaille, kiristin vyötä ja mittasin jalustimet.

- Mennään pellolle vähän pitämään hauskaa, vai mitä poika, kuiskasin orin korvaan ja kehotin sen liikkelle. Kävelimme mäen alas ja ohitimme laitumet. Kävelimme muutaman sadan metrin matkan tietä pitkin, kunnes ylitimme ojan ja saavuimme sänkipellolle.

Karos loikki allani innoissaan ja teki pieniä sivuloikkia. Kannustin hevosen eteenpäin ja lähdimme kiertämään peltoa ympäri. Kävelimme pellon kerran ympäri verrytelläksemme ja siirryimme sitten kevyeeseen raviin. Liikuttelin kuolainta, hain asetusta ja ratsastin aivan kuin kentälläkin. Korskuva hevonen yritti parhaansa mukaan ravailla melko vauhdikasta vauhtia, mutta tyyntyi pikku hiljaa ja rupesi kuuntelemaan apujani. Kierros kierrokselta etenimme ja teimme voltteja ja ympyröitä. Kokeilimme lyhyitä väistöpätkiä ja siirtymisiä. Ori pureskeli kuolaintaan ja kulki kaulakaarella. Kehuin Karosia ja varmistin että myös takapää oli menossa mukana. Siirryimme laukkaan ja pidättelin hevosta. Jäimme kulmaan laukkaamaan isoa ympyrää ja hakemaan tuntumaa.

Hikiläikät olivat muodostuneet orin kaulalle, kun vihdoin siirsin sen ravin kautta käyntiin. Kävelimme kerran pellon ympäri ja kokosin taas ohjat. Ravailimme hetken ja ohjasin sitten hevosen erääseen kulmaan. Nostimme laukan ja kannustin oria lisäämään vauhtia. Nyt annoin sille luvan juosta energiansa pois. Pidin hyvän tuntuman suuhun, nousin kevyeeseen istuntaan ja liu´utin käsiäni kaulaa pitkin eteenpäin. Karos loikki muutaman metrin eteenpäin ja singahti sitten kunnolla matkaan. Kaviot rummuttivat pellon pintaa ja saivat pölyn nousemaan maasta. Painoin pohkeeni orin kylkiin ja tunsin kuinka hevosen lihakset jännittyivät ja se syöksähti entistä reippaampaan laukkaan. Myötäilin hevosen liikkeissä ja nautin vauhdin hurmasta. Puuskuttava hevonen rupesi hieman himmaamaan vauhtia, jolloin kehotin sitä juoksemaan entistä lujempaa. Karos puristi viimeiset voimat ja ampaisi matkaan. Muutaman kymmenen metrin jälkeen, nousin pystyyn, nojasin taakse ja pidätin hevosta. Hitaasti ori siirtyi kiitolaukasta laukkaan ja pian ravin kautta käyntiin. Sieraimet suurina ohjasin puuskuttavan hevosen käynnissä tielle.

Lähdimme kävelemään tietä päinvastaiseen suuntaan. Taputin hevosen hikistä kaulaa ja annoin vapaampaa ohjaa. Karosin kyljet kohoilivat reippaaseen tahtiin. Kävelimme muutaman kilometrin lenkin metsässä ja palailimme tallille. Hevonen rupesi jäähtymään ja sen hengitys tasaantui. Kiitin hevosta ja seisahduimme tallipihalle. Karos oli yltä päältä hiessä, mutta varsin tyytyväisen näköinen. Avasin satulavyötä hieman ja nostin jalkkarit, vein orin talliin. Hoitopaikalla riisuin kaikki varusteet ja laitoin riimun päähän. Vein orin pesupaikalle ja ryhdyin pesemään hikistä karvaa. Kastelin koko hevosen ja hieroin shampoota karvalle. Annoin likaveden valua viemäriin ja huuhtelin hevosen. Kylmäsin jokaista jalkaa 4min ja kuivasin hevosen. Halasin väsynyttä mutta iloista hevosta ja hieroin linimenttiä kuivattuihin jalkoihin. Voisin kääriä fleecepintelit orin jalkoihin, koska pellolla juokseminen koetteli myös sen jalkoja. Vein sen karsinaan ja ryhdyin käärimään pinteleitä. Käärin ne melko korkealle ja varmistin että ne olivat hyvin jaloissa. Kello oli jo niin paljon että iltatallitkin aloitettaisiin pian, joten levitin kevyen loimen hevosen päälle, pesun vuoksi ja syötin sille porkkanan. Siivoin jälkeni, kirjoitin Karosin liikutusvihkoon ja lähdin kotiin.

Karos 25.7.10

2010-07-25T15:51:00.000+03:00

Astuin ulos mopoautoni tunkkaisesta sisätilasta ja vedin syvälle keuhkoihini tuttua hevosen hajua. Ahh! ihanaa vihdoin tallilla, tuumin. Nappasin tallikassini ja saapastelin tallipihan poikki sisälle viileään tallirakennukseen. Kaikki hevoset oleilivat laitumella, joten talli tuntui ihmeen hiljaiselta ja autiolta. Kosketin sormillani Karosin karsinan hopean väristä nimikylttiä ja liu´utin kättäni pitkin karsinan puista ovea. Askeleeni kaikuivat pitkän käytävän poikki. Saavuin toimiston ovelle ja avasin suuren tammioven.

Amar istui toimistopöytänsä takana ja tervehti minua iloisella huudahduksella. Nainen pyysi minua istuutumaan ja kaatoi minulle ison mukillisen höyryävää hunaja teetä. Kiitin ja hörpin janoisena maukasta teetä.
- Wonder, pitkästä aikaa, Amar naurahti.
- Totta tosiaan, tuntuu että edes kesälomalle, ei aika tahtoisi riittää, puuskahdin.
- Sellaista se elämä on, Amar naurahti ja kaatoi itselleenkin tilkan teetä.
- No mitäs sinulla on suunnitelmissa Karosille? Amar kysyi.
- No itseäni tekisi hurjasta mieli hyppiä esteitä, mutta mitäs Karosin kanssa ollaan puuhailtu nyt lähi aikoina? Kysyin.
- Esteet sopivat Karosin viikko rytmiin oikein mallikkaasti. Olen sillä ratsastellut, jo nyt kahden viikon ajan oikeastaan pelkkää koulutyöskentelyä ja muutaman rennon maaston, Amar sanoi.
- Hienoa! Innostuin.

Pian oli minun aika nousta ylös, kiittää teestä ja lähteä laitumelle moikkaamaan Karosia. Saapastelin pihan ylitse, koivukujan lävitse laitumen portille. Hevoset mutustelivat tyytyväisinä maukasta ruohoa. Näin Karosin hohtavan rautiaan karvan jo kaukaa. Vihelsin ja huusin oria. Karos nosti uljaan päänsä ylös ja hirnui kovaäänisesti. Rapistelin taskussani olevaa karkkipaperia ja sain Karosin ravaamaan innokkaasti kohti porttia. Kehuin sitä ja annoin sille yhden sokeripalan. Napsautin riimunvarren kiinni riimuseen ja avasin portin. Karos tepasteli rinnallani häntä korkealla ja kaula kaarella. Taputin sitä ja talutin sen talliin. Tallikäytävällä istui tuttu tallityttö, jota tervehdin hymyillen. Sidoin Karosin kiinni hoitopaikalle ja pyysin Annika, nimistä tallityttö vartiomaan oria hetken. Hain satulahuoneesta Karosin satulan, suitset, harjat ja suojat. Saapastelin tallin puolelle ja ryhdyin töihin. Suin oria reippain vedoin kumisualla ja juttelin samalla Annikan kanssa. Karos oli leikkisällä tuulella ja jaksoi tuin tuostakin repiä riimunarujaan, kuopia kavioillaan tai riuhtoa päällään. Tyynnyttelin sitä hieman ja vaihdoin suan dandyyn. Saatuani hevosen harjattua, tarkistin kaviot ja kokeilin että kengät olivat huolellisesti paikoillaan. Sitten sujautin suojat kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan selkään. Satuloitu hevonen steppasi hoitopaikalla, eikä olisi millään halunnut ottaa kuolaimiaan suuhun. Saatuani ne kumminkin paikoilleen kiristin suitsien remmit ja taputin kiitokseksi jääräpäistä hoitohevostani. Kiristin vielä vähän vyötä ja painoin kypärän päähän. Varusteita putsaava Annika lähti kanssani yhtä matkaa pihalle. Vein Karosin kentälle, jossa oli jo valmiiksi koottuja esteitä.
- Voin auttaa sinua radan rakennuksessa, Annika sanoi.
- Voi kiitos! Hihkaisin. Rakensimme vaivalloisesti muutaman n. 60cm esteen ja siitä korkeampia. Sitten talutin orin keskelle kenttää ja nousin ratsaille. Säädin jalustimet ja kiristin vyötä. Annika istuutui metallisen maitotonkan päälle ja katsoi hymyillen steppailevaa hevosta allani.
- Sillä taitaa olla hieman virtaa, Annika sanoi.
- Jep, lievästi sanottuna, huokaisin ja kehotin hevosta kävelemään uralla.

Käveltyämme melkein 10min verran, kokosin hieman ohjia ja lähdimme ravailemaan. Tein runsaasti puolipidätteitä ja pyrin keventämään mahdollisimman rauhallisesti. Painoin kantapääni alas, nostin leuan ylös ja pyöräytin hartiani taakse. Tarkisti että nyrkki oli kiinni ja nostin nyrkit pystyyn. Liikutin kuolainta aktiivisesti, jotta se pysyi pehmeänä hevosen suussa. Etenimme uraa pitkin reippaassa kevyessäravissa ja teimme paljon voltteja ja hidastuksia. Asetin ja taivutin Karosia ja ratsastin sitä aktiivisesti, niin että takapääkin pysyi menossa mukana. Pitkän verryttelyn jälkeen, vaihdoimme suunnan ja lämmittelimme vielä toiseen suuntaan. Ori oli täynnä energiaa, joka purkautui siitä pikku hiljaa. Pian hidastin orin vauhtia reilusti, istuin harjoitusraviin ja lähdin istunnallani ratsastamaan ravia rauhallisemmaksi. Annoin takapuoleni mukautua hevosen liikkeisiin ja liimautua kiinni satulaan. Nojasin reilusti taakse, kannoin omat käteni ja pidin pohkeeni tukevasti kiinni hevosen kyljissä. Asetin Karosia sisälle päin ja jatkoimme useiden volttien tekemistä. Vauhtia alkoi pikku hiljaa rauhoittumaan ja kyytikin tuntui mukavammalta. Ryhdyimme tekemään pysähdyksiä. Teimme aina yhden pysähdyksen päädyissä ja kaksi pysähdystä pitkillä sivuilla. Karos totteli vastahakoisesti ja siirtyi ravista seisahdukseen aina joka kerta kun ratsastaja niin vaati. Kehuin oria ja jatkoimme muutaman kierroksen jälkeen suunnanvaihdon jälkeen samaa hommaa. Huolellisten verryttelyjen jälkeen, olin saanut hevosen otteisiini, niin että se kuunteli kääntäviä, pidättäviä ja eteenpäin pyytäviä apujani. Kehuin Karosia ja siirryimme laukkaan. Painoin kantapääni alas, rentoutin jalkani mutta painoin ne silti pitkälle alas. Nojasin taakse, mukauduin hevosen liikkeisiin ja ratsastin laukkaa pyöriväksi ja rauhalliseksi. Olimme jääneet isolle keskiympyrälle, jossa sain hevosen hyvin haltuuni. Asetin hevosta sisälle ja liikutin kuolainta. Karos korskui allani, mutta totteli jokaista apuani. Pidätin oria reilusti ja pyysin siltä siirtymisen raviin. Muutaman askeleen jälkeen, ori siirtyi pärskähdellen raviin. Kehuin sitä ja nostimme uuden laukan. Teimme nyt hieman pienempää ympyrää, jolloin hevoseltakin vaadittiin lyhyempää, rauhallisempaa, mutta samalla astetta tarmokkaampaa askelta. Pidin ulkoapuni koko ajan hereillä, jottei ori yrittänyt karata lapa edellä ulospäin. Kehuin laukkaavaa ratsua allani, rentoutin oman kehoni ja lähdin ratsastamaan laukkaa entistä lyhyemmäksi. Pidättelin etupäätä ja kannustin takapäätä pysymään päättäväisesti mukana menossa. Asetin hevosta ja otin tiukan ulko-ohjantuen. Muutaman kierroksen jälkeen, siirryimme raviin ja otimme ympyräleikkaa, jolloin suunta vaihtui. Nostimme uuden laukan toiseen suuntaan ja lähdin tekemään samaa harjoitusta. Tämä vasenkierros, oli Karosille hieman oikeaa kierrosta vaikeampi, mutta tehokkaan työskentelyn tuloksena, homma onnistui. Muutin hieman apujani ja lähdin ratsastamaan nyt laukkaa pitkäksi, sulavaksi ja rauhalliseksi. Ratsastin istunnallani askelta pitkäksi ja mukauduin liikkeisiin entistä tehokkaammin. Hengästynyt hevonen allani alkoi rauhoittua entistä enemmän ja saada juonesta kiinni. Kaula oli hien kostuttama, joten taputin oria ja siirryimme ravin kautta käyntiin.

- Sehän meni hienosti! Annika kehui.
- Karos on aivan mahtava, vaikka yrittääkin välillä olla hieman vaikea! Naurahdin ja hieroin orin kaulaa. Annoin orille pitkän ohjan ja kävelimme viiden minuutin ajan ympäri kenttää.
- Olisiko sitten esteiden aika? Annika kysyi.
- Luulen niin, sanoin hymyillen. Kokosin ohjat ja ratsastin hetken ajan käyntiä paremmaksi. Herättelin hevosen nopeasti takaisin työnteon maailmaan, ottamalla muutaman ravi- ja laukkakierroksen. Sitten lähdimme lähestymään ensimmäistä estettä ravissa. Este oli 60cm ristikkoa. Ravasimme reipasta ravia kohti esteen keskiosaa. Tein taukoamatta puolipidätteitä ja nojasin taakse. Kevensin hitaasti ja tyynnyttelin hevosta. Muutaman metriä ennen estettä rentoutin käteni ja istuntani ja ylitimme esteen vaivatta. Otimme muutaman energisen laukka-askeleen esteen jälkeen, mutta tämän jälkeen vaadin orilta taas raviin siirtymistä. Karos steppasi allani kärsimättömänä ja teki isoja sivuloikkia. Pidin pintani ja rupesin ratsastamaan ravia rennommaksi. Liikuttelin kuolainta, hain hyvän ulko-ohjantuen ja keventelin rauhallisesti, puristin rennosti pohkeillani orin kylkiä antaen Karosille tukea omasta ruumiistani. Teimme ison voltin ja tulimme ristikon toiseen kertaan. Tällä kertaa Karos ei enää malttanut pitää vauhtiaan sisällä vaan, juuri ennen estettä Karos loikkasi isolla loikalle esteen yli, pyrkien repäisemään ohjat käsistäni. Puolet ohjista pääsikin livahtamaan sormieni välistä ja Karos pääsi haluttuun reippaaseen laukkaan. En kumminkaan jäänyt ihmettelemään hevosen selkään, vaan kokosin kiireesti ohjat ja jatkoin ratsastusta. Käänsin hevosen pienelle voltille, vaadin ravisiirtymistä ja jatkoimme matkaa uudelleen kohti estettä. Karos yritti uudemman kerran samaa jekkua. Tunsin kuinka orin lihakset jännittyivät allani, uutta loikkaa varten, mutta siinä samassa istuinkin syvälle satulaan ja pysäytin orin noin kolmen metrin päähän ristikosta. Hämmennys valtasi Karosin, joka seisahtui ja pärskähti. – Hieno poika! Kehuin ja rentoutin ohjista ja istunnasta. Seisoimme esteen edessä hetken, kunnes kokosin taas ohjat ja kehotin Karosin ravissa esteen ylitse. Karos sai paljon kehuja, hienosta suoristuksesta.

Seuraavaksi päätimme kokeilla 70cm pystyestettä. Nostimme laukan pitkän sivun keskiosasta ja lähestyimme kohti estettä. Tein reilun puolipidätteen ennen estettä ja jäin rauhallisesti odottamaan hyppyä. Mukauduin hieman hyppyyn, myötäsin pitkin harjalinjaa ja annoin näin hevoselle tilaa hypätä. Karos teki hienon ja vauhdikkaan hypyn. Taputin sitä ja ratsastin muutaman askeleen suoraan ennen kuin hidastin orin matkaa ja siirryimme takaisin uralle. Annika kokosi meille 80cm korkean okserin ja antoi merkin tulla. Pysäytin innokkaan hevosen ja nostimme uuden laukan. Teimme päätyyn ympyrän, jonka aikana sain hevosta paremmin haltuuni. Sitten lähdimme tarmokkaassa laukassa kohti estettä. Istuin syvälle satulaan, ohjasin Karosin kohti estettä ja tein paljon puolipidätteitä. Paria askelta ennen estettä, rentouduin ja jäin odottamaan. Karos otti ison loikan yli okserin ja kiihdytti vauhtiaan esteen jälkeen. Pidättelin oria ja siirryimme raviin.

- Tyynnyttelen sitä hetken, huikkasin Annikalle ja siirryimme Karosin kanssa käyntiin. Hikinen Karos oli niin innoissaan esteistä, ettei malttanut pysyä pöksyissään. Ori otti isoja sivuloikkia puolelta toisella ja yritti parhaansa mukaan rynniä läpi ohjasotteeni. Liikuttelin kuolainta Karosin suussa ja istuin rauhallisesti satulassa. Taivuttelin Karosia ja hain pikku hiljaa hyvän ulko-ohjantuen ja asetuksen sisälle. Teimme paljon voltteja ja pysähdyksiä ja pikku hiljaa alkoi hevonen rauhoittua. Kehuin Karosia ja siirryimme harjoitusraviin. Taivuttelin hevosta sisäpohkeeni ympärille ja ratsastimme edelleen paljon voltteja. Kävimme läpi muutamat pysähdykset ja peruutukset sekä käyntiin siirtymiset. Harjoittelimme muutamat temponvaihtelut ja nostimme sitten käynnin kautta laukan. Karosilla oli mielessä ainoastaan ajatus ” vauhtia, vauhtia, vauhtia! ”. Istuin syvälle satulaan, nojasin taakse ja lyhensin ohjiani. Asetin sisälle ja liikutin kuolainta. Korskuvan orin kaviot takoivat kentän hiekkaa. Laukkasimme viidestä kymmeneen kierrosta ja siirryimme pian käyntiin. Karos huohotti ja vaihtoi käskystäni suunnan. Annika oli nostanut esteitä hieman niin että kaikki olivat kumminkin alle metrin hyppyjä. Vaikka esteet olivatkin vielä näin matalia, tarvittiin Karosilta silti keskittymistä ja rauhallisuutta. Siirryimme raviin ja lähdimme tulemaan 90cm tasaokseria. Laskin mielessäni hevosen askelia ja ratsastin hevosen huolellisesti ponnistuspaikalle. Pidin pohkeeni tiukasti hevosen kyljissä, ohjasotteen lyhyenä ja katseeni kaukana esteen toisella puolella. Nousimme valtavaan hyppyyn. Pidin kantapääni alhaalla, myötäsin hypyssä ja painoin polvillani satulaa. Laskeuduimme alas ja jatkoimme pienen loivan kaarteen kautta 80cm korkealle pystyesteelle. Myötäsin jälleen hieman hypyssä ja taputin hevosta kiitokseksi. Karos alkoi pikku hiljaa kuunnella entistä tarkemmin ja jaksoi jo jopa keskittyä.

Annoin hevosen kävellä muutaman kierroksen ja kuuntelin Annikan keksimän radan. Hän oli pyynnöstäni nostanut esteitä 90-110cm korkeuteen. Radasta tuli yhdeksän esteinen ja mielestäni oikein hyvä. Herättelin hevosta ja lähdimme liikkeelle. Nostimme laukan ympyrällä ja lähdimme laukkaamaan kohti 90cm pystyä. Ylitimme esteen vaivatta ja tunsin kuinka hevonen jännitti lihaksiaan ja kiihdytti vauhtiaan. Annoin runsain mitoin puolipidätteitä, nojasin taakse ja ohjasin hevosen loivan kaarteen kautta 100-110cm nousevalle okserille. Tunsin hevosen voimakkaat kavion iskut kenttää vasten ja nousimme juuri oikeassa kohdassa vauhdikkaaseen hyppyyn. Liu´utin käsiäni pitkin kaulaa ja johdin jo vasemmalla kädelläni, jolloin hevonen tiesi laskeutua vasempaan laukkaan ja lähtemään kohti 100cm trippeliä. Kehotin hevosta pidentämään askelta ja tulimme reilussa laukassa okserilta kohti trippeliä. Ori venytti askeltaan entisestään ja ylitti esteen hyvällä ilmavaralla ja juuri sopivalla askelmitalla. Välittömästi esteen jälkeen nojasin taakse ja ratsastin hevosen mahdollisimman lyhyeeseen laukkaan. Edessämme oli nyt 100cm pystyeste. Nostin ulkokättäni hieman ylös, jolloin sain hevosen katseen ylimpään puomiin pois esteen alla olevista tynnyreistä. Pidin pohkeeni kiinni ratsun kyljissä ja loikkasimme yli pystyn. Tiukka käännös kohti edessä olevaa 90cm okseria. Vaikka tulimme esteelle astetta liian vinossa kulmassa, Karos suoritti esteen puhtaasti ja saimme korjattua linjan sarjalle, joka häämötti edessämme. Loikkasimme kaksoissarjan a- ja b-osien ylitse ja jatkoimme kolmanneksi viimeiselle esteelle joka oli tuttu trippeli. Saimme askeleet sopimaan melko hyvin ja hyppy onnistui. Tunsin hevosen puuskuttavan hengityksen kun lähestyimme loppusuoraa. Edessä oli enää kahden esteen linja, johon mahtui väliin 6-7 askelta. Päätin nopeasti ratsastaa siihen 7 lyhyttä askelta. Lyhensin siis orin askelia, hidastin vauhtia ja loikkasimme yli 110cm pystyn. Jatkoimme seitsemällä sulavalla askeleella okserin ponnistuspaikalle ja ylitimme okserin virheittä. Kehuin Karosia hurjasti ja taputin sen hikistä kaulaa taukoamatta. Siirryimme ravin kautta käyntiin ja annoin hevoselle vapaat ohjat. Karos puuskutti kovaäänisesti ja hörisi iloisesti.

- Se meni hienosti! Karos on upean näköinen estehevonen, Annika sanoi hymyillen.
- Olen samaa mieltä, Karos on täydellinen esteratsu, jos vauhdin saa vain hillittyä, sanoin ja taputin vielä kerran lempihevostani.
Ravasimme vapain ohjin loppuravit ja kävelimme loppukäynnit. Astelimme kaartoon ja laskeuduin ratsailta. Annika oli jo ruvennut kantamaan esteitä pois kentältä.
- Annika hei! Ei sinun tarvitse, minä kyllä siivoan nämä, huusin.
- Ei, minä autan! Annika vastasi ja raahasi seuraavaa puomia kohti vajaa.
Kohautin olkiani ja talutin orin talliin. Kiitin Annikaa avusta ja vaadin häntä jättämään puolet esteistä minun siivottavaksi. Annika vain naurahti epämääräisesti.

Tallissa riisuin Karosin yltä satulan ja suitset. Otin suojat pois ja vein hevosen heti pesupaikalle. Ori oikein kylpi hiessä. Avasin vesihanan ja ryhdyin pesemään oria. Karos steppaili pesupaikalla, mutta taisi olla jo liian väsynyt laittaakseen enemmän vastaan. Pesin hien pois sienen avulla ja kylmäsin Karosin jalkoja noin 4minutin verran per jalka. Suljin hanan kylmäyksen jälkeen ja kuivasin hevosta hikiviilalla. Kuivasin jalat pyyhkeellä ja hieroin kaksiteholinimenttiä jalkoihin. Tunnustelin selän läpi, ettei kipeitä kohti löytynyt ja astelimme takaisin hoitopaikalle. Selvittelin nopeasti Karosin jouhia ja syötin sille muutaman porkkanan. Napsautin riimunvarren riimuseen, irrotin hoitopaikan narut ja lähdin viemään oria laitumelle. Palattuani astelin kentälle siivoamaan esteitä… jotka olivat poissa… Annika! Hymyillen suljin portin ja palasin talliin. Näin Annikan livahtavan satulahuoneeseen, joten nappasin varusteet kainaloon ja pinkaisin tytön perään.
- Kiitos paljon avusta, vaikka lupasitkin jättää minulle puolet! Sanoin.
- Ole hyvä, no mutta kun sinulla oli hevonenkin hoidettavana! Annika puolusteli.
- Niin ja kukas niitä esteitä hyppäsikään, minä, et sinä, nauroin.
- No mutta kiitos kumminkin avustasi! Kiitin hymyillen.
- Ole hyvä, Annika naurahti.

Keräsin kamppeeni, suljin Karosin kaapin oven ja lähdin pikku hiljaa kohti kotia.

Laidunnautiskelua

2010-07-16T00:51:00.000+03:00

15.5.

2010-05-15T10:00:00.000+03:00

Kesä hipsuttelee jo reipasta vauhtia kohti Suomea ja Heijastusta! Pikkulinnut visertelevät iloisesti heti aamun valjettua, puiden lehdet varoittelevat puhkeamisestaan kirkkaalla vaaleanvihreällä värillään ja ruohikkokin on luopunut tylsän harmaasta ja ruskeasta väripeitostaan :) Vielä eivät ole haarapääskyt saapuneet rakentelemaan pesiään tallin katon alle, mutta eivätköhän pääskysetkin pian tule - ja silloin voidaankin jo virallisesti julistaa kesä saapuneeksi!

Värikkään loppukevään tuomaa iloa lisää ainakin minun kohdallani se että uusia tarhoja on pystytetty jo kolme kappaletta! Vielä kolme tarhaa pitäisi saada pystyyn, mutta kun naapurin isäntäkin on koko viikon ajan auttanut pystyttelyssä pitäisi viimeistään ensi viikon lopulla olla loputkin tarhat pystyssä.

Omista hevosistamme kantavat tammat, Demites, Woa ja Calivera, muuttavat pian yhteiselle laitumelle kun Demikin jää kuun lopulla mammalomalle kisakentiltä. Caliveran varsaloma alkaa ensimmäisenä, se nimittäin aloittaa lomansa jo sunnuntaina. Woa seuraa perässä sitten ensi viikon perjantaina ja Woa 30. päivä tätä kuuta. Nämä tammat ovatkin sitten jo palanneet kisaradoille kun Whirella jää varsalomalle 30.7. - sitä ennen Liinu kisaakin ahkerasti varsinkin estekisoissa.

Muiden hevosten lomista en ole vielä tehnyt päätöksiä. Loput kouluhevoset ainakin kisaavat sinne asti kunnes mainitsemani kolmikko tulee takaisin mammalomalta, ehkä sitten olisi aika muidenkin kouluratsujen pitää lomaa? Silla voisikin mennä Liinun kaveriksi, Kari, Seri ja Pepe taas voisivat samoihin aikoihin mennä samalle laitumelle lomailemaan.. Eläkeläiset voisivat lähteä heti 27. tätä kuuta lomille ja Teri voisi liittyä joukkoon sitten kesäkuun lopussa jäädessään kisaeläkkeelle :)

Tallin nuorukaiset eivät varsinaista lomaa saa, vaan joka päivä tehdään Keenan kanssa talutus- ja kaikenlaisia totutusharjoituksia Empaatin alkaessa totutella piakkoin satulaan ja sitten ratsastajaan ja ratsastuksessa käytettäviin apuihin. Empaatti on tottunut loistavasti kaikenlaiseen käsittelyyn, antaa harjata itsensä joka puolelta ilman minkäänlaisia ongelmia. Kavioidenkin hoitoon herra suhtautuu niin välinpitämättömästi kuin ikinä hevonen voikin, talutettaessa herra on oikea fiksuuden perikuva ja tottelee taluttajaansa todella kuuliaisesti. Suitsiin totuttaminen ei ollut Empun kanssa mikään ongelma, vaikka kuolaimet eivät nuoren orin mielestä maailman mukavimpia vempaimia olekaan.

Keena on reipastunut ihan mielettömästi siitä kun saapui Heijastukseen, nyt pikkutamma tekee sujuvasti tuttavuutta niin muiden hevosten, ihmisten kuin koirienkin kanssa. Toissapäiväisellä talutteluretkellä tallin lähellä törmäsimme hirveenkin, mutta onneksi Keena ei järjestänyt kohtausta vaan ensin vain jähmettyi paikoilleen ja tarkkaili hirveä lievästi kauhistuneena, mutta kun hirvi ei tehnyt lähestymisyrityksiä niin Keena selvästi rauhoittui vaikka jatkoikin hetken aikaa matkaa puhisten ja tanssahdellen. Monesti kevään aikana on tullut todettua että Keena pitää vedestä joka suhteessa - pesut ja pelkät jalkojenkin suihkuttelut ovat huippuhauskoja, ja sateisella ilmalla ulkona ollessaan Keena oikein ryntää metsän kätköistä sateeseen nautiskelemaan ja vesilammikoissa pyörimään! Ja mikäs sen mukavampaa kun tamma on niin vaalea väriltään…

Mutta nyt riittää satuilut, pitää rientää auttamaan tallitöissä! Iltapäivällä voisikin käydä isommalla porukalla maastossa kun on näin kaunis auringonpaiste ja niin tyyntäkin vaihteeksi kauheiden puhurien jälkeen…

Kouluvääntöä

2010-05-06T16:27:00.000+03:00

Epätoivoisesti koitin onnistua kipuamaan innosta steppailevan, mutapaakkuja kavioistaan ympäriinsä viskovan ratsuni selkään. Pohdin, oliko sittenkin ollutkin vain toiveajattelua että mudasta raskas kenttä saisi Epun edes hetkeksi hidastamaan tahtia, niin energiseltä ori vaikutti - ainakin vielä.

Kun vihdoin istuin satulassa, päästin Epun lompsimaan kaviouralle tuttuun pikakävelijän tahtiinsa samalla kun mittailin jo kuluneen oloisia jalustinhihnoja koulutreenipituudelle. Saatuani satulan valmiiksi aloin pyöritellä Eppua ympyröillä ja mitä erikoisimmilla kiemuraurilla ympäri kenttää jottei sen huomio kiinnittyisi kentän ulkopuolisiin tapahtumiin.

Kun Eppu tuntui keskittyvän vain apuihini, pyysin sitä nostamaan ravin. Vähemmän yllättävästi siirtyminen oli valtaisia mutaräiskäleitä nostattava, mutta samalla Eppu joutui myös keksimään että kinttuja pitänee mutaisella pohjalla nostella vähän normaalia reilummin eikä vain liikutella vauhdilla edestakaisin. Sain siis todella kuoppaista kyytiä mutta yritin suhtautua tilanteeseen tyyneydellä vaikka pompinkin normaalista täysin poikkeavasti satulasta ilmaan ainakin puoli metriä joka askeleella.

Vääntäessäni ratsuani kahdeksikolla kunnon asetukseen ja taivutukseen kuulin tallityttö Elinan huutelevan kentän laidalla. Hidastin turhautuneen Epun käyntiin ja käveltyämme Elinan luokse kuulin ihastuttavan ehdotuksen: hän voisi pitää meille lyhyen valmennuksen! Tuumasta toimeen siis, ja kohta jolkottelimme tahallisen reipasta kevyttä ravia suurella keskiympyrällä, jossa minun piti istua täydellisesti, taivuttaa Eppu reilusti sisäänpäin ja asettaa se vuoroin sisään, vuoroin ulos. Nyt jopa Epun hymy ja ennen kaikkea vauhti alkoi hiljalleen hyytyä kun sitä oikein käskettiin kulkemaan reippaasti!

Vaikka istuntani ei kuulemma missään vaiheessa täydellinen ollutkaan, päästi Elina meidät ympyrältä, mutta ei armahtanut sen suuremmin. Seuraavaksi tehtävämme oli tehdä lävistäjällä kulmasta kulmaan pohkeenväistö, nostaa kulmassa laukka, tehdä laukassa pääty-ympyrä, hidastaa kulmassa raviin ja tehdä taas lävistäjällä pohkeenväistö. Ensimmäinen pohkeenväistömme sujui vähän niin ja näin Epun ajatusten ilmeisesti haahuillessa kentän ohi talutetuissa tammoissa, mutta laukan ori nosti heti ensimmäisestä vihjeestä. Ympyrästä tuli kieltämättä hieman enemmän ovaali kuin oikea ympyrä, eikä laukka loppunutkaan kulmaan vaan jatkui iloisesti pitkän sivun puoliväliin. Reiluilla ohjasotteilla sain Epun lopulta hidastamaan, mutta pohkeenväistöstä tulikin sitten surkeasti valmisteltu ja kiemurainen. Saimme Elinalta kunnon haukut niskaamme ja ainakin minä päätin skarpata heti seuraavassa laukkaympyrässä, ja alkoihan koko harjoitus hiljalleen sujumaan, vaikka välillä tuntuikin ettemme Epun kanssa olleet aivan samalla aaltopituudella.

Tämän monipuolisen harjoituksen jälkeen Elina antoi armahduksen ja luvan kävellä hetken aikaa löysin ohjin. Huomasin Epun hionneen ja totesin samalla ettei sen käynti ollut aivan yhtä ylitsepursuvaa kuin alkutunnista - Elinan tiukka rääkki ja mutainen kenttä olivat tainneet tehdä tehtävänsä.

Mutta rääkki ei ollut vielä ohi. Koska Elina oli koko kävelymme ajan läksyttänyt minua siitä että Eppu ei vastaa apuihini tarpeeksi nopeasti, jouduin jättämään ohjat löysälle ja nostamaan jalustimet satulan eteen. Elina raahasi kentälle pujottelutolppia ja arvasinkin jo tulevan tehtävämme pujottelu ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Käynnissä vaikein tehtäväni oli Epun kiinnostuksen pitäminen asiassa, mutta totesin myös että yllättävän monet kaarteet menivät pitkiksi toisin kuin olin kuvitellut. Ravissa tehtävä sujui vähän paremmin, joskin sain todella tehdä töitä erityisesti painoapuni kanssa että sain Epun pysymään mahdollisimman lähellä keppejä kuitenkaan niihin törmäämättä. Laukkaharjoitusta odotin pienellä kauhulla, ja surkeastihan se menikin! Välillä joka toinen keppi jäi välistä ja välillä Eppu ei tuntunut lainkaan tajuavan mitä siltä halusin.

Yhteistyömme ilmeiseen surkeuteen turhautuneena Elina käski meidät edelleen löysin ohjin kahdeksikolle laukassa niin että laukanvaihto piti tehdä ravin kautta aina kahdeksikon keskellä. Monta kertaahan siinä meni ennen kuin kahdeksikon puoliskot olivat Elinan mielestä soveliaita ympyröitä ja erityisesti ravin kautta laukan vaihtaminen tuotti tuskaa kun Eppu ei olisi halunnut kuunnella pidätyksiäni ollenkaan. Mutta lopulta, laskemattomien kahdeksikkojen jälkeen, saimme Elinalta kiitosta hyvästä kahdeksikosta ja saimme siirtyä loppuraveihin ja käynteihin, joiden aikana hikeä valuva ratsuni ei yrittänytkään spurttailuja.

Saimme loppukäyntien ohessa kuulla Elinalta karvaat kommentit: "Ensinnäkin teidän väliltänne puuttui selvästi kunnon yhteistyö ja kunnioitus. Yrität olla pomo joka vaikka väkisin käskee ja määrää, eikä Eppua lainkaan kiinnosta sellainen järjestys. Teidän pitää saada yhteistyönne pelaamaan, ja siihen auttaa se että kuuntelet ratsuasi vähän enemmän, sitten Eppuakin ehkä kiinnostaisi yhteistyön tekeminen. Tosin sille sen vauhdille sun pitää tehdä jotain vaikka sitten väkisin, mutta kuten jo varmaan tiedätkin tarvitset siihen painoapua. Opettele enemmän ratsastamaan muilla avuilla kuin ohjilla, turvaudut niihin liikaa etkä aina ihan tunnu tajuavan että hevonen on kuitenkin pääasiassa sun alla eikä ohjien päässä. Joten ihan pikku vinkki vain: opettele ratsastamaan." Onneksi viimeistä lausahdusta seurasi reilu silmänisku.. ;)

Hankitreenit pellolla!

2010-02-08T18:12:00.000+02:00

Lunta tuiskutti hiljalleen alas taivaalta. Huristelimme alamäkeä alas kohti Heijastuksen tallia, yhdessä äitini kanssa. Hän pysäytti volvomme tallinpihalle jotta pääsin nousemaan kyydistä. Kävelin kolatun pihan poikki tarhalle, jossa Karos seisoskeli. Rautias Trakehner ori hörisi minulle ja tepasteli lumisessa aitauksessa. Nostin tarhan porttia hieman ja sain sen auki. Rapsutin Karosin silkkistä turpaa ja taputin sen lihaksikasta kaulaa. Pujotin riimun päähän ja maiskautin. Astelimme rauhassa pois tarhasta ja suuntasimme kulkumme kohti tallia. Samassa törmäsin Amariin, joka loi lantaa yhdestä tarhasta.
- Heippa! Huudahdin. Amar kääntyi ympäri ja hymy nousi hänen huulilleen.
- Huomen huomenta, mukavaa nähdä mitäs olette ajatelleet tänään tehdä? Amar kysyi ja nojasi talikkoonsa.
- Ajattelin että kun kevätkin rupeaa pikku hiljaa tulemaan niin haluisin vetää Karosin kanssa oikein kunnon hankitreenit tuolla pellolla, ja toivon etteivät ne ole viimeiset ennen kevättä, naurahdin.
- Wau, sepä onkin hyvä idea, no pitäkää te oikein tehotreenit siellä, Amar naurahti ja jatkoi lannan luomista.
- Jep pidetään, naurahdin ja vein Karosin sisälle talliin pääovesta. Suunnistimme oitis Karosin omalle karsinalle ja rupesin riisumaan loimea pois karsinan ulkopuolella. Ori steppaili vierelläni ja heitti vauhdikkaasti päätään. Sidoin sen hoitopaikalle ja vein loimen pikaisesti kuivumaan, samalla kun noudin Karosin harjat ja varusteet. Palattuani kiitin erästä tyttöä, kun hän oli katsonut Karosin perään sillä aikaa. Taputin hevosta ja rupesin harjaamaan sitä sualla. Karosille oli kasvanut suhteellisen paksu talvikarva ja se näytti varsin suloiselta paksun karvansa kanssa. Harjattuani Karosin sualla otin dandyn. Puhdistelin sillä rauhassa koko hevosen ja vaihdoin viimeiseksi pölyharjaan. Kun perusteellinen harjaus oli suoritettu, nappasin kaviokoukun ja asetuin Karosin rinnalle. Painauduin vasten hevosen oikeaa lapaa ja sanoin tarmokkaasti ”nosta”. Muutaman huomauttamisen jälkeen ori nosti jalkansa vihdoin ja viimein. Kehuin sitä ja puhdistin kaikki kaviot. Käärin siniset pintelit Karosin kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan selkään. Kiristin vyötä pikku hiljaa vuoroin kummaltakin puolelta. Sen jälkeen napsautin riimun lukon auki ja sujautin riimun orin kaulalle. Kutittelin oria suupielistä ja sain kuin sainkin kuolaimet herran suuhun. Saatuani kaiken valmiiksi painoin kypärän päähäni ja astelimme tallin läpi pihalle.

Pihalla kiristin vielä vyötä ja laskin jalustimet. Heilautin itseni ratsaille ja kokosin ohjat. Huikkasin Amarille, että lähdemme pellolle ja siirryimme käyntiin. Päästyämme tutulle isolle lumen täyttämälle pellolle, liu´utin ohjia sormieni välistä ja annoin orin kävellä täysin vapain ohjin. Teimme pellolle ison ympyrän ja talloimme sinne jonkin näköisen uran. Pitkän kävelyn jälkeen, kokosin ohjat ja vaihdoimme suunnan. Painoin kevyesti pohkeeni herran kylkiin ja siirryimme raviin. Liikuttelin kuolainta Karosin suussa pitääkseni tuntuman pehmeänä ja hevosen hereillä. Kevensin rauhallisesti ja viestitin hevosellekin avuillani, ettei kiirettä ollut. Kun rauhallinen ja tasainen ravi alkoi löytyä, kokosin vielä hieman ohjia ja lähdimme tekemään voltteja, joilla harjoittelimme erityisesti oikeaa asetusta ja rauhallista meininkiä. Karos sai oikein urakalla tarpoa halki volttien korkeissa kinoksissa. Noin 10 minuutin ravailun jälkeen otimme kokorataleikkaa jolloin suunta siis vaihtui. Vaihdoin kevennyksen ja asetuksen. Molemmat alkoivat lämmetä.

Istuin pian alas satulaan ja nojasin reilusti taakse, Karos hidasti käyntiin ja ansaitsi hurjan hienot rapsutukset. Lähdin ratsastamaan käyntiä lyhyemmäksi ja tarmokkaammaksi, ottamatta kumminkaan kaahailua mukaan. Karos pysyi hienosti tuntumalla eikä painanut kädelle lainkaan. Pidin istuntani tiiviinä ja pohkeeni hevosen ympärillä. Hienoa Karos, Karos alkoi astua hyvin takapäällään alle ja lyhentämään askelta oikeaoppisesti. Kehuin sitä ja pidin avut selvinä. Nyt nousi jo askelkin hienosti korkeammalle ja tarmokkuus kasvoi. Kävelimme aina pitkät sivut tässä upeassa tarmokkaassa ja lyhyt askelisessa käynnissä ja lyhyet sivut ravasimme rennossa harjoitusravissa. Neljän kierroksen jälkeen, alkoivat hikikarpalot nousta Karosin kaulalle, taputin hevosta ja jatkoimme matkaa nyt ihan normaalissa käynnissä. Hetken kävelyn jälkeen aloin taas herättelemään hevosta. Siirryimme harjoitusraviin ja lähdimme hakemaan tuntumaa peräänannolle.

Ensi alkuun teimme vain taivutteluja ja kun asetuskin lopulta löytyi, lähdin kokoamaan ravia paremmaksi. Karos asettui hienosti mutkissa ja meni voltitkin rauhallisesti ja alkoi hakea peräänantoa. Kehuin sitä ja varmistin kunnon ulko-ohjan tuen sekä leikittelin sisäohjalla. Viimein alkoi Karos hieman laskea päätään ja taipua peräänantoon. Kehuin sitä ja pidin käteni paikoillaan. Harjoittelimme hieman ravissa pohkeenväistöä sekä temponvaihteluja.

Pitkän ravityöskentelyn jälkeen hevonen allani, oli jo upeassa peräänannossa. Viestitin hevoselle tulevaa laukannostoa ja tein muutenkin valmistelut kuntoon. Sitten painoin kevyesti sisäpohkeellani ja heilautin hieman sisäjalan lantiota eteenpäin. Karos siirtyi laukkaan. Nojasin taakse, hillitsin hevosta, istuin tiiviisti satulaan ja lähdin ratsastamaan reipasta laukkaa ympyrällä. Aina välillä muistuttelin pohkeillani Karosia, ettei laukka tippunut reippaalle raville. Muutaman kierroksen laukkailun jälkeen ympyrällä, lähdin asettamaan hevosta ja hakemaan vieläkin parempaa rytmiä. Työskentelin vahvasti istunnallani, joka helpotti molempia. Kun asetus alkoi olla perillä, lähdin ratsastamaan laukkaa vielä hieman lyhyemmäksi, kumminkaan vaatimatta Karosilta liikoja.

Se sujui melko näppärästi. Karos ymmärsi apuni vallan hyvin ja toimi mielellään ja yhteistyöhaluisesti niiden mukaan. Kiitin sitä onnistuneesta suorituksesta ja vaihdoimme suunnan. Ravailimme ja kävelimme hetken toiseen suuntaan ennen uutta laukannostoa. Käynnissä Karos tarjosi jo peräänantoa, jolloin annoin sille mahdollisimman hyvän tuen ja vakaan käden. Nostimme peräänannosta laukan. Karos nosti laukan sulavasti, eikä lähtenyt turhia kiihdyttelemään. Ympyrällä sain sitä hieman toputella, mutta muuten hevonen pysyi vaivatta pyöreässä laukassa ja rauhallisessa tempossa. Tuntimme alkoi lähennellä loppuaan. Rummutin hevosen kaulaa kädelläni kiitokseksi ja laskimme kevyeeseen raviin. Annoin hieman vapaampaa ohjaa ja lähdimme tarpomaan ympäri valtavaa peltoa. Huolellisten ravailuiden jälkeen kävelimme vielä melkein 15min ennen paluuta tallille.

Kello läheni 13. kun ratsastimme tallipihalle. Liu´uin alas ratsailta ja nostin jalustimet. Aukaisin turparemmin ja löysäsin satulavyötä. Karos asteli mielellään lämpöiseen karsinaansa. Karsinassa riisuin siltä satulan ja suitset ja jätin sen juomaan vesiautomaatista. Satulahuoneessa tervehdin kahta hoitajaa, jotka puunasivat hoitohevostensa varusteita. Irrotin satulasta satulahuovan ja heitin sen pyykkikoriin, sen verran likainen ja hikinen se jo oli. Jätin satulan hetkeksi Karosin paikalle ja pesin kuolaimet. Kokosin suitset ja pistin ne Karosin satulan alle olevaan koukkuun. Pyyhin nopeasti suitset ja satulan kostealla liinalla ennen kuin kiinnitin satulaan uuden ja puhtaan satulahuovan. Kirjasin Karosin liikutusvihkoon tekemämme tehtävät ja kuinka hevonen oli käyttäytynyt ja nappasin harjapakin. Suuntasin kulkuni takaisin Karosin kaapille ja kaivoin sieltä herran fleeceloimen. Kaadoin ämpäriin kädenlämpöistä vettä ja nappasin sienen. Palasin Karosin karsinalle.

Karos oli ehtinyt jo juoda tarpeekseen, joten sujautin riimun sen päähän ja toin sen käytävälle. Pesin hiestä märän kaulan ja satulankohdan sekä valkoiset vaahdot pois ryntäiltä. Käärin lumesta märät pintelit pois orin jaloista ja tunnustelin jalkoja. Vasen etujalka tuntui hieman lämpimältä. Puhdistin jokaisen kavion ja tarkistin, että hokit olivat kireällä. Suin Karosin märän karvan ja heitin fleeceloimen selkään. Selvitin vielä jouhet ennen kuin suuntasimme kulkumme pesukarsinaan.

Karos hieman katsoi kärttyisästi ympärilleen, mutta seisahtui kumminkin pesuboksiin ja antoi minun sitoa itsensä kiinni. Nappasin letkun ja pistin veden hiljaiselle. Hieman Karos yritti laittaa vastaan, mutta luovutti kun huomasi asian koskevan vain etujalkaa. Jäähdyttelin jalkaa veden alla noin 10 minuuttia. Kehuin hevosta, laitoin letkun pois ja nappasin hyllyltä linimenttiä. Hieroin linimenttiä jalkaan ja pesin sitten käteni. Hain lämpöpintelin ja käärin sen jalan ympärille. Vein Karosin karsinaan ja toin sille kasan heinää. Palautin harjat satulahuoneeseen, vein pintelit kuivumaan ja lakaisin tallikäytävän.

Kävin sanomassa Amarille, että Karosilla oli ollut melko lämmin jalka, muttei se ontunut ja kerroin mitä olin siihen jalkaan pistänyt. Hän kiitti ja sanoi katsovansa jalkaa vielä illalla. Söin toimistossa eväitäni noin puolituntia. Samaan aikaan vilkuilin juuri tullutta hevoslehteä ja kuuntelin telkkarista tulevien ravien tuloksia. Päivä rullasi eteenpäin. Menin satulahuoneeseen, jossa nappasin nahan puhdistus aineet ja rupesin puhdistelemaan Karosin satulaa ja suitsia. Kiillotin koko rumban ja pistin ne sitten paikoilleen. Siivottuani jälkeni nappasin Karosin toppaloimen ja palasin tallin puolelle. Karosin karva oli jo kuivunut, joten otin fleeceloimen pois ja heitin toppaloimen tilalle. Vein orin tarhaan ja varmistin että virta kulki. Hain kottikärryt ja talikon ja suoritin siivoushommat Karosin karsinassa. Sitten lähdin kotiin.

Talvinen maastoajelu

2010-01-26T08:24:00.000+02:00

Pakkanen paukkui puissa ja nipisteli posket punaisiksi huuruttaen ajokkini Ainottaren turpakarvat valkoisiksi lumitikuiksi. Muutama tähti tuikki vielä satiininsinisellä taivaalla, metsän takaa taivaanrannasta alkoi kuitenkin jo kajastaa oranssia valoa auringonnousun merkiksi. Parhaillaan kävelimme aamuvarhaisen lenkin alkuvaiheessa Heijastuksen laidunten poikki kulkevaa tietä kohti järvenrantaa, josta meitä lähestyi jo napakka tuulenvire.

Ainottaren pää keinui ja harja heilahteli verkkaisten käyntiaskelten tahdissa samalla kun yöllä satanut kiiltävä puuterilumi narskui sen kavioissa ja liu'utti reen jalaksia pinnallaan. Rannalle saavuttaessa Aikku ponnahti reippaaseen raviin heti pienestä kehotuksesta mutta alkoi pian hidastella lumikinoksen kasvaessa suuremmaksi ja suuremmaksi edetessämme kohti järvenselkää. Keskellä järveä puhalsi hyinen tuuli joka oli kuljettanut kinokset sieltä kohti rantaa, ja tammaseni jaksoi taas reipastaa askeltaan harja hulmuten.

Nousimme ylös jyrkähköä rantapengertä tallimme oman hiekkarannan ollessa selkämme takana kaukana järven vastakkaisella puolella. Ainotar puuskutti kevyesti tarvottuaan hangessa ja sen kaulalle alkoi kerääntyä hikeä joka jäätyessään värjäytyisi sekin valkoiseksi. Muutamista epämukavista penkereellä kasvaneista pajupusikoista läpi tarvottuamme ja niihin enemmän tai vähemmän sotkeuduttuamme pääsimme auratulle rantatielle jota reunustivat ihastuttavasti kimaltelevat, lumen verhoamat vanhat tuomet. Kannustin Aikun rentoon raviin, jonka aikana tamma pärski ja heilutteli päätään tyytyväisenä tien hangettomuudesta.

Pitkän aikaa huristelimme kotia kohti pitkin tätä mukavaa tietä josta oli mitä kaunein näköala järvelle, mutta jonkin ajan kuluttua poikkesimme kapeammalle tielle joka nousi mäenrinnettä poispäin järvestä. Tie oli vaikeakulkuisempi kuin kulkemamme rantatie, vaikka ei kuitenkaan aivan täysin lumikinosten peitossa. Siispä hidastin Aikun käyntiin ja annoin sen tallustaa löysin ohjin ja pysähtyä välillä uteliaana repimään lumisia puidenoksia joista lentävää lunta tamma sitten lähti karkuun rennosti jolkotellen. En voinut kuin nauraa ikilapsekkaan tamman hölmöilylle ja unohdinkin kokonaan oman kylmyyteni.

Kulkemamme tie kuitenkin pieneni pienenemistään ja oli pakko lähteä taas laskeutumaan kohti järvenjäätä, mutta ei laskeutuminenkaan aivan ilman puihin törmäilyjä sujunut... Aikulle sainkin jakaa paljon kiitosta sen fiksusta käyttäytymisestä kun reki sen takana kolisi ja jysähteli puihin tämän tästä tamman joutuessa samalla tarpomaan polveen ulottuvassa hangessa. Lopulta olimme kuitenkin taas jäällä, jossa päästin Aikun ravaamaan niin reipasta vauhtia kuin se vain itse tahtoi - ja melko reipasta tahtia etenimmekin kotia kohti heti kun alkumatkan kinoksista oli päästy eroon. Kaviot jysähtelivät lumiselle jäänpinnalle tarmokkaasti ja tamman häntä huiskui kasvoilleni samalla kun tuuli tuprutti lunta päällemme sivusuunnasta.

Kun sitten olimme läpäisseet viimeisetkin hanget jäänpinnalla nyt taas hidastuneessa ravissa siirsin Aikun käyntiin, ohjasin sen tallille vievälle tielle ja annoin sen taas venyttää kaulaansa nautinnollisen oloisesti ohjien levätessä löysinä sen hionneella selällä. Samassa tajusin että taivas loisti nyt upean punaisenkirjavana, pohjoisesta oli tosin lähestymässä synkkä pilvirintama joka enteili taas lisää lumikinoksia - muta lumessa tarpominenhan tekisi hevosille vain hyvää!

Tallin edessä pysäytin Aikun, irrotin reen valjaista ja talutin totisesti mukavasti hionneen tamman sisälle pesukarsinaan johon kiinnitin sen molemmin puolin naruilla, vaihdoin suitset riimuun ja aloin reipasta tahtia riisua valjaita. Palatessani viemästä valjaita varustehuoneeseen tuikkasin porkkanan kyllästyneen oloisen tamman suuhun ja se alkoi rouskutella tyytyväisenä. Pyyhin Aikun suhteellisen turhasti hikiviilalla kun kaikki hiki oli jämähtänyt tamman karvoihin huurun muodossa, mutta reipas hieronta pyyhkeellä auttoi huomattavasti enemmän tamman kuivaamiseksi. Asetin ympärilleen kiinnostuneena kuikuilevan tamman selkään hikiloimen ja vielä uuden puuvillaisen, ruudullisen talliloimen ennen kuin talutin sen siivottuun karsinaansa ja heitin vielä tyytymättömän oloisen turvan eteen sylillisen heinää, joka alkoikin heti kadota parempiin suihin tamman silmien tuikkiessa iloisesti. Rapsuttaessani Aikkua korvan takaa se kyhnytti päätään olkapäähäni saaden minut iloisemmaksi kuin varmasti uskoikaan! Mukava piristys ennen puuduttavan tylsää varusteidenpuhdistustuokiota..

Estetreeniä!

2010-01-06T17:03:00.000+02:00

Uusi vuosi oli ainakin minun osaltani alkanut rauhallisin merkein. Muutama pieni raketti oli ilmoille päästetty uutena vuotena keskiyön aikoihin, mutta muuten olimme rauhallisesti pitäneet hauskaa tuttava perheen kanssa, syöden hyvin ja valvoen pitkään. Ensimmäiset tammikuiset päivät olimme viettäneet isovanhempieni luona Ruotsissa, ja nyt vihdoin pääsin tulemaan tallille, tervehtimään Karosia ja toivottamaan sille mahtavaa uutta vuotta!

Kaarroimme isäni kanssa autolla tallipihalle. Isäni ihasteli kaunista tallimaisemaa hevosineen ja valkoisine kinoksineen. Nousin autosta, huusin hei hei ja kipaisin kolatun pian poikki toimisto rakennukseen. Tervehdin Amaria, joka naputteli tietokoneen äärellä.
- Heipä hei, hyvä että tulit, Karosia ei ole liikutettu muutamaan päivään kun on ollut kauheata kiirettä, joten herralla varmaan on rutkasti energiaa, Amar sanoi ja nosti päänsä tietokoneen ruudulta.
- No ajattelin tänään hypätä oikein kunnolla esteitä, jos maneesi on vapaa. En ole itsekkään hypännyt taas vähään aikaan, joten tekee hyvää varmaan meille kummallekin, vastasin hymyillen.
- Hieno homma! Amar vastasi. Vaihdoin vaatteeni hoitajien huoneessa, keräsin Karosin kamat ja menin talliin. Laitoin kaiken valmiiksi ja kiirehdin hakemaan oria tarhasta. Karos ravaili tarhassaan ja esitteli kauempana seisoskeleville tammoille.
- No no, herraseni, nyt saa riittää, meidän on mentävä, mutisin ja otin Karosin kiinni, joka silmäili minua pettyneenä. Talutin rautiaan steppailevan orin sisälle talliin ja vein sen perimmäiselle hoitopaikalle. Silittelin oria pitkään ja juttelin sille samalla. Karos oli varmaan niin paljon juoksennellut tuolla tarhassa, että oli vieläkin aivan hengästynyt. Pistin sen kiinni molemmilta puolilta, kaivoin harjapakista suan ja rupesin töihin. Pöly vain leijaili ympärillämme. Karos viskoi päätään ja liikkui levottomana narujen päässä.
- Rauhoituppas nyt Karos, tämä hoito tuokiomme menee paljon nopeammin, jos ollaan molemmat ihan rauhassa, mutisin ja höpöttelin koko ajan orille. Saatuani suittua siitä suurimmat liat pois otin dandyn ja jatkoin uurastusta. Puhdistelin aina välillä harjaa. Samassa Amar saapasteli paikalle, hymy huulillaan.
- Tarvitko ratsastusseuraa? Sain juuri kaikki suunnittelemani paperityöt hoidettua ja olin suunnitellut hyppääväni tänään Emmalla, Amar sanoi ja rapsutteli Karosia, joka haisteli naisen takintaskuja herkkujen toivossa.
- Voi totta kai, olisi mukavaa ratsastaa vaihteeksi jonkun kanssakin :D, Vastasin innoissani.
- Hieno homma, menen heti hakemaan Emman niin tavataan vaikka maneesissa heti kun ollaan valmiita, Amar sanoi ja lähti. Mahtavaa, upeaa, hienoa, sain ratsastus-seuraa.

Saatuani harjattua Karosin tarkistin jalat ja puhdistin kaviot. Pistin suojat kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan käsivarsilleni. Samalla kun satuloin Karosia, mietin mitä kaikkea voisimme harjoitella nyt tällä este kerralla. Kun olin Karosin varustanut, puin päälleni turvaliivin ja kypärän ja marssin maneesiin. Amar ei ollut vielä tullut, joten sidoin Karosin kiinni mukanani ottamalla riimulla ja riimunarulla ja rupesin kantamaan esteitä maneesin keskiosalle. Saatuani raahattua sinne kolmelle esteelle tolpat ja hieman puomeja saapui Amar.
- Sori että kesti, mulle soitti muutama ihminen ja piti sitten niiden kanssa jaaritella hetki, nainen huohotti ja talutti kauniin suomenhevostamma Emman maneesiin. Amar laittoi Emmankin kiinni.
- Ei se mitään, mekin tultiin vasta vähän aikaa sitten, vastasin hymyillen.
- Mitäs sanoisit jos otettaisi tänään hiukan noita erikoisesteitä? Amar kysyi.
- Juu sopii totta kai, hihkaisin.
- Hyvä tehdään vaikka neljä tavallista pystyä ja oksereita ja sitten jotain erikoisesteitä, mitäs nyt täältä löytyy, Amar ehdotti.
- Hyvä idea, sanoin ja kannoimme yhdessä kentälle vielä yhden esteen puomit ja tolpat ja sen jälkeen kaksi eri kokoista porttia ja muuria, yhden tynnyri esteen ja lankkuesteen sekä leveän tynnyri esteen. Meni hetki aikaa ennen kuin esteet oli pystytetty ja sen aikana kävin kerran kävelyttämässä Karosia, ettei se turhautuisi odottamiseen. Olisi toki ollut järkevämpää koota esteet etukäteen, mutta tehty mikä tehty.

No kun vihdoin kaikki oli kunnossa, irrotimme hevoset ja kapusimme ratsaille. Amar oli sonnustautunut punaisiin ruudullisiin ratsastushousuihin ja mustaan kypärään. Hän nousi rennosti Emman selkään ja lähti kulkemaan pitkin uraa. Hetken aikaa uurastin jalustimien parissa ennen kuin liityin Amarin ja Emman seuraan uraa kiertämään. Hevosen vaikuttivat virkeiltä kun annoimme niiden kulkea energisesti vapain ohjin. Amarin kanssa juttelimme esteistä ja siitä miten Karos ja Emma niitä suorittaisivat. Amar jakeli minulle vinkkejä, koska en ollut oikeastaan ennen Karosin kanssa hypännyt erilaisia erikoisesteitä. Pikku hiljaa kokosimme ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin. Hiljaisuuden vallitessa kuulimme vain hevosten tasaisen kavion kopseen maneesin uraa vasten. Tein paljon puolipidätteitä Karosin kanssa ja asettelin sitä sisälle. Myös runsaat voltit ja siirtymiset kuuluivat verryttelyymme. Amar ratsasti Emmaa kevein avuin ja hevonen totteli nätisti. Amar jakeli minulle aina välillä vinkkejä ja muistutti mm. istunnastani. Se oli todella kivaa, että Amar viitsi hieman opettaakin, vaikken edes maksaisi tästä mitään.

