Tympeän harmaat pilvet peittivät taivasta kun sunnuntaiaamuna tallustelin tallille olkapää kipeänä edellisillan putoamisesta Karosin selästä kesken maastoestetreenin. Haukotellen ja olkapäätäni hieroen aukaisin tallin oven vain kuullakseni niin tuttua karsinan oven jytinää aamurehujen toivossa. Hoidin aamuaskareet tokkurassa Ulrikan, Elinan ja muutaman hoitajan avustuksella, ja kittasin kurkkuuni muutamankin mukillisen kuumaa teetä piristyäkseni edes hitusen.
Aamupäivääni päätin piristää teen lisäksi jättämällä muut hoitamaan karsinoiden siivousta ja itse karkaamalla treenaamaan kouluratsastusta tulevan kouluratsutähteni Novan kanssa. Se tuli heti nuuskimaan heppanameista pullottavia taskujani kun astuin karsinaan, enkä voinut vastustaa ruskeiden, suurten silmien anovaa katsetta.. Novan rouskutellessa namujaan aloitin sen harjauksen - ja siinä olikin tekemistä, sillä herra oli selvästikin nukkunut kankku vessapaikkansa päällä! Novaa ei pitkäaikainen jynssäämiseni kuitenkaan tuntunut suuremmin haittaavan, se rouskutteli heiniensä rippeitä ja katseli varsin kiinnostuneena kun toisia hevosia kuljetettiin ulos tarhoihin.
Lopultakin sain Novan siistiksi ja varusteetkin ongelmattomasti sen päälle ja saatoin lähteä taluttamaan innokasta ratsuani kohti valoisana loistavaa maneesia. Maneesissa laskin kiiltävänahkaisen koulusatulan jalustimet ja kiristin vielä himpun verran vyötä ennen kuin kapusin Novan selkään. Pyysin sitä heti siirtymään reippaaseen, tahdikkaaseen käyntiin uralla, ja ori totteli välittömästi kulkien ryhdikkäänä löysistä ohjista huolimatta.
Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja siirsin Novan raviin. Siirtymä oli pehmeä ja Novan ravi hyvin tahdikasta, yllättävän kiireetöntä. Kannustaessani Novaa vähän reippaampaan menoon se leiskautti itsensä vauhdilla eteenpäin selvästi innoissaan vauhdinlisäyspyynnöstä. Teimme reippaassa kevyessä ravissa ensin suuria ympyröitä ja Novan lämmettyä kunnolla myös pienempiä voltteja. Siirtymisiäkin harjoittelimme, ja erityisen ylpeäksi minut sai orin esittelemät luotisuorat peruutukset ilman vastustelun häivääkään!
Koska ratsuni oli erinomaisesti kuulolla, päätin aloittaa laukkatreenit. Nostin laukan pitkää sivua edeltävässä kulmassa, ja nosto olikin erinomaisen vauhdikas! Novan laukka ei kuitenkaan ollut mitään päätöntä ryntäilyä, vaan täydellisen hallittua, ylös- ja eteenpäin kohdistuvaa täydellisen kolmitahtista askellusta. Annettuani Novan laukata pari kierrosta uralla ihan pelkästä laukkaamisen riemusta, kääntelin sitä pääty-ympyröille ja volteille sen pureskellessa kuolaintaan keskittyneenä, selvästi innoissaan mutta kuitenkin täysin hallinnassa pysyvänä. Hetken päästä vaihdoimme suuntaa ja teimme samanlaiset laukkaharjoitukset toiseen suuntaan.
Laukkaamisen jälkeen Novasta löytyi taas reilusti energiaa, jonka päätin purkaa pohkeenväistöjän treenaamiseen ja takaosakäännösten harjoitteluun. Pohkeenväistöjen lennokkuus ja reilu sivuaskellus ilahduttivat mutta myös naurattivat minua - Novan pään ja kaulan asennosta päättelin että se joutui todella keskittymään siihen ettei olisi lähtenyt purkamaan laukkaamisesta syntyneitä intojaan loikkimalla ympäriinsä miten sattuu. Novan selviydyttyä loistavasti pohkeenväistöistä aloimme harjoitella takaosakäännöksiä, jotka alkuun olivat turhankin hätäisiä. Teinkin sitten väliin muutamia askellajinvaihdosharjoituksia ennen kuin kokeilimme uudestaan takaosakäännöksiä, joihin herra nyt jaksoi keskittyä vähän paremmin. Pitkän jankkaamisen jälkeen käännöksetkin sujuivat toivomallani tavalla ja heitin ohjat ihan löysäksi pyöritellessäni Novaa ympäri kenttää letkeässä, energisessä kevyessä ravissa.
