Hyvästelyt

Olin surenut pari päivääni, sitä että joutuisin eroamaan Strillasta. Strilla vaihtaisi tallia, ja ottaisin toisen hoitsun. Kun kävelin kohti tallia, mieleeni tuli kaikki hyvät muistot joita Strillan kanssa olin tehnyt. Kaikki mahtavat maastoretket, kun lumi putoili puusta ja linnut lauloivat. Mieleni koheni huomattavasti ja hymyilin. Voisinhan käydä välillä Strillaa katsomassa. Se piristi mieltäni. Tallilla loisti punaiset jouluvalot. Suuri joulukuusi koristaisi kohta tallin pihaa. Lumikinokset oli aurattu pois tieltä ja nyt ne nousivat korkeina teiden laidoilla. Lumi narisi mukavasti kenkien alla. Ulkona oli todella kylmä. Noin 15 astetta! Hevoset olivat sisällä lämpimässä. Minua pelotti, ettei Strilla enää ollut siellä. Sisällä tuoksui heinä ja pari tallityttöä kärräsivät lantaa lantalaan. Selailin hermostuneena karsinoiden nimikylttejä. Moniin seiniin oli kiinnitetty joulutervehdyksiä ja kuusen oksia. Pari pipariakin roikkui silkkisestä nauhasta, joissa luki hevosten nimiä. "STRILLA!" Huudahdin. Tiedän, tallissa ei saisi huutaa... =) Tottelin kuitenkin tallin etikettejä ja en lähtenyt juoksemaan. Kävelin ripeästi kohti pörröistä talvikarvan saanutta hoitsuani. Halasin Strillaa. Aukaisin karsinan oven ja suukottelin ja halailin Strillaa. Strilla ihmetteli, mutta ei pannut vastaan. Aina se oli valmis hoitamiseen! Sitten Strilla siirsi turpansa olalleni ja laski sen siihen ja puhalsi hiuksiini. Strilla katsoi minua silmiini. En ollut ikinä ennen kokenut sellaista. "Voi kun et lähtisi!" Voihkaisin. Mutta enhän minä sitä voinut päättää. Mutta jos olisin päättänyt, Strilla olisi jäänyt tänne. Olin Strillan karsinassa noin tunnin. En olisi halunnut lähteä. Kello lähestyi viittä. Meillä olisi kotona ruoka. Sitten muistin, että olin tuonut Strillalle ikioman piparin, jossa luki: Strillalleni. Kyyneleet kihosivat silmistäni, mutta taistelin vastaan. Halasin vielä viimeisen kerran Strillaa ja annoin piparin. Strilla rouskutteli sen mielissään. Halasin vieläkin, sitten Strilla laittoi päänsä uudestaan niin että se tuntui halaukselta. "Hyvästi..." Kuiskasin Strillan korvaan. Se hörähti. Lähdin kävelemään tallitietä hämärän saapuessa. Aurinko laski, jatkoin matkaani. Strilla pysyisi mielessäni aina! Aloin jo suunnitella ensimmäistä visiittiäni Strillan uudella tallilla. Ei, nämä eivät olleet hyvästit!