Vaihdoimme suunnan yhteistuumin ja jatkoimme verryttelyä ja siirtymisiä. Karos asettui jo paremmin ja malttoi astua takapäällään alle. Olimme laittaneet muutamat puomit pääty-ympyröille joita sitten nyt otimme tässä ravaillessamme. Ensimmäiset puomiharjoituksemme eivät menneet ihan nappiin. Kompuroimme hieman puomeilla, kun Karos hieman innostui. Käytin kumminkin paljon puolipidätteitä jonka jälkeen homma alkoi luistaa ja puomitkin pysyivät paikoillaan kun sain sovitettua Karosin askeleet puomien väliin. Pitkien verryttelyjen jälkeen Amar ja Emma nostivat laukkaa pääty-ympyrällä ja hakivat hieman tuntumaa siellä. Seurasin esimerkkiä ja nostimme Karosin kanssa laukan. Ori loikkasi oikein matkaan ja hyppi muutaman askeleen reipasta laukkaa. Käytin taas reilusti puolipidätteitä, nojasin taakse ja istuin tiiviisti satulaan. Jäimme toiselle pääty-ympyrälle ja kuuntelin Amarin muutamaa vinkkiä, jotka tepsivät hyvin. Pidin hyvän tuen ulko-ohjalla ja leikittelin sisäohjalla. Kun rento ja rauhallinen laukka vihdoin ja viimein löytyi kehuin Karosia ja ravasimme Amarin luokse keskelle maneesia.

- Sillä lailla, voisimme nyt aloittaa ihan sillä ja mennään tuota 60cm pysty suoraa tuossa muutaman kerran ja haetaan tuntua hyppyyn, Amar ehdotti ja osoitti kahden pystyn suoraa joka oli maneesin vasemmassa reunassa.
- Selvä, vastasin. Amar ja Emma aloittivat ensin. He nostivat päädystä laukan ja lähestyivät pysty suoraa rauhallisesti ja varmoina. Kaksi hyppyä ja rennosti takaisin, keskelle. Siirryimme sulavasti Karosin kanssa laukkaan ja lähestyimme esteitä. Reilu puolipidäte ennen estettä, jonka jälkeen yksi askel, sulava hyppy ja taas hevonen heti kiinni esteen jälkeen, jonka jälkeen toinen, hyppy.
- Hienostihan se meni, Amar hymyili. Menimme vielä toistamiseen saman harjoituksen.

Karos tuntui tosi mukavalta, mutta erittäin reippaalta. Se totteli ihan hyvin hidastuksia, mutta syöksyi oikein hyppyyn niin innokkaasti, että oma istuntani oli naurujen arvoinen. Ravaisimme muutaman kierroksen ja tulimme sitten kerran vasemmasta kierroksesta muurin. Siinä hain rauhallisin ja lyhyen laukan, joka oli samalla sulava ja hallittu. Laskin askelia, pyrin pitämään istuntani ja käteni vakaana ja nousimme ajallaan hyppyyn. Karos teki todella hyvän ja tasaisen hypyn ja laskeutui pehmeään maahan. Kiitin sitä hurjasti ja päästin Emman ja Amarin matkaan. Molemmat hevoset suorittivat matalamman muurin tuosta vain. Vaihdoimme suuntaa ja tulimme portin. Portti oli keltavihreäksi maalattu melko matala. Karos hyppäsi sen vaivatta, vaikka korvat olivatkin aluksi hieman epäilevässä asennossa. Taputin Karosia ja tulimme seuraavaksi korkeamman portin. Amar ja Emma menivät ensin. Amar ratsasti Emman hyvän tien kautta esteelle. Emma painoi kumminkin jalkansa tiukasti maahan ja oli juuri kieltäytymässä, mutta nousikin oikein kenguru loikalla hyppyyn. Taitavana ja hyvän tasapainon omaavana ratsastajana Amar selvitti tilanteen hyvin ja pysyi selässä.
- Siinä vasta loikka! Huudahdin naurahtaen.
- No totta tosiaan, olin aivan varma että rysähdämme kumpikin esteen sekaan, Amar naurahti ja taputti Emmaa. Nostin Karosin kanssa laukan ja lähestyimme estettä. Korkea portti jökötti edessämme. Painoin tiukasti pohkeeni ja yritin viestittää kaikin mahdollisin keinoin hevoselle että nyt mennään! Amar selvästi huomasi epäröintini ja huusi muutaman askeleen ennen estettä:
- Käske! Siinä vaiheessa keräsin sekunnissa rohkeuteni, annoin hieman pohkeita ja maiskautin. Karos liisi portin yli korvat kummallisessa asennossa ja pää hassusti ylöspäin. Annoin ohjaa kunnolla ja alas tulo onnistuikin jo hieman paremmin. Taputin Karosia pitkään.
- No yli meni kumminkin, naureskelimme Amarin kanssa.
- Tyylillä ainakin, sanoi katsomosta tuttu ääni. Se oli Ulrika.
- Ai hei Ulrika, tervehdimme Amarin kanssa.
- Heipä hei, satuin saapumaan tallille kameran kanssa ja kuulin teidän olevan täällä, joten päätin tulla räpsimään hieman kuvia, Ulrika naurahti ja heilautti kameraansa. Juttelimme hetken Ulrikan kanssa ja jatkoimme treenejä. Hevoset olivat saaneet äskeisen juttutuokion aikana kävellä vapain ohjin ja nyt treenit jatkuivat. Harjoittelimme hieman muutamaa kolme esteistä rataa. Ensimmäisessä radassa hyppäsimme 60cm pystysuoran ja siitä kaarros isolle portille. Minä ja Karos aloitimme. Suoralla sain hieman vauhtia säädettyä ennen kaarrosta portille. Portti sujui ihan ok:sti vaikkakin askeleet menivät hieman sekaisin. Amar ja Emma menivät radan myös ennen toista harjoitustamme. Toisessa harjoituksessa hyppäsimme pienen muurin, lankkuesteen ja 100cm pystyesteen. Se rata meni jo paremmin vaikka Karos hieman kaahailikin lankkuesteeltä pystylle. Taputin Karosia.

Tunti alkoi lähennellä loppuaan, joten Ulrika tuli nopeasti korottamaan meille 100cm radan johon kuului niin pystyjä ja oksereita, kuin myös erikoisesteitä. Toputtelin Karosia, joka innoissaan loikki allani. Nostimme pääty-ympyrältä laukan ja lähdimme lähestymään ensimmäistä estettä. Pidin mielessä istunnan ja puolipidätteet. Ylitimme vaivatta ensimmäisen pystyn ja kaarroimme tiukan mutkan muurille. Suoristin hevosen, sitten muutama askel ja nousu hyppyyn. Kurotin käsiäni eteenpäin ja Karos sai venyttää kaulaansa. Laskeuduimme ja ratsastin taas hevosta hieman ruotuun kun lähestyimme kohti korkeaa lankkuestettä. Ponnistimme hyppyyn ja otimme melko kiireisen lähestymisen portille, jonka päällä oli vielä kaksi puomia. Karos suoritti esteen kumminkin puhtaasti. Onneksi ennen seuraavaa estettä oli hieman matkaa, jonka aikana sain koottua hevosta ja rauhoiteltua sitä. Ylitimme okserin ja laukkasimme viimeiselle pystyesteelle. Suoritimme radan puhtaasti : ).
- Hienosti! Hyvä, Amar sanoi ja lähti matkaan Emman kanssa. Voi että Amar ja Emma menivät hyvin. Amar ratsasti hevosta keveästi ja tuntui että, jokainen askel oli tarkasti suunniteltu ja harkittu. Hymyilevä ratsukko ratsasti puhtaan radan.
- Wautsi! Huudahdin.
- Se oli hienoa katseltavaa, sanoi.
- Kiitos, Emma tuntui todella yhteistyöhaluiselta, Amar sanoi.

Jäähdyttelimme hevoset huolellisesti ja laskeuduimme ratsailta. Ulrika auttoi meitä siivoamaan esteet pois. Menimme talliin. Riisuin Karosin ja vein sen varusteet pois. Pyyhin hikisen hevosen ja harjasin sen sualla. Heitin loimen päälle ja päästin karsinaan heiniä rouskuttamaan. Lakaisin käytävän, siivosin tarvikkeet ja lähdin kotiin. Kotona illalla minua odotti mukava yllätys, sähköpostiin oli ilmestynyt kauhea kasa minun ja Karosin hyppy kuvia ja yksi niistä, pääsikin komeilemaan tietokoneeni taustakuvaksi. Lähetin kiitokset Ulrikalle.

Hyvästelyt

2009-12-16T12:22:00.000+02:00

Olin surenut pari päivääni, sitä että joutuisin eroamaan Strillasta. Strilla vaihtaisi tallia, ja ottaisin toisen hoitsun. Kun kävelin kohti tallia, mieleeni tuli kaikki hyvät muistot joita Strillan kanssa olin tehnyt. Kaikki mahtavat maastoretket, kun lumi putoili puusta ja linnut lauloivat. Mieleni koheni huomattavasti ja hymyilin. Voisinhan käydä välillä Strillaa katsomassa. Se piristi mieltäni. Tallilla loisti punaiset jouluvalot. Suuri joulukuusi koristaisi kohta tallin pihaa. Lumikinokset oli aurattu pois tieltä ja nyt ne nousivat korkeina teiden laidoilla. Lumi narisi mukavasti kenkien alla. Ulkona oli todella kylmä. Noin 15 astetta! Hevoset olivat sisällä lämpimässä. Minua pelotti, ettei Strilla enää ollut siellä. Sisällä tuoksui heinä ja pari tallityttöä kärräsivät lantaa lantalaan. Selailin hermostuneena karsinoiden nimikylttejä. Moniin seiniin oli kiinnitetty joulutervehdyksiä ja kuusen oksia. Pari pipariakin roikkui silkkisestä nauhasta, joissa luki hevosten nimiä. "STRILLA!" Huudahdin. Tiedän, tallissa ei saisi huutaa... =) Tottelin kuitenkin tallin etikettejä ja en lähtenyt juoksemaan. Kävelin ripeästi kohti pörröistä talvikarvan saanutta hoitsuani. Halasin Strillaa. Aukaisin karsinan oven ja suukottelin ja halailin Strillaa. Strilla ihmetteli, mutta ei pannut vastaan. Aina se oli valmis hoitamiseen! Sitten Strilla siirsi turpansa olalleni ja laski sen siihen ja puhalsi hiuksiini. Strilla katsoi minua silmiini. En ollut ikinä ennen kokenut sellaista. "Voi kun et lähtisi!" Voihkaisin. Mutta enhän minä sitä voinut päättää. Mutta jos olisin päättänyt, Strilla olisi jäänyt tänne. Olin Strillan karsinassa noin tunnin. En olisi halunnut lähteä. Kello lähestyi viittä. Meillä olisi kotona ruoka. Sitten muistin, että olin tuonut Strillalle ikioman piparin, jossa luki: Strillalleni. Kyyneleet kihosivat silmistäni, mutta taistelin vastaan. Halasin vielä viimeisen kerran Strillaa ja annoin piparin. Strilla rouskutteli sen mielissään. Halasin vieläkin, sitten Strilla laittoi päänsä uudestaan niin että se tuntui halaukselta. "Hyvästi..." Kuiskasin Strillan korvaan. Se hörähti. Lähdin kävelemään tallitietä hämärän saapuessa. Aurinko laski, jatkoin matkaani. Strilla pysyisi mielessäni aina! Aloin jo suunnitella ensimmäistä visiittiäni Strillan uudella tallilla. Ei, nämä eivät olleet hyvästit!

Peltotreeniä

2009-12-11T12:20:00.000+02:00

Saavuin tallille klo. 17.00 äitini kyydillä. Vain muutama hevonen nautti pakkaspäivästä tarhassa. Lunta oli kaikki alla. Suuret kinokset valtasivat metsät ja pellot eikä kaupungissakaan näkynyt muuta kuin valkoista höyhen lunta. Pujahdin talliin ja tervehdin muutamaa hoitajaa ja tuntilaista. Talli tyhjeni pikku hiljaa hevosista jotka lähtivät liikutukseen maneesiin, kentälle tai maastoon. Karos seisoi karsinassaan hiljalleen torkkumassa. Kun olin melkein sen kohdalla se heräsi säpsähtäen ja tuli kaltereiden luokse hörisemään.
- Höpsö, naurahdin. Viikasin sen talliloimen paremmin karsinan ovelle ja avasin oven. Tarrasin orin riimuseen ja toin sen käytävälle jonne pistin sen kiinni. Hain varusteet ja harjat ja aloitin harjauksen. Karosissa ei ollut paljon harjattavaa, koska se oli viettänyt päivänsä vain lumisessa tarhassa tai tallissa. Harjasin sen pois hennosta pölystä ja nostin satulan selkään. Pujotin kuolaimet suuhun ja pistin suojat jalkoihin. Koska maneesi ja kenttä olivat varattuja tuntien tai valmennusten vuoksi päätin mennä ratsastamaan pellolle, jossa oli näin syksyisin tai talvisin lupa ratsastaa. Päätin ottaa hieman kevyemmin koska paksussa hangessa olisi raskas pitkään mennä. Vein ratsun ulos ja kapusin ratsaille, sanoin parille tutulle että menen pellolle ja kävelimme sitten viereisellä pitkälle kaurapellolle.

Karos hyppi innoissaan allani ja tarpoi mielellään hangessa. Kävelimme n. 10min ja vaihdoimme suunnan. Kokosin ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin. Liikuttelin hiljalleen kuolainta hevosen suussa ja asettelin sitä sisälle tehden myös paljon voltteja. Karos pysyi paljon rauhallisempana kun sillä oli tekemistä eikä se kerkenyt kurkkimaan ympärillä olevaan pimeään metsään. Laajalle pellolle syntyi hetkessä jonkin näköinen ura. Hevonen meni hetkessä muotoon ja liikkui hyvin myös takapäästään. Kehuin sitä ja ratsastimme harjoitusravissa kiemurauraa. 20min kuluttua vaihdoimme jälleen sunnan ja teimme hieman pohkeenväistöä ja sulkutaivutusta paksussa hangessa. Täällä se oli huomattavasti vaikeampaa mutta onnistui kuin onnistuikin kovalla yrittämisellä ja etsimisellä. Taputin Karosin kaulaa ja nostimme laukan. Liukkaalla pellolla tuli laukata rauhallisesti ja välttää suuria pomppuja tai kaarteita. Koska Karos pursui virtaa otimme ihan rauhallisesti ja kiersimme monen monta kierrosta hiljaisessa hissuttelu laukassa. Pikku hiljaa siirryimme raviin ja sitä kautta käyntiin. Laukkasimme vielä hetken toiseen suuntaan ja siirryimme sitten kevyeeseen raviin. Ravailimme n. 7min ja kävelimme vapain ohjin 10min ennen kuin palasimme tallille. Olimme ratsastanut 45min ja se riitti vallanmainiosti.

Köpöttelimme tuntilaisten mukana takaisin talliin. Nappasin Karosilta satulan pois ja vaihdoin suitset riimuseen. Sitten vein varusteet pois ja vein suojat kuivumaan. Harjasin pölyharjalla Karosin ja katsoin sen kaviot ja jalat. Jalat olivat hieman lämpimät, joten kylmäsin niitä 7min jokaista jalkaa ja pistin arnikaa. Käärin lämpöpintelit jokaiseen jalkaan ja pistin orin karsinaan. Kello oli 19.00. Siivosin pikaisesti Karosin karsinan ja lakaisin käytävän, tein sen ruuat ja lähdin kotiin.

Valmennus

2009-12-06T12:54:00.000+02:00

Taluttaessani Novaleron maneesiin ei siellä vielä näkynyt muita. Nousin kuitenkin paikkoja innokkaasti silmäilevän, paikallaan steppailevan ratsuni selkään ja lähdin kiertämään kaviouraa löysin ohjin nauraen Novalle joka kulki innokkaasti puhisten kaula kaarella.

Hetken käveltyämme saapui paikalle muitakin ratsukkoja, joita Nova tietysti tervehti raikuvalla hirnunnalla joka tärisytti minuakin satulan läpi. Sain ottaa ohjia tuntumalle ja olla tarkkana pohkeideni kanssa kun herra Ori tahtoi kovasti mennä tekemään tuttavuutta erään kauniin puoliveritamman kanssa. Taas hetken hötkyiltyään Nova kuitenkin rauhoittui ja tyytyi muiden tavoin kävelemään ympäri kaviouraa - yrittäen oikoa kulmissa aina silloin tällöin.

Kohta katsoin aiheelliseksi alkaa raviverryttelyt, joten siirryin uran sisäpuolelle ja pyysin Novaa raviin kevyellä pohkeiden painalluksella. Ori oikein loikkasi eteenpäin aloittaen mahtipontisen raviaskelluksensa, joka harjoitusravissa olisi pompauttanut minut puoli metriä ilmaan - nyt kuitenkin kevensin ja samalla kääntelin Novaa isoille ja pienille volteille ja ympyröille, teimme kahdeksikkoa ja vähän suoruusharjoituksia lävistäjällä. Alkuun suoraan kulkeminen ei tuntunut Novasta mukavalta, mutta pitäessäni pohkeeni tiukasti orin kyljissä ja painon keskellä satulaa kulki se lopulta kiitettävän suorasti. Asetukset ja taivutukset eivät sen sijaan tuottaneet mitään ongelmia innokkaasti pyörivälle ratsulleni.

Aivan huomaamattani oli maneesiin astellut myös valmentajamme, pitkänhuiskea kouluratsastajanainen hiukset pitkällä poninhännällä selkää pitkin. Yhtäkkiä hän vain kaikuvalla karjaisullaan komensi meidät riviin eteensä ja alkoi selvittää valmennuksen ensimmäistä tehtävää. Nova ei onnekseni vaivautunut kummemmin liikuskelemaan rivissä seisoessamme, vaan pureksi vain kuolaimiaan keskittyneen oloisesti ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.

Tarkkojen ohjeistusten jälkeen saimme aloittaa ensimmäisen tehtävän, joka oli laukkaharjoitus. Toisella pitkällä sivulla oli puomeja reiluilla väleillä, toisella sivulla puomit olivat pienemmän matkan päässä toisistaan. Ensin oli siis tarkoitus laukata pitkä sivu pitkillä askelilla, sitten normalisoida laukka pääty-ympyrän ajaksi ja seuraavalla pitkällä sivulla piti taas koota laukkaa, jälleen tehdä pääty-ympyrä normaalissa laukassa ja niin edelleen.

Nova nosti laukan odotusteni mukaisesti hiuksenhienoista avuista eikä onnekseni spurttaillut lainkaan - se tuntui rentoutuneen täysin raviverryttelyjen aikana. Pyytäessäni Novaa venyttämään askeltaan se kyllä venytti upeasti, mutta heti sain kuulla valmentajalta karjaisun siitä etten oikeasti ratsastanut hevosta, pyysin vain lisää laukkaa ja Novan toteltua vain istuin kyydissä. Karjaisusta säikähtäneenä menin itse aivan sekaisin ja Nova kolautteli kavioitaan puomeihin oikein olan takaa. Lyhyellä sivulla lyhensin sen laukkaa ja ympyrän pyörähdimme tasaisin askelin, joskin Nova heitteli päätään ärtyneenä aiemmin kolisseista puomeista.

Uudelle lyhyelle sivulle tultaessa lyhensin laukkaa ja keskityin täysillä, jolloin puomit ylittyivät vain yhdellä kolahduksella pitkän sivun lopulla kun keskittymiseni hetkeksi herpaantui. Nova pidensi taas laukkaa mielellään normaaliin ja tämä ympyrä sujui niin esimerkillisesti että saimme valmentajaltakin kehuja. Jälleen askelten pidennyt pitkälle sivulle, ja keskittyessäni täysin askelten hallintaan en tajunnut että emme kulkeneet läheskään keskeltä puomeja kuten oli tarkoitus. Jälleen sain kritiikkiryöpyn niskaani ja tsemppasin täysillä aina siihen asti kunnes seuraava lisäyskin sujui mallikelpoisesti ja saimme opettajan hyväksynnän.

Laukkaharjoitusta teimme vielä parin onnistuneen yrityksen verran ennen kuin saimme siirtää hevosemme käyntiin ja antaa hetkeksi pitkät ohjat. Nova olikin pitkäaikaisesta laukkaamisesta ja kovasta keskittymisestä hiukan hionnut ja venytti kaulaansa nautinnollisesti lompsiessaan uraa pitkin. Kävellessämme valmentaja selitti seuraavan harjoituksen: harjoitusravissa pitkän sivun alusta pohkeenväistöllä lävistäjälle, lävistäjältä väistö takaisin uralle ja keskellä lyhyttä sivua pysähdys ja käännös takaosan ympäri. Kuulosti monipuoliselta mutta myös siltä että pitäisi tehdä vähän töitä.

Nyt Nova siirtyi pyynnöstäni raviin ilman mitään loikkimista ja ravasikin täydellisen kuuliaisesti ja tasaisesti istuessani nauttien satulassa. Melkein heti piti kuitenkin antaa sivullevievät avut, joita Nova totteli sekunnin tarkkuudella. Väistätin Novaa aina pituuslävistäjälle asti, yritin sen heikohkoin tuloksin saada ravaamaan suoraan pari askelta ja sitten taas väistätin sen toiseen suuntaan takaisin uralle. Tietysti valmentajalta saimme kommenttia heikosta suoristuksesta.

Lyhyellä sivulla Nova ei ensin olisi tahtonut heti pysähtyä, ja käännöksemme ei siten tapahtunut aivan lyhyen sivun keskellä, mikä valmentajan mielestä oli ilmeisen järkyttävää. Emme kumpikaan olleet käännöksessä ihan mukana, mikä varmasti näkyi käännöksen laadussa ja heijastui myös valmentajan ilmeestä.. Toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöstämme kuulemma puuttui nyt tarvittava kevyt asettuminen, mutta ainakin onnistuimme nyt kulkemaan lävistäjällä täysin suoraan tarvittavan hetken verran.

Jälleen tsemppasin päädyssä niin pysähdykseen kuin käännökseenkin ekstrahyvin: tein puolipidätteen hyvissä ajoin, laskin askeleita jotta pysähtyisimme varmasti oikeassa kohdassa, pidin Novan ohjien ja painon avulla tikkusuorana ja hiukan eteen siirretyllä ulkopohkeella työntäen ja sisäohjalla johtaen pyysin ratsuni etuosaa siirtymään samalla kun ohjista pidättämällä ja sisäpohkeella auttamalla yritin saada takaosan pysymään paikallaan. Omasta mielestäni käännös oli varsin kelvollinen, mutta valmentaja moitti meitä takaosan liiallisesta liikkumisesta. Ja niin tsemppaus jatkui..

Tällä kertaa valmentaja ei löytänyt pohkeenväistöstämme moitteen sijaa, ja käännös takaosan ympäri oli kuulemma muuten hyvä mutta hätiköity. Vielä muutaman epätäydellisen yrityksen jälkeen valmentajakin kuitenkin oli tyytyväinen suoritukseemme ja saimme ravailla pitkin maneesia vapaasti kunhan emme häirinneet muita ratsukoita joista osa vielä hioi suoritustaan.

Nova ravasi nyt täydellisen rentona ja taputtelin sen hikistä kaulaa samalla kun annoin ohjien hiljalleen valua täysin pitkiksi väistellessämme muita ratsukkoja parhaamme mukaan pohjeapujeni turvin. Kohta olivat kaikki muutkin saaneet valmentajalta hyväksyntänsä ja saimme pyöritellä ratsuja vielä koko kentällä ennen kuin siirryimme lopuksi kävelemään löysin ohjin ja kuulemaan valmentajan tuomion. Meidän kohdallamme hän huomautti keskittymiskyvyn puutteesta ja moitti erityisesti minua siitä että luotin liikaa siihen että Nova hoitaisi homman kotiin - Novaa hän tosin kehuikin työintoiseksi, lahjakkaaksi ratsuksi.

Valmentajan poistuttua paikalta kävelytin hikistä Novaa vielä hetken ennen kuin loikkasin alas satulasta, löysäsin orin mahavyötä ja nostin jalustimet valkoisen, hiestä märän pään hieroessa kovakouraisesti selkääni.

Pakkaspäivä!

2009-12-04T12:14:00.000+02:00

Saavuin klo. 16.00 tallille. Ulkona oli reilusti pakkasta ja hevosetkin oli kääritty loimiin ulkona. Pujahdin talliin ja moikkasin muutamaa tuttua kävijää. Karos oli tarhassa, joten hain valmiiksi sen varusteet ja hoitokamppeet käytävälle, ennen kuin lähdin hakemaan ori poikaa. Kun saavuin tarhalle, nappasin riimunarun käteeni ja huutelin rautiasta hoitoheppaani tulemaan portille. Karos kurkisteli tarhan toisesta päästä ja nosti päänsä korkealle. Lempeällä äänellä huutelin sitä, ja juuri kun olin menossa hakemaan sitä, se otti suuren loikan ja laukkasi liukastellen portille. Kehuin sitä hurjasti ja syötin kuivan leivän kannikkaan. Karosilla oli hurjasti energiaa, joten nytkin se lähti heti tarhan jälkeen kuskaamaan minua kohti tietä. Nykäisin tiukasti ja tein hevoselle selväksi, että kuka määrää. Niinpä suljin rauhassa tarhan portin ja palasimme talliin, juuri ja juuri pystyssä pysyen. Onneksi hevosilla oli jo hokit. Karos asteli käytävää pitkin kiltisti ja seisahtui käskystäni hoitopaikalle. Kiinnitin sen kummaltakin puolelta ja riisuin loimen. Aloitin välittömästi harjaamisen. Suin Karosia pitkään, ja juttelin sille samalla. Puhdistin sen pölyisen karvan oikein toden teolla ja kurkistin kaviot ja jalat muutenkin. Kun Karos oli puhdistettu, laskin satulan selkään ja kiristin pikku hiljaa vyötä. Sitten pistin suitset heposelle ja käärin suojat kaikkiin jalkoihin.

Vedin omat ratsastusvarusteeni niskaan ja irrotin Karosin. Talutin sen pihalle ja kävimme kurkistamassa oliko maneesi vapaana, ja olihan se. Astelimme maneesiin ja suljimme pikaisesti oven perässä. Laitoin Karosin riimulla ja riimunarulla kiinni maneesin päätyyn ja kannoin maneesin kenttä osiolle kymmenen puomia. Sijoitin ne erilaisiin paikkoihin, erilaisiksi harjoituksiksi. Sitten nousin ratsaille ja aloitimme lämmittelyn. Koska niin hevonen kuin ratsastajakin oli aivan umpijäässä, aloitimme pikku hiljaa verryttelyt. Annoin Karosin kävellä vapain ohjin reilun 10min verran. Sitten kokosin ohjat ja vaihdoimme suunnan. Teimme laajoja voltteja ja kiemuroita, ja lähdin tällä tavalla hakemaan hieman tuntua hevoseen, samalla kun lihaksia vielä lämmiteltiin.

N. 5min kuluttua kokosin ohjia vielä hieman ja siirryimme kevyeeseen raviin. Ravasimme 5min aivan suoraa uraa vain ja hieman vapaammin, jotta Karos sai venytellä jalkojaan ja kaulaansa. Sitten kokosin ohjat kunnon mittaan ja aloitimme voltit ja kiemurat myös rauhallisessa ravissa. Tuntui, että itsekin rupesi lämpenemään pikku hiljaa. Pitkän ravijakson jälkeen, vaihdoimme suunnan ja toistimme harjoitusta. Karos alkoi tuntua pehmeämmältä ja vetreämmältä. Asetin sitä sisälle ja tein erilaisia harjoituksia löytääkseni tuntua. Siirryimme harjoitusraviin ja taivuttelin hevosta. Jatkoimme runsaita määriä voltteja ja otimme mukaan myös siirtymiset ravissa ja käynnissä. Karos totteli todella hienosti, lukuun ottamatta sitä, että se olisi mieluusti vain rynnännyt täyteen laukkaan. Toputtelin sitä puolipidätteillä ja juttelin sille rauhallisesti.

Puolet tunnista oli jo kulunut, otimme harjoitukseen mukaan pysähdykset ja aloin saada Karosilta jo jotain peräänannon tapaista. Se astui jo reippaammin takapäällään alle ja tuntui kuuntelevan entistä paremmin. Kehuin sitä ja teimme hieman ravipuomi harjoituksia niin ympyröillä kuin sisäurallakin. Pian Karos jo nyökkikin kuuliaisesti ja meni pieniä pätkiä upeaa peräänantoa. Tarkastin vielä oman istuntani ja apujeni käytön ja homma vain parani entisestään. Nostimme keskiympyrällä laukan. Pidätin reilusti oria ja ratsastin sitä lyhyempään laukkaan. Teimme erilaisia laukkaharjoituksia ympäri maneesia ja otimme laukkapuomeja, jotka Karoskin malttoi mennä ihan rauhallisesti. Sitten vaihdoimme ravissa suunnan ja kokeilimme toiseen suuntaan laukkaa ja puomeja. Karosia sai todella paljon pidätellä, jotta se malttoi mennä rauhallisesti puomit ja ympyrät. Hetken laukkatyöskentelyn jälkeen, siirryimme käyntiin ja kävelimme hetken. Pian kokosin taas ohjat ja otimme helppoja koulukuvioita uralla, kuten mm. pohkeenväistöä, avoväistöä, peruutuksia, pysähdyksiä ja etu- ja takaosankäännöksiä.

Niissä Karos sai hieman pähkinää purtavaksi, joten se pysyi suht rauhallisena ja käveli nätisti. N. 7min kuluttua vaihdoimme taas suunnan ja teimme samoja juttuja toiseen suuntaan. Olimme ratsastaneet jo 1h mutta päätin vetää hieman pidemmät harjoitukset, koska Karos oli täynnä energiaa. Kokeilin muutamaa koulukuviota vielä harjoitusravissa ja työskentelimme hetken kevyessä ravissa puomien kera. Hiki alkoi välkkyä hevosen kaulalla, joten päätimme harjoitukset tähän. Olimme menneet 1h ja 15min. Annoin vapaat ohjat ja menimme jonkin aikaa kevyttä ravia ja vapain ohjin käyntiä. Kiitin hevosta hurjasti ja laskeuduin satulasta. Otin Karosin riimun ja riimunarun laitoin sen hetkeksi kiinni ja vieritin puomit nopeasti pois maneesin kenttä osalta. Siinä ei mennyt kuin muutama minuutti. Sitten otin Karosin ja menimme talliin.

Jätin Karosin käytävälle kiinni ja riisuin siltä varusteet. Sitten otin suojat pois ja suin hikisen hevosen nopeasti. Tarkistin jalat ja kaviot ja heitin loimen selkään ja vilkaisin kelloa. Kello oli 18.15. Laitoin hikisen ratsun karsinaan ja annoin sille kasan heinää. Menin rehuvarastoon pistämään hevosen ruuat kuntoon ja raahasin sitten käytävältä sen varusteet satulahuoneeseen. Siellä pyyhin ne nopeasti, pesin kuolaimet, pölytin harjat ja pistin toppaloimen kuivumaan.

Kun Karos oli syönyt pistin sen hetkeksi tyhjään karsinaan ja siivosin pika pikaa orin karsinan. Toin uusia turpeita ja pesin kaurakipon. Sitten laitoin Karosin takaisin karsinaan ja lähdin kotiin.

KERJ Cup -kisapäivä Heijastuksessa

2009-11-30T12:52:00.000+02:00

Luihin ja ytimiin pureutuva tuuli heitteli haravanvetäisyiltä välttyneitä, kuolleita ja kastuneita lehtiä pitkin pihamaata, jossa kuraiset hevoskuljetusautot ja trailerit töröttivät tiukassa rivissä ja ihmiset hyppivät ruskeanharmaiden vesilätäkköjen ympärillä - toiset varjellen tarkoin kiiltäviä nahkasaappaitaan ja valkoisia housujaan, toiset vähemmän tarkasti keltaisissa ja vihreissä Nokioissaan papereita ja hevosenhoitokamppeita kanniskellen.

Ilmassa olisi kuulunut väreillä suuren urheilujuhlan tuntua, mutta itse en ainakaan sitä kyennyt vaistoamaan seistessäni maneesissa koulukentän reunalle raahatun tuomarinpöydän vierellä odottamassa ensimmäisen luokan alkua. Katsomossa värjötteli jo muutama katsoja höyryävät mehumukit lapasten verhoamissa käsissään, lisää porukkaa saapui tallin toimiston suunnalta lämpimien nakkisämpylöiden kera. Ilmassa kaikui vasta vähän hevosten hirnahduksia ja hörähdyksiä, kuului kavioiden kopinaa kun ratsuja purettiin autoista lastaussiltaa pitkin ja parin kentän päädyssä verryttelevän ratsun kaviot lätisivät jatkuvasti lätäköissä. Kohta kirjurinani toimiva tallityttömme Ulrika kirmasi tallilta päin toppatakkiin kietoutuneena ja saatoimme aloittaa, käynnistää marraskuun KERJ Cupin meillä Heijastuksessa yhden aiemman cupin kokemuksella.

Ensimmäisenä radalle Helppo C-tasoista kouluohjelmaa suorittamaan ravasi islanninhevonen, joka oli jo kasvattanut itselleen kunnioitusta herättävän talvikarvakerroksen. Tervehdyksen jälkeen vihelsin pilliini luvan aloittaa ja muutaman seuraavan minuutin ajan tuijotin edessäni pyörivää ratsukkoa silmä kovana, raportoiden kynä sauhuten kirjoittavalle Ulrikalle ratsukon jokaisesta virheestä. Esitys loppui lopputervehdykseen, kiitin ratsukkoa ja totesin luokan alkaneen ihan hyvin. Ensimmäisen luokan aikana katselin enemmän tai vähemmän tyytyväisenä useita suomenhevosia ja lisääkin islanninhevosia, kuitenkin myös joitain muitakin poneja. Erityisesti eräs suomenhevonen (oliko?! tarkista!), joka sitten sijoittuikin luokan viimeiseksi kouluosuudella, herätti minussa kuitenkin kauhun ja säälin sekaisia tunteita - se tunki ratsastajan pohjetta vasten aina kun vain ehti, kavahti aina maneesin seinään kiinnitettyjen peilien läheltä kulkiessaan ja laukannostoissa tyytyi vain tikittämään kiitoravia joka sai ratsastajan pomppaamaan jokaisella askeleella puoli metriä ilmaan. Toivoin sisimmässäni että vinoon ja kaikin puolin epätasaiseen lopputervehdykseen lopettanut ratsukko oli treenannut maasto- ja rataesteosuutta varten vähän paremmin..

Ensimmäisen luokan aikana pihaan oli ilmestynyt jo jonkin verran lisää autoja, hoitajien ja ratsastajien sananvaihtoa kuului suunnalta jos toiseltakin ja pihalla tallusteli verryttelyvuoroaan odottavia ratsuja koulusatuloissa hoitajiensa taluttamina sekä ravata sipsutteli maastokamppeisiin sonnustautuneita ensimmäisen luokan ratsukoita kohti maasto-osuuden starttipaikkaa tallin kulmalla. Tämän lyhyen teenhörppäystauon aikana panin myös ilahtuneena merkille että maneesin katsomo alkoi olla jo lähes täynnä rupattelevaa yleisömassaa, mutta toisaalta totesin ettei nyt jo nousuaan aloitteleva aurinko päässyt paistamaan raskaan pilvikerroksen takaa kisapaikalle.

Pian oli kuitenkin jo aika aloittaa taas työt ja kutsua sisään toisen luokan ensimmäinen osallistuja. Sisään ravasi komea puoliverinen (??????? Blue Autum VH-68791) selässään ratsastaja jonka suorituksia olin edellisenkin luokan aikana jo neljään otteeseen katsellut. Tämän ratsun kanssa rata ei tytöltä onnistunut yhtä hyvin kuin joidenkin kanssa edellisessä luokassa, mutta sain nähdä häneltä tässäkin luokassa myös niitä hyviä suorituksia - yllättäen luokan parhaaseen suoritukseen hän ylsi (värisellä?? Alma frá Fögur VH-69348) islanninhevosella, mikä ei lainkaan vähentänyt viimeaikoina herännyttä innostustani islanninhevosiin.. Luokassa, jonka ratsukot myöskin esittivät Helppo C -tasoisen ohjelman, ei tämän Akvarelliksi kutsutun tytön lisäksi kilpaillutkaan muita kuin ronya, jonka suoritus ?????-rotuisen (Winterbell VH-68994) ratsunsa kanssa ei, krhm, mennyt aivan nappiin väärin muistettuine ratoineen ja melko suuripiirteisesti esitettyine liikkeineen.. Heillekin toivoin parempaa onnea seuraavalle osuudelle!

Mutta nyt en luokkien välisellä tauolla kouluradan tasoituksen aikana voinutkaan tarttua lämpöiseen teemukiin, vaan minun oli kiidettävä vetämään itselleni kisakamppeet niskaani - olisi minun vuoroni esiintyä kahden kenttäratsuni kanssa Ulrikan hoidellessa tuomarointitehtävät toisen tallityttö Elinan avustuksella! Perhosten vähän pompahdellessa vatsanpohjallani kirmasin siis päärakennukselle vetämään jalkaani valkoiset, edellisenä iltana silitetyt ratsastushousut ja kiiltävät saappaat, jotka tosin kurastuivat täysin jo matkalla tallille. Ilahduin nähdessäni kärsimättömän oloisen raudikkoratsuni Karos Polkan odottelemassa jo koulukamppeissaan hoitajansa Wonderin pitelemänä tallin ulko-ovien luona. Tuttuun tapaan Karos vain hörisi ja pörisi ja pörräsi ympyrää Wonderin ympärillä tämän auttaessa minut trakehnerorini satulaan, jonka mahavyön kiristämisessä ahkera hoitaja vielä auttoi ennen kuin tepsuttelimme kuraiselle kentälle verryttelemään.

Alkuun Karos ei olisi millään malttanut kuunnella mitä minulla oli sanottavana, vaan hirnui vain toisille hevosille ja leikillisesti tepsutellen, loikkien ja häntäänsä huiskien väisteli lätäköitä ja aiheutti minulle tukalia tilanteita kiilaillessamme holtittomasti muiden ratsukoiden eteen. Onneksi meno ei kuitenkaan muidenkaan osalta ollut kuin GP-tason koulukisojen verryttelykentältä, ja kohta uskalsin jo rentoutuakin ravaillessamme letkeään tahtiin muutamien suomenhevosten, ponien ja puoliveristen seassa. Säännöllisin väliajoin kaikui Elinan ääni kaiuttimista maneesilta tallipihalle asti ja hetkeä aiemmin maneesin suunnalle kadonneet ratsukot palasivat takaisin toiset tyytyväisesti hymyillen, toiset pettyneiden oloisesti kasvojaan mutristellen.

Tuntui kuin meidän vuoromme olisi tullut aivan liian pian, mutta ainakin Karos oli jo saanut purkaa suurimmat energiansa märällä kentällä liukastellen ennen kuin ravasimme maneesiin, läpi koulukentän portista ja pituushalkaisijaa pitkin kohti minun äskeistä tuomarinpaikkaani pysähtyen keskellä kenttää tervehdykseen. Karosille kotitallin maneesi oli toki tuttu, mutta vähän piti alkutervehdyksen aikana tuijottaa harvinaisen suurta yleisömäärää katsomossa. Kaikkiaan olin kuitenkin todella tyytyväinen niin Karosin kuin itsenikin suoritukseen, joka loppujen lopuksi riitti kouluradan osalta jopa kolmanteen sijaan! Pahempaakin olisi voinut intoilijaratsultani odottaa.. Pitkään en ehtinyt kuitenkaan iloita mukavasti sujuneesta suorituksestamme, sillä oli vuoroni ratsastaa toisella ratsullani, edellisellä viikolla Saksasta lentäneellä Anelie GER:llä jonka verryttelyn Wonder oli ystävällisesti hoitanut. Anelie on luonteeltaan Karosia rauhallisempi ja tasaisempi ja kouluradoilla kokeneempi, mutta ilmeisesti edelleen vähän vieras paikka ja edellisviikon lentomatka vaikuttivat suoritukseen sen verran että se sujui hiukan kankeammin kuin Karosin kanssa, minkä vuoksi sijoituimme neljänsiksi kouluosuudella.

Kiireeni ei suinkaan loppunut tähän: aikaa oman maasto-osuuteni alkamiseen oli parisenkymmentä minuuttia, minkä aikana vaihdoin siistit, joskin nyt jo jonkin verran kuraistuneet kouluratsastusvaatteet vähemmän virallisiin vaatteisiin maasto-osuutta varten ja istahdin taas tuomarinpöydän taakse sanelemaan nelosluokan ratsukoiden virheistä Ulrikalle hoitajien huolehtiessa molempien ratsujeni asianmukaisesta varustamisesta. Vaikka muuten harmittikin kisojen yllättävän vähäinen osallistujamäärä, olin iloinen että pystyin tuomaroimaan kokonaan neljännenkin luokan: siinä oli vain kaksi osallistujaa.

Toisaalta kahden upean puoliverisen (??? 4-luokan osallistujat) tanssahdeltua kentällä läpi Helppo A -tasoiset ohjelmansa olin vaikeamman päätöksen edessä kuin kertaakaan vielä samaisena päivänä: kumman kuuluisi voittaa kouluosuus? Päädyin lopulta valitsemaan voittajaksi upeita temponvaihteluita esitelleen Valéria NON:in, vaikka Chance Lane:n taipuvaisuus ja ryhdikkyyskin tekivät kyllä syvän vaikutuksen.

Liikaa aikaa syvälliseen pohdintaan minulla ei kuitenkaan ollut, sillä äskettäin alkaneessa tihkusateessa nyt happamalta näyttävä Karos odotteli minua jo Wonderin kanssa verryttelykentällä. Loikkasin satulaan ja olin saman tien luiskahtaa alas Karosin oikealle puolelle odotettuani ilmeisesti alitajuisesti syvää, pitkäjalustimista koulusatulaa ja kohdattuanikin lyhyillä jalustimilla varustetun, kiikkerän tuntuisen estesatulan jonka pinta oli vieläpä sateesta liukas. Ilmeisesti hölmistyneestä ilmeestäni nauruun pyrskähtänyt Wonder päästi irti Karosin ohjaksista ja lähtiessämme reipasta ravia kohti maasto-osuuden starttia kuulin vielä perässäni hyväntahtoisen onnentoivotuksen.

Kuten yleensäkään kisatilanteessa, ei nytkään päähäni jäänyt kovin hääppöistä kuvaa maastoratamme etenemisestä. Muistan kuinka sain ennen lähtölupamme kajahtamista pidätellä Karosia kaikin voimin ettemme ylittäisi lähtölinjaa omine lupinemme, ja tuskaisen pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen sain vihdoin höllätä ohjista ja puristaa pohkeeni Karosin märkiin kylkiin: kenties hiukan turha toimenpide, sillä hitaammallakin alkuvauhdilla olisimme kyllä tulleet toimeen.. Ensin oli maastoradan esteosuus: kirjava röykkiö erilaisia luonnonesteitä ja jokaisen kohdalla joku vapaaehtoiseksi värväytynyt kyläläinen tai muu henkilö radiopuhelimen kanssa raportoimassa hyvin tai huonosti sujuneesta esteen ylityksestä. Karos ylitti esteen toisensa jälkeen sujuvasti, kunnes saavuimme niityn poikki kulkevan ojan päälle tuetulle tukkiesteelle, jonka molemmin puolin maa oli liukkaaksi tallottua kuravelliä. Siinä Karosin toinen etujalka lähti ikävästi liukuun ennen ponnistusta, minkä vuoksi ori vetäisi takapään yhtäkkiä lukkoon ja liukui kohti estettä minun räpiköidessäni vähemmän arvokkaan näköisesti ratsuni kaulalla. Tömähdimme pehmeästi esteen etureunaan, mutta ratsuni siirryttyä sujuvasti pois esteen edestä totesin ettei se ollut saanut kuin korkeintaan henkisiä vammoja ja kannustin sen uudestaan kohti estettä, joka nyt ylittyi turhankin pitkällä loikalla joka johti horjahtavaan alastuloon - mutta olimme kuitenkin yli hyväksytysti! Hihkaisin vielä estevahdille että pyytäisi jotakuta toimittamaan paikalle hiekkaa ennen kuin kiisimme taas vauhdilla kohti kuusimetsikön reunasta pilkottavaa polkua ja tulevia esteitä.

Esteosuuksien välillä oli kestävyyspätkä, jonka aikana ravasimme rivakkaa tahtia ylös mäen harjulle ja varovaisesti sieltä alas, edelleen jatkaen kulkua sekametsikön keskellä kuolleen harmaassa maisemassa veden litistessä Karosin kavioissa niin teillä kuin poluillakin. Tuon pätkän aikana ehdin vilkaista rannekelloani, joka kertoi meidän olevan hiukan myöhässä suunnitellusta aikataulustamme maastoradalla - en kuitenkaan uskaltanut vaatia Karosilta enää kovempaa vauhtia radan pohjan ollessa melko heikossa kunnossa.. Loppupätkänkin esteet ylittyivät mukavasti muutamia jo uuvahtaneen Karosin tekemiä esteiden kopautuksia lukuun ottamatta ja saavuimme maaliin taputusten saattelemina, kuraisina mutta tyytyväisinä.

Jälleen en kuitenkaan ehtinyt pitkään suorituksestamme iloita, vaan hyppäsin lähes vauhdissa Wonderin taaskin verryttelemän Anelien satulaan - ja kohta kirmasimme vauhdilla samaa reittiä kuin olin laukannut hetki sitten Karosin kanssa. Aneliella ei kuitenkaan ollut samanlainen kiire kuin innokkaammalla Karosilla, ja kaikki esteet ylittyivät tasaisen huolellisesti. Maaliin saapuessamme Aneliella tuntui olevan vielä energiaa jäljellä, mutta siitäkin huolimatta olimme pysyneet hyvin toivomani ajan sisällä - kaiken lisäksi malttimme ja tasaisuutemme toi meille ensimmäisen sijan maasto-osuudelta!

Koska maasto-osuuksilla oli vierähtänyt aikaa, toinenkin kahden poniratsukon luokka oli ehtinyt esittää kouluratsastustaitonsa siinä vaiheessa kun saavuin maneesille, jossa totesin Ulrikan arvostelevan luokkaan kuusi osallistunutta puoliveriratsukkoa hyvin kriittisin ilmein ja Elinan kirjatessa hänen sanomisensa ylös hyvin tarkasti. Päätinkin siis antaa Ulrikan tuomaroida tämänkin luokan kokonaan itse, kun menin kuoriutumaan sateessa ja lentäneestä kurasta kastuneista ratsastusvaatteistani ja vaihtamaan ylleni taas siistimmät kisavaatteet joiden päälle vetäisin toisen vaatekerroksen suojaksi. Tallilta löysin molemmat kisaratsuni loimitettuina rouskuttamasta heinää ja toimistosta hyvin iloisen oloisen hoitajatyttö Clisan myymästä mehua ja irtokarkkeja pikkutyttölaumalta, jonka väistyttyä tiskiltä tilasin lounaakseni rapean sämpylän ja jättimukillisen teetä. Toimistossa ehdin hetken jutustella tallilaisten ja vierailijoidenkin kanssa syöntini lomassa ja sain kuulla että kioski oli myynyt hyvin, muutama ratsastaja oli kironnut samaista maastoradan estettä jolla minulla oli ollut ongelmia Karosin kanssa ja moni mummo oli kuulemma mukavasti päässyt verestämään muistojaan maneesimme katsomoon lapsenlapsensa kanssa. Kävijät olivat siis ilmeisesti olleet tyytyväisiä, mistä ilahtuneena saapastelin maneesille katsomaan loppuun luokan kuusi ja odottamaan taas omaa tuomarointivuoroani.

Kutosluokassa olikin taas paljon enemmän osallistujia kuin kahdessa edellisessä luokassa ja ehdin nähdä kuinka yksi puoliverinen tepasteli radalla pää korkealla ja selkä notkolla ratsastajan nykiviä ohjasapuja pakoon yrittäen erään suomenhevosen taas kulkiessa liikkeestä toiseen ryhdikkäänä ja tasaisesti. Odotusteni mukaisesti kyseinen puoliverinen joutui luokan häntäpäähän koulutuloslistalla, kun taas suomenhevonen paistatteli mukavasti puolenvälin paremmalla puolella - uskoin että Ulrika oli muutenkin osannut tuomaroida luokat reilusti.

Sitten olikin taas minun vuoroni istahtaa tuomarin paikalle, mutta suureksi harmikseni ei luokan numero seitsemän vaan peräti kymmenen kohdalla! Kokonaista kolme luokkaa jouduttiin siis perumaan koska niihin ei ollut ilmoittautunut lainkaan osallistujia, mikä kyllä joudutti päivän kulkua mutta oli muuten ikävää, sillä kuuluihan tämän cupin olla kuukauden suurin kenttäratsastustapahtuma, joka nyt kertoi karua kieltään tämän lajin suosiosta nykypäivänä..

Jatkoin kuitenkin tuomarointia parhaani mukaan iloiten siitä että saatoin jälleen istua kuivassa, melkeinpä jopa lämpimässä maneesissa samalla kun tuuli humisi sen nurkissa, sadepisarat kimpoilivat katosta tasaiseen tahtiin ja sisään eteeni alkutervehdykseen ratsasti toinen toistaan märempiä ratsukoita. Tai ainakin toinen toistaan märempiä hevosia: ratsastajia luokassa oli nimittäin vain kaksi kappaletta, jotka siis vuorotellen ratsastivat Vaativa B -tasoisen kouluohjelman. Toisen ratsastajan, Gemsin, kaksi suoritusta onnistui erinomaisesti niin että hän otti luokasta tuplavoiton, kun taas hänen kolmas ratsunsa, Erwin Ju87, ei ollut kovin innostunut sulavien kouluratsastusliikkeiden esittelystä varsinkaan tuulesta suhisevien, hämärien nurkkien kohdalla. Toinen ratsastaja, Cordelia, taas oli hyvin tasainen neljän ratsunsa kanssa, eikä luokan viimeiseksi jättämäni Yettakaan monta pistettä hävinnyt edelleen pääseelle Gemsin Erwinille. Kaiken kaikkiaan luokka oli jopa tympäisevän tasainen ja yllätyksetön tuomaroitava, yksikään hevonen ei esitellyt rodeoloikkia tai kieltäytynyt astumasta rämiseväkattoiseen maneesiin..

Seuraavaksi oli vuorossa kisapäivän osallistujamäärältään toiseksi suurin luokka, kokonaista kolmetoista osallistujaa kun mukaan olisi mahtunut sata.. Tähän oli kuitenkin tyytyminen, ja Helppo C -tasoisia esityksiä innolla odottaen istahdin paikalleni nautittuani jälleen teekupillisen maneesin nurkalta tallipihalle kuikuillen ja todeten että autojen paikoitustilat huomioon ottaen pieni osallistujamäärä olikin tällä säällä ihan hyväksi: en olisi ollut kovin innostunut auttamaan yleensä lisäparkkipaikkana toimivalle märälle laitumelle jumahtaneiden trailerien työntämisessä vesisateessa joka maalasi maiseman hämyisen harmaaksi, maneesin vierellä kasvavat männyt tummanpunaisiksi.

Sisään kouluaitojen sisäpuolelle asteli ensimmäinen ratsukko, ratsastaja tervehti hymyillen ja aloitti ohjelmansa reippaalla harjoitusravilla. Pidin tämän hassulla nimellä siunatun ponin/hevosen (????? Master of Puppets VH-68492) menosta ja ratsastajan ilmeestä joka poikkesi kovasti seuraavan ratsastajan kuolemankankeasta tuijotuksesta ratsunsa säpsähdellessä tämän tästä ja kipittäessä raviosuuksilla kengät toisiinsa kilkkaillen. Näkyi radalla pari hienoakin ratsukkoa, joissa ratsastajat istuivat hyvin erityylisten ratsujensa selissä arvokkaasti mutta rennosti suorassa ratsujen totellessa pieniäkin pohkeiden hipaisuja. Näiden ilahduttavien, mallikelpoisten ratsukoiden vastapainoksi jouduin toisaalta katsomaan ja surkeilla pisteillä rankaisemaan niitä ratsukoita joiden ratsastajat kiskoivat ohjista hädissään ja huojuivat satuloissa epävakaasti kuin perunasäkit ratsujen yrittäessä esittää ties mitä krumeluureja yrittäessään arvailla mitä ratsastajat niiltä tahtoivat. Olisin niin mieluusti välillä vajonnut häpeästä vähintäänkin pöydän alle, mutta pakottauduin kuitenkin hymyilemään jokaiselle lopputervehdystä suorittavalle edes teennäisen myötätuntoisesti jos en todella onnistunut pusertamaan kasvoilleni aitoa hymyä.

Päivän viimeinen koululuokka oli Helppo A -tasoinen, eikä minulla muuten mitään sitä vastaan ollut mutta saman ratsastajan samoista virheistä huomauttaminen viiteen kertaan tuntui hiukan typerältä.. Luokassa ei tosiaan kilpaillut kuin aavistus., jonka omat suoritukset olivat tasaista tasoa mutta ratsujen suoritukset vaihtelivat iästä ja temperamentista riippuen kauniista liitelystä tökkiviin laukannostoihin ja pään heittelyihin.

Kun aavistus. oli sitten viimeisenkin kerran poistunut radalta hevosen häntä rennosti puolelta toiselle heilahdellen, oli aika raivata kouluaidat maneesin katsomon alle ja ottaa sieltä samalla estetarpeet ensimmäistä, korkeudeltaan kuusikymmensenttistä luokkaa varten. Koska sain avukseni kourallisen tallilaisia, sujui esteiden pystyttely ja oikeille paikoille järjestely yllättävänkin nopeasti. Maneesin katsomo oli tämän pidemmän katkon ajaksi tyhjentynyt neuroottisimpien hevosihmisten ja kannustajien siirryttyä maastoradan lähtöalueelle yltyneessä, lujaa pistelevässä kylmässä sateessa - lähinnä kisojen tunnelmasta nauttivat katsojat olivat pakkautuneet tupaten täyteen tallin toimistoon jossa tuoksui suloisesti vastaleivottu pulla ja kahvi.

Myös kurainen, lähes pelkäksi velliksi tallottu kenttä oli tyhjä verryttelijöistä, joten parin tallilaisen avustuksella yritin saada verryttelyesteiden ympäristöä vähän siedettävämpään kuntoon - kiroten samalla ilmeisesti parisen viikkoa jatkuneista sateista täyttyneitä salaojia. Kun viimeinenkin kurainen ratsukko saapui maastoesteradalta ratsastaja ratsun selässä (olin nähnyt tallipihalla myös muutamia kuraa syljeskeleviä, yltä päältä mutaisia ratsastajia säikähtäneen tai lannistuneen oloisia hevosiaan taluttaen), alkoi yleisö valua takaisin maneesille ohi kentän jossa nyt ensimmäisen luokan verryttely oli jo täydessä vauhdissa taas vähän hillittäneessä vesisateessa.

Esteluokkien tuomarointi oli helppoa hommaa. Ensin katselin kouluradalla aamutuimaan esiintyneen issikoiden, suokkien ja muutaman muun ratsun joukon hyppivän ylitse vain 60 senttisten esteiden: ristikoita, pari pystyä, okseri, kolmen esteen sarja ja oikeasti puupalikoista koottu muuri. Ovea kohti hypättävä pysty tuotti ongelmia innokkaimmille hevosille, muutama pienempi poni taas töksäytti jalkansa lukkoon ja ratsastajansa kaulalleen juuri kun oli ponnistamassa hyppyyn muurille tai okserille. Loppujen lopuksi virheettömästi ja nopeimmin radasta suoriutui Hermann NB, poni (???? Hermann NB VH-65895) jonka suoritusta olin kouluradalla ennemminkin kauhistellut kuin ihaillut.

Seuraavaa luokkaa varten esteitä korotettiin kaksikymmentä senttiä ja totesin ensimmäisen luokan lopullisia tuloksia tarkastellessani Akvarellin ratsullaan Ansa's Winner voittaneen luokan melkoisella erolla muuhun joukkioon - ainoastaan heidän kouluratansa ei sujunut hyvin, vaan myös maasto-osuudesta ja rataesteistä ratsukko selviytyi kolmen parhaan joukossa: ehdottomasti koko päivän ylivoimaisin suoritus!

Kohta oli taas aika kutsua radalle toisen luokan ensimmäinen ratsukko ja viheltää lähtölupa tervehdyksen jälkeen. Blue Autumin kaviot takoivat maneesin kumirouhetta alusta asti tasaisen rytmikkäästi, esteet ylittyivät vaivattoman oloisesti ja ratsukko kääntyi pienistä kulmista tehden vaikeita lähestymisiä monelle esteelle. Se kuitenkin kostautui, koska loppuradasta sattui pari tiputusta jotka olisi voinut välttää laajemmilla lähestymisillä. Luokkaahan dominoi ratsastajana Akvarelli viiden ratsunsa kanssa, mutta ronya ratsullaan Winterbell suoriutui radasta hienosti yhdellä pudotuksella ja ansaitsi kuitenkin kaikkein raikuvimmat aplodit vaikkei esteosuutta voittanutkaan. Hienosti tuo leppoisan oloinen (poni???? Winterbell VH-68994)ratsukko raivasi itsensä lopullisellakin tuloslistalla puolenvälin paremmalle puolelle, vaikka aamuinen kouluosuus menikin vähän miten sattui..

Jälleen ennen kolmatta luokkaa nostettiin estekorkeutta 20 senttiä, ja taas oli aikani lähteä hakemaan Karosia tallilta ratsastusvaatteisiin kuoriuduttuani ja jätettyäni Ulrikan tuomarin paikalle pilliin viheltelemään. Itse en ratatuomarina ollut kävellyt rataa läpi muiden ratsastajien kanssa ennen esteosuuden alkamista, mutta olin jo rataa rakennettaessa harpponut ympäriinsä mittaillakseni Karosille sopivat askelmäärät esteiden väleille. Nyt en löytänyt ratsuani sateiselta pihalta, mutta onnekseni sisältä kellertävin hehkulampuin valaistusta, heinäntuoksuisesta tallista täysin varustettuna. Wonder ojensi jälleen ohjat minulle ja lähti uskollisen hoitajan tavoin loimi sylissään katselemaan verryttelyämme varautuneena nostamaan tippuvia puomeja, joita ei kuitenkaan ilmaantunut Karosin loikkiessa esteiden ylitse mahtavalla ilmavaralla. Kun meidän vuoromme sitten tuli, tiesin täydellisesti mitä radalla odottaa. Myöskään Karos ei nyt jaksanut juuri vilkaistakaan yleisöä, joskin pitihän sillekin suunnalle pikkuisen pörhistellä... Ampaisimme tapamme mukaan matkaan vauhdilla, mutta jo toisella esteellä se kostautui liian hätiköitynä hyppynä okserilla jonka takapuomi kolisi alas perässämme. Pari tiukkaa käännöstä vaati myöskin veronsa, eikä pää ja korvat pystyssä painaltavasta Karosista juuri ollut apua - kuten ei myöskään tuloksettomista hidastusyrityksistäni kolmoissarjalle. Karos kuitenkin nautti hyppäämisestä täysin siemauksin vaikka heittelimmekin puomeja menemään tasaiseen tahtiin, ja olisi selvästi tahtonut vielä uusintaradankin suorituksemme päätteeksi.

Jouduin kuitenkin luovuttamaan innosta puhisevan oripoikani Wonderille, joka jälleen ojensi minulle lämmittelemänsä Anelien. Eikä menestys Anelien kanssa juuri parempaa ollut kuin Karosinkaan, puomit lentelivät jälleen, osittain oman huolimattomuutenikin vuoksi. Hypätessäni Anelien selästä ja taluttaessani sen talliin tamman lainaamaan tyhjään karsinaan ja riisuessani siltä varusteita totesin ettei aina vain voi voittaa - ja olihan maasto-osuus kuitenkin mennyt loistavasti.

Tamman pikaisen harjaamisen ja loimituksen jälkeen vilkaisin toimistossa tulostaulua: olin kuitenkin sijoittunut Karosin kanssa kokonaistuloksissa kolmanneksi ja Anelien kanssa neljänneksi! Tästä äärimmäisen ilahtuneena riensin jälleen sämpylää mutustellen maneesiin, jossa luokan viisi ratsukko Cordelia - Rough Fruit juuri teki selvää 110 senttisen muurin ylimmästä kerroksesta. Olin siis missanut luokan neljä kokonaan, mutta jälleen luokan kuusi alkaessa asetuin paikalleni tuomarinpöydän taa.

