26.5.

Ikivanha, kolhiintunut pyöräni rämisi inhottavasti kun kaarsin sillä tallin pihaan. Pah, mokomakin metelöitsijä. Jätin pyöräni tallin seinää vasten. Tuskinpa kukaan tuollaista rumilusta vaivautuisi varastamaan, eli lukkoon en sitä laittanut. Kukkakuvioinen olkalaukku mukanani astelin hilpeästi vihellellen talliin.

Olin suhteellisen uusi tällä tallilla, joten katselin ensin rauhallisesti ympärilleni ja painoin mieleeni kaikki paikat. Hetken päästä paikansin uudehkon hoitohevoseni karsinan. Tallustelin karsinan luokse ja laskin laukkuni sen eteen, en oven eteen, vaan siihen viereen. "Terve. Sä olet siis mun uusi hoitsu, häh?" sanoin hyväntuulisena. Sain vastaukseksi tuhahduksen ja niskaan kiinni liimaantuneet korvat. Hoitohevoseni Novalero mulkoili minua hiukan ylimielisesti tummilla silmillään, ja taisi jopa vähän irvistelläkin. Kuulin kolauksen, kun ori pamautti etukavionsa lattiaan aika moisella voimalla. Hymähdin itsekseni.

Otin Novaleron riimun karsinan ovessa olevasta koukusta riimunaruineen päivineen ja pujahdin sisälle karsinaan. Novalero heitteli kaunista valkeaa päätään ja pärskähti varottavasti. Ilmeisesti se yritti opetella uusia steppailuliikkeitä. "Rauha, herranen aika", sanoin topakasti. Ori mulkaisi minua päästä jalkoihin ja siirsi päänsä pois ojentaessani kättäni. "Hei, pliis", maanittelin oria ja sain kuin sainkin lopulta kiepautettuani käteni Novaleron nenäpiin ylle. Pujotin riimun tyynenä Novaleron päähän, enkä välittänyt sen kovista vastaanpanemisista yhtään. Sitaisin riimunarun sopivan tiukalle vetosolmulle, ja jätin narun aika löysälle, että Novalero pystyisi liikkumaan.

Kävin hakemassa satulahuoneesta Novaleron harjapakin. Asetin sen karsinan eteen laukkuni viereen. Poimin käteeni kumisuan ja menin takaisin karsinaan. Novalero tuhahti kun huomasi harjan kädessäni. Ilmeisesti herra ajatteli pääsevänsä minusta eroon alta aikayksikön. "Kuules, mä harjaan sut, vaikka sä pistäisit kuinka paljon tahansa vastaan. Okei?" sanoin tiukasti ja tuijotin Novaleroa suoraan silmiin parin sekunnin ajan. Novalero vastasi tuijotukseeni uhmakkaana. Huokaisin hiljaa itsekseni ja aloin harjata Novaleron harmahtavanvalkeaa karvaa voimakkain, pyörivin liikkein.

Novalero tömisytteli jalkojaan ja mulkoili minua vähän väliä häntäänsä huiskautellen. "Sä et mua pelota. Mä tiedän, että mä olen uusi, mutta sun kannattaisi silti kunnioittaa mua", sanoin rauhallisesti. Novalero pärskähti terävästi ja tapitti minua suurilla tummilla silmillään. Sen korvat olivat yhä luimussa, mutta näin kuinka ne pari kertaa kääntyivät höröön, mutta ihan muutamaksi sekunnin murto-osaksi.

Harjattuani ensimmäisen puolen huolellisesti luikahdin orin kaulan ali toiselle puolelle. Novalero onnistui näykkäisemään käsivarttani. "Hei! Lopeta tuollainen typerä käytös", komensin kovalla, topakalla äänellä. Hieraisin käsivarttani, jota kivisti hiukan. Pian kivistys kuitenkin lakkasi. Analyysini mukaan Novalero ei ollut kunnolla päässyt puraisemaan, sen hampaat olivat vain hiukan raapineet ihoani hihan kankaan läpi. Käärin hihani ylös ja vilkaisin käsivarttani, johon oli hyvää vauhtia muodostumassa sinertävänkellertävä mustelma.

