Syysmaastoilua ja äitiysliikuntaa

Sumuinen maisema levittäytyi joka puolellamme kietoen meidät pehmoiseen vaippaansa. Taputin hansikoidulla kädelläni Emman kaulaa, johon oli jo pikkuhiljaa alkanut kasvaa paksumpaa talvikarvaa. Tamma nousi jyrkähkön mäen kevyen oloisesti ja ponnahti innoissaan raviin kun annoin kevyesti pohkeita mäen päällä. Ravasimme harjun laella kiemurtelevaa, mäntyjen reunustamaa polkua siihen asti kunnes siitä haarautui pienempi, vadelmapusikkojen lähes tukkima polunpahanen joka lähti laskeutumaan rinnettä alas kohti kaunista lehtometsää. "Ehei, tässä ei kuule ravata ettei olla kohta molemmat polvillamme noissa pusikoissa", totesin huvittuneesti innokkaalle tammalleni.

Päästyäemme turvallisesti rinteen alas ja polun levennyttyä hetken kuluttua koivikon keskellä kulkevaksi hiekkatieksi, kuiskasin innoissani tamman korviin: "no nyt mennään!" Ja pienestä pohkeiden painalluksesta Emma nosti pehmeän laukan - tuuli ja tamman ruskeat jouhet pyyhkivät kasvojani, puut vilisivät silmissä ja maa tuntui tärähtelevän suomineitoni kavioiden tömähdellessä tien pintaan. "Okei, eiköhän nyt kuule ole jo aika hidastaa", totesin rauhoittelevalla äänellä innoissaan pärskivälle ratsulleni hidastaessani vauhtia ohjaksilla ja istunnalla.

Saimme ravata pitkään kiemuraista mökkitietä ennen kuin Emma alkoi rauhoittua reilusta laukkapätkästä. Taputin sitä taas tyytyväisenä ja hetkeksi syvennyimme molemmat katselemaan lähimaisemia tien jatkaessa kiemurteluaan peltojen keskellä. Kirkkaana syyspäivänä maisema olisi ollut upea, mutta nyt kaikki oli kietoutunut sankkaan sumuun.

Saavuimme tallille tältä lyhyehköltä mutta mukavalta ja rentouttavalta maastolenkiltämme koivukujaa pitkin, ja mennessään Emma tervehti hörinällä tarhailevia tallikavereitaan. Päätin hoitaa sen ulkona koska ilma ei edes ollut kylmä ja koska se niin mielellään hamuili hoitopuomin lähistön viimeisiä voikukanlehtiä. Riisuttuani Emman varusteista harjasin sitä pitkään ja hartaasti, mistä tamma selvästi nautti täysin rinnoin. Putsasin sen kaviot ja syynäsin hännän ja harjankin läpi takkujen, takiaisten ja muun ylimääräisen tavaran varalta. Pitkän hoitohetken jälkeen päätin että Emman olisi aika päästä tarhailemaan Keenan ja jo pitkällä kantavana olevan Gildan kanssa.

Vaikka suunnittelinkin ulkoiluttavani seuraavaksi Emman tytärtä Ensinaa, en kuitenkaan voinut vastustaa shettistamma Gildan sulosilmien anovaa tuijotusta ja kaappasin sen matkaani samalla kun päästin Emman nautiskelemaan syksyn vähenevistä ruohorippeistä. Pikkuinen ja huvittavan pyöreä Gilda kipitti vierelläni reippaasti tallin suuntaan riimunnarun roikkuessa löysänä, ja matkan varrella aloitin jo sen paksun ja pörröisen etuharjan setvimisen. Tallin luo päästyämme sidoin vuorostaan Gildan hoitopuomiin ja sen harjat haettuani aloitin harjaamisen ensin pyörivin liikkein kumisualla. Vatsan kohdalta pyöritellessäni Gilda vähän liikahteli ja heilutteli korviaan, mutta selän ja kaulan kohdalta pyöritellessäni tamma rentoutui täysin. Kumisuan jälkeen vuorossa oli pölyharja ja viimeisenä juuriharja - siivottuani Gildan kaviotkin irrotin uneliaan oloisen tamman harjauspuomista ja lähdin taluttamaan sitä maneesin ja askellajibaanan suuntaan.

