Karos 9.9.10

Aurinkoinen syyskuinen päivä oli käynnissä. Pieni tuulenvire kävi läpi pihan kun saavuin tallille. Laitumella näin seisovan lauman hevosia. Niidenkin laidunkausi loppuisi pian. Talutin pyöräni tallin taakse ja suunnistin kulkuni laitumelle. Laidun aluetta oli jo pienennetty ja se viesti selvästi sen purkamisesta pian. Nappasin Karosin riimunvarren ja huutelin oria portilla. Näin kuinka rautiaanvärinen Karos heilautti päätään metsänreunassa ja ravasi portille. Kehuin sitä ja kiinnitin narun riimuseen. Talutin Karosin mäkeä ylös takaisin tallipihalle ja jatkoimme matkaamme talliin.

Ori suunnisti tottuneesti karsinaansa. Irrotin riimunarun ja suljin oven. Noudin satulahuoneesta Karosin varusteet ja harjat ja toin ne käytävälle. Vein Karosin perimmäiselle hoitopaikalle ja sidoin kiinni. Ryhdyin sukimaan tuttuun tapaan. Tein perusteellisen harjauksen ja tarkistin kaviot. Liu´utin suojat jokaiseen jalkaan ja taputin Karosia. Satuloin orin uuteen hienoon yleissatulaan ja kiristin vyötä pikku hiljaa. Vaihdoin riimun suitsiin ja painoin ratsastuskypäräni päähän. Irrotettuani Karosin, talutin sen ulos tallista ja seisautin tallipihalle. Kapusin ratsaille, kiristin vyötä ja mittasin jalustimet.

- Mennään pellolle vähän pitämään hauskaa, vai mitä poika, kuiskasin orin korvaan ja kehotin sen liikkelle. Kävelimme mäen alas ja ohitimme laitumet. Kävelimme muutaman sadan metrin matkan tietä pitkin, kunnes ylitimme ojan ja saavuimme sänkipellolle.

Karos loikki allani innoissaan ja teki pieniä sivuloikkia. Kannustin hevosen eteenpäin ja lähdimme kiertämään peltoa ympäri. Kävelimme pellon kerran ympäri verrytelläksemme ja siirryimme sitten kevyeeseen raviin. Liikuttelin kuolainta, hain asetusta ja ratsastin aivan kuin kentälläkin. Korskuva hevonen yritti parhaansa mukaan ravailla melko vauhdikasta vauhtia, mutta tyyntyi pikku hiljaa ja rupesi kuuntelemaan apujani. Kierros kierrokselta etenimme ja teimme voltteja ja ympyröitä. Kokeilimme lyhyitä väistöpätkiä ja siirtymisiä. Ori pureskeli kuolaintaan ja kulki kaulakaarella. Kehuin Karosia ja varmistin että myös takapää oli menossa mukana. Siirryimme laukkaan ja pidättelin hevosta. Jäimme kulmaan laukkaamaan isoa ympyrää ja hakemaan tuntumaa.

Hikiläikät olivat muodostuneet orin kaulalle, kun vihdoin siirsin sen ravin kautta käyntiin. Kävelimme kerran pellon ympäri ja kokosin taas ohjat. Ravailimme hetken ja ohjasin sitten hevosen erääseen kulmaan. Nostimme laukan ja kannustin oria lisäämään vauhtia. Nyt annoin sille luvan juosta energiansa pois. Pidin hyvän tuntuman suuhun, nousin kevyeeseen istuntaan ja liu´utin käsiäni kaulaa pitkin eteenpäin. Karos loikki muutaman metrin eteenpäin ja singahti sitten kunnolla matkaan. Kaviot rummuttivat pellon pintaa ja saivat pölyn nousemaan maasta. Painoin pohkeeni orin kylkiin ja tunsin kuinka hevosen lihakset jännittyivät ja se syöksähti entistä reippaampaan laukkaan. Myötäilin hevosen liikkeissä ja nautin vauhdin hurmasta. Puuskuttava hevonen rupesi hieman himmaamaan vauhtia, jolloin kehotin sitä juoksemaan entistä lujempaa. Karos puristi viimeiset voimat ja ampaisi matkaan. Muutaman kymmenen metrin jälkeen, nousin pystyyn, nojasin taakse ja pidätin hevosta. Hitaasti ori siirtyi kiitolaukasta laukkaan ja pian ravin kautta käyntiin. Sieraimet suurina ohjasin puuskuttavan hevosen käynnissä tielle.

Lähdimme kävelemään tietä päinvastaiseen suuntaan. Taputin hevosen hikistä kaulaa ja annoin vapaampaa ohjaa. Karosin kyljet kohoilivat reippaaseen tahtiin. Kävelimme muutaman kilometrin lenkin metsässä ja palailimme tallille. Hevonen rupesi jäähtymään ja sen hengitys tasaantui. Kiitin hevosta ja seisahduimme tallipihalle. Karos oli yltä päältä hiessä, mutta varsin tyytyväisen näköinen. Avasin satulavyötä hieman ja nostin jalkkarit, vein orin talliin. Hoitopaikalla riisuin kaikki varusteet ja laitoin riimun päähän. Vein orin pesupaikalle ja ryhdyin pesemään hikistä karvaa. Kastelin koko hevosen ja hieroin shampoota karvalle. Annoin likaveden valua viemäriin ja huuhtelin hevosen. Kylmäsin jokaista jalkaa 4min ja kuivasin hevosen. Halasin väsynyttä mutta iloista hevosta ja hieroin linimenttiä kuivattuihin jalkoihin. Voisin kääriä fleecepintelit orin jalkoihin, koska pellolla juokseminen koetteli myös sen jalkoja. Vein sen karsinaan ja ryhdyin käärimään pinteleitä. Käärin ne melko korkealle ja varmistin että ne olivat hyvin jaloissa. Kello oli jo niin paljon että iltatallitkin aloitettaisiin pian, joten levitin kevyen loimen hevosen päälle, pesun vuoksi ja syötin sille porkkanan. Siivoin jälkeni, kirjoitin Karosin liikutusvihkoon ja lähdin kotiin.