Peltotreeniä

Saavuin tallille klo. 17.00 äitini kyydillä. Vain muutama hevonen nautti pakkaspäivästä tarhassa. Lunta oli kaikki alla. Suuret kinokset valtasivat metsät ja pellot eikä kaupungissakaan näkynyt muuta kuin valkoista höyhen lunta. Pujahdin talliin ja tervehdin muutamaa hoitajaa ja tuntilaista. Talli tyhjeni pikku hiljaa hevosista jotka lähtivät liikutukseen maneesiin, kentälle tai maastoon. Karos seisoi karsinassaan hiljalleen torkkumassa. Kun olin melkein sen kohdalla se heräsi säpsähtäen ja tuli kaltereiden luokse hörisemään.
- Höpsö, naurahdin. Viikasin sen talliloimen paremmin karsinan ovelle ja avasin oven. Tarrasin orin riimuseen ja toin sen käytävälle jonne pistin sen kiinni. Hain varusteet ja harjat ja aloitin harjauksen. Karosissa ei ollut paljon harjattavaa, koska se oli viettänyt päivänsä vain lumisessa tarhassa tai tallissa. Harjasin sen pois hennosta pölystä ja nostin satulan selkään. Pujotin kuolaimet suuhun ja pistin suojat jalkoihin. Koska maneesi ja kenttä olivat varattuja tuntien tai valmennusten vuoksi päätin mennä ratsastamaan pellolle, jossa oli näin syksyisin tai talvisin lupa ratsastaa. Päätin ottaa hieman kevyemmin koska paksussa hangessa olisi raskas pitkään mennä. Vein ratsun ulos ja kapusin ratsaille, sanoin parille tutulle että menen pellolle ja kävelimme sitten viereisellä pitkälle kaurapellolle.

Karos hyppi innoissaan allani ja tarpoi mielellään hangessa. Kävelimme n. 10min ja vaihdoimme suunnan. Kokosin ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin. Liikuttelin hiljalleen kuolainta hevosen suussa ja asettelin sitä sisälle tehden myös paljon voltteja. Karos pysyi paljon rauhallisempana kun sillä oli tekemistä eikä se kerkenyt kurkkimaan ympärillä olevaan pimeään metsään. Laajalle pellolle syntyi hetkessä jonkin näköinen ura. Hevonen meni hetkessä muotoon ja liikkui hyvin myös takapäästään. Kehuin sitä ja ratsastimme harjoitusravissa kiemurauraa. 20min kuluttua vaihdoimme jälleen sunnan ja teimme hieman pohkeenväistöä ja sulkutaivutusta paksussa hangessa. Täällä se oli huomattavasti vaikeampaa mutta onnistui kuin onnistuikin kovalla yrittämisellä ja etsimisellä. Taputin Karosin kaulaa ja nostimme laukan. Liukkaalla pellolla tuli laukata rauhallisesti ja välttää suuria pomppuja tai kaarteita. Koska Karos pursui virtaa otimme ihan rauhallisesti ja kiersimme monen monta kierrosta hiljaisessa hissuttelu laukassa. Pikku hiljaa siirryimme raviin ja sitä kautta käyntiin. Laukkasimme vielä hetken toiseen suuntaan ja siirryimme sitten kevyeeseen raviin. Ravailimme n. 7min ja kävelimme vapain ohjin 10min ennen kuin palasimme tallille. Olimme ratsastanut 45min ja se riitti vallanmainiosti.

Köpöttelimme tuntilaisten mukana takaisin talliin. Nappasin Karosilta satulan pois ja vaihdoin suitset riimuseen. Sitten vein varusteet pois ja vein suojat kuivumaan. Harjasin pölyharjalla Karosin ja katsoin sen kaviot ja jalat. Jalat olivat hieman lämpimät, joten kylmäsin niitä 7min jokaista jalkaa ja pistin arnikaa. Käärin lämpöpintelit jokaiseen jalkaan ja pistin orin karsinaan. Kello oli 19.00. Siivosin pikaisesti Karosin karsinan ja lakaisin käytävän, tein sen ruuat ja lähdin kotiin.

Valmennus

Taluttaessani Novaleron maneesiin ei siellä vielä näkynyt muita. Nousin kuitenkin paikkoja innokkaasti silmäilevän, paikallaan steppailevan ratsuni selkään ja lähdin kiertämään kaviouraa löysin ohjin nauraen Novalle joka kulki innokkaasti puhisten kaula kaarella.

Hetken käveltyämme saapui paikalle muitakin ratsukkoja, joita Nova tietysti tervehti raikuvalla hirnunnalla joka tärisytti minuakin satulan läpi. Sain ottaa ohjia tuntumalle ja olla tarkkana pohkeideni kanssa kun herra Ori tahtoi kovasti mennä tekemään tuttavuutta erään kauniin puoliveritamman kanssa. Taas hetken hötkyiltyään Nova kuitenkin rauhoittui ja tyytyi muiden tavoin kävelemään ympäri kaviouraa - yrittäen oikoa kulmissa aina silloin tällöin.