Ajattelin kävelylenkillä katsastaa mitä muillekin tallilaisille kuului, sillä talli oli vaikuttanut täysin autiolta varustehuoneessa pistäytyessäni. Kentällä näyttivät harjoittelevan Cinnamon hoidokkinsa Astrilla PIC:n kanssa, kun taas maneesista kuului selviä estetreenin ääniä ja ovesta kurkistaessani näin Wonderin ja Karosin sekä Elinan ja Donan loikkimassa sekalaisten estekyhäelmien yli. Baanan lähellä metsän nurkalla törmäsin Ulrikaan joka ohjasajoi nuorta vuonotamma Luciaa tallille päin. "Hei Ulrika, mites teillä on Lucian kanssa sujunut?" kysäisin antaen Gildan mutustaa pienen kuusen oksaa pysähtyessämme. "Oikein hyvin, Lucia on kyllä niin fiksu tamma! Tuolla pellon reunalla mentäessä ilmestyi sinne sumun keskelle hirvi ihan yhtäkkiä, mutta Lucia vain tuijotti sitä ja pikkuisen jännittyi kun metsänelijä lähti koikkelehtimaan pellolla lähemmäs, mutta heti kun hirvi muutti suuntaa niin Luciakin tyytyi vain pärskähtämään vähän hämmästyneenä", Ulrika tilitti silmät loistaen suu hymyssä, selvästi ylpeänä tulevan valjakkotähtemme fiksusta käytöksestä. "Hahhah, no sehän on hyvä ettei neiti ole mikään hötkyilijä", totesin hymyillen vähintään yhtä leveästi kuin Ulrika. "Mites tallissa ei ollut ketään karsinoita siivoamassa, joko ne on kaikki siistitty?", ihmettelin muistaessani. "Aa, Liisa ja Kaisa soittivat ja ilmoittivat tulevansa auttamaan tallihommissa ihan kohta, niin ajattelin että he saavat sitten siivoilla niitä karsinoita. Kun tulin luvanneeksi että pidät heille sitten ratsastustunnin iltapäivällä.." Ulrika selitti muuttaen äänensävynsä vihjaavaksi viimeisen toteamuksen kohdalla. "Ah, selvä. Noo, he saavatkin sitten liikuttaa vaikka Demthenen ja Randomin sitten tunnille tullessaan. Mutta meidän pitää nyt ainakin Gildan kanssa jatkaa matkaa että ehdin vielä Ensinankin ennen ruokinta-aikaa puunata ja treenata. Että nähdään taas!" hihkaisin Ulrikalle joka toivotti mukavaa kävelylenkkiä ja hennolla ääniavulla pyysi taas Lucian siirtymään käyntiin.

Pitkää lenkkiä emme kyllä Gildan kanssa tehneet. Kävelimme baanalta lähtevää tietä pellon ja metsän välissä lätäköitä väistellen, tähyillen aina välillä ympäristöä hirvien varalta. Pellon vaihduttua metsäksi lähti tie laskeutumaan loivasti kohti rantaa, ja jatkoimme matkaamme verkkaisessa käynnissä auringon pilkahdellessa välillä pilviverhon välistä. Saavuttuamme järven rantaan totesin että suurimmat sumumäärät olivat jo kadonneet järveltäkin ja kannustin reippaasti mukana tepsutelleen Gildan vatsaa hölskyttävään raviin. Pitkään emme ravanneet, mutta kohta jo käännyimmekin ylämäkeen vievää tietä laidunten ja tarhojen välistä kohti tallia.

Tallilla hieroin Gildaa vielä hetken aikaa vain huvikseni ja tamman mieliksi, mutta sitten totesin kellon olevan jo niin paljon että oli aika viimein hakea Ensina laitumelta ja alkaa harjoitella sen kanssa normaaliin tapaan harjattavana ja talutettavana käyttäytymistä. Suunnittelin lisäksi tutustuttavani sitä vähän puomien ja estehypyn saloihin maneesissa ja sen laidunta kohti tallustaessani suunnittelin myös Liisan ja Kaisan varalle tiukkaa koulutreeniä - pohkeenväistöjä, paljon laukkatreeniä... Ah miten mukavaa olisikaan päästä taas rääkkäämään ahkeria vakiokävijöitämme tiukalla treenillä, mietin pirullinen hymy huulillani kun huhuilin kaunista suokkivarsaa luokseni laitumelta.