Karos 25.7.10

Astuin ulos mopoautoni tunkkaisesta sisätilasta ja vedin syvälle keuhkoihini tuttua hevosen hajua. Ahh! ihanaa vihdoin tallilla, tuumin. Nappasin tallikassini ja saapastelin tallipihan poikki sisälle viileään tallirakennukseen. Kaikki hevoset oleilivat laitumella, joten talli tuntui ihmeen hiljaiselta ja autiolta. Kosketin sormillani Karosin karsinan hopean väristä nimikylttiä ja liu´utin kättäni pitkin karsinan puista ovea. Askeleeni kaikuivat pitkän käytävän poikki. Saavuin toimiston ovelle ja avasin suuren tammioven.

Amar istui toimistopöytänsä takana ja tervehti minua iloisella huudahduksella. Nainen pyysi minua istuutumaan ja kaatoi minulle ison mukillisen höyryävää hunaja teetä. Kiitin ja hörpin janoisena maukasta teetä.
- Wonder, pitkästä aikaa, Amar naurahti.
- Totta tosiaan, tuntuu että edes kesälomalle, ei aika tahtoisi riittää, puuskahdin.
- Sellaista se elämä on, Amar naurahti ja kaatoi itselleenkin tilkan teetä.
- No mitäs sinulla on suunnitelmissa Karosille? Amar kysyi.
- No itseäni tekisi hurjasta mieli hyppiä esteitä, mutta mitäs Karosin kanssa ollaan puuhailtu nyt lähi aikoina? Kysyin.
- Esteet sopivat Karosin viikko rytmiin oikein mallikkaasti. Olen sillä ratsastellut, jo nyt kahden viikon ajan oikeastaan pelkkää koulutyöskentelyä ja muutaman rennon maaston, Amar sanoi.
- Hienoa! Innostuin.

Pian oli minun aika nousta ylös, kiittää teestä ja lähteä laitumelle moikkaamaan Karosia. Saapastelin pihan ylitse, koivukujan lävitse laitumen portille. Hevoset mutustelivat tyytyväisinä maukasta ruohoa. Näin Karosin hohtavan rautiaan karvan jo kaukaa. Vihelsin ja huusin oria. Karos nosti uljaan päänsä ylös ja hirnui kovaäänisesti. Rapistelin taskussani olevaa karkkipaperia ja sain Karosin ravaamaan innokkaasti kohti porttia. Kehuin sitä ja annoin sille yhden sokeripalan. Napsautin riimunvarren kiinni riimuseen ja avasin portin. Karos tepasteli rinnallani häntä korkealla ja kaula kaarella. Taputin sitä ja talutin sen talliin. Tallikäytävällä istui tuttu tallityttö, jota tervehdin hymyillen. Sidoin Karosin kiinni hoitopaikalle ja pyysin Annika, nimistä tallityttö vartiomaan oria hetken. Hain satulahuoneesta Karosin satulan, suitset, harjat ja suojat. Saapastelin tallin puolelle ja ryhdyin töihin. Suin oria reippain vedoin kumisualla ja juttelin samalla Annikan kanssa. Karos oli leikkisällä tuulella ja jaksoi tuin tuostakin repiä riimunarujaan, kuopia kavioillaan tai riuhtoa päällään. Tyynnyttelin sitä hieman ja vaihdoin suan dandyyn. Saatuani hevosen harjattua, tarkistin kaviot ja kokeilin että kengät olivat huolellisesti paikoillaan. Sitten sujautin suojat kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan selkään. Satuloitu hevonen steppasi hoitopaikalla, eikä olisi millään halunnut ottaa kuolaimiaan suuhun. Saatuani ne kumminkin paikoilleen kiristin suitsien remmit ja taputin kiitokseksi jääräpäistä hoitohevostani. Kiristin vielä vähän vyötä ja painoin kypärän päähän. Varusteita putsaava Annika lähti kanssani yhtä matkaa pihalle. Vein Karosin kentälle, jossa oli jo valmiiksi koottuja esteitä.
- Voin auttaa sinua radan rakennuksessa, Annika sanoi.
- Voi kiitos! Hihkaisin. Rakensimme vaivalloisesti muutaman n. 60cm esteen ja siitä korkeampia. Sitten talutin orin keskelle kenttää ja nousin ratsaille. Säädin jalustimet ja kiristin vyötä. Annika istuutui metallisen maitotonkan päälle ja katsoi hymyillen steppailevaa hevosta allani.
- Sillä taitaa olla hieman virtaa, Annika sanoi.
- Jep, lievästi sanottuna, huokaisin ja kehotin hevosta kävelemään uralla.