Kohta katsoin aiheelliseksi alkaa raviverryttelyt, joten siirryin uran sisäpuolelle ja pyysin Novaa raviin kevyellä pohkeiden painalluksella. Ori oikein loikkasi eteenpäin aloittaen mahtipontisen raviaskelluksensa, joka harjoitusravissa olisi pompauttanut minut puoli metriä ilmaan - nyt kuitenkin kevensin ja samalla kääntelin Novaa isoille ja pienille volteille ja ympyröille, teimme kahdeksikkoa ja vähän suoruusharjoituksia lävistäjällä. Alkuun suoraan kulkeminen ei tuntunut Novasta mukavalta, mutta pitäessäni pohkeeni tiukasti orin kyljissä ja painon keskellä satulaa kulki se lopulta kiitettävän suorasti. Asetukset ja taivutukset eivät sen sijaan tuottaneet mitään ongelmia innokkaasti pyörivälle ratsulleni.

Aivan huomaamattani oli maneesiin astellut myös valmentajamme, pitkänhuiskea kouluratsastajanainen hiukset pitkällä poninhännällä selkää pitkin. Yhtäkkiä hän vain kaikuvalla karjaisullaan komensi meidät riviin eteensä ja alkoi selvittää valmennuksen ensimmäistä tehtävää. Nova ei onnekseni vaivautunut kummemmin liikuskelemaan rivissä seisoessamme, vaan pureksi vain kuolaimiaan keskittyneen oloisesti ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.

Tarkkojen ohjeistusten jälkeen saimme aloittaa ensimmäisen tehtävän, joka oli laukkaharjoitus. Toisella pitkällä sivulla oli puomeja reiluilla väleillä, toisella sivulla puomit olivat pienemmän matkan päässä toisistaan. Ensin oli siis tarkoitus laukata pitkä sivu pitkillä askelilla, sitten normalisoida laukka pääty-ympyrän ajaksi ja seuraavalla pitkällä sivulla piti taas koota laukkaa, jälleen tehdä pääty-ympyrä normaalissa laukassa ja niin edelleen.

Nova nosti laukan odotusteni mukaisesti hiuksenhienoista avuista eikä onnekseni spurttaillut lainkaan - se tuntui rentoutuneen täysin raviverryttelyjen aikana. Pyytäessäni Novaa venyttämään askeltaan se kyllä venytti upeasti, mutta heti sain kuulla valmentajalta karjaisun siitä etten oikeasti ratsastanut hevosta, pyysin vain lisää laukkaa ja Novan toteltua vain istuin kyydissä. Karjaisusta säikähtäneenä menin itse aivan sekaisin ja Nova kolautteli kavioitaan puomeihin oikein olan takaa. Lyhyellä sivulla lyhensin sen laukkaa ja ympyrän pyörähdimme tasaisin askelin, joskin Nova heitteli päätään ärtyneenä aiemmin kolisseista puomeista.

Uudelle lyhyelle sivulle tultaessa lyhensin laukkaa ja keskityin täysillä, jolloin puomit ylittyivät vain yhdellä kolahduksella pitkän sivun lopulla kun keskittymiseni hetkeksi herpaantui. Nova pidensi taas laukkaa mielellään normaaliin ja tämä ympyrä sujui niin esimerkillisesti että saimme valmentajaltakin kehuja. Jälleen askelten pidennyt pitkälle sivulle, ja keskittyessäni täysin askelten hallintaan en tajunnut että emme kulkeneet läheskään keskeltä puomeja kuten oli tarkoitus. Jälleen sain kritiikkiryöpyn niskaani ja tsemppasin täysillä aina siihen asti kunnes seuraava lisäyskin sujui mallikelpoisesti ja saimme opettajan hyväksynnän.