Kun Nova alkoi osoittaa ravin energisyyden hyytymisen merkkejä, siirsin sen pehmeään käyntiin uralle ja annoin talsia siinä niin pitkään että sen hengitys tasaantui normaaliksi - ja samalla omakin hengitykseni, olinhan kuitenkin joutunut keskittymään siihen että saisin Novan keskittymään ja tekemään kaiken vaaditun juuri niin kuin halusin. Kohta lähdimmekin jo maneesista talsimaan kohti tallia kevyessä tihkusateessa joka kiharsi Novan harjan suloisille laineille..
maanantai 24. elokuuta 2009
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Loppukesän esteet!
Elokuu oli osoittautunut harmillisen sateiseksi kuukaudeksi. Onneksi edes tänään, keskiviikkona 19. elokuuta aurinko jaksoi paistaa kirkkaasti ja lämmittää mukavasti. Poljin suoraan koulusta kohti tallia. Linnut lauloivat ja sora rahisi polkupyöräni pyörien alla. Kaaroin tallinpihaan ja pysäytin pyöräni, lukitsin sen ja marssin talliin. Karos kökötti karsinassaan ja hörisi minulle hiljaa.
- Terve Karos, mutisin ja taputin sen pölyistä karvaa.
- Valitettavasti tänään meillä ei ole montaa tuntia aikaa, joten aloitetaan heti eikös vain? Sanoin ja pujotin riimun orin päähän. Karos tanssahteli vierelläni karsinassa ja pujahti mielusti ulos raikkaaseen loppukesän iltapäivään. Onneksi ei ollut sentään ihan liian kuuma, nimittäin nyt oli oikein mahtava sää harjoitella hieman esteitä. Sidoin Karosin kiinni ulkona kököttävään vahvaan hoitopuomiin ja hain sen harjat ja varusteet. Aloitin heti sukimaan Karosia. Karos huiski hännällään kiivaasti, se heitti päätään ja loikki lyhyillä sivuaskelilla sinne tänne. Toruin sitä ja siirryin toiselle puolelle. Saatuani puhdistettua koko pollen asetin suojat kaikkiin jalkoihin nappasin satulan käsivarsilleni ja satuloin Karosin. Pujotin suitset päähän ja kiristin vyötä. Sitten laitoin itselleni kypärän, turvaliivin ja hanskat ja marssimme yhteistuumin kentälle. Kentän aitaan oli kiinnitetty vanha riimunaru. Laitoin Karosin siihen kiinni ihan hetkeksi ja laskin kentällä olevista esteistä puomit n. viidestä esteestä. Tein pari puomisarjaa ja laskin myös muut esteet hieman pienemmiksi. Sen jälkeen irroitin Karosin ja kapusin ratsaille. Tarkistin vielä vyön ja jalustimet ennen kuin kököttelimme uralle. Ori käveli pitkin sulavin askelin eteenpäin ja venytti pitkää kaulaansa. Taputin sitä ja kokosin muutaman minuutin kuluttua ohjat.
Asetin Karosia sisälle, tein paljon voltteja ja otimme pian ravissa pääty-ympyröillä olevia puomeja. Energinen ja innokas hevonen ei olisi millään malttanut totella pidättäviä apujani vaan jyräsi vain eteenpäin kuin höyryveturi. Tein sille varsin selväksi ettei puomeille menty, ellei toteltu ja hetken verryttelyn jälkeen alkoi sujua. Menimme myös sisäuralla olevia ravipuomeja, joissa hevosen tuli kumminkin olla erittäin lyhyt, jotta sen askeleet sopivat puomien väliin. Oikeista suorituksista kehuin hevosta suuresti. Siirryimme käyntiin ja otimme parit etuosankäännökset ja väistöt. Niiden myötä sain taas hieman parempaa tuntumaa Karosiin ja se jopa tarjosi peräänantoa. Jatkoimme ravia, mutta tällä kertaa istuen alas harjoitusraviin. Taivuttelin hevosta ja ravasimme muutamaan otteeseen pienen ristikon ylitse.