ERJ tarinakisat Lutinassa 2.8.2009

luokka 80 cm, sijoitus 3/5, kutsu

Yritin epätoivoisesti, ja ilmeisen epäonnistuneestikin, peitellä valtaisaa, kehoani ravistuttavaa haukotusta vilkaistessani rannekelloani. Hitaasti taivaalle ajelehtivan auringon hailakassa valossa näin viisareiden osoittavan noin kello neljää. Noh, johan tässä olikin neljä tuntia ravattu yhden suokkitammastamme Emmiinasta hullaantuneen orin perässä kaura-astioin ja riimunnaruin ja vihdoin saatoin lähteä nukkumaan saadakseni unta palloon edes muutaman tunnin verran ennen kiivasta kisapäivää. Mielessäni kirosin ensin tammani kuuhun, mutta minkäs sille voi että kiima tulee ja hullaannuttaa orimme..

Kahdentoista aikoihin olin juuri sulkemassa ht.netin foorumia jossa olin taas saanut nauraa räkäisesti yhdelle jos toisellekin omituiselle hiipparille. Olin aikeissa ottaa kisakamppeeni esille vaatekaapista ja mennä sitten nukkumaan voidakseni herätä pirteänä kisapäivän aamuna: aikeeni keskeytti kova hirnunta, jotain joka kuulosti puun rasahtelulta ja kohta kavioiden kova jytinä. Ryntäsin ikkunaan katsomaan ja näin suokkiorimme Epun ravaavan pitkin Emmiinan ja muiden tammojen laitumen viertä kovasti hörhötellen.

Huokaisten kiskaisin kumisaappaat jalkaani ja riensin juoksujalkaa kohti Eppua, joka olikin jo saanut Emmiinan huomion täysin omakseen.. Hurjalla käsien huidonnalla sain orin hätistettyä vähän kauemmas tammasta, mutta kiinni en sitä onnistunut saamaan: en ennen kuin neljä tuntia myöhemmin täysin uupuneena ja hikisenä, ja ennen kaikkea väsyneenä! Kiinnisaaminen oli vaatinut muutaman kauhallisen kauraa, useammankin kappaleen riimunnaruja, monia naarmuja kintuissani ja kourissani ja paljon tuskastunutta karjuntaa ja hirnuntaa. Laahautuessani vihdoin ja viimein yöpuulle, Epun mekastaessa närkästyneesti tallissa, toivoin että Emmiina ei olisi käyttänyt kaikkea energiaansa intohimoisen rakastajansa kannustamiseen vaan jaksaisi panna parastaan vielä tulevan päivän estekisoissakin - itse en nimittäin tulisi olemaan kaikkein tarkkaavaisin kuski..

3.7.