Sain nähdä 120 senttisellä radalla varsin vaihtelevia suorituksia: kaikkea ratsastajan tippumisesta lähes kaikkien esteiden puomin tiputtamiseen ja täydestä vauhdista suoritettuihin kieltäytymisiin. Edellisessä luokassa muuria ruhjonut Cordelia onnistui tässä luokassa erinomaisesti ratsullaan Marwah Jamila (???? rotu, eksoottinen? Marwah Jamila VH-68914), kun taas kouluradalla hyvin ratsastanut Gems, ratsunaan kaunis Via Cathedra, oli selvästi aikeissa tehdä useammastakin esteestä polttopuita.

Luokkaan numero kymmenen ei estekorkeutta nostettu kuin kymmenen senttiä, mutta jo sekin näytti vaikeuttavan luokkaa aivan tarpeeksi. Esteitä nimittäin runnottiin tässäkin luokassa urakalla, mutta nähtiin myös upeita, vauhdikkaita, puhtaitakin suorituksia esteiden päällä tai yhden kavion varassa suoritettuine käännöksineen. Erityisen upea oli Cordelian ja kouluradalla viimeiseksi jättämäni Yettan virheetön ja nopea suoritus, joka ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan ratsukon heikosti sujunutta alkupäivää. Koko luokan voiton Cordelia kuitenkin nappasi, tosin ratsullaan Hey! Miw-Sher x, jota ihastelin jo kouluradalla ja jonka sulavaliikkeistä työskentelyä sain seurata myös virhepisteittä läpi vedetyllä esteosuudella. Luokan toisella osallistujalla, Gemsillä, ei tässä luokassa ollut onnea esteosuudella, sillä jokainen hänen hevosistaan tiputti vähintään yhden esteen.

Luokka 11 oli jälleen varsinaista sekamelskaa: erikokoisia ja -näköisiä ratsukoita, tiputuksia kaikilla esteillä, virheettömiä ratoja, kieltoja sarjalla ja muurilla, ratsastajien lentämisiä ratsujensa kauloille kieltäytymisissä ja lentämistä satuloiden takareunan taa yllättävissä hypyissä. Edukseen erottui tässä luokassa kuitenkin ???????? ratsullaan ???????? (katso tuloksista!) - he tekivät rauhallisen oloiset mutta kuitenkin tarpeeksi vauhdikkaan, virheettömän radan hurjien aplodien saattelemana, ja voittivatkin luokkansa kokonaisuudessaankin.

Sitten olikin jäljellä enää aavistus. viiden ratsunsa kanssa. Mitään maailmaa mullistavaa ei tässä luokassa nähty, vaan taidolla ja varmuudella aavistus. luotsasi niin nuoret kuin vanhemmatkin ratsunsa radasta läpi: toiset täysin virheittä, toiset parilla tai muutamalla pudotuksella. Lopulta hän voitti esteosuuden ratsullaan Aleksandrimm, mutta koska se ei menestynyt niin hyvin kouluosuudella, vei hän luokan kokonaisvoiton ratsullaan ???????????? (katso tuloksista!).

Päivä oli siis jo lähes ohi, mutta edelleen katsomossa istui innostuneen ja kärsimättömän näköinen katsojajoukko ja tallilaiset, itseni mukaan luettuna, siirtyivät kentälle raivaamaan sitä tyhjemmäksi esteistä palkinnonjakoa varten. Sain tuomarina suuren kunnian ojentaa jokaiselle voittajalle sinivalkoisen ruusukkeen ja kunniakirjan sekä pienen pokaalin muiden sijoittuneiden joutuessa tyytymään muun värisiin ruusukkeisiin ja kunniakirjoihin. Ihastuneena katsoin yhteensä seitsemän kierrosta vauhdikkaita, iloisia, katsojien taputusten säestämiä kunniakierroksia - ja sitten totesin tämän työntäyteisen, sateisen, vilkkaan päivän olevan lähes ohi.

Viimeisenkin ratsun häntä huiskahti pois maneesin ovesta lankeavasta valokeilasta, katsojien selät ja äänet etääntyivät, autojen valot syttyivät ja kavioiden litinä, ihmisten huudahdukset ja moottorien pörinä sekoittui sateen tasaiseen rummutukseen pimeässä illassa. Yhteistuumin muiden tallilaisten kanssa raahasimme estetarpeet paikoilleen katsomon alle, siirsimme tuomarinpöydän nurkkaan odottamaan seuraavia kilpailuja, kaappasimme täpötäydet roskikset maneesilta mukaamme ja valot sammutettuamme laahustimme väsyneinä mutta onnellisina tallille, jossa meitä tervehti valot, pullan tuoksu ja toimiston lämpö siellä tungeksiessa vielä lisää hoitajia ja vakiotallilaisia yhteen ääneen pälättämässä ja höpöttämässä niin ettei mistään saanut mitään selvää. Käskin kaikkien rynnätä laittamaan hevosten ruokia valmiiksi heti paikalla kun kävin itse tarjoilemassa niin loimitetulle Karosille kuin Aneliellekin kourallisen porkkanoita, jotka molemmat ottivat innolla rouskuttaen vastaan. Ja kun hevosten ruoista oli huolehdittu, olikin aika täyttää oma vatsa myymättä jääneillä pullilla ja todeta että on se kilpailujen järjestäminen vain aina hauskaa - varsinkin kun kisat ovat sujuneet ilman suurempia onnettomuuksia!

Suurkiitos vielä kaikille KERJ Cupin marraskuun osallistujille ja onnittelut sijoittuneille koko Heijastuksen poppoolta!

Karosin päiväkirjaa

2009-11-23T12:09:00.000+02:00

Lampsin koulusta kohti tallia. Ulkona oli muutama aste pakkasta ja lunta leijaili hiljakseen alas taivaalta. Poljin muutaman kadun kulman eteenpäin ja käännyin syrjäiselle metsätielle. Oli ihanaa mennä pitkästä aikaa tallille. Saavuin 20min kuluttua tallinpihalle. Annoin katseeni kiertää pihaa ympäri. Kentällä ratsasti viisi ratsukkoa, toimistossa paloi lämmin valo ja virkeät hevoset juoksentelivat tarhoissa. Lukitsin pyöräni ja pujahdin talliin. Karos seisoskeli karsinassaan ja hirnui kun tulin sen luokse. Silittelin sen turpaa ja annoin omenan. Karos tökki kaltereita leikkisästi ja yritti napata hihastani kiinni.
- Höpsö poni odotappas niin harjaan sinut, naurahdin ja lähdin vaihtamaan vaatteita. Vaatteiden vaihdon jälkeen hain harjat ja varusteet ja pujahdin takaisin tallin puolelle. Karos rymisteli jo karsinassaan ja kurkisteli, että missä kummassa oikein viivyn.

Asetin riimun hevoselle ja talutin sen käytävälle jossa sidoin sen kiinni ja aloitin sukimisen. Paksu talvikarva alkoi pikku hiljaa saapua myös Karosille. Suin sen huolellisesti ja otin pölyharjan. Hevonen nautti harjauksesta, mutta samalla hieman hyöri vierelläni ja varmisti etten varmasti nukahtaisi, no sitä vaaraa ei kyllä ollut. Pistin harjat pois ja otin kaviokoukun. Tarkstin hevosen jalat ja puhdistin kaviot. Karos nyki riimussa ja lähti peruttelemaan. "Soo soo, älähän nyt" saatoin mutista aina välillä. Pistin Karosille heijastin rintaremmin ja nostin satulan selkään. Ripeän satuloinnin jälkeen laitoin suojat kaikkiin jalkoihin ja käärin heijastimet vielä suojiinkin. Sitten suitsin hevosen ja painoin itse kypärän päähän. Otin riimun pois kaulalta ja nappasin heijastinliivin oven suusta. Sitten astelimme pihalle ja nousin ratsaille. Huikkasin tutulle tallitytölle, että lähden kiertämään Papin kanssa 1h mittaisen järvilenkin. Hän nyökkäsi hymyillen ja me lähdimme Papin kanssa kävelemään reippain askelin kohti hämärtävää metsää. Nuorella Karosilla riitti toden totta puhtia ja energiaa. Kokosin ohjat ja lähdimme hiljalleen ravailemaan jäisellä tiellä. Hengityksemme höyrysivät kun pujahdimme reippaassa ravissa tutulle metsätielle. Maastoilu on aina ollut minulle tärkeä ratsastuslaji, mutta erityisesti Karosin kanssa maastossa on ihanaa olla. Karosilla riittää aina puhtia ja se on aina valmis jok´ ikiseen erilaiseen lenkkiin. Karos jolla siis on aina energiaa juosta täysillä ravasi nyt suht rauhallisesti allani. Sen kavioista jäi tiukat kavion jäljet kovaan tiehen. Pitkän ravijakson jälkeen kävelimme hetken aikaa ja ylitimme hieman pelottavalta tuntuvan puusillan, joka meni kyllä ihan ok:sti kunhan vain reippaasti käski. Sen jälkeen jatkoimme reipasta ravailua purupolulla, joka johtaisi meidät järven ympäri piiiitkälle laukkapellolle. Vaikka kovien yöpakkasten johdosta tiet olivatkin jo hieman liukkaat oli pelloilla vielä ihan turvallista kiitää nimittäin ne loistivat vieläkin aivan kellertävinä.

Kun matkamme oli jo melkein puolessa välissä törmäsimmä jäerveltä tulevaan ratsukkoon. Moikkasimme vain nopeasti koska ainakaan minun aivot eivät juuri nyt saaneet päähän kuka hän mahtoi olla. Karosin kaula alkoi hieman jo kostuilla reippaan ravin johdosta. Kävelimme hetken matkaa ja oikaisimme vaikea kulkuisen metsän poikki pellolle. Karosin korvat nousivat salamana pystyyn ja se oli heti tarmoa täynnä. Kävelimme muutaman kymmenen metriä rauhallisesti ja päästin orin sitten laukkaan. Tunsin kuinka orin lihakset jännittyivät ja se loikkasi liikkeelle. Valkoinen vaahto vain lensi ryntäille kun poika otti jalat alleen ja syöksyi matkaan. Nautin vauhdin hurmasta ja pidin samaan aikaan silmällä ympäristöä siltä varalta että mm. hirvilauma tulisi eteemme tai jänis pelästyttäisi Karosin oudoilla liikkeillään. Mitään tuon kaltaista ei kuitenkaan tapahtunut vaan Karos kiiti täyttä vauhtia pitkän pellon päästä päähän ja hiljensi tuttuun tapaan kun eteemme tuli iso ja soliseva puro. Taputin yltä päältä hikistä hevosta ja jatkoimme matkaa käynnissä. Karos hengitti raskaasti kovan juoksun jälkeen ja käveli mielellään hieman rauhallisemmin sen jälkeen kun oli unohtanut intonsa laukan johdosta. Tallille oli matkaa vielä vajaan 3km verran joten ravailimme rauhallisesti reilun 1km verran ja kävelimme lopun matkaa tallille. Tervehdin Amaria ja menimme Karosin kanssa talliin. Riisuin hikiset varusteet ja suojat ynm. Suin Karosin hiestä kihartuneen karvan, pesin sen lämpöisellä vedellä ja heitin kuivatusloimen ja talliloimen selkään. Sen lisäksi pesin Karosin märät, mutaiset ja hiekkaiset jalat ja kaviot ja letkutin jokaista jalkaa reilun 7min verran. Hieroin hieman linimenttiä ja käärin lämpöpintelit jalkoihin.

Karos pääsi ilokseen karsinaan nauttimaan heinistään ja raikkaasta vedestä. Siivosin jälkeni pesukarsinassa ja raahasin varusteet satulahuoneeseen, jossa heitin satulahuovan oikopäätä pesuun. Pesin kuolaimet ja pyyhin hikiset varusteet. Saatuani suojat pestyä laitoin ne pannuhuoneeseen kuivumaan ja menin itse syömään eväitäni.

Kun olin syönyt evääni menin Karosin luokse. Siirsin orin tyhjään karsinaan ja kävin hakemassa karsinan siivous välineet. Sitten siivosin oikein huolellisesti orin karsinan, vaihdoin kuivikkeet ja pesin ruokakipon. Tarkistin vesitilanteen ja vein lannat lantalaan. Siirsin Karosin takaisin omaan boksiinsa ja lakaisin luudalla tallikäytävän puhtaaksi. Menin laittamaan Karosin ruuat valmiiksi rehuvarastoon ja hain sitten sen ulkoloimen satulahuoneesta. Otin orin käytävälle ja riisuin sen molemmat loimet. Suin vielä koko hevosen läpi ja otin lämpöpintelit pois. Laitoin fleeceloimen selkään ja heitin ulkoloimen vielä siihen päälle. Vein Karosin loppu illaksi tarhaan ja korjasin jälkeni käytävältä ennen kuin lähdin kotiin.

Sateinen maastoretki

2009-11-20T12:45:00.000+02:00

Kura läiskähteli korkealle ratsuni vaaleanruskean takapuolen ylle Ainottaren ravatessa eteenpäin reipasta vauhtia pitkin märkää metsäpolkua. Edessämme näin erään tallityttömme, Kaisan, selän ja kuoppien kohdalla epämukavan näköisesti pomppivan kypärän verhoaman pään Stens Stefanin vetämien kärryjen istuimella. Sade ripotteli erityisen märän tuntuisia pisaroitaan päällemme harmaalta taivaalta ja värjäsi polkua ympäröivien pitkänhuiskeiden mäntyjen rungot tummanpunaisiksi.

Saapuessamme erään niityn laitaan saimme tuntea kaatosateen koko voiman - alkutalvisen kaatosateen joka esti näkyvyyden kahta metriä pidemmälle. “Kaisa, otetaan käyntiin, eihän täällä edes näekään mitään!” huusin täydellä voimalla yrittäen saada ääneni kuuluviin sateen huminan läpi. “Selvä”, kuului Kaisan hiljainen vastaus, ja siirsin Ainottaren käyntiin pienellä ohjien pidätyksellä ja painoani siirtämällä. Kyyristyin satulassa tuulen lennättämiä sadepiiskoja vastaan ja kirosin ideaa lähteä maastoon “kun vain vähän tihkuttaa”, kuten olimme Kaisan kanssa tallipihalta lähtiessä todenneet.

Tunnin pituisesta lenkistä oli nyt kulunut noin puolet ja ratsastushousuni liimautuivat märkinä kylmiin reisiini, hiuksista valui hiljalleen vettä niskaan ja yhä alaspäin pitkin selkää, ohjia pitelevät sormeni olivat kohmeessa läpimärkien hanskojen sisällä. Jatkettuamme joitain satoja metrejä pitkin nyt ennemminkin lampea muistuttavan niityn laitaa Kaisa pysäytti Stefanin niin että meinasin ratsastaa hänen niskaansa. “Mitä nyt?”, kysyin Kaisalta närkästyneenä omasta melkein tapahtuneesta päälleratsastuksestani. “Ajattelin että voitaisiin mennä tuota vanhaa kärrytietä mikä tästä kääntyy, sieltähän pääsee sitten soramontun kautta takaisin tälle samalle polulle, mutta saisi kulkea metsän suojassa pidemmän matkaa”, Kaisa selitti kääntäen kuraa valuvat kasvonsa minua kohti. “No mutta tuohan on hei hieno idea, ehdottomasti mennään sieltä”, hihkaisin innostuneena mahdollisuudesta päästä pois pahimmasta sateesta.

Siispä Stefanin ja Kaisan johdolla käännyimme kärrytielle mäntymetsikön suojiin, missä linnut satunnaisesti lensivät lähipuista karkuun pientä, märkää joukkiotamme. Tien lopettaessa kiemurtelun ehdotti Kaisa vauhtipätkää jotta Stefan pääsisi purkamaan höyryjä joita sille kuulemma oli kerääntynyt: Kaisa totesi orin levottomana pureksivan kuolaimiaan, heiluttelevan korviaan kuin lentoon lähdössä oleva Dumbo ja säpsähtelevän pieniä pusikkojakin. “Okei, menkää te vaan vauhdilla edellä niin me laukataan perässä!”, huudahdin saadakseni ääneni yltämään Kaisan jo reipasta vauhtia etääntyviin korviin.

Eikä Aikkukaan montaa kehotusta tarvinnut loikatakseen korvat hörössä suoraan keskelle kuralätäkköä hurjaa laukkaa nostaessaan! Pian mekin siis kiisimme pitkin ruohottunutta hiekkatietä vauhdilla joka nostatti vauhdinkyyneleet silmiini, kumisutti tietä ja sen ympäristöä ja jopa huolestutti minua pohjan liukkauden vuoksi. Ensimmäiset pidätteet antaessani Aikku hidasti vauhtia puolen askelen ajaksi ja lähti sitten taas kirimään, mutta ottaessani käyttöön vähän järeämmät jarrut alkoi vauhti todellakin laskea turvallisempiin lukemiin ja kehuin nuorta ja energistä tammaani taputtamalla sitä toisella kädellä litimärälle kaulalle jolle märkä harja läiskähteli miellyttävien laukka-askelten tahdissa.

Laukatessamme tietä aina vain eteenpäin ja Aikunkin jo osoittaessa vapaaehtoisen hidastamisen merkkejä aloin huolestuneena pohtia Kaisan ja Stefanin kohtaloa.. Ei kai pieni mutta pippurinen russiori ollut pelästynyt jotain ja karauttanut karkuun päin puuta? Vihdoin ja viimein sain vastauksen vanhan soramontun luona kun päässäni oli ehtinyt vilistää jo kokonaisen televisiosarjan verran erilaisia vaihtoehtoja siitä mitä parivaljakolle olisi voinut tapahtua. Päähäni ei kuitenkaan ollut pälkähtänyt vaihtoehto jota nyt pääsin todistamaan: Stefan tarpoi ylös soramontun loivahkoa rinnettä tulipunaisena karjuvan Kaisan hoputtaessa vastustelevaa oria ylemmäs ja ylemmäs!

Hetken ihmeissäni töllisteltyäni räjähdin nauramaan ilmeisesti säikäyttäen Stefanin niin pahasti että se parilla hurjalla loikalla saavutti ylöspäin tarpomansa rinteen yläreunan ja kääntyi pöllämystyneen näköisenä katsomaan minua ja sävyisästi sateessa seisovaa Aikkua silmät pyöreinä. Naurunkyynelten valuessa silmistäni ennestään märille poskilleni kiersi valjakko soramontun reunalta alas luoksemme mukavan loivaa polkua pitkin. Edelleen naurusta hytkyen mutta äärimmäisen kiinnostuneena kysyin Kaisalta mitä oli tapahtunut. “No hitsit sentään, Stefan lähti tietysti pienestä ohjien hipaisusta painaltamaan sellaista vauhtia etten ihan äsken muista moista kokeneeni, ja sitten kun yritin ensimmäisen kerran hidastaa niin eihän tää poni kuunnellut yhtään! Pullasi vaan entistä enemmän ja venytti askelta kuin ihan hirmuinenkin ravuri ja loppujen lopuksi sain tän hidastettua ajamalla ylös tuota rinnettä! Olin siinä vaiheessa jo sen verran suutahtanut niistä monista kerroista kun meinasin kuopassa töpsähtää alas täältä kärryiltä etten nähnyt kuin punaista kun oriherra sitten päätti että eipä enää jaksakaan..” paasasi Kaisa suu vaahdossa ja vimmaisesti elehtien. Yritin saada nauravaisen ääneni kuulostamaan myötätuntoiselta kun lohdutin häntä: “No noin se on kyllä tehnyt mullekin joskus, saanut vieläpä heitettyä meikäläisen kärryiltäkin. Että vaikka nyt takuuvarmasti ärsyttää niin voit kuitenkin onnitella itseäsi siitä ettei ori juossut yksinään tallille ja jättänyt sua jonnekin mutalätäkköön makaamaan!” Kaisa mutisi jotain myöntyväisen kuuloista ja ehdotti että lähtisimme jatkamaan matkaa.

Ja niin matka jatkui molempien hevosten nyt purettua ylimääräiset energiansa ja ravatessa tietä pitkin rentoa maisemanihasteluvauhtia. Annoin Ainottarelle hiljalleen ohjaa jotta se pääsi venyttämään niin hien kuin vedenkin läikittämää kaulaansa mutta totesin ettei Kaisan ote ohjista ollut ainakaan hellittänyt Stefanin tempauksen jälkeen. Nyt kun olin jo läpimärkä en enää jaksanut välittää märkyydestä vaan keskityin katselemaan ympäröiviä kauniita maisemia. Laskeuduimme juuri matalahkon harjun päältä ja saatoin nähdä edessäpäin sateen tummaksi värjäämää metsää ja peltoja joiden yllä leijaili sankkaa sumua. Sumu oli ulottanut lonkeronsa aina siihen mäntymetsään asti jonka läpi nyt harjulta laskeuduttuamme ravailimme märän hevosten tuoksussa ja nahkavarusteiden narinassa, kavioiden pehmeästi tömähdellessä märkään maahan.

Kohta saavuimme takaisin polulle jota pitkin olimme aiemmin taivaltaneet ja vaihtelun vuoksi hidastimme hevoskumppanimme käyntiin. Puhellessamme Kaisan kanssa tallin tapahtumista ja oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välillä niin Aikku kuin nyt Stefankin löntystivät ohjat löysinä, päät alhaalla turvat polunvierustan kanervapusikoita viistäen mukavan matkaavoittavaa mutta rentoa tahtia.

Yhteisymmärryksen vallitessa niin hevosten kuin ratsastajien ja hevosten ja ratsastajienkin välillä matka tallille taittui rennosti välillä ravaillen, välillä käynnissä lompsien hetken verran aution asvalttitien viertä pitkin ja välillä pitkin kiemurtelevia kärryteitä. Heijastukseen johtavalla koivujen reunustamalla hiekkatiellä taisi hevostenkin mielissä siintää kuvat lämpimästä tallista, kuivuudesta ja mukavasta rentoutumisesta heinäkasan äärellä, sillä ne reipastivat automaattisesti vauhtia. Itse pääsin nauttimaan haaveilemastani vaatteiden vaihdosta ja toimistossa hoitajien seurassa hörpitystä lämpimästä teemukillisesta vasta riisuttuani siivosti käyttäytyvältä Aikulta varusteet, kuivattuani ja loimitettuani sen ja heitettyä ahnaan silkkiturvan eteen sylillisen raikkaan tuoksuista heinää.

Mutta kuivia, lämpimiä vaatteita ja teetä enemmän lämmitti Aikun suklaasilmien pehmyt katse kiitoksena hyvästä huolenpidosta.

Novan päiväkirjaa

2009-11-18T12:17:00.000+02:00

Marraskuun 18. päivä oli harmikseni melko kylmä. Ja märkä, todella märkä. Joka paikassa litisi ja lotisi oikein kunnolla ja kuraa ja loskaa oli kaikkialla. Voi jee.
Poljin rapaisella pyörävanhuksellani kohti Heijastusta. Sormeni olivat kohmeessa, sillä olin unohtanut hanskat kotiin. Kaarsin hetkeksi tien sivuun ja asettelin reppuani (olin tulossa suoraan koulusta) paremmin tarakalle puhallellen samalla lämpöä käsiini. "Hitsiläinen," mutisin itsekseni. Tarkastin pikaisesti kellonajan kännykkäni ruudulta. 15.37. Hymähdin ja polkaisin sitten vanhan romuläjäni liikkeelle. Muutama kilometri vielä...
Kaarsin rapa roiskuen Heijastuksen pihaan. Huhhuh, märkä, vajaan viiden kilometrin ajomatka romutehtaalle kelpaavalla pyörällä ei ollut mikäään mukava kokemus. Sysäsin pyöräni tallin seinustaa vasten ja kumarruin soheltämään lukkoa kiinni. Pyyhkäisin kostean hiuskiehkuran otsaltani ja väänsin kieli keskellä suuta pyöräni lukkoa. Lopulta kuulin toivotun naksahduksen, jolloin suoristauduin ja nappasin kukkakuvioisen tallikassini ohjaustangolta.
Astuessani sisään talliin nenääni tulvahti se ihana tuoksu, jota rakastin. Puhtaitten hevosten, puun ja heinän lumoava tuoksu, joka oli kylläkin luokkani pissistyttöjen mielestä kauheinta mitä kuvitella saattaa :--) Seisoin hetken paikoillani ja nuuhkin silmät ummessa kaipaamani tuoksua. Tuoksutteluhetkeni kuitenkin keskeytyi Amarin pyyhältäessä omana vauhdikkaana itsenään nenäni editse. "Hei, Clisa! Sua ei olekaan nähty pitkään aikaan," Amar huikkasi. Hieman huvittuneena tokaisin : "No joo.. Mä en vaan ole jotenkin ehtinyt..." Amar ehti väläyttää minulle iloisen virneensä ennen kuin hän katosi kulman taakse punaiset hiukset hulmuten. Hihitin itsekseni. Huomaamattani olin ikävöinyt Amarin pursuavaa energiaa.
Hihityskohtaukseni jälkeen talsin siistin käytävän poikki hoitohevoseni Novaleron karsinalle. Kimo ori napitti minua tummilla silmillään haastavan näköisenä. Jos se olisi osannut puhua, olisi se varmaankin sanonut "Ja MUN karsinaan sä et kyllä tule!!" Naurahdin Novaleron yrmeälle ilmeelle ja irvistin orille ystävällisin elkein. "Sen kun murjotat", sanoin Novalerolle lempeästi ja laskin tallikassini karsinan oven viereen. Hilpeästi vihellellen harpoin satulahuoneeseen hakemaan Novaleron harjapakkia sekä varusteita.
Palattuani nostin satulan ja suitset karsinan ovessa olevalle kaiteelle ja sieppasin riimunarun käteeni, naksauttaen karsinan oven auki. Pyydystys alkakoon, jiihaa! Astuin karsinaan ja suljettuani oven harpoin reippaasti Novaleron hienopiirteisen pään luokse. Ori irvisti happamasti ja luimisti korviaan. "Muista että jos sä puret mua, mä puren takaisin!" muistutin hoitsuani ankaralla äänensävyllä. Napsautin riimunarun kiinni riimuun ja komensin Novaleron ottamaan muutaman askeleen eteenpäin. Sidoin narun tiukalle vetosolmulle ja kävin hakemassa harjapakin, Novaleron luimistellessa takanani.
Otin kumisuan käteeni ja pujahdin orin lihaksikkaan kaulan alitse. Aloitin kaulalta ja aloin harjata ohutta & kuivunutta mutakerrosta pois pyörivin, varmoin liikkein. Muutaman kerran Novalero irvisti ja yritti näykkäistä minua mutta muutama pieni näpsäytys samettiselle turvalle riitti pitämään hoitsuni jotenkuten aisoissa. Korvat hieman taaksepäin lerpattaen Novalero alistui kohtaloonsa ja mulkoili minua äkeästi. "Huomaatkos? Mä en tykkää puremisesta - ja mä en tosiaankaan maistu hyvältä!" vakuutin nauraen ja jouduin samassa hypähtämään pois oriherran toisen kavion tieltä. "Et kuule potki mua!" ärähdin ankarasti, läimäyttäen kevyesti Novaleron vielä hieman pölyistä lapaa. Novalero tuhahti sieraimet väristen ja oli sen jälkeen kuin minua ei olisikaan.
Harjattuani vasemman puolen siirryin toiselle puolelle ja puhdistin senkin varmoin, tasaisin pyöröliikkein. Selvitin Novaleron valkean harjan sormillani ja avasin muutaman takun korkealle kiinnittyneestä hännästä. Vielä loppusilaus pehmeällä harjalla ja pölärillä ja... voilį!
Vielä kaviot. Sieppasin kaviokoukun käteeni ja näytin sitä Novalerolle, joka näytti yhä kuin sitruunan nielleeltä. Mokomakin yrmy. Hiljaa hyräillen kumarruin liu\'uttamaan kättäni pitkin Novaleron etusta nojatessani samalla kevyesti herran lapaan. Kavio nousi mallikkaasti, tosin hieman nykien. Putsasin kavion putipuhtaasti ja laskin Novaleron jalan maahan, taputtaen orin kaulaa hyväksyvästi. "Kiltti poika," sanoin hyväksyvästi ja siirryin takajalkaan, joka nousikin yhtä hienosti. Toisella puolella tuli hieman ongelmia, kas kun Novalero ei oikein viitsinyt pidellä kinttujaan tarpeeksi kauan ylhäällä, mutta sainhan minä kumminkin lopulta ne kaviot putsattua. "Hienosti meni!" kehuin Novaleroa vuolaasti ja luovutin sille yhden sokeripalan ratsastushousujeni taskussa olevasta namikätköstä. Novalero rouskutti herkkupalansa autuaana ja katseli minua jo vähemmän murhanhimoisesti. Olin mielissäni siitä pienestä edistysaskeleesta. Nyt orilla ei ollut ainakaan enää aikeena tappaa minua.
Hain satulan karsinan ovesta. Novaleron korvat kääntyivät luimuun puikahtaessani sen kaulan ali toiselle puolelle. Nostin satulan Novaleron kaulalle ja ori heitteli pärskähdellen päätään. Liu'utin satulan oikealle kohdalleen sään tääkse ja tarkistin että satulahuopa oli suora ja että likaa ei jäänyt huovan alle, ettei yrmeä hoitsuni vain saisi hiertymiä. Pyydystin satulavyön ja laitoin soljet suurin piirtein kolmanteen reikään. Kiristäisin ne sitten myöhemmin paremmin. Taputin hellästi Novaleron kaulaa ja rapsutin sen korvia. Otin olkapäälläni roikkuneet suitset käteeni ja avasin varovaisesti mutta pättäväisesti riimun ja laskin sen pois Novaleron päästä. Ori laski päänsä salamannopeasti ja mulkaisi minua, mutta tartuin tyynenä sitä otsatukasta ja vedin sen pään takaisin ylös. Kiepautin käteni sen turvan ylle ja tarjosin kuolaimia kämmeneltäni. Novalero ei niitä huolinut, joten työnsin sormeni reippaasti hammaslomaan ja sain kuin sainkin kuolaimet orin suuhun. Vedin Novaleron korvat niskahihnat alta ja otsatukan vedin otsahihnan päälle. Laitoin reippaasti turpa- ja leukahihnan kiinni Novaleron maiskutellessa tylsistyneen näköisenä kuolaimiaan. "Hyyyyyyyvä. Tosi hieno poika," tokaisin ja rapsutin Novaleron samettista turpaa.

Ensilumi

2009-11-07T12:43:00.000+02:00

Liukastelin tallipihan poikki kohti tallin etuoven luona loistavaa valokeilaa, joka tuntui olevan ainut elämästä kertova asia tänä tuulisena loppusyksyn aamuna kun aurinko vielä uinui jättäen Pohjolan värjöttelemään pimeydessä. Avatessani tallin narisevan oven, tervehti minua suloisen lämmön lisäksi erilaisten hirnahdusten ja hörähdysten kuoro. Hymyilin napsauttaessani päälle pölyn alle peittyneet, hämärästi valaisevat kattolamput - tämän vuoksi tallille jaksoi herätä aikaisin päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen!

Joululauluja hyräillen saapastelin rehuvarastoon, jossa mittailin ja miksailin hevosille rehuja valmiiksi ennen kuin astuin taas ulos pimeää märkyyttä uhmaten hakeakseni heinää erillisestä varastorakennuksesta pihan toiselta laidalta. Ravatessani, tai paremminkin liukastellessani, pihalla ja tallissa edestakaisin heiniä kanniskellen, alkoivat väsyneimmätkin hevoset heräillä ja ryhtyessäni jakamaan väkirehuja vallitsi tallissa jo huumaava meteli.

Kesken rehujen jakeluni saapui Ulrika ja pari hoitajaa auttamaan aamuhommissa, jotka sujuivatkin loppujen lopuksi liukkaasti. Yhdestäkään hevosesta ei löydetty naarmuja tai muutakaan normaalista poikkeavaa, ja saatoimme istahtaa hetkeksi hörppimään lämmintä teetä toimiston upottavalle sohvalle.

Hiukan ennen kahdeksaa oli kuitenkin taas aika nousta laiskottelemasta ja ryhtyä töihin. Minun tarkistellessani taskulampun suosiollisella avustuksella tarhojen kuntoa Ulrika ja paikalla olevat hoitajat alkoivat taluttaa hevosia ulos. Eppu ja Skjorre meinasivat aloittaa hurjan mittelön, mutta kaikeksi onneksi nekin saatiin ehjin nahoin omiin tarhoihinsa, jossa ne kyllä vielä hirnuivat ja hörisivät hermostuneesti jonkin aikaa. Jopa pikkuiset Chiggo, Kirma ja Sirdja saatiin emiensä kanssa tarhoihin ilman suurempia ongelmia, edes Kirma ei tänä aamuna jaksanut yrittää karkuretkeä - kenties se edellisellä kerralla pelästyi pimeyden keskeltä yhtäkkiä turvan eteen tupsahtanutta puuta..

Talliin jätettin Karos ja Emmiina, joiden hoitajat tahtoivat liikuttaa hoidokkinsa heti aamusta maneesin luksuslämmössä. Itse aloitin tallin siivouksen Ulrikan kanssa hakemalla ensin tarvikkeet ja alkamalla sitten talikoida lantaa karsinasta toisensa perään. Kun suurin osa karsinoista oli puunattu nurkkia ja vesiautomaatteja myöten ja uutta, kiiltävää purua levitetty lattioille, nappasin mukaani riimunnarun ja astelin nyt jo siedettävän valoisan pihan poikki tarhalle hakemaan Novaleroa varustukseen ja koulutreeneihin.

Varustettaessa Nova oli minulle tuttuun tapaan rauhallinen, vaikkakin kaikki harjat sekä satula ja suitset piti haistella huolellisesti ennen kuin niitä sai orin iholle asti viedä. Koska toiset olivat vieläkin treenailemassa maneesissa, kiskoin niskaani kunnollisen, vedenpitävän ratsastustakin ja paksut käsineet ja talutin intoa pursuilevan ratsuni kaartoon osittain liukaspintaisen, märän kentän keskelle.

Ehdin hädin tuskin nousta satulaan ennen kuin Nova jo lähti innokkaasti harppoen askeltamaan ympäri kaviouraa, josta sitten aloin pyytää sitä ympyröille, volteille ja kiemuraurille. Kimo ratsuni työskenteli innokkaasti totellen pienintäkin apuani moitteettomasti. En koonnut ohjia ennen siirtymistäni raviin, mutta siitäkin huolimatta Nova kantoi itsensä ryhdikkäänä, väistellen taidokkaasti mutta tahtoni vastaisesti kentän kuraisimpia kohtia.

Saatuamme alkuverryttelyt käännöksineen, peruutuksineen ja pysähdyksineen sekä pohkeenväistöineen vietyä loppuun, totesin että Nova oli työskennellyt niin hienosti että ansaitsi nyt saada päästä purkamaan temperamenttiaan laukkatreeniin. Ja laukka totisesti nousikin sillä sekunnilla kun eteenpäin viety pohkeeni hipaisi Novan kylkeä! En voinut kuin nauraa ihastuneena orin innostukselle sen pyöritellessä häntäänsä rytmikkään laukan tahdissa kun kääntelin sitä ympyröille ja kahdeksikoille joiden keskellä laukka aina vaihtui lennokkalla askeleella, aluksi tosin vähän haparoiden.

Koska yksinkertaiset laukkaharjoitukset sujuivat loistavasti, en halunnut pilata omaa ja ratsuni hyvää fiilistä kokeilemalla jotain liian vaikeaa. Niinpä päätin että olisi välikäyntien aika ja pyysin Novan siirtymään käyntiin ennen kuin heitin ohjat aivan pitkiksi. Niin minä kuin Novakin olimme hiestä märkiä jo nyt, ja pian totesin että ilma ei ollut aamun ensitunneista ainakaan lämmennyt, niin kovasti kylmä pisteli poskiani ja nostatti höyryä Novan kaulalta - kostea maakin vaikutti vähän kovalta.

Saatuani kävelystä tarpeekseni kokosin taas ohjat ja pyysin orilta koottua ravia. Se tuntui ihastuttavalta ja jos mitään saattoi päätellä kentän ohi kävelleen Emmiinan hoitajan huudahduksesta, se ei näyttänytkään yhtään huonommalta. Pyöriteltyäni oria hetken aikaa kootussa ravissa pyysin siltä lennokasta lisättyä ravia lävistäjällä, enkä joutunut lainkaan pettymään! Uralla kokosin taas ratsuni tiukaksi paketiksi ennen uutta lennokasta lisäyspyrähdystä lävistäjällä.

Vielä muutaman onnistuneen lisäyksen ja kokoamisen jälkeen pysäytin Novan keskelle kentän tallinpuoleista lyhyttä sivua ja pyysin siltä hiljalleen takaosakäännöstä. Kokonaista, täydellisesti onnistunutta käännöstä en vielä odottanutkaan, sillä Novan koulutustaso ei moiseen vielä riitä. Harjoittelimme kuitenkin takaosakäännöstäkin ahkerasti, ennen kuin katsoin hienosti sujuneen harjoituksen riittävän tältä erää. Nostimme huvin vuoksi laukan vielä pari kertaa, ja kyyneleet valuivat silmistäni vauhdikkaan laukan nostattamassa hyytävässä tuulessa.

Kun aloin saada poskieni nipistelystä tarpeekseni siirsin Novan raviin ja annoin ohjien valua hiljalleen aivan pitkiksi. Keventelin reippaan ravin tahdissa satulan naristessa, Novan pärskiessä kaula pitkänä ja iloisen rupattelun kuuluessa tallin suunnalta. Ympärilleni katsellessani ymmärsin hyvin miksi marraskuuta sanotaan kuolleeksi kuukaudeksi: puiden lehdet olivat varisseet alas puista ja pääasiassa jo lakaistu pois vihreydestään huolimatta kuolleelta nurmikolta, tarhat olivat tumman mudan peitossa ja hevoset seisoivat loimitettuina, päät alas painettuina takapuolet kohti järveä josta puhalsi kylmä tuuli liikuttaen vaaleanharmaita pilvimassoja matalalla taivaalla.

Kun Nova ravata lömpsytteli eteenpäin täysin rentona, siirsin sen käyntiin ja kävelimme uraa ympäri kunnes Novan hengitys oli täysin tasaantunut ja itse törötin satulassa jäätymispisteessä. Lopulta laskeudun satulasta vähemmän tyylikkään kankeasti ja jalustimet nostettuani lähdin taluttelemaan treenissä selvästi vähän rauhoittunutta Novaa tallille, jossa riisuin siltä nopeasti varusteet, harjasin sen pikaisesti ja heitin sen niskaan sitten hiki- ja talliloimet.

Jätin orin vielä talliin kuivattelemaan ja totesin ettei minusta jäätyneine sormineni toisen hevosen ratsastajaksi heti perään olisi. Aloin siis lakaista heinäistä tallikäytävää reiluin vedoin lämmettyäkseni, kunnes paikalle ratsastukseni aikana saapunut Elina tuli ehdottamaan kävelylenkkiä nuorten varsojen emien ja varsojen kanssa. Menin siis pyydystämään pari viikkoa sitten varsonutta Luciaa ja uteliasta tammavarsaansa Sirdjaa tarhasta samalla kun Elina kaappasi matkaansa Gildan ja melkein parin kuukauden ikäisen orivarsa Chiggon, joka jo osasikin kulkea riimussa.

Sirdja loikki innokkaana emänsä ja minun ympärillä, ja Chiggo tepasteli rehvakkaasti ja reippaasti emänsä vierellä Elinan talutuksessa ilmeisen ylpeänä pienestä, somasta riimustaan. Kävelimme kohti järven rantaa, mutta ennen rannalle saapumista lähdimme seuraamaan laidunten välistä polkua joka mäenrinteessä katosi sekametsikön suojiin hämärään. Emätammat yrittivät silloin tällöin napsia suuhunsa polunvierustan nuukahtaneita heinätuppoja ja kuusenoksia varsojen kurkkiessa puiden taakse ja loikkiessa riemukkaasti niin polulla kuin metsänkin puolella.

Koko lenkin ajan varsat jaksoivat hullutella ja naurattaa minua ja Elinaa, mutta onnellisesti sujuneen lenkin jälkeen molemmat menivät kyllä suosiolla tarhaan jossa nuokkuivat tyytyväisinä emiensä paksujen heinävatsojen suojissa. Kohta varsat joutuivat kuitenkin havahtumaan, sillä pihalta alkoi aivan yhtäkkiä kuulua ilahtuneita riemunkiljahduksia yhden jos toisenkin suusta: maahan tipahteli suuria, valkoisia haituvia tuulenkin hetkeksi tauottua!

Ensilumi otettiin siis vastaan suurella innolla ja ilolla, ja niin ihmiset, hevoset kuin pihalle kylmään uskaltautuneet koiratkin hyppivät ja loikkivat ympäriinsä, toiset jopa yrittäen metsästää haituvia kielilleen ennen kuin ne ehtivät maahan asti! Iloisissa tunnelmissa sujahtaneen iltapäivän jälkeen sain illalla tallin ovea sulkiessani todeta että maata peitti kaunis, jalkojen alla nariseva untumalumikerros ja ulkolampun valokeilassa näin haituvia laskeutuvat maahan hiljalleen koko ajan lisää ja lisää..

Haikeita syystunnelmia

2009-10-15T14:00:00.000+03:00

Peikon valjaiden vastinhihnat lipsuivat kohmeisista käsistäni tuon tuosta, eikä mahavyön kiristämisestä tahtonut tulla mitään. Hiljaa mielessäni kirosin aivan liian ohuiksi kuluneita hanskojani ja ilman olevinaan niin yhtäkkistä kylmyyttä - joka syksyhän ne kylmät ilmat tulevat, mutta ei niihin vain osaa varautua. Myöskin stressistä aiheutuva väsymys ja ilmeisestikin alkava vatsahaava saivat minut normaalia kärttyisemmäksi, minkä takia karjaisin Peikolle kenties turhankin reippaasti saaden samalla sekä itseni että pörröisen ponini mielen maahan.

Kun lopulta sain Peikolle valjaat päälle, kärryt perään ja itseni kärryille istumaan, ei minun tarvinnutkaan kuin ohjata Peikko lehtiä kahisevalle hiekkatielle ja nauttia vauhdin huumasta! Annoin ruunan jolkotella paljolti omaa tahtiaan pitkin järven ympäri kiertävää tasaista, erittäin harvakseltaan liikennöityä tietä jonka varrella puiden lehdet loistivat poissaolollaan. Peikko ravasi innoissaan korvat höröllä ja päästeli suurimpia höyryjä pihalle niin että ylämäissäkään sitä ei tarvinnut kannustaa. Parin tunnin päästä tallin pihalle saapui takaisin hikinen poni kärryillään virkistynyt ohjastaja joka suunnitteli jo vähän vailosammalla mielin tallinsa tulevaisuutta!

Saatuani Peikon kuivattua ja vuorattua loimikasan sisään, lähdin huhuilemaan Demitesiä ja tämän yhdeksän päivän ikäistä tammavarsa Demtheneä sisään laitumelta. Aurinko oli jo noussut muutamaa astetta korkeammalle sinisellä syystaivaalla ja hetken aikaa vain nojailin tarhan valkoiseen aitaan ja katselin tallin uusinta tulokasta ja sen emää tyytyväisenä hymyillen. Kaihoisana muistelin myös varsan emänemänemää Demonnahia, joka poistui luotamme jo viime joulukuussa, mutta jonka kuolemasta tuntuisi silti olevan vasta niin vähän aikaa.

Lopulta maltoin kutsua Demin luokseni ja pyörittelin silmiäni sen kiertäessä oikein tarkasti pienimmänkin kuralätäkön joita tarhoihin olikin viime aikoina ehtinyt kerääntyä: Demthene taas loikki suorinta tietä portille kerjäämään rapsutuksia maanpinnan liukkaudesta tai likaisuudesta välittämättä. Tämä suloinen, hontelo raudikkovarsa oli jo varastanut sydämeni rempseällä olemuksellaan ja uteliaisuudellaan, siinä ei näkynyt tippaakaan emänsä fiiniydestä!

Otin tammat sisälle talliin ja kuurasin Demin perusteellisesti sukien aina välillä Demtheneäkin. Pikkutamma tutki harjakoria hiukan turhankin kiinnostuneena ja vastaanotti mielellään rapsutuksia koko sen ajan mikä minulla meni Demin varustamiseen. Lopulta sain Demin kuntoon juuri ennen kuin aloin jo kyllästyäkin Demthenen ainaiseen vieressä kiehnäämiseen ja sen vahtimiseen ettei se uteliaana pikku hevosenalkuna pujahtaisi käytävälle seikkailemaan. Taluttaessani Demiä maneesiin Demthene seurasi tiiviisti emänsä vierellä, mutta maneesiin päästyään lähti vetelemään maneesia ympäri railakkaassa pierupukkilaukassa. Onneksi Demi ei ollut moksiskaan tyttärensä spurttailusta ja reilun puolen tunnin juoksutuksen ajan kuunteli minua liinan päässä oikein tottelevaisesti. Takaisin talliinkin päästin onnellisesti, ja kun olin saanut neidot taas takaisin tarhaan ja vähän ajan päästä kävin viemässä tarhoihin heinää, lepäili Demthene levollisen oloisena emänsä jalkojen juurella.

Aamupäivällä päähäni oli kehkeytynyt suunnitelma stressini laukaisemiseksi. Soitin muutaman puhelun teekupposen juonnin lomassa, pakkailin varustehuoneesta muutamien hevosten tavaroita kasaan ja muutaman tunnin aikana kuurasin kasan hevosia yhdessä Ulrikan ja Elinan kanssa. Neljän aikoihin iltapäivällä saapui pihaan hieno kuljetusauto ja sen ohjaamosta loikkasi Vipeltäjä-niminen neitokainen. Ohjasin hänet talliin jo varustetun Robertho Doninin karsinalle, missä ori odottelikin jo kummastuneena erikoisesta iltapäiväohjelmastaan. Reilun tunnin päästä tuo upea ruunikko-ori oli myyty ja heti matkalla uudelle kotitallilleen.

Pihassa kävi pyörähtämässä myös muutama muukin kuljetusauto ja iltaan mennessä tallin hevoslauma oli pienentynyt peräti seitsemän hevosen verran! Päädyin siis palauttamaan kasvattajilleen nuorikot Webster Arten, Que Res PICin ja Barbarel YEWin, jotka tunsin lähinnä taakaksi ja suorituspaineideni liiallisiksi nostajiksi. Toki olin kiintynyt näihinkin hevosiin jo paljon, mutta lohduttauduin ajatuksella että voisin käydä tapaamassa näitä hienoja hevosia kun tahtoisin ja varmasti näkisin niitä kisoissakin vielä osaavammissa käsissä kuin omani! Samoin ajatuksin lähtivät eteenpäin kohti uutta kotia myös Minone É, Robertho Donin ja Marcho Donin, joita haaveilin näkeväni holsteinien sukutauluissa vielä tulevaisuudessa. Kaikkein suurimmat kyneleet kuitenkin kastelivat jo ennestäänkin märkää maaperää kun tuttuni hejdi talutti Amarn Whirellan omaan kuljetusautoonsa ja kaasutteli kovassa kiireessä kohti lentokenttää ja Brasilian helteitä. Tuskinpa näkisin tuota temperamenttista kimoa tammaa enää monesti, mutta onneksi sen ja talliin jääneen ratsuponiori Silfran Rosemanin vielä nimetön varsa jatkaisi emänsä sukua vieläpä toivottavasti aikoinaan omistamani emänisänisänsä kavionjäljissä.

Vauhdikkaan ja harvinaisen raskaan, mutta kuitenkin pitkällä tähtäimellä helpottavan iltapäivän jälkeen satuloin luottoratsuni Kiskillilla SINin joka vielä jollain tasolla muistutti minua niistä vanhoista hyvistä ajoista jolloin Heijastus oli elänyt kukoistusaikaansa ja ensimmäiset omistamani hevoset vielä olivat olleet täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Kävelimme rauhallisesti lönkytellen järven rantaan, harjun päälle lehdettömien puiden keskelle ihastelemaan mitä täydellisintä maisemaa - syksyistä järveä, sänkipeltoja ja vähän matkan päässä metsän takana siintävää Heijastuksen vanhaa tallirakennusta ja valkoaitaisia tarhoja joissa kirmaili monta tulevaisuudenlupausta ja vanhempaakin konkaria. Haikein mielin käänsin Sillan alas harjulta kohti sänkipeltoa, jossa päästelimme täyttä laukkaa jättäen menneisyyden kaihot taaksemme ja suunnaten kohta Heijastuksen uutta kukoistusaikaa joka siinteli jo silmissäni!

Karosin päiväkirjaa

2009-09-26T12:43:00.000+03:00

Tuttu syksyinen tuulisuus ja ilman kirpeys olivat saapuneet. Pyöräilin ylämäkeä ylös kovalla vauhdilla ja näin jo kaukaa korkeat tallirakennukset. Useat hevoset nauttivat syksyisestä päivästä tarhoissa, jokunen ravaili hiekka kentällä ja pari ratsukkoa näkyi katoavan metsään. Lukitsin pyöräni tallin pihalle ja menin talliin. Jätin kassini hoitajien huoneeseen ja hain satulahuoneesta Karosin varusteet ja harjat. Koe viikko oli pikku hijaa tulossa koulunkin osalta, joten pitkään en kerkeäisi tallilla olemaan. Karos seisoskeli ylvään näköisenä hiekka tarhassa ja hirnui kun kuuli askelia pihassa. Tervehdin sitä nopeasti ja vein varusteet talliin. Sitten noukin maasta orin riimunarun ja otin sen kiinni. Köpöttelimme reipasta vauhtia talliin ja sidoin Karosin kiinni. Nuori ori hirnui ja puhisi, tömisteli jaloillaan ja heitti päätään. Aloitin harjaamisen. Hevosilla lähti karvaa ja pikku hiljaa alkaisi uusi karva kasvamaan, tällä kertaa hieman paksumpana. Suittuani hoitohevoseni puhdistin sen kaviot ja pistin suojat kaikkiin jalkoihin. Satuloin hevosen ja vaihdoin paksun nahkariimun suitsiin. Laitoin omat kamppeet päälle ja vein hevosen kentälle. Pieni kienttä oli onneksemme vapaana, joten nousin ratsaille ja aloitimme alku verryttelyt. Kävelin viisi kierrosta kentän ympäri ja kokosin ohjat. Lähdin asettelemaan hevosta ja siirryimme kevyeeseenraviin. Orilla riitti puhtia. Tein paljon puolipidätteitä ja voltteja. Vaihtelimme useasti suuntaa ja yritin saada hevosta koottua.

Oli niin hurjan ihanaa ratsastaa taas pitkästä aikaa Karosilla. Koulu kiireet rajoittivat hurjasti minun menemisiäni ja kun tallille meni, meni siinä helposti koko ilta. Päätin kumminkin nyt nauttia tästä hetkestä ja keskityin ratsastamaan allani kulkevaa oria. Karos meni nyt pieniä matkoja peräänannossa ja pysyi paremmin hallinnassa. Se oli pehmeämpi suusta eikä kallistunut peräänannossa liikaa eteen. Taputin sitä ja siirryimme laukkaan pääty-ympyrällä. Ratsastin oria tiukasti pienellä ympyrällä ja tässä todella huomasi että saumaton yhteistyö oli parasta. Karos alkoi pikku hiljaa asettua myös laukassa. Kun se oli saanut purettua pahempia energioita se jaksoi taas keskittyä ja menikin oikein hienosti. Taputin sitä, siirryimme käyntiin ja annoin vapaat ohjat. Hikikarpalot olivat nousseet kummallekkin. Kentän keskellä oli kolme estettä, yksi niistä oli n. 60cm korkea pystyeste, toinen n. 80cm korkea pystyeste ja kolmas 90cm korkea tasaokseri. Kokosin ohjakset ja otimme hetken harjoitusravissa taivuttelua ja erinäisiä väistöjä. Sitten nostimme vielä toiseen suuntaan laukan ja hyppäsimme huolellisella ja tasaisella hypyllä matalimman esteen. Kehuin Karosia ja tulimme sen toistamiseen. Jatkoimme siitä suoraan pitkän kaarteen kautta 80cm korkealle pystylle. Kun Karos sai huolellisen lähestymisen ja hyvän kannustuksen, se hyppäsi vain pienillä ja kevyilla avuilla ja tosi sujuvasti. Rummutin kättäni hevosen kaulaa vasten ja otimme pari etuosankäännöstä käynnissä. Kävelimme hetken niin että molemmat rauhoittuivat ja tulimme vielä kerran "radan" johon kuului 60cm pysty, 80cm pysty, 60cm pysty ja lopuksi 90cm okseri. Karos meni sen todella nätisti! Kiitin sitä ja jäähdyttelimme.

Vein hikisen hevosen talliin ja riisuin varusteet. Pyyhin sen sienellä ja runsaalla vedellä. Harjasin piikkisualla ja katsahdin jalat ja kaviot. Sitten hieroin hieman linimenttiä takajalkoihin ja vein hevosen karsinaan. Toin kasan maukasta heinää ja tarkistin että vesi oli ok! Pian Karos tulisi viedä tarhaan mutta tässä välissä kerkeisin hyvin pesemään sen varusteet. Niimpä kokosin kaikki sen nahkavarusteet satulahuoneen penkille ja rupesin urakalla pesemään ja huuhtomaan likaisia varusteita. Siinä meni oma aikansa ja kun vilkaisin pihalle huomasin että siellä oli jo asetta hämäräisempää. Menin viemään Karosin vielä illaksi pihalle ja siivosin sen karsinan pois isoista lantakasoista. Sen jälkeen lakaisin käytävän kokosin Karosin ruuat valmiiksi ja lähdin kotiin kassi olalla heiluen.

Sateinen kisapäivä

2009-09-23T14:01:00.000+03:00

Syksyinen sadekausi on piinannut Heijastusta jo hetken aikaa eikä loppua näy. Hevoset möllöttävät tarhoissaan loimitettuina, takapuolet lehtiä lennättävää viimaa päin. Kenttä on kaikista epätoivoisista pelastusyrityksistä huolimatta löllöinen, eikä siellä tee kenenkään mieli treenata tihkusateessakaan. Odotellaan kauniita aurinkoisia, kirpeitä syyspäiviä!

Erityisesti tälle päivälle toiveet olivat korkealla: tänään järjestetään Heijastuksessa kenttäkilpailut! Vilkaistessani aamulla ulos ikkunasta teki mieli ennemmin kömpiä takaisin lämpimään peiton alle ja unohtaa koko kisat, mutta eihän niin voisi tehdä. Oli siis vedettävä sadevaatteet niskaan ja vielä unenpöpperössä hoidetun hevosten ruokinnan jälkeen lähdettävä katsastamaan maastoradan kuntoa ja yritettävä parantaa pohjaa parhaan mukaan. Onneksi mukaan lähti vähän muutakin talliporukkaa, joten radan tarkastus sujui vähän pirteämmissä tunnelmissa tulevaisuudensuunnitelmista ja päivän kulusta rupatellen.

Kauhukseni havaitsin tallille takaisin palatessamme että pihaan oli jo ajanut muutama kuljetusauto! Kiireesti riensin toivottamaan saapuneet tervetulleiksi ja opastin heidän autonsa parkkipaikalle hyvään järjestykseen. Talliapulaisten kiikuttaessa hevosia kiireen kaupalla tarhoihin aloin raahailla verryttelyesteitä löllöiselle kentälle ja kouluaitoja maneesiin. Onneksi sain apua viime hetken järjestelyissä ja ihmeekseni ehdimme aloittamaan maneesissa ratsastettavan kouluosuuden ajoissa! Joskin itse mussuttelin aamupalaani vielä parin ensimmäisen ratsukon suorituksen aikana yrittäen samalla tuomaroidakin..

Maneesissa istuen ja ratsukoita haukan katseella tuijotellen meni minun aamupäiväni - jossain vaiheessa ehdin jo ihmetellä eivätkö ratsukot koskaan lopu! Tuomarointipaikalleni kuulin tuulen huminan maneesin viereisissä puissa ja tasaisen sateen rapinan kattoon. Valot oli pitänyt laittaa päälle ulkona vallitsevan hämärän takia ja maneesissa leijaileva tuoksu muistutti minua uitetuista koirista ja kuumasta kahvista, jota katsomoon etsiytyneet ahkerasti hörppivät.

Lopulta sain nousta tuomarin penkistäni ja verrytellä puutuneita jäseniäni. Tallityöntekijä Elinalta kuulin vuolaan kertomuksen kuinka maastossa oli tapahtunut pari kaatumista mutta kaikki oli kuitenkin kunnossa, rata tietysti pelkkää kuraa ja vesilätäkköä. Komensin Elinan kaappaamaan pari muuta tallilaista mukaansa ja menemään rataa kunnostamaan, sillä aikaa kun itse aloin heitellä puomeja ja esteiden kannattimia maneesin pohjalle muutaman vapaaehtoisen avustamana.

Aikaa maastokokeen loppumisen ja rataestekokeen alkamisen välillä oli onneksi reilusti, joten ehdin käydä tallin toimistossa syömässä ja ruokkimassa omat hevosemmekin. Koska esteradalle ei tarvittaisi niin paljoa avustajia, komensin vakiotallitytöt Liisan, Kaisan ja Annikan ottamaan Minnin, Roomeon ja nuoren Keenan mukaansa ja käydä tarkastamassa mitkä maastoesteet kenties kaipaisivat korjausta ja missä kunnossa rata muutenkin oli.

Kohta jouduin taas palaamaan tuomarin paikalle, mutta onneksi estekoetta on aina viihdyttävämpi ja helpompi katsella kuin koulukoetta! Maneesin nurkissa vinkuva tuuli säikytti joitain hevosia, jotkut taas kaahasivat muuten vaan vähän reilummin ja lennättelivät puomeja reiluin ottein mennessään. Nähtiin radalla toki hillitympiäkin suorituksia, joita oli kieltämättä ilo katsella. Kuraton ratsukko sen sijaan oli harvinaisuus, ja voi kuinka kävikään sääliksi niitä ressukoita jotka olivat maastoradalla tippuneet ratsujensa selistä suoraan kuralätäkköön ja vieläpä näyttivätkin siltä!

Myöhään illalla vasta saatiin viimeisenkin luokan kokonaisvoittaja selville, palkinnot jaettua ja kunniakierrokset laukattua. Hiljalleen alkoivat kuljetusautot valua tallin pihasta pois, jäljelle jäi vain pois korjattavat esteet niin kentältä kuin maneesistakin ja väsynyt mutta onnellinen fiilis loppujen lopuksi ihan siedettävän hyvin sujuneista kisoista. Esteiden siirtämisen jälkeen lähtivät muut koteihinsa ja itse menin vielä talliin kuuntelemaan sateen ropinaa ja hevosten iltarehujen rouskutusta. Eikä se sade sitten loppujen lopuksi niin pahalta kuulostakaan, ajattelin nojaillessani illastavan vanhustamma Calinkan lämpimään kylkeen.

Tiukkaa koulutreeniä

2009-09-09T09:55:00.000+03:00

Tänään päätin treenata kouluratsastusta Epun kanssa oikein toden teolla! Saatuani sen lukuisista metkuyrityksistä ja lievästä vastahakoisuudesta huolimatta harjattua ja varustettua, talutin sen kentälle keskelle vähäistä auringonpaistetta ja navakkaa tuulta. Tietysti herran piti katsella kentänvierustan puita ja pensaita ihan ihmeissään kun ne niin hirveästi huojuivat, enkä ensi yrittämällä meinannut edes päästä Epun selkään sen pyöriessä kuin väkkärä lähitarhojen tammoille esittäytyessään.

Kun vihdoin istuin satulassa jalustinhihnat sopivalle pituudelle säädettyinä, ei minun tarvinnut pyytää Eppua kahdesti lähtemään tallustelemaan kaviouraa pitkin löysin ohjin. Ensimmäisen kierroksen ajan Eppu otti sivuaskelia jokaisen vähänkin isomman puskan kohdalla ja puhisi ilmeisesti yrittääkseen karkottaa puskissa varmasti lymyävät kauhut kauemmas. Näemmä puhinakarkotus toimi, koskapa toisen kierroksen Eppu kiersi jo kaviouraa koko ajan seuraillen, vaikka yrittikin kulmissa oikoa ahkerasti. Kohta päätin että olisi aika keksiä Epulle jotain aktiviteettia ennen kuin se alkaisi itse kehitellä actionia, ja aloimmekin treenata kolmikaarista kiemurauraa - edelleen käynnissä löysin ohjin. Alkuun Eppu olisi vain halunnut kiirehtiä mutkasta toiseen joten kuten välillä suoristuen, mutta kun ahkerasti käytin istuntaa ja pohkeita niin alkoihan sitä kaivattua suoruuttakin lopulta löytyä.

