Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Raviratareissu Crimsonissa 22.7.09

Tällä kertaa huritselin Crimsonin tallipihan parkkipaikalle kesäisen aurinkoisessa säässä kuljetuskopin sisällä trakehnerorini Karos Polka. Se kopsuttelu tyynesti lämpimään ulkoilmaan ja ilmoitti mehevällä hirnunnalla itsensä saapuneeksi, saaden yhden jos toisenkin tamman pään kääntymään. Varustin Karosin melko rauhallisella tallipihalla, jossa tutustuin vähän muutamaan muuhunkin "raviratariehuntaan" osallistuvaan henkilöön samalla kun Karos vilkuili ahkerasti ympärilleen. Kun oripoikani oli harjattu ja varustettu, suojat ja pintelit pistetty jalkoihin, oli aika lähteä kävellen raviradalle, jonne tupsahdettuamme totesimme siellä olevan yllättävänkin paljon porukkaa. Karos oli jo muutenkin innoissaan uudesta ympäristöstä ja siitä ettemme suunnanneet kouluratsastuskentälle, ja kylläpä se innostuikin vielä lisää kun näki muita hevosia jotka jolkottelivat raviradalla enemmän tai vähemmän reippaassa ravissa! Jouduin kääntämään pää pilvissä tepsuttavan, pörisevän oripoikani muutamallekin voltille ja tekemään tusinan puolipidätteitä ennen kuin uskalsimme loikata radalla ravaavan porukan mukaan pitäen reilun välin muihin hevosiin. Kohta tapahtumasta vastaava Oresama pyysi kaikkien paikalla olijoiden huomiota ja muistutti yleisistä pelisäännöistä. Tämän jälkeen jatkoimme vielä hetken aikaa raviverryttelyä ennen kuin nostimme laukan ensimmäistä kertaa. Olimme Karosin kanssa sijoittuneet ratsukkojoukon alkupäähän muiden vauhdikkaiden, energisimpien hevosten kanssa ja saimmekin heti alkuun laukata aika reippaasti - siirtyessämme raviin sain tosiaan tehdä töitä saadakseni Karosin hidastamaan, se kun olisi halunnut jatkaa laukkaa väsyksiin asti! Jonkin aikaa radalla ravailtiin ja rauhoiteltiin pahiten kuumuneita hevosia, kun sitten taas ne jotka jaksoivat säntäsivät uudelleen laukkaan energioitaan purkamaan - minä ja Karos toki myös! Eräässä vaiheessa toinen ori tuli Karosin mielestä turhan lähelle ja se luimisteli kovasti korviaan, mutta onneksi toisen orin ratsastaja siirsi hevosensa taas kauemmas eikä Karos päässyt kunnolla kiukuttelemaan, vaan pystyi loppuajan keskittymään korvat luimussa laukkaan joka sai veden valumaan silmistäni ja maisemat vilisemään ohitse yhtenä massana! Jonkin aikaa laukkailimme ja ravailimme enemmän tai vähemmän muun porukan tahdissa, kunnes Karoskin alkoi viimein osoittaa väsymyksen merkkejä kuumassa säässä. Silloin jatkoimme rauhallista ravia ja siirryimme käyntiin kun huomasin joidenkin jo siirtyneen syömäpuuhiin ja hevosia juottamaan radan ulkopuolelle. Liityin minäkin sitten tähän ruokailijoiden joukkoon Karosin juotettuani, jaksaakseni sitten taas parin radan suoran mittaista laukkapätkää, jotka Karos nyt liiti jo varsin hillitysti ja suorastaan rauhallisesti! Emme ottaneet osaa muutamien ratsukkojen ravi- / laukkakilpailuun, yllättäen Karoskin tyytyi katselemaan vähän kauempaa eikä yrittänytkään sännätä mukaan - ilmeisesti olimme senkin mielestä spurttailleet jo tarpeeksi. Huvin vuoksi emme heti Karosin hengityksen käynnissä tasaannuttua lähteneet kotiin, vaan jutustelin muiden käyntiä ratsastavien kanssa monen monta kierrosta raviradan ympärin Karosin lompsiessa energiansa purkaneena eteenpäin pää alhaalla. Lopulta suuri osa porukasta lähti valumaan pois radalta, kuten mekin Karosin kanssa. Trailerilla riisuin sen varusteista, pesaisin sienellä nopeasti, heitin loimen selkään ja talutin sen sitten traikkuun rouskuttamaan heinätuppoa. Hyvillä mielin muille vilkutellen lähdin kotia kohti, ja siellä totesin tällaisen reilun spurttailun tehneen Karosillekin todella hyvää: koko päivän se oli itseni tapaan ollut mainiolla tuulella mutta nyt niin väsynyt että heti karsinaan päästyään vetäytyi karsinan pohjalle kuorsaamaan.


(kutsu)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Maastoretki Crimsonissa 12.7.09

Kolean ilman saattelemana, pilvien riippuessa matalalla raskaina ja harmaina, parkkeerasin vuonohevostammaani Cornflower's Smigrendeä eli Keenaa ja seuraneiti Ruiskukan Gildaa sisällään pitävän trailerin Crimsonin tallipihalle sinne minne kuuluikin. Bongasin jo jonkin verran porukkaa ajokkejaan valjastamasta, joten nappasin innoissaan paikkoja ja toisia hevosia ihastelevan ja ihmettelevän Keenan riimunnarun irti trailerista ja talutin neidin valjastuspaikalle. Siellä tapasin paikan omistajan, jolta sain luvan laittaa Gildan odottelemaan pieneen tarhaan maastoretkemme ajaksi.

Saatuani Keenan, joka yritti kovasti tehdä tuttavuutta muiden hevosten kanssa muttei muuten tuntematonta paikkaa stressaillut, harjattua ja valjastettua, olikin pian jo aika lähteä matkaan. Mukana oli muutamia ajolle opetettuja ratsuja, ravureita ja Keenan lisäksi pari muutakin isoa ponia, joten en huolinut ollenkaan ettäkö jäisin varsinkin maastossa erityisenergisen ajokkini kanssa muista jälkeen - meidät sijoitettiinkin kokeneiden valjakkojen joukkoon jonon perälle, isompien hevosten jälkeen muttei kuitenkaan ihan viimeisiksi, mikä sopi minulle oikein hyvin.