Kolin Kolin!! Heräsin kun pikkuveljeni juoksenteli portaita ylös ja alas.. No päätin päätin nousta sängystä ja pukea vaatteet ylleni. Katsahdin kelloon ja huomasin että olin herännytkin ihan oikeaan aikaan. Sain vaatteet päälleni ja menin alakertaan. Siellä äiti oli tekemässä aamupalaa. Otin eväsrasiaan leivän ja juomapulloon vettä. Laitoin ne reppuun. Hyvästelin äidin ja menin eteiseen pukemaan ulkovaatteita. Laitoin vetoketjullisen hupparin päälleni ja solmin tallikenkäni kiinni. Avasin oven ja lähdin pyöräni luo. Otin pyöräni telineestä ja lähdin matkaan. Ilma oli hieman viileä vielä näin aamusta, mutta kyllä se varmaan tästä lämpenee, tuumin. Ei kestänyt kauaa kun saavuin tallille. Ajoin pyöräni parkkiin ja lähdin astelemaan toimistoa kohti. Kävelin portaat ylös ja avasin oven. Se natisi hieman. Amar istuskeli toimistossa täyttelemässä tuntilistoja. Tervehdin häntä. Sain vastauksen. Vein reppuni kaappiin ja otin kulauksen pullostani. Amar oli juuri saanut listan valmiiksi. Katsoin listää ja huomasin että Emma meni ensimmäisellä tunnilla joka alkoi 10.00. Ehtisin tehdä Emman kanssa vaikka ja mitä kivaa tuntia ennen. Lähdin toimistosta. Menin talliin. Aurinko pilkotti ja hieman pilvien raosta. Tallissa oli hiljaista kunnes kuulin hirnuntaa tallin perältä. Se oli Emma! Sen ääni kuulosti niin suloiselta! Tehvehdin Emmaa ja höpöttelin sille omiani. Sillä oli juuri suuri heinäkasa karsinassaan. :D Kuulin askelia Amar tuli talliin. Amar sanoi että voisin käydä ihan kohta taluttelemassa Emmaa hieman lähi metsässä. Olin innoissani! Ajattelin ensin kuitenkin harjata Emmaa vähän. Hain sen harjapakin satulahuoneesta. Tallin betoni lattia kolisi kenkieni alla kivasti. Otin pakin keteeni ja vein sen karsinan luo. Otin sieltä piikkisuan. Avasin Emman karsinan oven ja menin sen luokse. Silittelin sitä turvalta. Se vain nuuskuttelin kattäni. Sitten aloin harjata. Se vain rouskuttelin heinää innoissaan, kun harjailin sitä. Emma oli tällä kertaa aika puhdas. Kävin vaihtamassa harjan. Otin kovaharjan. Sillä lähti enemmän likaa kuin piikkisualla. Emman mahanalunen oli aika likainen. Harjasin sen erittäin hellästi. Selvitin sen hännän ja harjan osittain sormin ja osittain harjalla. Sitten puhdistin kaviot. Otin pakista sinisen kaviokoukun. Menin Emman jalan viereen ja pyysin sitä nostamaan sen. Emma nosti kavion kiltisti. Se oli aika puhdas. Takakavio oli hieman vaikeampi puhdistaa, koska Emma rupesi nykimään sitä aina silloin kun olin saamassa sitä käteeni, mutta lopulta sain senkin puhdistettua. Olin puhdistanut kaikki kaviot. Laitoin koukun pakkiin ja vein sen satulahuoneeseen. Kysyin Amarilta että voisinko nyt mennä Emman kanssa metsään kävelemään. Amar nyökytti päätään vastaukseksi. Hain riimunnarun naulakosta ja menin Emman luo. Kysyin vielä saisiko Emma syödä mitään. Amar sanoi että kyllä, mutta se sanoi että Emma voi olla aika perso, joten se ei saa kiskoa minua minne sattuu. Nauroin vastaukseksi. Hain Emman ja lähdin ulos tallista. Tiesin polus joka kiertelee tallin lähettyvillä, joten päätin mennä sinne. Emma nuuskuttelin tuoreen ruohon tuoksua. Se käveli pitkin ja reippain askelin. Saavuimme metsän reunallee. Metsään johti polku jota pitkin lähdimme kävelemään. Vähän matkan päässä annoin Emman syödä ruohoa. Nautiskelin itsekkin samalla ilmasta. Aurinko oli ruvennut paistamaan. Kävelimme samalla hiljalleen eteenpäin. Sitten nostin Emman pään jotta voisimme jatkaa matkaa. Kävelimme sen verran että saavuimme metsäaukiolle. Olin ihan ajatuksissani, mutta yhtäkkiä Emma vetäisin voimakkaasti päänä alas ruohotupsujen joukkoon. Kiskaisin voimakkaasti narusta. Sillä samalla hetkellä Emma nosti päänsä ylös. Tätä siis Amar tarkoitti. Ajattelin. Käsiini sattui hieman kun riimunnaru oli hangannut käsiäni. Kävelin Emman kanssa pitkän matkaa nautiskellen auringon paisteesta. Matkalla tuli pieni lampi. Menin Emman kanssa sen rantaan. Emma joi lammesta hieman vettä. Yritin houkutella sitä vähän syvemmälle veteen, mutta Emmaa hieman pelotti. Ei se suostunut menemään syvemmälle, joten lähdimme jatkamaan matkaa. Emme olleet kovin kaukana tallista. Pysähdyimme hetkeksi kun katsoin kelloa. Samalla Emma söi ruohoa.Se oli kymmentä vaille yhdeksän. Ajattelin että pitäisin lähteä tallille päin. Ei kestänyt kuin vajaa vartti kun olimme tallin pihalla. Vein Emman karsinaan ja taputtelin sitä kovasti. Se nuolaisi kättäni kiitoksesta. Vein narun naulakkoon ja menin toimistoon. Siellä olikin Amar. Amar kyseli miten meillä meni. Kerroin että metka meni kivasti, vaikkakin kättäni jomotti hieman. Amar sanoi, että sellainen ahmatti se Emman on ja nauroi itsekkin. Otin reppuni kaapista ja söin leipäni. Kyllä se maistui ihanalta reissun jälkeen. Join vettä pullosta. Laitoin ne takaisin reppuun ja nostin repun selkään. Hyvästelin Amarin ja kävin veilä tallissa hyvästelemässä Emman. Sitten menin pyörälleni ja lähdin kotia kohti. Ajattelin samalla millonkohan voisin ratsastaa? :D