Kun kiemuraura sujui kauniisti suoristuksineen, asetuksineen ja taivutuksineen, päätin että on aika aloittaa raviverkat. Kokosin ohjia jonkin verran ja hiuksenhienolla pohkeiden painalluksella kehotin Eppua siirtymään raviin - ja mielellään se siirtyikin, ponkaisten oikein vauhdilla ylös ja eteenpäin! Aloitin kevyessä ravissa ratsastamaan suurta kahdeksikkoa kahden pääty-ympyrän avulla, niin ettei Epun kuulunut suoristua lainkaan. Alku meni Epun osalta vain koikkelehtiessa suuressa vauhdin huumassa välillä lapa edellä ja pää ties minne suuntaan vääntyneenä, mutta kun aktiivisesti keskityin ohjillani ja pohkeillani kääntämään uljasta ratsuani niskasta asti ja hidastamaan sitä painoavuillani, alkoi se hiljalleen toimia paremmin ja paremmin. Laskemattomien kahdeksikkojen jälkeen vauhtikin alkoi vähän hiipua kun Eppu tajusi ettei saavuta mitään kaahottamisella, ja sain sen lopulta suorittamaan peräti kolme kahdeksikkoa oikein mallikkaasti.

Ennen kuin Eppu taas ehtisi kyllästyä, siirryin harjoitukseen jossa teimme lyhyiden sivujen puoliväleistä pohkeenväistöä noin pitkän sivun puoleenväliin. Nyt kun herra-ratsuni ei viitsinyt enää kaahottaa niin hirveästi, sujui harjoitus jo muutaman yrityksen jälkeen todella hyvin - Eppu asteli hienosti ristiin lievästi asettuneena juuri siitä lähtien ja sinne päätyen kuin pyysinkin.

Lyhyiden väikäyntien jälkeen olikin laukkaharjoitusten vuoro! Jo muutamankin kierroksen mittaiset välikäynnit saivat Eppuun taas reilusti lisää uutta virtaa, ja kentänvierustan pusikot täyttyivät jälleen peikoista ja möröistä. Ensimmäinen, suurella pääty-ympyrällä suoritettu laukannosto olikin hiukan turhankin vauhdikas, joten pyysin Epun heti raviin ja ruotuun jotta se muistaisi taas miten kouluhevosen kuuluisi nostaa kauniisti pyörivä, tasainen laukka.. Korvat niskaa pitkin valahtaneina Eppu laskikin askellajin raviksi, mutta ennen yhden pääty-ympyrän pienentämistä pikkuruiseksi voltiksi ei ravi ollut niin rauhallista että siitä olisi voinut kuvitellakaan nostavansa laukkaa!

Seuraavalla nostoyrityksellä Eppu osoitti selvästi mieltään sen mielestä liian tiukkoja kurinpitotoimiani vastaan, eikä ensin olisi tahtonut kuin kaahottaa turboravia laukka-avuistani välittämättä. Kun taas sain ratsuni takaisin ruotuun muutaman kierroksen tahtojen taistelun jälkeen, pyysin taas laukkaa ympyrällä ja tällä kertaa se nousikin ihan siivosti, vähän vastahakoisen tuntuisesti vain. Mutta kyllä Eppu taas pian unohti ärsyyntymisensä "niuhottamiseeni" ja alkoi laukata ympyrällä hyvin rullaavaa, tasaista laukkaa. Kun niin laukka kuin asetus ja taivutuskin olivat mielestäni kunnossa, vaihdoin laukan lennossa ja siirryimme ympyrälle toiseen suuntaan. Koska laukka pyöri hyvin tähänkin suuntaan, aloin tehdä kahdeksikkoa vaihtaen laukan aina keskellä suoraan askeleessa - alun hapuilun jälkeen tämäkin alkoi sujua ihan mukavasti, mutta orin koulutustason huomioon ottaen en jaksanut tämän liikkeen kohdalla suuremmin niuhottaa.

Viileästä tuulesta huolimatta niin minä kuin Eppukin kylvimme hiessä pitkänlaisen laukkailun jälkeen ennen kuin pyysin taas kaikenlaiset pelot unohtaneen ratsuni harjoitusraviin. Tällä kertaa se ei ollutkaan mitään hirveää kaahotusta, vaan ihan siivoa ja satulaankin miellyttävän tuntuista ravia. Koska Eppu nyt tuntui taas oikein yhteistyökykyiseltä, päätin kokeilla lisättyä ravia lävistäjällä: ja niin sitä liidettiin kentän lävitse! No, ensimmäinen kerta oli vielä vähän hapuilua, mutta toisella yrityksellä Eppu yritti todellakin parhaansa ja pystyikin niin loistavaan suoritukseen että katsoin viisaimmaksi lopettaa kaikki vaativammat hommat siihen.

Ravailimme hetken ympäri kenttää tehden ympyröitä, kaarroksia ja voltteja, samalla kun annoin Epulle hiljalleen lisää ohjaa. Orin ravi pysyi koko ajan rennon letkeänä ja pää alkoi painua alemmas sitä mukaa kun ohja löystyi, ja ohjien roikkuessa täysin pitkinä hidastin nyt oikein kuuliaisen, ilmeisesti laukkailusta vähän väsähtäneenkin ratsuni käyntiin painoavuilla. Käynnissäkin teimme vielä ympyröitä ja suunnanvaihtoja löysin ohjin viiltävän tuulen tuivertaessa Epun pitkässä harjassa ja kylmentäessä nopeasti lämmenneitä lihaksia. Kovin pitkään emme kentällä kävelleetkään, mutta kävin vielä taluttamassa Eppua hetken verran metsän suojassa ennen kuin vein nyt jälleen tammoille hörhöttelevän orin talliin jossa riisuin siltä varusteet, harjasin sen pintapuolisesti ja heitin vielä selkään ulkoloimenkin jottei hionnut ori vain vilustuisi tuulessa ja tuiskeessa. Vaan eipä tuntunut tuuli ja tuiske Eppua haittaavan, päinvastoin se suorastaan nautti kun sai nyt vapaasti juosta karkuun kaikkia mörköjä joita aina tuulella maan pinnalle jostain putkahtelee..

Syysmaastoilua ja äitiysliikuntaa

2009-09-07T09:51:00.000+03:00

Sumuinen maisema levittäytyi joka puolellamme kietoen meidät pehmoiseen vaippaansa. Taputin hansikoidulla kädelläni Emman kaulaa, johon oli jo pikkuhiljaa alkanut kasvaa paksumpaa talvikarvaa. Tamma nousi jyrkähkön mäen kevyen oloisesti ja ponnahti innoissaan raviin kun annoin kevyesti pohkeita mäen päällä. Ravasimme harjun laella kiemurtelevaa, mäntyjen reunustamaa polkua siihen asti kunnes siitä haarautui pienempi, vadelmapusikkojen lähes tukkima polunpahanen joka lähti laskeutumaan rinnettä alas kohti kaunista lehtometsää. "Ehei, tässä ei kuule ravata ettei olla kohta molemmat polvillamme noissa pusikoissa", totesin huvittuneesti innokkaalle tammalleni.

Päästyäemme turvallisesti rinteen alas ja polun levennyttyä hetken kuluttua koivikon keskellä kulkevaksi hiekkatieksi, kuiskasin innoissani tamman korviin: "no nyt mennään!" Ja pienestä pohkeiden painalluksesta Emma nosti pehmeän laukan - tuuli ja tamman ruskeat jouhet pyyhkivät kasvojani, puut vilisivät silmissä ja maa tuntui tärähtelevän suomineitoni kavioiden tömähdellessä tien pintaan. "Okei, eiköhän nyt kuule ole jo aika hidastaa", totesin rauhoittelevalla äänellä innoissaan pärskivälle ratsulleni hidastaessani vauhtia ohjaksilla ja istunnalla.

Saimme ravata pitkään kiemuraista mökkitietä ennen kuin Emma alkoi rauhoittua reilusta laukkapätkästä. Taputin sitä taas tyytyväisenä ja hetkeksi syvennyimme molemmat katselemaan lähimaisemia tien jatkaessa kiemurteluaan peltojen keskellä. Kirkkaana syyspäivänä maisema olisi ollut upea, mutta nyt kaikki oli kietoutunut sankkaan sumuun.

Saavuimme tallille tältä lyhyehköltä mutta mukavalta ja rentouttavalta maastolenkiltämme koivukujaa pitkin, ja mennessään Emma tervehti hörinällä tarhailevia tallikavereitaan. Päätin hoitaa sen ulkona koska ilma ei edes ollut kylmä ja koska se niin mielellään hamuili hoitopuomin lähistön viimeisiä voikukanlehtiä. Riisuttuani Emman varusteista harjasin sitä pitkään ja hartaasti, mistä tamma selvästi nautti täysin rinnoin. Putsasin sen kaviot ja syynäsin hännän ja harjankin läpi takkujen, takiaisten ja muun ylimääräisen tavaran varalta. Pitkän hoitohetken jälkeen päätin että Emman olisi aika päästä tarhailemaan Keenan ja jo pitkällä kantavana olevan Gildan kanssa.

Vaikka suunnittelinkin ulkoiluttavani seuraavaksi Emman tytärtä Ensinaa, en kuitenkaan voinut vastustaa shettistamma Gildan sulosilmien anovaa tuijotusta ja kaappasin sen matkaani samalla kun päästin Emman nautiskelemaan syksyn vähenevistä ruohorippeistä. Pikkuinen ja huvittavan pyöreä Gilda kipitti vierelläni reippaasti tallin suuntaan riimunnarun roikkuessa löysänä, ja matkan varrella aloitin jo sen paksun ja pörröisen etuharjan setvimisen. Tallin luo päästyämme sidoin vuorostaan Gildan hoitopuomiin ja sen harjat haettuani aloitin harjaamisen ensin pyörivin liikkein kumisualla. Vatsan kohdalta pyöritellessäni Gilda vähän liikahteli ja heilutteli korviaan, mutta selän ja kaulan kohdalta pyöritellessäni tamma rentoutui täysin. Kumisuan jälkeen vuorossa oli pölyharja ja viimeisenä juuriharja - siivottuani Gildan kaviotkin irrotin uneliaan oloisen tamman harjauspuomista ja lähdin taluttamaan sitä maneesin ja askellajibaanan suuntaan.

Ajattelin kävelylenkillä katsastaa mitä muillekin tallilaisille kuului, sillä talli oli vaikuttanut täysin autiolta varustehuoneessa pistäytyessäni. Kentällä näyttivät harjoittelevan Cinnamon hoidokkinsa Astrilla PIC:n kanssa, kun taas maneesista kuului selviä estetreenin ääniä ja ovesta kurkistaessani näin Wonderin ja Karosin sekä Elinan ja Donan loikkimassa sekalaisten estekyhäelmien yli. Baanan lähellä metsän nurkalla törmäsin Ulrikaan joka ohjasajoi nuorta vuonotamma Luciaa tallille päin. "Hei Ulrika, mites teillä on Lucian kanssa sujunut?" kysäisin antaen Gildan mutustaa pienen kuusen oksaa pysähtyessämme. "Oikein hyvin, Lucia on kyllä niin fiksu tamma! Tuolla pellon reunalla mentäessä ilmestyi sinne sumun keskelle hirvi ihan yhtäkkiä, mutta Lucia vain tuijotti sitä ja pikkuisen jännittyi kun metsänelijä lähti koikkelehtimaan pellolla lähemmäs, mutta heti kun hirvi muutti suuntaa niin Luciakin tyytyi vain pärskähtämään vähän hämmästyneenä", Ulrika tilitti silmät loistaen suu hymyssä, selvästi ylpeänä tulevan valjakkotähtemme fiksusta käytöksestä. "Hahhah, no sehän on hyvä ettei neiti ole mikään hötkyilijä", totesin hymyillen vähintään yhtä leveästi kuin Ulrika. "Mites tallissa ei ollut ketään karsinoita siivoamassa, joko ne on kaikki siistitty?", ihmettelin muistaessani. "Aa, Liisa ja Kaisa soittivat ja ilmoittivat tulevansa auttamaan tallihommissa ihan kohta, niin ajattelin että he saavat sitten siivoilla niitä karsinoita. Kun tulin luvanneeksi että pidät heille sitten ratsastustunnin iltapäivällä.." Ulrika selitti muuttaen äänensävynsä vihjaavaksi viimeisen toteamuksen kohdalla. "Ah, selvä. Noo, he saavatkin sitten liikuttaa vaikka Demthenen ja Randomin sitten tunnille tullessaan. Mutta meidän pitää nyt ainakin Gildan kanssa jatkaa matkaa että ehdin vielä Ensinankin ennen ruokinta-aikaa puunata ja treenata. Että nähdään taas!" hihkaisin Ulrikalle joka toivotti mukavaa kävelylenkkiä ja hennolla ääniavulla pyysi taas Lucian siirtymään käyntiin.

Pitkää lenkkiä emme kyllä Gildan kanssa tehneet. Kävelimme baanalta lähtevää tietä pellon ja metsän välissä lätäköitä väistellen, tähyillen aina välillä ympäristöä hirvien varalta. Pellon vaihduttua metsäksi lähti tie laskeutumaan loivasti kohti rantaa, ja jatkoimme matkaamme verkkaisessa käynnissä auringon pilkahdellessa välillä pilviverhon välistä. Saavuttuamme järven rantaan totesin että suurimmat sumumäärät olivat jo kadonneet järveltäkin ja kannustin reippaasti mukana tepsutelleen Gildan vatsaa hölskyttävään raviin. Pitkään emme ravanneet, mutta kohta jo käännyimmekin ylämäkeen vievää tietä laidunten ja tarhojen välistä kohti tallia.

Tallilla hieroin Gildaa vielä hetken aikaa vain huvikseni ja tamman mieliksi, mutta sitten totesin kellon olevan jo niin paljon että oli aika viimein hakea Ensina laitumelta ja alkaa harjoitella sen kanssa normaaliin tapaan harjattavana ja talutettavana käyttäytymistä. Suunnittelin lisäksi tutustuttavani sitä vähän puomien ja estehypyn saloihin maneesissa ja sen laidunta kohti tallustaessani suunnittelin myös Liisan ja Kaisan varalle tiukkaa koulutreeniä - pohkeenväistöjä, paljon laukkatreeniä... Ah miten mukavaa olisikaan päästä taas rääkkäämään ahkeria vakiokävijöitämme tiukalla treenillä, mietin pirullinen hymy huulillani kun huhuilin kaunista suokkivarsaa luokseni laitumelta.

Syystunnelmointia

2009-09-01T12:19:00.000+03:00

Istuin reippaasti kävelevän Stefanin kärryillä kietoutuneena vedenpitävään takkiin ja kaulaliinakerrokseen - hyytävä syksy saapui selvästi heti syyskuun myötä. Kostean viileä aamu-usva kietoutui ympärillemme ja pihlajoiden punaisina loistavista marjoista roikkui vesipisaroita. Mutainen tie päästi hiljaisia imukuppimaisia ääniä Stefanin kavioiden noustessa sen pinnasta ja välillä hiekka rahahteli kärryjen renkaiden alla. Paljaiksi ajellut pellot levittäytyivät vasemmalla puolellamme usvan alla, kun taas oikealla puolella kohosi kosteuden vuoksi punertavan sävyn saanut mäntymetsä.

Nousimme pienen mäen päälle Stefanin heilutellessa harjaansa ja halutessa kiihdyttää vauhdin raviksi. Tiukalla ohjienpidätyksellä ja kevyellä ääniavulla pidin sen kuitenkin käynnissä aina mäen alapuolelle asti. Siellä eteemme avautui suora, molemmilta puolilta peltojen reunustama tie, joten maiskautin Stefanin reippaaseen raviin. Hurja ravuriorini juoksi harja ja häntä tuulessa hulmuten välittämättä viiman viileydestä tai tiestä lentävästä kurasta. Metsänreunassa toppuuttelin orin hurjaa menoa hitaampaan raviin, ja pienten vastustelujen jälkeen vauhtimme hidastui rennoksi lönkyttelyksi - vieläkin Stefan kyllä jaksoi riuhtoa päätään ja heitellä jalkojaan mielenosoituskellisesti.

Kaartaessamme pienemmälle tielle, oikeastaan vain punertavien havunneulasten peittämälle polulle, oli pakko hidastaa käyntiin ja suorastaan yllätyin miten vähän Stefan tätä tekoa vastusteli. Löysin ohjin löntystelimme eteenpäin vesipisaroiden tipahdellessa sammaleiseen maahan lähes äänettömästi ja kevyesti napsahdellen takilleni. Tupsahtaessamme metsästä lilluvan märän niityn laitaan kannustin Stefanin taas raviin, mutta tällä kertaa meno ei ollut yhtä vauhdikasta kuin ensimmäisellä ravipätkällä.

Ravailimme leppoisasti eteenpäin jälleen metsän keskelle ja siellä harjun laelle. Lähtiessämme laskeutumaan jyrkähköä mäkeä jouduimme hidastamaan käyntiin, ja Stefan joutuikin keskittymään kunnolla siihen mihin kavionsa asetti. Jatkettuamme käynnissä jonkin matkaa mäen jälkeenkin saavuimme järven tuuliselle rannalle, jonne vesi loiskui reiluina laineina. Kannustin Stefanin viimeiseen reippaaseen ravipätkään ennen kuin sukelsimme sekametsikön keskellä mutkittelevalle polulle, jonka vieressä kasvavat pusikot kastelivat meidät ihan täysin. Kielloistani huolimatta Stefan rouski satunnaisia vadelmapusikkojen lehtiä matkalla tallille, mutten oikeastaan jaksanut asiasta häirintyyä tänä rauhallisena aamuna kun Stefankaan ei ollut järjestänyt lenkillä kummempia kohtauksia vaan toiminut oikein mukavasti - vaikka varustettaessa ori oli kyllä taas jaksanut kiukutella kun se piti sitoa kiinni karsinassa karkailun estämiseksi..

23.8.

2009-08-24T09:48:00.000+03:00

Tympeän harmaat pilvet peittivät taivasta kun sunnuntaiaamuna tallustelin tallille olkapää kipeänä edellisillan putoamisesta Karosin selästä kesken maastoestetreenin. Haukotellen ja olkapäätäni hieroen aukaisin tallin oven vain kuullakseni niin tuttua karsinan oven jytinää aamurehujen toivossa. Hoidin aamuaskareet tokkurassa Ulrikan, Elinan ja muutaman hoitajan avustuksella, ja kittasin kurkkuuni muutamankin mukillisen kuumaa teetä piristyäkseni edes hitusen.

Aamupäivääni päätin piristää teen lisäksi jättämällä muut hoitamaan karsinoiden siivousta ja itse karkaamalla treenaamaan kouluratsastusta tulevan kouluratsutähteni Novan kanssa. Se tuli heti nuuskimaan heppanameista pullottavia taskujani kun astuin karsinaan, enkä voinut vastustaa ruskeiden, suurten silmien anovaa katsetta.. Novan rouskutellessa namujaan aloitin sen harjauksen - ja siinä olikin tekemistä, sillä herra oli selvästikin nukkunut kankku vessapaikkansa päällä! Novaa ei pitkäaikainen jynssäämiseni kuitenkaan tuntunut suuremmin haittaavan, se rouskutteli heiniensä rippeitä ja katseli varsin kiinnostuneena kun toisia hevosia kuljetettiin ulos tarhoihin.

Lopultakin sain Novan siistiksi ja varusteetkin ongelmattomasti sen päälle ja saatoin lähteä taluttamaan innokasta ratsuani kohti valoisana loistavaa maneesia. Maneesissa laskin kiiltävänahkaisen koulusatulan jalustimet ja kiristin vielä himpun verran vyötä ennen kuin kapusin Novan selkään. Pyysin sitä heti siirtymään reippaaseen, tahdikkaaseen käyntiin uralla, ja ori totteli välittömästi kulkien ryhdikkäänä löysistä ohjista huolimatta.

Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja siirsin Novan raviin. Siirtymä oli pehmeä ja Novan ravi hyvin tahdikasta, yllättävän kiireetöntä. Kannustaessani Novaa vähän reippaampaan menoon se leiskautti itsensä vauhdilla eteenpäin selvästi innoissaan vauhdinlisäyspyynnöstä. Teimme reippaassa kevyessä ravissa ensin suuria ympyröitä ja Novan lämmettyä kunnolla myös pienempiä voltteja. Siirtymisiäkin harjoittelimme, ja erityisen ylpeäksi minut sai orin esittelemät luotisuorat peruutukset ilman vastustelun häivääkään!

Koska ratsuni oli erinomaisesti kuulolla, päätin aloittaa laukkatreenit. Nostin laukan pitkää sivua edeltävässä kulmassa, ja nosto olikin erinomaisen vauhdikas! Novan laukka ei kuitenkaan ollut mitään päätöntä ryntäilyä, vaan täydellisen hallittua, ylös- ja eteenpäin kohdistuvaa täydellisen kolmitahtista askellusta. Annettuani Novan laukata pari kierrosta uralla ihan pelkästä laukkaamisen riemusta, kääntelin sitä pääty-ympyröille ja volteille sen pureskellessa kuolaintaan keskittyneenä, selvästi innoissaan mutta kuitenkin täysin hallinnassa pysyvänä. Hetken päästä vaihdoimme suuntaa ja teimme samanlaiset laukkaharjoitukset toiseen suuntaan.

Laukkaamisen jälkeen Novasta löytyi taas reilusti energiaa, jonka päätin purkaa pohkeenväistöjän treenaamiseen ja takaosakäännösten harjoitteluun. Pohkeenväistöjen lennokkuus ja reilu sivuaskellus ilahduttivat mutta myös naurattivat minua - Novan pään ja kaulan asennosta päättelin että se joutui todella keskittymään siihen ettei olisi lähtenyt purkamaan laukkaamisesta syntyneitä intojaan loikkimalla ympäriinsä miten sattuu. Novan selviydyttyä loistavasti pohkeenväistöistä aloimme harjoitella takaosakäännöksiä, jotka alkuun olivat turhankin hätäisiä. Teinkin sitten väliin muutamia askellajinvaihdosharjoituksia ennen kuin kokeilimme uudestaan takaosakäännöksiä, joihin herra nyt jaksoi keskittyä vähän paremmin. Pitkän jankkaamisen jälkeen käännöksetkin sujuivat toivomallani tavalla ja heitin ohjat ihan löysäksi pyöritellessäni Novaa ympäri kenttää letkeässä, energisessä kevyessä ravissa.

Kun Nova alkoi osoittaa ravin energisyyden hyytymisen merkkejä, siirsin sen pehmeään käyntiin uralle ja annoin talsia siinä niin pitkään että sen hengitys tasaantui normaaliksi - ja samalla omakin hengitykseni, olinhan kuitenkin joutunut keskittymään siihen että saisin Novan keskittymään ja tekemään kaiken vaaditun juuri niin kuin halusin. Kohta lähdimmekin jo maneesista talsimaan kohti tallia kevyessä tihkusateessa joka kiharsi Novan harjan suloisille laineille..

Loppukesän esteet!

2009-08-19T17:17:00.000+03:00

Elokuu oli osoittautunut harmillisen sateiseksi kuukaudeksi. Onneksi edes tänään, keskiviikkona 19. elokuuta aurinko jaksoi paistaa kirkkaasti ja lämmittää mukavasti. Poljin suoraan koulusta kohti tallia. Linnut lauloivat ja sora rahisi polkupyöräni pyörien alla. Kaaroin tallinpihaan ja pysäytin pyöräni, lukitsin sen ja marssin talliin. Karos kökötti karsinassaan ja hörisi minulle hiljaa.
- Terve Karos, mutisin ja taputin sen pölyistä karvaa.
- Valitettavasti tänään meillä ei ole montaa tuntia aikaa, joten aloitetaan heti eikös vain? Sanoin ja pujotin riimun orin päähän. Karos tanssahteli vierelläni karsinassa ja pujahti mielusti ulos raikkaaseen loppukesän iltapäivään. Onneksi ei ollut sentään ihan liian kuuma, nimittäin nyt oli oikein mahtava sää harjoitella hieman esteitä. Sidoin Karosin kiinni ulkona kököttävään vahvaan hoitopuomiin ja hain sen harjat ja varusteet. Aloitin heti sukimaan Karosia. Karos huiski hännällään kiivaasti, se heitti päätään ja loikki lyhyillä sivuaskelilla sinne tänne. Toruin sitä ja siirryin toiselle puolelle. Saatuani puhdistettua koko pollen asetin suojat kaikkiin jalkoihin nappasin satulan käsivarsilleni ja satuloin Karosin. Pujotin suitset päähän ja kiristin vyötä. Sitten laitoin itselleni kypärän, turvaliivin ja hanskat ja marssimme yhteistuumin kentälle. Kentän aitaan oli kiinnitetty vanha riimunaru. Laitoin Karosin siihen kiinni ihan hetkeksi ja laskin kentällä olevista esteistä puomit n. viidestä esteestä. Tein pari puomisarjaa ja laskin myös muut esteet hieman pienemmiksi. Sen jälkeen irroitin Karosin ja kapusin ratsaille. Tarkistin vielä vyön ja jalustimet ennen kuin kököttelimme uralle. Ori käveli pitkin sulavin askelin eteenpäin ja venytti pitkää kaulaansa. Taputin sitä ja kokosin muutaman minuutin kuluttua ohjat.

Asetin Karosia sisälle, tein paljon voltteja ja otimme pian ravissa pääty-ympyröillä olevia puomeja. Energinen ja innokas hevonen ei olisi millään malttanut totella pidättäviä apujani vaan jyräsi vain eteenpäin kuin höyryveturi. Tein sille varsin selväksi ettei puomeille menty, ellei toteltu ja hetken verryttelyn jälkeen alkoi sujua. Menimme myös sisäuralla olevia ravipuomeja, joissa hevosen tuli kumminkin olla erittäin lyhyt, jotta sen askeleet sopivat puomien väliin. Oikeista suorituksista kehuin hevosta suuresti. Siirryimme käyntiin ja otimme parit etuosankäännökset ja väistöt. Niiden myötä sain taas hieman parempaa tuntumaa Karosiin ja se jopa tarjosi peräänantoa. Jatkoimme ravia, mutta tällä kertaa istuen alas harjoitusraviin. Taivuttelin hevosta ja ravasimme muutamaan otteeseen pienen ristikon ylitse.

Sitten nostimme pari laukkaa ympyröillä ja suoralla uralla. Sen jälkeen menimme taas puomeja pääty-ympyrällä ja sisäuralla. Karosilla oli ihmeen pitkä laukka, joten se tuli ratsastaa erittäin lyhyeksi, jotta sen askeleet sopivat normaaleihin sarjaväleihin ja puomiväleihin. Kun laukka sujui hyvin menimme pari pikku ristikkoa ja pystyä laukassa hetken, kunnes siirryimme hyppäämään 65cm kaksoissarjaa. Siinä oli neljän askeleen väli, mutta ensimmäisillä kerroilla en saanut Karosia menemään sarjaa neljällä askelella vaan se meni sen kolmella. Muutaman yrityksen jälkeen neljä askelta mahtui väliin. Hienoa Karos! Kävelimme hetken vapain ohjin ja tulimme sitten rauhallisessa kevyessäravissa kolmoisristikkosarjan. Kehuin Karosia kun meni hyvin ja hyppäsimme 80cm pystyn. Korjasin laukan ja jatkoimme siitä suoraan 80cm kaksoissarjalle. karosilla oli sen verran hyvä tekniikka, että se ylitti sarjan hyvin liian kovasta vauhdista huolimatta. En antanut sen kumminkaan vain olla vaan välittömästi sarjan jälkeen kokosin hevosen ja tulimme sarjan heti putkeen uudelleen, ja nyt sujui hyvin. Taputin Karosin hikistä kaulaa ja kokeilimme vielä 100cm melko leveää okseria. Lähestyimme okseria hyvässä, tasaisessa laukassa. Laskin hieman askelia ja painoin sitten pohkeeni kiinni hevosen kylkiin. Karos ei epäillyt hetkeäkään. Se nousi vahvaan ja kantavaan hyppyyn ja selvitti esteen leikiten. Taputin sitä ja päätin lopettaa nyt, hyvään suoritukseen.

Ravasimme ja kävelimme loppuverryttelyt ja menimme kaartoon. Laskeuduin ratsailta ja nostin jalkkarit. Sitten vein Karosin talliin. Riisuin sen nopeasti ja vein karsinaan. Kävin pian siivoamassa esteet pois kentältä. Kun olin sen homman hoitanut vilkaisin kelloani. 17.30. Menin harjaamaan ja puhdistamaan hikisen hevosen.Sitten annoin sille tarhaan kasan heinää ja vein sen sinne syömään niitä. Puhdistin ripeästi karsinan ja lakaisin käytävän. Tein hevosen iltasapuskat kuntoon ja menin puhdistamaan vielä Karosin varusteita. Kun kello näytti 20.00 hain Karosin sisälle tarkistin, että se oli kunnossa ja annoin sille sen iltamuonat.Lähdin kotiin.

ERJ tarinakisat Lutinassa 2.8.2009

2009-08-02T11:55:00.000+03:00

luokka 80 cm, sijoitus 3/5, kutsu

Yritin epätoivoisesti, ja ilmeisen epäonnistuneestikin, peitellä valtaisaa, kehoani ravistuttavaa haukotusta vilkaistessani rannekelloani. Hitaasti taivaalle ajelehtivan auringon hailakassa valossa näin viisareiden osoittavan noin kello neljää. Noh, johan tässä olikin neljä tuntia ravattu yhden suokkitammastamme Emmiinasta hullaantuneen orin perässä kaura-astioin ja riimunnaruin ja vihdoin saatoin lähteä nukkumaan saadakseni unta palloon edes muutaman tunnin verran ennen kiivasta kisapäivää. Mielessäni kirosin ensin tammani kuuhun, mutta minkäs sille voi että kiima tulee ja hullaannuttaa orimme..

Kahdentoista aikoihin olin juuri sulkemassa ht.netin foorumia jossa olin taas saanut nauraa räkäisesti yhdelle jos toisellekin omituiselle hiipparille. Olin aikeissa ottaa kisakamppeeni esille vaatekaapista ja mennä sitten nukkumaan voidakseni herätä pirteänä kisapäivän aamuna: aikeeni keskeytti kova hirnunta, jotain joka kuulosti puun rasahtelulta ja kohta kavioiden kova jytinä. Ryntäsin ikkunaan katsomaan ja näin suokkiorimme Epun ravaavan pitkin Emmiinan ja muiden tammojen laitumen viertä kovasti hörhötellen.

Huokaisten kiskaisin kumisaappaat jalkaani ja riensin juoksujalkaa kohti Eppua, joka olikin jo saanut Emmiinan huomion täysin omakseen.. Hurjalla käsien huidonnalla sain orin hätistettyä vähän kauemmas tammasta, mutta kiinni en sitä onnistunut saamaan: en ennen kuin neljä tuntia myöhemmin täysin uupuneena ja hikisenä, ja ennen kaikkea väsyneenä! Kiinnisaaminen oli vaatinut muutaman kauhallisen kauraa, useammankin kappaleen riimunnaruja, monia naarmuja kintuissani ja kourissani ja paljon tuskastunutta karjuntaa ja hirnuntaa. Laahautuessani vihdoin ja viimein yöpuulle, Epun mekastaessa närkästyneesti tallissa, toivoin että Emmiina ei olisi käyttänyt kaikkea energiaansa intohimoisen rakastajansa kannustamiseen vaan jaksaisi panna parastaan vielä tulevan päivän estekisoissakin - itse en nimittäin tulisi olemaan kaikkein tarkkaavaisin kuski..

ERJ tarinakisat Lutinassa 2.8.2009

2009-08-02T11:52:00.000+03:00

luokka 80 cm, sijoitus 5/5, kutsu

En voi kuin huokaista syvään - ja haukotella heti perään suupielet repeillen ja leuat lonksuen. Silmät tapittavat päässä ja jalat tuntuvat painavan tonnin. Mutta tavoite on saavutettu: lomalaitumilta raa'asti kisahevosen todellisuuteen repäisty trakehnerorini Karos ei näytä sekään itseäni pirteämmältä. Silmäluomet lupsuen ori laahautuu vierelläni talliin, jonka ikkunoista alkaa hiljalleen kajastaa nousevan auringon valoa.

Saatuani Karosin karsinaan ja raahatessani sen varusteita varustehuoneeseen kädet turtina, kuulen pehmeän tömähdyksen orin käydessä makuulle pehmoiselle turvepatjalle. Silmäni ummistaen haaveilen siitä miten itsekin voin kohta kuukahtaa sängyn pohjalle - vain noustakseni muutaman tunnin kuluttua valmistamaan väsynyttä oriani kuljetukseen kisapaikalle. Mutta ihan vielä en voi nukahtaa!

Saatuani varusteet oikealle paikalleen suljenkin tallista valot ja ovet ja väsyneiden jalkojeni vastusteluista huolimatta kiiruhdan lämpimään talooni, hämärään huoneeseen pehmoiseen sänkyyn paksujen täkkien alle. Ennen nukahtamistani ehdin vielä heittää jonnekin korkeuksiin toiveen siitä, että maneesissa suoritettu öinen estetreeni riittäisi pitämään Karosin siivosti käyttäytyvänä koko tulevan kisapäivänkin. Aamen ja hyvää y - kroooooohhhpfyyyyyf, kroooooh...

Raviratareissu Crimsonissa 22.7.09

2009-07-22T11:58:00.000+03:00

Tällä kertaa huritselin Crimsonin tallipihan parkkipaikalle kesäisen aurinkoisessa säässä kuljetuskopin sisällä trakehnerorini Karos Polka. Se kopsuttelu tyynesti lämpimään ulkoilmaan ja ilmoitti mehevällä hirnunnalla itsensä saapuneeksi, saaden yhden jos toisenkin tamman pään kääntymään. Varustin Karosin melko rauhallisella tallipihalla, jossa tutustuin vähän muutamaan muuhunkin "raviratariehuntaan" osallistuvaan henkilöön samalla kun Karos vilkuili ahkerasti ympärilleen. Kun oripoikani oli harjattu ja varustettu, suojat ja pintelit pistetty jalkoihin, oli aika lähteä kävellen raviradalle, jonne tupsahdettuamme totesimme siellä olevan yllättävänkin paljon porukkaa. Karos oli jo muutenkin innoissaan uudesta ympäristöstä ja siitä ettemme suunnanneet kouluratsastuskentälle, ja kylläpä se innostuikin vielä lisää kun näki muita hevosia jotka jolkottelivat raviradalla enemmän tai vähemmän reippaassa ravissa! Jouduin kääntämään pää pilvissä tepsuttavan, pörisevän oripoikani muutamallekin voltille ja tekemään tusinan puolipidätteitä ennen kuin uskalsimme loikata radalla ravaavan porukan mukaan pitäen reilun välin muihin hevosiin. Kohta tapahtumasta vastaava Oresama pyysi kaikkien paikalla olijoiden huomiota ja muistutti yleisistä pelisäännöistä. Tämän jälkeen jatkoimme vielä hetken aikaa raviverryttelyä ennen kuin nostimme laukan ensimmäistä kertaa. Olimme Karosin kanssa sijoittuneet ratsukkojoukon alkupäähän muiden vauhdikkaiden, energisimpien hevosten kanssa ja saimmekin heti alkuun laukata aika reippaasti - siirtyessämme raviin sain tosiaan tehdä töitä saadakseni Karosin hidastamaan, se kun olisi halunnut jatkaa laukkaa väsyksiin asti! Jonkin aikaa radalla ravailtiin ja rauhoiteltiin pahiten kuumuneita hevosia, kun sitten taas ne jotka jaksoivat säntäsivät uudelleen laukkaan energioitaan purkamaan - minä ja Karos toki myös! Eräässä vaiheessa toinen ori tuli Karosin mielestä turhan lähelle ja se luimisteli kovasti korviaan, mutta onneksi toisen orin ratsastaja siirsi hevosensa taas kauemmas eikä Karos päässyt kunnolla kiukuttelemaan, vaan pystyi loppuajan keskittymään korvat luimussa laukkaan joka sai veden valumaan silmistäni ja maisemat vilisemään ohitse yhtenä massana! Jonkin aikaa laukkailimme ja ravailimme enemmän tai vähemmän muun porukan tahdissa, kunnes Karoskin alkoi viimein osoittaa väsymyksen merkkejä kuumassa säässä. Silloin jatkoimme rauhallista ravia ja siirryimme käyntiin kun huomasin joidenkin jo siirtyneen syömäpuuhiin ja hevosia juottamaan radan ulkopuolelle. Liityin minäkin sitten tähän ruokailijoiden joukkoon Karosin juotettuani, jaksaakseni sitten taas parin radan suoran mittaista laukkapätkää, jotka Karos nyt liiti jo varsin hillitysti ja suorastaan rauhallisesti! Emme ottaneet osaa muutamien ratsukkojen ravi- / laukkakilpailuun, yllättäen Karoskin tyytyi katselemaan vähän kauempaa eikä yrittänytkään sännätä mukaan - ilmeisesti olimme senkin mielestä spurttailleet jo tarpeeksi. Huvin vuoksi emme heti Karosin hengityksen käynnissä tasaannuttua lähteneet kotiin, vaan jutustelin muiden käyntiä ratsastavien kanssa monen monta kierrosta raviradan ympärin Karosin lompsiessa energiansa purkaneena eteenpäin pää alhaalla. Lopulta suuri osa porukasta lähti valumaan pois radalta, kuten mekin Karosin kanssa. Trailerilla riisuin sen varusteista, pesaisin sienellä nopeasti, heitin loimen selkään ja talutin sen sitten traikkuun rouskuttamaan heinätuppoa. Hyvillä mielin muille vilkutellen lähdin kotia kohti, ja siellä totesin tällaisen reilun spurttailun tehneen Karosillekin todella hyvää: koko päivän se oli itseni tapaan ollut mainiolla tuulella mutta nyt niin väsynyt että heti karsinaan päästyään vetäytyi karsinan pohjalle kuorsaamaan.

(kutsu)

Maastoretki Crimsonissa 12.7.09

2009-07-12T11:49:00.000+03:00

Kolean ilman saattelemana, pilvien riippuessa matalalla raskaina ja harmaina, parkkeerasin vuonohevostammaani Cornflower's Smigrendeä eli Keenaa ja seuraneiti Ruiskukan Gildaa sisällään pitävän trailerin Crimsonin tallipihalle sinne minne kuuluikin. Bongasin jo jonkin verran porukkaa ajokkejaan valjastamasta, joten nappasin innoissaan paikkoja ja toisia hevosia ihastelevan ja ihmettelevän Keenan riimunnarun irti trailerista ja talutin neidin valjastuspaikalle. Siellä tapasin paikan omistajan, jolta sain luvan laittaa Gildan odottelemaan pieneen tarhaan maastoretkemme ajaksi.

Saatuani Keenan, joka yritti kovasti tehdä tuttavuutta muiden hevosten kanssa muttei muuten tuntematonta paikkaa stressaillut, harjattua ja valjastettua, olikin pian jo aika lähteä matkaan. Mukana oli muutamia ajolle opetettuja ratsuja, ravureita ja Keenan lisäksi pari muutakin isoa ponia, joten en huolinut ollenkaan ettäkö jäisin varsinkin maastossa erityisenergisen ajokkini kanssa muista jälkeen - meidät sijoitettiinkin kokeneiden valjakkojen joukkoon jonon perälle, isompien hevosten jälkeen muttei kuitenkaan ihan viimeisiksi, mikä sopi minulle oikein hyvin.

Matka alkoi viileän tuulen kahisutellessa lehmusten oksia ja taivutellessa koivujen hentoja latvoja - toivoin melko lämpimän vaatetukseni riittävän! Alkumatkasta sain tosin pidätellä Keenaa sen verran ohjista etten ainakaan heti ehtinyt kylmettyä, tavalliseen tapaansa Keena nimittäin pursusi energiaa näin maastoon lähdettäessä. Alun asvalttiosuus ja siinä kulkevat autot eivät kummemmin meitä hetkauttaneet, mitä nyt välillä sain (turhaan) pelätä yhdistelmää liukas asvaltti ja kengitetyt kaviot.. Parin sadan metrin päästä käännyimme kuitenkin metsään hiekkatielle, jossa askellajiksi vaihdettiin kevyt hölkkä: täydellinen askellaji Keenan suurimpien energioiden rauhalliseen purkamiseen, minkä ansiosta sainkin jo hellittää ohjaksista jonkin verran!

Pari kilometriä samaa tietä jatkettuamme käännyimme virkistävästi vaihtelun vuoksi pienemmälle polulle, jossa kärryjen kanssa kyllä pystyi kulkemaan: paikoitellen tosin piti olla tarkkana ettei törmännyt isohkoon kivenlohkareeseen tai polulle tunkeutuneeseen koivuun, minkä vuoksi välillä edettiin käynnissä. Polkua pitkin jatkoimme hyvän matkaa, ja Keena alkoi osoittaa pieniä hitaasta vauhdista johtuvia turhautumisen merkkejä.

Vaan sittenpä pääsimmekin irrottelemaan Keenaa enemmän miellyttävässä askellajissa suuren pellon reunaan! Jouduimme vähän odottamaan vuoroamme jottei vaaratilanteita varmasti syntyisi suuren hevosmäärän rynnätessä vauhtiin yhtä aikaa, mutta sitten meno olikin meidän kohdalla sitä vauhdikkaampaa - kovasta ilmavirtauksesta huolimatta niin mukavaa! Käsissä Keena toki pysyi, hidasti pellon päädyssä heti kun pyysin ja ravasi intoa puhkuen mutta hyvin käyttäytyen takaisin lähemmäs odottelijoita, jossa kävelytin sitä kärryistä käsin hetken aikaa ennen kuin kaikki olivat saaneet irrotella ja oli aika laittaa hevoset kiinni ja vettä juomaan ihmisten istahtaessa vielä näin alkuun pikkuisen nuotion ääreen evästauolle.

Jokaisen saatua mahansa täyteen ja joidenkin käytyä vähentämässä seisoskeluun kyllästyneiden hevostensa energioita pellolla, oli pienen lepäilyn jälkeen aika valjastaa loputkin hevoset ja jatkaa matkaa. Keena oli alkuun paikallaan seisoskellessaan tehnyt tuttavuutta toisten hevosten kanssa ja hetken seuraillut ihmisten puuhia, mutta alkanut sitten nuokkua rauhaisasti ja nyt se taas jaksoi steppailla innoissaan häntä korkealla! Jonkin aikaa kestäneen metsässä samoilun jälkeen saavuimme varsin tutulle järvelle, jossa useinkin kuumina kesäpäivinä käymme Keenankin kanssa polskimassa - mutta vaikka Keena meinasikin innoissaan järveen kurvata, oli tänään kuitenkin liian kylmä päivä moiseen ja tyydyimme jatkamaan matkaa järven ohi ja hyväpohjaiselle hiekkatielle, jossa joukkoa johtava Oresama kehotti kaikkia siirtymään raviin - tällä kertaa reippaampaan sellaiseen kuin alkumatkasta.

Keena ravata kopisutteli reippaasti isompien hevosten perässä ja sain tuon tuostakin tehdä puolipidätteitä jottemme aivan edellä menevän ponivaljakon niskassa olisi puuskuttaneet! Useamman kilometrin matka kuitenkin väsytti Keenaa sen verran että ravipätkän loppupuolella saatoin jo istua rennommin kärryillä ja antaa tyytyväisenä ravaavan tamman painella aika lailla omaa tahtiaan, jolloin se pysyi ihan hyvin jonossa. Itse keskityin ihastuttavien metsämaisemien ihailuun: mäntyjä ja ojanpientareella rehottavaa heinää, vadelmapusikoita ja ihania keltaisia kukkia joiden nimeä en ikinä muista! Välillä ohi vilahti tasaista peltoa, silloin tällöin järvi kurkisti puiden välistä.

Ravipätkän loppuun käveltiin parikymmentä minuuttia, mikä sopi kevyesti hionneelle tammalleni ilmeisen hyvin: pystyin jo nyt kuvittelemaan kuinka kovakouraisesti se tulisi syliini hionnutta päätänsä hankaamaan kun päästäisiin takaisin tallille.. Vaan vieläpä ei ollut edes loppukäyntien aika, vaan vielä tuli mahdollisuus ravata mielensä mukaan hiljaisella hiekkatiellä. En viitsinyt enää rasittaa Keenaa hirveästi, joten jättäydyin hitaammin ravailevaan porukkaan - vaikka Keena reippaammin taivaltavien hevosten perään olisi kovasti alkuun tahtonutkin! Loppujen lopuksi se vaikutti kuitenkin ihan tyytyväiseltä rauhallisempaan tahtiin, jolla saavuimme tallille jossa lyhyen kävelyttelyn jälkeen riisuin Keenan varusteista ja päästin sen popsimaan tuoretta ruohoa ilmeisen hyvin viihtyneen Gildan kaveriksi.

Itse suunnistin muiden retkeilijöiden tapaan tupaan kahville, tai siis omalta osaltani vihreälle teelle, missä rupattelimme joutavia kaikesta maan ja taivaan väliltä, pääasiassa toki hevosista, pitkälle iltaan asti ennen kuin totesimme että lieneisi aika vieraiden lähteä kotia kohti. Kävin pyydystämässä edelleen ruohoa rouskuttavat, ötököitä hännillään huiskivat tammani traileriin ja istahdettuani väsyneenä mutta päivään erityisen tyytyväisenä kuskin penkille kaarroin autoni nokan kohti kotia ja huiskutin vielä hyvästiksi tallin ystävälliselle väelle, joka oli järjestänyt mielettömän mukavan maastoretken!

(kutsu)

Hauskuutta luvassa!

2009-07-07T17:20:00.000+03:00

Voi miten ihanaa! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja on kuuma kesä.Astelin tallinpihalle ja menin heti moikkaamaan Karosia.Karos oli pistetty tarhaan nauttimaan leppoisasta aamupäivästä.Annoin sille porkkanan ja otin sen riimuseen.Päätin oitis mennä liikuttamaan rakasta hoitoheppaani! Talutin Karosin viileähköön talliin ja sidoin sen huolellisesti kiinni.Sitten otin sen harjapakin ja aloiyin urakan.Harjasin pitkin ja reippain vedoin Karosin karvaa puhtaaksi.N.½h puunaamisen jälkeen tuloksia alkoi näkyä.Jatkoin vielä hieman ja siirryin sitten kavioiden pariin.Huolsin jalat ja kaviot ja selvitin jouhet! Tadaa! Heppa oikeassa juhla kunnossa.

Hain satulan ja suitset satulahuoneesta ja nostin kevyen satulan heposen selkään.Kirkkaan oranssi huopa väläytti myös Karosin kesämieltä.Satuloituani hevosen pujotin vikkelästi suitset hevosen päähän ja taputin sen lihaksikasta kaulaa.Samassa eräs tyttö pyyhälsi paikalle.
-Heippa oletko Wonder? Tyttö kysyy.Nyökkäsin hymyillen.
-Haluaisitko lähteä kanssani maastoon, Amar ehdotti että voisimme tehdä yhtrisen lenkin?Hän kysyy.
-Joo totta kai, hihkaisen innosta.
-Onko hevosesi jo varustettu?Kysyin.
-On mutta odottelemme Strillan kanssa pihalla, Tyttö vastaa ja poistuu.
-Mahtavaa, ihanaa saada maastoseuraa! Hihkaisin Karosille ja pistin sille vielä suojat.Hetken kuluttua seisoimme keskelle tallipihaa ja värkkäsimme jalustimia oikean mittaisiksi ja satulavöitä kireiksi.Sitten kapusimme ratsailla ja pyyhälsimme reippaassa käynnissä pois paikalta.

Hevoset kulkivat peräkkäin pitkin tien reunaa.Strilla oli kaunis holstein tamma ja kulki ylvään neitimäisesti Cinnamon alla.Käveltyämme tätä tallille johtavaa maalaistietä jo n.2km kokosimme ohjat.Edessämme näkyi vain loputtoman pitkä ja tyhjä suora jota reunustivat kellertävät pellot ja niityt.Kokosimme ohjat ja siirryimme raviin.Juttelimme taukoamatta milloin mistäkin.Ensin aihe oli helppo alottaa hevosista mutta pian se siirtyi elokuvissa nyt pyöriviin uutuus leffoihin ja kaikesta huolehtiviin ja mariseviin vanhempiimme.Ravasimme pitkän suoran loppuun asti kunnes käännyimme pienelle metsäpolulle jota reunustivat ylikasvaneet suuret vaahterat.Hevoset pidettiin hetken matkaa käynnissä ja hiljaisuus laskeutui yllemme.Satulat narisivat ja hevoset pärskivät.

Kapusimme jyrkän metsäpolun ylös mäen kukkulalle.Siellä hevoset saivat hetken katsella ympärilleen ja minä ja Cinnamon ihastelimme kauniita maisemia johon kuului myös solisevan puron kevyt laulu.Sitten käänsimme hevoset kohti toista ylämäkeä ja painoimme kevyesti pohkeemme niiden kylkiin.Cinnamonla oli pieniä ongelmia saada Strilla kiiveämään kivikkoista mäkeä mutta reippailla avuilla ja luottavaisella istunnalla tamma lähti lopulta kiipeämään vastentahtoisesti ylös.Karos kompuroi eteenpäin ja sain moneen moneen otteeseen käskeä sitä rauhoittumaan jotta se malttoin katsoa jalkoihinsa.Lopulta pääsimme kivikkoisen polun ylös ja takaisin pehmeälle ja kevyelle niittytielle.
-Ravataanko?Kuului edestä Cinnamon huuto.
-Jep,huikkasin takaisin ja siirsimme hevoset kevyeeseenraviin.Tuuli humisi korvissamme kun hevoset köpöttelivät reipasta ravia alas tieltä.Tämä oli hevosille tuttu laukkapolku joten moneen otteeseen sai ainakin Cinnamon tehdä töitä hevosensa kanssa kun Strilla yritti ryöstää laukkaan.Päättäväisesti ravasimme kuitenkin tietä pitkin kunnes käännyimme toiselle peltotielle ja siirryimme käyntiin.Tervehdimme puolituttua maanviljeliää joka hoiteli viljelmiään.Strilla hyppi edessämme ja olisi niin hurjan mielusti laukannut että se vain heitti päätään kiukkuisesti kunnes uskoi Cinnamon käskyjä.Peltotieltä poikkesimme takaisin metsään jossa polku oli kapea ja täynnä oksia ja risuja.Kuljimme sitä muutaman metrin kunnes pääsimme leveälle suljetulle kärrytielle.
-Haluatko laukata vai jätetäänkö se osuu kentälle?Cinnamon kysyi.
-Olisi se kyllä mukavaa mutta kai hevoset pysyvät otteissamme?Kysyin epäluuloisesti.
-Pysyvät pysyvät sitä paitsi tämä tie päättyy vanhalle roskikselle joten siitä kauemmaksi ei edes urheat ratsumme pysty jatkamaan laukkaansa, Cinnamon vakuutti.
-No siinä tapauksessa, naurahdin.Siirryimme harjoitusravin kautta laukkaan.Cinnamon istui syvällä Strillan satulassa ja piti hevosen huolellisesti hallinassaan.Annoin Karosin venyttää askeltaan ja nauttia maastolaukasta.Karosin kaviot iskeytyivät pehmeään polkuun ja heittivät pölyä ja hiekkaa taaksepäin.N.500m laukkapätkän jälkeen hillitsimme hevosiamme ja taputimme niitä tosi paljon.
-Hieno poika,mutisin Karosin korvaan ja astuimme käynnissä tiheään metsikköön.Puuskuttavat hevoset etenivät pari kymmentä metriä pitkin tiheää metsikköä kunnes pääsimme takaisin tielle.Nyt olimme taas tallitiellä joten annoimme hevosille hieman ennemmän ohjaa ja kävelimme loput 2km tallille.

Talli pihaan saavuttuamme hevoset seisahtuivat rinnakkain.Laskeuduimme ratsailta ja nostimme jalkkarit.Sitten nostin ohjat kaulan yli ja kiitin Strillaa ja Cinnamonaa mukavasta reissusta.Hymyillen palasimme Karosin kanssa karsinalle.Riisuin Karosilta varusteet ja pistin sen riimunarun päähän käytävälle.Tarkistin jalat naarmujen ja kolhujen varalta mutta onneksemme mitään ei ollut.Sitten kylmäsin hieman hevosen jalkoja ennen kuin suin sen kumisualla tarkistin kaviot ja vein takaisin tarhaan.Toin sille kasan maukasta vihreää ruohoa ja tarkistin että sillä oli runsaasti vettä saatavilla.Sitten menin talliin siivoamaan karsinaa.Muistelin maastoretkeämme samalla kun loin lannat Karosin karsinasta ja pesin sen kaukakipon ja vesiautomaatin.Hymyillen vein tavarat paikoilleen ja lähdin kotiin.

7.7.

2009-07-07T14:07:00.000+03:00

Ihanaa! Taas pitkästä aikaa kävelin Heijastukseen johtavaa tietä. Hyppelin sinne tänne, eikä pieni räntä sade haitannut minua! Tulin heti aamusta sillä tänään on koulussa taks-värkki päivä joten päätin tulla tallille ennen kuin äiti hakisi minut mummon luokse töitä tekemään.

Tallilla oli hiljaista lukuun ottamattta paria vaimeaa hirnahdusta tarhojen suunnalta. Juoksin vauhdilla talliin jossa suutasain heti Randomin karsinan luo. -Moi Poika, pitkästä aikaa! Tervehdin Randomia joka hirnahti kimeästi. - Onko ollut ikävä? Ori alkoi hangata päätään minun takkin hihaan. Laitoin orille riimun päähän ja nappasin maasta riimun narun ja lähdin taluttamaan Randomia tarhoja kohti. Taputin Randomia kaulalle ja kuiskasin sen korvaa: - On ollut tosi kova ikävä sinua höpsö! Sitten päästin Randomin irti. Nojauduin tarhan porttia vasten mutta päätin sitten lähteä siivoamaan Randomin karsinaa. Vein reppuni ensin satulahuoneeseen mutta sitten lähdin hakemaan kottikärryjä sekä talikkoa ja rupesin siivoamaan Randomin karsinaa. Erottelin kaikki märät kohat sekä lanta kikareet kärryyn joka täytyttyä aika äkkiä joten lähdin tyhjentämään kärryä lantalaan. Kippasin kottikärryn sisällön lantalaan jossa törmäsin Amariin! - Huomenta, ei ole sinua tallilla liiemmin näkynyt? - Huomenta, joo olin laskettelemassa Lapissa viikon ja sitten sairastuin flunssaan mutta tänään olen täällä taas! Otin tyhjät kottikärryt ja palautin ne talikon kera oikeaan paikkaan. Hain tiski harjan ja ämpärin jossa oli vähän vettä ja pesin Randomin ruoka kipon ja vesi automaatin. Kun karsina oli kunnossa päätin mennä siivoamaan Randomin varuste kaappia. Otin kaikki tavara ulos kaapista ja luutusin pölyt kaapista. Sitten hyökkäsin satulan ja suitsien kimppuun. Avasin kaikki soljet Randomin suitsista pesin ne tosi huolellisesti koska niissä oli aika paljon kuivunutta hikiä. Otin satulasta satulahuovan sekä satulavyön irti ja rupesin sitten putsaamaan satulaa. Lopuksi laitoin satulaan puhtaan satula huovan sekä satulavyön. Huokaisin ja rupesin putsaamaan Randomin harjoja. Kun harjat olivat putsattu otin likaisen satulahuovan, satulavyön sekä loimet ja vein ne pestäviin tavaroihin. Kun Randomin kaappi oli puhdas päätin lähteä hakemaan Randomia tarhasta. Random antoi ottaa itsensä helposti kiinni ja lähdin taluttamaan sitä karsinaa päin. Kun ori oli karsinassa ja sidottuna kiinni päätin lähteä hakemaan harjoja sekä varusteita. Otin ensin pölyharjan ja harjasin sillä Randomin kokonaan, sen jälkeen harjasin vartoloharjalle. Harjasin pään, jalat sekä selvittelin harjaa ja häntää ja tietysti putsasin kaviot. Kun Randomi oli puhdas otin satulan ja liuutin sen oikealle paikalle. - Hyvä Poika! Kehuin sitä kun oli ihan kiltisti. Kun satula oli laitettu niin päätin laittaa suitset. Random antoi taas ihan helposti laittaa kuolaimet suuhun. Sillä on tänään joku extra kiltti päivä , totesin. Talutin Randomia kentälle jossa Teimme käynnissä pääty ympyröitä ja kaiken laista kivaa päätin nostaa ravin se sujui hienosti. Sitten menimme laukka puomeja joissa Random vähän hoselsi mutta lopulta se meni oikein nätisti sitten päätimme vähän hypätä siinä teimme ihania loikkia ja ihania pukkeja. Huokaisin vikasta pukkilaukasta ja totesin että muuten oli extra kiltti mutta muuten villikalle . Otin orilta varusteet pois ja harjasin sen sekä loimitin sade loimella ja vein sen sitten takaisin tarhaan. Ehdein viedä varusteet sekä harjat pois kun huomasin äitini auton kurvaavan tallin pihaan. Juoksin tyhjänä olevan tallin läpi ja kävin paijaamassa vielä Randomia kunnes hain tavarani ja lähdin mummon luokse.

3.7.

2009-07-03T10:01:00.000+03:00

Kolin Kolin!! Heräsin kun pikkuveljeni juoksenteli portaita ylös ja alas.. No päätin päätin nousta sängystä ja pukea vaatteet ylleni. Katsahdin kelloon ja huomasin että olin herännytkin ihan oikeaan aikaan. Sain vaatteet päälleni ja menin alakertaan. Siellä äiti oli tekemässä aamupalaa. Otin eväsrasiaan leivän ja juomapulloon vettä. Laitoin ne reppuun. Hyvästelin äidin ja menin eteiseen pukemaan ulkovaatteita. Laitoin vetoketjullisen hupparin päälleni ja solmin tallikenkäni kiinni. Avasin oven ja lähdin pyöräni luo. Otin pyöräni telineestä ja lähdin matkaan. Ilma oli hieman viileä vielä näin aamusta, mutta kyllä se varmaan tästä lämpenee, tuumin. Ei kestänyt kauaa kun saavuin tallille. Ajoin pyöräni parkkiin ja lähdin astelemaan toimistoa kohti. Kävelin portaat ylös ja avasin oven. Se natisi hieman. Amar istuskeli toimistossa täyttelemässä tuntilistoja. Tervehdin häntä. Sain vastauksen. Vein reppuni kaappiin ja otin kulauksen pullostani. Amar oli juuri saanut listan valmiiksi. Katsoin listää ja huomasin että Emma meni ensimmäisellä tunnilla joka alkoi 10.00. Ehtisin tehdä Emman kanssa vaikka ja mitä kivaa tuntia ennen. Lähdin toimistosta. Menin talliin. Aurinko pilkotti ja hieman pilvien raosta. Tallissa oli hiljaista kunnes kuulin hirnuntaa tallin perältä. Se oli Emma! Sen ääni kuulosti niin suloiselta! Tehvehdin Emmaa ja höpöttelin sille omiani. Sillä oli juuri suuri heinäkasa karsinassaan. :D Kuulin askelia Amar tuli talliin. Amar sanoi että voisin käydä ihan kohta taluttelemassa Emmaa hieman lähi metsässä. Olin innoissani! Ajattelin ensin kuitenkin harjata Emmaa vähän. Hain sen harjapakin satulahuoneesta. Tallin betoni lattia kolisi kenkieni alla kivasti. Otin pakin keteeni ja vein sen karsinan luo. Otin sieltä piikkisuan. Avasin Emman karsinan oven ja menin sen luokse. Silittelin sitä turvalta. Se vain nuuskuttelin kattäni. Sitten aloin harjata. Se vain rouskuttelin heinää innoissaan, kun harjailin sitä. Emma oli tällä kertaa aika puhdas. Kävin vaihtamassa harjan. Otin kovaharjan. Sillä lähti enemmän likaa kuin piikkisualla. Emman mahanalunen oli aika likainen. Harjasin sen erittäin hellästi. Selvitin sen hännän ja harjan osittain sormin ja osittain harjalla. Sitten puhdistin kaviot. Otin pakista sinisen kaviokoukun. Menin Emman jalan viereen ja pyysin sitä nostamaan sen. Emma nosti kavion kiltisti. Se oli aika puhdas. Takakavio oli hieman vaikeampi puhdistaa, koska Emma rupesi nykimään sitä aina silloin kun olin saamassa sitä käteeni, mutta lopulta sain senkin puhdistettua. Olin puhdistanut kaikki kaviot. Laitoin koukun pakkiin ja vein sen satulahuoneeseen. Kysyin Amarilta että voisinko nyt mennä Emman kanssa metsään kävelemään. Amar nyökytti päätään vastaukseksi. Hain riimunnarun naulakosta ja menin Emman luo. Kysyin vielä saisiko Emma syödä mitään. Amar sanoi että kyllä, mutta se sanoi että Emma voi olla aika perso, joten se ei saa kiskoa minua minne sattuu. Nauroin vastaukseksi. Hain Emman ja lähdin ulos tallista. Tiesin polus joka kiertelee tallin lähettyvillä, joten päätin mennä sinne. Emma nuuskuttelin tuoreen ruohon tuoksua. Se käveli pitkin ja reippain askelin. Saavuimme metsän reunallee. Metsään johti polku jota pitkin lähdimme kävelemään. Vähän matkan päässä annoin Emman syödä ruohoa. Nautiskelin itsekkin samalla ilmasta. Aurinko oli ruvennut paistamaan. Kävelimme samalla hiljalleen eteenpäin. Sitten nostin Emman pään jotta voisimme jatkaa matkaa. Kävelimme sen verran että saavuimme metsäaukiolle. Olin ihan ajatuksissani, mutta yhtäkkiä Emma vetäisin voimakkaasti päänä alas ruohotupsujen joukkoon. Kiskaisin voimakkaasti narusta. Sillä samalla hetkellä Emma nosti päänsä ylös. Tätä siis Amar tarkoitti. Ajattelin. Käsiini sattui hieman kun riimunnaru oli hangannut käsiäni. Kävelin Emman kanssa pitkän matkaa nautiskellen auringon paisteesta. Matkalla tuli pieni lampi. Menin Emman kanssa sen rantaan. Emma joi lammesta hieman vettä. Yritin houkutella sitä vähän syvemmälle veteen, mutta Emmaa hieman pelotti. Ei se suostunut menemään syvemmälle, joten lähdimme jatkamaan matkaa. Emme olleet kovin kaukana tallista. Pysähdyimme hetkeksi kun katsoin kelloa. Samalla Emma söi ruohoa.Se oli kymmentä vaille yhdeksän. Ajattelin että pitäisin lähteä tallille päin. Ei kestänyt kuin vajaa vartti kun olimme tallin pihalla. Vein Emman karsinaan ja taputtelin sitä kovasti. Se nuolaisi kättäni kiitoksesta. Vein narun naulakkoon ja menin toimistoon. Siellä olikin Amar. Amar kyseli miten meillä meni. Kerroin että metka meni kivasti, vaikkakin kättäni jomotti hieman. Amar sanoi, että sellainen ahmatti se Emman on ja nauroi itsekkin. Otin reppuni kaapista ja söin leipäni. Kyllä se maistui ihanalta reissun jälkeen. Join vettä pullosta. Laitoin ne takaisin reppuun ja nostin repun selkään. Hyvästelin Amarin ja kävin veilä tallissa hyvästelemässä Emman. Sitten menin pyörälleni ja lähdin kotia kohti. Ajattelin samalla millonkohan voisin ratsastaa? :D

Hikistä treeniä!