Käveltyämme melkein 10min verran, kokosin hieman ohjia ja lähdimme ravailemaan. Tein runsaasti puolipidätteitä ja pyrin keventämään mahdollisimman rauhallisesti. Painoin kantapääni alas, nostin leuan ylös ja pyöräytin hartiani taakse. Tarkisti että nyrkki oli kiinni ja nostin nyrkit pystyyn. Liikutin kuolainta aktiivisesti, jotta se pysyi pehmeänä hevosen suussa. Etenimme uraa pitkin reippaassa kevyessäravissa ja teimme paljon voltteja ja hidastuksia. Asetin ja taivutin Karosia ja ratsastin sitä aktiivisesti, niin että takapääkin pysyi menossa mukana. Pitkän verryttelyn jälkeen, vaihdoimme suunnan ja lämmittelimme vielä toiseen suuntaan. Ori oli täynnä energiaa, joka purkautui siitä pikku hiljaa. Pian hidastin orin vauhtia reilusti, istuin harjoitusraviin ja lähdin istunnallani ratsastamaan ravia rauhallisemmaksi. Annoin takapuoleni mukautua hevosen liikkeisiin ja liimautua kiinni satulaan. Nojasin reilusti taakse, kannoin omat käteni ja pidin pohkeeni tukevasti kiinni hevosen kyljissä. Asetin Karosia sisälle päin ja jatkoimme useiden volttien tekemistä. Vauhtia alkoi pikku hiljaa rauhoittumaan ja kyytikin tuntui mukavammalta. Ryhdyimme tekemään pysähdyksiä. Teimme aina yhden pysähdyksen päädyissä ja kaksi pysähdystä pitkillä sivuilla. Karos totteli vastahakoisesti ja siirtyi ravista seisahdukseen aina joka kerta kun ratsastaja niin vaati. Kehuin oria ja jatkoimme muutaman kierroksen jälkeen suunnanvaihdon jälkeen samaa hommaa. Huolellisten verryttelyjen jälkeen, olin saanut hevosen otteisiini, niin että se kuunteli kääntäviä, pidättäviä ja eteenpäin pyytäviä apujani. Kehuin Karosia ja siirryimme laukkaan. Painoin kantapääni alas, rentoutin jalkani mutta painoin ne silti pitkälle alas. Nojasin taakse, mukauduin hevosen liikkeisiin ja ratsastin laukkaa pyöriväksi ja rauhalliseksi. Olimme jääneet isolle keskiympyrälle, jossa sain hevosen hyvin haltuuni. Asetin hevosta sisälle ja liikutin kuolainta. Karos korskui allani, mutta totteli jokaista apuani. Pidätin oria reilusti ja pyysin siltä siirtymisen raviin. Muutaman askeleen jälkeen, ori siirtyi pärskähdellen raviin. Kehuin sitä ja nostimme uuden laukan. Teimme nyt hieman pienempää ympyrää, jolloin hevoseltakin vaadittiin lyhyempää, rauhallisempaa, mutta samalla astetta tarmokkaampaa askelta. Pidin ulkoapuni koko ajan hereillä, jottei ori yrittänyt karata lapa edellä ulospäin. Kehuin laukkaavaa ratsua allani, rentoutin oman kehoni ja lähdin ratsastamaan laukkaa entistä lyhyemmäksi. Pidättelin etupäätä ja kannustin takapäätä pysymään päättäväisesti mukana menossa. Asetin hevosta ja otin tiukan ulko-ohjantuen. Muutaman kierroksen jälkeen, siirryimme raviin ja otimme ympyräleikkaa, jolloin suunta vaihtui. Nostimme uuden laukan toiseen suuntaan ja lähdin tekemään samaa harjoitusta. Tämä vasenkierros, oli Karosille hieman oikeaa kierrosta vaikeampi, mutta tehokkaan työskentelyn tuloksena, homma onnistui. Muutin hieman apujani ja lähdin ratsastamaan nyt laukkaa pitkäksi, sulavaksi ja rauhalliseksi. Ratsastin istunnallani askelta pitkäksi ja mukauduin liikkeisiin entistä tehokkaammin. Hengästynyt hevonen allani alkoi rauhoittua entistä enemmän ja saada juonesta kiinni. Kaula oli hien kostuttama, joten taputin oria ja siirryimme ravin kautta käyntiin.