Novalero vilkuili minua kuin mikäkin piru. En olisi ihmetellyt, vaikka sen korvat olisivat muuttuneet ykskaks punaisiksi pirunsarviksi. Aloin harjata Novaleron kaulaa pyörivin vedoin, vahtien samalla tiukasti orin tekemisiä. Kaulalta siirryin selkään ja kylkiin, sitten lautasille ja reisiin, ja lopuksi harjasin varovaisesti orin jalat. Pehmeällä harjalla tai pölärillä voisi harjata jalat vielä vähän paremmin.. "No hyvinhän se meni", totesin lopulta ja taputin hellästi Novaleron lapaa. Kävin viemässä kumisuan pois ja tulin sitten takaisin karsinaan kaviokoukku ja pehmeä harja mukanani.

Harjasin Novaleron vielä nopeasti pehmeällä harjalla orin nostellessa levottomasti jalkojaan ja heitellessä hienopiirteistä päätään. Puhdistin sen jalat erityisen huolellisesti ja tunnustelin jalkojen jänteitä ja niveliä. Orilla vaikutti olevan täydellisesti muodostuneet jalat. Hienoa. Sulloin pehmeän harjan taskuuni ja näytin Novalerolle kaviokoukkua, joka lepäsi kämmenelläni. Novalero nuuhkaisi koukkua kerran tai pari ja liimasi sitten suipot korvansa kiinni niskaansa. Se menetti pian kiinnostuksensa kaviokoukkuun ja keskittyi keskustelemaan viereisen karsinan naapurinsa kanssa, unohtamatta kuitenkaan mulkoilla minua hieman äkäisesti.

Liu'utin kättäni pitkin Novaleron vahvaa etujalkaa ja nojasin samalla kevyesti sen olkavarteen. Naksautin kieltäni. Mitään ei tapahtunut, Novalero ei nostanut jalkaansa. Yritin uudestaan, ja tällä kertaa nojasin orin olkavarteen hiukan painavammin. Ei reaktiota. Vielä muutaman yrityksen jälkeen suoristin selkäni itsekseni puhisten. "Jaaha", puuskahdin ja katsahdin Novaleroon, joka vastasi katseeseeni korviansa hiukan luimistellen. Uusi yritys, ei tuloksia. "Nosta nyt se jalka!" komensin terävästi ja läpsäisin Novaleron lapaa kevyesti. Ori säpsähti ja mulkaisi minua paheksuvasti. "Äläs siinä mulkoile, vaan nosta se jalka", sanoin vaativasti. Liu'utin jälleen kerran kättäni pitkin Novaleron jalkaa ja nojasin melkein koko painollani sen olkavarteen. Tällä kertaa jalka nousi. "Hyvä poika, hienoa! Komea poika!" Kehuin hoitohevostani vuolaasti. Kaivelin liat huolellisesti pois annoin orin laskea jalkansa. Jouduin taistelemaan Novaleron kanssa taas hetken takajalan kohdalla, mutta lopulta sain senkin puhdistettua. Sama juttu toisella puolella. Parin minuutin vastaan vänkäämisen jälkeen jalat nousivat ylös oikein nätisti. Olin oikein ylpeä hoitsustani. "Vau, sä osaat sittenkin olla kiltti poju, eiks jee?" kysyin lempeästi ja silitin Novaleron harmaanvalkeaa poskea. Novalero ei enää luimistellut niin paljoa, eikä yrittänyt enää irvistellä.

Tällä ensimmäisellä hoitokerralla en aikonut tehdä enää muuta, enkä varsinkaan nousta selkään. Halusin antaa Novaleron ensin totutella rauhassa minuun. Sitten kun ori tuntisi minut paremmin ja minä sen, silloin olisi aika nousta satulaan. Muttei vielä. Sujautin Novaleron suuhun sokeripalan ja rapsutin sen otsan keskellä olevaa karvapyörrettä. Ori sulki kauniit tummat silmänsä puolittain ja rouskutteli autuaana herkkupalaansa. "Nyt mun täytyy mennä, ole sitten kiltisti, joohan?" sanoin ja napsautin riimun poskilukon auki. Heti kun sain riimun pois hoitsuni päästä, Novalero kääntyi takapuoli minuun kohti ja jäi tuijottelemaan ikkunasta ulos. Naurahdin itsekseni ja ripustin riimun ja riimunarun takaisin koukkuunsa. Vein vielä harjapakin takaisin satulahuoneeseen, tarkistin että olin laittanut Novaleron karsinan oven kunnolla lukkoon, poimin laukkuni karsinan edestä ja huikkasin vielä heipat hoitohevoselleni. Sitten lähdin. Pyöräillessäni rämisevällä kulkupelilläni kotia kohti suunnittelin innolla jo seuraavia hoitokertoja. :)

Esteitä!