2009-07-01T17:20:00.000+03:00

Pujahdin tallin pihaan aamulla klo.10.Hevoset oli laskettu pihalle tarhoihin ja laitumille ja nyt oli tallissa kova hyrinä kun kaikki siivosivat karsinoita ja muita paikoja.Menin ensin tervehtimään Karosia, ojentamalla sille samalla muutaman makupalan ja antamalla pari reipasta taputusta kaulalle.
-Hieno poika,mutisin ja keräsin laukkuni maasta.Menin sisälle talliin ja tervehdin tallityöntekijöitä ja hoitajia jotka naamat punaisina nostivat raskaita vesisaaveja ja työnsivät täysiä kottikärryjä.Riensin auttamaan yhtä tyttöä joka yritti raahata vesisaavia täyttöpaikalta karsinaan.Yhteisvoimin saimme saavin paikoilleen ja hymyilimme toisillemme.

Vein reppuni hoitajien huoneeseen jossa istuskeli pari hoitajaa hörppimässä mehua.Moikkasin heitä nopeasti ja kiirehdin takaisin tallin puolelle ja sitä kautta Karosin likaiselle karsinalle, vilkaisin sitä nopeasti eikä aikaakaan kun saavuin jo mukanani kottikärryt ja talikko.Loin lantaa n.puolituntia kunnes pyyhi hikeä otsaltani ja nojasin väsyneenä talikkoon.Kaadoin rehuastiaan kuumaa vettä ja pesin sen juuriharjan avustuksella jättäen jälkeeni puhtaan kipon ja siirtyen pyyhkimään suoklakivestä hieman roskaa pois ja pesemään vesiautomaattia.Kun olin saanut kaiken kuntoon vein tavarat paikoilleen ja katselin ympärilleni, talli oli huomattavasti siitimpi ja porukkakin oli hajantunut jo hevosia hakemaan.

Menin aurinkoiselle pihamaalle josta seurailin hevosten laiduntamista ja joidenkin nuorempien yksilöiden villiä menoa.Kannoin pari ämpärillistä vettä muutamaan tarhaan ja laahustin sitten toimistoon paita liimautuneena selkään.Useammat väsyneet tallityöntekijät ja hoitajat sekä muut tallillakävijät istuivat sohvalla ja lattialla ja nauttivat tuulettimen vilvoittavasta tunteesta ja jääkylmistä mehujäistä.Seurasin esimerkkiä napaten pakastimesta maukkaan mehujään ja pistämällä siitä hyvästä euronkolikon Amarin pöydälle.Istuskelimme mehujäitä söiden siinä aikamme kunnes osa porukasta lähti raahautumaan tallia kohden.Tulimme viileään talliin ja menimme rehuvarastoon.Vaiteliaina sekotimme jokaisen tallilla asuvan heposen ruuat ja pistimme ne hyllylle turpoamaan.Lakaisin lattian ja lähdin yhdessä parin hoitajan kanssa tarkistamaan että hevosilla oli kaikki ok, ja olihan niillä.

Yhden jälkeen kannoimme hevosille ämpäreitä tarhoihin ja ruokimme jokaisen maukkailla annoksilla ja tarkistimme vesitilanteet.Karos hirnui minulle tervehdyksen, ja upotti turpansa ämpäriin mussuttaen ruokaansa nautinnollisesti.Pari tuntia kuluttelin aikaani löhöen toimiston ränsistyneellä sohvalla parin kaveri kanssa ja jutellen hevosista ynm.Kellon lähestyessä jo puoli neljää nousin ylös ja astelin pihalle, pujotin riimun rautiaan orin päähän ja vein sen talliin.

Sidoin Karosin kiinni kätevästi ja avasin pullollaan olevan harjapakin, noukin sieltä harjan ja aloitin tarmokkaasti kunnon puhdistus työn.Suittuani hevosen, katsottuani sen kaviot ja haettuani sen nahkaiset varusteet, heitin satulan selkään ja suitset päähän.Käärin upouudet pintelit hevosen jalkoihin, suoristin kaulalla lepäävän martingaalin ja painoin kypärän päähän vieden samalla reippaan hevosen varjoiselle kentälle.Pari muutakin ratsukkoa ilmestyivät portille ja tiedustelivat olivatko tervetulleita.
- No totta kai, mitä tehtäisiin tänään hevosten kanssa?Kysyin myilta kiristäen samalla satulavyötä hampaat irvessä.
- Mä ajattelin ettei koulutreenit tekis pahaa, mutta kun on niin tukahduttavan kuuma niin tekis mieli vaan marssia käyntiä ympäri kenttää koko tunti, ja toivoa ettei hevoset nukahda ennen meitä,sanoi yksi väsynyt tallityttö ja taputti hevostaan kaulalle.
- Hahhaa hyvä idea, mutta ehkä noista kahdesta voitais valita ihan kaikkien parhautta ajatellen se koulutreeni, vaikka onkin näin kuuma, toinen tyttö sanoi ja heilautti itsensä satulaan.
- Siinä tapauksessa vedetään oikein tehokkaat koulutreenit, naurahdin ja astelin Karosin kanssa alkukäyntejä ympäri kenttää.

Kävellessämme jo tarpeeksi, kokosimme ohjat ja siirryimme tarmokkaaseen raviin, harjoitellen ympyröitä ja asetuksia. Karos vaati minulta paljon, jopa näin kuumana ja tukalana päivänä.Tein armottoman paljon puolipidätteitä, ratsastin aktiivisesti kulmiin ja pidin hyvän tuen ulko-ohjalla ja asetin Karosia sisälle.Allani ravaava reipas hevonen venytti jalkojaan ja puhisi, vaikka tuntia oli kulunut vasta reilun 10min verran.Suunta vaihtui, teimme samaa hetken, kunnes otimme oma-aloitteisesti pysähyksiä ja peruutuksia sekä siirtymisiä.Karos alkoi hieman rauhoittumaan, vaikka vieläkin sain ratsastaa sitä volteille ja pidätellä sitä paljon, mutta ainakin pysähdyksistä oli huomattavasti apua.Taputin hikistä hevosta, siirryimme kaikki käyntiin ja liu´utimme ohjat vapaiksi.Karos heitti päätään, pyristeli ja huiskutteli kiukkuisesti ötököitä pois ympäriltään.Kokosimme pikapuolin ohjat, siirryimme raviin ja otimme laukannostoja pääty-ympyröillä.Naputtelin sisäpohkeella Karosin kylkeen, vedin sisäkättä kohti napaani ja istuin rentona satulassa.Sain Karosilta hyvää lyhyttä ja rentoua laukkaa, josta kiitin sitä paljon.

Laukan jälkeen otimme pohkeenväistöä, etu- ja takaosankäännöksiä, hieman avoväistöä ja saimpa Karosilta hetken matkaa jopa nättiä koottua ja ryhdikästä ravia.Pohkeenväistössä huomasin välittömästi eron kun muistin istua siiviisti satulassa, käyttää paino apuja ja pohkeita yhdessä, kuin että olisin vain paukuttanut hevosta pohkeella ja pyytänyt väistämään.Taputin Karosia tyytyväisenä, ja kokeilimme myös toiseen suuntaan.Muillakin ratsukoilla meni oikein mallikkaasti, vaikkakin yksi hevosista osoitti pohkeenväistössä huomattavia kärsimättömyyden merkkejä, nousemalla melkein pystyyn.Etu- ja takaosankäännökset sujuivat ihan hienosti, vaikkakin minun ja Karosin kohdalla ei niin mallikkaasti, mutta kun onnistuimme edes joten kuten taputin Karosia ja pidimme hetken hengähdys tauon.

Reilun tunnin koulutunnin jälkeen laskeuduimme ratsailta ja veimme hevoset ripeästi vilpoiseen talliin.Riisuin Karosin ja pesin sen sienellä ja harjasin sualla, ennen kuin pistin karsinaan.Sitten marssin suorinta tietä satulahuoneeseen kuuraamaan varusteita ja juomaan litra kaupalla raikasta vettä.Pesimme yhdessä porukalla varusteita, auttaen välillä toisiamme ja juttelemalla rennosti kesästä.Hieman ennen kello kuutta talutin Karosin tarhaan ja laitoin sen iltaruuat kuntoon, mutta vaikka kuinka olisin halunnut jäädä tallille, minun oli palattava kotiin ennen puolta seitsemään.Lähdin siis kotiin.

Ensikohtaaminen

2009-07-01T14:10:00.000+03:00

Heräsin unisena herätyskelloni soittoon.
-Mitä nyt..?, mumisin ihmeissäni ja etsin herätyskelloani.
Huomasin että kello oli vasta puoli seitsemän. Ihmettelin itsekseni miksi panin sen näin aikaisin soimaan kesälomalla. Sitten muistin että tänään menisin tallille. Hyppäsin ylös sängystä ja puin vaatteet nopeasti ylleni. Juoksin keittiöön ja otin jääkaapista evääni mukaan. Nappasin vielä tuolilta kassini. Juuri kun olin ovella kuulin äänen.
- En ole kerinnyt korjaamaan pyörääsi, joudut lainaamaan veljesi pyörää! isä huusi aamiaspöydästä.
Mutisin jotain vastaukseksi ja pujahdin ulos. Nousin pyörän selkään ja lähdin ajamaan kohti tallia. Onneksi talli ei ollut kaukana, ehkä muutama kilometri. Olin ollut tosi iloinen, kun muutimme tänne lähelle tallia. Ajoin jonkin matkaa kunnes lopulta aloin saavuttamaan päämäärääni. Erotin jo tallirakennuksen ja hevosten tarhoja. Parkkeerasin pyöräni tallin viereen ja astuin talliin sisään.

Ihana tuoksu tunkeutui nenääni. Katselin ympärilleni. Olin pari päivää sitten käynyt jo hieman tutustumassa talliin ja pyytelemään Randoa hoitsuksi. Olin kuullut että Rando oli aikamoinen veijari, mutta se ei minua haitannut. Etsin katseellani Randon karsinaa. Huomasin Randon joka yritti kurkistaa karsinastaan, mutta Randon pieni turpa vaan näkyi. Kävelin sen luo. Silitin sitä ja puhuin sille rauhallisesti. Ilmeisesti hevosia ei vielä oltu viety ulos. Mutta kellohan olikin vasta seitsemän. Äkkiä kuulin äänen takaani.
-Hei! Kukas olet? Ai niin, olet se Randon hoitaja. Minä olen Elina. Hauska tutustua!, hän sanoi iloisesti ja kantoi samalla isoa heinä annosta sylissään.
-Minä olen Tirre tai oikeastaan se on lempinimeni.., lauseeni jäi kesken, kun Elina keskeytti minut.
-Meillä on aamuheinät vielä jakamatta, tule vaan auttamaan!, Elina sanoi nopeasti ja lähti erään hevosen karsinan luo ja tyhjensi heinäannoksen sinne.
Nyökkäsin hiljaa vastaukseksi ja lähdin hakemaan heinää Randolle. Pian olin jo täydessä touhussa jakamassa heinää hepoille. Elina selitti minulle, että tänään Ulrika olisi poissa samoin Amar. Jaimme vielä yhdessä hepoille väkirehut ja tarkistimme vesiautomaatit. Sitten menimme toimistoon. Panin kassini omalle kaapilleni ja istuin alas. Elina tarjosi minulle teetä, mutta sanoin etten ollut teeihmisiä. Onneksi toimistosta löytyi mehua ja otin sitä lasillisen. Juttelimme jonkin aikaa ja kerroin suunnitelmastani ratsastaa hieman Randolla.
-Ole sitten varuillasi, sillä ei olle menty nyt pitkään aikaan joten se voi olla vauhdikas, Elina varoittelin ja joi mukistaan loputkin teen rippeet.
Nyökkäsin ja join mehuni loppuun. Äkkiä talliin alkoi kuulua puhetta.

Toimiston ovi avattiin ja pari tyttöä astui sisään. He moikkasivat Elinalle ja tämä jäi puhumaan heille.
-Tuota..Menen tarkistamaan Randon ja vien sen sitten tarhaan, kun alkaa kello olla kahdeksan, sanoin ja odotin vastausta.
-Joo, tulen kohta viemään muutkin hepat tarhaan. Muuten, tarha on tarkastettu ja varmaan kohta tulee lisävoimiakin apuun, Elina sanoi ja jatkoi jutteluaan.
Lähdin toimistosta ja menin Randon luo. Kävin Randon riimun, sekä riimunarun ja panin ne sille. Laitoin sen hetkeksi kiinni ja tarkastelin sen jalat. Rando liikahteli levottomasti koko ajan ja minun piti ihan käskeä sitä. Irrotin Randon ja lähdin taluttamaan sitä. Käytävälle oli tullut porukkaa. Ulkona huomasin, että osa hevosista oli tarhoissaan. Varmaan jotkut tytöt olivat vieneet hoitsunsa jo tarhaan. Rando yritti ruveta ravaamaan, mutta pidin sen kovassa kurissa. Tamma aitauksen vierestä kulkiessa Rando oli käydä yli-kierroksilla melkein liikaa ja oli nousta pystyyn. Rauhoittelin sitä ja lopulta päästin sen omaan tarhaansa kaveriensa seuraksi. Sitten kävelin talliin ja otin kottikärryt, sekä talikon. Menin Randon karsinaan ja tyrmistyin. Herra Rando oli näköjään joka puolelle tehnyt tarpeitaan. Huokaisin ja rupesin työhön.

Melkein tunnin uurastuksen jälkeen lopetin ja pyyhin hikeä otsaltani. Nopeasti putsasin vielä Randon vesikupin. Kävin tyhjentämässä kottikärryt ja vein ne paikoilleen. Joku tyttö pyysi minua vielä satulahuoneen järjestelyyn. Sanoin tälle tulevani ihan kohta. Kävin nopeasti katsomassa Randoa, jolla oli vaan turpa kiinni ruohossa. Huomasin ensinmäisen tunnin alkaneen maneesista. Sitten lähdin nopeasti satulahuoneeseen. Järjestelimme tavaroita paikoilleen pitkään. Satulahuone oli ollut aivan sekaisin eräitten aloittelijoiden jäljiltä. Pitkän työn jälkeen menin toimistoon ja kulautin yhden mehulasin suuhuni.
- Tarvitseeko kukaan tällä hetkellä kenttää?, kysyin ja katselin ympärilleni.
- Ei oikeastaan, sillä aika iso ryhmä tästä lähtee nyt maastoon, joku sanoi ja nousi paikaltaan.
Sanoin jotain vastaukseksi ja istuin vapaalle paikalle. Päätin pitää pienen tauon. Rupesin ahmimaan eväitäni ja tarkastelin tuntilistaa. Onneksi kenttä oli vapaa ja lähdin hakemaan Randoa tarhasta. Sain napattua Randon nopeasti tarhasta ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Pari kertaa se yritti kaahata ohitseni, mutta pidin kovan kurin. Panin Randon kiinni ja lähdin hakemaan harjoja. Harjailin Randoa rauhallisesti ja puhuin sille. Rando oli nukahtaa paikalleen ja lepuutti huulian hauskasti. Näpäytin sitä hellästi, että se heräisi. Harjasin vielä pään ja häntää selvemmäksi. Sitten otin kaviokoukun ja rupesin nostamaan kavioita. Rando ei nostanut niitä, vaan luimisteli. Suutuin Randolle ja käskin sitä. Näpäytin sitä kaulaan ja silloin Rando hieman rupesi kuuntelemaan. Sain kaviot putsattua, vaikka olihan se aika rankkaa. Kävin sen satulan ja suitset. Laskin satulan sään yläpuolelle ja liu`utin sen paikalleen. Rupesin kiristämään satula vyötä, mutta Rando pullisteli. Se oikein keskittyi ja suutuin sille. Tökkäsin sitä hieman mahaan kyynerpäällä ja remmi kiristyi helpommin. Sitten rupesin laittamaan Randon päähän suitsia. Se nosti päätään korkealle. Lopulta sain sen kuriin ja pujotin kuolaimet sen suuhun. Laitoin vielä remmit kiinni ja kävin kypärän. Otin varalta raipan mukaan.

Talutin Randon kentälle. Aijoin puolisentuntia näin aluksi ratsastaa sillä. Tuuli liikutteli hieman puita ja aurinko paistoi taivaalle pilvien sejasta. Pari tyttöä oli tullut katsomaan ja he kuiskivat toisilleen. En välittänyt siitä, kun talutin Randon keskelle. Kiristin vielä satula vyötä ja laskin jalustimet. Mittailin niitä sopiviksi ja nousin selkään. Annoin pohkeet ja suuntasin sen uralle. Kävelimme jonkin aikaa pitkin ohjin, kunnes otin ohjastuntuman. Rando pysähtyi äkisti, olin ihan äimänä ja annoin sillä pohjetta koko ajan. Lopulta minulle riitti ja näpäytin ori raipalle taakse. Silloin ori lähti kävelemään reippaasti korviaan luimistellen. Tein pari pysähdystä ja voltin. Ori ei oikein lähtenyt voltille joten väänsin oikein kunnolla ohjasta ja annoin pohjetta kaksin kerroin. Silloin Rando taipui tottelemaan ja teki työtä käskettyä.Vaihdoin täyskaarrolla sunnan. Nostin sitten ravin ja Rando lähtikin kovaa vauhtia painellen keskelle kenttää, pukkittelun ohella. Istuin satulassa ja pidätin koko ajan. Jalustimet irtosivat jaloistani. Sain hetken päästä rauhoiteltua Randon ja otin paremman istunnan. Otin uusiksi ravin, tekemällä samalla pieniä puolipidätteitä. Se onnistui hyvin ja ravasimme kahdeksikkoa. Taivuttelin Randoa kulmissa ja menin eri tempoissa. Sitten otin käynnin ja annoin sen hetkeksi kävellä pitkin ohijn. Kävelemisen jälkeen otin ravin ja nostin voltilla laukan. Ensiksi Rando ei millään nostanut, mutta annoin pohkeitten kanssa samalla raippaa. Laukkasimme rauhalllisesti kerran kentän ympäri, lukuun ottamatta paria sivuhyppyä. Sen jälkeen ravasin hetken ja lopettelin loppukäyntiin. Kävelimme hetken, kunnes suuntasimme kentän keskelle. Nousin selästä,nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä.

Talutin Randon talliin ja riisuin sen. Harjasin sen vielä nopeasti ja vein tavarat paikoilleen. Pesin kuolaimet huolellisesti. Menin Randon luo ja tarkastin sen jalat. Kaikki oli kunnossa joten vein sen tyytyväisenä tarhaan. Kävin vielä tallissa ja hain kassini kaapiltani. Sitten kävelin vielä Randon luo ja annoin sille kassistani porkkanan. Kun hyvästelin Randon, lähdin pyörällä ajamaan kotiini. Olin hyvin tyytyväinen, että olin selvinnyt Randon kanssa. Ajattelin että tästä tulee vielä ihana kesä!

Maaastoon!

2009-06-24T17:21:00.000+03:00

Vihellellen saavuin tallille keskiviikkona.Avasin toimiston oven ja tervehdin Amaria.
-Amar voisiko joku lähteä tänään kanssani maastoon?Kysyin.
-Joo totta kai talli on täynnä hevosia jotka kaipaavat vauhdikasta mutta rentoa kesämaastoa,Amar vastasi iloisesti.
-Ulrika lähtee varmasti mielusti mukaasi odotappas niin soitan hänelle,Amar sanoi ja kaivoi puhelimen esiin.Hän puhui hetken ulrikan kanssa puhelimessa ja sopisi asioita.Sittne hän lopetti.
-Jeps Ulrika lähtee kanssasi sovin että tapaatte 1h kuluttua pihassa,Amar sanoi.
-Okei kiitti paljon,vastasin innoissani.

Menin etsimään Karosia.Ori oli laskettu laitumelle.Huutelin sitä portilla aikani mutta turhaan.Pujahdin aidan ali ja hain Karosin laitumen toisesta päästä.Taluti sen porille ja avasin portin katsoin kelloani ja menimme talliin.Sidoin Karosin käytävälle kiinni ja hain sen hoitotavarat ja varusteet.Laitumelta hakemisessa oli mennyt jo 15min.Otin kumisuan ja ryhdyin harjamaan heppaa.Karos seisoi kiltisti paikoillaan ja yritti vai vihkaa kurotella kohti heinäkasaa johon se ei kumminkaan ylettynyt. Muta ja lika lähti melko helposti Karosin karvasta.Harjasin sen huolellisesti ja pyyhin sienellä hännän alusen, mahan ja pään.Tarkistin jalat ja kaviot ja tein tarpeelliset toimenpiteet.Samassa näin kuinka Ulrika talutti Emma nimisen suomenhevostamman sisälle talliin.Hän tervheti minua iloisesti ja kysyi mimmoinen lenkki kierrettäisiin.
-Joku rento ja rauhallinen en ole taas vähään aikaan maastoillut tällä hepulla joten ei mitään kaupunki reissua,naurahdin.
-Selvä ei sinua huvittaisi maastoesteitä hypätä?Ulrika kysyi.
-Huvittaisi mutt en oikein tiedä Karosin kanssa,mutisin.
-Hyvin se menee otetaan sellainen rauhallinen ja pieni maastorata tuolta parin viiden kilometrin päästä,Ulrika sanoi ja katsoi minua vielä kysyvästi.
-No okei,vastasin hymyillen.Nyt minua kyllä hieman jännitti.

Satuloimme Ulrikan kanssa hevoset ja talutimme ne tallipihalle.Kiristin vyötä ja laskin jalustimet.Nousin ratsaille.Lyhensin jalustimia vielä parilla reijällä ennen kuin sirryin Ulrikan ja Emman perään.Kävelimme aluksi pari kilometriä suht vapain ohjin.Karos meinasi räjähtää innosta kun pääsi maastoon.
-Siirrytään pian raviin,Ulrika sanoi.Kokosin ohjat istuin syvälle satulaan ja sitten siirryimme raviin.Tein koko ajan puolipidätteitä ja pidin Karosin visusti tamman perässä.Ravasimme jyrkän mäen ylös ja vielä pitkän matkaa vanhaa kärrytietä pitkin.Karos nautti selvästi.Sillä oli rkovat tarmokkaasti pystyssä ja se ravasi rentona ja reippaasti allani.
-Käyntiä,Ulrika sanoi.Ylitimme ajotien ja tulimme kivikkoiselle polulle.Hevoset selvittivät kivikon rauhallisesti ja kun pääsimme takaisin leveälle ja pehmeälle polulle jatkoimme kevyttäravia.N. kilometrin ravin jälkeen Ulrika käännähti minuun päin ja kysyi laukattaisiinko.
-Vaikka,vastasin nopeasti.Ulrika ja Emma siirtyivät vauhdikkaaseen laukkaan.Annoin Karosin mennä.Ori syöksyi eteenpäin.Sen kaviot vain rummuttivat tien pintaa vasten.Istuin rentona satulassa ja tein edelleen puolipidätteitä.Laukkasimme melko pitkään varmaan reilu 500m pätkän.Mutta tie oli kuin luotu laukkaamiseen.Taputin Karosia ja siirryimme hetken päästä ravin kautta käyntiin.
-Tulemme pian radalle se sijaitsee melkeen kokonaan pellola joten mennään aluksi vain sitä pelto-osuutta,Ulrika sanoi.Hetken päästä sujahdimem metsän siimeksestä pellolle jossa oli vanhaa heinää vain.Kävimme radan käynnissä läpi ja Ulrika ja Emma menivät ensin.Minulla oli kova pidätteleminen hevostani joka hyppi allani ja olisi halunnut singahtaa jo Emman ja Ulrikan perään.Kun Ulrika ratsasti Emman takaisin hän sanoi että rata oli erinomaisessa kunnossa.Hän antoi minulle vinkkejä ja tuli mukaani niin että laukkasi esteiden vieressä.Kumminkin hyvän välimatkan päässä ettei Karos lähtisi mihinkään laukka kilpailuun.

Sitten ravasimme radalle.Annoin Karosin siirtyä laukkaan ja tein heti paljon pidätteitä.Ensimmäinen este oli n.60cm korkea risu este.Karos ei epäillyt hetkeäkään vaan hyppäsi isolla loikalla esteen yli.Nousin kevyeeseen istunaan ja otin heti esteen jälkee hevosen kiinni.Laukkasimme pienen mutkan läpi ja tulimme toiselle esteelle joka oli n.70cm korkea kärryeste ja melko leveä.Säätelin hevosen askelia ja päästin sen sitten hyppyyn.Pitkän ja korkean loikan myötä laskeuduimme ja laukkasimme huimaa vauhtia kohti seuraavaa estettä.Onneksi esteiden välillä oli pitkä matka joten sain pidäteltyä Karosia ja sain sen takaisin otteisiini ennen seuraavaa estettä joka oli puunrunko.Ylitimme sen ongelmitta ja lähestyimme kohti seuraavaa estettä joka oli vesieste.Siinä Ulrika oli käskenyt minun pitää kunnolla pohkeet kiinni ja ohjata keskelle estettä.Yritin noudattaa ohjetta mutta juuri ennen estettä Karos ponkaisikin sivulle eikä minulla ollut minkään näköisiä mahdollisuuksia pysyä kyydissä.Tömähdin maahan pää edellä.Karos laukkasi pillastuneena kohti Emmaa ja Ulrikaa.Ulrika sai hevosen melkein heti kiinni.Sitten hän palasi minun luokse.Olin noussut seisomaan mutta käteeni sattui hieman.Nousin takaisin ratsaille.
-Sattuiko?Ulrika kysyi vielä kerran.
-Ei pahemmin koitamme uudelleen vesiestettä,vastasin.Nyt pidin tiukasti pohkeeni kiinni Karosin ympärillä ja kun lähestyimme estettä paiskasin pohkeeni tiuaksti sen kylkiin ja Karos hyppäsi jollain kummallisella hypyllä esteen yli.Taputin sitä ja käännyimme kohti viimeistä estettä joka oli risueste.Ylitimme sen vaivatta ja laukkasimme Ulrikan ja Emman luokse.Taputin Karosia tosi paljon.
-Hienosti meni!Ulrika kehui.
-Haluatko mennä vielä vai tullaanko joku toinen kerta koittamaan uudelleen?Ulrika kysyi.
-Tämä saa riittää,vastasin hymyillen.Ratsastimme käynnissä pois pellolta.Menimme metsätielle ja siirryimme raviin.Karos oli erittäin innokkaalla tuulella ja heitti päätään.Se meni tien sivusta toiseen sivuun muttei sentään lähtenyt käsistä.Laukkasimme pienen ylämäen ylös ja siirryimme taas käyntiin.Olimme tallilta muutaman kilometrin päässä joten otimme vielä hetken kevyttäravia ennen loppukäyntejä.Molemmat hevoset olivat kuuman auringon alla hieman hikisiä.Saavuimme pihalle ja laskeuduimme ratsailta.Nostin jalkkarit ja vein hevosen talliin.Riisuin sen ja otin hikiviilalla hieman sitten harjasin sualla katsoin kaviot ja jalat ja vein Karosin tarhaan.Kävi kotona syömässä.Palasin klo.18.00.Ehtisin ratsastaa Karosilla vielä koulua.

Hain hevosen talliin ja harjasin sen.Onneksi se ei ollut piehtaroinut.Tarkistin jalat ja puhdistin kaviot.Sitten pistin sille satulan ja sutiset sekä pintelit.Painoin kypärän päähän ja marssimme kentälle.Kiristin vyötä ja pidensin jalustimia.Menimme tielle kävelemään.Kävelimme vain sitä yhtä tietä pitkin ja kun palasimme menimme kentälle.Siinä oli tullut huolelliset alkukäynnit.Ravasimme kevyttäravia ja teimme pääty-ympyröitä ja kiemuroita.Karos ei ollut nyt niin vilkas kuin aamupäivällä vaan jaksoi kuunnella paremmin.Otimme käynti ravi siirtymisiä keskiympyrällä ja pysähdyksiä ja peruutuksia.Ori totteli jo hienosti.Otimme pohkeenväistöä joka meni hetken kangistelun jälkeen hienosti.Etuosankäännöskin luonnistui.
-Sinähän osaat poikaseni vaikka mitä,hihkaisin ja nostimme laukkaa.Teimme laukassa laukkaympyröitä jolloin asetin hevosta ja se kulki oikein nätisti.Sitten otimme hieman keskellä olevia laukka ja ravi puomeja ja kavaletteja.Nyt oli aika lopettaa ravisimme loppu ravit ja kävelimme loppu käynnit vapain ohjin.Sitten menimme keskelle kaartoon ja vein hevosen talliin.Riisuin kamat ja harjasin Karosin pölyharjalla.Otin pintelit pois ja huolsin kaviot.Kello oli jo paljon joten vein kamppeet pois talutin Karosin karsinaan ja ruokin sen.Otin sen karsinasta nopeasti lantakikkareet pois ennen kuin lähdin kotiin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

2009-06-18T14:11:00.000+03:00

Heräsin aikaisin aamulla puoli 7. menin aamupalalle ja puin. Olin hieman levoton ja pyöräilin tallille hitaasti. olin tallilla menin hakemaan randomin puomille kun oli hyväsää pidin hyvin kiinni ja sitten random karkasi käsistäni kaura laarille alkoi hieman harmostuttaa sitten sain sen sieltä pois vein sen puomille ja laitoin juoksutus narunsille mutta ensin hajasin sen kun olin viemässä randomia kantälle se meni istumaan ja ihmettelin miten se niin teki kun luonteessakaan ei se osannut istua o.O olin todella hämmästynyt sitten se nousi äkkinäisesti ja juoksi kiitolaukaa kentälle ja minä vedid ja vedin ja sitten laijuinkin ilmassa. kentällä laitoin portinkiinni ja juoksutin sitä ensin sitten aijoin juoksuttaa ilman narua kun yritin ottaa narua se meni kovaa taas leijuin sen minkä laihiksen oti siitä ei ollut hyötyä yhään se vain pahensi tilannetta juokutuksen jälkeen se oli melko rauhallinen ja veinsen puomille silloin keskellä matkaa istahti eikä enään noussut arvaa nolottiko kun random istoo ja tytöt tulivat tallille yksi tytöistä kysyi en tiennytkään että random osaa istua. aloimme hikattaa ja sitten vahingossa päästin sen irti se ei huomannut mitään ja istui tai se ei halunnut tehdä mitään loppu päivä se oli kiltisti se tuli luokseni istui ja kätteli luulen että se on tästälähtien kiltti ja lupaavainen vainsen puomille ja annoin sille pari porkkanaa. sitten harjasin sen ja vein laitumelle. sitten siivuon karsinan ja menin kotiin kun kello tuli puoli 6 tulin takaisin tallille ja vein randomin sisään ja annoin ruokaa sille se meni ihanasti ja kivasti oli viileä ja ajattelin mennä kävelylle randomin kanssa menimme yhden maasto lenkin se oli ihanaa mennä randomin kanssa kun saavuimme tallille kello oli puoli 8 . sitten annoin randomille ruokarauhan ja lähdin kotiin.

2009-06-18T10:03:00.000+03:00

Ajoin tallille rämisevällä pyörälläni. Olin monta kertaa sanonut isälleni että korjaisi pyörän. Sitten saavuin metsäpolulle joka johtaa tallille. Metsäpolulla pyöräni rämisi entistä enemmän möykkyjen takia. Ajoin pyörälläni tallin pihalle ja laitoin pyöräni telineeseen. Taivas oli pilvien peittämänä ja ilma oli yhtä kylmä kuin syksyllä. Painoin pipon entistä syvemmälle päähän kun tuulenpuuska puhalsi kylmästi. Lähdin kävelemään toimistoa kohti. Sora ratisi kenkieni alla kivasti. Nousin portaat ylös ja aukaisin oven. Toimistossa ei ollut ketään. Otin reppuni selästä ja vein sen kaappiin, jossa luki nimeni. Äiti oli pakannu minulle mukaan voileivän ja mehua. Laitoin kaapin oven kiinni ja lähdin ulos. Menin talliin. Huomasin tallissa Amarin ja tervehdin häntä. Hän tervehti takaisin. Sitten lähdin etsimään Emman karsinaa. Se oli tallin perällä. Karsinan ovi oli auki, joten arvasin että Emma olisi ulkona. Menin Amarin luo kolisevin kengin. Kysyin voisiko Emman hakea sisälle. Amar sanoi että totta kai, mutta olisi parempi että hän tulisin mukaani ensimmäisellä kerralla. Kävelin naulakon luo jossa oli paljon riimunnaruja. Otin yhden narun ja lähdin Amarin kanssa laitumille. Kun astuimme tallista ulos niin ruoho tuoksuin pistävästi nenääni. Ajattelin että kyllä se kesä vielä tulee kunhan jaksaisimme vain odottaa. Kesti vain hetki kunnes olimme jo laitumen luona. En ensin tunnistanut Emmaa, mutta sitten Amar näytti kuka hän oli. Silmäni suurenivat ja minun olisi mieli tehnyt kirkua ilosta, mutta hevoset olisivat säikähtäneet. Se oli niin kaunis! Kävin ottamassa sähköt pois ja lähdimme hakemaan Emma. Lähdimme kävelemään Emman luokse, mutta se oli aika kaukana portilta. Samalla Amar huuteli Emman nimeä. Se kohotti päänsä ruohotupsujen joukosta ja hirnahti meille. Ja samassa se lähti kävelemään hiljalleen meitä kohti. Lopulta se oli luonamme ja minä sain taluttaa sen talliin. Emma oli kuin unelma josta olin aina haaveillut! Se käveli rauhassa vierelläni ja puuskutti hiljaa. Astuimme talliin niin sen kengät kopisivat kivasti lattiaa vasten. Sitten käänsin sen omaan karsinaan ja otin riimunnarun irti ja laitoin oven kiinni. Ovi natisi hieman. Hain Emman harjat. Kannoin harjapakin karsinan eteen ja otin sieltä pölyharjan. Kädessäni oli myös veilä riimunnaru, koska ajattelin laittaa Emman ensin kiinni. Avasin oven ja sidoin Emman kiinni vetosolmulla. Annoin ensin Emman haisetta minua ennen kuin alkaisin harjata sitä. Emma oli todella rauhallinen. Silitin sitä lavalta ja aloin harjata. Emma seisoin rauhassa paikallaan ja katseli ympärilleen rauhallisena. Kun olin harjannut kummankin puolen pölystä niin päätin hakea kaviokoukun. Menin Emman jalan viereen ja laski kättäni varovasti sen kaviota kohti. Emma nosti kavion ylös, jotta sain hyvän otteen kaviosta. Säde oli peittynyt mullan ja muun lian alle. Ensin vetelin koukulla kaiken mähdollisen irti ja loput puhdistin harjalla. Loppu vaiheessa se yritti hieman nykiä kaviota pois kädestäni, mutta en antanut. Loput kaviot Emma antoi hyvin nostaa. Selvitin Emman hännän sormin, puhuin sille samaan aikaan ja kehuskelin sitä myös. Sen häntä oli hyvässä kunnossa. Amar tuli kysymään kuinka meillä sujuu. Vastasin: Oikein hyvin, Emma on todella kiltii ja rauhallinen. Emma oli juuri sellainen mistä aina olen haaveillut!! Lopuksi harjasin myös sen pään. Emma seisoi mukavasti paikoillaan, mutta se luuli varmaan että olimme lähdössä ratsastamaan. Sanoin sille että ei ainakaan vielä tänään, mutta kyllä se päivä kohta tulee. Irroitin riimunnarun Emman riimusta ja aukaisin solmun :D Kun tulin karsinasta ulos, purut ratisivat kenkieni alla. Amar tuli luokseni sanomaan, että sitten kun olen valmis niin voisin veidä Emman takaisin laitumella. Kävin viemässä harjapakin satulahuoneeseen. Kävelin Emman karsinan luo avasin oven ja kiinitin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Emmaa ulos. Pilvipeite oli osittain rakoillut ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta. Emma oli nyt pirteämpi kun tiesi että saisi mennä ystäviensä luo syömään vihreää heinää. Avasin portin ja päästin Emman vapaaksi laitumelle. Se juoksi kovaa kyytiä ystäviensä luo ja painoi turvan maahan ja rupesi syömään. :D Lähdin kävelemään toimistolle. Avasin oven ja menin kaapilleni. Vasta sitten muistin etten ollut syönyt eväitäni, mutta eihän minulla ole edes nälkä. =) Hörppäsin mehupullostani heiman mehua ja laitoin pullon takaisin reppuun ja otin repun selkääni. Kävin laitumella sanomassa Emmalle vielä heipat ennen kuin lähden. Se hirnahti minulle vastaukseksi. Olin niin onnellinen! :D Ja kävin tallissa sanomassa Amarille että lähden. Sitten menin pyörälleni ja otin sen pois telineestä ja lähdin ajamaan kotiin rämisevällä pyörällä. Ajattelin että kesästä tulee ikimuistoinen! =)

"Ensin hieman talutellaan, ja sitten SELKÄÄN.."

2009-06-14T09:49:00.000+03:00

Ah, kesäloma, vihdoinkin! Ihanaa, kun sai jättää hyvästit koulunkäynnille ja läksyille, sillä kesähän on tunnetusti vapauden ja ilon aikaa - ja sen vapauden ja ilon tahdoin viettää mieluiten tallilla. Niinpä astelinkin reippaasti vihellellen Heijastukseen vievää tietä pitkin. Päälläni oli superohuet ratsastushousut ja T-paita. Ja kukkakuvioisessa kassissani matkusti totta kai kännykkä, eväät ja kypärä :)

Pian saavuinkin Heijastuksen pihaan. Puut toivat mukavasti varjoa auringon paahtamalle hiekkapohjaiselle alueelle, joka toimi ilmeisesti parkkipaikkana ja tallipihana. Katsahdin nopeasi ympärilleni. Kaikki näytti olevan kunnossa.
Sisällä tallissa oli ihanan viileää, verrattuna siis siihen, että ulkona lämpöasteita oli lähes 27. Huhhuh! Astelin suoraa päätä Novan, hoitsuni, karsinalle. Tallin omistaja Amar pyyhälsi ohitseni kottikärryjen kanssa, jotka näyttivät olevan täynnä tuoretta tavaraa. "Terve, Clisa!" Amar huikkasi. Hymyilin tallin ns. 'valtiattarelle' pirteästi. "No moi."

Sitten sieppasin Novan karsinan ovessa olevasta koukusta riimun ja riimunarun, avasin nopsahkosti karsinan oven ja pujahdin sisään. Nova seisoi takapuoli minuun päin. "Morjens, mitä mies?" kysyin iloisesti. Nova säpsähti hieman ja käänsi päätään niin, että se pystyi mulkaisemaan minua ei-niin-iloisesti. Nova värisytteli sieraimiaan ja luimisti äkäisesti korviaan. Ilmeisesti olin keskeyttänyt sen päiväunelmat, jos sillä nyt sellaisia edes oli. "Ollaanpa sitä nyt kohteliata, ei edes omaa hoitajaa vaivauduta tervehtimään!" puuskahdin mukamas pettyneesti. Menin tyynesti Novan pään lähelle karsinan takaosaan. Nova tuhahti ja yritti näykkäistä kättäni. Komensin Novaa olemaan kunnolla ja nipistin sitä kevyesti turvan alapuolelta. Se tepsi. Nova ei tehnyt melkeinpä mitään kun sujautin sille riimun päähän. Nova niskuroi vähän, mutta sain kuin sainkin sen kääntymään ympäri karsinassaan. Sitaisin riimunarun pitävälle vetosolmulle. Taputin Novan kaulaa ystävällisesti - ja kiskaisin sormeni äkkiä pois kun ori yritti jälleen purra minua. "Lopeta", sanoin tomerasti hoitsulleni ja heristelin sormeani sille. Nova ei ollut moksiskaan.
Haettuani Novan harjapakin ja napattuani käteeni pehmeän harjan sekä pölärin, luikahdin takaisin karsinaan. Nova mulkoili minua uhkaavasti.

12.6.

2009-06-12T17:22:00.000+03:00

Kesä loma oli alkanut jo kaksi viikkoa sitten.En ollut taas pitkään aikaan päässyt katsomaan rakasta hoitoheppaani.Istahdin auton takapenkille ja hoputin äitiäni joka vielä kasteli naapureiden kukkia.
-Äiti hopi hopi!Ärsyynnyin jo.
-Tulossa ollaan,äitini vastasi hyvän tuulisena ja veti puutarhahansikkaat käsistään.Hän loikkasi ratin taakse ja kaasuttelimme rauhallisesti pois pihasta.

Äiti heitti minut tallille.Kiitin kyydistä ja juoksin pihan poikki laitumelle kurkkaamaan.Laidun ammotti kumminkin tyhjyyttään ja tarhoissakin oleskeli vain muutama hassu hevonen.Menin kummissaan talliin.Suurin osa hevosista oli sisällä karsinoissa ja torkkuivat siellä.Menin Karosin karsinalle.Ori makoi karsinan pohjalla pitkin pituuttaan ja eikä havahtunut tulooni.En viitsinyt herättää sitä vaan menin viemään reppuni toimiston kaappiin.Siellä tapasin Amarin.Amar istui puoli nukuksissa toimiston pöydän takana ja nojasi raskaasti käteensä.
-Heippa,moikkasin Amaria ja katsoin häntä hieman kummissaan.
-Hei,Amar vastasi väsyneesti ja haukotteli.
-Tuota miksi kaikki hevoset ovat sisällä näin kauniina kesäpäivänä,kummastelin.
-Yli puolilla tallin hevosilla oli eilen yönä reipas karkausreissu jonka takia jokainen Heijastuksen talliapulainen ja työntekijä ovat kodeissaan nukkumassa ja myös minä kaipaisin rutkasti unta,Amar vastasi ja haukotteli makeasti.
-Kerroppas koko juttu,vaadin ja istahdin toimiston pöydän vastakkaiselle puolelle.

Siinä istuskellessamme Amar kertoi kuinka n. klo.00.30 oli Ulrika tullut herättämään Amarin ja sanonut että jokainen laitumen hevonen oli päässyt irti.Joku oli vain nähnyt kuinka viimeisetkin hevoset siltä laitumelta olivat kadonneet yönhämäryyteen.Siinä oli sitten hevosia etsitty ihan aamuun asti.Vasta puoli 7 oli viimeinen karkulainen saatu kiinni.Nyökkäsin ymmärtäväisenä.
-Karos taisi lukeutua heihin,mutisin.
-Kyllä vain,Amar vastasi.
-Se nimittäin nukkui äsken oikein makeasti karsinassaan,huokaisin.
-Voi sitä ori poikaa harjoituksilta se ei kummikaan saa välttyä,Amar sanoi ja hörppi kahvikuppinsa sisällön loppuun.
-Laidunta ei ole vielä saatu korjattua, lähtisitkö seurakseni korjaamaan sitä?Amar kysyi.
-Ilomielin,vastasin ja ponkaisin pystyyn.Astelimme tallin poikki pihalle varasa, kasa nauloja ja lankaa mukanamme.

Töskentelimme ison laitumen kanssa reilun 1h verran kunnes koko laidun oli saatu kuntoon.Hevoset olivat kaataneet muutaman tolpan mennessään ja niiden pystyttäminen vei aikaa.Palattuamme talliin oli hevoset jo hereillä.Ne kurkkivat nälkäisinä karsinoiden ovien yli ja hirnuivat.
-Voi ruokkia ne,sanoin.
-Kiitos minä menen tekemään paperitöitä,haukotteleva nainen sanoi ja palasi toimistoon.Kärräsin niitettyä ruohoa sisälle talliin ja jaoin hevosille ruuat.Karos ryhtyi ahneesti syömään omia ruokiaan eikä edes huomannut minua.Vein kärryt pois ja lakaisin käytävän.

Kun hevoset olivat syöneet menin kysymään Amarilta voisinko viedä hevoset pihalle.Hän vastasi että se oli hyvä idea.Otin siis aina pari hevosta kerraallaan ja talutin niitä tarhoihin ja laitumille.Kun talli oli tyhjä aloitin uurastuksen karsinoiden parissa.Siivottuani koko tallin olin niin puhki että istahdin vain penkille ja pyyhin hikeä otsaltani.Tätä pitäisi tehdä useammin.Yllensä siivosin vain ihan yhden tai enintään kaksi karsinaa mutta nyt olin kyllä ihan tyytyväinen kun talli oli siisti.Keräsin vielä ämpärit rehuvarastoon ja menin katsomaan Karosia joka seisoi tarhassa ylvään näköisenä. Vihelsin sitä ja se ravasi päätään viskoen portille.Voi raukkaa ötökät kiusasivat.Otin sen kiinni ja vein innokkaan ison orin talliin.Karosin vasta kengitetyt kaviot kopisivat betonilattiaa vasten.Pistin sen käytävälle kiinni ja aloitin harjaamisen.Ori oli totta tosiaan piehtaroinut ja saanut itsensä paraati kuntoon.Suin sitä pitkän aikaan ennen kuin sen oman karvan kaunis kiilto rupesi näkymään.Otin kovaharjan jolla sain myös likaa hyvin pois.Loppu silauksen tein pölyharjalla.Sitten putsasin kaviot ja pistin pintelit jalkoihin.Hain Karosin varusteet ja rupesin satuloimaan.Nostin yleissatulan hevosen selkään ja liu´utin sen omalle paikalle.Pistin vyön ensimmäisiin reikiin ja odotin hetken.Sitten kiristin kolmansiin ja odotin taas hetken.Sitten vielä viidensin ja annoin sitten vyön olla.Otin suitset koukusta ja suitsin Karosin.Painoin kypärän päähän ja menin sanomaan Amarille ja ratsastiasin rauhallisesti koulua kentällä.Hän vain nyökkäsi ja pyysi olemaan varovainen.

Talutin Karosin kentälle ja suljin portin.varmistin vielä vyön ja laskin jalustimet.Nousin ratsaille ja pidensin jalustimet koulujalkkareiksi.Painoin kevyesti pohkeeni sen kylkiin ja astelimme vapain ohjin käyntiä uralle.Kävelimme melko pitkään ennen kuin kokosin ohjat.Vaihdoimme suunnan kokorataleikkaalla ja siirryimme kevyeeseen raviin.Tein paljon puolipidätteitä ja voltteja.Karos oli hieman kuumana.Harjoittelimme pysähdyksiä ja asetin oria sisälle.Kenttä pöllysi todella paljon.Vaihdoimme suunnan ja istuin harjoitusraviin.Otimme temmonvaihteluja ja asetin taas hevosta sisälle.Otimme hieman kiewmurauraa, voltteja ja kahdeksikkoa.Hiki nousi otsalleni oli aivan tuskaista ratsastaa näin kuumana kesäpäivänä koulua mutta minkäs sille mahtoi sitäkin oli joskus maltettava mennä.

Pidätin Karosia ja kävelimme hetkisen.Sitten otimme laukannostoja ravista ja käynnistä.Karos nosti laukkaa jo erinomaisesti.Se meni todella pehmeästi mutta innokkaasti.Kokeilin kulmissa laukanvaihtoja ja kyllä nekin suht hyvin onnistuivat.Kehuin Karosia ja teimme suunnanvaihdon.Kokeilimme toiseen suuntaan laukkaa.Vaikka emme olleet tehnyt vaikeita harjoituksia tai muuta oli meillä molemmilla jo armoton hiki.Kokeilimme vielä hieman pohkeenväistöä käynnissä joka meni aika pipariksi.Mutta tarmokkaan kokeilun ja hiomisen myötä onnistuimme lopussa.Taputin Karosia ja annoin sille vapaat ohjat.Lopetimme tältä erää.Valuin väsyneenä satulasta ja nostin jalustimet.Löysäsin vyötä ja talutin hevosta hetken pihalla ennen kuin vein sen talliin.Riisuin satulan ja suitset sekä pintelit.Pesin sitä hieman pesukarsinassa viileällä vedellä.Sitten annoin sille kasan heinää karsinassa ennen kuin vein sen laitumelle.Pistin iltakaurat kaikille valmiiksi karsinoihin ja kävin sanomassa asiasta Amarille ennen kuin lakaisin käytävän ja soitin äidilleni että hän tulisi hakemaan.Hyvästelin vielä Karosin ennen kuin astelin tyytyväisenä äitini autoon.

11.6.

2009-06-11T14:11:00.000+03:00

Heräsin seitsemältä. Puin päälleni ja menin alas syömää aamupalan. Oli tulossa lämmin päivä. kun olin syönyt kello oli puoli kahdekasan. Pyöräilin tallille. pyöräily matka oli hiukan raskas. Kun olin tallin pihassa aloin sulkea puhelinta äiti soitti. ja sanoi onko kaikki hyvin oletko jo tallilla? sanoin: olen tallillä äläkä soittele uudestaan koska suljen puhelimen. Äiti sanoi: okei moikka. sanoin moikka ja suljin puhelun sitten sammutin puhelimen. Kävelin tallin ovelle ja avasin oven. Tallilla oli paljon ihmisiä. Alon vähän aikaa rupatella ja sitten menin randomin karsinaan laitoin herkun ruoka kuppiin ja silitin sitä hellästi. Tulin ulos karsinasta ja hain harjoja. kun olin karsinassa niin se yritti näykkiä minua. Aloin harjaamaan Randomia. Ensin puhdistin kaviot se nosti hienosti kaviot mutta taas yritti näykkiä minua. Kun sain kaviot puhtaaksi. aloin hrjaamaan sen vartalua se oli kiltisti ja ryhdikkäästi ja vähän hölmöili. Meinasin purskahtaa nauruun mutta en halunnut ettei pikku Randomille tulisi pahamieli. kun olin harjannut ponin kokonaan kävin hakemassa satulan suitset ja suojat. Tulin satulahuoneesta pois muistin että unohdin sulkea karsinan oven. :( kun näin käytävän käytävällä ei ollut ketään. ei edes pienoista ruskeeta ponia. mein karsinaan niin Random oli karsinassaan olin ihmeellisen hämmästynyt. Aloin laittamaan satulaa se pullisteli mahaansa mutta sain onneksi satulan tarpeersi kireelle. sitten laitoin suitset se avasi hienosti suun ja antoi kiltisti laittaa remmit kiinni. sitten laitoin suojat etusiin. se meni erittäin hyvin. Tulin karsinasta ulos suljin karsinan ja hain kypärän. laitoin kypärän käytävällä kiinni. ja sitten menin Randomin karsinaan. Talutin randomin kentälle ja siten mittasin jalustimet. hyppäsin selkään ja aloimme kävellä kenttää. teimme pysähdyksiä ja isoja ympyröitä. kun olimm 15 minsaa mennyt käyntiä. aloimme mennä kevyttäravia kun olimme mennyt 15 minsaa sitä tuli vastaan pukki laukka se oli hauskan tuntusta mutta hiljensin raviin ja kokeilin uudestaan nyt se ei tehnyt pukkilaukkaa vaan oikeaa laukkaa oikealla kierroksella sitten vaihoimme suuntaa ja vaihoimme myös laukan vasempaan en viittinyt hirveesti rasittaa sitä. josen lopetettiin aika pian. tulin alas ja talutin Randomin talliin omaan karsuun. riisuinsen ja vein kamppeet omille paikoille ja pesin suojat ja kuolaimet. sitten aloin harjata sitä. jasitten vein harjapakin satulahuoneeseen ja laitoin kypärän omalle paikalle. sitten annoin Randomille herkun ja sanoin moikka ja Random vastasi hirnn. sitten tallin ulko puolella avasin puhelimen ja katoin kelloa että se oli puoli kymmenen. sitten lähdin kotiin.

4.6.

2009-06-04T10:03:00.000+03:00

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kärpäset pörräsivät ympäriinsä ja kevyt tuuli viilensi mukavasti helteisen päivän keskellä. Kaadoin maahan mehulasilliseni jämät joihin oli eksynyt kärpänen uiskentelemaan, nappasin kypärän päähäni ja lähdin tukahduttavan kuumissa saappaissani lompsimaan kolmen tamman kansoittamalle tarhalle, jossa Emmiinakin majailee. Tarhan portilla huhuilin suomineitoa, joka alkoikin hiljalleen hipsutella portille päin matkan varrella ruohoa maasta nappaillen ja mutustellen. Talutin varsin rauhallisen tamman karsinaansa ja aloin harjata ja varustaa sitä liikutusta varten.

Kun sain kärpästen pörräyksestä vähän kiukustuneen tamman varustettuna pihalle ja aloin nousta selkään, nousivat Emman korvat heti hörölle ja ryhti koheni kummasti: se ymmärsi selvästi että nyt lähdetään maastoon! Jalustimet olivatkin jo sopivalla pituudella, joten annoin Emmalle käskyn lähteä kohti järven rantaa. Tamma olisi kovasti tahtonut nostaa ravin heti alkumatkasta, mutta pidättelin sitä istunnallani ja pidin ohjat löysinä vinkiksi käynnissä pysymisestä.

Rannassa reilumpi tuuli hääti kärpäset tehokkaasti ja olisi tehnyt mieli seisoskella siellä pidempäänkin. Emmiinalla oli kuitenkin kova hinku veteen jonne en tänään vesipedon kanssa suunnitellut meneväni, joten tomerasti ohjasin ratsuni rannan pehmoiselta hiekalta pajupusikon läpi pikkuruiselle, välillä täysin mustikanvarpuihin peittyvälle polulle. Siinä lähdimme hiljalleen ravaamaan ja nautimme mäntyjen huminasta, kavioiden kuminasta neulasten peittämällä polulla, kesän täyteläisestä tuoksusta: olisipa elämä aina tällaista!

Kipusimme kuin huomaamatta mäen harjalle, jossa annoin Emman laukata hidasta vauhtia pitkin suoraa polkua. Tamma olisi tahtonut laukata kovempaakin ja jouduin muistuttelemaan sille muutamaankin otteeseen että minä määrään - vastahakoisesti Emma sitten lopulta hidasti ravin kautta käyntiin ja onnistuimme laskeutumaan mäeltä turvallisesti leveän hiekkatien varteen, jonka reunustoilla kasvoi valtavasti horsmia.

Ravailimme ja ravailimme pitkin loputtomalta tuntuvaa hiekkatietä, jonka varrella vastaan asteli muutamakin lenkkeilevä, ilmiselvästi upeaa ratsuani ihasteleva mökkiläinen. Onneksi tietä reunustivat puut suurimman osan matkasta, sillä lyhyilläkin puuttomilla osuuksilla olin läkähtyä! Se uiminen olisi sittenkin voinut olla mukava idea.. Vihdoin ja viimein saatoimme sukeltaa taas sekametsän siimekseen - vain pölähtääksemme kohta tasaisen niityn reunaan. Ja aivan kuin Emma olisi lukenut ajatukseni: se singahti reippaaseen laukkaan heti puristettuani sen kylkiä hiuksenhienosti pohkeillani! Niin me sitten viiletimme hurjaa vauhtia poikki niityn, tuulen ja ratsuni harjan lyödessä päin kasvojani ja Emman kavioiden jyskyttäessä maata tasaisen kiihkeästi.

Niityn toisella reunalla en selvästikään ollut ainut laukkapätkästä nauttinut ja sen lyhyyttä harmitteleva, Emma nimittäin steppasi ja pörisi varsin innokkaasti vaikka siirtyikin ravin kautta käyntiin heti pyytäessäni. Halasin hionneen ratsuni kaulaa sen venytellessä sitä rennosti eteenpäin lompsahtelevien etukavioidensa kärkiin asti. "Sinä se vain olet niin hieno tyttö", mutisin tammalleni jaksamatta vielä pitkään aikaan nousta kunnolliseen istuntaan.

Astelimme pitkän matkaa erilaisia pikkupolkuja ja välillä vähän leveämpiä teitäkin pitkin, kunnes saavuimme laitumien välistä tallille kulkevalle, kevyesti nousevalle tielle. Annoin Emman napsia matkan varrella ruohonkorsia nauttiessani itse lämmittävästä auringosta ja kuitenkin haaveillen jääkylmästä limsasta jonka kulauttaisin kurkkuuni heti saatuani ratsuni viilennettyä ja vietyä tarhaan kavereidensa seurasta ja vihreästä ruohosta nauttimaan.

Uupuneena loikkasin vihdoin tallipihassa alas Emmiinan selästä, sidoin sen puomiin tallin edustalle ja raahasin sen varusteet yhdellä kertaa varustehuoneeseen. Matkalla takaisin ulos kaappasin vesiletkun pesukarsinasta ja suihkutin sillä selvästi pesusta nauttivan Emmiinan kokonaan märäksi. Lämpimän ja aurinkoisen ilman kunniaksi talutin tamman kummemmin kuivaamatta tarhaan, jossa se tietystikin rojahti heti paikan hiekkaisimpaan kohtaa piehtaroimaan. Itse heitin saappaani tallin ulko-ovelle ja paljain jaloin hipsin toimistoon, jossa vain muutama kärpänen surisi ikkunassa ja kello laskeskeli sekunteja naksahdellen. Suunnistin jääkaapille ja join pitkän kulauksen limpparipullosta: nam mikä kesä!

26.5.

2009-05-27T09:50:00.000+03:00

Ikivanha, kolhiintunut pyöräni rämisi inhottavasti kun kaarsin sillä tallin pihaan. Pah, mokomakin metelöitsijä. Jätin pyöräni tallin seinää vasten. Tuskinpa kukaan tuollaista rumilusta vaivautuisi varastamaan, eli lukkoon en sitä laittanut. Kukkakuvioinen olkalaukku mukanani astelin hilpeästi vihellellen talliin.