- Sehän meni hienosti! Annika kehui.
- Karos on aivan mahtava, vaikka yrittääkin välillä olla hieman vaikea! Naurahdin ja hieroin orin kaulaa. Annoin orille pitkän ohjan ja kävelimme viiden minuutin ajan ympäri kenttää.
- Olisiko sitten esteiden aika? Annika kysyi.
- Luulen niin, sanoin hymyillen. Kokosin ohjat ja ratsastin hetken ajan käyntiä paremmaksi. Herättelin hevosen nopeasti takaisin työnteon maailmaan, ottamalla muutaman ravi- ja laukkakierroksen. Sitten lähdimme lähestymään ensimmäistä estettä ravissa. Este oli 60cm ristikkoa. Ravasimme reipasta ravia kohti esteen keskiosaa. Tein taukoamatta puolipidätteitä ja nojasin taakse. Kevensin hitaasti ja tyynnyttelin hevosta. Muutaman metriä ennen estettä rentoutin käteni ja istuntani ja ylitimme esteen vaivatta. Otimme muutaman energisen laukka-askeleen esteen jälkeen, mutta tämän jälkeen vaadin orilta taas raviin siirtymistä. Karos steppasi allani kärsimättömänä ja teki isoja sivuloikkia. Pidin pintani ja rupesin ratsastamaan ravia rennommaksi. Liikuttelin kuolainta, hain hyvän ulko-ohjantuen ja keventelin rauhallisesti, puristin rennosti pohkeillani orin kylkiä antaen Karosille tukea omasta ruumiistani. Teimme ison voltin ja tulimme ristikon toiseen kertaan. Tällä kertaa Karos ei enää malttanut pitää vauhtiaan sisällä vaan, juuri ennen estettä Karos loikkasi isolla loikalle esteen yli, pyrkien repäisemään ohjat käsistäni. Puolet ohjista pääsikin livahtamaan sormieni välistä ja Karos pääsi haluttuun reippaaseen laukkaan. En kumminkaan jäänyt ihmettelemään hevosen selkään, vaan kokosin kiireesti ohjat ja jatkoin ratsastusta. Käänsin hevosen pienelle voltille, vaadin ravisiirtymistä ja jatkoimme matkaa uudelleen kohti estettä. Karos yritti uudemman kerran samaa jekkua. Tunsin kuinka orin lihakset jännittyivät allani, uutta loikkaa varten, mutta siinä samassa istuinkin syvälle satulaan ja pysäytin orin noin kolmen metrin päähän ristikosta. Hämmennys valtasi Karosin, joka seisahtui ja pärskähti. – Hieno poika! Kehuin ja rentoutin ohjista ja istunnasta. Seisoimme esteen edessä hetken, kunnes kokosin taas ohjat ja kehotin Karosin ravissa esteen ylitse. Karos sai paljon kehuja, hienosta suoristuksesta.

Seuraavaksi päätimme kokeilla 70cm pystyestettä. Nostimme laukan pitkän sivun keskiosasta ja lähestyimme kohti estettä. Tein reilun puolipidätteen ennen estettä ja jäin rauhallisesti odottamaan hyppyä. Mukauduin hieman hyppyyn, myötäsin pitkin harjalinjaa ja annoin näin hevoselle tilaa hypätä. Karos teki hienon ja vauhdikkaan hypyn. Taputin sitä ja ratsastin muutaman askeleen suoraan ennen kuin hidastin orin matkaa ja siirryimme takaisin uralle. Annika kokosi meille 80cm korkean okserin ja antoi merkin tulla. Pysäytin innokkaan hevosen ja nostimme uuden laukan. Teimme päätyyn ympyrän, jonka aikana sain hevosta paremmin haltuuni. Sitten lähdimme tarmokkaassa laukassa kohti estettä. Istuin syvälle satulaan, ohjasin Karosin kohti estettä ja tein paljon puolipidätteitä. Paria askelta ennen estettä, rentouduin ja jäin odottamaan. Karos otti ison loikan yli okserin ja kiihdytti vauhtiaan esteen jälkeen. Pidättelin oria ja siirryimme raviin.

- Tyynnyttelen sitä hetken, huikkasin Annikalle ja siirryimme Karosin kanssa käyntiin. Hikinen Karos oli niin innoissaan esteistä, ettei malttanut pysyä pöksyissään. Ori otti isoja sivuloikkia puolelta toisella ja yritti parhaansa mukaan rynniä läpi ohjasotteeni. Liikuttelin kuolainta Karosin suussa ja istuin rauhallisesti satulassa. Taivuttelin Karosia ja hain pikku hiljaa hyvän ulko-ohjantuen ja asetuksen sisälle. Teimme paljon voltteja ja pysähdyksiä ja pikku hiljaa alkoi hevonen rauhoittua. Kehuin Karosia ja siirryimme harjoitusraviin. Taivuttelin hevosta sisäpohkeeni ympärille ja ratsastimme edelleen paljon voltteja. Kävimme läpi muutamat pysähdykset ja peruutukset sekä käyntiin siirtymiset. Harjoittelimme muutamat temponvaihtelut ja nostimme sitten käynnin kautta laukan. Karosilla oli mielessä ainoastaan ajatus ” vauhtia, vauhtia, vauhtia! ”. Istuin syvälle satulaan, nojasin taakse ja lyhensin ohjiani. Asetin sisälle ja liikutin kuolainta. Korskuvan orin kaviot takoivat kentän hiekkaa. Laukkasimme viidestä kymmeneen kierrosta ja siirryimme pian käyntiin. Karos huohotti ja vaihtoi käskystäni suunnan. Annika oli nostanut esteitä hieman niin että kaikki olivat kumminkin alle metrin hyppyjä. Vaikka esteet olivatkin vielä näin matalia, tarvittiin Karosilta silti keskittymistä ja rauhallisuutta. Siirryimme raviin ja lähdimme tulemaan 90cm tasaokseria. Laskin mielessäni hevosen askelia ja ratsastin hevosen huolellisesti ponnistuspaikalle. Pidin pohkeeni tiukasti hevosen kyljissä, ohjasotteen lyhyenä ja katseeni kaukana esteen toisella puolella. Nousimme valtavaan hyppyyn. Pidin kantapääni alhaalla, myötäsin hypyssä ja painoin polvillani satulaa. Laskeuduimme alas ja jatkoimme pienen loivan kaarteen kautta 80cm korkealle pystyesteelle. Myötäsin jälleen hieman hypyssä ja taputin hevosta kiitokseksi. Karos alkoi pikku hiljaa kuunnella entistä tarkemmin ja jaksoi jo jopa keskittyä.