Matka alkoi viileän tuulen kahisutellessa lehmusten oksia ja taivutellessa koivujen hentoja latvoja - toivoin melko lämpimän vaatetukseni riittävän! Alkumatkasta sain tosin pidätellä Keenaa sen verran ohjista etten ainakaan heti ehtinyt kylmettyä, tavalliseen tapaansa Keena nimittäin pursusi energiaa näin maastoon lähdettäessä. Alun asvalttiosuus ja siinä kulkevat autot eivät kummemmin meitä hetkauttaneet, mitä nyt välillä sain (turhaan) pelätä yhdistelmää liukas asvaltti ja kengitetyt kaviot.. Parin sadan metrin päästä käännyimme kuitenkin metsään hiekkatielle, jossa askellajiksi vaihdettiin kevyt hölkkä: täydellinen askellaji Keenan suurimpien energioiden rauhalliseen purkamiseen, minkä ansiosta sainkin jo hellittää ohjaksista jonkin verran!

Pari kilometriä samaa tietä jatkettuamme käännyimme virkistävästi vaihtelun vuoksi pienemmälle polulle, jossa kärryjen kanssa kyllä pystyi kulkemaan: paikoitellen tosin piti olla tarkkana ettei törmännyt isohkoon kivenlohkareeseen tai polulle tunkeutuneeseen koivuun, minkä vuoksi välillä edettiin käynnissä. Polkua pitkin jatkoimme hyvän matkaa, ja Keena alkoi osoittaa pieniä hitaasta vauhdista johtuvia turhautumisen merkkejä.

Vaan sittenpä pääsimmekin irrottelemaan Keenaa enemmän miellyttävässä askellajissa suuren pellon reunaan! Jouduimme vähän odottamaan vuoroamme jottei vaaratilanteita varmasti syntyisi suuren hevosmäärän rynnätessä vauhtiin yhtä aikaa, mutta sitten meno olikin meidän kohdalla sitä vauhdikkaampaa - kovasta ilmavirtauksesta huolimatta niin mukavaa! Käsissä Keena toki pysyi, hidasti pellon päädyssä heti kun pyysin ja ravasi intoa puhkuen mutta hyvin käyttäytyen takaisin lähemmäs odottelijoita, jossa kävelytin sitä kärryistä käsin hetken aikaa ennen kuin kaikki olivat saaneet irrotella ja oli aika laittaa hevoset kiinni ja vettä juomaan ihmisten istahtaessa vielä näin alkuun pikkuisen nuotion ääreen evästauolle.

Jokaisen saatua mahansa täyteen ja joidenkin käytyä vähentämässä seisoskeluun kyllästyneiden hevostensa energioita pellolla, oli pienen lepäilyn jälkeen aika valjastaa loputkin hevoset ja jatkaa matkaa. Keena oli alkuun paikallaan seisoskellessaan tehnyt tuttavuutta toisten hevosten kanssa ja hetken seuraillut ihmisten puuhia, mutta alkanut sitten nuokkua rauhaisasti ja nyt se taas jaksoi steppailla innoissaan häntä korkealla! Jonkin aikaa kestäneen metsässä samoilun jälkeen saavuimme varsin tutulle järvelle, jossa useinkin kuumina kesäpäivinä käymme Keenankin kanssa polskimassa - mutta vaikka Keena meinasikin innoissaan järveen kurvata, oli tänään kuitenkin liian kylmä päivä moiseen ja tyydyimme jatkamaan matkaa järven ohi ja hyväpohjaiselle hiekkatielle, jossa joukkoa johtava Oresama kehotti kaikkia siirtymään raviin - tällä kertaa reippaampaan sellaiseen kuin alkumatkasta.

Keena ravata kopisutteli reippaasti isompien hevosten perässä ja sain tuon tuostakin tehdä puolipidätteitä jottemme aivan edellä menevän ponivaljakon niskassa olisi puuskuttaneet! Useamman kilometrin matka kuitenkin väsytti Keenaa sen verran että ravipätkän loppupuolella saatoin jo istua rennommin kärryillä ja antaa tyytyväisenä ravaavan tamman painella aika lailla omaa tahtiaan, jolloin se pysyi ihan hyvin jonossa. Itse keskityin ihastuttavien metsämaisemien ihailuun: mäntyjä ja ojanpientareella rehottavaa heinää, vadelmapusikoita ja ihania keltaisia kukkia joiden nimeä en ikinä muista! Välillä ohi vilahti tasaista peltoa, silloin tällöin järvi kurkisti puiden välistä.

Ravipätkän loppuun käveltiin parikymmentä minuuttia, mikä sopi kevyesti hionneelle tammalleni ilmeisen hyvin: pystyin jo nyt kuvittelemaan kuinka kovakouraisesti se tulisi syliini hionnutta päätänsä hankaamaan kun päästäisiin takaisin tallille.. Vaan vieläpä ei ollut edes loppukäyntien aika, vaan vielä tuli mahdollisuus ravata mielensä mukaan hiljaisella hiekkatiellä. En viitsinyt enää rasittaa Keenaa hirveästi, joten jättäydyin hitaammin ravailevaan porukkaan - vaikka Keena reippaammin taivaltavien hevosten perään olisi kovasti alkuun tahtonutkin! Loppujen lopuksi se vaikutti kuitenkin ihan tyytyväiseltä rauhallisempaan tahtiin, jolla saavuimme tallille jossa lyhyen kävelyttelyn jälkeen riisuin Keenan varusteista ja päästin sen popsimaan tuoretta ruohoa ilmeisen hyvin viihtyneen Gildan kaveriksi.

Itse suunnistin muiden retkeilijöiden tapaan tupaan kahville, tai siis omalta osaltani vihreälle teelle, missä rupattelimme joutavia kaikesta maan ja taivaan väliltä, pääasiassa toki hevosista, pitkälle iltaan asti ennen kuin totesimme että lieneisi aika vieraiden lähteä kotia kohti. Kävin pyydystämässä edelleen ruohoa rouskuttavat, ötököitä hännillään huiskivat tammani traileriin ja istahdettuani väsyneenä mutta päivään erityisen tyytyväisenä kuskin penkille kaarroin autoni nokan kohti kotia ja huiskutin vielä hyvästiksi tallin ystävälliselle väelle, joka oli järjestänyt mielettömän mukavan maastoretken!