Olin suhteellisen uusi tällä tallilla, joten katselin ensin rauhallisesti ympärilleni ja painoin mieleeni kaikki paikat. Hetken päästä paikansin uudehkon hoitohevoseni karsinan. Tallustelin karsinan luokse ja laskin laukkuni sen eteen, en oven eteen, vaan siihen viereen. "Terve. Sä olet siis mun uusi hoitsu, häh?" sanoin hyväntuulisena. Sain vastaukseksi tuhahduksen ja niskaan kiinni liimaantuneet korvat. Hoitohevoseni Novalero mulkoili minua hiukan ylimielisesti tummilla silmillään, ja taisi jopa vähän irvistelläkin. Kuulin kolauksen, kun ori pamautti etukavionsa lattiaan aika moisella voimalla. Hymähdin itsekseni.

Otin Novaleron riimun karsinan ovessa olevasta koukusta riimunaruineen päivineen ja pujahdin sisälle karsinaan. Novalero heitteli kaunista valkeaa päätään ja pärskähti varottavasti. Ilmeisesti se yritti opetella uusia steppailuliikkeitä. "Rauha, herranen aika", sanoin topakasti. Ori mulkaisi minua päästä jalkoihin ja siirsi päänsä pois ojentaessani kättäni. "Hei, pliis", maanittelin oria ja sain kuin sainkin lopulta kiepautettuani käteni Novaleron nenäpiin ylle. Pujotin riimun tyynenä Novaleron päähän, enkä välittänyt sen kovista vastaanpanemisista yhtään. Sitaisin riimunarun sopivan tiukalle vetosolmulle, ja jätin narun aika löysälle, että Novalero pystyisi liikkumaan.

Kävin hakemassa satulahuoneesta Novaleron harjapakin. Asetin sen karsinan eteen laukkuni viereen. Poimin käteeni kumisuan ja menin takaisin karsinaan. Novalero tuhahti kun huomasi harjan kädessäni. Ilmeisesti herra ajatteli pääsevänsä minusta eroon alta aikayksikön. "Kuules, mä harjaan sut, vaikka sä pistäisit kuinka paljon tahansa vastaan. Okei?" sanoin tiukasti ja tuijotin Novaleroa suoraan silmiin parin sekunnin ajan. Novalero vastasi tuijotukseeni uhmakkaana. Huokaisin hiljaa itsekseni ja aloin harjata Novaleron harmahtavanvalkeaa karvaa voimakkain, pyörivin liikkein.

Novalero tömisytteli jalkojaan ja mulkoili minua vähän väliä häntäänsä huiskautellen. "Sä et mua pelota. Mä tiedän, että mä olen uusi, mutta sun kannattaisi silti kunnioittaa mua", sanoin rauhallisesti. Novalero pärskähti terävästi ja tapitti minua suurilla tummilla silmillään. Sen korvat olivat yhä luimussa, mutta näin kuinka ne pari kertaa kääntyivät höröön, mutta ihan muutamaksi sekunnin murto-osaksi.

Harjattuani ensimmäisen puolen huolellisesti luikahdin orin kaulan ali toiselle puolelle. Novalero onnistui näykkäisemään käsivarttani. "Hei! Lopeta tuollainen typerä käytös", komensin kovalla, topakalla äänellä. Hieraisin käsivarttani, jota kivisti hiukan. Pian kivistys kuitenkin lakkasi. Analyysini mukaan Novalero ei ollut kunnolla päässyt puraisemaan, sen hampaat olivat vain hiukan raapineet ihoani hihan kankaan läpi. Käärin hihani ylös ja vilkaisin käsivarttani, johon oli hyvää vauhtia muodostumassa sinertävänkellertävä mustelma.

Novalero vilkuili minua kuin mikäkin piru. En olisi ihmetellyt, vaikka sen korvat olisivat muuttuneet ykskaks punaisiksi pirunsarviksi. Aloin harjata Novaleron kaulaa pyörivin vedoin, vahtien samalla tiukasti orin tekemisiä. Kaulalta siirryin selkään ja kylkiin, sitten lautasille ja reisiin, ja lopuksi harjasin varovaisesti orin jalat. Pehmeällä harjalla tai pölärillä voisi harjata jalat vielä vähän paremmin.. "No hyvinhän se meni", totesin lopulta ja taputin hellästi Novaleron lapaa. Kävin viemässä kumisuan pois ja tulin sitten takaisin karsinaan kaviokoukku ja pehmeä harja mukanani.

Harjasin Novaleron vielä nopeasti pehmeällä harjalla orin nostellessa levottomasti jalkojaan ja heitellessä hienopiirteistä päätään. Puhdistin sen jalat erityisen huolellisesti ja tunnustelin jalkojen jänteitä ja niveliä. Orilla vaikutti olevan täydellisesti muodostuneet jalat. Hienoa. Sulloin pehmeän harjan taskuuni ja näytin Novalerolle kaviokoukkua, joka lepäsi kämmenelläni. Novalero nuuhkaisi koukkua kerran tai pari ja liimasi sitten suipot korvansa kiinni niskaansa. Se menetti pian kiinnostuksensa kaviokoukkuun ja keskittyi keskustelemaan viereisen karsinan naapurinsa kanssa, unohtamatta kuitenkaan mulkoilla minua hieman äkäisesti.

Liu'utin kättäni pitkin Novaleron vahvaa etujalkaa ja nojasin samalla kevyesti sen olkavarteen. Naksautin kieltäni. Mitään ei tapahtunut, Novalero ei nostanut jalkaansa. Yritin uudestaan, ja tällä kertaa nojasin orin olkavarteen hiukan painavammin. Ei reaktiota. Vielä muutaman yrityksen jälkeen suoristin selkäni itsekseni puhisten. "Jaaha", puuskahdin ja katsahdin Novaleroon, joka vastasi katseeseeni korviansa hiukan luimistellen. Uusi yritys, ei tuloksia. "Nosta nyt se jalka!" komensin terävästi ja läpsäisin Novaleron lapaa kevyesti. Ori säpsähti ja mulkaisi minua paheksuvasti. "Äläs siinä mulkoile, vaan nosta se jalka", sanoin vaativasti. Liu'utin jälleen kerran kättäni pitkin Novaleron jalkaa ja nojasin melkein koko painollani sen olkavarteen. Tällä kertaa jalka nousi. "Hyvä poika, hienoa! Komea poika!" Kehuin hoitohevostani vuolaasti. Kaivelin liat huolellisesti pois annoin orin laskea jalkansa. Jouduin taistelemaan Novaleron kanssa taas hetken takajalan kohdalla, mutta lopulta sain senkin puhdistettua. Sama juttu toisella puolella. Parin minuutin vastaan vänkäämisen jälkeen jalat nousivat ylös oikein nätisti. Olin oikein ylpeä hoitsustani. "Vau, sä osaat sittenkin olla kiltti poju, eiks jee?" kysyin lempeästi ja silitin Novaleron harmaanvalkeaa poskea. Novalero ei enää luimistellut niin paljoa, eikä yrittänyt enää irvistellä.

Tällä ensimmäisellä hoitokerralla en aikonut tehdä enää muuta, enkä varsinkaan nousta selkään. Halusin antaa Novaleron ensin totutella rauhassa minuun. Sitten kun ori tuntisi minut paremmin ja minä sen, silloin olisi aika nousta satulaan. Muttei vielä. Sujautin Novaleron suuhun sokeripalan ja rapsutin sen otsan keskellä olevaa karvapyörrettä. Ori sulki kauniit tummat silmänsä puolittain ja rouskutteli autuaana herkkupalaansa. "Nyt mun täytyy mennä, ole sitten kiltisti, joohan?" sanoin ja napsautin riimun poskilukon auki. Heti kun sain riimun pois hoitsuni päästä, Novalero kääntyi takapuoli minuun kohti ja jäi tuijottelemaan ikkunasta ulos. Naurahdin itsekseni ja ripustin riimun ja riimunarun takaisin koukkuunsa. Vein vielä harjapakin takaisin satulahuoneeseen, tarkistin että olin laittanut Novaleron karsinan oven kunnolla lukkoon, poimin laukkuni karsinan edestä ja huikkasin vielä heipat hoitohevoselleni. Sitten lähdin. Pyöräillessäni rämisevällä kulkupelilläni kotia kohti suunnittelin innolla jo seuraavia hoitokertoja. :)

Esteitä!

2009-05-20T17:22:00.000+03:00

Oli tuikitavallinen keskiviikko.Pyöräilin raskasta ylämäkeä ylös suoraan vastatuuleen.Pyyhin valahtaneita hiussuortuviani pois kasvoilta ja kaarroin tallin pihaan.Karos oli laskettu laitumelle parin kaverin kanssa.Näin kuinka se laukkasi ympäriinsä ja pukki isoja pukkeja.Lukitsin fillarini ja menin talliin.Tuttuun tapaan päätin hoitaa tallityöt ensin pois alta.
-Voi! Huokaisin.Mikä ihana yllätys Karosin karsina oli siivottu ja oljet oli levitetty nätisti koko karsinaan.Myös ruokakippo oli puunattu niin hienoon kuntoon että se oikein kiilsi auringon heittäessä sitä vasten kellertäviä säteitään.Hymyillen lähdin kohti rehuvarastoa.Otin ylhäältä hyllyltä upo uuden suolakiven.Pistin raskaan suolakiven kuntoon ja vein sen orin karsinaan.Sidoin huolellisesti kiinni ja suljin oven perässäni.

Lähdin reippaasti kulkemaan kohti laidunta.Hakisin nyt ensin Karosin, harjaisin ja varustaisin sen ja kokeilisin hieman esteitä.Vihelsin kimakasti portilta ja näin kuinka lauma hevosia lähti laukkaamaan kohti porttia.Karos hieman uhitteli pienempää ponia pysymään kaumpana ja ehtikin ensimmäisenä portille.Hieroin sen lihaksikasta kaulaa ja otin sen kiinni.Napsautin sähköt pois päältä ja talutin orin rinnallani tielle.Karos korskui rinnallani ja heitti päätään.Se potki takajalallaan uhkaavasti mutta pysyin onneksi poissa sen takajaloista.Saatuani reippaan pojan tallinpuolelle pistin sen kiinni ketjuihin ja hain harjat.Otin kumisuan ja aloitin.Karvaa lähti melko reippaasti.Kärsimättömänä Karos kuopi koko ajan lattiaa.
-Lopetappas nyt,sanoin tiukasta ja siirryin toiselle puolelle sukimaan.Harjattuani Karosin sualla otin pölyharjan ja tein sillä huolellisen harjauksen.Huolsin kaviot ja harjasin pään.Hain satulan ja suitset ja ryhdyin tarjoamaan kuolaimia.Karos vain peruutti taaemmaksi sen verran kuin narut antoivat periksi ja rupesi sitten kiukuttelemaan.
-Kuules känkkäränkkä!Sanoin kiukkuisesti sille ja kutitin sitä suupielistä.Vikkelästi pujotin korvat niskaremmin ja otsaremmin välistä ja pistin turpahihnan kiinni.Laitoin riimusta narut suitsiin ja nostin satulan käsivarsilleni.Satuloin orin kevyeeseen satulaan ja kiristin vyötä.Satuloituani sen pistin suojat joka jalkaan ja lähdin kysymään Amarilta ehtisikö hän tulla opettamaan.En löytänyt Amaria mistään joten päätin mennä kentälle.Taluttelin Karosia hetken ja nousin satulaan.Se oli melko rauhallinen joten aloitin sillä alkukäynnit.Sitten kokosin ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin.Karos meni tosi hienosti.Hieroin sen kaulaa ja etsin yhä katseellani jotain tuttua aikuista.Olin jo lämmitellyt Karosin kun näin Ulrikan kärräämässä lantakärryjä laitumilta päin.Huusin hänelle ja kysyin oliko hän nähnyt Amaria.Ulrika sanoi että Amar on maastoa vetämässä mutta kysyi oliko joku hätänä.
-Eikun olisin vain halunnut Karosilla ratsastaa,vastasin empivästi.
-No minä voin tulla valvomaan kuulin Amarilta että sinä ja Karos menisitte tänään esteitä eikö totta?Ulrika kysyi.
-Joo, vastasin ja kiitin.

Ulrika kokosi meille pienen pieniä n.30cm ristikoita ja paljon puomeja.Sitten hän auttoi laukannostossa kannustamalla hevosta maastakäsin.Liu´utin sisäpohjettani eteenpäin ja siirryimme keinuvaan laukkaan.Pidin tasaisen tuntuman ja teimme pääty-ympyrän.Hyvin sujui!Siirsin puhisevan hevosen raviin ja nostimme uuden laukan.Parin laukannosto-harjoituksen jälkeen taputin Karosia ja menimme ravissa maapuomeja.Ai että Karos meni taitavasti.Se ei kertaakaan kompuroinut puomeilla tai ottanut yli isoja loikkia.Harjoittelimme niin ravi kuin laukkapuomejakin.Ulrika ohjeisti meitä ja käski hypätä pienen ristikon ravissa.Ajoin orin esteelle rauhallisessa ravissa ja kun tuli ponnistuksen aika painoin pohkeet kiinni hevoseen ja annoin ohjaa.Karos loikkasi kömpelösti esteen yli ja siirtyi laukkaan.
-Takaisin raviin ja rauhallisesti uudelleen, pidä se kumminkin hereillä ennen estettä ei matelua,Ulrika sanoi.Käänsin Karosin uudelleen esteelle ja nyt meni jo paremmin.Menimme vielä monen monta kertaa ravissa molempiin suuntiin kunnes kokeilimme laukkaa.Karosin ei edes tarvinnut hypätä se vain sovitti askeleensa esteeseen ja laukkasi kepeästi sen yli.Taputin ja menimme uudelleen.

Ulrika käski meidän kävellä muutaman minuutin ja nosti ristikkoa 40cm.Parin kierroksen kuluttua kokosin ohjat ja tulimme esteen ravissa.Karos meni niin ihanasti pieni sulava hyppy ja takaisin uralle.Muutaman kerran jälkeen menimme saman laukassa kumpaankin suuntaan.
-Tämä menee niin hyvin että kokeillaan vielä 40cm pystyeste,Ulrika innostui ja korotti.Ravasimme kevyessäravissa kohti pystyä.Pidin hevosen keskellä estettä ja kannustin sitä pari metriä ennen.Ori otti sellaisen loikan että jalustimet lipesivät jaloistani ja valuin kaulalle.Karos taisi itsekkin säikähtää nimittäin se heitti päätään ja lähti laukkaamaan.Hytkyin kaulan päällä hetken kunnes ori heitti takapäätään reilusti ilmaan ja valahdin alas maahan.Tömähdin suoraan esteen viereen.

-Oi sattuiko?!Ulrika huudahti.
-Ei,naurahdin ja kömmin pystyyn.Karos oli ravannut kentän toiseen päähän ja seisoi nyt siellä ohjat maassa.Ulrika otti sen kiinni ja auttoi minut takaisin selkään.
-Kokeillaan heti uudelleen,sanoin päätääväisesti ja ratsastin Karosin uudelleen kohti pystyä.Karos otti ison askeleen ja ravisi esteen yli.Taputin sitä ja menimme vielä uudelleen laukassa.
-Voisitko korottaa vielä 45cm pystyyn,anelin.
-No tällä kertaa,Ulrika tuhahti.Menimme vielä aika monta kertaa tämän 45cm pystyn ennen kuin otimme kevyttäravia.Tunti oli hieman venähtänyt mutta molemmat me olimme tänään oppineet paljon uutta.Jäähdyttelin orin ja laskeuduin satulasta.Siivosin esteet ja vein Karosin talliin.Ori oli ihan hikinen kaulalta ja satulan alta.Vein varusteet pois ja otin reilusti vettä ämpäriin ja sienen.Pyyhin Karosin runsaalla vedellä ja otin hikiviilalla.Irroitin sen ja menin syöttelemään sitä pihalle.Annoin Karosin nyhtää ruohoa ojan penkasta.Istahdin alas nurmikolle ja seurailin ahneen hevosen eleitä.Aurinko paistoi vielä hiukan ja kuivatti hevosta.

Annoin Karosin mennä minne lysti.Se söi ruohoa suurin piirtein samassa paikassa n.40min ajan.Kömmin lopulta pystyyn ja talutin hevosen laitumelle.Karos ravasi ylväästi kavereiden luokse.Suljin portin ja kytkin sähköt.Menin laittamaan heiniä illaksi kuntoon ja tein kauraannoksia suurimmalle osalle hevosista.Nyt kun minulle kerran jäi aikaa pyyhin kostealla liinalla Karosin hikiset suitset ja satulan ja harjasin huovan ja satulavyön.Loppu ilta kuluikin siinä puuhastellessa.Kun koitti aika lähteä pistin Karosille ruuat kuntoon ja hain sen talliin.Se ei ollut likastanut itseään mitenkään joten tarkistin sen kaviot ja päästin sen muitta mutkitta syömään.Palasin kotiin.

Maastoon ensimmäistä kertaa!

2009-05-19T17:23:00.000+03:00

Kesä lähestyi kovaa vauhtia.Koulua olisi enää vajaat 2vk ja sen huomasi niin koulun toiminnasta, oppilaista ja myös luonnosta.Oli ihana aurinkoinen kevät päivä kun kävelin metsän poikki kohti tallia.Pari hevosta näkyi olevan laitumella ja muutama karvaturri löytyi myös pienimmistä tarhoista.Pujahdin talliin ja suunnistin Karosin luokse.Rautias nuori ori seisoi ylväänä tilavassa karsinassaan ja pöhisi kun tulin.Vedin oven auki ja tervehdin poikaa.Taputin Karosia ja moiskautin suukon sen silkkiselle turvalle.

Kuulin askelia käytävän puolelta ja samassa tutut kasvot putkahtivat karsinan oven suuhun.
-Terveppä terve Wonder,Se oli Elina.Ruskea hiuksinen säteilevät nuori tallityöntekijä Elinahan se siinä.
-Moikka Elina hauska nähdä taas vähään aikaan,vastasin iloisesti.
-Mä vähän juttelin tuon Amarin kanssa et tänään vois olla semmonen maastopäivä, eiks vaa?Mentäis maastoo yhdessä joku taluttelis sua ja Karosia ja sit otetaa joku kiva rauhallinen ja turvallinen polle seuraks jookosta?Elina sano innokkaasti ja nojasin karsinan oveen.
-Kuulostaa tosi hauskalta,hihkaisin.
-Siinä tapauksessa pistäppäs ori kuntoon ja nähään ½h päästä tos pihas,Elina sano pilke silmäkulmassa ja lähti rallatellen kohti tallin ovea.

-Kuulitko poika? Kuiskasin Karosin korvaan ja otin sen käytävälle narun päähän.Hain harjat ja varusteet ja ryhdyin sukimaan.Reippaan harjauksen päätteeksi kurkkasin että kavioissa ei ollut mitään kummempaa ja että kengät olivat kiinni.Sitten suljin pakin ja nostin varovasti satulan selkään.Suoristin huovan ja kiristin pikku hiljaa vyötä.Avasin suitset ja tarjosin kuolaimia.Liu´utin niskahihnan korvien yli ja kiristin remmit.Sitten vielä kiristin satulavyötä ja pistin suojat kaikkiin jalkoihin.Laitoin riimunarun huolellisesti kiinni suitsiin ja painoin kypärän päähäni.Talutin Karosin pihalle.Elina ei ollut vielä tullut joten taluttelin rauhatonta oria siinä hetkisen ja mittasin jalustimet valmiiksi.

5min päästä Elina talutti pihalle rautiaan holstein orin Serin.Elinan ja Serin perässä asteli minulle vieraan näköinen pitkähkö ja ystävällinen nainen joka tuli luokseni.
-Hei olen Anniina ja tulen auttamaan sinua Karosin kanssa maastoon,nainen sanoi.Esittelin itseni ja kapusin ratsaille.Kun oli valmista Elina ratsasti Serillä etummaisena ja Anniina talutti Karosia perässä.Rauhoittelin hieman kiihtynyttä oria ja istuin rentona satulassa.Kävelimme metsään, leveälle kärrytielle.Seri asteli rauhallisesti edessämme ja napsi aina välillä vaivihkaa puusta pienen oksan jota se sitten ryhtyi pureskelemaan.Elina jutteli taukoamatta ja kertoili vanhoja ratsastusleiri-kokemuksiaan.Kuuntelin tarkkaan ja nauroin paria hauskaa juttua mutta keskityin samalla tiukasta allani astelevaan reippaaseen oriin.Karos katseli ympärilleen uteliaana aivan kuin ei olisi tälläkin tiellä ennen kävellyt.

Käveltyämme jo reilun 2km ajan kokosin ohjia hieman enemmän ja siirryimme syvemmälle metsään kapealle polulle.Seri vaikutti jo suorastaan tylsistyneenä.Se asteli eteenpään päätään roikottaen eikä jaksanut edes astella eteenpäin niin huolellisesti.Käveltyämme tätä pientä polkua ½km loikkasimme maalaistielle.
-Kokeillaa pientä hölkkää,Elina sanoi.Annoin hieman pohkeita ja siirryimme raviin.Karos piti päätään korkealla ja sen korvat olivat pystyssä.Se loikki sinne tänne eikä suostunut millään rauhoittumaan.
-Istu syvälle satulaan,pehmeä käsi ja kantapäät alas,Anniina opasti ja rauhoitteli oria samalla kun juoksi vieressä.Menimme maalaistien reunaa edes takas n.5min kunnes siirryimme käyntiin.
-Otetaan tälläisiä pieniä ravipätkiä jospa se vaikka hieman rauhoittuisi,Anniina sanoi.

Kun palasimme taas metsän hiljaisuuteen Karos hieman rauhoittui.Ravasimme siellä useita eri pätkiä ja Karos tuntui paljon rauhallisemmalta.Sitten kävimme vielä toisella maalaistiellä ja hyvin sujui.45min maaston jälkeen palasimme rauhallisessa käynnissä takaisin tallille.Taputin Karosia ja päätin mennä sen kanssa vielä kentälle ottamaan hieman ravia.Anniina tuli auttamaan.Hetkeä myöhemmin ravasimme jo pitkin uraa kevyttäravia.Liikuttelin kuolainta orin suussa ja teimme paljon voltteja ja muita ympyröitä.Karos meni niin uskomattoman hienosti että päätimme treenin siihen.Kävelytin sitä n.10min ja vein talliin.

Riisuin satulan ja suitset ja palasin sitä vielä harjaamaan.Katsoin sen kaviot ja annoin sille hieman heinää.Jätin sen syömään ja menin tekemään kotitehtäviäni hoitajien huoneeseen.40min ahkeran läksyjen teon jälkeen kävin heittämässä Karosin tarhaan.Hain kottikärryt ja talikon ja ryhdyin luomaan lantaa.Tallista oli enää 3 karsinaa siivoamatta joten päätin ne siivota.½h jälkeen vein viimeisen kärryllisen lantaa pois ja lakaisin hieman pihaa.Kello oli jo 18.30 joten menin laittamaan Karosin iltaruokia kuntoon.Sekoitin ne huolellisesti ja hain heinäladosta pari paalia.Pistettyäni orin ruuat kuntoon pölytin sen harjat ja lähdin hakemaan sitä sisälle.Otin sen käytävälle ja harjasin sen vikkelästi.Selvitin sen jouhet ja päästin syömään.Vedin karsinan oven kiinni keräsin tavarani ja lähdin kävelemään kohti kotia.

Sadepäivänä

2009-05-16T13:59:00.000+03:00

Heräsin varhain aamulla sateen rummuttaessa tasaiseen, kiivaaseen tahtiin ikkunan pintaa. Viileäksi tipahtanut ilma sai peiton alta kömpimisen tuntumaan lähestulkoon vastenmieliseltä, mutta pakkohan sitä oli aamuteen saattelemana kiskoa villasukat ja kumpparit jalkaan ja lampsia pihan poikki tallille hevosten ruokintajuttuja hääräilemään. Heiniä talliin kanniskellessani saapuivat myös Ulrika ja Elina töihin, ja jäin heidän seurakseen tallin toimistoon syömään voileipiä aamiaiseksi ja suunnittelemaan hevosten liikutusta.

Seitsemältä tuli aika tarjoilla rehut vaativille asiakkaille, joista Stefanin hirnunta ja kolisuttelu kuului kaikkein kovimpana pitkin tallikäytävää. Suloisen, rauhaisan rouskutuksen ja kattoon kohdistuvan sateen ropinan täyttäessä tallin tarkastimme hevoset kolhujen varalta, heittelimme niiden selkiin sadeloimia, tarkastimme käytössä olevien tarhojen kunnon ja lähdimme kahdeksan aikaan viemään hevosia pihalle toisten kenkkuillessa sateen ja vesilätäköiden takia, toisten antaessa sadepisaroiden valua pitkin ylös ojennettua turpaa selvästi virkistävästi.

Muutamia hoitajia saapui sopivasti auttamaan karsinoiden siivouksessa, joten minä ja Ulrika otimme hevoset liikutettavaksi ja jätimme Elinan pölisemään hoitajien kanssa ja siivoilemaan tallia revittyämme lämpimät kamppeet niskaamme ja hevosille varusteet päälle. Itse suuntasin varustettaessa suorastaan laiskana möllöttäneen Novaleron kanssa maneesiin treenaamaan uusia koululiikkeitä Ulrikan seuratessa perässä Siljan Empaatin kanssa. Alkuverkassa Nova kuunteli korviaan pyöritellen sateen ropinaa katossa ja tuulen vinkunaa nurkissa, kuten Eppukin. Hiljalleen ainakin Nova alkoi rentoutua ja saatoin aloittaa sen kanssa erilaisten askellajinvaihdosharjoitusten ja taivuttelujen jälkeen takaosakäännösten harjoittelun. Ensin kunnollinen kokoaminen oli herralle vähän vaikeaa, samaten kuin ihan paikallaan pysyminen, mutta kun kärsivällisesti treenattiin niin saatoin olla lopulta oikein tyytyväinen: lyhyiden kiemurauralla suoritettujen laukkaharjoitusten jälkeen annoin orille pikku hiljaa ohjaa reippaassa kevyessä ravissa ja annoin sen venyttää itseään eteen ja alas ennen loppukäyntejä. Ulrikalla ja Epulla oli vähän enemmän yhteistyöongelmia, joten he jatkoivat vielä treenailua ja suorastaan höyryveturimaista menoaan lähtiessäni taluttamaan kevyesti hionnutta ratsuani läpi lotisevan tallipihan, jossa sade oli hetkeksi tauonnut.

Tallissa riisuin Novalta varusteet ja kävin sitten viemässä sen tarhaan napaten matkan varrella mukaani Randon ja Gildan, joiden varustamisessa Elina auttoi minua ennen kuin hyppäsin kaksikon yhdessä vetämille kärryille ja ohjastin parivaljakkoni kohti kenttää. Rando selvästi tykkäsi raikkaasta, tihkusateisesta ilmasta ja porskutti kuralätäköiden läpi sellaista vauhtia että lyhytaskelisempi Gilda joutui tekemään töitä vierellä pysyäkseen, ennen kuin sain Randoonkin vähän kuria. Molemmat ponit kuitenkin työskentelivät mielellään koko treenin ajan niin että kura vain roiskui! Alkukäynnitkin jäivät lyhyiksi kaksikon hoppuilun takia, ja laukassa tehtyjen ympyröiden, kahdeksikkojen ja kiemuraurien jälkeen oli työn ja tuskan takana saada kaksikko keskittymään ravissa suoritettuihin temponvaihdoksiin ja voltteihin asettumisineen ja kunnollisine taipumisineen. Valitettavasti taas rankentunut sade keskeytti loppuverkkamme, ja muutaman löysin ohjin suoritetun käyntikierroksen jälkeen jouduin ohjastamaan pettyneen oloiset, energiset ponit talliin, jossa ne yhteisvoimin kuivattiin ja vietiin sitten tarhoihin kirmailemaan jäljelle jääneitä energioitaan pois.

Äskeiseen liikutustuokioon erittäin tyytyväisenä tyydyin jäämään talliin siivoamaan karsinoita ja käytävää Elinan ja yhden hoitajan lähtiessä Ulrikan kaveriksi liikuttamaan Rosemania, Roomeota ja Karosia maneesiin estetreenien merkeissä. Aamupäivä vierähtikin kovin pikaisesti, ja kaikkien hevosten tarhaillessa kokoonnuimme kaikki tallilla olijat varustehuoneeseen putsailemaan jo liikutettujen hevosten varusteita rupatellen yhdessä niitä näitä. Yhdeltä haimme kaikki hevoset sisälle sateen keskeltä ja tarjoilimme niille rehut ja siirsimme loimet joko varustehuoneeseen tai käytävälle kuivumaan ennen omaa ruokailutuokiotamme.

Kahdelta veimme taas aimo lauman hevosia tarhoihin, jättäen kuitenkin sisälle Stefanin, Smigrenden, Emmiinan, Peikon ja Terin, joista yksien kärryjen eteen valjastimme Keenan ja Terin, ja loppujen kolmien kärryjen eteen muut hevoset yksinään. Hyppäsin itse Stefanin kärryille ja muut järjestäytyivät vähän miten sattui muiden kärryille. Osa hevosista oli selvästi innostuneempia kuin toiset kun suuntasimme tallipihasta pitkässä letkassa leveälle kärrytielle järven rantaan tuulen puhallettua synkimmät sadepilvet jo vähän kaueammas päältämme. Kiersimme mukavan, noin puolentoista tunnin mittaisen lenkin, jonka aikana ajokkimme ehtivät innostua pitkästä laukkapätkästä, muutama ohjastaja meinasi löytää itsensä tienvarren pusikosta ajokkien säikähdettyä yhtäkkisen tuulenpuuskan riepottelevia puita ja ennen kaikkea kaikki ohjastajat ehtivät kastua niin puista tippuvista kuin ajokkien kavioista ja kärryjen altakin ryöppyävistä vesipisaroista.

Tallille palasi kuitenkin tyytyväinen joukko, josta Ulrika ja hoitajat jäivät huoltamaan äskeisiä lenkkikavereitamme ja niiden varusteita minun ja Elinan suunnatessa maneesiin satulaan totuttelua aloittelevan Demthenen kanssa. Tamma ei yhtään tykännyt kuraisesta pihasta eikä maneesin nurkkien huminasta, mutta irtojuoksutuksen aikana se rauhoittui tepsuteltuaan aikansa, ja satuloitaessa se käyttäytyi jo fiksusti vaikkakin vähän ihmettelevästi katseli touhujamme. Kaikki sujui kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin ja annoimme tamman juoksennella vielä vähän aikaa ennen kuin veimme sen takaisin tarhaan ja otimme Lucian ja Ainottaren vuorostaan maneesiin irtohypytykseen. Molemmat pikkutammat loikkivat esteiden yli enemmän tai vähemmän tyylikkäästi, ja lopuksi kävelyttelimme niitä teettäen pysähdyksiä, ravipätkiä ja erilaisia käännöksiä niin etu- kuin takaperinkin. Kumpikaan ei pannut pahakseen taluttajan komennusta ja molemmat työskentelivät ilahduttavan innokkaasti!

Varsojen liikutuksen jälkeen saapuivat Ulrika ja hoitajat sekä muutama tallille ilmestynyt yksityisen omistaja liikuttamaan yksityisiä ja Astrillaa. Koska talli oli varsin siistissä kunnossa, päätimme Elinan kanssa lähteä käymään rauhallisella eläkeläismaastoreissulla Demitesin ja Spencerin kanssa päätettyäni antaa Skjorrelle vapaapäivän ja auringon hiljalleen pilkahdellessa pilvien raoista. Maastoreissusta ei kuitenkaan tullutkaan niin kovin rauhallinen Serin pursutessa energiaa ja Demin väistellessä lätäköitä kiemurrellen, steppaillen ja loikkien. Joten kuten käyntiä muistuttavassa askellajissa kuitenkin pysyttiin, lukuun ottamatta muutamaa säikähdyksestä johtunutta loikintapätkää.

Saapuessamme takaisin tallille, oli jokainen hevonen vapaapäiväläistä lukuun ottamatta liikutettu ja viety tarhaan. Hoidimme vielä Serin ja Demin tarhoihin ja jatkoimme aiemmin kesken jäänyttä varusteiden kuurausta ja iloista rupattelua. Lopulta kello tuli seitsemän ja oli aika hakea hevoset talliin mutustamaan aiemmin valmiiksi laitettuja iltarehuja. Tarkistimme ettei kukaan ollut kuraisissa tarhoissa liukastellessaan kolhinut itseään, sammutimme lopuksi valot ja jätimme hevoset rouskimaan ruokiaan ilta-auringon valaistessa tallia pölyisten ikkunoiden läpi. Pihalla kaikuivat hyvän illan ja yön toivotukset toisten suunnatessa polkypyörilleen, skoottereilleen ja autoilleen itseni saapastellessa mullalta ja alkukesältä tuoksuvan puutarhan läpi päärakennukselle, jossa sisällä lämpimässä pysytelleet koirat ottivat minut hännät heiluen vastaan.

24.4.

2009-04-24T17:23:00.000+03:00

Aurinko paistoi taivallaa.Pieni tuulenvire pyörähti tallipihan poikki mutta muuten oli ihmeen kuuma näin huhtikuun loppuun.Lukitsin pyöräni lukon ja nappasin korista kassini.Loikin pihan poikki ja menin talliin.Kaivoin kassiani ja löysin kypäräni ja hanskani.Vein kassini hoitajien huoneeseen ja lähdin etsimään Karosia.Karos seisoi karsinassaan ja vaikutti virkeältä.Se käveli siellä rauhattomasti ja heitti päätään.Kun kutsuin sitä se loikkasi ympäri ja työnsi turpansa syliini.Rapsuttelin sitä hetken ja pujotin sen päähän riimun.Päätin ottaa sen pihalle hetkeksi.Kiinnitettyäni riimunarun kiinni Karosin riimuseen ja avattuani oven ori loikkasi päälleni ja rynnisti käytävälle.Jäin hevosen ja oven väliin ja riimunaru lipesi käsistäni.Karos säikähti ryminää joka lähti kun kaaduin ovea päin ja potkaisikin seinää.Luojan kiitos tallin ovi oli kiinni.Nousin pikaisesti ylös vaikka kylkeen hieman sattuikin.Nappasin riimunarun maasta ja sain orin kiinni.Karos yritti uudelleen riuhtoa itsensä irti mutta nyt pidin narusta kiinni melkein jopa kynsin ja hampain.Talutin Karosia vierelläni kohti ovea.Ori korskui.Mikä kumma sitä vaivasi.Astuimme kirkkaaseen auringon paisteeseen.Pääsimme ehjin nahoin pihalle.Kävelytin hetken Karosia ja seurailin sitä.Taisi olla vain energiaa,mutisin itsekseni.Vein Karosin isoon tarhaan joka oli vapaana.Irroitin narun riimusta ja ori syöksyi vauhtiin.Se pukitti pari kertaa ja laukkasi sinne tänne ja melkein kaatui.Vedin äkkiä portin kiinni ja kytkin sähköt.Kytkin veden päälle ja hain sille hieman heinää.Kun palasin oli Karos jo hieman tyyntynyt.Olin ajatellut ratsastaa sillä tänään mutta täytyisi hieman katsoa uskaltaisinko kavuta sen satulaan.

Menin talliin ja otin varastosta talikon ja kottikärryt.Tallissä kävi kova kohina kun hoitajat pääsivät koulusta viikonlopun viettoon ja moni tuli toki hoidokkiaan hoitamaan.Kauhoin lantaa karsinasta kärryyn.Puhtaita olkia oli runsaasti joten siivosi vain lannat ja likaiset oljet pois ja vein ne lantalaan.Puhdisti juuriharjalla vesiautomaatin ja kaurakipon.Karosin nimikyltin pyyhin rätillä.Vein ovessa roikkuvat loimet siististi viikattuina ja ravisteltuina kaappiin.Sitten otin seinältä talliluudan ja rupesin sen kanssa huikimaan roskia tiehensä.Saatuani heinänkorret ja mutapaakut ulos käytävältä palautin harjan paikoilleen ja vilkaisin kelloani.Menin toimistoon.Siellä Amar istui.
-Amar, anteeksi että häiritsen mutta voitaisiinko nyt harjoitella Karosin kanssa?Kysyin.
-Ai hei Wonder kuule minulla on aivan kauhea kiire näiden tilausten kanssa joten olen pahoillani en millään kerkiä mutta tallimme työntekijä Elina auttaa sinua varmaan mielellään.Voitte tänään kokeilla Karosin kanssa laukkaa ja harjoitella viimekertaisia aisoita,Amar sanoi.
-Selvä osaatko neuvoa mistä löydän Elinan?kysyin.
-Elina lähti hetkisitten Novan kanssa maastoon joten hänet tavoittaa varmaan alle tunnin kuluttua jos et tunnin sisällä löydä tule pyytämään apuani,Amar vastasi hymyillen.
-Selvä kiitos juoksutan nyt Karosia ennen ratsastusta sillä on niin paljon energiaa,sanoin.
-Hyvä idea,Amar vastasi.

Poistuin toimistosta ja nappasin Karosin riimunarun kainalooni.Ori ravasi sulavin askelin tarhan toiselta laidalta portille.Kehuin sitä ja annoin sille porkkanan.Otin sen kiinni ja talutin talliin.Se oli jo rauhoittunut.Kiinnitin sen riimunarulla karsinan kaltereihin ja hain harjat ja varusteet.Karosin oli totta kai pitänyt piehtaroida äskeisellä reissullaan.Nyt se seisoi korvat lurpallaan karsinan uumenissa karva mudan ja pölyn peittämänä.Rupesin pika pikaa töihin.Harjattuani hoitohevostani jo n.½h otin kostean sienen ja pyyhin sen vielä sillä.Huolsin kaviot ja selvitin jouhet.Sitten satuloin sen rauhallisin ottein.Pujotin suitset riimun tilalle ja käärin pintelit jalkoihin.Pistin liinan suitsiin kiinni nappasin raipan ja kypäräni sekä turvaliivini otin jo kentän laidalle.

Astelimme Karosin kanssa kentälle.Elina varmaan palaisi pian maastosta joten rupesin heti juoksuttamaan oripoikaa.Lämmittelin sitä ensin käynnissä kumpaankin suuntaan ottaen parit pysähdykset.Sitten siirryttiin raviin.Karos olisi mielusti rynnännyt täyteen vauhtiin mutta hillitsin sitä ja pidin sen rauhallisessa ravissa n.5min ajan.Sitten vaihdettiin suunta ja annoin sen ravata hieman reippaammin.Sitten käskin pysähtymisiä aina valotolpan kohdalla.Aluksi Karos oli aivan että no ei.Mutta kun laitoin sen menemään sekin ymmärsi ruveta tottelemaan.Kehuin sitä kun se teki oikein.Karos rupesi pian jo hieman kuumumaan kun se innostui suoraan pysähdyksestä raviin menemisestä.Se yritti nostaa laukkaa ja pukkasikin kerran.
-No no poika,rauhoittelin sitä ja pyysin käyntiin.Annoin sen kävellä hetken rauhassa ja sitten pyysin taas ravia.Kokeilimme laukkaa.Ori siirtyi vauhdikkaasti askellajista toiseen ja rynnisti matkaan.Annoin sen laukata yhden pitkän sivun ja yhden lyhyen sivun sitten vaadin raviin siirtymistä ja taas hetken päästä annoin laukata pienen matkaa.Monen monen laukan noston jälkeen huomasin katsoa tallinpuolellekkin.Aika oli kulunut kuin siivillä.Näin kuinka ruskea pitkä hiuksinen hoikka nainen talutti kimoa pestyä hevosta vierellään kohti tarhaa.Elina,hoksasin.
-Elina,huusin.Nainen kääntyi kenttää kohti ja lähti hevosen kanssa tulemaan tänne päin.
-Heippa kukas sinä olet Karosin hoitaja näköjään mutta nyt sen saa nimeä päähän,Elina pähkäili.
-Olen Wonder,naurahdin.
-Aaa juu juu wonderhanse oli,Elina naurahti.
-Voisitko auttaa minua Karosin kanssa kun sillä pitäisi tänään taas harjoitella rastastusta mutta Amar ei ehdi,sanoin.
-No tottahan toki voin,Elina innostui.
-Aloitetaanko heti vien vain Novan tarhaan?Elina kysyi.
-Joo mulle sopii,vastasin.Annoin Karosin kävellä jonkin aikaa.Pistin sillä välin itselleni turvaliivin ja kypärän.

Kun Elina palasi kentälle annoin hänelle Karosin ja tarkistin satulavyön.Mittasin jalustimet ja nousin tuolin avulla hevosen selkään.Istuin rauhassa selässä ja taputin oria.Elina puhui Karosille ja talutti meitä n.5 kierrosta.Pidin vapaat ohjat.Pitkän kävelyn jälkeen kokosin ohjat ja kävelimme hetken.Teimme käynnissä kääntymis harjoituksia kiemurauralla ja volteilla.Otimme parit pysähtymiset ja nuo kaikki menivät todella hyvin.Taputin Karosia.Sitten Elina siirtyi hölkkäämään ja minä annoin Karosille kevyesti pohkeita ja maiskutin.Menimme kevyttä ravia.Koitin pysyä tasaisena ja rauhallisena satulassa ja pitää pehmeän käden.Pitkän ravailun jälkeen otimme kiemura uraa ja voltteja ravissa.WAU Karos meni todella upeasti!Sitten Elina meni keskelle ja kertasimme lisää tuttuja asioita.Karos vaikutti rauhalliselta, mutta reippaalta ja yhteistyöhaluiselta.Kun olimme mennyt n.25min Elina ehdotti laukkaa.Painoin kantapääni alas ja tarrasin harjaan kiinni.Nojasin taakse ja sovimme Elinan kanssa että ravista lähtee.Painoin kevyesti sisä pohkeella eteenpäin ja annoin sisä ohjaa.Maiskautin ja Elina kannusti oria laukkaan.Karos siirtyi hieman epäilevästi laukkaan.
-Nojaa taakse tasainen ohjastuntuma ja kannusta sitä eteen puhu sille,Elina jakeli minulle neuvoja ja seurasi orin eleitä.Kierroksen laukattuamme aloin rentoutua hieman.Karoskin otti jo varmempia askelia ja meni tosi hyvin.
-Mennään vielä kierros kannusta sitä hieman lisää,Elina sanoi.Kahden kierroksen jälkeen siirtin painoni selvästi taakse pidätin hevosta ja taputin sitä.Laukka oli mennyt eirttäin hyvin.Ravasimme harjoitusravia pari kierrosta ja otimme uudelleen.Vieläkin ensimmäinen puoli kierrosta oli haparoivaa ja epätasaista mutta kunnon kannustuksella Karos pääsi rytmiin.Laukkasimme kolme kierrosta.Toistettuamme laukkaa parisen kertaa Elina oli sitä mieltä että tältä päivältä saisi riittää.Hän irroitti liinan suitsista ja käski minun mennä rauhallista kevyttäravia Karosilla jonkin aikaa ja ottaa sitten loppu käynnit.Hän jäi kentälle valvomaan ettei mitään sattuisi.

Kun olin jäähdytellyt tämän uskomattoman ihanan Karosin halasin sitä ja tulin alas selästä kun Elina piti kiinni.Samassa Amar asteli kentälle.
-Uskomatonta Karoshan meni kuin kokenut konkari ainakin melkeen,Amar naurahti.
-Se meni todella hienosti ja selässä oli ihana olla,huudahdin ja taputin Karosia.
-En odottanut tältä nuorelta orilta aivan tälläistä mutta olen siihen enemmän kuin tyytyväinen,Amar naurahti.Talutimme yhdessä Karosin talliin.Elina ja Amar menivät toimistoon ja minä jäin riisumaan Karosia.Vein sen varusteet paikoilleen ja harjasin sen pölyharjalla.Käärin pintelit pois jaloista ja heitin porkkanan Karosin kaurakippoon.Pistin sille riimun ja talutin sen tarhaan.

Kävin kotona syömässä.Kun palasin en malttanut mennä talliin tekemään tallitöitä vaan menin tarhan portille jossa hoitohevoseni oli.Rapsuttelin sitä ja sormeilin sen silkkistä harjaa.Karos nautti suunnattomasti hellyydestä.Kun olin sen kanssa ollut jo melkein 20min portilla lupasin tulla pian ja menin talliin.Keräsin koko tallialueelta ylimääräiset ämpärit pois ja pesin ne.Vein ne omalle paikalle ja lakaisin taas käytävän.Istahdin satulhuoneeseen penkille ja otin orin varusteet.Pyyhin ne kostealla liinalla ja otin satulasaippuan.Kiillotin nahkaosat puhtaiksi ja pyyhin ne vielä lopuksi kiuvalla liinalla.Harjasin satulahuovasta karvoja pois ja pistin sen tuulettumaan.Harjat puhdistin ja suat pesin.Kello alkoi olemaan jo jonkin verran.Iltatalleja aloiteltiin ja hevosia tuotiin talliin.Lähdin satulahuoneesta ja menin Karosin tarhalle.Otin sen kiinni ja taputin sitä.
-Olet kyllä melko uskomaton mies,naurahdin ja vein sen talliin.Harjasin sen nopeasti kovaharjalla ja puhdistin kaviot.Joku oli jo laittanut sen ruuat valmiiksi joten hain ne ja annoin ne Karosille.Ori ryhtyi mutustelemaan niitä eikä enää kiinnittänyt huomiota minuun.Keräsin tavarani tarkistin että Karos oli kunnossa ja lähdin polkemaan kohti kotia.

Kurainen gymkhanakisapäivä

2009-04-23T13:59:00.000+03:00

Tänä ihastuttavan aurinkoisena kevätpäivänä, jolloin kenttä vielä lotisi sulaneen lumen aiheuttamista lätäköistä johtuen, järjestettiin Heijastuksessa historian ensimmäiset gymkhanakilpailut! Lajin tuntemattomuuden huomioon ottaen ihastuttavan suuren osallistujajoukon lisäksi paikalle saapui myös mukavasti yleisöä, varmaankin jännittävän lajin ja kauniin ilman houkuttelemina.

Aamulla kisajärjestelyt alkoivat jo aikaisin lintujen vasta viritellessä äänihuuliaan, ja kaikki ehdittiinkin saada valmiiksi hyvissä ajoin ennen kilpailujen virallista alkamisaikaa eli kello yhtätoista. Ensimmäisenä vuorossa oli toinen kisojen eniten osallistujia keränneistä luokista, vauhdikas Speed Weavers. Neljä ratsukkoa kerrallaan pujotteli kentälle asetettujen tolppien lomitse ja pakko myöntää että tuomaria ainakin välillä kauhistutti ratsukkojen vauhti yhdistettynä tiukkoihin kaarteisiin ja liukkaaseen kenttään..! Muutama tolppahan siinä hulinassa meni nurin, mutta pahempia vahinkoja ei sattunut ja kaikki vaikuttivat iloisilta suoritustensa päätteeksi, erityisesti kaikkein nopeimpana pujottelusta suoriutunut Tessa Princess Sparklellaan!

Seuraava laji oli Sword Lancers, jossa osallistujat pääsivät sohimaan muovirenkaita puisilla kepeillään ja yrittämään niiden nappaamista ja kuljettamista lähtöpaikalle. Hyvä ettei keneltäkään silmiä puhjennut kun ensimmäiset ratsukot kirmasivat matkaan innoissaan ja kovalla tohinalla! Eikä hulina kentällä kyllä missään vaiheessa rauhoittunutkaan, ilmassa lenteli niin keppejä kuin renkaitakin enemmän ja vähemmän harjoitelleiden, pääasiassa uutta jännää lajia kokeilevien ratsastajien ja ponien viilettäessä renkaiden perässä ja niiden kanssa ympäriinsä. Vihdoin ja viimein, kauhistuneena meininkiä katselleen tuomarin helpotukseksi, luokka saatiin päätökseen ja sinivalkoinen ruusuke ojennettiin ratsukolle Meeri N. - Rankkasateen Ophelia!

Kolmannessa luokassa olikin kaksi ratsukkoa edellisiä luokkia vähemmän kilpailemassa ja laji oli muutenkin rauhallisempi: Stepping Stones, jossa osa kentällä kuljettavasta matkasta kuljettiin niin että ratsastaja talutti poniaan ja pomppi itse nurin käännettyjen ämpäreiden päällä. Muutama ponin säikähdyksestä, ratsastajan tasapainottomuudesta tai muuten vain sattuneesta kompuroinnista johtuva ämpärin päältä suistuminen tapahtui, mutta onneksi kaikki selvisivät ehjinä, vaikkakin jotkut vähän toisia likaisempina, maaliin asti ja voittajaksi saatettiin niukalla etumatkalla kruunata karyu ratsullaan Fantaasia HOL.

Päivän viimeisessä yksilöluokassa osallistujia olikin jo radikaalisti vähemmän kuin muissa yksilöluokissa, liekö ihmisten kokeilunhalu tullut tyydytetyksi muutamalla luokalla. Toisaalta olin tuomarina ihan tyytyväinen vähäisempään osallistujamäärään, sillä neljätoistakin ratsukkoa onnistui hävittämään melkoisen kasan hevosenkenkiä joita oli tarkoitus heitellä ämpäreihin niin pitkään että jokaisen osallistujan ämpäristä löytyi viisi kenkää. Selvästikään kaikki eivät olleet harjoitelleet sihtausta tai totuttaneet ratsujaan lentäviin esineisiin, sen verran onnettomia esityksiä tuli nähtyä, mukaan luettuna muutama ratsastajan selästä tippuminen ratsun vähän säikähtäessä pään vierestä sinkoutunutta kenkää.. Selvästi joukosta parhaimmaksi ratsukoksi erottui Lokki - Fast Flash GER, jotka palkittiin sinivalkoisella ruusukkeella ja kovilla aplodeilla!

Päivän viimeinen luokka olikin omasta mielestäni kaikkein jännittävin, sillä ratsastin siinä itse omistajansa ystävällisesti lainaamalla kasvatillani Amarn Whirlwindillä Janika H.:n ja Adelheidin parina. Vastustajaksemme uskaltautui vain yksi pari, Sakkura ja Ada ratsuillaan. Luokka oli siis pariluokka, ihan tavallinen viesti jossa piti hypätä pieni este ja hallita nopea satulasta laskeutuminen ja sinne nousu. Viimeisenä mainittu oli kaikilla selvästi loistavasti hanskassa, mutta valitettavasti menin itse möhläilemään renkaan kuljetuksen ja säikäyttämään ratsuni tiputtamalla renkaan keskelle kentän suurinta kuralätäkköä! Johtuen tästä mokasta, ja siitä tosiasiasta ettei tuomarina toiminut tallityöntekijämme Ulrika suostunut olemaan puolueellinen, jouduin parini kanssa tyytymään kakkostilaan tällaisen nelikon viedessä voiton: Sakkura (SirPe) - Michel Nääs & Ada (SirPe) - Hadiya al Sahida ox. Ensi kertaa varten lupaankin treenata itse paremmin!

Viimeisen lajin päätyttyä alkoi porukka pikkuhiljaa valua pois kisapaikalta, trailerit kadota tallipihasta ja hälinä ja pulina hiljentyä. Meidän tallilaisten iloksi paikalle jäi vielä jokunen kilpailija auttamaan paikkojen siistimisessä ja saatuamme tavarat ihastuttavan nopeasti paikoilleen jämähdimme tallin edustalle penkeille nauttimaan iltapäivän kevätauringosta sekä kylmästä mehusta ja pulisemaan hevosista ja tietysti tästä ihanasta, vielä harmittavan tuntemattomasta lajista eli gymkhanasta!

Suurkiitos kaikille osanottajille ja tervetuloa uudestaankin, näin positiivisen kokemuksen jälkeen gymkhanakisoja järjestetään meillä varmasti tulevaisuudessakin!

Poolovalmennus Smack On Polossa 20.4.2009

2009-04-20T12:26:00.000+03:00

kutsu, ratsu: Hotkilling X

kommentit: Kille toimi kanssasi varsin hyvin. Tunnuitte molemmat aluksi ottavan tuntumaa poolokaveriinne ja jonkin ajan jälkeen tulitte toimeen jo todella hyvin. Kille oli hiukan jäykkänä, eikä oikein olisi taipunut alkuun, mutta kunnollisten lämmittelyjen ja taivuttelujen jälkeen aloit saada ruunasta enemmän irti. Yhteistyötänne oli mukava seurata ja toimitte hyvin yhteen. Vaikka mailan käsittely tuottikin sinulle alkuun vaikeuksia, näytit siltä kuin sinulla olisi hauskaa! Palloon osuminen ei todellakaan ole mikään helppo homma, parhaimmillekaan. Otit kuitenkin rauhallisesti ja sait paranneltua tekniikkaasi runsaasti loppuvalmennusta kohden.
Peli sujui kohdiltasi oikein hyvin vaikka näytitkin hieman pelkäävän, että saisit mailasta päähäsi.

18.4.

2009-04-18T14:04:00.000+03:00

Pyöräilin tallille aamupäivällä perhosia vatsassa. Tänään tekisin jotain Keenan kanssa. Parkkeerasin pyöräni ja astuin tallihuoneeseen. Tervehdin paria tyttöä jotka istuivat pöydän ääressä. Jatkoin matkaa käytävälle, nappasin riimunnarun ja suuntasin tarhoille. Huomasin Keenan olevan yhdessä tarhassa kahden muun hevosen kanssa. Pujahdin tarhaan ja huusin Keenaa. Keena vaivautui nostamaan päätään, mutta jatkoi syömistään. Kävelin Keenan luokse ja silittelin sitä. Napsautin riimunnarun kiinni Keenan riimun ja talutin sen portille. Keena lampsi hitaasti perässäni. Talutin sen talliin ja päästin sen karsinaansa. Laitoin narun koukkuun, suljin karsinan oven ja lähdin hakemaan Keenan harjoja.

Harjat löydettyäni palasin Keenan karsinaan. Tervehdin matkalla toista hoitajaa toisessa karsinassa. Aloitin harjaamaan Keenaa kumisuolla, sillä Keena oli aivan kurainen. Keena nuokkui leppoisasti pyörittäessäni kumisukaa sen karvassa. Kumisuan jälkeen harjasin irtoroskat ja irronneen lian pölyharjalla. Yskein hillittömästi irtokarvojen lentäessäni nenääni. Harjasin Keenan jalat huolella pehmeällä harjalle ja pään pää harjalla. Keena oli oikein mallikkaasti. Otin vielä kaviot, laitoin suojat ja otin riimunnarun.

Olin päättänyt mennä taluttelemaan Keenaa kentälle, jotta voisin tutustua siihen paremmin. Keena lapsi taas rennosti perässäni kentälle, joka oli onneksi aivan tyhjillään. Taluttelin Keenaa käynnissä kenttää ympäri ja juttelin sille niitä näitä. Keena kuunteli juttujani toisella korvalla. Rupesin kiemurtelemaan kentällä pitkällä narulla. Keena seurasi kivasti perässäni. Aikani siinä mutkiteltuani, nopeensin tahtia jolloin Keena siirtyi verkkaiseen raviin. Ravissa Keena ei olisi jaksanut kääntyillä, joten minun piti vähän enemmänkin kääntää narua. Keenan mielestä asia taisi olla hyvinkin tylsää. Vaihtelin suuntaa ja kiemurtelin ympäri kenttää vähän aikaa käynnissä ja ravissa. Olimme olleet kentällä noin 45 minuuttia, päätin lopettaa. Kävelin Keenan kanssa kenttää hetken ympäri. Keena oli melko pitkästynyt. Talutin Keenan pois kentältä.

Karsinassa otin Keenan suojat pois, harjasin sen huolella ja talutin sen takasin tarhaan. Tarhassa annoin sille porkkanan ja kiitin sitä. Keena lampsi pois luotani verkkaisesti kavereitaan tervehtimään kavereitaan. Suljin portit ja kävelin takaisin talliin. Putsasin suojat mudasta, harjat enimmästä pölystä ja ruoka- ja juomakupin liasta. Askareeni tehtyä siistin jälkeni, hyvätelin pari tallityttöä ja lähdin polkemaan kotiin.

17.4.

2009-04-17T14:05:00.000+03:00

Minua jännitti, kun ensimmäisen kerran saavuin tallille. Eilen illalla olin ottanut yhteyttä tallinpitäjään ja pyytänyt hoidokikseni suloisen vuonistamma Keenan. Parkkeerasin pyöräni sivuun ja avasin vihreän puuoven. Tunsin olevani heti kotona. Katselin ympärilleni astuessani sisään tallihuoneeseen, jossa ei näkynyt ristin sieluakaan. Jatkoin matkaani ja pääsin käytävälle. Ihailen suuresti tallin tiljoa ja kurkin uteliaasti eri huoneisiin. Ihmeen hiljaista. Jatkan matkaani hevosten karsinoille ja tervehdin muutamaa kauraturpaa lukiessani karsinoiden nimikylttejä. Astelen ulos tallista ja suuntaan matkani kentälle. Kentällä on muutamia ratsukoita ratsastamassa. Kateselen heitä hetken ja jatkan matkaani. Kauas ulottuvissa tarhoissa käyskentelee suloisia kauraturpia. Pysähdyn hetkeksi katselemaan niitä., jonka jälkeen lähdin takaisin. Tallilla etsein Keetan karsinan. Tullessani olin huomannut kottikärryt sekä talikon. joten hain ne ja siivosin Keetan karsinan, joka ei ollut sekainen. Matkalla huomasin myös lantalan johon kippasin kottikärryt. Vein kärryt takaisin talliin ja lakaisin sotkuni. Tämän jälkeen lähdin pyörälleni ja kotiin, koska meillä oli koe, eikä paikalla ollut oikein ihmisiä keneltä olisin voinut kysyä tiloista. Päätin tulla heti huomenna paremmalla onnella uudestaan (:

4.4.

2009-04-04T17:24:00.000+03:00

Saavuin eräänä keväisenä päivänä tallille.Hevoset ja ponit oli laskettu tarhoihin nauttimaan heleästäå auringon paisteesta ja herkullisista heinänkorsista.Vein reppuni talliin ja kurkkasin Karosin karsinaan.Ori oli varmaan viety tarhaan.Kello oli 16.Hain varastosta talikon ja kottikärryt ja rupesin töihin.Siivosin Karosin oljillapeitetyn karsinan huolellisesti ja toin hieman lisää puhtaita olkia.Vein lannat lantalaan ja hain ämpäriin vettä ja otin satulahuoneesta sienen, juuriharjan ja hieman pesuainetta.Menin karsinalle ja pesin kaikki seinät.Jynssäsin kaurakipon puhtaaksi ja vesiautomaatin myös.Vein tavarat paikoilleen ja lähdin riimunaru kourassa etsiskelemään Karosia.

Vihellellen juoksin pihan poikki kohti alatarhoja jonne aurinko paistoi jopa melko kuumasti.Karos laukkasi tarhaa ympäri päätään viskoen ja hirnui tammoille jotka seisokelivat parin tarhan päässä.Napsautin sähköt pois ja avasin portin.Vihelsin ja huusin Karosia.Ori katsoi minua korvat hörössä ja lähti pian ravaamaan kohti porttia jonka edessä seisoin.Taputin sitä ja kehuin todella paljon.Annoin palan porkkanaa ja otin sen kiinni.Talutin Karosin tallin takaa kulkevaa polkua pitkin etupihalle ja pujahdimme talliin.Vein Karosin sen karsinaan ja sidoin sen heti kiinni kaltereihin.Hain satulahuoneesta Karosin harjapakin ja sen satulan, suitset ja liinan sekä myös suojat.Ennen varustamista aloitin kumminkin sukimaan sitä.Karvaa ei enää lähteny paljoa mutta mutaa ja likaa senkin edestä.Huolellisen sukimisen jälkeen harjasin Karosia pölyharjalla ja puhdistin sen kaviot.Selvitin pojan jouhet ja lähdin etsimään Amaria.Nainen istui pihalla ja pesi varusteita auringon paisteessa.
-Moikka Amar, hihkaisin.
-Terve Wonder, Amar vastasi ystävällisesti ja hymyili.
-Olisiko sinulla aikaa jos treenaisimme Karosia?Kysyin.
-Eiköhän minulta yksi tunti olisi aikaa onko ori jo varustettu?Amar kysyi.
-Ei vielä muttei siinä kauaa mene, vastasin.
-Selvä minä pesen nopeasti nämä varusteet loppuun ja tavataan n.7min kuluttua maneesissa sopiiko?Amar kysyi ja rupesi pyyhkimään satulaa.
-Joo sopii, sanoin ja kipaisin takaisin talliin.Varustin kärsimättömän orin ja painoin kypärän päähäni.