Oli tuikitavallinen keskiviikko.Pyöräilin raskasta ylämäkeä ylös suoraan vastatuuleen.Pyyhin valahtaneita hiussuortuviani pois kasvoilta ja kaarroin tallin pihaan.Karos oli laskettu laitumelle parin kaverin kanssa.Näin kuinka se laukkasi ympäriinsä ja pukki isoja pukkeja.Lukitsin fillarini ja menin talliin.Tuttuun tapaan päätin hoitaa tallityöt ensin pois alta.
-Voi! Huokaisin.Mikä ihana yllätys Karosin karsina oli siivottu ja oljet oli levitetty nätisti koko karsinaan.Myös ruokakippo oli puunattu niin hienoon kuntoon että se oikein kiilsi auringon heittäessä sitä vasten kellertäviä säteitään.Hymyillen lähdin kohti rehuvarastoa.Otin ylhäältä hyllyltä upo uuden suolakiven.Pistin raskaan suolakiven kuntoon ja vein sen orin karsinaan.Sidoin huolellisesti kiinni ja suljin oven perässäni.

Lähdin reippaasti kulkemaan kohti laidunta.Hakisin nyt ensin Karosin, harjaisin ja varustaisin sen ja kokeilisin hieman esteitä.Vihelsin kimakasti portilta ja näin kuinka lauma hevosia lähti laukkaamaan kohti porttia.Karos hieman uhitteli pienempää ponia pysymään kaumpana ja ehtikin ensimmäisenä portille.Hieroin sen lihaksikasta kaulaa ja otin sen kiinni.Napsautin sähköt pois päältä ja talutin orin rinnallani tielle.Karos korskui rinnallani ja heitti päätään.Se potki takajalallaan uhkaavasti mutta pysyin onneksi poissa sen takajaloista.Saatuani reippaan pojan tallinpuolelle pistin sen kiinni ketjuihin ja hain harjat.Otin kumisuan ja aloitin.Karvaa lähti melko reippaasti.Kärsimättömänä Karos kuopi koko ajan lattiaa.
-Lopetappas nyt,sanoin tiukasta ja siirryin toiselle puolelle sukimaan.Harjattuani Karosin sualla otin pölyharjan ja tein sillä huolellisen harjauksen.Huolsin kaviot ja harjasin pään.Hain satulan ja suitset ja ryhdyin tarjoamaan kuolaimia.Karos vain peruutti taaemmaksi sen verran kuin narut antoivat periksi ja rupesi sitten kiukuttelemaan.
-Kuules känkkäränkkä!Sanoin kiukkuisesti sille ja kutitin sitä suupielistä.Vikkelästi pujotin korvat niskaremmin ja otsaremmin välistä ja pistin turpahihnan kiinni.Laitoin riimusta narut suitsiin ja nostin satulan käsivarsilleni.Satuloin orin kevyeeseen satulaan ja kiristin vyötä.Satuloituani sen pistin suojat joka jalkaan ja lähdin kysymään Amarilta ehtisikö hän tulla opettamaan.En löytänyt Amaria mistään joten päätin mennä kentälle.Taluttelin Karosia hetken ja nousin satulaan.Se oli melko rauhallinen joten aloitin sillä alkukäynnit.Sitten kokosin ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin.Karos meni tosi hienosti.Hieroin sen kaulaa ja etsin yhä katseellani jotain tuttua aikuista.Olin jo lämmitellyt Karosin kun näin Ulrikan kärräämässä lantakärryjä laitumilta päin.Huusin hänelle ja kysyin oliko hän nähnyt Amaria.Ulrika sanoi että Amar on maastoa vetämässä mutta kysyi oliko joku hätänä.
-Eikun olisin vain halunnut Karosilla ratsastaa,vastasin empivästi.
-No minä voin tulla valvomaan kuulin Amarilta että sinä ja Karos menisitte tänään esteitä eikö totta?Ulrika kysyi.
-Joo, vastasin ja kiitin.