(kutsu)

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Hauskuutta luvassa!

Voi miten ihanaa! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja on kuuma kesä.Astelin tallinpihalle ja menin heti moikkaamaan Karosia.Karos oli pistetty tarhaan nauttimaan leppoisasta aamupäivästä.Annoin sille porkkanan ja otin sen riimuseen.Päätin oitis mennä liikuttamaan rakasta hoitoheppaani! Talutin Karosin viileähköön talliin ja sidoin sen huolellisesti kiinni.Sitten otin sen harjapakin ja aloiyin urakan.Harjasin pitkin ja reippain vedoin Karosin karvaa puhtaaksi.N.½h puunaamisen jälkeen tuloksia alkoi näkyä.Jatkoin vielä hieman ja siirryin sitten kavioiden pariin.Huolsin jalat ja kaviot ja selvitin jouhet! Tadaa! Heppa oikeassa juhla kunnossa.

Hain satulan ja suitset satulahuoneesta ja nostin kevyen satulan heposen selkään.Kirkkaan oranssi huopa väläytti myös Karosin kesämieltä.Satuloituani hevosen pujotin vikkelästi suitset hevosen päähän ja taputin sen lihaksikasta kaulaa.Samassa eräs tyttö pyyhälsi paikalle.
-Heippa oletko Wonder? Tyttö kysyy.Nyökkäsin hymyillen.
-Haluaisitko lähteä kanssani maastoon, Amar ehdotti että voisimme tehdä yhtrisen lenkin?Hän kysyy.
-Joo totta kai, hihkaisen innosta.
-Onko hevosesi jo varustettu?Kysyin.
-On mutta odottelemme Strillan kanssa pihalla, Tyttö vastaa ja poistuu.
-Mahtavaa, ihanaa saada maastoseuraa! Hihkaisin Karosille ja pistin sille vielä suojat.Hetken kuluttua seisoimme keskelle tallipihaa ja värkkäsimme jalustimia oikean mittaisiksi ja satulavöitä kireiksi.Sitten kapusimme ratsailla ja pyyhälsimme reippaassa käynnissä pois paikalta.

Hevoset kulkivat peräkkäin pitkin tien reunaa.Strilla oli kaunis holstein tamma ja kulki ylvään neitimäisesti Cinnamon alla.Käveltyämme tätä tallille johtavaa maalaistietä jo n.2km kokosimme ohjat.Edessämme näkyi vain loputtoman pitkä ja tyhjä suora jota reunustivat kellertävät pellot ja niityt.Kokosimme ohjat ja siirryimme raviin.Juttelimme taukoamatta milloin mistäkin.Ensin aihe oli helppo alottaa hevosista mutta pian se siirtyi elokuvissa nyt pyöriviin uutuus leffoihin ja kaikesta huolehtiviin ja mariseviin vanhempiimme.Ravasimme pitkän suoran loppuun asti kunnes käännyimme pienelle metsäpolulle jota reunustivat ylikasvaneet suuret vaahterat.Hevoset pidettiin hetken matkaa käynnissä ja hiljaisuus laskeutui yllemme.Satulat narisivat ja hevoset pärskivät.

Kapusimme jyrkän metsäpolun ylös mäen kukkulalle.Siellä hevoset saivat hetken katsella ympärilleen ja minä ja Cinnamon ihastelimme kauniita maisemia johon kuului myös solisevan puron kevyt laulu.Sitten käänsimme hevoset kohti toista ylämäkeä ja painoimme kevyesti pohkeemme niiden kylkiin.Cinnamonla oli pieniä ongelmia saada Strilla kiiveämään kivikkoista mäkeä mutta reippailla avuilla ja luottavaisella istunnalla tamma lähti lopulta kiipeämään vastentahtoisesti ylös.Karos kompuroi eteenpäin ja sain moneen moneen otteeseen käskeä sitä rauhoittumaan jotta se malttoin katsoa jalkoihinsa.Lopulta pääsimme kivikkoisen polun ylös ja takaisin pehmeälle ja kevyelle niittytielle.
-Ravataanko?Kuului edestä Cinnamon huuto.
-Jep,huikkasin takaisin ja siirsimme hevoset kevyeeseenraviin.Tuuli humisi korvissamme kun hevoset köpöttelivät reipasta ravia alas tieltä.Tämä oli hevosille tuttu laukkapolku joten moneen otteeseen sai ainakin Cinnamon tehdä töitä hevosensa kanssa kun Strilla yritti ryöstää laukkaan.Päättäväisesti ravasimme kuitenkin tietä pitkin kunnes käännyimme toiselle peltotielle ja siirryimme käyntiin.Tervehdimme puolituttua maanviljeliää joka hoiteli viljelmiään.Strilla hyppi edessämme ja olisi niin hurjan mielusti laukannut että se vain heitti päätään kiukkuisesti kunnes uskoi Cinnamon käskyjä.Peltotieltä poikkesimme takaisin metsään jossa polku oli kapea ja täynnä oksia ja risuja.Kuljimme sitä muutaman metrin kunnes pääsimme leveälle suljetulle kärrytielle.
-Haluatko laukata vai jätetäänkö se osuu kentälle?Cinnamon kysyi.
-Olisi se kyllä mukavaa mutta kai hevoset pysyvät otteissamme?Kysyin epäluuloisesti.
-Pysyvät pysyvät sitä paitsi tämä tie päättyy vanhalle roskikselle joten siitä kauemmaksi ei edes urheat ratsumme pysty jatkamaan laukkaansa, Cinnamon vakuutti.
-No siinä tapauksessa, naurahdin.Siirryimme harjoitusravin kautta laukkaan.Cinnamon istui syvällä Strillan satulassa ja piti hevosen huolellisesti hallinassaan.Annoin Karosin venyttää askeltaan ja nauttia maastolaukasta.Karosin kaviot iskeytyivät pehmeään polkuun ja heittivät pölyä ja hiekkaa taaksepäin.N.500m laukkapätkän jälkeen hillitsimme hevosiamme ja taputimme niitä tosi paljon.
-Hieno poika,mutisin Karosin korvaan ja astuimme käynnissä tiheään metsikköön.Puuskuttavat hevoset etenivät pari kymmentä metriä pitkin tiheää metsikköä kunnes pääsimme takaisin tielle.Nyt olimme taas tallitiellä joten annoimme hevosille hieman ennemmän ohjaa ja kävelimme loput 2km tallille.