Astuimme hämärään maneesiin.Amar ei ollut vielä tullut joten vein Karosin keskelle maneesia ja rupesin kiristelemään vyötä ja mittaamaan jalustimia.Samassa maneesin pikkuovi aukesi ja Amar asteli luoksemme. -En ole kyllä vielä juoksuttanut sitä, sanoin.
-Ei se mitään voidaan tehdä se nyt, Amar sanoi.Ori lämmiteltiin ensin ravissa ja käynnissä ja sitten Amar antoi sen oikeaoppisesti laukata joitan kuvioita ynm.Sitten pärskähtelevä Karos talutettiin keskelle ja minä nousin satulaan tuolin avulla.Hieroin rauhoittavasti Karosin kaulaa ja juttelin sille.Se liikutteli korvia levottomasti mutta muuten oli suht rauhallinen.Amar kävelytti ensin Karosia n.5 kierrosta.Sitten kokosin ohjat ja otin kunnollisen istunnan.Kävelimme vielä muutaman kierroksen.Sitten Amar siirtyi hieman kauemmaksi ja kävelimme vielä yhden kierroksen.
-No niin anna sille pidättäviä apuja samalla kun minä hollaan "prr"- tä sano sinäkin niin ja katsotaan mitä käy, Amar sanoi ja piti liinaa kädessään.Nojasin rauhassa taakse pidätin ja jännitin hieman sanoin rauhallisesti prr.Karos hidasti vauhtiaan mutta silmäili kummastellen Amaria.Kun ori pysähtyi kehuimme sitä todella paljon ja kokeilimme pariin otteeseen uudelleen.Sitten Amar tuli vierellemme hymyili ja taputti Karosia.
-Annappas sille hieman pohkeita ja maiskuta siirrytään rentoon raviin, Amar sanoi.Painoin hellästi pohkeillani Karosin kylkiä ja maiskutin.Karos hyppäsi vauhtiin ja minä hieman horjahdin.Amar antoi Karosin rauhassa ravata liinan päässä mutta seurasi sitä koko ajan.Rauhotitelin oria että se hieman hillitsisi menohalujaan.Parin kierroksen jälkeen rauhoittelu alkoi tuottamaan tulosta.Karos meni todella upeasti vaikkakin painoni sen selässä hieman vielä kummastuttikin.Monen monen kierroksen jälkeen taputin Karosia ja katsoin Amariin.
-Noniin kävellään hetki.Karos sai hetken mennä vapain ohjin kunnes taas kokosin ohjat ja siirryimme raviin.Nyt ravi nousi jo paljon paremmin vaikka vieläkin ori hieman sätkyili alkuaskelilla.Parin käynti-ravi-siirtymisen jälkeen otimme pari pysähtymistä Amarin avustuksella.
-Tämähän menee odotettua paremmin, Amar sanoin iloisesti.Tunnistamme oli kulunut ½h.

Karos alkoi rentoutua hieman eikä nämä asiat tuntuneet olevan sille enää niin hepreaa.Hieroin sen kaulaa.
-Olisitko halukas kokeilemaan kevyttäravia?Jos kokeilisimme laukkaa sitten vaikka ehkä ensikerralla?Amar kysyi.
-Totta kai, hihkaisin.Kokosin ohjat ja annoin Karosille hieman pohkeita.Se siirtyi reippaaseen raviin jonka yritin kierroksen verran muokata hieman hitaammaksi.Kun onnistuin rupesin keventämään aina kun vasen jalka osui maahan.Ensi alkuun kaikki meni hyvin ja odotetusti.Amar kehui Karosia mutta sitten kulmassa ori kääntyikin sisäuralle ja heitti päätään.
-Soo soo eipäs mitään tuollaisia, Amar sanoi keskeltä ja kiristi liinaa.Ori heitti takapäätään ilmaan ja seisahtui siihen paikkaan.Valuin kaulalle ja molemmat jalustimet menivät hukkaan.Amar sai viime tipassa orista kiinni ennen kuin se yritti ampaista matkaan.Tyynnyttelimme Karosia ja minä kapusin takaisin satulanpuolelle.
-Kokeillaanpas uudelleen, Amar sanoi päätään puistellen.Tällä kertaa olin itse enemmän hereillä ja samoin myös Karos se ravasi pää korkealla ja korskui.
-Koita rauhoitella sitä hieman, Amar sanoi.
-Joo yritän mutta se on vaikeaa, vastasin hammasta purren.
-Istu harjoitusraviin ja keskity vain siihen että ori hieman tyyntyisi, Amar jatkoi.Painoin kantapääni alas ja istuin satulaan.Hieroin Karosin kaulaa ja juttelin sille tyynesti.Orin korvat kääntyivät taaksepäin ja se pärskähti.Parin kierroksen jälkeen se rauhoittui ja meni todella nätisti hieman vapaanpienkin ohjien kanssa.Nyt päätimme lopetella tältä päivältä.Kävelimme Karosin kanssa pitkään ennen kuin laskeuduin ratsailta ja talutin sen talliin.

Pienet hikilaikutkin olivat ilmestyneet orin kaulalle.Riisuin suitset ja satulan sekä suojat ja vein ne satulahuoneeseen.Pyyhin Karosin märällä sienellä ja harjasin sen huolellisesti ennen kuin lähdin viemään tarhaan.

Kun ori oli tarhassa menin pyyhkimän hikiset varusteet.Sen jälkeen hain heinää varastosta ja menin viemään ne sinne tarhaan missä Karos oli.Ori oli edelleen täynnä energiaa se laukkasi tarhaa ympäri ja heitti peppuaan ilmaan.Kun pistin heinät kaukaloon havahtui Karos ja ravasi kaukalolle.Se hirnahti ja rupesi oitis syömään.Avasin köyden jolla vesi saavi oli sidottu kiinni tolppaan ja raahasin saavin talliin.Kaadoin likavedet pois ja rupesin juuriharjan kanssa pesemään mutaa ja hiekkaa pois saavista.Huolellisen pesun jälkeen täytin saavin ja vein sen takaisin tarhaan.Sidoin sen kiinni ja menin kentälle katsomaan kun kaksi tyttöä hyppi esteitä hevosineen.Toinen hevonen oli erittäin kaunis ja nähtävästi myös kuuliainen ruunikko ruuna.Vaalea hiuksinen tyttö ohjasi ruunaa kevei avuin ja todella taitavasti.Hän myötäsi hyvin hypyssä ja ratsasti muutenkin erittäin hyvin.Toinen hevonen oli suomenhevostamma joka laukkasi lyhyt askelisin askelin ratsastajansa alla ja meni oikein nätisti pieni n.50cm hyppyjä pääty-ympyrällä.Tamman ratsastaja lähti hyppäämään sillä nyt rataa.Hevosesta näki että menohaluja ainakin löytyi mutta oikeaoppisesti ratsastava lyhyehkö tyttö pidätti sitä ja hyppäsi sillä pari 80cm estettä.

Pian alkaisi hämärtää mutta päätin lähteä Karosin kanssa hieman köpöttelemään keväiseen maastoon.Hain orin tarhasta ja vein sen talliin.Pistin sen kiinni käytävälle ja rupesin harjaamaan.Karos seisoi ihmeen tyynenä paikoillaan ja hamusi vain taskuistani herkkuja.Taputin sitä ja puhdistin sen kaviot.Hain sen suitset ja suitsin sen.Pistin suojat jalkoihin ja lähdimme köpöttelemään kohti ovea.Pihalle päästyämme avasin takaportin ja menimme polulle.Karos nuuhki keväistä raikasta iltaa ja lähti reippaasti vierelläni liikkeelle.Käveltyämme tätä jo tutuksi tullutta polkua n.2km verran hyppäsimme vettä täynnä olevan ojan yli pellolle ja lähdimme hölkkäämään.Karosin kaviot painautuivat märkään maahan ja jättivät isot jäljet.Juostuamme pellon toiseen päähän pysähdyin hengästyneenä.Karos korskui ja katsoi minua.
-Tiedetään sinulla on tuplasti komeampi kunto kuin minulla, naurahdi ja rapsutin sitä.Lähdimme liikkeelle.Kiersimme pellon ja pujahdimme hämärään metsään.Sitä kuljimme n.½km ja tulimme taas tielle.Lopun matkan eli n.3km kävelimme tallille saakka.Tallilla katsoin tarhoihin jokainen hevonen oli jo tallissa joten meille tuli kiire.Tallissa riisuin varusteet Karosilta tarkistin ne ja harjasin huolellisesti.Katsoin kaviot ja pistin sen karsinaan syömään ilta heiniä ja turvotettuja kauroja.Sanoin sille hyvät yöt vein varusteet omille paikoille ja lähdin kotiin.

4.3.

2009-03-04T17:26:00.000+02:00

Aamulla heräsin jo varhain.Ulkona oli vielä pimeää ja talomme oli hiiren hiljainen.Kello oli puoli 6.Vedin vaatteita päälle ja hiippailin alakertaan.Sujautin paahtoleivät paahtimeen ja hiljaa kaadoin maitoa lasiini.Syötyäni aamiaisen pakkasin koulureppuni kuntoon.Päätin mennä tallille vaikka kello olikin vasta näin vähän.Kun kello oli kuusi nousin pyöräni selkään ja lähdin polkemaan kohti kaupungin toista laitaa.Kuulin autojen hurahtelun pikatiellä mutta muuten oli melko hiljaista.Kun pääsin tallille oli kello 06.30.Lukitsin pyörni ja moikkasin puolituttua tallityöntekijää joka kysyi ihmeissään miten olin tähän aikaan täällä.
-En saanut unta joten päätin tulla hoitamaan Karoa näin heti aamutuimaan kun koulukin alkaa vasta klo.10, sanoin.
-No sehän on kiva, hän sanoi.Autoin tyttöä tarkistamaan kaikki tarhat ja laitumet ja kun kello oli seitsemän kävimme jakamassa ruuat.Kun ruuat oli hevosten saatavilla lakaisin tallikäytävää.Huolellisesti sen siistin ja pistin luudat ja ämpärit omille paikoille.Sitten menin moikkaamaan Karosia.

Ori oli aikoja sitten syönyt.Taputin sitä ja pistin sille riimun.Pistin sen kiinni ja hain satulahuoneesta harjapakin.Otin suan ja rupesin harjaamaan Karosia.Ori nautti harjan hierovista vedoista.Etenin pitkin kaulaa kohti selkää.Kun olin saanut harjattua Karosin sualla otin kumisuan ja otin sillä myös huolellisesti.Sitten otin pölyharjan.Kello läheni pikku hiljaa kahdeksaa joten hevosia alettiin taluttamaan tarhoihin.Otin kaviokoukun ja nostin Karosin etujalan.Sen se nosti oikein hienosti ja kehuin sitä.Puhdistin sen ja siirryin takajalan puoleen.Siinä oli hieman ongelmia nostossa mutta hyvin sekin sujui.Kavioiden jälkeen pyyhin sienellä mahanalusen, hännänalusen, turvan, korvat ja silmät.Pistin tavarat pakkiin ja vilkaisin lämpömittaria.Siellä ei ollut kuin yksi pakkasaste ja ilma näytti tyyneltä.Joten päätin olla laittamatta Karosille loimea.Talutin innokkaan orin tarhaan jossa sen kaveri jo kyhjöttikin.Karos ilmoitti tulostaan innokkaalla hirnahduksella.Eppu vilkaisi nuorta oria nopeasti mutta jatkoi sitten omia puuhiaan.

Päästin Karosin irti ja se laukkasi lyhyin askelin kaverinsa viereen.Suljin tarhan portin ja kytkin sähköt.Otin tolppaan sidotun vesisaavin ja kannoin sen tallin kulmalle se oli aivan saven ja likaveden peitossa.Pesin sen huolellisesti.Olin kuullut jotain juttua että Eppu oli ainakin yksi tallin nokkelimmista tässä vesisaavin likaamisessa.Kun se oli puhdas täytin sen raikkaalla vedellä ja palautin tarhaan.Menin talliin.Kello oli puoli 9.Hain kottikärryt ja talikon ja rupesin luomaan lantaa orin karsinasta.Siivottuani sen huolellisesti arvioin olki määrää silmilläni ja päätin että pieni kasa olkea lisää ei olisi pahitteeksi.Niimpä toin sinne puhtaita olkia ja levittelin ne karsinaan.Pesin kaurakipon ja vesiautomaatin sekä pyyhin suolakiven.Sitten vein lannat lantalaan ja tarvikkeet pesun jälkeen omille paikoilleen.Hain Karosin suitset ja liinan sekä raipan ja menin tarhalle.Kutsuin sitä parilla napakalla vihelluksellä.Ori ravasi portille.Taputin sitä ja annoin porkkanan.Otin riimun pois ja heilautin ohjat kaulalle.Karos yritti peruuttaa pois paikalta mutta minäpä pidin sen aloillaan ja suitsin sen näppärin ottein.Kiinnitin liinan ja otin raipan.Sitten talutin Karosin kentälle.Karos heitti päätään ja tanssahteli vierelläni se loikki ympäriinsä eikä olisi millään halunnut tulle kentälle.Maiskautin ja kävin määrätietoisesti sisään porteista.Lopulta sain sen raahattua sinne.Taputin sitä ja kävelytin sitä ensi alkuun uralla.Viiden minuutin kävelyn jälkeen maiskautin ja Karos ryhdistyi se siirtyi raviin.Orin kaviot upposivat märkään lumeen.Lämpötila oli vaihdellut tässä muutaman päivän aikana nollan molemmin puolin joten kenttäkin oli siinä kunnossa.Reippaan ravailun jälkeen vaihdoin orin suuntaa ja annoin sen ravata siihenkin suuntaan.Sitten harjoittelimme hieman temponlisäilyjä ja pysähdyksiä.Karos teki mielellään vauhdin lisäämistä mutta pysähtyminen ja vauhdin hidastaminen ylipäänsä olivat sille suuri mahdottomuus.N.10min hiomisen jälkeen sain sen vihdoin pysähtymään seisahdukseen asti.Kehuin tosi paljon.Pyysin suoraan pysähdyksestä ravia ja siitäpäs vasta Karos innostuikin.Se heitti päätään ja pukitti parit jumbo pukit.
-Soo soo poika prrr, sanoin turhautuneena.En päästänyt Karosin jatkamaan metkujaan vaan vaadin pysähdyksen ennen harjoitusten jatkumista.Onneksi se tottelikin minua.Menion silittämään sitä ja kokeilin raviin siirtymistä niin että olin itse aika lähellä.Onnistuihan se ihan hyvin.Teimme niitä vielä pari ennen laukannostoa.Karosilla oli tosiaan virtaa.Annoin sen parin laukka-ravi siirtymisen jälkeen laukata n.5 kierrosta vain ympäri.Sitten vilkaisin kelloani.Voi ei se oli jo puoli kymmenen.Niimpä jäähdyttelin Karosin ja vein sen talliin.Nopeasti kuivasin sen jalat ja mahanalusen harjasin sen pika pikaa.Heitin loimen selkään tarkistin kaviot ja jätin karsinaan.Sitten kiirehdin kovalla kiireellä kohti koulua.

*KOULUPÄIVÄ*

Koulupäiväni loputtua poljin kovalla kiireellä kohti tallia.Joku oli pistänyt minun onnekseni orin pihalle ja nyt se odotteli tarhan portilla minua että toisin sille porkkanaa.
-Senkin pöhkö poika, sanoin nauraen ja pörrötin sen harjaa.Kysyin yhdeltä työntekijältä jos hän tiesi kuinka kauan Karos oli ollut pihalla ja hän sanoi että puoli 11 asti.
-Hyvä ja kiitos, sanoin hymyillen ja suoritin nopean laskutoimituksen päässäni.Se oli siis ollut tarhassa 4h.Otin Karosin riimunvarren ja otin sen kiinni.Pistin sähköt pois ja talutin Karosin portista ulos.Vein sen talliin.Riisuin siltä loimen ja puhdistin sen kaviot.Harjasin sen pikaisesti pitkä harjaksisella harjalla.Sitten irroitin riimun päästä ja vein loimen satulahuoneeseen.Menin toimistoon jossa Amar istuskeli.
-Voitaisiinko tänään treenata Karosilla sitä ratsastamista?Kysyin.
-Juu totta kai käykö tunnin päästä?Amar kysyi.
-Juu käy, vastasin.
-eli siis varttia vaille viisi maneesissa, Amar sanoi.Kiitin ja lähdin.Söin evääni ja vaihdoin vaatteeni.Samalla väsäsin läksynikin ja siinä vierähtikin sellainen aika että kun sain kaiken hoidettua lähdin varustamaan Karosia.

Otin karsinalle mukaan suojat, satulan, suitset, liinan, raipan, harjan ja kaviokoukun.Sitten menin sisälle orin karsinaan.Pistin sen kiinni ja harjasin nopeasti satulankohdan.Tarkistin kaviot ja kiristin hokit.Sitten pistin suojat jokaiseen jalkaan.Ori arvasi mitä oli tekeillä ja se tunkikin turpansa hiuksieni joukkoon ja hörisi hiljaa.
-Mitäs sinä hassukka?Kysyin nauraen ja rapsutin sen silkkistä turpaa.Otin harjoitussatulan ja huovan ja nostin sen varovasti Karosin selkään.Taputin sitä ja kiristin varovasti vyötä.Karos oli todella upeasti.Kehuin sitä ja otin suitset.Kuolaimet se otti jo kuin kokenut konkari ja kyllä satulakin meni jo todella hyvin.Kun ori oli varustettu hain kypäräni ja turvaliivini ja talutin Karosin maneesiin.Olimme hiukan ajoissa joten taluttelin n.7min Karosia uralla.Sitten Amar tuli.Pysäytin hepan keskelle maneesia ja Amar tuli luoksemme.Hän otti Karosin suitsista kiinni ja tervehti hevosta.Kiristin satulavyön ja turparemmin ja laskin jalustimet.Amar roikkui toisessa jalustimessa kun nousin satulaan.Vielä selästä käsin kiristin vyötä.Taputin Karosia ja koitin pysyä mahdollisimman rauhallisena.Seisoskelimme siinä hetken ja sitten Amar alkoi antamaan ohjeita ja taluttamaan hevosta.Ensimmäiset kolme kierrosta menivät aika epävarmasti mutta sitten alkoi Karos hieman rentoutua.Silittelin sitä kokoajan ja puhelin hiljaa.
-Nouse kunnolla pystyasentoon ja ota kunnon istunta, Amar ohjeistin ja seurasi hevosen liikkeitä.Karos hieman jäykistyi ja hidasti vauhtia.Taputin Karosta ja matka jatkui.
-Ota ohjat niin että on ihan pikkiriikkinen tuntuma ei muuta, Amar sanoi.Tein niin.Vielä pari kierrosta ja Amar siirtyi pari askelta hevosesta sisäuralle päin.
-Loistavaa!Amar sanoi hymyillen.Pitkän kävelyn jälkeen suunta vaihtui.Amar oli päässyt jo melkein keskelle asti.Karos oli kyllä ihmeen rauhallinen ja tyyni.

Sitten Amar pysäytti Karosin ja tuli sen vierellä.
-Hipaise rauhassa pohkeilla ja maiskuta hiljaa minä yritin saada sen raviin, Amar sanoi.Painoin kevyesti pohkeillani hevosen kylkiä ja maiskautin.Karos potkaisi takajalallaan ja lähti lihakset jäykkinä ravaamaan.Joka toisella askeleella sen melkein potkaisi takajalallaan tai vikuroi.
-Rauhassa vain juttele sille ja istu rauhassa kyllä se pian rauhoittuu, Amar sanoi ja yritti itsekkin rauhoittaa oria.Silitin Karosia ja juttelin sille.Kolmen ravikierroksen jälkeen Karos alkoi pikku hiljaa rauhoittumaan ja menemään niin ettei se sählännyt.Nyt se ravasi Amarin vierellä ja Amar pystyi jopa pitämään narua löysällä. -Tee pieniä pidätyksiä samalla kun sanot prrr ja minä teen samoin, sanoin Amar.Nyökkäsin ja aloitimme.Karos nosti kummissaan päätään kun tunsi pidätyksen
suussaan.Se kumminkin pysähtyi hienosti.Kehuimme molemmat sitä ja Amar sanoi että tältä päivältä riittäisi.Hän hiippaili pikku hiljaa keskelle ja antoi orin kävellä loppu käynnit rauhallisesti.
-Tämä meni todella upeasti!Amar kehui.Taputin Karosia ja tulin varovasti alas selästä.Löysäsin vyötä ja avasin turparemmin.Sitten veimme hevosen talliin.Amar meni toimistoon ja minä menin Karosin kanssa sen karsinaan.Riisuin varusteet ja suojat ja vein omille paikoille.Pyyhin sienellä hikiset kohdat joita oli jännityksestä hiukan tullutkin.Sitten katsoin kaviot ja pistin kevyen loimen Karosille.Jätin sen karsinaan ja menin laittamaan iltaruuat turpoamaan.Sitten vein Karosin tarhaan.Lakaisin taas tallikäytävän ja pyyhin Karosin varusteet.Sitten jaoin heinät Karosin karsinaan ja kun kello oli 19. hain orin talliin.Käytävällä tarkistin Karosin jalat ja harjasin sen.Puhdistin kaviot ja vein loimen pois.Sitten päästin sen karsinaan syömään heiniä.Hetken päästä toin myös kaurat sille.Sitten sanoin hyvät yöt ja lähdin kotiin.

Poolovalmennus Smack On Polossa 27.2.2009

2009-02-27T12:34:00.000+02:00

kutsu, ratsu: Queraygha Lotoncka

kommentit: Oikein kivasti sujuivat harjoitukset myös tämän ratsukon osalta, vaikka Lotta alkuun olisi tahtonut vauhkoilla ympäriinsä. Hienosti Amar kuitenkin piti innokkaan hevosen käsissään ja myös muut asiat menivät hyvin. Yhdellä kädellä ohjaaminen oli Amarille alkuun hieman vaikeaa, mutta valmennuksen loppuun mennessä sekin sujui hyvin. Mailatyöskentely näytti oikein hyvältä, vaikka maila muutamia kertoja tömähtikin pallosta reilun matkan ohi. Miellyttävä parivaljakko, aktiivista työskentelyä ja paljon iloista mieltä! Toivottavasti näemme uudestaankin valmennuksissa.

15.2.

2009-02-16T09:56:00.000+02:00

Olen tosiaan ykkösluokan jännittäjä. Jaljokeni tutina oli maanjäristyksen luokkaa, ja eväslaukkukaan ei meinannut pysyä kädessä kun kävelin tallia kohti. Meiltä Heijastukseen on ainoastaan vähän yli kilometri matkaa. Valitettavasti joutuisin kiertämään, jos menisin pyörällä, ja laiska kun olen, niin valitsin hiukan vaikeakulkuisemman metsäpolku-reitin. Ilma oli jokseenkin viileä, ja ilkeä viima kävi poskiini. No, onneksi pääsisin hetken päästä talliin lämmittelemään. Kävellessäni huomasin metsäpolun jo harvenevan, ja tiesin että olin lähellä. Pian mutkan takaa eteeni avautui näkymä tarhoista. Kävelin eteenpäin, ja eteenpäin kunnes viimein huomasin kutsuvan tallirakennuksen. Nopeutin hiukan kävelytahtiani, ja kohta olinkin suoraa päätä painelemassa pääovesta sisään.

Sisällä tapasin pari muuta hoitajaa täydessä työn touhussa. Moikkasin heitä, ja lähdin etsimään paikkaa, johon voisin jättää eväslaukkuni. Sellainen löytyikin onneksi pian toimistosta. Eväslaukun vietyäni palasin takaisin talliin. Kävin kaikki karsinat läpi Eppua etsien, mutta se olikin ilmeisesti pihalla. No, empä menisi sitä nyt häiritsemään, vaan voisin vaikka siivota sen karsinan. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä kottikärryt ja talikko voisivat olla. Siispä kysyin niiden sijaintia ensimmäiseltä vastaantulijalta, ja löysinkin ne pian melkein selkäni takaa. Kärräsin kottikärryt Epun karsinan eteen, ja aloin lappaa lantaa. Tähän huhkimiseen minulla meni noin 15 minuuttia, tosin jouduin välillä käymään juomassa, sillä karsinan puhdistus kävi jo hyvinkin liikunnasta.

Kun olin valmis, jouduin taas etsimään jonkun tallilaisen käsiini kysyäkseni missä lantala on. Löysin onneksi toisen hoitajan toimistosta, ja hän neuvoi minulle ystävällisesti lantalan sijainnin. Palasin siis Epun karsinan eteen, ja lähdin kottikärryt mukanani lantalaa kohti. Pääsin takaisin talliin vasta vähän ajan kuluttua, sillä olin onnistunut kaatamaan kottikärryt matkan varrelle. Kun tulin, minulla oli mukanani puhtaita kuivikkeita. Kippasin ne Epun karsinaan, ja vein kottikärryt ja talikon paikoilleen. En juuri nyt keksinyt mitään muuta tekemistä, joten rupesin lakaisemaan tallin lattioita. Lattian likasuudesta päätellen joku muukin oli ollut karsinanpuhdistushommissa.

Kun olin valmis, jouduin taas etsimään jonkun tallilaisen käsiini kysyäkseni missä lantala on. Löysin onneksi toisen hoitajan toimistosta, ja Lattian lakaisuun sain kulumaan mahtavat kymmenen minuuttia. Kello oli jo puoli 11, joten ehkäpä voisin hakea Epun tarhasta ja tutustua siihen. Hain siis Epun riimun ja riimunarun, ja lähdin lampsimaan Epun tarhaa kohti. Tarhan löytäminen ei onneksi tuottanut ongelmia, koska olin nähnyt sen tullessani tallille. Tarhan luokse päästyäni huutelin Eppua portilta, mutta tälläkertaa se ei vaivautunut tulemaan. No, pujottauduin portin ali, ja lähdin etsimään Eppua tarhasta. Ensimmäisenä vastaani tuli Epun kämppis Karos, joka oli myös samaan aikaan ulkona. Hetken aikaa kierreltyäni ja huhuiltuani löysin viimein Epun. Lähestyin sitä rauhallisesti, eikä sillä onneksi ilmeisesti käynyt mielessä lähteä karkuun. Kun pääsin Epun luo, silittelin ensin sen silkkiturpaa, ja pujotin sitten riimun sen päähän. Maiskautin, ja lähdin kävelemään, mutta Eppu ei ollut erityisen halukas seuraamaan minua, joten se päätto jämähtää paikoilleen. Hetken sitä maaniteltuani sain kuin sainkin sen vihdoin liikkeelle. Kun pääsin tarhan portille, avasin sen vaivihkaa, ja kävelimme Epun kanssa ulos. Laitoin portin huolellisesti kiinni, koska Karos oli vielä tarhassa.

Tallille päästyämme vein Epun karsinaansa, ja pidin parhaana sitoa sen kiinni. Sen tehtyäni käväisin äkkiä hakemassa Epun harjat satulahuoneesta. Takaisin päästyäni aloin heti harjaamaan Eppua. Harjasin sitä varmaan kaikilla sen harjoilla, ja putsasin vielä kaviotkin. Löysin vasemmasta takakaviosta kiven, mutta se ei onneksi ollut vahingoittanut Eppua millään tavalla, koska Eppu oli kävellyt ontumatta tarhasta talliin. Kun olin valmis, vein Epun harjat takaisin paikoilleen, ja palasin sitten sen karsinan luo. Ajattelin, että voisimme lähteä pienelle kävelylle, koska en vielä viitsinyt ratsastaa Epulla, kun en tuntenut sitä kunnolla. Talutin siis Epun pihalle, ja suuntasimme pienelle metsätielle. Sää oli onneksi hiukan lämmennyt, ja tuuli ei enää tuivertanut kasvojani ikävästi. Lumet olivat tosin alkaneet sulaa, joten maa oli todella mutainen ja loskainen, ja se likasi kenkäni totaalisesti (enkä kyllä voi sanoa, että Epunkaan jalat olisivat olleet ihan puhtaat). Kävelyymme aikaa kului noin puolisen tuntia. Välillä matkan varrella Eppu oli kavahtanut jotakin metsän ääntä, mutta onneksi mitään sen "vaarallisempaa" ei ollut päässyt sattumaan.

Talliin päästyämme talutin Epun taas kerran karsinaansa, ja sidoin sen kiinni. Kävin jälleen hakemassa sen harjat, ja harjasin hiukan kuraantuneen hevosen huolellisesti.
"Marianna! Epun ruoka olisi nyt valmiina, tulisitko hakemaan sen?" kuulin jonkun huutavan. "Juu tulen heti" huusin takaisin, ja menin hakemaan Epun ruoka-annoksen. Joku toinen kiltti hoitaja oli sekoittanut sen samalla kun oli sekoittanut oman hoitohevosensa ruoan. "Kiitti" sanoin hoitajalle hymyillen, ja vein annoksen Epulle. Heti ruokansa nähdessään se alkoi kuopia maata kärsimättömänä, ja kun avasin karsinan oven, se nuuhki minua innoissaan. Laskin ruokaämpärin maahan, ja poistuin karsinasta.

Olin saanut tallilla aikaa kulumaan jo aika mukavasti, ja huomasin että minun oli aika lähteä. Kävin hakemassa eväslaukkuni, ja tajusin että en ollut muistanut edes syödä eväitäni työn touhun lomassa. Kävin vielä Epun karsinan luona hyvästelemässä sen, ja lähdin sitten tallustelemaan kotia kohti.

31.1.

2009-01-31T17:27:00.000+02:00

Tulin tallille siinä klo. 13. paikkeilla. Hevoset oli kaikki sisällä syömässä joten tallipiha ammotti tyhjyyttään. Avasin oven ja pujahdin lämpöiseen talliin. Menin toimistoon jossa n. 5 ihmisen porukka söi eväitään. Moikkasin heitä ja liityin seuraan. Tässä porukassa oli myös tallinomistaja Amar.
-Wonder tänään voitaisiin varustaa Karos siinä puoli 18 paikkeilla ja kokeilla hieman tuota ratsaille nousua vai mitä, hän sanoi hymyillen.
-Joo!Hihkaisin.
-Tarvitsemme siihen kumminkin avustajia joten pyydän yhtä luotettavaa tallityttöä avuksemme niin eiköhän me pärjätä tule maneesiin Karosin kanssa kello 17. 30, Amar sanoi ja nousi ylös pirttipöydän äärestä.
-Selvä, vastasin jännitystä täynnä. 13. 20 astelimme ulos toimistosta.

Menin Karosin karsinalle. Se seisoi siellä ylväänä ja puhalsi sieraimistaan lämpöistä ilmaa kämmenelleni.
-Hassu poika, mutisin ja avasin karsinan oven. Ori hörisi ja tepasteli vierelläni. Pujotin riimun päähän rauhallisin ottein ja sidoin sen kiinni. Karos yritti laittaa vastaan mutta turha toivo!Sidoin sen kiinni ja taputin sitä.
-Koita kestää palaan pian. Hain Karosin harjapakin joka oli pullollaan harjoja. Nappasin suan jolla aloin harjaamaan Karosia. Tekisin vain nopean harjauksen ja heittäisin loimen selkään. Sitten Karos pääsisi tarhaan. Suittuani kärsimättömän hevosen ja katsottuani sen kaviot laitoin hoitotarvikkeet pakkiin ja otin Karosin loimen karsinanovelta. Levitin toppaloimen selkään ja kiinnitin kaikki remmit. Avasin vetosolmun jolla Karos oli kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti ulko-ovea. Liukastelimme pihaa pitkin aivan perimmäiselle tarhalle jossa näin Epun olevan. Suljin sähköt ja avasin tarhan portin. Sormet jäässä pujahdimme tarhaan ja suljin portin. Irroitin riimun orin päästä ja päästin sen irti. Se laukkasi täyttä pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän ja meni korvat hörössä Epun viereen. Orit seisoivat hetken vierellään kunnes Karos pinkaisi vauhtiin ja melkein liukastui kun se kurvaili ympäri tarhaa Eppu kintereillä. Hymyilin poikien leikille ja poistuin tarhasta. Pistin sähköt takaisin ja menin hakemaan vesisaavin pois tarhan toisesta laidasta. Raahasin sen hanan alle ja laskin ämpäriin kuumaa vettä niin että jäätynyt likainen vesi suli pois. Pesin saavin ja laitoin sinne uutta vettä. Vein sen Karosin ja Epun tarhaan.

Kello oli 14. 10. Hain kottikärryt ja talikon ja kärräsin ne liukkaan pihan poikki tallinovista sisälle ja Karosin karsinalle. Siivosin karsinan nopeasti mutta huolellisesti ja arvioin olkien määrää. Kyllä ne riittäisivät toisin sitten lisää olkia ensi kerralla. Pesin kaurakipon ja vesiautomaatin ja pyyhin suolikivestä pölyt pois. Vein lannat lantalaan ja lakaisin jättämäni roskat pois käytävältä. Vilkaisin ikkunasta pihalla ja näin että joukko ratsukoita asteli reipasta käyntiä tallipihalle. Vein luudan varastoon ja sulkeuduin satulahuoneeseen. Avasin Karosin kaapin oven ja vilkaisin sisälle. Sen satula ja suitset todella olivat puhdistuksen tarpeessa. Siispä hain kaikki tarvittavat tarvikkeet ja istuuduin viltin päälle lattialle. Rasvasin kaikki suitsen osat paitsi kuolaimet sekä koko satulan. Ne olivat niin likaiset ja pölyiset että siinä puhdistaessa en edes huomannut ajan kulua vaan pian vain huomasin kellon näyttävän jo 15. 50. Harjasin satulavyöstä irtokarvat tiehensä ja pyyhin kaikki varusteet. Suitset olivat jo hieman kuivuneet joten kokosin ne. Kävin vielä tarkistun pyyhkäisyn ja pistin varusteet omille paikoille kaappiin. Sitten vein pesutarvikkeet pois ja pölytin Karosin harjat.

Astelin tallikäytävää pitkin ja menin pihalle. Samassa näin Amarin joka tuli puheilleni.
-Jos vain sinulla on aikaa kierrä jokin lenkki Karosin kanssa ennen kuin tulette maneesiin tämä on ensimmäinen kerta kun sen selkään sitten koitetaan mennä on siellä painona oltu muttei istuttu vielä. Pistä satula ihan normaalisti selkään, hän sanoi ennen kuin poistui maneesiin pitämään valmennustuntia. Menin katselemaan kun Karos ravasi tarhassa. Vihelsin kimakasti ja ori tuli portille tuttuun tapaan. Annoin sille kourallisen kauraa ja juttelin sille. Ori ei kumminkaan pitkään jaksanut olla seurassani vaan pärskähti ja laukkasi tiehensä Eppua härnäämään joka lepäili muiden suojassa. Kello oli vasta 16. 00 mutta päätin ottaa Karosin jo talliin jos halusin sen harjata kunnolla ja kiertää vielä jonkin lenkinkin ennen puolta kuutta. Otin sen siis kiinni ja talutin talliin. Pistin karsinaan kiinni ja hain harjaustarvikkeet. Otin toppaloimen selästä ja pistin karsinan ovelle. Suin Karosin pehmeää karvaa ja mietin missä voisimme käydä kiertämässä lenkin. Päätin tehdä yhden vakkari lenkeistämme. Harjattuani Karosia jo n. ½h otin kaviot ja varmistin että hokit oli paikoillaan. Selvitin jouhet ja hain varusteet. Laitoin puoliloimen hepalle ja nostin satulan selkään. Silitin sen kaulaa ja kiersin toiselle puolelle. Suoristin huovan ja kiristin pikkuhiljaa vyötä. Sitten suitsin sen. Annoin sille porkkanan kun se otti nätisti kuolaimet suuhun. Kun Karos seisoi karsinassaan satuloituna. Kello oli 16. 40 joten lähdimme.

Talutin reippaan hevosen tallipihalle ja lähdimme takaportista kohti niittyjä. Käveltyämme n. 10min saavuimme niityille. Lumi oli laskeutunut niittyjen päälle isona paksuna massana ja siellä oli rakas kulkea. Tarvoimme kumminkin 1km pitkän niityn toiseenpäähän ja kapusimme tielle. Karos oli kyllä hieman rauhoittunut vaikka se vieläkin jaksoi riehua riimunarun päässä. Kun palasimme tallille oli kello 17. 20. Taluttelin Karosia tallipihassa n. 7min ja menin sitten ottamaan puoliloimen pois. Sitten kiirehdimme maneesiin. Amarin valmennusryhmä oli juuri lopettanut joten menimme Karosin kanssa kaartoon odottelemaan että muut ratsukot olivat lähteneet. Kun viimeinenkin katosi maneesin ovista pihalle tuli Amar ja avustaja luoksemme. He tervehtivät oria ja Amar otti sen.
-Noniin tehäänpäs nyt niin että sinä Ida pidät nyt ensin Karosista kiinni ja Wonder mene tuon tuolin päältä nojaamaan Karosin selkään ja minä olen täällä toisella puolella, Amar sanoi. Siirsin tuolin Karosin viereen ja ori oli jo siihen tottunut joten se ei sanonut siitä mitään. Nojasin sen selkään hetki hetkeltä enemmän ja pian olin siinä koko painollani. Teimme tuota pari kertaa ja Karos oli todella nätisti. Annoin sille porkkanan ja sitten menin taas nojaamaan sen selkään nyt jo kolmatta kertaa. Tämän jälkeen Amar auttoi minut selkään niin että pysyin aivan matalana ja jalkani roikkuivat selkää pistin alas molemmilta puolilta ja käteni olivat lapojen kohdalla. Pysyin siinä jonkin aikaa kunnes Amar auttoi minut pois Karos käyttäytyi todella hienosti ja se luotti Idaan.

Hetken harjoittelun jälkeen Amar kysyi olinko valmis ottamaan parisen askelta siellä selässä, vastasin että olinhan minä vaikka äänestäni paistoi epävarmuus. Maoin orin selässä liikkumatta ja niin Ida talutti oria pari metriä eteenpäin. Vasta tämä oli Karosille aivan uutta mutta se ei sitä edes huomioinut se oli tottunut jo niin hyvin satulaan joten tuntui ettei lisäpaino sitä edes liikuttanut. Parin metrin jälkeen liu´uin alas Karosin selästä ja nyt Amar kokeili samaa. Hän oli jo kokenut konkari tässä jutussa ja se sujui todella hyvin. Amarin ja Karosin kanssa käveltiin kierros kunnes Amar tuli alas.
-Ompas se kummaa olisin odottanut sen ihmettelevän todellakin paljon, Amar sanoi ja taputti Karosia. Annoin Karosille pikkuisen palan porkkanaa ja halasin sitä.
-Hieno poni, kuiskasin.
-Kokeillaan vielä yhtä juttua tuleppas tänne, Amar sanoi ja Ida talutti orin tuolin päälle. Hänet hinattiin satulaan ja hän nousi kyyryasentoon. Ori näki selvästi ratsastajan varjon jota se hieman kummasteli ja lähti peruuttamaan. Amar kumminkin taputti sitä rennosti ja Ida lähti taluttamaan. Rohkea ori poika asteli Idan vierellä ja vaikka se hieman Amaria säpsyili meni se kyllä todella hyvin kierroksen verran. Sitten Amar tuli alas selästä ja sanoi että jatketaan ensi kerralla.

Taluttelin Karosia maneesissa vielä hetken aikaa. Se oli kyllä käyttäytynyt todella hienosti. Otin siltä satulan selästä ja vein sen talliin. Riisuttuani sen harjasin sen huolellisesti ja katsoin kaviot. Sitten vilkaisin kelloani. 18. 45. Laitoin Karosille toppaloimen selkään ja vein sen tarhaan. Se sai olla siellä vielä jonkin aikaa. Pistin sen iltaruuat turpoamaan ja lähdin kotiin.

9.1.

2009-01-09T17:27:00.000+02:00

Heti kun pääsin koulusta polkaisin kohti tallia.Ilma oli kauniin aurinkoinen ja oli pari astetta pakkasta.Kun pääsin tallipihaan jätin pyöräni nurkan taakse ja lukitsin sen.Sitten kiirehdin talliin.Vein äkkiä reppuni hoitajien huoneeseen ja vaihdoin ratsastuskamat päälle tai paremminkin tallikamat.Sitten lähdin katsomaan Karosia.Ori oli laskettu aamupäivällä kello.12 tarhaan ja se oli siellä yhä.Karos loikki ympäri lumista tarhaa ja pukitteli riemuissaan.Sen kaviot lennättivät lunta ilmaan ja se riehui siellä kuin nuori ori niinkuin sen olikin :).

Menin lantalan taakse jossa sijaitsi iso latomainen varasto sieltä otin kottikärryt ja seinältä talikon.Sitten astelin kohti tallia lykäten korrikärryjä.Käytävällä väistin yhtä hevosta ja taluttajaa ja jatkoin matkaa karsinalle asti.Sitten rupesin töihin.Lapioin lantaa kärryihin ja tuntui että sitä oli loputtomasti.½h päästä oli lannat kärryissä ja minä jynssäsin Karosin kaurakippoa puhtaaksi.Siihen oli pinttynyt orin ruokia kiinni.Kun se oli puhdas puhdistin vielä vesiautomaatin niin että pöly ja lika oli tiessään ja varmistin että automaatti toimi.Sitten vein pesu välineet pois ja kärräsin lannat lantalaan ja kottarin ja talikon takaisin omalle paikalle varastoon.Hain uusia turpeita isoon sankoon ja kannoin sen karsinalle.Levitin turpeet huolellisesti ja vein sangon takaisin.Pyyhin karsinan ovessa olevat nimikyltit siis kaikkien karsinoiden ovista ja vein sitten pyyhkeen pois.Sitten otin Karosin riimunarun ja riimun ja lähdin hakemaan sitä.Viheltelin tarhan portille ja kurkistelin puiden välistä missä se oikein oli.Ei kulunut kauaa kun Karos jo ravasi paikalle pää ylväästi ylhäällä.Se tuli portille kiltisti joten annoin sille porkkanan ja sujautin riimun päähän.Taputin sen lihaksikasta kaulaa ja avasin portin.Talutin sen tarhasta ulos talliin.Hiukan se yritti pistää vastaan mutta pysyi käsissä hyvin.Päästin sen karsinaan ja laitoin ketjuun kiinni.Hain varustehuoneesta harjapakin, satulan, suitset, satulahuovan ja juoksutusliinan, juoksutusraipan sekä suojat.Aloitin harjaamisella.Hain pyörivin vedoin sitä ja puhelin sille samalla.Karos painautui harjaa vasten ja puhisi.Suittuani sen puhdistin kaviot.Sitten pistin pakin syrjään ja otin suojat.Sujautin ne jokaiseen jalkaan ja nappasin satulan ja -huovan.Laskin kevyen satulan varovaisesti orin selkään ja taputtelin sitä.Karos kuopi kaviollaan mutta jatkoin satulointia.Kiristin vyötä varovaisesti.Sitten otin suitset ja sujautin ne orin päähän.Pistin suitsiin kiinni juoksutusliinan ja lähdimme pihalle.Menimme kentälle ja suljin portin.Menimme keskelle kaartoon ja pysähdyimme.Kiristin hiukan vyötä ja päästin Karosin uralle.Pidin tiukasti liinasta kiinni.Kävelytin Karosia ensin n.7 kierosta.Sitten Vaihdettiin suunta ja sama juttu.Sen jälkeen päästin sen raviin mutta ongelmiakin oli luvassa.Se nimittäin yritti kiihdyttää täyteen raviin ja nosti päätään korkealle kohti taivasta.Sain sen kumminkin pian ravaamaan oikein nätisti.Ravautin sitä 5min molempiin suuntiin.Sitten hidastimme takisin käyntiin.Sain prrr ja kiristin liinaa.Karos alkoi tepastelemaan kiivaasti aloillaan ja potkimaan.
-Soo soo poika nyt vain pysähdyt niin hyvä tulee, mutisin.Kun Karos vihdoin pysähtyi kehuin sitä tosi paljon ja pidin hetken aloillaan.Sitten päästin sen takaisin käyntiin.Teimme pysähdyksiä jonkin aikaa niin ravissa kuin käynnissäkin.Sitten vaihdoimme suunnan ja oli ympyröiden ja kaarroksien aika.Sain oikein taiteilla itsekkin liinan päässä jotta ympyrät ja kaarrokset onnistuivat mutta se tuotti tulosta ja pian Karos meni todella nätisti kuin tuleva kouluponi.Kehuin sitä ja annoin porkkanan.

½h ravi-käynti ja helppojen asioiden kertailun jälkeen menimme kentällä olevia puomia käynnissä.Karosille saikin pitkään jauhata jotta se totteli siinä ettei puomeille rynnätty.Mutta loppujen lopuksi meni kyllä oikein kivasti.Sitten kokeilimme hiukan ravissa.Kun rauhassa ja hiljaa mentiin niin sujui aivan uskomattoman hyvin.Ja ori nautti!Sitten kokosin pari estettä ja koitimme niitä.Ne olivat vain 10-20cm joten ensin menimme ne käynnissä ja sitten ravissa.Molemmissa sujui ihan kivasti.Sitten jätimme esteet ainakin hetkeksi ja kokeilimme laukkaa.Miaskautin ja sanoin laukka.Ori otti jalat alleen ja loikkasi laukkaan.Aluksi yritin hiljentää sen menoa mutta kun ei oikein onnistunut heilautin raippaa saapastani vasten ja ori ampaisi vielä kovempaan menoon.Käskin ja käskin sitä juoksemaan niin kovaa kuin ikinä pääsee ja kyllähän se meni.Monen kierroksen jälkeen hidastin hikisen hevosen menoa.
-No olisiko nyt sitten hidasta?Sanoin ja kokeilimme uudelleen.Karos yritti taas pyrähtää täyteen menoon mutta hetken treenailun jälkeen se meni todella nätisti hidasta laukkaa.Menin kierroksen laukan jälkeen päästin sen irti ja ohjasin sen kohti esteitä.Se hyppäsi ne hienosti laukassa.Parin kierroksen jälkeen nostin hiukan esteitä ja Karos sai näyttää taitojaan pikkuisen isommissakin kuin vain 10-20cm korkuisissa.Sen jälkee otin hikisen orin kiinni ja taputin sitä.Se huohotti raskaasti joten kävelytin sitä n.10min ja harjoittelimme vielä paria pysähdystä ja kaarrosta ennen kuin astelimme talliin.Riisuin satulan, suitset ja suojat ja pistin Karosille riimun.Talutin sen pesupaikalle ja aloitin.

Pesin sienellä kaulan, selän, lavat ja lautaset huolellisesti ja suihkuttelin jalkoja jonkin aikaa.Sitten kuivasin sen hikiviilalla ja heitin loimen selkään.Vein orin karsinaan ja jätin sen sinne rouskuttelemaan päiväheiniä.Menin pesemään sen varusteet jotka olivat todella hikiset.Sitten lähdin kotiin syömään.

Kun palasin tallille oli kello jo 19.Siispä ehdin vain harjata vielä hiukan märän hevosen ja selvittää sen jouhet.Sitten otin pari lantakasaa tarhasta ja sen karsinasta ja annoin iltaruuat.Sitten lähdin kotiin.

19.12.

2008-12-19T14:12:00.000+02:00

Rando! huusin kun saavuin tallille. Pörröinen poni ravasi tarhansa portille. Kaikki lumi oli sulanut pois ja maa oli hieman vetinen. Hain oikkuilevan pojan tarhasta. - Soo poika, sanoin. Hillitsin oria ennen karsinaan pääsyä. Annoin sille tallissa rehut ja odotin että se saisi syötyä. Putsasin sen ruokakupin ja vesiautomaatin. Poni tunki kokoajan tielle ja jouduin palauttamaan sen takaisin ruotuun muutaman kerran. Pesun jälkeen hain ponin harjat ja harjasin Randon huolellisesti. Se oli nopeasti tehty, sillä se seisoi kiltisti paikallaan nauttien harjan vedoista. Kavioita putsattaessa ongelmia tuli. Rando pamautteli kavioita lattuiaan, survoi varpaitani ja potki. Viimein sain putsattua viimeisenkin kavion ja hain satulan ja suitset. Varustin ponin ja talutin sen kentälle. Vedin jalustimet alas ja kiristin satulavyön. Sitten ponnistin pyörivän ponin selkään ja lähdimme kiertämään kenttää pitkin ohjin. Kävelimme noin vartin ja koosin sitten ohjat. Rando heitti pari pukkia ja kieltäytyi pysähtymästä. Pidättelin sitä, tein voltteja ja yriin saada sen asettumaan ja pysähtymään. Se vertyi pian, mutta ori pisti vain vastaan. Työskerntelin käynnissä pitkään ja vihdoin sain Randon keskittymään edes vähän ja tapumaan haluamallani tavalla. Se totteli kymmenen minuuttia ja raviin siirryttäessä sama runba jatkui. Sain käyttää kaikkia taitojani, jotta lopputunnista pääsimme hiukan edes laukkaamaan. En työskennellyt ponin kanssa vielä kunnoll laukassa. Kun olin tunnin ratsastanut, jäähdyttelin Randon ja vein sen talliin. Otin varusteet pois ja kiinnitin sen vetosolmulla kiinni. Hoidin sen ripeästi ja päästin sen vielä tarhaan. Siivosin itse sen karsinan ja laitoin heinää sille valmiiksi karsinaan. Ja kun toin sen sisälle, se pinkaisi karsinaansa rouskuttamaan heiniä. Pesin sen tomuiset harjat vielä ennen lähtöäni.

8.12.

2008-12-08T17:28:00.000+02:00

"... On lunta tulvillaan ja raikas talvisää..." Ähhhh miksi päässäni piti koko ajan soida joululaulut.Joulu oli lähellä eikä siihen ollut enää edes kuukautta.Minulla oli kauhet suunnitelmat mitä ostaisin kullekkin joululahjaksi ja nyt päässäni pyöri mitä ostaisin rakkaalle hoitohevoselleni.Tarvoin kohti tallia.Kenkääni oli mennyt jo lunta.Teitä ei ollut vielä aurattu joten lunta riitti vaikka muille jakaa.Kun olin jo ihan lähellä tallia onnistuin astumaan erääseen liukkaaseen kohtaan ja muksahtamaan kumoon.Katsoin ympärilleni, pari koiran ulkoiluttajaa viereisellä polulla katsoivat minua hieman kummissaan.Nousin vain nolona ylös ja hipsin paikalta.

Kun saavuin tallille lumisena kuin lumiukkoa moikkasin tallin omistajaa ja kurkin tarhoihin.Karosia ei näkynyt missään.Se oli siis tallissa.Kopistelin tallin oven suussa päältäni lumet pois ja astelin sisälle.Rautias oripoika tanssahteli isossa karsinassaan ja hörisi kun astelin paikalle.Avasin puolioven ja rapsuttelin sitä.Sen silkkinen turpa oli ihanan lämmin.Taputin sitä ja nappasin sen ovesta riimun ja riimunvarren.Avasin karsinan oven ja pujahdin sisälle.Karos yritti rynniä päälle.Se halusi varmasti ulos nauttimaan lumesta.Pistin päätä heittelevälle hevoselle riimun ja rauhoittelin sitä hiukan.Ori pärski mutta rauhoittui.Samassa yksi tallin työntekiijöistä tuli paikalle ja pisti karsinan ovessa olevalle narulle Karosin toppaloimen.Kiitin häntä ja pistin Karosin kiinni kaltereihin.Sukisin sen nopeasti ennen kuin pukisin loimen päälle ja veisin pihalle.Hain harjat satulahuoneesta ja palasin karsinalle.Otin piikkisuan ja rupesin harjaamaan.Enää ei lähtenyt hevosilta paljoakaan karvaa toki hiukan muttei paljoa.Aloitin Karosin kaulalta ja suin sitä rauhallisin pitkin vedoin.Sen karva hiukan pöllysi mutta kohtapa se olisi puhdas.Etenin kohti selkää.Kun suin Karosia läheltä jalkoja se alkoi tepastelemaan ja nykimään riimusta.Komensin sitä ja jatkoin harjaamista.Kun se oli aloillaan silittelin ja taputtelin sitä ja kiitin puheellakin.Harjasin orin kylkea ja siirryin kohti lautasia.Pujahdin kaulan ali toiselle puolelle ja aloitin harjaamisen kaulalta.Harjan tyvessä oli paljon likaa joka kyllä lähti kunnon harjaamisella.Saatuani pojan suittua otin kovaharjan ja kävin sen reippain ottein läpi koko hevosen.Sitten otin pehmeällä harjalla huolellisesti jalat, mahanalusen ja pää harjalla pään.Viimeistelyn tein pölyharjalla.Taputin puhdasta hevosta ja otin vielä jouhet kammalla ja kaviot kaviokoukulla ja kavioharjalla.
-Hopi hopi vieppäs Karos jo tarhaan, naurahti sama työntekijä joka oli aikaisemmin tuonut loimen.
-Hiihhii minulla on vähän taipumusta tehdä kaikki tuot niin hartaasti ja huolellisesti vaikka sen voisi tehdä vielä myöhemminkin, naurahdin ja pistin Karosille sen toppaloimen.Kello oli jo aika paljon ja orin olisi pitänyt olla tarhassa jo 20min sitten.Kiinnitin äkkiä loimen sille ja lähdin viemään sitä tyhjän tallin poikki kohti tarhaa.Pihalle päästyämme ori henkäisi raikasta ilmaa keuhkoihinsa ja yritti ryöstää käsistä.Tarrasin sen riimuseen ja pistin riimunarun turvan ympäri.Käskin kunnolla ja jatkoimme matkaa.Juuri kun olimme jo aivan tarhan lähellä potkaisi Karos takasellaan ja loikkasi parin metrin päähän.Minä seisoin toki saappaillani liukkaalla alustalla ja lensin kumoon.Riimunaru irtosi kädestäni ja ori otti jalat alleen.
-Eih!Kiljaisin ja huomasin kuinka Karos laukkasi ympäri pihaa vapaudestaan nauttien.Yksi hoitajista huomasi pulmani ja kiirehti apuun.Hän auttoi minut pystyyn ja niin lähdimme pyydystämään tuota vekkulia oripoikaa.
-Ehkä olisi parasta hakea tallista kauraa ämpäriin, tyttö hoksasi ja kiirehti talliin.Huokaisin syvään ja katsoin kuinka ori ravasi pitkin tallipihaa häntäänsä korkealla kannatellen ja pää ylväästi pystyssä.Se hirnui tammoille ja yritti kiinnittää niiden huomion.Samassa tyttö pyörähti tallista ulos punaisen ämpärin kanssa jotta oli hiukan kauraa.Heiluttelimme ämpäriä mutta ori ei ottanut kuuleviin korviinsakaan herkkujen ääntä vaan pyöri tamma-aitauksen ympärillä ja nousi puolittain pystyyn.Lähdin hiipimään oria kohti pitäen katseeni koko ajan siinä kiinni.Pääsin aivan parin metrin päähän kun ori äkkiä loikkasi ympäri ja laukkasi tiehensä.Luoja kiitos tallia ympäröivät portit olivat kiinni.
-Miten ihmeessä saamme sen kiinni, voihkaisin.
-Voi Karos, huokaisi tuttu ääni takaani.Tallin omistaja Amar oli tullut paikan päälle.
-Öhh tuota anteeksi se pääsi vahingossa irti, sanoin nolona katse varpaissani.
-Ei se mitään otetaan hassukka kiinni ja katsotaankin että saadaan se kuriin eihän tuo nyt mitään kaikille käy joskus noin ja Karos on tainnut ottaa ilon irti talvesta ja kehitellä upouudet jekut joita edes minä en vielä osaa ulkoa!Amar sanoi hymyillen.Ori oli meidän huomaamatta ravannut yhteen tyhjistä tarhoista joka oli aivan tamma aitauksen vieressä ja juuri nytkin yritti sieltä käsin päästä tammojen luokse.
-Haa meidän tilaisuutemme, Amar naurahti salamyhkäisesti ja käveli reippaasti tarhaa kohti jossa Karos oli.Hän sulki pikaisesti portin kytki sähköt ja seisoskeli aidan kulmalla.Kiirehdin hänen luokseen nauraen.Karos ei ollut mitään huomannut.
-Siinä vasta oikea James Bond! Nauroimme Amarin ja toisen tytön kanssa.Samassa Karos huomasi meidät ja ravasi tarhaa ympäri hirnuen hätäisesti.Rapisuttelin pussia taskussani ja ori nosti korvansa pystyyn.Se ravasi luokseni ja oli välittömästi ottamassa pussin suuhunsa mutten antanut.Annoin sille yhden herkun ja nappasin sen rauhallisin ottein kiinni.Riimunaru oli aivan tahriintunut ja luminen sekä myös vähän rikki kun Karos oli sen kanssa riehunut.Otin sen tiukasti hallintaani ja talutin pois tarhasta.Se rupesi saman tien temppuilemaan yrittäen nousta takajaloilleen ja potkien ja näykkien.
-Mikä kumma sinuun on herraseni tullut, Sanoin jämerästi ja katsoin sitä suoraan silmiin.Käärin huolellisesti riimunarun sen turvan ympärille ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia.Karos luuli toki joutuvansa takaisin karsinaan joten se laittoi vastaan heitellen päätään ja kääntyillen liukkaalla tallipihalla."läiskäisin" sitä riimunarun päällä lavalle ja lähdin tomerasti kävelemään.Ori seurasi minua korvat luimussa.Pääsimme tallin ovella jolloin teimme ympyrän ja lähdimme kävelemään kohti tarhaa.Ori liukasteli vierelläni ja yritti taas riistäytyä käsistäni.
-NYT KAROS!! Karjaisin ja pidin rystyset valkeina kiinni riimunarusta.Amar ja toinen tyttö katsoivat sivusta ja olivat valmiina auttamaan jos se yrittäisi taas lähteä.Lähdimme hiljaa kävelemään pitkin liukasta tallipihaa ja silmäilin oria.Kun se käveli hienosti palkkasin sen omenan siivulla.Nyt pääsimme oikein kivasti tarhalle.Menimme sisälle tarhaan suljin portin ja seisoskelin siellä Karosin kanssa hetken.Silittelin sitä ja irrotin sitten riimunarun irti riimusta ja päästin orin irti palkaten sen hienosta käytöksestä.

Poistuin tarhasta ja menin laittamaan sähköt päälle.Marssin Amarin luokse ja menimme yhdessä toimistoon.
-Ompas Karosista tullut kummallinen se kyllä taitaa johtua vain tuosta lumesta ja siitä että sillä on valtavasti energiaa mutta ei se ole kyllä ennen ihan noin kaheli ollut voisimme sitä vaikka tänään kouluttaa yhdessä maneesissa jos sinulle sopii, Amar sanoi ja kaatoi meille molemmille lämmintä kaakaota.
-Joo se olisi hyvä idea, vastasin ja hörpin kiitollisena kaakaota.Söimme pikkuisia pikkuleipiä ja joimme kaakaota.Samassa toimistoon asteli pari hoitajaa jotka ottivat myös kaakota ja liittyivät seuraamme.
-Mites teillä meni kun veitte hevoset pihalle?Amar kysyi kahdelta muulta hoitajalta.
-Oikein hyvin Seri meni todella kivasti mutta teillä ei tainnut mennä ihan niin hyvin tai ainakin olin näkevinäni Karosin tallipihalla irti?Tyttö kysyi.
-No joo Karos pelleili oikein olan takaa ei olisi millään halunnut totella mutta onneksi siitäkin selvittiin, Vastasin hymyillen.
-No hyvä, toinen hoitajista vastasi.

