11.11.

Koulun päätyttyä pakkasin kirjat kassiin ja käppäilin pois koulualueelta.Autot hurahtelivat ohitseni kun kävelin kohti bussi pysäkkiä.Oli n.-5C pakkasta ja tie oli jäässä.Liukastelin bussipysäkillä olevaan koppiin ja vedin pipoa paremmin päähän.Kymmenen minuutin kamalan odottelun jälkeen bussi vihdoin ja viimein kaasutteli pysäkille.Loikkasin sisälle ja vilautin bussi korttiani.Istahdin huokaisten lämpöiselle penkille.Poskeni olivat varmasti kirkkaan punaiset.Miten tuolla voi olla niin kylmä vaikka oli vain 5 pakkas astetta?Bussi kaasutteli hidasta vauhtia kaupungin halki ja erään kylän ylitse.Vihdoin ja viimein 40min matkan jälkeen olimme perillä.Jäin pienelle maalaispysäkille jota reunustivat suuret peltoalueet ja kapet maalaistiet.Lähdin kulkemaan tien reunaa ja sainkin siinä harppoa seuraavat 15min ennen kuin näin edessäni tallin suuret jykevät portit.Avasin ne ja loikkasin pihalle.Hevoset oli laskettu tarhaan ja ne katsoivat minua kun kävelin niiden ohi heittämättä yhtään herkkua niille.Hymyilin tyytyväisenä kun näin Karosin juoksentelevan yksin eräässä pikku tarhassa.Se meni täyttä pukkilaukkaa kunnes kuuli nimensä huudettavan.Ori liukasteli aidan kulmalle ja haisteli heti taskuni läpi.

-Valitettavasti minulla ei ole tässä takissa sinulle herkkuja, lepertelin sille ja taputin sen kaulaa.Karos pärskähti ja ravasi pois paikalta.Menin viemään reppuni talliin ja vaihdoin päälleni tallivaatteet ja ratsastussaappaat.Viskasin takin päälle ja lähdin hakemaan Karosia talliin.Sain sitä hetken pyydystellä ennen kuin sain kiinni.Annoin kourallisen kauraa ja talutin sen ulos tarhasta.Pistin portin kiinni ja tarvoimme pihan ylitse talliin.Karos puhkui energiaa.Se loikki vierelläni ja olisi mielellään ottanut leikkisästi kiinni takkini hihasta mutta kielsin sitä.Karsinan ovella päästin sen sisälle ja lähdin hakemaan harjoja.Ensin tekisin ainakin perusteellisen harjauksen.Pian palasin mukanani suuri harjapakki täynnä erinäköisiä, kokoisia ja laisia harjoja.Menin takaisin karsinaan mukanani riimunaru ja piikkisuka.Napsautin narun kiinni Karosin riimuseen ja pistin sen kiinni.Aloitin harjailun.Lika ja muta lähti hyvin karvasta.Vaihtelin jatkuvasti harjoja ja kun olin hommaa tehnyt n.½h alkoi Karosin karva näyttää kauniin kiiltävältä.Puhdistin kaviot ja harjasin ne kavioharjalla.Sitten pyyin koko hepan sienellä.Oli aika lähteä lenkille.Vein hoitotarvikkeet pois ja nappasin satulahuoneen seinässä olevasta naulasta Karosin suitset.Suijautin ne sen päähän ja annoin porkkanan.Ori tanssahteli narun päässä ja heitti äkäisesti päätään.Hain sen fleeceloimen ja pistin päälle.Pintelit käärin jalkoihin.Talutin orin riimunarulla pihalle ja tuumin hetken mihin suuntaan lähtisin.Päätin lähteä kiertämään tietä pitkin.