Sitten nostimme pari laukkaa ympyröillä ja suoralla uralla. Sen jälkeen menimme taas puomeja pääty-ympyrällä ja sisäuralla. Karosilla oli ihmeen pitkä laukka, joten se tuli ratsastaa erittäin lyhyeksi, jotta sen askeleet sopivat normaaleihin sarjaväleihin ja puomiväleihin. Kun laukka sujui hyvin menimme pari pikku ristikkoa ja pystyä laukassa hetken, kunnes siirryimme hyppäämään 65cm kaksoissarjaa. Siinä oli neljän askeleen väli, mutta ensimmäisillä kerroilla en saanut Karosia menemään sarjaa neljällä askelella vaan se meni sen kolmella. Muutaman yrityksen jälkeen neljä askelta mahtui väliin. Hienoa Karos! Kävelimme hetken vapain ohjin ja tulimme sitten rauhallisessa kevyessäravissa kolmoisristikkosarjan. Kehuin Karosia kun meni hyvin ja hyppäsimme 80cm pystyn. Korjasin laukan ja jatkoimme siitä suoraan 80cm kaksoissarjalle. karosilla oli sen verran hyvä tekniikka, että se ylitti sarjan hyvin liian kovasta vauhdista huolimatta. En antanut sen kumminkaan vain olla vaan välittömästi sarjan jälkeen kokosin hevosen ja tulimme sarjan heti putkeen uudelleen, ja nyt sujui hyvin. Taputin Karosin hikistä kaulaa ja kokeilimme vielä 100cm melko leveää okseria. Lähestyimme okseria hyvässä, tasaisessa laukassa. Laskin hieman askelia ja painoin sitten pohkeeni kiinni hevosen kylkiin. Karos ei epäillyt hetkeäkään. Se nousi vahvaan ja kantavaan hyppyyn ja selvitti esteen leikiten. Taputin sitä ja päätin lopettaa nyt, hyvään suoritukseen.
Ravasimme ja kävelimme loppuverryttelyt ja menimme kaartoon. Laskeuduin ratsailta ja nostin jalkkarit. Sitten vein Karosin talliin. Riisuin sen nopeasti ja vein karsinaan. Kävin pian siivoamassa esteet pois kentältä. Kun olin sen homman hoitanut vilkaisin kelloani. 17.30. Menin harjaamaan ja puhdistamaan hikisen hevosen.Sitten annoin sille tarhaan kasan heinää ja vein sen sinne syömään niitä. Puhdistin ripeästi karsinan ja lakaisin käytävän. Tein hevosen iltasapuskat kuntoon ja menin puhdistamaan vielä Karosin varusteita. Kun kello näytti 20.00 hain Karosin sisälle tarkistin, että se oli kunnossa ja annoin sille sen iltamuonat.Lähdin kotiin.
- Terve Karos, mutisin ja taputin sen pölyistä karvaa.
- Valitettavasti tänään meillä ei ole montaa tuntia aikaa, joten aloitetaan heti eikös vain? Sanoin ja pujotin riimun orin päähän. Karos tanssahteli vierelläni karsinassa ja pujahti mielusti ulos raikkaaseen loppukesän iltapäivään. Onneksi ei ollut sentään ihan liian kuuma, nimittäin nyt oli oikein mahtava sää harjoitella hieman esteitä. Sidoin Karosin kiinni ulkona kököttävään vahvaan hoitopuomiin ja hain sen harjat ja varusteet. Aloitin heti sukimaan Karosia. Karos huiski hännällään kiivaasti, se heitti päätään ja loikki lyhyillä sivuaskelilla sinne tänne. Toruin sitä ja siirryin toiselle puolelle. Saatuani puhdistettua koko pollen asetin suojat kaikkiin jalkoihin nappasin satulan käsivarsilleni ja satuloin Karosin. Pujotin suitset päähän ja kiristin vyötä. Sitten laitoin itselleni kypärän, turvaliivin ja hanskat ja marssimme yhteistuumin kentälle. Kentän aitaan oli kiinnitetty vanha riimunaru. Laitoin Karosin siihen kiinni ihan hetkeksi ja laskin kentällä olevista esteistä puomit n. viidestä esteestä. Tein pari puomisarjaa ja laskin myös muut esteet hieman pienemmiksi. Sen jälkeen irroitin Karosin ja kapusin ratsaille. Tarkistin vielä vyön ja jalustimet ennen kuin kököttelimme uralle. Ori käveli pitkin sulavin askelin eteenpäin ja venytti pitkää kaulaansa. Taputin sitä ja kokosin muutaman minuutin kuluttua ohjat.