Ajoin tallille rämisevällä pyörälläni. Olin monta kertaa sanonut isälleni että korjaisi pyörän. Sitten saavuin metsäpolulle joka johtaa tallille. Metsäpolulla pyöräni rämisi entistä enemmän möykkyjen takia. Ajoin pyörälläni tallin pihalle ja laitoin pyöräni telineeseen. Taivas oli pilvien peittämänä ja ilma oli yhtä kylmä kuin syksyllä. Painoin pipon entistä syvemmälle päähän kun tuulenpuuska puhalsi kylmästi. Lähdin kävelemään toimistoa kohti. Sora ratisi kenkieni alla kivasti. Nousin portaat ylös ja aukaisin oven. Toimistossa ei ollut ketään. Otin reppuni selästä ja vein sen kaappiin, jossa luki nimeni. Äiti oli pakannu minulle mukaan voileivän ja mehua. Laitoin kaapin oven kiinni ja lähdin ulos. Menin talliin. Huomasin tallissa Amarin ja tervehdin häntä. Hän tervehti takaisin. Sitten lähdin etsimään Emman karsinaa. Se oli tallin perällä. Karsinan ovi oli auki, joten arvasin että Emma olisi ulkona. Menin Amarin luo kolisevin kengin. Kysyin voisiko Emman hakea sisälle. Amar sanoi että totta kai, mutta olisi parempi että hän tulisin mukaani ensimmäisellä kerralla. Kävelin naulakon luo jossa oli paljon riimunnaruja. Otin yhden narun ja lähdin Amarin kanssa laitumille. Kun astuimme tallista ulos niin ruoho tuoksuin pistävästi nenääni. Ajattelin että kyllä se kesä vielä tulee kunhan jaksaisimme vain odottaa. Kesti vain hetki kunnes olimme jo laitumen luona. En ensin tunnistanut Emmaa, mutta sitten Amar näytti kuka hän oli. Silmäni suurenivat ja minun olisi mieli tehnyt kirkua ilosta, mutta hevoset olisivat säikähtäneet. Se oli niin kaunis! Kävin ottamassa sähköt pois ja lähdimme hakemaan Emma. Lähdimme kävelemään Emman luokse, mutta se oli aika kaukana portilta. Samalla Amar huuteli Emman nimeä. Se kohotti päänsä ruohotupsujen joukosta ja hirnahti meille. Ja samassa se lähti kävelemään hiljalleen meitä kohti. Lopulta se oli luonamme ja minä sain taluttaa sen talliin. Emma oli kuin unelma josta olin aina haaveillut! Se käveli rauhassa vierelläni ja puuskutti hiljaa. Astuimme talliin niin sen kengät kopisivat kivasti lattiaa vasten. Sitten käänsin sen omaan karsinaan ja otin riimunnarun irti ja laitoin oven kiinni. Ovi natisi hieman. Hain Emman harjat. Kannoin harjapakin karsinan eteen ja otin sieltä pölyharjan. Kädessäni oli myös veilä riimunnaru, koska ajattelin laittaa Emman ensin kiinni. Avasin oven ja sidoin Emman kiinni vetosolmulla. Annoin ensin Emman haisetta minua ennen kuin alkaisin harjata sitä. Emma oli todella rauhallinen. Silitin sitä lavalta ja aloin harjata. Emma seisoin rauhassa paikallaan ja katseli ympärilleen rauhallisena. Kun olin harjannut kummankin puolen pölystä niin päätin hakea kaviokoukun. Menin Emman jalan viereen ja laski kättäni varovasti sen kaviota kohti. Emma nosti kavion ylös, jotta sain hyvän otteen kaviosta. Säde oli peittynyt mullan ja muun lian alle. Ensin vetelin koukulla kaiken mähdollisen irti ja loput puhdistin harjalla. Loppu vaiheessa se yritti hieman nykiä kaviota pois kädestäni, mutta en antanut. Loput kaviot Emma antoi hyvin nostaa. Selvitin Emman hännän sormin, puhuin sille samaan aikaan ja kehuskelin sitä myös. Sen häntä oli hyvässä kunnossa. Amar tuli kysymään kuinka meillä sujuu. Vastasin: Oikein hyvin, Emma on todella kiltii ja rauhallinen. Emma oli juuri sellainen mistä aina olen haaveillut!! Lopuksi harjasin myös sen pään. Emma seisoi mukavasti paikoillaan, mutta se luuli varmaan että olimme lähdössä ratsastamaan. Sanoin sille että ei ainakaan vielä tänään, mutta kyllä se päivä kohta tulee. Irroitin riimunnarun Emman riimusta ja aukaisin solmun :D Kun tulin karsinasta ulos, purut ratisivat kenkieni alla. Amar tuli luokseni sanomaan, että sitten kun olen valmis niin voisin veidä Emman takaisin laitumella. Kävin viemässä harjapakin satulahuoneeseen. Kävelin Emman karsinan luo avasin oven ja kiinitin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Emmaa ulos. Pilvipeite oli osittain rakoillut ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta. Emma oli nyt pirteämpi kun tiesi että saisi mennä ystäviensä luo syömään vihreää heinää. Avasin portin ja päästin Emman vapaaksi laitumelle. Se juoksi kovaa kyytiä ystäviensä luo ja painoi turvan maahan ja rupesi syömään. :D Lähdin kävelemään toimistolle. Avasin oven ja menin kaapilleni. Vasta sitten muistin etten ollut syönyt eväitäni, mutta eihän minulla ole edes nälkä. =) Hörppäsin mehupullostani heiman mehua ja laitoin pullon takaisin reppuun ja otin repun selkääni. Kävin laitumella sanomassa Emmalle vielä heipat ennen kuin lähden. Se hirnahti minulle vastaukseksi. Olin niin onnellinen! :D Ja kävin tallissa sanomassa Amarille että lähden. Sitten menin pyörälleni ja otin sen pois telineestä ja lähdin ajamaan kotiin rämisevällä pyörällä. Ajattelin että kesästä tulee ikimuistoinen! =)