Laukkaharjoitusta teimme vielä parin onnistuneen yrityksen verran ennen kuin saimme siirtää hevosemme käyntiin ja antaa hetkeksi pitkät ohjat. Nova olikin pitkäaikaisesta laukkaamisesta ja kovasta keskittymisestä hiukan hionnut ja venytti kaulaansa nautinnollisesti lompsiessaan uraa pitkin. Kävellessämme valmentaja selitti seuraavan harjoituksen: harjoitusravissa pitkän sivun alusta pohkeenväistöllä lävistäjälle, lävistäjältä väistö takaisin uralle ja keskellä lyhyttä sivua pysähdys ja käännös takaosan ympäri. Kuulosti monipuoliselta mutta myös siltä että pitäisi tehdä vähän töitä.

Nyt Nova siirtyi pyynnöstäni raviin ilman mitään loikkimista ja ravasikin täydellisen kuuliaisesti ja tasaisesti istuessani nauttien satulassa. Melkein heti piti kuitenkin antaa sivullevievät avut, joita Nova totteli sekunnin tarkkuudella. Väistätin Novaa aina pituuslävistäjälle asti, yritin sen heikohkoin tuloksin saada ravaamaan suoraan pari askelta ja sitten taas väistätin sen toiseen suuntaan takaisin uralle. Tietysti valmentajalta saimme kommenttia heikosta suoristuksesta.

Lyhyellä sivulla Nova ei ensin olisi tahtonut heti pysähtyä, ja käännöksemme ei siten tapahtunut aivan lyhyen sivun keskellä, mikä valmentajan mielestä oli ilmeisen järkyttävää. Emme kumpikaan olleet käännöksessä ihan mukana, mikä varmasti näkyi käännöksen laadussa ja heijastui myös valmentajan ilmeestä.. Toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöstämme kuulemma puuttui nyt tarvittava kevyt asettuminen, mutta ainakin onnistuimme nyt kulkemaan lävistäjällä täysin suoraan tarvittavan hetken verran.

Jälleen tsemppasin päädyssä niin pysähdykseen kuin käännökseenkin ekstrahyvin: tein puolipidätteen hyvissä ajoin, laskin askeleita jotta pysähtyisimme varmasti oikeassa kohdassa, pidin Novan ohjien ja painon avulla tikkusuorana ja hiukan eteen siirretyllä ulkopohkeella työntäen ja sisäohjalla johtaen pyysin ratsuni etuosaa siirtymään samalla kun ohjista pidättämällä ja sisäpohkeella auttamalla yritin saada takaosan pysymään paikallaan. Omasta mielestäni käännös oli varsin kelvollinen, mutta valmentaja moitti meitä takaosan liiallisesta liikkumisesta. Ja niin tsemppaus jatkui..

Tällä kertaa valmentaja ei löytänyt pohkeenväistöstämme moitteen sijaa, ja käännös takaosan ympäri oli kuulemma muuten hyvä mutta hätiköity. Vielä muutaman epätäydellisen yrityksen jälkeen valmentajakin kuitenkin oli tyytyväinen suoritukseemme ja saimme ravailla pitkin maneesia vapaasti kunhan emme häirinneet muita ratsukoita joista osa vielä hioi suoritustaan.

Nova ravasi nyt täydellisen rentona ja taputtelin sen hikistä kaulaa samalla kun annoin ohjien hiljalleen valua täysin pitkiksi väistellessämme muita ratsukkoja parhaamme mukaan pohjeapujeni turvin. Kohta olivat kaikki muutkin saaneet valmentajalta hyväksyntänsä ja saimme pyöritellä ratsuja vielä koko kentällä ennen kuin siirryimme lopuksi kävelemään löysin ohjin ja kuulemaan valmentajan tuomion. Meidän kohdallamme hän huomautti keskittymiskyvyn puutteesta ja moitti erityisesti minua siitä että luotin liikaa siihen että Nova hoitaisi homman kotiin - Novaa hän tosin kehuikin työintoiseksi, lahjakkaaksi ratsuksi.