Asetin Karosia sisälle, tein paljon voltteja ja otimme pian ravissa pääty-ympyröillä olevia puomeja. Energinen ja innokas hevonen ei olisi millään malttanut totella pidättäviä apujani vaan jyräsi vain eteenpäin kuin höyryveturi. Tein sille varsin selväksi ettei puomeille menty, ellei toteltu ja hetken verryttelyn jälkeen alkoi sujua. Menimme myös sisäuralla olevia ravipuomeja, joissa hevosen tuli kumminkin olla erittäin lyhyt, jotta sen askeleet sopivat puomien väliin. Oikeista suorituksista kehuin hevosta suuresti. Siirryimme käyntiin ja otimme parit etuosankäännökset ja väistöt. Niiden myötä sain taas hieman parempaa tuntumaa Karosiin ja se jopa tarjosi peräänantoa. Jatkoimme ravia, mutta tällä kertaa istuen alas harjoitusraviin. Taivuttelin hevosta ja ravasimme muutamaan otteeseen pienen ristikon ylitse.
Sitten nostimme pari laukkaa ympyröillä ja suoralla uralla. Sen jälkeen menimme taas puomeja pääty-ympyrällä ja sisäuralla. Karosilla oli ihmeen pitkä laukka, joten se tuli ratsastaa erittäin lyhyeksi, jotta sen askeleet sopivat normaaleihin sarjaväleihin ja puomiväleihin. Kun laukka sujui hyvin menimme pari pikku ristikkoa ja pystyä laukassa hetken, kunnes siirryimme hyppäämään 65cm kaksoissarjaa. Siinä oli neljän askeleen väli, mutta ensimmäisillä kerroilla en saanut Karosia menemään sarjaa neljällä askelella vaan se meni sen kolmella. Muutaman yrityksen jälkeen neljä askelta mahtui väliin. Hienoa Karos! Kävelimme hetken vapain ohjin ja tulimme sitten rauhallisessa kevyessäravissa kolmoisristikkosarjan. Kehuin Karosia kun meni hyvin ja hyppäsimme 80cm pystyn. Korjasin laukan ja jatkoimme siitä suoraan 80cm kaksoissarjalle. karosilla oli sen verran hyvä tekniikka, että se ylitti sarjan hyvin liian kovasta vauhdista huolimatta. En antanut sen kumminkaan vain olla vaan välittömästi sarjan jälkeen kokosin hevosen ja tulimme sarjan heti putkeen uudelleen, ja nyt sujui hyvin. Taputin Karosin hikistä kaulaa ja kokeilimme vielä 100cm melko leveää okseria. Lähestyimme okseria hyvässä, tasaisessa laukassa. Laskin hieman askelia ja painoin sitten pohkeeni kiinni hevosen kylkiin. Karos ei epäillyt hetkeäkään. Se nousi vahvaan ja kantavaan hyppyyn ja selvitti esteen leikiten. Taputin sitä ja päätin lopettaa nyt, hyvään suoritukseen.
Ravasimme ja kävelimme loppuverryttelyt ja menimme kaartoon. Laskeuduin ratsailta ja nostin jalkkarit. Sitten vein Karosin talliin. Riisuin sen nopeasti ja vein karsinaan. Kävin pian siivoamassa esteet pois kentältä. Kun olin sen homman hoitanut vilkaisin kelloani. 17.30. Menin harjaamaan ja puhdistamaan hikisen hevosen.Sitten annoin sille tarhaan kasan heinää ja vein sen sinne syömään niitä. Puhdistin ripeästi karsinan ja lakaisin käytävän. Tein hevosen iltasapuskat kuntoon ja menin puhdistamaan vielä Karosin varusteita. Kun kello näytti 20.00 hain Karosin sisälle tarkistin, että se oli kunnossa ja annoin sille sen iltamuonat.Lähdin kotiin.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
ERJ tarinakisat Lutinassa 2.8.2009
luokka 80 cm, sijoitus 3/5, kutsu
Yritin epätoivoisesti, ja ilmeisen epäonnistuneestikin, peitellä valtaisaa, kehoani ravistuttavaa haukotusta vilkaistessani rannekelloani. Hitaasti taivaalle ajelehtivan auringon hailakassa valossa näin viisareiden osoittavan noin kello neljää. Noh, johan tässä olikin neljä tuntia ravattu yhden suokkitammastamme Emmiinasta hullaantuneen orin perässä kaura-astioin ja riimunnaruin ja vihdoin saatoin lähteä nukkumaan saadakseni unta palloon edes muutaman tunnin verran ennen kiivasta kisapäivää. Mielessäni kirosin ensin tammani kuuhun, mutta minkäs sille voi että kiima tulee ja hullaannuttaa orimme..