Karosille näytti tuottavan suunnatonta vaikeutta kävellä vierelläni nimittäin se otti reippaita harppauksia ja välillä jopa ravia.Sain sitä siis koko ajan pidätellä.Kävelimme ja kävelimme pitkin jäisen tien reunaa.Olimme kävellyt jo jonkin aikaa kunnes edessäpäin alkoi näkyä ison tien reunoja.Samassa huomasinkin ventovieraan polun kulkevan aivan läheltämme.Loikkasimme pienen ojan yli tielle ja päätin kokeilla tätä polkua.Pidin tiukasti kiinni riimunvarresta ja lähdimme hölkkäämään.Emme meinanneet millään löytää yhteistä säveltä tässä juoksemisessa kunnes lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen.Ravasimme hämärään metsikköön.Puut olivat korkeita ja varjostivat paljon.Tuuli humisi ja olo alkoi tuntua epämukavalta ihan kuin metsä olisi jotenkin aavemainen.Hidastimme käyntiin ja lähdimme ripein askelluksin ylittämään metsää.Olimme kulkenut n.15min eikä polku näyttänyt menevän minnekään muualle kuin vain syvempään ja syvempään metsään.Hieroin Karosin kaulaa kämmenelläni ja kuuntelin.Ei kuulunut pihaustakaan.Päätin poiketa polulta ja niin rämmimme pitkin kylmää metsikköä toivoen löytävän lähemmäs tallia.Olimme kävellyt nyt jo reilu 1h verran eikä tutuista maisemista näkynyt jälkeäkään.Koko ajan vain pimeni ja pimeni ja pelkäsin etten enää löytäisi kotiin olisi aika palata takaisin nyt sitä reittiä mitä olimme kulkenut.Käännyimme siis ympäri ja lähdimme juoksemaan pitkin kanervikkoa.Karoskin oli hiukan rauhoittunut.½h kävelyn jälkeen pääsin vihdoin ja viimein polulle josta olimme lähtenyt oikomaan metsikköön.Apua kumpaan suuntaan nyt?!Päätin valita ympimähkää toisen suunnista ja vain toivoin että se olisi oikea.Juoksimme pitkin tietä ja kun olin jo aivan läkähtynyt pysähdyin viimein.Kävelimme taas hetken matkaa ja pian näin edessäni tutun rakennuksen.
-Haaa nyt tiedän missä olen!

Olimme kylläkin n.5km päässä tallilta mutta ainakin nyt tiesin missä oltiin.Käännyimme tien haarasta vasempaan ja juoksimme aina välillä.45min kuluttua olimmekin jo tallilla.Karos oli ainakin saanut hyvän lenkin.Kentällä oli pistetty esteitä n.20-60cm päätin nopeasti ottaa niitä Karosilla hieman.Nappasin tallin kulmalta raipan ja menimme kentälle.Annoin ensin orin laukkailla kentällä ennen kuin ohjasin sen kohti 20cm ristikkoa.Karos ravasi sen yli tottuneesti.En käyttänyt raippaa vaan ääni apuja ja niitä Karos totteli ihan hyvin.Kannustin sitä jatkamaan kohti 40cm pystyä.Karos laukkasi lyhyen sivun ja loikkasin keskellä olevan pystyesteen ylitse.Sitten vihelsin ja näytin porkkana pussia.Ori palasi luokseni.Annoin sille palkan ja otin sen kiinni.Kokeilin vielä talutuksella 20cm ja 40cm esteitä.Ne meni loistavasti myös 20cm sarjaeste meni täydellisesti.Hypytin Karosia vielä pari kertaa 60cm esteen yli ennen kuin jäähdyttelin sen ja vein talliin.Ori puhisi innoissaan.Oli varmasti ollut mukavan pitkä lenkki.Olipas kello paljon no totta lenkissämme oli mennyt aikaa.Otin Karosilta loimen ja pintelit pois ja suitset myös.Sitten harjailin sitä tarkistin kaviot ja vein tarhaan.Loin lannat sen karsinasta ja parista tarhasta.Sitten pistin sen ilta ruuat turpoamaan ja kävin puhdistamassa sen suitset.Pesin sen kaurakipon ja vesiautomaatin.Sitten olikin jo aika ruokkia hevoset ja lähteä itsekin kotiin päin.Hain Karosin talliin ja tarkistin käytävällä ettei sen jaloissa ollut naarmuja eikä mitään.Sitten päästin sen karsinaan ja annoin ruuat.Halasin sitä toivotin hyvät yöt ja lähdin kotiin päin.

5.11.