Hörpittyämme kaakaot loppuun nousimme ja siivosimme tiskit.
-Sitten ei kun karsinoita siivoamaan, Amar sanoi ja lähdimme joukolla töihin.Kärräsin kottikärryt sisälle talliin ja rupesin talikon kanssa heilumaan Karosin karsinassa.Ori oli onnistunut sotkemaan jopa seinänsä oli siinäkin oikea sotta pytty.Siivottuani karsinan pesin seinät juuriharjan avulla ja toin lisää olkia karsinaan.Pesin ruokakaukalon ja tarkistin vesiautomaatin.Kaikki kunnossa.Siirryin seuraavan karsinan kimppuun.Siinä asusteleva hevonen taisi olla vähän siisteempää laatua nimittäin siellä oli lannat suurin piirtein yhdessä nurkassa ja seinätkin olivat pysyneet siisteinä.Siivosin sen nopeasti ja arvioin ettei sinne tarvinnut lisää olkia.Pesin kaurakipon ja tarkistin vesiautomaatin ja lähdin viemään lantoja.Ehdin siivota 3 karsinaa kun jo koko talli oli joukko voiman avulla saatu siistiksi.Lakaisimme vielä käytävän ja järjestelimme sitten tavarat.Eräs hoitajista tuli kysymään jos auttaisin häntä siivoamaan tarhoja ja hiekottamaan ja kolaamaan pihan.Suostuin ilomielin.Aloitimme työn.Kovalla vaivalla kolasimme koko suuren tallipihan sekä kentät.Teimme hiekoitetut polut jotka johtivat tarhoihin ja ulos portista sekä kentälle ja maneesiin.Sitten vilkaisin kelloani ohhoh olipas aika vierähtäny kello oli 12.05.
-Mennäänkös pistämään hevosten ruuat turpoamaan ja siivotaan sitten tarhoja?Kysyin.
-Joo tehdään niin, tyttö vastasi ja kipitimme sisälle sivu ovesta.Mittasin Karosin kaurat ja sinne sekaan kaikkea muutakin.Pistin tilkan lämpöistä vettä ja sitten pyyhe päälle ja hyllylle turpoamaan.Autoimme toinen toisiamme Jenna nimisen tallitytön kanssa ja tiputimme myös heinää heinäparvelta.Leikkasin paalinarut ja menimme laittamaan vettä ämpäreihin ja niitä sitten kärräsimme ulos.Pari hoitajaa oli jo aloittanut tarhojen siivouksen joten menin auttamaan heitä ja yhteis tuumin saimme kaikki tarhat siivottua puolessa tunnissa.Kun kello läheni siis yhtä pyydystelimme hevosia kiinni ja noin puolet vietiin talliin syömään.Kärräsimme ensin tarhassa oleville hevosille pari siivua heinää kullekin ja sitten tarjosimme niiden kaurasekoitukset.Sitten oli tallissa olevien hevosten vuoro.Karos tepasteli karsinassa innoissaan ja hirnui kun huomasi ruokien tulevan.Otin siltä vielä loimen pois ja annoin mennä syömään.

Kun ruuat oli jaettu menimme toimistoon.Ihana kalakeiton tuoksu leijui sieraimiimme ja huudahdimme yhteen ääneen ”voi ihanaa!” yksi tallin vakituisista työntekijöistä oli värkännyt koko porukalle maukasta kalakeittoa.Kauhoimme sitä lautasillemme ja istuuduimme pitkän puu pöydän ääreen syömään.Juttelimme kaiken näköistä ja söimme lämmintä keittoa.Ennen kuin kaikki oli syönyt ja pöytä oli puhdas ja tiskit tiskattu oli kello jo yli 14.Kiitin ruuasta ja kiirehdin hoitamaan Karosia.Tulin sen karsinaan harjapakki kainalossa.Pistin sille sen nahkariimun päähän ja solmin kiinni.Otin yleisharjan kouraan ja ryhdyin reippain vedoin harjaamaan oria.Hetkessä se oli harjattu kun ei se oikein ollut ehtinyt edes sotkeentua tarhassa.Pistin Karosille sen sini-mustat suojat jalkoihin ja lähdin hakemaan pojan suitsia.Kun palasin suitsin sen rauhallisin ottein.Pistin juoksutus liinan kiinni suitsiin ja menin kysymään Amarilta ehtisikö hän tulla kanssani kouluttamaan Karosia.Amar ehti joten heitin Karosille ohuen loimen selkään ja talutin orin maneesiin.Amar saapui hetken päästä mukanaan kauraa ämpärissä ja vähän muutakin kaikkea.
-Voit ensin kävelyttää sitä löysällä narulla n.5min katsotaan sitten, Amar sanoi ja asteli keskelle maneesia ja istuutui maitotonkan päälle.Hieroin rauhallisena hevosen kaulaa ja juttelin sille.Lähdin kävelemään rauhallisesti naru löysällä.Kun olimme kävellyt jo hieman yli 5min kiristin narua Amarin pyynnöstä ja teimme rauhallisin ottein pysähdyksiä ynm.Teimme niitä niin että minä sanon ”prr” ja pysähdyn.Ja ponin olisi tarkoitus pysähtyä myös.Ensi alkuun ei Karos olisi jaksanut tehdä mitään tuollaista mutta hyvin se meni sitten loppua kohden.Kun se teki oikein kehuin sitä ja silitin ja taputin.

-No niin sitten tehkää isoja ja pieniä ympyröitä edelleen käynnissä ja jatkakaa myös pysähdyksiä.Ympyrät menivät oikein hyvin.
-Sitten naru löysäksi ja siirrytte rauhalliseen raviin, Amar opasti.Lähdin hölkkäämään ja ori otti välittömästi jalat alleen.
-Älä sano sille mitään vaan hidasta vauhtia, Amar sanoi.Karos näytti närkästyneeltä ja heitti päätään.Se olisi vain halunnut juosta.Sain sen kumminkin menemään sitä hiukan hitaampaa ravia ja sitä sitten menimmekin useampia kierroksia.
-Ja ota mukaan harjoitukseen ympyrät koita saada se menemään ilman temponlisäyksiä, Amar opasti.Kauan sainkin sitä treenata ennen kuin Karos lopetti kaahailut ympyröillä.Mutta kun se alkoi hieman tottelemaan ja yhdistämään käskyjä tuli hienoa jälkeä.Teimme myös ravissa ensin hiljennyksiä käyntiin ja sitten pysähdyksiä.Karos talloin varpailleni useaan otteeseen mutta mitä pienistä onneksi ei käynyt kuinkaan.Kun olimme treenaillut n.20min meni Amar pistämään puomeja keskelle maneesia.
-Sitten olisi tarkoitus kävellä puomien yli ilman että siinä täytyy ottaa kauheita sivu loikkia tai vauhdin lisäämistä, Amar neuvoi.
-Kävelkää siis puomeille ihan rennosti naru löysällä ja seuraa koko ajan Karosin liikkeitä kun se kaahaa pysähdytte.Nyökkäsin ja aloitimme.Ennen puomeja Karos käveli todella hyvin mutta heti puomeilla se alkoi hiukan reipastua ja tanssahtelemaan kuin ”hypäten” puomien yli.Pysähdyin ja kestikin hetken ennen kuin Karos hoksasi senkin pysähdyttävän.Amar siirsi puomit kauemmaksi toisistaan ja kokeilimme uudelleen.Yksi puomi kerrallaan ja pysähdys.Nyt Karos alkoi kulkea paremmin muttei vieläkään niin hyvin kuin toivottua olisi.Puomeja alettiin pikku hiljaa siirtämään lähemmäksi toisiaan ja heti ori aloitti steppaamisen mutta niitä otettiinkin pitkään joten lopulta se meni hienosti.Amar oli ajatellut että olisimme voineet ottaa myös puomit ravissa mutta turha toivo se vain pilaisi senkin saavutuksen mitä olimme tähän mennessä saaneet aikaan miksi kummassa nämä puomit olivat niin vaikea juttu orille.Se hyppäsi kyllä todella loistavasti mutta sen tulisi osata mennä myös rauhallisesti.Puomit siirrettiin sivuun ja kokeiltiin pääty-ympyrällä laukkaa.Annoin löysän narun ja otin juoksutusraipan sitten sanoin laukka ja maiskutin ja heilautin raippaa.Karos ponkaisi laukkaan pää korkealla mutta kerrankin laukka aika hyvällä vauhdilla.Yritin antaa sille enemmän liinaa ja se auttoi siihen ettei se pitänyt päätään niiin korkealla.Kehuin sitä kun se teki oikein ja pidin sen laukassa aika pitkään.Piitkän laukan jälkeen se oli hiukan jo hikinen.

-Sitten voit tehdä tätä vaikka päivittäin Karosin kanssa eli päästät sen irti ja laitat käden sen sään päälle.Sitten koitat kävellä niin että hevonen pysyy suunnilleen vierelläsi ja muista palkata sitä herkuilla tai taputuksilla jos onnistuu, Amar sanoi ja antoi minulle kauraa.Tein kuten hän käski ja arvaatko mitä kävi.No Karos pinkaisi välittömästi omille teille ja ravaili ympäri maneesia kuin mikäkin kingi.Rapisuttelin kauroja ja istahdin keskelle maneesia.Ori näytti selvästi kiinnostuneelta ja halusi toki syötävää joten hetken haahuilun jälkeen se tuli luokseni varovaisesti kaula pitkänä.Annoin sen vain syödä kädestäni enkä ottanut sitä kiinni.Karos nappasi suuhunsa kourallisen kauraa ja ravasi taas tiehensä.
-No aloitteli tuosta että se tule vapaaehtoisesti luokse koska siitä on ainoastaan hyötyä, Amar sanoi.
-Mutta nyt minun on lähdettävä nähdään taas, nainen sanoi ja lähti.Tein tuota luoksetulo juttua aika pitkään ja Karos alkoi pysyä lähelläni.Se pysyi siinä jopa niin että rapsuttelin sitä.Sitten nousin pystyyn ja kun se tuli luokseni lähdin kävelemään.Ensimmäiset 5 askelta ori seurasi perässä ja kun se sai kauraa se näytti tyytyväiseltä.Nyt minun oli pakko ottaa se kiinni nimittäin jäähdyttelisin sen ja sitten kiirehtisimme jo talliin.Taluttelin Karosia maneesissa jonkin aikaa kunnes keräsin kimpsuni ja kampsuni ja kipitimme talliin.Karos pujahti karsinaan minä perässä.Otin siltä suitset, loimen ja suojat pois.Heitin suojat harjauksen jälkeen koppaan ja suitset vein kuolainpesun jälkeen naulaan.Loimen jätin karsinan ovessa olevalle narulle roikkumaan.Kello oli varttia yli kolme.

Pistin Karosin karsinaan kiinni löysällä narulla ja hain sen harjapakin.Suin sitä rauhallisin vedoin ja etenin pikku hiljaa.Kun olin sen sualla harjannut otin kovaharjan sen jälkeen otin pehmeän harjan ja viimeiseksi pölyharjan.Harjasin pään ja jalat vielä pehmeällä harjalla ja pyyhin hepan sienellä.Selvitin jouhet ja puhdistin kaviot.Nyt Karos oikein kiilsi.Otin harjapakista hieronta kintaan ja hain satulahuoneesta pikkuisen tuolin.Istahdin siihen ja aloin hieromaan oria.Rauhallisin ja tarkoin pyörähdyksin sitä hierosin lavan ja kaulan kohdalta sekä läheltä säkää.Ensi alkuun Karos vain seisoi aloillaan ja tutki tallin tapahtumia mutta pian se alkoi painautua hieronta kinnasta vasten ja se laski päätään ja kaulaansa.Vaihdoin välillä kättä ja siirryin hiukan alemmas jalkoihin.Seurailin koko ajan Karosin liikkeitä ja ori näytti toden teolla nauttivan tästä suunnattomasti.Siirryin kohti lautasia rauhallisesti hieroen selänkin huolellisesti.Huh tässähän väsyi aivan käsi.Kun olin päässyt jo lautasiin asti ja olin koko Karosin oikean puolen hieronut huokasin syvään ja lysähdin lepäämään tuolille.Karos katsoi minua kummissaan ja rupesi hamuamaan leipää tai jotain muuta herkkua.Kun se oli kiltisti eikä tökkinyt minua koko ajan turvallaan heitin sille kaurakippoon pari kuivunutta leivän kannikasta.Sitten siirryin Karosin toiselle puolelle.Aloitin reippain mutta rauhallisin ottein kaulalta ja siirryin kohti lapaa ja jalkoja sekä säkää ja selkää.Pitkän mukavan hieronta tuokion jälkeen poistuin hissukseen karsinasta.Orilla oli silmät puoli ummessa ja se seisoi karsinassa ja leputti toista takajalkaansa.Vein harjapakin ja tuolin pois ja menin katsomaan missä kunnossa Karosin varusteet oikein olivat.Sen satula oli suht siisti hiukan oli jalustimet kuraiset ja istuin osa hiukan pölyinen mutta suitset tarvitsivat kyllä pikku puhdistuksen.Nappasin suitset ja kaikki tarvittavat tavarat.Sitten istahdin penkille.

Kastoin sientä hiukan ja pyyhin ensin suitset sitten ryhdyin kunnon työhön.Kuin suitset kimalsivat seinällä musta nahka puhtaana ja suitset pestyinä otin satulan.Puhdistin sen nopeasti ja harjasin kovaharjalla satulahuovan.Liotin jalustimia niin että niistä lähti kaikki lika pois.Kun kello oli puoli 5 tulin satulahuoneesta tallin puolelle ja menin hakemaan Karosin.Heitin sille ulkoloimen selkään ja vein tarhaan.Nappasin sen karsinasta parit lantakasat ja vein ne äkkiä lantalaan.Kävin juomassa hiukan ja sitten mietiskelin mitä voisinkaan tehdä.Ei kulunut viittä sekuntiakaan kun puhelimeni rupesi soimaan.Nappasin sen taskustani ja huomasin Amarin soittavan.
-Wonder , vastasin.
-No Amar tässä moikkasi lähtisitkös mun kanssa ratsastamaan jos ottaisit vaikka Randon?Kuului langan päästä.
-Joo, hihkaisin en ollut ratsastanut taas vähään aikaan.
-No kiva nähdään pian tallilla, Amar sanoi ja niin puhelu päättyi.Kun Amar tuli tallille seisoin jo innoissani tallin oven suussa.Amar hymyili ja sanoi että voisimme mennä laittamaan hevosia valmiiksi nimittäin ne molemmat olivat jo tallissa.Amar ottaisi Rutun.Pujahdin pikku ponin karsinaan harjapakki kainalossa.Moikkasin sitä ja pistin sille sen mini riimun.Sidoin sen nopeasti kiinni ja rupesin oitis harjaamaan sitä.Rando seisoi kiltisti aloillaan mutta vilkuili minua hiukan kummissaan.Kun olin sen harjannut huolellisesti katsoin sen pikku kaviot joissa ei ollut mitään.Amar käveli reippain askelin karsinan ohi kohti satulahuonetta päätin kiiruhtaa hänen peräänsä hakemaan varusteita.Otin satulahuoneen seinältä ponin suitset ja satulan ja kipitin takaisin Randon luokse.Suitset heitin karsinan ovessa olevaan naulaan ja menin pistämään satulaa.Laskin satulan sen selkään ja suoristin vaaleanvihreän satulahuovan.Nappasin vyön mahan ali ja rupesin sitä pikkuhiljaa kiristelemään.Rando heitti päätään ja pullisteli minkä jaksoi.Sain kovin ponnistuksin vyön toiseen reikään.Sitten odottelin hetken ja sain vyön kolmanteen reikään.Nyt otin suitset naulasta ja otin pikkuiselta ponilta riimun päästä.Heitin ohjat kaulalle.Kun olin saanut sille suitset tuli Amar karsinan ulkopuolelle kyselemään mikä oli tilanne.
-öööö tuota vielä pitää suojat pistää, vastasin.
-Selvä odottelen pihalla, Amar sanoi.Pistin Randolle suojat jalkoihin ja katsoin vielä sitä vyötä.Kiristin vyön neljänteen reikään ja päätin katsoa sitä vielä pihalla.

Talutin Randon pihalle Amarin ja Rutun rinnalle.Lyhensin jalustimia ja nousin sitten pikku ponin selkään.Selästä käsin sainkin kiritettyä vyön kuudenteen reikään.Taputin Randoa ja sanoin Amarille että olimme valmiita.Amar istui rentona kimon ratsuponin selässä ja lähti liikkeelle.Lörpöttelimme Amarin kanssa kaikkea maan ja taivaan välissä samalla kun orit köpöttelivät reipasta vauhtia pitkin lumista maalaistietä.Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa hevosen selkään!Annoin Randolle vapaat ohjat ja se meni reippaasti ison ponin perässä.Hevoset olivat virkkuja muttei se haitannut meitä kyllä lainkaan  .Kun olimme päässeet asteltua n.1km verran suoraa tietä loikkasimme jäätyneen ojan yli metsään.Ruttu liukasteli edessämme hetkisen mutta pääsi jäisen kohdan yli.Kokosin ohjat ja nousin kevyeeseen istuntaan mäessä.Amar hoputti hieman ori poikaa ja se ravasi pari askelta.Rando kieltäytyi liikkumasta kovempaa joten sain pohkeet puhki käskeä.
-Eikö Rando tottele?Amar kysyi ja vilkaisi taakse.
-No ei oikein, vastasin hammastapurren.Rando nosti päänsä korkealle ja potkaisi tyhjää.
-Kun pääsemme tältä metsätaipaleelta pois koita sitä saada tiellä raviin, Amar sanoi.Nyökkäsin ja jatkoimme matkaa hiukan pomppuisin tunnelmin.Kun metsätaipale loppui hyppäsi Ruttu takaisin leveälle tielle.Minä ja Rando köpöttelimme perässä.Amar ja Ruttu siirtyivät nätisti raviin.Rando pyöri vain paikoillaan ja oli erittäin itsepäinen.Amar kävi katkaisemassa minulle raipan läheisestä puun oksasta ja toi sen minulle.Kiitin ja heilautin sitä äkäisesti shettiksen lautasille.Rando loikkasi puoli metriä eteenpäin ja lähti ravaamaan reipasta ravia korvat tiukasti niskaan liimattuna.Myötäilin hieman ohjilla ja ajoin sitä pohkeilla eteen.Amar hymyili ja jatkoi ravia Rutun kanssa.Randolla ei toden totta ollut mitkään maailman pehmeimmät askellajit kyllä kevyt ravi meni ihan ok:sti mutta harjoitusravista ei ollut tietokaan.Ravailimme talvisen maiseman halki pitkin leveää kärrytietä.Rando oli hiukan alkanut leppymään ja ravasi pieniä pätkiä jo pehmeämmin korvat höröllä.Kiitin sitä kun se totteli.

Ravattuamme alle puoli kilometriä siirryimme raviin.Annoin Randolle hieman ohjaa ja laskeuduimme jyrkän jäisen alamäen alas pellolle.Ruttu alkoi pomppia edessämme ja Amar käski sitä.
-Tämä on tuttu laukkapaikkamme joten Ruttu hieman protestoi, Amar selitti.Randolle paikka ei tainnut olla ihan niin tuttu nimittäin se käveli pitkin pellon reunaa eikä välittänyt tuon taivaallista edessä poukkoilevasta orista.
-Ravataanpas taas hieman, Amar sanoi ja päästi Rutun liikkeelle.Heilautin raippaa ja Rando lähti päätään heitellen raviin.Pari askelta se meni suht nätisti mutta sitten se kääntyi sivuttain ja rupesi pukittelemaan.Amar huomasi vaikeutemme ja opasti:
-Koita pitää sen pää ylhäällä ja käske liikkeelle.Nykäisin sen päätä ylös maasta ja sitten annoin raipasta.Rando teki pikkuisen pukin ja lähti laukkaamaan.Se ehti menemään vain hetken kunnes sain sen hieman hallintaan.Suoristin ponin ja annoin eteen ajavia apuja.Myötäilin ohjista ja ohjasin sen pohkeitteni varassa reunaan.Nyt se ravasi jo paremmin vaikka siitä näki ettei se oikein ollut vielä hallinnassani.Kehuin sitä ja ravasimme Amarin ja Rutun perään.Nyt yritin pitää Randon pään ylhäällä jottei se pääsisi pukittelemaan niin paljoa.Pidin sillä myös koko ajan jotain muuta ajateltavaa elikkä kääntelin sen päätä teimme hieman jotain pohkeenväistön tapaista ja lisäsin myös vauhtia ja hiljentelin sitä.Hieroin sen kaulaa ja poistuimme Amarin ja Rutun perässä pellolta takaisin tielle.Heilautin puuraippaa ja jatkoimme edelleen ravia.Ruttu pärski edessämme ja Rando alkoi taas pomppia allani.Komensin sitä äkkiä jotta se tottelisi heti.Poni potkaisi jalallaan äkäisesti mutta jatkoi reipasta ravia.Amar oli ilmeisesti huomannut äskeisen tapahtuman ja hihkaisi.
-Hyvä just noin!Naurahdin ja seurasin Amari pimeään metsikköön.
-Pian tulee laukka jakso oletko valmiina?Amar kysyi ja taputti Rutun kaulaa.
-Joo, vastasin ja kiristin ohjia.Parin kymmenen metrin kuluttua käännyimme jyrkästi metsätielle ja Amar nosti laukan Rutun kanssa.Annoin Randolle selkeät laukka-avut ja maiskutin reilusti.Kun Ruttu oli nostanut siistin ja reippaan laukan lähti Randokin mielusti liikkeelle.Se heitti innoissaan takapäätään ja otti jalat alleen.Ori veti ohjat käsistäni ja teki sellaiset pukit että olin lentää metsikköön.Mutta tarrauduin satulan etukaareen ja nojauduin taakse.Ehdin näppärästi keräämään ohjat ja saamaan hassukan hallintaan.Kiisimme pitkin hämärää metsää koittaen pysyä kookkaan ponin ja Amarin perässä.Kun tie alkoi kaartaa oikeaan hidasti Amar ja Ruttu ravin kautta käyntiin.Pidätin ja pidätin innostunutta ponia ja sain sen viime tingassa hidastamaan.Taputin sitä ja jatkoimme matkaa käymäjalkaa.

Lörpöttelimme siinä aikamme Amarin kanssa ja ennen kuin ehdin aavistaakkaan olimme jo tallipihassa.Laskeuduin shettiksen satulasta ja veimme hevoset talliin.Menin riisumaan Randon.Kun olin ottanut siltä satulan ja suitset pois käärin suojatkin pois.Vein varusteet ja harjasin Randon.Pistin sille loimet selkään ja vein pihalle.Kello oli 18.05 joten oli aika pistää Karosin ruuat likoamaan.Menin tekemään sen ja sitten menin katselemaan komeaa hoidokkiani joka laukkaili ympäri tarhaa innoissaan kun pari tammaa oli tuotu pihalle.Kävin antamassa sille heppa herkun ja sitten menin tiputtamaan heinää heinäparvelta.Kun ruuat olivat kondiksessa siistin Karosin tavaroita satulahuoneessa ja lämmittelin jäätyneitä sormiani.Kun kello oli melkein seitsemän nappasin Karosin riimunaruin ja lähdin hakemaan sitä talliin.Nappasin sen kiinni porjoistarhasta ja vein suoraan talliin.Pistin kiinni käytävälle ja riisuin loimen.Tarkistin jalat ja harjasin sen.Nyt ei onneksi ollut käytävällä tungosta joten homma onnistui hyvin.Kello ei ollut aivan seitsemän mutta vain muutamaa minuuttia vaille kun päästin orin karsinaan.Se hyökkäsi oitis maukkaiden ruokien kimppuun.Naurahdin ja keräsin sen loimen penkiltä.Vein sen satulahuoneeseen ja pölytin sen harjat ihan nopeasti takaportailla.Sitten oli minunkin aika lähteä kotiin.

Tutustumista Randoon

2008-12-06T14:13:00.000+02:00

Saavuin ekaa kertaa hieman jännittyneenä uudelle tallille, jossa aloittaisin pipurisen shetukan hoitamisen. Huomasin sen heti tarhassa. - Randoo! huusin sitä. Poni höristeli korviaan ja tuli kiinnostuneena portille. Hain riimunarun ja kun Rando sen huomasi, se kipitti äkkiä karkuun villit pukit heittäen. Avasin varovasti portin ja pujahdin sisään sulkien portin takanani. Maiskuttelin ja kutsuin tarhassa pukittelevaa herraa. Lähestyin sitä varovasti, mutta se ampaisi tarhan toiseen päähän. Pienen jahtausleikin jälkeen se antautui viimein kiinni. Taluttaessa Rando hyppelehti ja pysäyttelin sitä välillä ja käskin sen pysyä paikallaan. Pari kertaa se onnistui ja kehuin heti oria. Kun pääsimme talliin, Rando syöskyi omaan karsinaansa. Päästin sen irti ja hain sille ruokaa. Poni mutusteli tyytyväisenä heiniään kun aloin harjata pölyharjalla. Poni seisoi paikallaan ihan uppoutuneena ruokaansa. Sain sen harjattua pölyharjalla ja kävin sen nopeasti vielä läpi pehmeällä harjalla. Sitten kun ilmestyin kaviokoukun kanssa karsinaan, Randon mielekiinto heräsi ja se ravasi ympäri karsinaa ihan kiusallaan. - Rando! Älä jaksa, sanoin ja nappasin sen riimusta kiinni ja laitoin sen vetosolmulla ja riimunarulla aisoihin. Sain putsattua etukavion, mutta takakavion kanssa se alkoi potkia ja näykkäisi takapuoleeni. Toruin sitähieman ja odotin että se rauhoittuisi. Sitten sain sen jalan ylös ja putsasin sen nopeasti. Samoin tein toisellakin puolella ja selvitin vielä hännän ja harjan. Lähdin taluttelemaan ponia kentälle. Se oli aivan vauhkona ja minun oli vaikea hallita ponia. Talutin sitä riiviötä puolituntia ja vein sen takaisin talliin. Tein sille perusteellisen hoitotoimen piteen ja vein sen takaisin ulos. Tutkin hiukan tallia ja löysinkin Randon varusteet sekä ajovehkeet. Puhdistin ne ja kello olikin sen jälkeen jo paljon. Hain vielä Randon sisälle ja ruokin ponin ennen kun lähdin kotiin.

11.11.

2008-11-11T17:29:00.000+02:00

Koulun päätyttyä pakkasin kirjat kassiin ja käppäilin pois koulualueelta.Autot hurahtelivat ohitseni kun kävelin kohti bussi pysäkkiä.Oli n.-5C pakkasta ja tie oli jäässä.Liukastelin bussipysäkillä olevaan koppiin ja vedin pipoa paremmin päähän.Kymmenen minuutin kamalan odottelun jälkeen bussi vihdoin ja viimein kaasutteli pysäkille.Loikkasin sisälle ja vilautin bussi korttiani.Istahdin huokaisten lämpöiselle penkille.Poskeni olivat varmasti kirkkaan punaiset.Miten tuolla voi olla niin kylmä vaikka oli vain 5 pakkas astetta?Bussi kaasutteli hidasta vauhtia kaupungin halki ja erään kylän ylitse.Vihdoin ja viimein 40min matkan jälkeen olimme perillä.Jäin pienelle maalaispysäkille jota reunustivat suuret peltoalueet ja kapet maalaistiet.Lähdin kulkemaan tien reunaa ja sainkin siinä harppoa seuraavat 15min ennen kuin näin edessäni tallin suuret jykevät portit.Avasin ne ja loikkasin pihalle.Hevoset oli laskettu tarhaan ja ne katsoivat minua kun kävelin niiden ohi heittämättä yhtään herkkua niille.Hymyilin tyytyväisenä kun näin Karosin juoksentelevan yksin eräässä pikku tarhassa.Se meni täyttä pukkilaukkaa kunnes kuuli nimensä huudettavan.Ori liukasteli aidan kulmalle ja haisteli heti taskuni läpi.

-Valitettavasti minulla ei ole tässä takissa sinulle herkkuja, lepertelin sille ja taputin sen kaulaa.Karos pärskähti ja ravasi pois paikalta.Menin viemään reppuni talliin ja vaihdoin päälleni tallivaatteet ja ratsastussaappaat.Viskasin takin päälle ja lähdin hakemaan Karosia talliin.Sain sitä hetken pyydystellä ennen kuin sain kiinni.Annoin kourallisen kauraa ja talutin sen ulos tarhasta.Pistin portin kiinni ja tarvoimme pihan ylitse talliin.Karos puhkui energiaa.Se loikki vierelläni ja olisi mielellään ottanut leikkisästi kiinni takkini hihasta mutta kielsin sitä.Karsinan ovella päästin sen sisälle ja lähdin hakemaan harjoja.Ensin tekisin ainakin perusteellisen harjauksen.Pian palasin mukanani suuri harjapakki täynnä erinäköisiä, kokoisia ja laisia harjoja.Menin takaisin karsinaan mukanani riimunaru ja piikkisuka.Napsautin narun kiinni Karosin riimuseen ja pistin sen kiinni.Aloitin harjailun.Lika ja muta lähti hyvin karvasta.Vaihtelin jatkuvasti harjoja ja kun olin hommaa tehnyt n.½h alkoi Karosin karva näyttää kauniin kiiltävältä.Puhdistin kaviot ja harjasin ne kavioharjalla.Sitten pyyin koko hepan sienellä.Oli aika lähteä lenkille.Vein hoitotarvikkeet pois ja nappasin satulahuoneen seinässä olevasta naulasta Karosin suitset.Suijautin ne sen päähän ja annoin porkkanan.Ori tanssahteli narun päässä ja heitti äkäisesti päätään.Hain sen fleeceloimen ja pistin päälle.Pintelit käärin jalkoihin.Talutin orin riimunarulla pihalle ja tuumin hetken mihin suuntaan lähtisin.Päätin lähteä kiertämään tietä pitkin.

Karosille näytti tuottavan suunnatonta vaikeutta kävellä vierelläni nimittäin se otti reippaita harppauksia ja välillä jopa ravia.Sain sitä siis koko ajan pidätellä.Kävelimme ja kävelimme pitkin jäisen tien reunaa.Olimme kävellyt jo jonkin aikaa kunnes edessäpäin alkoi näkyä ison tien reunoja.Samassa huomasinkin ventovieraan polun kulkevan aivan läheltämme.Loikkasimme pienen ojan yli tielle ja päätin kokeilla tätä polkua.Pidin tiukasti kiinni riimunvarresta ja lähdimme hölkkäämään.Emme meinanneet millään löytää yhteistä säveltä tässä juoksemisessa kunnes lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen.Ravasimme hämärään metsikköön.Puut olivat korkeita ja varjostivat paljon.Tuuli humisi ja olo alkoi tuntua epämukavalta ihan kuin metsä olisi jotenkin aavemainen.Hidastimme käyntiin ja lähdimme ripein askelluksin ylittämään metsää.Olimme kulkenut n.15min eikä polku näyttänyt menevän minnekään muualle kuin vain syvempään ja syvempään metsään.Hieroin Karosin kaulaa kämmenelläni ja kuuntelin.Ei kuulunut pihaustakaan.Päätin poiketa polulta ja niin rämmimme pitkin kylmää metsikköä toivoen löytävän lähemmäs tallia.Olimme kävellyt nyt jo reilu 1h verran eikä tutuista maisemista näkynyt jälkeäkään.Koko ajan vain pimeni ja pimeni ja pelkäsin etten enää löytäisi kotiin olisi aika palata takaisin nyt sitä reittiä mitä olimme kulkenut.Käännyimme siis ympäri ja lähdimme juoksemaan pitkin kanervikkoa.Karoskin oli hiukan rauhoittunut.½h kävelyn jälkeen pääsin vihdoin ja viimein polulle josta olimme lähtenyt oikomaan metsikköön.Apua kumpaan suuntaan nyt?!Päätin valita ympimähkää toisen suunnista ja vain toivoin että se olisi oikea.Juoksimme pitkin tietä ja kun olin jo aivan läkähtynyt pysähdyin viimein.Kävelimme taas hetken matkaa ja pian näin edessäni tutun rakennuksen.
-Haaa nyt tiedän missä olen!

Olimme kylläkin n.5km päässä tallilta mutta ainakin nyt tiesin missä oltiin.Käännyimme tien haarasta vasempaan ja juoksimme aina välillä.45min kuluttua olimmekin jo tallilla.Karos oli ainakin saanut hyvän lenkin.Kentällä oli pistetty esteitä n.20-60cm päätin nopeasti ottaa niitä Karosilla hieman.Nappasin tallin kulmalta raipan ja menimme kentälle.Annoin ensin orin laukkailla kentällä ennen kuin ohjasin sen kohti 20cm ristikkoa.Karos ravasi sen yli tottuneesti.En käyttänyt raippaa vaan ääni apuja ja niitä Karos totteli ihan hyvin.Kannustin sitä jatkamaan kohti 40cm pystyä.Karos laukkasi lyhyen sivun ja loikkasin keskellä olevan pystyesteen ylitse.Sitten vihelsin ja näytin porkkana pussia.Ori palasi luokseni.Annoin sille palkan ja otin sen kiinni.Kokeilin vielä talutuksella 20cm ja 40cm esteitä.Ne meni loistavasti myös 20cm sarjaeste meni täydellisesti.Hypytin Karosia vielä pari kertaa 60cm esteen yli ennen kuin jäähdyttelin sen ja vein talliin.Ori puhisi innoissaan.Oli varmasti ollut mukavan pitkä lenkki.Olipas kello paljon no totta lenkissämme oli mennyt aikaa.Otin Karosilta loimen ja pintelit pois ja suitset myös.Sitten harjailin sitä tarkistin kaviot ja vein tarhaan.Loin lannat sen karsinasta ja parista tarhasta.Sitten pistin sen ilta ruuat turpoamaan ja kävin puhdistamassa sen suitset.Pesin sen kaurakipon ja vesiautomaatin.Sitten olikin jo aika ruokkia hevoset ja lähteä itsekin kotiin päin.Hain Karosin talliin ja tarkistin käytävällä ettei sen jaloissa ollut naarmuja eikä mitään.Sitten päästin sen karsinaan ja annoin ruuat.Halasin sitä toivotin hyvät yöt ja lähdin kotiin päin.

5.11.

2008-11-06T09:52:00.000+02:00

Ensimmäinen päivä on aina vähän jännittävä, eikös vaan. No tietysti myös sitten itse jännittää kun uusi hoitohevonen odottaa ensimmäistä tapaamista ja tallin tavatkin ovat vielä vähän opetteluvaiheessa. Päättäväisesti kuitenkin Gilda ponin luokse olin matkalla bussilla joka kuulemma tulee aivan tallin lähelle. Jäin pois (toivottavasti) oikealla pysäkillä ja lähdin kulkemaan ohjeiden mukaisesti mukavaa hiekkatietä eteenpäin. Tien reunoja korostivat lehtensä pudottaneet suuret koivut ja jo nuukahtaneet korkeat kasvit.

Astuin tallin porteista sisään ja eteeni ilmestyi ihana pihamaa jossa lämpimän tervetulias "kutsun" pystyi aistimaan. Valkoinen tallirakennus punaisella katolla hohti ihanasti syksyn harmaissa väreissä ja tallista kantautui hirnuntaa ja kavioiden kopsuttelua. Astuin sisään talliin ja kiertelin paikkoja etsien Gilda ponini karsinaa. Käytävälle turpaansa tunkeva Gilda erottui selkeästi joukosta ja kiiruhdin heti uutta hoitohevostani tervehtimään. Astuin Gildan karsinaan ja rapsuttelin sitä kaulalta, tietysti pieni pörröinen varsa halusi tutkia ensin taskuni ja sen jälkeen vielä kädet, jalat, puntitja hihat. Makupaloja ei löytynyt ja loukkaantuneena Gilda jatkoi heiniensä rouskuttamista. Rapsuttelin sitä vielä jonkin aikaa leperrellen sille tulevista tämän päivän tapahtumista ja jätin sen sitten karsinaansa jatkamaan syömistä.

Vaeltelin tallissa tutkimassa paikkoja vielä vähän lisää ja nappasin mukaan pari harjaa jotta voisin putsata puruissa piahtaroineen ponini. Saavuttuani takaisin karsinalle Gilda oli taas lempi puuhassaan, ilmeisesti tuleva talvikarva hieman kutitteli ja pihataroiminen auttoi hieman. Harjasin tamman ensin pölärillä perusteellisesti läpi ja sen jälkeen setvin hännän ja harjan jota oli vielä niukasti, eiväthän varsat synnynnisiä tukkajumalia ole. Pään harjasin pehmeällä pääharjalla ja silmät puhdistin kostealla sienellä. Kavioiden kanssa oli hiukan hankalaa, pieni ja nuori poni joka ei selkeästikään ollut kovin montaa kertaa vielä tekemisissä kaviokoukun kanssa.

Kun perusteellinen putsaus ja tarkistus oli tehty ajattelin lähteä köpöttelemään tallin pihapiiriin ja oppimaan jotain hoitohevosestani ja tallin alueesta. Kävin palauttamassa harjat ynnämuut välineet ja nappasin karsinan edestä riimun ja narun. Pienen taistelun jälkeen riimu oli vastahakoisesti lähtevän Gildan päässä ja seikkailu alkoi. Tallin käytävällä poni tutki kaikki mahdolliset nurkat ja paikat, aivan kuin se ei olisi muka ennen poistunut karsinastaan. Ulkona oli leuto sää, pakkasta ei oltu luvattu eikä sitä sen kummemmin ollutkaan. Tallustelimme Gilden kanssa hiljaa tallin pihalla, kävimme katsastamassa tarhat, kurkkasimme maneesiin ja teimme kierroksen kentällä. Siellä ponin sisäinen pieni villi otus pääsi valloilleen ja sen pidättelemisessä oli kova takkaa. Mietin että miten varsalla voi olla noin paljon voimaan, kaipa se vaan sattuu olemaan joku pinaatin popsija. Kun johtajuudesta päästiin taas yhteisymmärrykseen jatkoimme matkaa. Kiertelimme vielä lantalan ja laitumien kautta ja palasimme talliin jossa putsasin Gildan vielä uudestaan ja vein sille päiväruoat.

Lyhyt päiväni sai päätöksen kun rapsutin Gildaa ja toivotin sille hyvää loppu päivää. Ensimmäinen hoitokertamme oli super mukava, toivottavasti seuraavat tulevat olemaan samanlaisia.

23.10.

2008-10-24T09:59:00.000+03:00

Ainaisten aikaisten aamuherätysten turruttamana heräsin aamulla ennen kuin armas herätyskelloni ehti pirahtaakaan. Häikäisevän upea alkava syysaamu ilmoitteli itsestään ohuiden ikkunaverhojen raosta (pahus, vihreät, paksut kesäverhot voineisi jo vaihtaa syksyisempiin ruskeisiin) enkä voinut jäädä makoilemaan sängyn pohjalle! Siispä kaappasin pikavauhtia vaatteet niskaan ja kuraisessa eteisessä kutsuin luokseni vielä lämpöä hohkavan takan ääressä lekotelleen koirani Borggasin, joka heilutti iloisesti häntäänsä ja haukahti leikkisästi tajutessaan että pääsisi ulos.

Kiidettyämme järven rantaan reipasta hölkkää ja pikajunavauhtia (kummin liikkui koira, kummin emäntä?), kasteltuamme itsemme siellä läpimäriksi (lue: Borggasin kasteltua meidät kummatkin läpimäriksi) ja muuten vain riehuttuamme kohmeisella tantereella hetken aikaa, saavuimme taas tallin pihaan, jonne oli jo valunut muutakin porukkaa: ahkerat tallityöntekijät Elina ja Ulrika aloittelivat töitään raahamalla heinäpaaleja ja karsinansiivoustarvikkeita pihan toisella puolella sijaitsevasta varastorakennuksesta talliin. Huomenet ja ilostuneen karvakasan haukunta leikkasivat ilmaa kiiruhtaessani pukemaan jotain lämpimämpää ja ennen kaikkea kuivempaa päälleni.

Kiskottuani koipieni suojiksi ikivanhat siniset ratsastushousut ja niskaani vähintään yhtä vanhan vihreän kevyttoppatakin kiiruhdin tallin toimistoon keittämään teetä ja tarjoilemaan muullekin talliväelle kiireessä tekaisemiani voileipiä. Hevosten rouskuttaessa tyytyväisinä omia rehuannoksiaan, jutustelin minä Elinan ja Ulrikan kanssa viileähkössä tallin toimistossa ja haaveilin vanhan kakluunin asennuttamisesta sinne. Miten ihanaa olisikaan nautiskella takkatulen loimussa kuumaa kaakaota jäädyttävän kylmän ajoretken jälkeen.. Siinä jutellessamme haaveilimme runsaslumisesta talvesta ja Elina ja Ulrika lievästi ilmaistuna riemastuivat ja hyppäsivät kattoon kun mietiskelin ääneen islanninhevostamman ostoa - olimme kaikki yhtä mieltä siitä että tölttäävä karvakasa olisi yliveto, erityisesti koska tallin edellisen sellaisen kuolemasta oli kuitenkin jo melkein vuosi!

"Noniin, jätetäänpä hevoshaaveet nyt hetkeksi sikseen ja mennään pitämään huolta niistä hevosista jotka tallissa jo meitä odottavat", totesin painokkaalla äänellä yrittäen pitää niin omat kuin muidenkin jalat edes jotenkin maan kamaralla. Upean ilman kunniaksi päätimme lähteä kaikki kolme yhdessä maastoon: minä maastovarmalla silmäterälläni Epulla, Elina reippaasti porskuttelevalla Peikolla ja Ulrika eläväisellä Rutulla. Tämän kolmikon kanssa maastoreissusta tulikin varsin vauhdikas! Hevosten päätösvallan vuoksi turhankin pitkäksi venynyt laukkapätkä ihmeen tasaisella ja pehmeällä sänkipellolla kirvoitti vedet ratsastajien silmiin ja hevoset päättivät tupsahtaa ojan yli metsäautotielle, jossa tulikin äkkihidastus tien vallanneiden oksien vuoksi. Koko matkan kaikki hevoset steppailivat enemmän tai vähemmän ja pakko myöntää että sain todella tehdä töitä pitääkseni Epun aisoissa: istuin tiiviisti satulassa ja taoin tasaiseen tahtiin puolipidätettä Epun sahatessa tien laidalta toiselle iloisin, korkein raviaskelin. Aivan lähellä kotia saimme parin tunnin lenkistä vähän väsähtäneet ratsumme hidastamaan kunnolla käyntiin ja uskalsimme antaa niille löysät ohjat. Siinä samalla ehdimme vähän ihastella ja ihmetellä päivän kauneuttakin: aurinko lämmitti mukavasti selkää siellä missä ei ollut enää varjoa, metsän varjoisassa siimeksessä taas maa loisti kuurasta valkoisena. Hevosten kaviot narskuivat kohmeisella, kovalla tiellä ja hengittäessä ilmaan pölähti lämpimiä höyrypilviä.

Saavuimme pihaan hikisten hevostemme kera ja hyppäsimme satuloista. Kun ratsut oli saatu riisuttua, kuivattua ja kunnolla loimitettua, päästimme ne tarhoihin rauhoittumaan ja auringon paisteesta nauttimaan. Yhtäkkiä minut valtasi suuri inspiraatio ja innostus kunnon kouluratsastusharjoitteluun, joten kaappasin takaisin tarhoilta tallille kulkiessani Demitesin mukaani - jo kovasti kasvanut nuorineito Demthene jäi tyynesti torkkumaan tarhakaverinsa Eledhwenin kylkeen äitinsä lähtiessä töihin. En ilmeisestikään ollut ainut kouluratsastuskärpäsen riivaama sinä aamuna, sillä kovaan ääneen Spencerille höpöttävä Elina kanniskeli tallissa koulusatulaa ja kankisuitsia orin karsinalle päin. Ulrika vilkaisi meitä ilmeisen närkästyneenä: karsinoiden siivouksen aloittelu jäisi yksin hänen huolekseen.. Virnistin hänelle muka lohduttavasti, minkä ansiosta sain osakseni entistäkin myrkyllisemmän katseen.

Maneesissa loikkasin hiukan kömpelösti aiempaa ratsuani reilusti suuremman tammani selkään ja väänneltyäni ja käänneltyäni hetken jalkojani ja itseäni muutenkin löysin mukavan asennon ja annoin Demille käskyn lähteä liikkeelle. Tamma lähti reippaasti eteenpäin piiitkin ja keinuvin askelin. Parantelin vielä ryhtiäni ja aloin sitten verrytellä Demiä käynnissä löysin ohjin, käyttäen pääasiassa painoapuani. Ratsuni totteli auliisti ja kääntyi ja vääntyi tasaisesti niin voltille kuin kahdeksikollekin. Kokosin ohjat ja treenattuani hetken aikaa pysähdyksiä ja peruutuksia pyysin Demin raviin: ravi nousi välittömästi ja nautin pitkista askelista joissa olin jo oppinut myötäilemään. Pohkeenväistöjen ja raviympyröiden jälkeen vahdattuani asetusta ja taivutusta kotkan silmin annoin sekä itselleni että Demille luvan hengähtää käynnissä pitkin ohjin. Maneesin ikkunoista valui sisään lämpöistä auringonvaloa joka kimmelsi koottua ravia keikuttelevan Spencerin kavioiden nostattamissa hiekkaryöpyissä. En voinut kuin hymyillä onnellisena katsellessani orin ryhdikästä menoa, tuntiessani allani ikioman tammani keinuvat askeleet ja kuunnellessani kotoisaa satuloiden narinaa, hevosten puuskutusta ja kavioiden tömähtelyä maneesin pehmeällä pohjalla. Voisiko tämän onnellisempi enää ihminen olla, erityisesti kun ulkona täydellisessä syysilmassa laidunsi liuta toinen toistaan hienompia, erilaisia hevos- ja ponipersoonia?

Ihasteltuani tarpeekseni elämäni tämänhetkistä täydellisyyttä havahduin taas ratsastamaan: vaadittuani Demiä hetken kokoamaan ja lisäämään niin käyntiään kuin raviaankin nostin laukan keskiympyrällä. Siinä pyysin ympyrän isontamista ja pienentämistä sekä temponvaihteluita. Demi toimi täydellisesti, pärskähteli välillä ja harppoi pitkillä askelillaan tasaisesti ja kauniisti taipuneena. Innostuin treenaamaan vielä laukanvaihtoja lävistäjällä ennen kuin maltoin hidastaa viileässä ilmassa höyryävän ratsuni rentoon raviin löysin ohjin ja lopulta käyntiin. Yhteistuumin Elinan kanssa päätimme käydä loppukävelyllä järven rannassa ja siinä kävellessä tulikin ylistettyä hevosia puolin jos toisin ja suunniteltua taas seuraavaa kouluvalmennusta omalle tallille..

Loppupäivä sujui normaaliin, kiireiseen tapaansa. Demthene käyttäytyi hienosti joskin vähän hupsusti maastokävelylenkillä työntäessään turpansa joka paikkaan ja saadessaan sitten pienimuotoisia sätkyjä. Gilda käyttäytyi samaisella lenkillä harvinaisen hienosti, vaikka yleensä onkin varsin samanlainen nuuskija kuin Demthene - nyt Gilda, tuo elävä karvapallo, vain porskutti menemään pikkuisilla poniaskelillaan ystävänsä edellä, haluten selvästi olla joukon johtaja. Onneksi se sentään kuunteli taluttajaansa.. Tuleva raviponitähti Stefan ottikin sitten yhteen Ulrikan kanssa alkaessaan todella esittää suurtakin oria - riimunnarun säestyksellä sekin pikkuponi saatiin onneksi kuriin, vieläpä kovaan sellaiseen. Muiden varsojen osalta päivä sujui täysin ongelmitta ja sain olla todella ylpeä nuorisokatraastani. Eikä loppujen vanhempienkaan hevosten käyttäytymisessä moitteen sijaa ollut, Rando vietti lokoisaa vapaapäivää tarhassa pötkötellen ja välillä pukitellen, Kromezzon kanssa hyppäsin metrisiä esteitä maneesissa ja ruuna hyppäsi kuin unelma konsanaan!

Tänään oli hyvä päivä lähes kaiken mennessä kerrankin nappiin :)

Syysloma

2008-10-23T17:30:00.000+03:00

Oli ensimmäinen syysloma päivä ja äitini ihmetteli miksi en nukkunut pitkään ja ollut sitten vaikka ystävieni kanssa mutta lähdin kotoa talli vaatteet päällä klo.06.45.Olin tallilla viittä yli seitsemän.Syystuuli oli riepotellut edellisiltana puita ja nyt tiet olivat täynnä liukkaita märkiä syyslehiä jotka värjäsivät koko maiseman omilla ruskan väreillään.Heti tallille tultuani hain rehuvarastosta Karosin turvonneet ruuat ja heinät.Vein ne innokkaalle orille.Avasin karsinan oven enkä päästänyt poikaa syömään ruokiaan vielä kädestäni vaan pistin heinät heinäverkkoon ja kaadoin ruoka-seoksen kaurakippoon.Tarkistin että vesiautomaatti toimi ja jätin Karosin pienen taputtelun jälkeen syömään.Vein reppuni toimistoon ja jätin myös talvitakkini sinne.Kiirehdin pihalle.Tuuli oli edelleen kova.Kävin tarkistamassa takatarhan jonne veisin taas Karosin.Kiersin sen ympäri ja huomasin että kaksi tolppaa olivat kokeneet kovia kun pieni koivu oli niiden lähelle kaatuneet ja okset olivat tarranneet kiinni myös tarhan sähkölankaan.Onneksi koiva oli siirretty sen verran kauaksi ettei se enää osunut tarhaan.Hain vasaran ja hakkasin tolpat syvemmälle maahan.Kiristin sähkölangan ja tarkistin koko tarhan.Sitten katsoin että sähköt toimivat ja menin ilmoittamaan Amarille että se tarha oli ollut hiukan koetuksella ja Amar tarkisti että sitä voisi nyt käyttää ja kyllä sitä voi.

Karos oli ruokansa syönyt ja asteli nyt levottomana karsinassaan.Menin sen luokse ja annoin taas hiukan haistella.Sitten asetin riimun päähän ja vein pihalle.Kiinnitin kiinni ulkona oleviin hoitopuomeihin ja hain Karosin harjapakin.Otin kumisuan ja rupesin pyörivin vedoin harjaamaan oria.Karos korskui ja viskoi päätään.Rauhoittelin sitä ja jatkoin sukimista.Samalla tein tarkastuksen ettei Karos ollut karsinassaan mitenkään itseään telonnut tai vastaavaa.Vaihdoin harjan kovaharjaan jolla lähti hyvin hiekka ja muta pois.Ei Karos nyt kovin likainen ollut mutta kumminkin halusin sen perusteellisesti sukia.Lopuksi otin pölyharjan jolla harjailin rauhallisin vedoin ja huomasin kuinka pikku pöly lähti pikkuhiljaa karvasta.Harjasin jalat ja pään sekä mahanalusen hiukan pehmeämmällä harjalla ja siirryin lopuksi vielä sieneen jonka kävin kastelemassa.Pyyhin sillä koko hepon läpi ja sitten toisella sienellä silmät, korvat, turvan ja hännänalusen. -Noin pian on valmista, sanoin ja silittelin Karosia.Otin kaviokoukun ja asetuin seisomaan Karosin etujalan viereen.Nojasin siihen ja tartuin tukevasti jalasta kiinni.Hetken sain "houkutella" ennen kuin jalka nousi.Kehuin tosi paljon annoin porkkanan palan ja puhdistin kavion jossa ei ollut oikein mitään.Hevosia alettiin taluttelemaan pikkuhiljaa tarhoihin.Tervehdin tallityöntekijöitä ja muita samalla kun he kävelivät ohitse.Astelin Karosin takajalan viereen ja pyysin sitä nostamaan sen.Ori vain peruutti ja hiukan uhkaili potkulla.Tartuin jalkaan kiinni ja sain sen ylös ja hinattua hiukan taakse.Pistin polven päälle ja puhdistin sen.Taputin sitä ennen kuin laskin jalan varovaisesti maahan ja siirryin kaulan ali toiselle puolelle ottamaan toista etujalkaa.Kun olin kaviot puhdistanut selivtin vielä pahimmat takut jouhista sorimillani.Sitten kokosin tarvikkeet pakkiin pistin sen seinän viereen odottamaan ja irroitin Karosin.Ori loikkasi metrin sivulle ja pisti korvansa luimuun.Seisoin aloillaan ja pidin tiukasti kiinni riimunvarresta antaen orin ensin rauhoittua ennen kuin lähdettäisiin tarhalle päin.Kun se rauhoittui taputin sitä ja astelimme melko hidasta vauhtia tarhalle.Kyllä Karosia sai aika paljon pidätellä jotta hitaasti päästiin tarhalle mutta kyllä se onnistui.Kiitin Karosia hetken kärsivällisyydestä ja päästin sen tarhaan Epun kanssa.Työnsin portin kiinni ja laitoin puu palan paikalleen joka oli kuin "varmistuslukko" portille.

Sitten napsautin sähköt päälle ja kurkkasin vesisankoon.Hyvä se oli pesty ja laitettu vesi valmiiksi.Kurkkasin vielä heinäkaukaloon joka oli kyllä aikas likainen taisi olla Epulla ja Karosilla ollut jaloillaankin pientä asiaa kaukaloon : D.Raahasin sen aidan ali kauemmaksi tarhasta ja otin kaiken ylimääräisen likaisen heinän, risut, lehdet, havunneulaset ja mudan ja veden pois.Hain Vesiletkun ja suihkutin sen vedellä pois ja auttaen juuriharjalla.Kaadoin likaveden pois ja pesin vielä uudestaan huolella.Sitten kuivasin sen ja asetin sadesuojan paikoilleen.Raahasin sen takaisin tarhaan ja pistin maahan paikoilleen.Molemmat pollet kiinnostuivat oitis ja rymistelivät paikoilleen.Kun ne huomasivat ettei siellä mitään ollut ne pärskähtivät ja astelivat tiehnsä.

Menin talliin ja vilkaisin kelloani se oli 08.45.Vapaita kottikärryje ei ollut juuri nyt eikä talikoita joten menin irroittamaan Karosin karsinast kaurakipon ja astelin pihalle.Istuin rappusille pistin kuumaa vettä kippoon.Laitoin pesuainetta ja juuriharjan avulla aloin pestä pinttyneitä ruokia irti kiposta.Välillä annoin sen hetken liota ja yritin sitten taas uudestaan hangata irti ja loppujen lopuksi pitkän työn jälkeen ei kipossa ollut yhtään ruoka tahraa.Huuhdoin sen kylmällä vedellä ja pyyhin.Menin pistämään paikoilleen ja hain kaikki Karosin omat ämpärit joita oli 5 kappaletta.Käytin niistä yhtä ja muut jätin karsinaan odottamaan.Pistin Yhden ämpärin vesiautommaatin alle ja irroitin automaatista päälliosan.Pesin kaiken pölyn, karvat, ruuan tähteet ja roskat pois siitä ja tipun avulla siivosin putken siinä ei menny kauaa koska ne olivat niin helppoja käyttää.Pesin sen päälliosan pesuaineella ja huuhtelin huolelle varmistin että se toimi ja vein likaveden viemäriin.Sitten pesin vielä nopeasti kaikki ämpärit ja vein kuivumaan.Tänään olisi päivä jolloin kaikki kuivikkeet otettaisiin pois karsinasta karsinat harjattaisiin puhtaiksi ja veden avulla koko karsina katsottasiin että se oli siisti.Klo.10. vapautui kottarit ja talikko.Kiitin paljon ja otin ne käyttööni.Otin lapiolla kaikki kuivikkeet kottikärryihin ja kärräsin pari kärryllistä lantalaan.Oli kyllä jo aikakin vaihtaa kaikki kuivikkeet.Harjasin luudalla kaikki turpeet pois karsiasta ja hain vesiletkun.Suihkutin karsinan ja kovan luudan avulla sai lian hyvin irti.Pesin koko karsinan nurkasta nurkkaan ja seinästä kattoon.Sitten pyyhin ikkunan ja jätin karsinan tuulettumaan.Vein tavarat omille paikoille ja lakaisin omat jälkeni pois käytävältä.Huhhuh se oli ollut aika rankka työ mutta hyödyllinen.Katsoin kelloani ohhoh olipas aika jo vierähtänytkin kello oli 10.45.Nyt piti pitää kiirettä.Juoksin pihan poikki riimu ja riimunaru kädessäni takatarhalle.Vihelsin ja etsin katseellani Karosia.Ori ei ollut kuulevinaankaan minua joten nappasin lähimmän ämpärin ja laitoin sinne hiukan kauraa.Heiluttelin sitä ja salamana orin huomia kiinnittyi minuun ja kauraämpäriin.Karos ravasi portille pää korkealla ja korvat hörössä.Annoin sille kauraa ja samalla sujauti riimun kaulalle.Olin ottanut jo sähköt pois joten pujahdin aidan ali tarhaan ja annoin Karosin syödä loput kaurat.Sitten pistin riimun päähän ja avasin portin.Talutin Karosin talliin.Jätin käytävälle koska karsinassa ei ollut vielä kuivikkeita.Pistin kiinni ja pyysin yhtä karsinan siivoojaa katsomaan Karosin perään ja kun hän suostui hain Karosin harjat ja suitset sekä satulahuovan ja vyön.Palasin sen luokse kiitin tyttöä siitä että hän oli suostunut katsomaan Karosia.Sitten harjasin sen huolellisesti kovaharjalla.Onnekseni se oli ollut nätisti tarhassa joten vain mahanalunen ja jalat olivat pikkuisen kuraisia mutta ne pesin ja harjasin huolellisesti.Tarkistin jalat ja pistin suitset päähän.

Asetin satulahuovan orin selkään ja pistin vyön löysälle kiinni.Taputin Karosia ja pistin pintelit jalkoihin.Hain kypäräni ja raipan sekä liinan.Sitten talutin sen maneesiin joka oli vapaana.Suljin maneesin isot ovet ja Karos säpsyili ääntä.Se potki takasillaan ja piti korvansa luimussa. -Soo soo poika ei hätää ne ovat vain nämä isot ovet jotka rätisevät entistä enemmän kun tuulee, uskothan ei tarvitse pelätä, lepertelin Karosille.Talutin sen keskelle maneesia ja kiristin vyötä sen verran että se pysyisi vauhdissa selässä.Sitten pistin liinan kiinni suitsiin ja taluttelin Karosia pitkään.Kun se rauhoittui hiukan teimme ravissa ympyröitä.Menin Karosin vierellä.Pienten verryttelytuokioin jälkeen päästin Karosin irti ja annoin sen vapaasti mennä pitkin maneesia.Raahasin keskelle kenttää estetolppia ja puomeja n.10 estetolppaa joista siis pystyisi tekemään 5 estettä ja 10 puomia.Kaivoin taskustani porkkanan ja vihelsin.Näytin porkkanaa Karosille ja sain orin hetken houkuttelun jälkeen kiinni.Taluttelin sitä estetolppien välistä pari kertaa ja laitoin sitten puomeja.Käynnissä Karos askelsi puomen yli oikein sulavasti.Taputin sitä ja menimme toiseen suuntaan.Nyt menimme jopa ravissa.Ravipuomit olivat pikkuisen hankalempia mutta onnistuivat kuitenkin.Kävelytin Karosia hetken ja nostimme laukkaa ympyrällä.Sitten päästin orin kiinni ja ohjasin sitä raipan avulla menemään puomeja kyllä se aika hankalaa oli mutta loppujen lopuksi kun molemmat tajusimme mitä piti tehdä alkoi sujua.Karos näytti tykkäävän puomeista.Annoin sen taas olla vapaasti maneesissa ja kävin nostamassa esteitä niin että pistin toisen pään 5cm ja toisen annoin olla maassa kun esteitä oli viisi tein niin että ensimmäinen este oli niin että vasen puoli ja korotettu sitten oikea puoli ja niin edes päin.Ajoin Karosin sinne ja ori innostui oitis.Reippaassa askelluksessa Karos meni todella upeasti.Kehuin sitä ja päätin lopettaa tähän.Otin Karosin kiinni korjasin esteet pois ja lähdimme maastoon hiukan käppäilemään pariksikymmeneksi minuutiksi.

Kiersimme n.20min lenkin kiertäen peltojen kautta ja metsänhalki.Kävelimme vain.Kun saavuimme tallille oli kello 12.00.Riisuin Karosin tallissa ja heitin loimen selkään.Vein sen tarhaan ja kävin viemässä satulahuovan pienen harjailun jälkeen omalle paikalle.Suitset pyyhin ja kuolaimet pesin sitten menin pistämään ruuat turpoamaan.Söin voi leipäni ja join mehupulloni tyhjäksi.Kävin pistämässä Karosin karsinaan kuivikkeet ja suljin ikkunan.Kun kello oli yksi menin laittamaan Karosille tarhaan ruuat.Pari tuntia autoin kaikkia jotka apua tarvitsivat karsinoiden siivoamisessa hevosten tarhauksessa ynm.Aika paljon hain puhtaita kuivikkeita ja levitin niitä karsinoihin.Kun ilta alkoi hämärtämään hain Karosin tarhasta ja lähdin sen kanssa kiertämään maastossa semmoisen ½h lenkin.Kävimme metsässä kävelemässä ja kapusimme jyrkälle mäelle ja tulimme sieltä tallille.Annoin Karosin syödä tallipihassa hiukan maasta ruohoa ja heinää mitä nyt vielä oli jäljellä.Sitten vein sen takaisin tarhaan kello oli nimittäin 18.15.Kävin pistämässä Karosin iltaruuat valmiiksi ja pyyhin sen varusteet.Kiillotin sen nahkariimun ja pölytin harjat ja harjasin loimesta karvat pois.Ei aikaakaan kun kello oli jo 19 ja hevoset haettiin talliin.Käytävällä harjasin Karosin tarkistin sen mahdollisilta kolhuilta ja päästin syömään ilta ruokaa.Sitten sanoin hyvät yöt ja kipitin kotiin.