Talli pihaan saavuttuamme hevoset seisahtuivat rinnakkain.Laskeuduimme ratsailta ja nostimme jalkkarit.Sitten nostin ohjat kaulan yli ja kiitin Strillaa ja Cinnamonaa mukavasta reissusta.Hymyillen palasimme Karosin kanssa karsinalle.Riisuin Karosilta varusteet ja pistin sen riimunarun päähän käytävälle.Tarkistin jalat naarmujen ja kolhujen varalta mutta onneksemme mitään ei ollut.Sitten kylmäsin hieman hevosen jalkoja ennen kuin suin sen kumisualla tarkistin kaviot ja vein takaisin tarhaan.Toin sille kasan maukasta vihreää ruohoa ja tarkistin että sillä oli runsaasti vettä saatavilla.Sitten menin talliin siivoamaan karsinaa.Muistelin maastoretkeämme samalla kun loin lannat Karosin karsinasta ja pesin sen kaukakipon ja vesiautomaatin.Hymyillen vein tavarat paikoilleen ja lähdin kotiin.

7.7.

Ihanaa! Taas pitkästä aikaa kävelin Heijastukseen johtavaa tietä. Hyppelin sinne tänne, eikä pieni räntä sade haitannut minua! Tulin heti aamusta sillä tänään on koulussa taks-värkki päivä joten päätin tulla tallille ennen kuin äiti hakisi minut mummon luokse töitä tekemään.

Tallilla oli hiljaista lukuun ottamattta paria vaimeaa hirnahdusta tarhojen suunnalta. Juoksin vauhdilla talliin jossa suutasain heti Randomin karsinan luo. -Moi Poika, pitkästä aikaa! Tervehdin Randomia joka hirnahti kimeästi. - Onko ollut ikävä? Ori alkoi hangata päätään minun takkin hihaan. Laitoin orille riimun päähän ja nappasin maasta riimun narun ja lähdin taluttamaan Randomia tarhoja kohti. Taputin Randomia kaulalle ja kuiskasin sen korvaa: - On ollut tosi kova ikävä sinua höpsö! Sitten päästin Randomin irti. Nojauduin tarhan porttia vasten mutta päätin sitten lähteä siivoamaan Randomin karsinaa. Vein reppuni ensin satulahuoneeseen mutta sitten lähdin hakemaan kottikärryjä sekä talikkoa ja rupesin siivoamaan Randomin karsinaa. Erottelin kaikki märät kohat sekä lanta kikareet kärryyn joka täytyttyä aika äkkiä joten lähdin tyhjentämään kärryä lantalaan. Kippasin kottikärryn sisällön lantalaan jossa törmäsin Amariin! - Huomenta, ei ole sinua tallilla liiemmin näkynyt? - Huomenta, joo olin laskettelemassa Lapissa viikon ja sitten sairastuin flunssaan mutta tänään olen täällä taas! Otin tyhjät kottikärryt ja palautin ne talikon kera oikeaan paikkaan. Hain tiski harjan ja ämpärin jossa oli vähän vettä ja pesin Randomin ruoka kipon ja vesi automaatin. Kun karsina oli kunnossa päätin mennä siivoamaan Randomin varuste kaappia. Otin kaikki tavara ulos kaapista ja luutusin pölyt kaapista. Sitten hyökkäsin satulan ja suitsien kimppuun. Avasin kaikki soljet Randomin suitsista pesin ne tosi huolellisesti koska niissä oli aika paljon kuivunutta hikiä. Otin satulasta satulahuovan sekä satulavyön irti ja rupesin sitten putsaamaan satulaa. Lopuksi laitoin satulaan puhtaan satula huovan sekä satulavyön. Huokaisin ja rupesin putsaamaan Randomin harjoja. Kun harjat olivat putsattu otin likaisen satulahuovan, satulavyön sekä loimet ja vein ne pestäviin tavaroihin. Kun Randomin kaappi oli puhdas päätin lähteä hakemaan Randomia tarhasta. Random antoi ottaa itsensä helposti kiinni ja lähdin taluttamaan sitä karsinaa päin. Kun ori oli karsinassa ja sidottuna kiinni päätin lähteä hakemaan harjoja sekä varusteita. Otin ensin pölyharjan ja harjasin sillä Randomin kokonaan, sen jälkeen harjasin vartoloharjalle. Harjasin pään, jalat sekä selvittelin harjaa ja häntää ja tietysti putsasin kaviot. Kun Randomi oli puhdas otin satulan ja liuutin sen oikealle paikalle. - Hyvä Poika! Kehuin sitä kun oli ihan kiltisti. Kun satula oli laitettu niin päätin laittaa suitset. Random antoi taas ihan helposti laittaa kuolaimet suuhun. Sillä on tänään joku extra kiltti päivä , totesin. Talutin Randomia kentälle jossa Teimme käynnissä pääty ympyröitä ja kaiken laista kivaa päätin nostaa ravin se sujui hienosti. Sitten menimme laukka puomeja joissa Random vähän hoselsi mutta lopulta se meni oikein nätisti sitten päätimme vähän hypätä siinä teimme ihania loikkia ja ihania pukkeja. Huokaisin vikasta pukkilaukasta ja totesin että muuten oli extra kiltti mutta muuten villikalle . Otin orilta varusteet pois ja harjasin sen sekä loimitin sade loimella ja vein sen sitten takaisin tarhaan. Ehdein viedä varusteet sekä harjat pois kun huomasin äitini auton kurvaavan tallin pihaan. Juoksin tyhjänä olevan tallin läpi ja kävin paijaamassa vielä Randomia kunnes hain tavarani ja lähdin mummon luokse.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

3.7.