Annoin hevosen kävellä muutaman kierroksen ja kuuntelin Annikan keksimän radan. Hän oli pyynnöstäni nostanut esteitä 90-110cm korkeuteen. Radasta tuli yhdeksän esteinen ja mielestäni oikein hyvä. Herättelin hevosta ja lähdimme liikkeelle. Nostimme laukan ympyrällä ja lähdimme laukkaamaan kohti 90cm pystyä. Ylitimme esteen vaivatta ja tunsin kuinka hevonen jännitti lihaksiaan ja kiihdytti vauhtiaan. Annoin runsain mitoin puolipidätteitä, nojasin taakse ja ohjasin hevosen loivan kaarteen kautta 100-110cm nousevalle okserille. Tunsin hevosen voimakkaat kavion iskut kenttää vasten ja nousimme juuri oikeassa kohdassa vauhdikkaaseen hyppyyn. Liu´utin käsiäni pitkin kaulaa ja johdin jo vasemmalla kädelläni, jolloin hevonen tiesi laskeutua vasempaan laukkaan ja lähtemään kohti 100cm trippeliä. Kehotin hevosta pidentämään askelta ja tulimme reilussa laukassa okserilta kohti trippeliä. Ori venytti askeltaan entisestään ja ylitti esteen hyvällä ilmavaralla ja juuri sopivalla askelmitalla. Välittömästi esteen jälkeen nojasin taakse ja ratsastin hevosen mahdollisimman lyhyeeseen laukkaan. Edessämme oli nyt 100cm pystyeste. Nostin ulkokättäni hieman ylös, jolloin sain hevosen katseen ylimpään puomiin pois esteen alla olevista tynnyreistä. Pidin pohkeeni kiinni ratsun kyljissä ja loikkasimme yli pystyn. Tiukka käännös kohti edessä olevaa 90cm okseria. Vaikka tulimme esteelle astetta liian vinossa kulmassa, Karos suoritti esteen puhtaasti ja saimme korjattua linjan sarjalle, joka häämötti edessämme. Loikkasimme kaksoissarjan a- ja b-osien ylitse ja jatkoimme kolmanneksi viimeiselle esteelle joka oli tuttu trippeli. Saimme askeleet sopimaan melko hyvin ja hyppy onnistui. Tunsin hevosen puuskuttavan hengityksen kun lähestyimme loppusuoraa. Edessä oli enää kahden esteen linja, johon mahtui väliin 6-7 askelta. Päätin nopeasti ratsastaa siihen 7 lyhyttä askelta. Lyhensin siis orin askelia, hidastin vauhtia ja loikkasimme yli 110cm pystyn. Jatkoimme seitsemällä sulavalla askeleella okserin ponnistuspaikalle ja ylitimme okserin virheittä. Kehuin Karosia hurjasti ja taputin sen hikistä kaulaa taukoamatta. Siirryimme ravin kautta käyntiin ja annoin hevoselle vapaat ohjat. Karos puuskutti kovaäänisesti ja hörisi iloisesti.

- Se meni hienosti! Karos on upean näköinen estehevonen, Annika sanoi hymyillen.
- Olen samaa mieltä, Karos on täydellinen esteratsu, jos vauhdin saa vain hillittyä, sanoin ja taputin vielä kerran lempihevostani.
Ravasimme vapain ohjin loppuravit ja kävelimme loppukäynnit. Astelimme kaartoon ja laskeuduin ratsailta. Annika oli jo ruvennut kantamaan esteitä pois kentältä.
- Annika hei! Ei sinun tarvitse, minä kyllä siivoan nämä, huusin.
- Ei, minä autan! Annika vastasi ja raahasi seuraavaa puomia kohti vajaa.
Kohautin olkiani ja talutin orin talliin. Kiitin Annikaa avusta ja vaadin häntä jättämään puolet esteistä minun siivottavaksi. Annika vain naurahti epämääräisesti.

Tallissa riisuin Karosin yltä satulan ja suitset. Otin suojat pois ja vein hevosen heti pesupaikalle. Ori oikein kylpi hiessä. Avasin vesihanan ja ryhdyin pesemään oria. Karos steppaili pesupaikalla, mutta taisi olla jo liian väsynyt laittaakseen enemmän vastaan. Pesin hien pois sienen avulla ja kylmäsin Karosin jalkoja noin 4minutin verran per jalka. Suljin hanan kylmäyksen jälkeen ja kuivasin hevosta hikiviilalla. Kuivasin jalat pyyhkeellä ja hieroin kaksiteholinimenttiä jalkoihin. Tunnustelin selän läpi, ettei kipeitä kohti löytynyt ja astelimme takaisin hoitopaikalle. Selvittelin nopeasti Karosin jouhia ja syötin sille muutaman porkkanan. Napsautin riimunvarren riimuseen, irrotin hoitopaikan narut ja lähdin viemään oria laitumelle. Palattuani astelin kentälle siivoamaan esteitä… jotka olivat poissa… Annika! Hymyillen suljin portin ja palasin talliin. Näin Annikan livahtavan satulahuoneeseen, joten nappasin varusteet kainaloon ja pinkaisin tytön perään.
- Kiitos paljon avusta, vaikka lupasitkin jättää minulle puolet! Sanoin.
- Ole hyvä, no mutta kun sinulla oli hevonenkin hoidettavana! Annika puolusteli.
- Niin ja kukas niitä esteitä hyppäsikään, minä, et sinä, nauroin.
- No mutta kiitos kumminkin avustasi! Kiitin hymyillen.
- Ole hyvä, Annika naurahti.