Ulrika kokosi meille pienen pieniä n.30cm ristikoita ja paljon puomeja.Sitten hän auttoi laukannostossa kannustamalla hevosta maastakäsin.Liu´utin sisäpohjettani eteenpäin ja siirryimme keinuvaan laukkaan.Pidin tasaisen tuntuman ja teimme pääty-ympyrän.Hyvin sujui!Siirsin puhisevan hevosen raviin ja nostimme uuden laukan.Parin laukannosto-harjoituksen jälkeen taputin Karosia ja menimme ravissa maapuomeja.Ai että Karos meni taitavasti.Se ei kertaakaan kompuroinut puomeilla tai ottanut yli isoja loikkia.Harjoittelimme niin ravi kuin laukkapuomejakin.Ulrika ohjeisti meitä ja käski hypätä pienen ristikon ravissa.Ajoin orin esteelle rauhallisessa ravissa ja kun tuli ponnistuksen aika painoin pohkeet kiinni hevoseen ja annoin ohjaa.Karos loikkasi kömpelösti esteen yli ja siirtyi laukkaan.
-Takaisin raviin ja rauhallisesti uudelleen, pidä se kumminkin hereillä ennen estettä ei matelua,Ulrika sanoi.Käänsin Karosin uudelleen esteelle ja nyt meni jo paremmin.Menimme vielä monen monta kertaa ravissa molempiin suuntiin kunnes kokeilimme laukkaa.Karosin ei edes tarvinnut hypätä se vain sovitti askeleensa esteeseen ja laukkasi kepeästi sen yli.Taputin ja menimme uudelleen.

Ulrika käski meidän kävellä muutaman minuutin ja nosti ristikkoa 40cm.Parin kierroksen kuluttua kokosin ohjat ja tulimme esteen ravissa.Karos meni niin ihanasti pieni sulava hyppy ja takaisin uralle.Muutaman kerran jälkeen menimme saman laukassa kumpaankin suuntaan.
-Tämä menee niin hyvin että kokeillaan vielä 40cm pystyeste,Ulrika innostui ja korotti.Ravasimme kevyessäravissa kohti pystyä.Pidin hevosen keskellä estettä ja kannustin sitä pari metriä ennen.Ori otti sellaisen loikan että jalustimet lipesivät jaloistani ja valuin kaulalle.Karos taisi itsekkin säikähtää nimittäin se heitti päätään ja lähti laukkaamaan.Hytkyin kaulan päällä hetken kunnes ori heitti takapäätään reilusti ilmaan ja valahdin alas maahan.Tömähdin suoraan esteen viereen.

-Oi sattuiko?!Ulrika huudahti.
-Ei,naurahdin ja kömmin pystyyn.Karos oli ravannut kentän toiseen päähän ja seisoi nyt siellä ohjat maassa.Ulrika otti sen kiinni ja auttoi minut takaisin selkään.
-Kokeillaan heti uudelleen,sanoin päätääväisesti ja ratsastin Karosin uudelleen kohti pystyä.Karos otti ison askeleen ja ravisi esteen yli.Taputin sitä ja menimme vielä uudelleen laukassa.
-Voisitko korottaa vielä 45cm pystyyn,anelin.
-No tällä kertaa,Ulrika tuhahti.Menimme vielä aika monta kertaa tämän 45cm pystyn ennen kuin otimme kevyttäravia.Tunti oli hieman venähtänyt mutta molemmat me olimme tänään oppineet paljon uutta.Jäähdyttelin orin ja laskeuduin satulasta.Siivosin esteet ja vein Karosin talliin.Ori oli ihan hikinen kaulalta ja satulan alta.Vein varusteet pois ja otin reilusti vettä ämpäriin ja sienen.Pyyhin Karosin runsaalla vedellä ja otin hikiviilalla.Irroitin sen ja menin syöttelemään sitä pihalle.Annoin Karosin nyhtää ruohoa ojan penkasta.Istahdin alas nurmikolle ja seurailin ahneen hevosen eleitä.Aurinko paistoi vielä hiukan ja kuivatti hevosta.