4.6.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kärpäset pörräsivät ympäriinsä ja kevyt tuuli viilensi mukavasti helteisen päivän keskellä. Kaadoin maahan mehulasilliseni jämät joihin oli eksynyt kärpänen uiskentelemaan, nappasin kypärän päähäni ja lähdin tukahduttavan kuumissa saappaissani lompsimaan kolmen tamman kansoittamalle tarhalle, jossa Emmiinakin majailee. Tarhan portilla huhuilin suomineitoa, joka alkoikin hiljalleen hipsutella portille päin matkan varrella ruohoa maasta nappaillen ja mutustellen. Talutin varsin rauhallisen tamman karsinaansa ja aloin harjata ja varustaa sitä liikutusta varten.

Kun sain kärpästen pörräyksestä vähän kiukustuneen tamman varustettuna pihalle ja aloin nousta selkään, nousivat Emman korvat heti hörölle ja ryhti koheni kummasti: se ymmärsi selvästi että nyt lähdetään maastoon! Jalustimet olivatkin jo sopivalla pituudella, joten annoin Emmalle käskyn lähteä kohti järven rantaa. Tamma olisi kovasti tahtonut nostaa ravin heti alkumatkasta, mutta pidättelin sitä istunnallani ja pidin ohjat löysinä vinkiksi käynnissä pysymisestä.