Kolin Kolin!! Heräsin kun pikkuveljeni juoksenteli portaita ylös ja alas.. No päätin päätin nousta sängystä ja pukea vaatteet ylleni. Katsahdin kelloon ja huomasin että olin herännytkin ihan oikeaan aikaan. Sain vaatteet päälleni ja menin alakertaan. Siellä äiti oli tekemässä aamupalaa. Otin eväsrasiaan leivän ja juomapulloon vettä. Laitoin ne reppuun. Hyvästelin äidin ja menin eteiseen pukemaan ulkovaatteita. Laitoin vetoketjullisen hupparin päälleni ja solmin tallikenkäni kiinni. Avasin oven ja lähdin pyöräni luo. Otin pyöräni telineestä ja lähdin matkaan. Ilma oli hieman viileä vielä näin aamusta, mutta kyllä se varmaan tästä lämpenee, tuumin. Ei kestänyt kauaa kun saavuin tallille. Ajoin pyöräni parkkiin ja lähdin astelemaan toimistoa kohti. Kävelin portaat ylös ja avasin oven. Se natisi hieman. Amar istuskeli toimistossa täyttelemässä tuntilistoja. Tervehdin häntä. Sain vastauksen. Vein reppuni kaappiin ja otin kulauksen pullostani. Amar oli juuri saanut listan valmiiksi. Katsoin listää ja huomasin että Emma meni ensimmäisellä tunnilla joka alkoi 10.00. Ehtisin tehdä Emman kanssa vaikka ja mitä kivaa tuntia ennen. Lähdin toimistosta. Menin talliin. Aurinko pilkotti ja hieman pilvien raosta. Tallissa oli hiljaista kunnes kuulin hirnuntaa tallin perältä. Se oli Emma! Sen ääni kuulosti niin suloiselta! Tehvehdin Emmaa ja höpöttelin sille omiani. Sillä oli juuri suuri heinäkasa karsinassaan. :D Kuulin askelia Amar tuli talliin. Amar sanoi että voisin käydä ihan kohta taluttelemassa Emmaa hieman lähi metsässä. Olin innoissani! Ajattelin ensin kuitenkin harjata Emmaa vähän. Hain sen harjapakin satulahuoneesta. Tallin betoni lattia kolisi kenkieni alla kivasti. Otin pakin keteeni ja vein sen karsinan luo. Otin sieltä piikkisuan. Avasin Emman karsinan oven ja menin sen luokse. Silittelin sitä turvalta. Se vain nuuskuttelin kattäni. Sitten aloin harjata. Se vain rouskuttelin heinää innoissaan, kun harjailin sitä. Emma oli tällä kertaa aika puhdas. Kävin vaihtamassa harjan. Otin kovaharjan. Sillä lähti enemmän likaa kuin piikkisualla. Emman mahanalunen oli aika likainen. Harjasin sen erittäin hellästi. Selvitin sen hännän ja harjan osittain sormin ja osittain harjalla. Sitten puhdistin kaviot. Otin pakista sinisen kaviokoukun. Menin Emman jalan viereen ja pyysin sitä nostamaan sen. Emma nosti kavion kiltisti. Se oli aika puhdas. Takakavio oli hieman vaikeampi puhdistaa, koska Emma rupesi nykimään sitä aina silloin kun olin saamassa sitä käteeni, mutta lopulta sain senkin puhdistettua. Olin puhdistanut kaikki kaviot. Laitoin koukun pakkiin ja vein sen satulahuoneeseen. Kysyin Amarilta että voisinko nyt mennä Emman kanssa metsään kävelemään. Amar nyökytti päätään vastaukseksi. Hain riimunnarun naulakosta ja menin Emman luo. Kysyin vielä saisiko Emma syödä mitään. Amar sanoi että kyllä, mutta se sanoi että Emma voi olla aika perso, joten se ei saa kiskoa minua minne sattuu. Nauroin vastaukseksi. Hain Emman ja lähdin ulos tallista. Tiesin polus joka kiertelee tallin lähettyvillä, joten päätin mennä sinne. Emma nuuskuttelin tuoreen ruohon tuoksua. Se käveli pitkin ja reippain askelin. Saavuimme metsän reunallee. Metsään johti polku jota pitkin lähdimme kävelemään. Vähän matkan päässä annoin Emman syödä ruohoa. Nautiskelin itsekkin samalla ilmasta. Aurinko oli ruvennut paistamaan. Kävelimme samalla hiljalleen eteenpäin. Sitten nostin Emman pään jotta voisimme jatkaa matkaa. Kävelimme sen verran että saavuimme metsäaukiolle. Olin ihan ajatuksissani, mutta yhtäkkiä Emma vetäisin voimakkaasti päänä alas ruohotupsujen joukkoon. Kiskaisin voimakkaasti narusta. Sillä samalla hetkellä Emma nosti päänsä ylös. Tätä siis Amar tarkoitti. Ajattelin. Käsiini sattui hieman kun riimunnaru oli hangannut käsiäni. Kävelin Emman kanssa pitkän matkaa nautiskellen auringon paisteesta. Matkalla tuli pieni lampi. Menin Emman kanssa sen rantaan. Emma joi lammesta hieman vettä. Yritin houkutella sitä vähän syvemmälle veteen, mutta Emmaa hieman pelotti. Ei se suostunut menemään syvemmälle, joten lähdimme jatkamaan matkaa. Emme olleet kovin kaukana tallista. Pysähdyimme hetkeksi kun katsoin kelloa. Samalla Emma söi ruohoa.Se oli kymmentä vaille yhdeksän. Ajattelin että pitäisin lähteä tallille päin. Ei kestänyt kuin vajaa vartti kun olimme tallin pihalla. Vein Emman karsinaan ja taputtelin sitä kovasti. Se nuolaisi kättäni kiitoksesta. Vein narun naulakkoon ja menin toimistoon. Siellä olikin Amar. Amar kyseli miten meillä meni. Kerroin että metka meni kivasti, vaikkakin kättäni jomotti hieman. Amar sanoi, että sellainen ahmatti se Emman on ja nauroi itsekkin. Otin reppuni kaapista ja söin leipäni. Kyllä se maistui ihanalta reissun jälkeen. Join vettä pullosta. Laitoin ne takaisin reppuun ja nostin repun selkään. Hyvästelin Amarin ja kävin veilä tallissa hyvästelemässä Emman. Sitten menin pyörälleni ja lähdin kotia kohti. Ajattelin samalla millonkohan voisin ratsastaa? :D

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Hikistä treeniä!