Valmentajan poistuttua paikalta kävelytin hikistä Novaa vielä hetken ennen kuin loikkasin alas satulasta, löysäsin orin mahavyötä ja nostin jalustimet valkoisen, hiestä märän pään hieroessa kovakouraisesti selkääni.

Pakkaspäivä!

Saavuin klo. 16.00 tallille. Ulkona oli reilusti pakkasta ja hevosetkin oli kääritty loimiin ulkona. Pujahdin talliin ja moikkasin muutamaa tuttua kävijää. Karos oli tarhassa, joten hain valmiiksi sen varusteet ja hoitokamppeet käytävälle, ennen kuin lähdin hakemaan ori poikaa. Kun saavuin tarhalle, nappasin riimunarun käteeni ja huutelin rautiasta hoitoheppaani tulemaan portille. Karos kurkisteli tarhan toisesta päästä ja nosti päänsä korkealle. Lempeällä äänellä huutelin sitä, ja juuri kun olin menossa hakemaan sitä, se otti suuren loikan ja laukkasi liukastellen portille. Kehuin sitä hurjasti ja syötin kuivan leivän kannikkaan. Karosilla oli hurjasti energiaa, joten nytkin se lähti heti tarhan jälkeen kuskaamaan minua kohti tietä. Nykäisin tiukasti ja tein hevoselle selväksi, että kuka määrää. Niinpä suljin rauhassa tarhan portin ja palasimme talliin, juuri ja juuri pystyssä pysyen. Onneksi hevosilla oli jo hokit. Karos asteli käytävää pitkin kiltisti ja seisahtui käskystäni hoitopaikalle. Kiinnitin sen kummaltakin puolelta ja riisuin loimen. Aloitin välittömästi harjaamisen. Suin Karosia pitkään, ja juttelin sille samalla. Puhdistin sen pölyisen karvan oikein toden teolla ja kurkistin kaviot ja jalat muutenkin. Kun Karos oli puhdistettu, laskin satulan selkään ja kiristin pikku hiljaa vyötä. Sitten pistin suitset heposelle ja käärin suojat kaikkiin jalkoihin.

Vedin omat ratsastusvarusteeni niskaan ja irrotin Karosin. Talutin sen pihalle ja kävimme kurkistamassa oliko maneesi vapaana, ja olihan se. Astelimme maneesiin ja suljimme pikaisesti oven perässä. Laitoin Karosin riimulla ja riimunarulla kiinni maneesin päätyyn ja kannoin maneesin kenttä osiolle kymmenen puomia. Sijoitin ne erilaisiin paikkoihin, erilaisiksi harjoituksiksi. Sitten nousin ratsaille ja aloitimme lämmittelyn. Koska niin hevonen kuin ratsastajakin oli aivan umpijäässä, aloitimme pikku hiljaa verryttelyt. Annoin Karosin kävellä vapain ohjin reilun 10min verran. Sitten kokosin ohjat ja vaihdoimme suunnan. Teimme laajoja voltteja ja kiemuroita, ja lähdin tällä tavalla hakemaan hieman tuntua hevoseen, samalla kun lihaksia vielä lämmiteltiin.

N. 5min kuluttua kokosin ohjia vielä hieman ja siirryimme kevyeeseen raviin. Ravasimme 5min aivan suoraa uraa vain ja hieman vapaammin, jotta Karos sai venytellä jalkojaan ja kaulaansa. Sitten kokosin ohjat kunnon mittaan ja aloitimme voltit ja kiemurat myös rauhallisessa ravissa. Tuntui, että itsekin rupesi lämpenemään pikku hiljaa. Pitkän ravijakson jälkeen, vaihdoimme suunnan ja toistimme harjoitusta. Karos alkoi tuntua pehmeämmältä ja vetreämmältä. Asetin sitä sisälle ja tein erilaisia harjoituksia löytääkseni tuntua. Siirryimme harjoitusraviin ja taivuttelin hevosta. Jatkoimme runsaita määriä voltteja ja otimme mukaan myös siirtymiset ravissa ja käynnissä. Karos totteli todella hienosti, lukuun ottamatta sitä, että se olisi mieluusti vain rynnännyt täyteen laukkaan. Toputtelin sitä puolipidätteillä ja juttelin sille rauhallisesti.