Kahdentoista aikoihin olin juuri sulkemassa ht.netin foorumia jossa olin taas saanut nauraa räkäisesti yhdelle jos toisellekin omituiselle hiipparille. Olin aikeissa ottaa kisakamppeeni esille vaatekaapista ja mennä sitten nukkumaan voidakseni herätä pirteänä kisapäivän aamuna: aikeeni keskeytti kova hirnunta, jotain joka kuulosti puun rasahtelulta ja kohta kavioiden kova jytinä. Ryntäsin ikkunaan katsomaan ja näin suokkiorimme Epun ravaavan pitkin Emmiinan ja muiden tammojen laitumen viertä kovasti hörhötellen.
Huokaisten kiskaisin kumisaappaat jalkaani ja riensin juoksujalkaa kohti Eppua, joka olikin jo saanut Emmiinan huomion täysin omakseen.. Hurjalla käsien huidonnalla sain orin hätistettyä vähän kauemmas tammasta, mutta kiinni en sitä onnistunut saamaan: en ennen kuin neljä tuntia myöhemmin täysin uupuneena ja hikisenä, ja ennen kaikkea väsyneenä! Kiinnisaaminen oli vaatinut muutaman kauhallisen kauraa, useammankin kappaleen riimunnaruja, monia naarmuja kintuissani ja kourissani ja paljon tuskastunutta karjuntaa ja hirnuntaa. Laahautuessani vihdoin ja viimein yöpuulle, Epun mekastaessa närkästyneesti tallissa, toivoin että Emmiina ei olisi käyttänyt kaikkea energiaansa intohimoisen rakastajansa kannustamiseen vaan jaksaisi panna parastaan vielä tulevan päivän estekisoissakin - itse en nimittäin tulisi olemaan kaikkein tarkkaavaisin kuski..
Yritin epätoivoisesti, ja ilmeisen epäonnistuneestikin, peitellä valtaisaa, kehoani ravistuttavaa haukotusta vilkaistessani rannekelloani. Hitaasti taivaalle ajelehtivan auringon hailakassa valossa näin viisareiden osoittavan noin kello neljää. Noh, johan tässä olikin neljä tuntia ravattu yhden suokkitammastamme Emmiinasta hullaantuneen orin perässä kaura-astioin ja riimunnaruin ja vihdoin saatoin lähteä nukkumaan saadakseni unta palloon edes muutaman tunnin verran ennen kiivasta kisapäivää. Mielessäni kirosin ensin tammani kuuhun, mutta minkäs sille voi että kiima tulee ja hullaannuttaa orimme..
Kahdentoista aikoihin olin juuri sulkemassa ht.netin foorumia jossa olin taas saanut nauraa räkäisesti yhdelle jos toisellekin omituiselle hiipparille. Olin aikeissa ottaa kisakamppeeni esille vaatekaapista ja mennä sitten nukkumaan voidakseni herätä pirteänä kisapäivän aamuna: aikeeni keskeytti kova hirnunta, jotain joka kuulosti puun rasahtelulta ja kohta kavioiden kova jytinä. Ryntäsin ikkunaan katsomaan ja näin suokkiorimme Epun ravaavan pitkin Emmiinan ja muiden tammojen laitumen viertä kovasti hörhötellen.