Keräsin kamppeeni, suljin Karosin kaapin oven ja lähdin pikku hiljaa kohti kotia.

Hankitreenit pellolla!

Lunta tuiskutti hiljalleen alas taivaalta. Huristelimme alamäkeä alas kohti Heijastuksen tallia, yhdessä äitini kanssa. Hän pysäytti volvomme tallinpihalle jotta pääsin nousemaan kyydistä. Kävelin kolatun pihan poikki tarhalle, jossa Karos seisoskeli. Rautias Trakehner ori hörisi minulle ja tepasteli lumisessa aitauksessa. Nostin tarhan porttia hieman ja sain sen auki. Rapsutin Karosin silkkistä turpaa ja taputin sen lihaksikasta kaulaa. Pujotin riimun päähän ja maiskautin. Astelimme rauhassa pois tarhasta ja suuntasimme kulkumme kohti tallia. Samassa törmäsin Amariin, joka loi lantaa yhdestä tarhasta.
- Heippa! Huudahdin. Amar kääntyi ympäri ja hymy nousi hänen huulilleen.
- Huomen huomenta, mukavaa nähdä mitäs olette ajatelleet tänään tehdä? Amar kysyi ja nojasi talikkoonsa.
- Ajattelin että kun kevätkin rupeaa pikku hiljaa tulemaan niin haluisin vetää Karosin kanssa oikein kunnon hankitreenit tuolla pellolla, ja toivon etteivät ne ole viimeiset ennen kevättä, naurahdin.
- Wau, sepä onkin hyvä idea, no pitäkää te oikein tehotreenit siellä, Amar naurahti ja jatkoi lannan luomista.
- Jep pidetään, naurahdin ja vein Karosin sisälle talliin pääovesta. Suunnistimme oitis Karosin omalle karsinalle ja rupesin riisumaan loimea pois karsinan ulkopuolella. Ori steppaili vierelläni ja heitti vauhdikkaasti päätään. Sidoin sen hoitopaikalle ja vein loimen pikaisesti kuivumaan, samalla kun noudin Karosin harjat ja varusteet. Palattuani kiitin erästä tyttöä, kun hän oli katsonut Karosin perään sillä aikaa. Taputin hevosta ja rupesin harjaamaan sitä sualla. Karosille oli kasvanut suhteellisen paksu talvikarva ja se näytti varsin suloiselta paksun karvansa kanssa. Harjattuani Karosin sualla otin dandyn. Puhdistelin sillä rauhassa koko hevosen ja vaihdoin viimeiseksi pölyharjaan. Kun perusteellinen harjaus oli suoritettu, nappasin kaviokoukun ja asetuin Karosin rinnalle. Painauduin vasten hevosen oikeaa lapaa ja sanoin tarmokkaasti ”nosta”. Muutaman huomauttamisen jälkeen ori nosti jalkansa vihdoin ja viimein. Kehuin sitä ja puhdistin kaikki kaviot. Käärin siniset pintelit Karosin kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan selkään. Kiristin vyötä pikku hiljaa vuoroin kummaltakin puolelta. Sen jälkeen napsautin riimun lukon auki ja sujautin riimun orin kaulalle. Kutittelin oria suupielistä ja sain kuin sainkin kuolaimet herran suuhun. Saatuani kaiken valmiiksi painoin kypärän päähäni ja astelimme tallin läpi pihalle.

Pihalla kiristin vielä vyötä ja laskin jalustimet. Heilautin itseni ratsaille ja kokosin ohjat. Huikkasin Amarille, että lähdemme pellolle ja siirryimme käyntiin. Päästyämme tutulle isolle lumen täyttämälle pellolle, liu´utin ohjia sormieni välistä ja annoin orin kävellä täysin vapain ohjin. Teimme pellolle ison ympyrän ja talloimme sinne jonkin näköisen uran. Pitkän kävelyn jälkeen, kokosin ohjat ja vaihdoimme suunnan. Painoin kevyesti pohkeeni herran kylkiin ja siirryimme raviin. Liikuttelin kuolainta Karosin suussa pitääkseni tuntuman pehmeänä ja hevosen hereillä. Kevensin rauhallisesti ja viestitin hevosellekin avuillani, ettei kiirettä ollut. Kun rauhallinen ja tasainen ravi alkoi löytyä, kokosin vielä hieman ohjia ja lähdimme tekemään voltteja, joilla harjoittelimme erityisesti oikeaa asetusta ja rauhallista meininkiä. Karos sai oikein urakalla tarpoa halki volttien korkeissa kinoksissa. Noin 10 minuutin ravailun jälkeen otimme kokorataleikkaa jolloin suunta siis vaihtui. Vaihdoin kevennyksen ja asetuksen. Molemmat alkoivat lämmetä.