Annoin Karosin mennä minne lysti.Se söi ruohoa suurin piirtein samassa paikassa n.40min ajan.Kömmin lopulta pystyyn ja talutin hevosen laitumelle.Karos ravasi ylväästi kavereiden luokse.Suljin portin ja kytkin sähköt.Menin laittamaan heiniä illaksi kuntoon ja tein kauraannoksia suurimmalle osalle hevosista.Nyt kun minulle kerran jäi aikaa pyyhin kostealla liinalla Karosin hikiset suitset ja satulan ja harjasin huovan ja satulavyön.Loppu ilta kuluikin siinä puuhastellessa.Kun koitti aika lähteä pistin Karosille ruuat kuntoon ja hain sen talliin.Se ei ollut likastanut itseään mitenkään joten tarkistin sen kaviot ja päästin sen muitta mutkitta syömään.Palasin kotiin.

Maastoon ensimmäistä kertaa!

Kesä lähestyi kovaa vauhtia.Koulua olisi enää vajaat 2vk ja sen huomasi niin koulun toiminnasta, oppilaista ja myös luonnosta.Oli ihana aurinkoinen kevät päivä kun kävelin metsän poikki kohti tallia.Pari hevosta näkyi olevan laitumella ja muutama karvaturri löytyi myös pienimmistä tarhoista.Pujahdin talliin ja suunnistin Karosin luokse.Rautias nuori ori seisoi ylväänä tilavassa karsinassaan ja pöhisi kun tulin.Vedin oven auki ja tervehdin poikaa.Taputin Karosia ja moiskautin suukon sen silkkiselle turvalle.

Kuulin askelia käytävän puolelta ja samassa tutut kasvot putkahtivat karsinan oven suuhun.
-Terveppä terve Wonder,Se oli Elina.Ruskea hiuksinen säteilevät nuori tallityöntekijä Elinahan se siinä.
-Moikka Elina hauska nähdä taas vähään aikaan,vastasin iloisesti.
-Mä vähän juttelin tuon Amarin kanssa et tänään vois olla semmonen maastopäivä, eiks vaa?Mentäis maastoo yhdessä joku taluttelis sua ja Karosia ja sit otetaa joku kiva rauhallinen ja turvallinen polle seuraks jookosta?Elina sano innokkaasti ja nojasin karsinan oveen.
-Kuulostaa tosi hauskalta,hihkaisin.
-Siinä tapauksessa pistäppäs ori kuntoon ja nähään ½h päästä tos pihas,Elina sano pilke silmäkulmassa ja lähti rallatellen kohti tallin ovea.

-Kuulitko poika? Kuiskasin Karosin korvaan ja otin sen käytävälle narun päähän.Hain harjat ja varusteet ja ryhdyin sukimaan.Reippaan harjauksen päätteeksi kurkkasin että kavioissa ei ollut mitään kummempaa ja että kengät olivat kiinni.Sitten suljin pakin ja nostin varovasti satulan selkään.Suoristin huovan ja kiristin pikku hiljaa vyötä.Avasin suitset ja tarjosin kuolaimia.Liu´utin niskahihnan korvien yli ja kiristin remmit.Sitten vielä kiristin satulavyötä ja pistin suojat kaikkiin jalkoihin.Laitoin riimunarun huolellisesti kiinni suitsiin ja painoin kypärän päähäni.Talutin Karosin pihalle.Elina ei ollut vielä tullut joten taluttelin rauhatonta oria siinä hetkisen ja mittasin jalustimet valmiiksi.

5min päästä Elina talutti pihalle rautiaan holstein orin Serin.Elinan ja Serin perässä asteli minulle vieraan näköinen pitkähkö ja ystävällinen nainen joka tuli luokseni.
-Hei olen Anniina ja tulen auttamaan sinua Karosin kanssa maastoon,nainen sanoi.Esittelin itseni ja kapusin ratsaille.Kun oli valmista Elina ratsasti Serillä etummaisena ja Anniina talutti Karosia perässä.Rauhoittelin hieman kiihtynyttä oria ja istuin rentona satulassa.Kävelimme metsään, leveälle kärrytielle.Seri asteli rauhallisesti edessämme ja napsi aina välillä vaivihkaa puusta pienen oksan jota se sitten ryhtyi pureskelemaan.Elina jutteli taukoamatta ja kertoili vanhoja ratsastusleiri-kokemuksiaan.Kuuntelin tarkkaan ja nauroin paria hauskaa juttua mutta keskityin samalla tiukasta allani astelevaan reippaaseen oriin.Karos katseli ympärilleen uteliaana aivan kuin ei olisi tälläkin tiellä ennen kävellyt.