Pujahdin tallin pihaan aamulla klo.10.Hevoset oli laskettu pihalle tarhoihin ja laitumille ja nyt oli tallissa kova hyrinä kun kaikki siivosivat karsinoita ja muita paikoja.Menin ensin tervehtimään Karosia, ojentamalla sille samalla muutaman makupalan ja antamalla pari reipasta taputusta kaulalle.
-Hieno poika,mutisin ja keräsin laukkuni maasta.Menin sisälle talliin ja tervehdin tallityöntekijöitä ja hoitajia jotka naamat punaisina nostivat raskaita vesisaaveja ja työnsivät täysiä kottikärryjä.Riensin auttamaan yhtä tyttöä joka yritti raahata vesisaavia täyttöpaikalta karsinaan.Yhteisvoimin saimme saavin paikoilleen ja hymyilimme toisillemme.

Vein reppuni hoitajien huoneeseen jossa istuskeli pari hoitajaa hörppimässä mehua.Moikkasin heitä nopeasti ja kiirehdin takaisin tallin puolelle ja sitä kautta Karosin likaiselle karsinalle, vilkaisin sitä nopeasti eikä aikaakaan kun saavuin jo mukanani kottikärryt ja talikko.Loin lantaa n.puolituntia kunnes pyyhi hikeä otsaltani ja nojasin väsyneenä talikkoon.Kaadoin rehuastiaan kuumaa vettä ja pesin sen juuriharjan avustuksella jättäen jälkeeni puhtaan kipon ja siirtyen pyyhkimään suoklakivestä hieman roskaa pois ja pesemään vesiautomaattia.Kun olin saanut kaiken kuntoon vein tavarat paikoilleen ja katselin ympärilleni, talli oli huomattavasti siitimpi ja porukkakin oli hajantunut jo hevosia hakemaan.

Menin aurinkoiselle pihamaalle josta seurailin hevosten laiduntamista ja joidenkin nuorempien yksilöiden villiä menoa.Kannoin pari ämpärillistä vettä muutamaan tarhaan ja laahustin sitten toimistoon paita liimautuneena selkään.Useammat väsyneet tallityöntekijät ja hoitajat sekä muut tallillakävijät istuivat sohvalla ja lattialla ja nauttivat tuulettimen vilvoittavasta tunteesta ja jääkylmistä mehujäistä.Seurasin esimerkkiä napaten pakastimesta maukkaan mehujään ja pistämällä siitä hyvästä euronkolikon Amarin pöydälle.Istuskelimme mehujäitä söiden siinä aikamme kunnes osa porukasta lähti raahautumaan tallia kohden.Tulimme viileään talliin ja menimme rehuvarastoon.Vaiteliaina sekotimme jokaisen tallilla asuvan heposen ruuat ja pistimme ne hyllylle turpoamaan.Lakaisin lattian ja lähdin yhdessä parin hoitajan kanssa tarkistamaan että hevosilla oli kaikki ok, ja olihan niillä.

Yhden jälkeen kannoimme hevosille ämpäreitä tarhoihin ja ruokimme jokaisen maukkailla annoksilla ja tarkistimme vesitilanteet.Karos hirnui minulle tervehdyksen, ja upotti turpansa ämpäriin mussuttaen ruokaansa nautinnollisesti.Pari tuntia kuluttelin aikaani löhöen toimiston ränsistyneellä sohvalla parin kaveri kanssa ja jutellen hevosista ynm.Kellon lähestyessä jo puoli neljää nousin ylös ja astelin pihalle, pujotin riimun rautiaan orin päähän ja vein sen talliin.

Sidoin Karosin kiinni kätevästi ja avasin pullollaan olevan harjapakin, noukin sieltä harjan ja aloitin tarmokkaasti kunnon puhdistus työn.Suittuani hevosen, katsottuani sen kaviot ja haettuani sen nahkaiset varusteet, heitin satulan selkään ja suitset päähän.Käärin upouudet pintelit hevosen jalkoihin, suoristin kaulalla lepäävän martingaalin ja painoin kypärän päähän vieden samalla reippaan hevosen varjoiselle kentälle.Pari muutakin ratsukkoa ilmestyivät portille ja tiedustelivat olivatko tervetulleita.
- No totta kai, mitä tehtäisiin tänään hevosten kanssa?Kysyin myilta kiristäen samalla satulavyötä hampaat irvessä.
- Mä ajattelin ettei koulutreenit tekis pahaa, mutta kun on niin tukahduttavan kuuma niin tekis mieli vaan marssia käyntiä ympäri kenttää koko tunti, ja toivoa ettei hevoset nukahda ennen meitä,sanoi yksi väsynyt tallityttö ja taputti hevostaan kaulalle.
- Hahhaa hyvä idea, mutta ehkä noista kahdesta voitais valita ihan kaikkien parhautta ajatellen se koulutreeni, vaikka onkin näin kuuma, toinen tyttö sanoi ja heilautti itsensä satulaan.
- Siinä tapauksessa vedetään oikein tehokkaat koulutreenit, naurahdin ja astelin Karosin kanssa alkukäyntejä ympäri kenttää.

Kävellessämme jo tarpeeksi, kokosimme ohjat ja siirryimme tarmokkaaseen raviin, harjoitellen ympyröitä ja asetuksia. Karos vaati minulta paljon, jopa näin kuumana ja tukalana päivänä.Tein armottoman paljon puolipidätteitä, ratsastin aktiivisesti kulmiin ja pidin hyvän tuen ulko-ohjalla ja asetin Karosia sisälle.Allani ravaava reipas hevonen venytti jalkojaan ja puhisi, vaikka tuntia oli kulunut vasta reilun 10min verran.Suunta vaihtui, teimme samaa hetken, kunnes otimme oma-aloitteisesti pysähyksiä ja peruutuksia sekä siirtymisiä.Karos alkoi hieman rauhoittumaan, vaikka vieläkin sain ratsastaa sitä volteille ja pidätellä sitä paljon, mutta ainakin pysähdyksistä oli huomattavasti apua.Taputin hikistä hevosta, siirryimme kaikki käyntiin ja liu´utimme ohjat vapaiksi.Karos heitti päätään, pyristeli ja huiskutteli kiukkuisesti ötököitä pois ympäriltään.Kokosimme pikapuolin ohjat, siirryimme raviin ja otimme laukannostoja pääty-ympyröillä.Naputtelin sisäpohkeella Karosin kylkeen, vedin sisäkättä kohti napaani ja istuin rentona satulassa.Sain Karosilta hyvää lyhyttä ja rentoua laukkaa, josta kiitin sitä paljon.