Istuin pian alas satulaan ja nojasin reilusti taakse, Karos hidasti käyntiin ja ansaitsi hurjan hienot rapsutukset. Lähdin ratsastamaan käyntiä lyhyemmäksi ja tarmokkaammaksi, ottamatta kumminkaan kaahailua mukaan. Karos pysyi hienosti tuntumalla eikä painanut kädelle lainkaan. Pidin istuntani tiiviinä ja pohkeeni hevosen ympärillä. Hienoa Karos, Karos alkoi astua hyvin takapäällään alle ja lyhentämään askelta oikeaoppisesti. Kehuin sitä ja pidin avut selvinä. Nyt nousi jo askelkin hienosti korkeammalle ja tarmokkuus kasvoi. Kävelimme aina pitkät sivut tässä upeassa tarmokkaassa ja lyhyt askelisessa käynnissä ja lyhyet sivut ravasimme rennossa harjoitusravissa. Neljän kierroksen jälkeen, alkoivat hikikarpalot nousta Karosin kaulalle, taputin hevosta ja jatkoimme matkaa nyt ihan normaalissa käynnissä. Hetken kävelyn jälkeen aloin taas herättelemään hevosta. Siirryimme harjoitusraviin ja lähdimme hakemaan tuntumaa peräänannolle.

Ensi alkuun teimme vain taivutteluja ja kun asetuskin lopulta löytyi, lähdin kokoamaan ravia paremmaksi. Karos asettui hienosti mutkissa ja meni voltitkin rauhallisesti ja alkoi hakea peräänantoa. Kehuin sitä ja varmistin kunnon ulko-ohjan tuen sekä leikittelin sisäohjalla. Viimein alkoi Karos hieman laskea päätään ja taipua peräänantoon. Kehuin sitä ja pidin käteni paikoillaan. Harjoittelimme hieman ravissa pohkeenväistöä sekä temponvaihteluja.

Pitkän ravityöskentelyn jälkeen hevonen allani, oli jo upeassa peräänannossa. Viestitin hevoselle tulevaa laukannostoa ja tein muutenkin valmistelut kuntoon. Sitten painoin kevyesti sisäpohkeellani ja heilautin hieman sisäjalan lantiota eteenpäin. Karos siirtyi laukkaan. Nojasin taakse, hillitsin hevosta, istuin tiiviisti satulaan ja lähdin ratsastamaan reipasta laukkaa ympyrällä. Aina välillä muistuttelin pohkeillani Karosia, ettei laukka tippunut reippaalle raville. Muutaman kierroksen laukkailun jälkeen ympyrällä, lähdin asettamaan hevosta ja hakemaan vieläkin parempaa rytmiä. Työskentelin vahvasti istunnallani, joka helpotti molempia. Kun asetus alkoi olla perillä, lähdin ratsastamaan laukkaa vielä hieman lyhyemmäksi, kumminkaan vaatimatta Karosilta liikoja.

Se sujui melko näppärästi. Karos ymmärsi apuni vallan hyvin ja toimi mielellään ja yhteistyöhaluisesti niiden mukaan. Kiitin sitä onnistuneesta suorituksesta ja vaihdoimme suunnan. Ravailimme ja kävelimme hetken toiseen suuntaan ennen uutta laukannostoa. Käynnissä Karos tarjosi jo peräänantoa, jolloin annoin sille mahdollisimman hyvän tuen ja vakaan käden. Nostimme peräänannosta laukan. Karos nosti laukan sulavasti, eikä lähtenyt turhia kiihdyttelemään. Ympyrällä sain sitä hieman toputella, mutta muuten hevonen pysyi vaivatta pyöreässä laukassa ja rauhallisessa tempossa. Tuntimme alkoi lähennellä loppuaan. Rummutin hevosen kaulaa kädelläni kiitokseksi ja laskimme kevyeeseen raviin. Annoin hieman vapaampaa ohjaa ja lähdimme tarpomaan ympäri valtavaa peltoa. Huolellisten ravailuiden jälkeen kävelimme vielä melkein 15min ennen paluuta tallille.

Kello läheni 13. kun ratsastimme tallipihalle. Liu´uin alas ratsailta ja nostin jalustimet. Aukaisin turparemmin ja löysäsin satulavyötä. Karos asteli mielellään lämpöiseen karsinaansa. Karsinassa riisuin siltä satulan ja suitset ja jätin sen juomaan vesiautomaatista. Satulahuoneessa tervehdin kahta hoitajaa, jotka puunasivat hoitohevostensa varusteita. Irrotin satulasta satulahuovan ja heitin sen pyykkikoriin, sen verran likainen ja hikinen se jo oli. Jätin satulan hetkeksi Karosin paikalle ja pesin kuolaimet. Kokosin suitset ja pistin ne Karosin satulan alle olevaan koukkuun. Pyyhin nopeasti suitset ja satulan kostealla liinalla ennen kuin kiinnitin satulaan uuden ja puhtaan satulahuovan. Kirjasin Karosin liikutusvihkoon tekemämme tehtävät ja kuinka hevonen oli käyttäytynyt ja nappasin harjapakin. Suuntasin kulkuni takaisin Karosin kaapille ja kaivoin sieltä herran fleeceloimen. Kaadoin ämpäriin kädenlämpöistä vettä ja nappasin sienen. Palasin Karosin karsinalle.