Käveltyämme jo reilun 2km ajan kokosin ohjia hieman enemmän ja siirryimme syvemmälle metsään kapealle polulle.Seri vaikutti jo suorastaan tylsistyneenä.Se asteli eteenpään päätään roikottaen eikä jaksanut edes astella eteenpäin niin huolellisesti.Käveltyämme tätä pientä polkua ½km loikkasimme maalaistielle.
-Kokeillaa pientä hölkkää,Elina sanoi.Annoin hieman pohkeita ja siirryimme raviin.Karos piti päätään korkealla ja sen korvat olivat pystyssä.Se loikki sinne tänne eikä suostunut millään rauhoittumaan.
-Istu syvälle satulaan,pehmeä käsi ja kantapäät alas,Anniina opasti ja rauhoitteli oria samalla kun juoksi vieressä.Menimme maalaistien reunaa edes takas n.5min kunnes siirryimme käyntiin.
-Otetaan tälläisiä pieniä ravipätkiä jospa se vaikka hieman rauhoittuisi,Anniina sanoi.

Kun palasimme taas metsän hiljaisuuteen Karos hieman rauhoittui.Ravasimme siellä useita eri pätkiä ja Karos tuntui paljon rauhallisemmalta.Sitten kävimme vielä toisella maalaistiellä ja hyvin sujui.45min maaston jälkeen palasimme rauhallisessa käynnissä takaisin tallille.Taputin Karosia ja päätin mennä sen kanssa vielä kentälle ottamaan hieman ravia.Anniina tuli auttamaan.Hetkeä myöhemmin ravasimme jo pitkin uraa kevyttäravia.Liikuttelin kuolainta orin suussa ja teimme paljon voltteja ja muita ympyröitä.Karos meni niin uskomattoman hienosti että päätimme treenin siihen.Kävelytin sitä n.10min ja vein talliin.

Riisuin satulan ja suitset ja palasin sitä vielä harjaamaan.Katsoin sen kaviot ja annoin sille hieman heinää.Jätin sen syömään ja menin tekemään kotitehtäviäni hoitajien huoneeseen.40min ahkeran läksyjen teon jälkeen kävin heittämässä Karosin tarhaan.Hain kottikärryt ja talikon ja ryhdyin luomaan lantaa.Tallista oli enää 3 karsinaa siivoamatta joten päätin ne siivota.½h jälkeen vein viimeisen kärryllisen lantaa pois ja lakaisin hieman pihaa.Kello oli jo 18.30 joten menin laittamaan Karosin iltaruokia kuntoon.Sekoitin ne huolellisesti ja hain heinäladosta pari paalia.Pistettyäni orin ruuat kuntoon pölytin sen harjat ja lähdin hakemaan sitä sisälle.Otin sen käytävälle ja harjasin sen vikkelästi.Selvitin sen jouhet ja päästin syömään.Vedin karsinan oven kiinni keräsin tavarani ja lähdin kävelemään kohti kotia.

Sadepäivänä

Heräsin varhain aamulla sateen rummuttaessa tasaiseen, kiivaaseen tahtiin ikkunan pintaa. Viileäksi tipahtanut ilma sai peiton alta kömpimisen tuntumaan lähestulkoon vastenmieliseltä, mutta pakkohan sitä oli aamuteen saattelemana kiskoa villasukat ja kumpparit jalkaan ja lampsia pihan poikki tallille hevosten ruokintajuttuja hääräilemään. Heiniä talliin kanniskellessani saapuivat myös Ulrika ja Elina töihin, ja jäin heidän seurakseen tallin toimistoon syömään voileipiä aamiaiseksi ja suunnittelemaan hevosten liikutusta.

Seitsemältä tuli aika tarjoilla rehut vaativille asiakkaille, joista Stefanin hirnunta ja kolisuttelu kuului kaikkein kovimpana pitkin tallikäytävää. Suloisen, rauhaisan rouskutuksen ja kattoon kohdistuvan sateen ropinan täyttäessä tallin tarkastimme hevoset kolhujen varalta, heittelimme niiden selkiin sadeloimia, tarkastimme käytössä olevien tarhojen kunnon ja lähdimme kahdeksan aikaan viemään hevosia pihalle toisten kenkkuillessa sateen ja vesilätäköiden takia, toisten antaessa sadepisaroiden valua pitkin ylös ojennettua turpaa selvästi virkistävästi.