Puolet tunnista oli jo kulunut, otimme harjoitukseen mukaan pysähdykset ja aloin saada Karosilta jo jotain peräänannon tapaista. Se astui jo reippaammin takapäällään alle ja tuntui kuuntelevan entistä paremmin. Kehuin sitä ja teimme hieman ravipuomi harjoituksia niin ympyröillä kuin sisäurallakin. Pian Karos jo nyökkikin kuuliaisesti ja meni pieniä pätkiä upeaa peräänantoa. Tarkastin vielä oman istuntani ja apujeni käytön ja homma vain parani entisestään. Nostimme keskiympyrällä laukan. Pidätin reilusti oria ja ratsastin sitä lyhyempään laukkaan. Teimme erilaisia laukkaharjoituksia ympäri maneesia ja otimme laukkapuomeja, jotka Karoskin malttoi mennä ihan rauhallisesti. Sitten vaihdoimme ravissa suunnan ja kokeilimme toiseen suuntaan laukkaa ja puomeja. Karosia sai todella paljon pidätellä, jotta se malttoi mennä rauhallisesti puomit ja ympyrät. Hetken laukkatyöskentelyn jälkeen, siirryimme käyntiin ja kävelimme hetken. Pian kokosin taas ohjat ja otimme helppoja koulukuvioita uralla, kuten mm. pohkeenväistöä, avoväistöä, peruutuksia, pysähdyksiä ja etu- ja takaosankäännöksiä.

Niissä Karos sai hieman pähkinää purtavaksi, joten se pysyi suht rauhallisena ja käveli nätisti. N. 7min kuluttua vaihdoimme taas suunnan ja teimme samoja juttuja toiseen suuntaan. Olimme ratsastaneet jo 1h mutta päätin vetää hieman pidemmät harjoitukset, koska Karos oli täynnä energiaa. Kokeilin muutamaa koulukuviota vielä harjoitusravissa ja työskentelimme hetken kevyessä ravissa puomien kera. Hiki alkoi välkkyä hevosen kaulalla, joten päätimme harjoitukset tähän. Olimme menneet 1h ja 15min. Annoin vapaat ohjat ja menimme jonkin aikaa kevyttä ravia ja vapain ohjin käyntiä. Kiitin hevosta hurjasti ja laskeuduin satulasta. Otin Karosin riimun ja riimunarun laitoin sen hetkeksi kiinni ja vieritin puomit nopeasti pois maneesin kenttä osalta. Siinä ei mennyt kuin muutama minuutti. Sitten otin Karosin ja menimme talliin.

Jätin Karosin käytävälle kiinni ja riisuin siltä varusteet. Sitten otin suojat pois ja suin hikisen hevosen nopeasti. Tarkistin jalat ja kaviot ja heitin loimen selkään ja vilkaisin kelloa. Kello oli 18.15. Laitoin hikisen ratsun karsinaan ja annoin sille kasan heinää. Menin rehuvarastoon pistämään hevosen ruuat kuntoon ja raahasin sitten käytävältä sen varusteet satulahuoneeseen. Siellä pyyhin ne nopeasti, pesin kuolaimet, pölytin harjat ja pistin toppaloimen kuivumaan.

Kun Karos oli syönyt pistin sen hetkeksi tyhjään karsinaan ja siivosin pika pikaa orin karsinan. Toin uusia turpeita ja pesin kaurakipon. Sitten laitoin Karosin takaisin karsinaan ja lähdin kotiin.