Laukan jälkeen otimme pohkeenväistöä, etu- ja takaosankäännöksiä, hieman avoväistöä ja saimpa Karosilta hetken matkaa jopa nättiä koottua ja ryhdikästä ravia.Pohkeenväistössä huomasin välittömästi eron kun muistin istua siiviisti satulassa, käyttää paino apuja ja pohkeita yhdessä, kuin että olisin vain paukuttanut hevosta pohkeella ja pyytänyt väistämään.Taputin Karosia tyytyväisenä, ja kokeilimme myös toiseen suuntaan.Muillakin ratsukoilla meni oikein mallikkaasti, vaikkakin yksi hevosista osoitti pohkeenväistössä huomattavia kärsimättömyyden merkkejä, nousemalla melkein pystyyn.Etu- ja takaosankäännökset sujuivat ihan hienosti, vaikkakin minun ja Karosin kohdalla ei niin mallikkaasti, mutta kun onnistuimme edes joten kuten taputin Karosia ja pidimme hetken hengähdys tauon.

Reilun tunnin koulutunnin jälkeen laskeuduimme ratsailta ja veimme hevoset ripeästi vilpoiseen talliin.Riisuin Karosin ja pesin sen sienellä ja harjasin sualla, ennen kuin pistin karsinaan.Sitten marssin suorinta tietä satulahuoneeseen kuuraamaan varusteita ja juomaan litra kaupalla raikasta vettä.Pesimme yhdessä porukalla varusteita, auttaen välillä toisiamme ja juttelemalla rennosti kesästä.Hieman ennen kello kuutta talutin Karosin tarhaan ja laitoin sen iltaruuat kuntoon, mutta vaikka kuinka olisin halunnut jäädä tallille, minun oli palattava kotiin ennen puolta seitsemään.Lähdin siis kotiin.

Ensikohtaaminen

Heräsin unisena herätyskelloni soittoon.
-Mitä nyt..?, mumisin ihmeissäni ja etsin herätyskelloani.
Huomasin että kello oli vasta puoli seitsemän. Ihmettelin itsekseni miksi panin sen näin aikaisin soimaan kesälomalla. Sitten muistin että tänään menisin tallille. Hyppäsin ylös sängystä ja puin vaatteet nopeasti ylleni. Juoksin keittiöön ja otin jääkaapista evääni mukaan. Nappasin vielä tuolilta kassini. Juuri kun olin ovella kuulin äänen.
- En ole kerinnyt korjaamaan pyörääsi, joudut lainaamaan veljesi pyörää! isä huusi aamiaspöydästä.
Mutisin jotain vastaukseksi ja pujahdin ulos. Nousin pyörän selkään ja lähdin ajamaan kohti tallia. Onneksi talli ei ollut kaukana, ehkä muutama kilometri. Olin ollut tosi iloinen, kun muutimme tänne lähelle tallia. Ajoin jonkin matkaa kunnes lopulta aloin saavuttamaan päämäärääni. Erotin jo tallirakennuksen ja hevosten tarhoja. Parkkeerasin pyöräni tallin viereen ja astuin talliin sisään.

Ihana tuoksu tunkeutui nenääni. Katselin ympärilleni. Olin pari päivää sitten käynyt jo hieman tutustumassa talliin ja pyytelemään Randoa hoitsuksi. Olin kuullut että Rando oli aikamoinen veijari, mutta se ei minua haitannut. Etsin katseellani Randon karsinaa. Huomasin Randon joka yritti kurkistaa karsinastaan, mutta Randon pieni turpa vaan näkyi. Kävelin sen luo. Silitin sitä ja puhuin sille rauhallisesti. Ilmeisesti hevosia ei vielä oltu viety ulos. Mutta kellohan olikin vasta seitsemän. Äkkiä kuulin äänen takaani.
-Hei! Kukas olet? Ai niin, olet se Randon hoitaja. Minä olen Elina. Hauska tutustua!, hän sanoi iloisesti ja kantoi samalla isoa heinä annosta sylissään.
-Minä olen Tirre tai oikeastaan se on lempinimeni.., lauseeni jäi kesken, kun Elina keskeytti minut.
-Meillä on aamuheinät vielä jakamatta, tule vaan auttamaan!, Elina sanoi nopeasti ja lähti erään hevosen karsinan luo ja tyhjensi heinäannoksen sinne.
Nyökkäsin hiljaa vastaukseksi ja lähdin hakemaan heinää Randolle. Pian olin jo täydessä touhussa jakamassa heinää hepoille. Elina selitti minulle, että tänään Ulrika olisi poissa samoin Amar. Jaimme vielä yhdessä hepoille väkirehut ja tarkistimme vesiautomaatit. Sitten menimme toimistoon. Panin kassini omalle kaapilleni ja istuin alas. Elina tarjosi minulle teetä, mutta sanoin etten ollut teeihmisiä. Onneksi toimistosta löytyi mehua ja otin sitä lasillisen. Juttelimme jonkin aikaa ja kerroin suunnitelmastani ratsastaa hieman Randolla.
-Ole sitten varuillasi, sillä ei olle menty nyt pitkään aikaan joten se voi olla vauhdikas, Elina varoittelin ja joi mukistaan loputkin teen rippeet.
Nyökkäsin ja join mehuni loppuun. Äkkiä talliin alkoi kuulua puhetta.

Toimiston ovi avattiin ja pari tyttöä astui sisään. He moikkasivat Elinalle ja tämä jäi puhumaan heille.
-Tuota..Menen tarkistamaan Randon ja vien sen sitten tarhaan, kun alkaa kello olla kahdeksan, sanoin ja odotin vastausta.
-Joo, tulen kohta viemään muutkin hepat tarhaan. Muuten, tarha on tarkastettu ja varmaan kohta tulee lisävoimiakin apuun, Elina sanoi ja jatkoi jutteluaan.
Lähdin toimistosta ja menin Randon luo. Kävin Randon riimun, sekä riimunarun ja panin ne sille. Laitoin sen hetkeksi kiinni ja tarkastelin sen jalat. Rando liikahteli levottomasti koko ajan ja minun piti ihan käskeä sitä. Irrotin Randon ja lähdin taluttamaan sitä. Käytävälle oli tullut porukkaa. Ulkona huomasin, että osa hevosista oli tarhoissaan. Varmaan jotkut tytöt olivat vieneet hoitsunsa jo tarhaan. Rando yritti ruveta ravaamaan, mutta pidin sen kovassa kurissa. Tamma aitauksen vierestä kulkiessa Rando oli käydä yli-kierroksilla melkein liikaa ja oli nousta pystyyn. Rauhoittelin sitä ja lopulta päästin sen omaan tarhaansa kaveriensa seuraksi. Sitten kävelin talliin ja otin kottikärryt, sekä talikon. Menin Randon karsinaan ja tyrmistyin. Herra Rando oli näköjään joka puolelle tehnyt tarpeitaan. Huokaisin ja rupesin työhön.