Muutamia hoitajia saapui sopivasti auttamaan karsinoiden siivouksessa, joten minä ja Ulrika otimme hevoset liikutettavaksi ja jätimme Elinan pölisemään hoitajien kanssa ja siivoilemaan tallia revittyämme lämpimät kamppeet niskaamme ja hevosille varusteet päälle. Itse suuntasin varustettaessa suorastaan laiskana möllöttäneen Novaleron kanssa maneesiin treenaamaan uusia koululiikkeitä Ulrikan seuratessa perässä Siljan Empaatin kanssa. Alkuverkassa Nova kuunteli korviaan pyöritellen sateen ropinaa katossa ja tuulen vinkunaa nurkissa, kuten Eppukin. Hiljalleen ainakin Nova alkoi rentoutua ja saatoin aloittaa sen kanssa erilaisten askellajinvaihdosharjoitusten ja taivuttelujen jälkeen takaosakäännösten harjoittelun. Ensin kunnollinen kokoaminen oli herralle vähän vaikeaa, samaten kuin ihan paikallaan pysyminen, mutta kun kärsivällisesti treenattiin niin saatoin olla lopulta oikein tyytyväinen: lyhyiden kiemurauralla suoritettujen laukkaharjoitusten jälkeen annoin orille pikku hiljaa ohjaa reippaassa kevyessä ravissa ja annoin sen venyttää itseään eteen ja alas ennen loppukäyntejä. Ulrikalla ja Epulla oli vähän enemmän yhteistyöongelmia, joten he jatkoivat vielä treenailua ja suorastaan höyryveturimaista menoaan lähtiessäni taluttamaan kevyesti hionnutta ratsuani läpi lotisevan tallipihan, jossa sade oli hetkeksi tauonnut.

Tallissa riisuin Novalta varusteet ja kävin sitten viemässä sen tarhaan napaten matkan varrella mukaani Randon ja Gildan, joiden varustamisessa Elina auttoi minua ennen kuin hyppäsin kaksikon yhdessä vetämille kärryille ja ohjastin parivaljakkoni kohti kenttää. Rando selvästi tykkäsi raikkaasta, tihkusateisesta ilmasta ja porskutti kuralätäköiden läpi sellaista vauhtia että lyhytaskelisempi Gilda joutui tekemään töitä vierellä pysyäkseen, ennen kuin sain Randoonkin vähän kuria. Molemmat ponit kuitenkin työskentelivät mielellään koko treenin ajan niin että kura vain roiskui! Alkukäynnitkin jäivät lyhyiksi kaksikon hoppuilun takia, ja laukassa tehtyjen ympyröiden, kahdeksikkojen ja kiemuraurien jälkeen oli työn ja tuskan takana saada kaksikko keskittymään ravissa suoritettuihin temponvaihdoksiin ja voltteihin asettumisineen ja kunnollisine taipumisineen. Valitettavasti taas rankentunut sade keskeytti loppuverkkamme, ja muutaman löysin ohjin suoritetun käyntikierroksen jälkeen jouduin ohjastamaan pettyneen oloiset, energiset ponit talliin, jossa ne yhteisvoimin kuivattiin ja vietiin sitten tarhoihin kirmailemaan jäljelle jääneitä energioitaan pois.

Äskeiseen liikutustuokioon erittäin tyytyväisenä tyydyin jäämään talliin siivoamaan karsinoita ja käytävää Elinan ja yhden hoitajan lähtiessä Ulrikan kaveriksi liikuttamaan Rosemania, Roomeota ja Karosia maneesiin estetreenien merkeissä. Aamupäivä vierähtikin kovin pikaisesti, ja kaikkien hevosten tarhaillessa kokoonnuimme kaikki tallilla olijat varustehuoneeseen putsailemaan jo liikutettujen hevosten varusteita rupatellen yhdessä niitä näitä. Yhdeltä haimme kaikki hevoset sisälle sateen keskeltä ja tarjoilimme niille rehut ja siirsimme loimet joko varustehuoneeseen tai käytävälle kuivumaan ennen omaa ruokailutuokiotamme.