Huokaisten kiskaisin kumisaappaat jalkaani ja riensin juoksujalkaa kohti Eppua, joka olikin jo saanut Emmiinan huomion täysin omakseen.. Hurjalla käsien huidonnalla sain orin hätistettyä vähän kauemmas tammasta, mutta kiinni en sitä onnistunut saamaan: en ennen kuin neljä tuntia myöhemmin täysin uupuneena ja hikisenä, ja ennen kaikkea väsyneenä! Kiinnisaaminen oli vaatinut muutaman kauhallisen kauraa, useammankin kappaleen riimunnaruja, monia naarmuja kintuissani ja kourissani ja paljon tuskastunutta karjuntaa ja hirnuntaa. Laahautuessani vihdoin ja viimein yöpuulle, Epun mekastaessa närkästyneesti tallissa, toivoin että Emmiina ei olisi käyttänyt kaikkea energiaansa intohimoisen rakastajansa kannustamiseen vaan jaksaisi panna parastaan vielä tulevan päivän estekisoissakin - itse en nimittäin tulisi olemaan kaikkein tarkkaavaisin kuski..
ERJ tarinakisat Lutinassa 2.8.2009
luokka 80 cm, sijoitus 5/5, kutsu
En voi kuin huokaista syvään - ja haukotella heti perään suupielet repeillen ja leuat lonksuen. Silmät tapittavat päässä ja jalat tuntuvat painavan tonnin. Mutta tavoite on saavutettu: lomalaitumilta raa'asti kisahevosen todellisuuteen repäisty trakehnerorini Karos ei näytä sekään itseäni pirteämmältä. Silmäluomet lupsuen ori laahautuu vierelläni talliin, jonka ikkunoista alkaa hiljalleen kajastaa nousevan auringon valoa.
Saatuani Karosin karsinaan ja raahatessani sen varusteita varustehuoneeseen kädet turtina, kuulen pehmeän tömähdyksen orin käydessä makuulle pehmoiselle turvepatjalle. Silmäni ummistaen haaveilen siitä miten itsekin voin kohta kuukahtaa sängyn pohjalle - vain noustakseni muutaman tunnin kuluttua valmistamaan väsynyttä oriani kuljetukseen kisapaikalle. Mutta ihan vielä en voi nukahtaa!
Saatuani varusteet oikealle paikalleen suljenkin tallista valot ja ovet ja väsyneiden jalkojeni vastusteluista huolimatta kiiruhdan lämpimään talooni, hämärään huoneeseen pehmoiseen sänkyyn paksujen täkkien alle. Ennen nukahtamistani ehdin vielä heittää jonnekin korkeuksiin toiveen siitä, että maneesissa suoritettu öinen estetreeni riittäisi pitämään Karosin siivosti käyttäytyvänä koko tulevan kisapäivänkin. Aamen ja hyvää y - kroooooohhhpfyyyyyf, kroooooh...
En voi kuin huokaista syvään - ja haukotella heti perään suupielet repeillen ja leuat lonksuen. Silmät tapittavat päässä ja jalat tuntuvat painavan tonnin. Mutta tavoite on saavutettu: lomalaitumilta raa'asti kisahevosen todellisuuteen repäisty trakehnerorini Karos ei näytä sekään itseäni pirteämmältä. Silmäluomet lupsuen ori laahautuu vierelläni talliin, jonka ikkunoista alkaa hiljalleen kajastaa nousevan auringon valoa.
Saatuani Karosin karsinaan ja raahatessani sen varusteita varustehuoneeseen kädet turtina, kuulen pehmeän tömähdyksen orin käydessä makuulle pehmoiselle turvepatjalle. Silmäni ummistaen haaveilen siitä miten itsekin voin kohta kuukahtaa sängyn pohjalle - vain noustakseni muutaman tunnin kuluttua valmistamaan väsynyttä oriani kuljetukseen kisapaikalle. Mutta ihan vielä en voi nukahtaa!
Saatuani varusteet oikealle paikalleen suljenkin tallista valot ja ovet ja väsyneiden jalkojeni vastusteluista huolimatta kiiruhdan lämpimään talooni, hämärään huoneeseen pehmoiseen sänkyyn paksujen täkkien alle. Ennen nukahtamistani ehdin vielä heittää jonnekin korkeuksiin toiveen siitä, että maneesissa suoritettu öinen estetreeni riittäisi pitämään Karosin siivosti käyttäytyvänä koko tulevan kisapäivänkin. Aamen ja hyvää y - kroooooohhhpfyyyyyf, kroooooh...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)