Melkein tunnin uurastuksen jälkeen lopetin ja pyyhin hikeä otsaltani. Nopeasti putsasin vielä Randon vesikupin. Kävin tyhjentämässä kottikärryt ja vein ne paikoilleen. Joku tyttö pyysi minua vielä satulahuoneen järjestelyyn. Sanoin tälle tulevani ihan kohta. Kävin nopeasti katsomassa Randoa, jolla oli vaan turpa kiinni ruohossa. Huomasin ensinmäisen tunnin alkaneen maneesista. Sitten lähdin nopeasti satulahuoneeseen. Järjestelimme tavaroita paikoilleen pitkään. Satulahuone oli ollut aivan sekaisin eräitten aloittelijoiden jäljiltä. Pitkän työn jälkeen menin toimistoon ja kulautin yhden mehulasin suuhuni.
- Tarvitseeko kukaan tällä hetkellä kenttää?, kysyin ja katselin ympärilleni.
- Ei oikeastaan, sillä aika iso ryhmä tästä lähtee nyt maastoon, joku sanoi ja nousi paikaltaan.
Sanoin jotain vastaukseksi ja istuin vapaalle paikalle. Päätin pitää pienen tauon. Rupesin ahmimaan eväitäni ja tarkastelin tuntilistaa. Onneksi kenttä oli vapaa ja lähdin hakemaan Randoa tarhasta. Sain napattua Randon nopeasti tarhasta ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Pari kertaa se yritti kaahata ohitseni, mutta pidin kovan kurin. Panin Randon kiinni ja lähdin hakemaan harjoja. Harjailin Randoa rauhallisesti ja puhuin sille. Rando oli nukahtaa paikalleen ja lepuutti huulian hauskasti. Näpäytin sitä hellästi, että se heräisi. Harjasin vielä pään ja häntää selvemmäksi. Sitten otin kaviokoukun ja rupesin nostamaan kavioita. Rando ei nostanut niitä, vaan luimisteli. Suutuin Randolle ja käskin sitä. Näpäytin sitä kaulaan ja silloin Rando hieman rupesi kuuntelemaan. Sain kaviot putsattua, vaikka olihan se aika rankkaa. Kävin sen satulan ja suitset. Laskin satulan sään yläpuolelle ja liu`utin sen paikalleen. Rupesin kiristämään satula vyötä, mutta Rando pullisteli. Se oikein keskittyi ja suutuin sille. Tökkäsin sitä hieman mahaan kyynerpäällä ja remmi kiristyi helpommin. Sitten rupesin laittamaan Randon päähän suitsia. Se nosti päätään korkealle. Lopulta sain sen kuriin ja pujotin kuolaimet sen suuhun. Laitoin vielä remmit kiinni ja kävin kypärän. Otin varalta raipan mukaan.

Talutin Randon kentälle. Aijoin puolisentuntia näin aluksi ratsastaa sillä. Tuuli liikutteli hieman puita ja aurinko paistoi taivaalle pilvien sejasta. Pari tyttöä oli tullut katsomaan ja he kuiskivat toisilleen. En välittänyt siitä, kun talutin Randon keskelle. Kiristin vielä satula vyötä ja laskin jalustimet. Mittailin niitä sopiviksi ja nousin selkään. Annoin pohkeet ja suuntasin sen uralle. Kävelimme jonkin aikaa pitkin ohjin, kunnes otin ohjastuntuman. Rando pysähtyi äkisti, olin ihan äimänä ja annoin sillä pohjetta koko ajan. Lopulta minulle riitti ja näpäytin ori raipalle taakse. Silloin ori lähti kävelemään reippaasti korviaan luimistellen. Tein pari pysähdystä ja voltin. Ori ei oikein lähtenyt voltille joten väänsin oikein kunnolla ohjasta ja annoin pohjetta kaksin kerroin. Silloin Rando taipui tottelemaan ja teki työtä käskettyä.Vaihdoin täyskaarrolla sunnan. Nostin sitten ravin ja Rando lähtikin kovaa vauhtia painellen keskelle kenttää, pukkittelun ohella. Istuin satulassa ja pidätin koko ajan. Jalustimet irtosivat jaloistani. Sain hetken päästä rauhoiteltua Randon ja otin paremman istunnan. Otin uusiksi ravin, tekemällä samalla pieniä puolipidätteitä. Se onnistui hyvin ja ravasimme kahdeksikkoa. Taivuttelin Randoa kulmissa ja menin eri tempoissa. Sitten otin käynnin ja annoin sen hetkeksi kävellä pitkin ohijn. Kävelemisen jälkeen otin ravin ja nostin voltilla laukan. Ensiksi Rando ei millään nostanut, mutta annoin pohkeitten kanssa samalla raippaa. Laukkasimme rauhalllisesti kerran kentän ympäri, lukuun ottamatta paria sivuhyppyä. Sen jälkeen ravasin hetken ja lopettelin loppukäyntiin. Kävelimme hetken, kunnes suuntasimme kentän keskelle. Nousin selästä,nostin jalustimet ja löysäsin satulavyötä.

Talutin Randon talliin ja riisuin sen. Harjasin sen vielä nopeasti ja vein tavarat paikoilleen. Pesin kuolaimet huolellisesti. Menin Randon luo ja tarkastin sen jalat. Kaikki oli kunnossa joten vein sen tyytyväisenä tarhaan. Kävin vielä tallissa ja hain kassini kaapiltani. Sitten kävelin vielä Randon luo ja annoin sille kassistani porkkanan. Kun hyvästelin Randon, lähdin pyörällä ajamaan kotiini. Olin hyvin tyytyväinen, että olin selvinnyt Randon kanssa. Ajattelin että tästä tulee vielä ihana kesä!