Kahdelta veimme taas aimo lauman hevosia tarhoihin, jättäen kuitenkin sisälle Stefanin, Smigrenden, Emmiinan, Peikon ja Terin, joista yksien kärryjen eteen valjastimme Keenan ja Terin, ja loppujen kolmien kärryjen eteen muut hevoset yksinään. Hyppäsin itse Stefanin kärryille ja muut järjestäytyivät vähän miten sattui muiden kärryille. Osa hevosista oli selvästi innostuneempia kuin toiset kun suuntasimme tallipihasta pitkässä letkassa leveälle kärrytielle järven rantaan tuulen puhallettua synkimmät sadepilvet jo vähän kaueammas päältämme. Kiersimme mukavan, noin puolentoista tunnin mittaisen lenkin, jonka aikana ajokkimme ehtivät innostua pitkästä laukkapätkästä, muutama ohjastaja meinasi löytää itsensä tienvarren pusikosta ajokkien säikähdettyä yhtäkkisen tuulenpuuskan riepottelevia puita ja ennen kaikkea kaikki ohjastajat ehtivät kastua niin puista tippuvista kuin ajokkien kavioista ja kärryjen altakin ryöppyävistä vesipisaroista.

Tallille palasi kuitenkin tyytyväinen joukko, josta Ulrika ja hoitajat jäivät huoltamaan äskeisiä lenkkikavereitamme ja niiden varusteita minun ja Elinan suunnatessa maneesiin satulaan totuttelua aloittelevan Demthenen kanssa. Tamma ei yhtään tykännyt kuraisesta pihasta eikä maneesin nurkkien huminasta, mutta irtojuoksutuksen aikana se rauhoittui tepsuteltuaan aikansa, ja satuloitaessa se käyttäytyi jo fiksusti vaikkakin vähän ihmettelevästi katseli touhujamme. Kaikki sujui kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin ja annoimme tamman juoksennella vielä vähän aikaa ennen kuin veimme sen takaisin tarhaan ja otimme Lucian ja Ainottaren vuorostaan maneesiin irtohypytykseen. Molemmat pikkutammat loikkivat esteiden yli enemmän tai vähemmän tyylikkäästi, ja lopuksi kävelyttelimme niitä teettäen pysähdyksiä, ravipätkiä ja erilaisia käännöksiä niin etu- kuin takaperinkin. Kumpikaan ei pannut pahakseen taluttajan komennusta ja molemmat työskentelivät ilahduttavan innokkaasti!

Varsojen liikutuksen jälkeen saapuivat Ulrika ja hoitajat sekä muutama tallille ilmestynyt yksityisen omistaja liikuttamaan yksityisiä ja Astrillaa. Koska talli oli varsin siistissä kunnossa, päätimme Elinan kanssa lähteä käymään rauhallisella eläkeläismaastoreissulla Demitesin ja Spencerin kanssa päätettyäni antaa Skjorrelle vapaapäivän ja auringon hiljalleen pilkahdellessa pilvien raoista. Maastoreissusta ei kuitenkaan tullutkaan niin kovin rauhallinen Serin pursutessa energiaa ja Demin väistellessä lätäköitä kiemurrellen, steppaillen ja loikkien. Joten kuten käyntiä muistuttavassa askellajissa kuitenkin pysyttiin, lukuun ottamatta muutamaa säikähdyksestä johtunutta loikintapätkää.

Saapuessamme takaisin tallille, oli jokainen hevonen vapaapäiväläistä lukuun ottamatta liikutettu ja viety tarhaan. Hoidimme vielä Serin ja Demin tarhoihin ja jatkoimme aiemmin kesken jäänyttä varusteiden kuurausta ja iloista rupattelua. Lopulta kello tuli seitsemän ja oli aika hakea hevoset talliin mutustamaan aiemmin valmiiksi laitettuja iltarehuja. Tarkistimme ettei kukaan ollut kuraisissa tarhoissa liukastellessaan kolhinut itseään, sammutimme lopuksi valot ja jätimme hevoset rouskimaan ruokiaan ilta-auringon valaistessa tallia pölyisten ikkunoiden läpi. Pihalla kaikuivat hyvän illan ja yön toivotukset toisten suunnatessa polkypyörilleen, skoottereilleen ja autoilleen itseni saapastellessa mullalta ja alkukesältä tuoksuvan puutarhan läpi päärakennukselle, jossa sisällä lämpimässä pysytelleet koirat ottivat minut hännät heiluen vastaan.