Rannassa reilumpi tuuli hääti kärpäset tehokkaasti ja olisi tehnyt mieli seisoskella siellä pidempäänkin. Emmiinalla oli kuitenkin kova hinku veteen jonne en tänään vesipedon kanssa suunnitellut meneväni, joten tomerasti ohjasin ratsuni rannan pehmoiselta hiekalta pajupusikon läpi pikkuruiselle, välillä täysin mustikanvarpuihin peittyvälle polulle. Siinä lähdimme hiljalleen ravaamaan ja nautimme mäntyjen huminasta, kavioiden kuminasta neulasten peittämällä polulla, kesän täyteläisestä tuoksusta: olisipa elämä aina tällaista!

Kipusimme kuin huomaamatta mäen harjalle, jossa annoin Emman laukata hidasta vauhtia pitkin suoraa polkua. Tamma olisi tahtonut laukata kovempaakin ja jouduin muistuttelemaan sille muutamaankin otteeseen että minä määrään - vastahakoisesti Emma sitten lopulta hidasti ravin kautta käyntiin ja onnistuimme laskeutumaan mäeltä turvallisesti leveän hiekkatien varteen, jonka reunustoilla kasvoi valtavasti horsmia.

Ravailimme ja ravailimme pitkin loputtomalta tuntuvaa hiekkatietä, jonka varrella vastaan asteli muutamakin lenkkeilevä, ilmiselvästi upeaa ratsuani ihasteleva mökkiläinen. Onneksi tietä reunustivat puut suurimman osan matkasta, sillä lyhyilläkin puuttomilla osuuksilla olin läkähtyä! Se uiminen olisi sittenkin voinut olla mukava idea.. Vihdoin ja viimein saatoimme sukeltaa taas sekametsän siimekseen - vain pölähtääksemme kohta tasaisen niityn reunaan. Ja aivan kuin Emma olisi lukenut ajatukseni: se singahti reippaaseen laukkaan heti puristettuani sen kylkiä hiuksenhienosti pohkeillani! Niin me sitten viiletimme hurjaa vauhtia poikki niityn, tuulen ja ratsuni harjan lyödessä päin kasvojani ja Emman kavioiden jyskyttäessä maata tasaisen kiihkeästi.

Niityn toisella reunalla en selvästikään ollut ainut laukkapätkästä nauttinut ja sen lyhyyttä harmitteleva, Emma nimittäin steppasi ja pörisi varsin innokkaasti vaikka siirtyikin ravin kautta käyntiin heti pyytäessäni. Halasin hionneen ratsuni kaulaa sen venytellessä sitä rennosti eteenpäin lompsahtelevien etukavioidensa kärkiin asti. "Sinä se vain olet niin hieno tyttö", mutisin tammalleni jaksamatta vielä pitkään aikaan nousta kunnolliseen istuntaan.

Astelimme pitkän matkaa erilaisia pikkupolkuja ja välillä vähän leveämpiä teitäkin pitkin, kunnes saavuimme laitumien välistä tallille kulkevalle, kevyesti nousevalle tielle. Annoin Emman napsia matkan varrella ruohonkorsia nauttiessani itse lämmittävästä auringosta ja kuitenkin haaveillen jääkylmästä limsasta jonka kulauttaisin kurkkuuni heti saatuani ratsuni viilennettyä ja vietyä tarhaan kavereidensa seurasta ja vihreästä ruohosta nauttimaan.

Uupuneena loikkasin vihdoin tallipihassa alas Emmiinan selästä, sidoin sen puomiin tallin edustalle ja raahasin sen varusteet yhdellä kertaa varustehuoneeseen. Matkalla takaisin ulos kaappasin vesiletkun pesukarsinasta ja suihkutin sillä selvästi pesusta nauttivan Emmiinan kokonaan märäksi. Lämpimän ja aurinkoisen ilman kunniaksi talutin tamman kummemmin kuivaamatta tarhaan, jossa se tietystikin rojahti heti paikan hiekkaisimpaan kohtaa piehtaroimaan. Itse heitin saappaani tallin ulko-ovelle ja paljain jaloin hipsin toimistoon, jossa vain muutama kärpänen surisi ikkunassa ja kello laskeskeli sekunteja naksahdellen. Suunnistin jääkaapille ja join pitkän kulauksen limpparipullosta: nam mikä kesä!