Ensimmäinen päivä on aina vähän jännittävä, eikös vaan. No tietysti myös sitten itse jännittää kun uusi hoitohevonen odottaa ensimmäistä tapaamista ja tallin tavatkin ovat vielä vähän opetteluvaiheessa. Päättäväisesti kuitenkin Gilda ponin luokse olin matkalla bussilla joka kuulemma tulee aivan tallin lähelle. Jäin pois (toivottavasti) oikealla pysäkillä ja lähdin kulkemaan ohjeiden mukaisesti mukavaa hiekkatietä eteenpäin. Tien reunoja korostivat lehtensä pudottaneet suuret koivut ja jo nuukahtaneet korkeat kasvit.

Astuin tallin porteista sisään ja eteeni ilmestyi ihana pihamaa jossa lämpimän tervetulias "kutsun" pystyi aistimaan. Valkoinen tallirakennus punaisella katolla hohti ihanasti syksyn harmaissa väreissä ja tallista kantautui hirnuntaa ja kavioiden kopsuttelua. Astuin sisään talliin ja kiertelin paikkoja etsien Gilda ponini karsinaa. Käytävälle turpaansa tunkeva Gilda erottui selkeästi joukosta ja kiiruhdin heti uutta hoitohevostani tervehtimään. Astuin Gildan karsinaan ja rapsuttelin sitä kaulalta, tietysti pieni pörröinen varsa halusi tutkia ensin taskuni ja sen jälkeen vielä kädet, jalat, puntitja hihat. Makupaloja ei löytynyt ja loukkaantuneena Gilda jatkoi heiniensä rouskuttamista. Rapsuttelin sitä vielä jonkin aikaa leperrellen sille tulevista tämän päivän tapahtumista ja jätin sen sitten karsinaansa jatkamaan syömistä.

Vaeltelin tallissa tutkimassa paikkoja vielä vähän lisää ja nappasin mukaan pari harjaa jotta voisin putsata puruissa piahtaroineen ponini. Saavuttuani takaisin karsinalle Gilda oli taas lempi puuhassaan, ilmeisesti tuleva talvikarva hieman kutitteli ja pihataroiminen auttoi hieman. Harjasin tamman ensin pölärillä perusteellisesti läpi ja sen jälkeen setvin hännän ja harjan jota oli vielä niukasti, eiväthän varsat synnynnisiä tukkajumalia ole. Pään harjasin pehmeällä pääharjalla ja silmät puhdistin kostealla sienellä. Kavioiden kanssa oli hiukan hankalaa, pieni ja nuori poni joka ei selkeästikään ollut kovin montaa kertaa vielä tekemisissä kaviokoukun kanssa.

Kun perusteellinen putsaus ja tarkistus oli tehty ajattelin lähteä köpöttelemään tallin pihapiiriin ja oppimaan jotain hoitohevosestani ja tallin alueesta. Kävin palauttamassa harjat ynnämuut välineet ja nappasin karsinan edestä riimun ja narun. Pienen taistelun jälkeen riimu oli vastahakoisesti lähtevän Gildan päässä ja seikkailu alkoi. Tallin käytävällä poni tutki kaikki mahdolliset nurkat ja paikat, aivan kuin se ei olisi muka ennen poistunut karsinastaan. Ulkona oli leuto sää, pakkasta ei oltu luvattu eikä sitä sen kummemmin ollutkaan. Tallustelimme Gilden kanssa hiljaa tallin pihalla, kävimme katsastamassa tarhat, kurkkasimme maneesiin ja teimme kierroksen kentällä. Siellä ponin sisäinen pieni villi otus pääsi valloilleen ja sen pidättelemisessä oli kova takkaa. Mietin että miten varsalla voi olla noin paljon voimaan, kaipa se vaan sattuu olemaan joku pinaatin popsija. Kun johtajuudesta päästiin taas yhteisymmärrykseen jatkoimme matkaa. Kiertelimme vielä lantalan ja laitumien kautta ja palasimme talliin jossa putsasin Gildan vielä uudestaan ja vein sille päiväruoat.

Lyhyt päiväni sai päätöksen kun rapsutin Gildaa ja toivotin sille hyvää loppu päivää. Ensimmäinen hoitokertamme oli super mukava, toivottavasti seuraavat tulevat olemaan samanlaisia.