Karos oli ehtinyt jo juoda tarpeekseen, joten sujautin riimun sen päähän ja toin sen käytävälle. Pesin hiestä märän kaulan ja satulankohdan sekä valkoiset vaahdot pois ryntäiltä. Käärin lumesta märät pintelit pois orin jaloista ja tunnustelin jalkoja. Vasen etujalka tuntui hieman lämpimältä. Puhdistin jokaisen kavion ja tarkistin, että hokit olivat kireällä. Suin Karosin märän karvan ja heitin fleeceloimen selkään. Selvitin vielä jouhet ennen kuin suuntasimme kulkumme pesukarsinaan.

Karos hieman katsoi kärttyisästi ympärilleen, mutta seisahtui kumminkin pesuboksiin ja antoi minun sitoa itsensä kiinni. Nappasin letkun ja pistin veden hiljaiselle. Hieman Karos yritti laittaa vastaan, mutta luovutti kun huomasi asian koskevan vain etujalkaa. Jäähdyttelin jalkaa veden alla noin 10 minuuttia. Kehuin hevosta, laitoin letkun pois ja nappasin hyllyltä linimenttiä. Hieroin linimenttiä jalkaan ja pesin sitten käteni. Hain lämpöpintelin ja käärin sen jalan ympärille. Vein Karosin karsinaan ja toin sille kasan heinää. Palautin harjat satulahuoneeseen, vein pintelit kuivumaan ja lakaisin tallikäytävän.

Kävin sanomassa Amarille, että Karosilla oli ollut melko lämmin jalka, muttei se ontunut ja kerroin mitä olin siihen jalkaan pistänyt. Hän kiitti ja sanoi katsovansa jalkaa vielä illalla. Söin toimistossa eväitäni noin puolituntia. Samaan aikaan vilkuilin juuri tullutta hevoslehteä ja kuuntelin telkkarista tulevien ravien tuloksia. Päivä rullasi eteenpäin. Menin satulahuoneeseen, jossa nappasin nahan puhdistus aineet ja rupesin puhdistelemaan Karosin satulaa ja suitsia. Kiillotin koko rumban ja pistin ne sitten paikoilleen. Siivottuani jälkeni nappasin Karosin toppaloimen ja palasin tallin puolelle. Karosin karva oli jo kuivunut, joten otin fleeceloimen pois ja heitin toppaloimen tilalle. Vein orin tarhaan ja varmistin että virta kulki. Hain kottikärryt ja talikon ja suoritin siivoushommat Karosin karsinassa. Sitten lähdin kotiin.

Estetreeniä!

Uusi vuosi oli ainakin minun osaltani alkanut rauhallisin merkein. Muutama pieni raketti oli ilmoille päästetty uutena vuotena keskiyön aikoihin, mutta muuten olimme rauhallisesti pitäneet hauskaa tuttava perheen kanssa, syöden hyvin ja valvoen pitkään. Ensimmäiset tammikuiset päivät olimme viettäneet isovanhempieni luona Ruotsissa, ja nyt vihdoin pääsin tulemaan tallille, tervehtimään Karosia ja toivottamaan sille mahtavaa uutta vuotta!

Kaarroimme isäni kanssa autolla tallipihalle. Isäni ihasteli kaunista tallimaisemaa hevosineen ja valkoisine kinoksineen. Nousin autosta, huusin hei hei ja kipaisin kolatun pian poikki toimisto rakennukseen. Tervehdin Amaria, joka naputteli tietokoneen äärellä.
- Heipä hei, hyvä että tulit, Karosia ei ole liikutettu muutamaan päivään kun on ollut kauheata kiirettä, joten herralla varmaan on rutkasti energiaa, Amar sanoi ja nosti päänsä tietokoneen ruudulta.
- No ajattelin tänään hypätä oikein kunnolla esteitä, jos maneesi on vapaa. En ole itsekkään hypännyt taas vähään aikaan, joten tekee hyvää varmaan meille kummallekin, vastasin hymyillen.
- Hieno homma! Amar vastasi. Vaihdoin vaatteeni hoitajien huoneessa, keräsin Karosin kamat ja menin talliin. Laitoin kaiken valmiiksi ja kiirehdin hakemaan oria tarhasta. Karos ravaili tarhassaan ja esitteli kauempana seisoskeleville tammoille.
- No no, herraseni, nyt saa riittää, meidän on mentävä, mutisin ja otin Karosin kiinni, joka silmäili minua pettyneenä. Talutin rautiaan steppailevan orin sisälle talliin ja vein sen perimmäiselle hoitopaikalle. Silittelin oria pitkään ja juttelin sille samalla. Karos oli varmaan niin paljon juoksennellut tuolla tarhassa, että oli vieläkin aivan hengästynyt. Pistin sen kiinni molemmilta puolilta, kaivoin harjapakista suan ja rupesin töihin. Pöly vain leijaili ympärillämme. Karos viskoi päätään ja liikkui levottomana narujen päässä.
- Rauhoituppas nyt Karos, tämä hoito tuokiomme menee paljon nopeammin, jos ollaan molemmat ihan rauhassa, mutisin ja höpöttelin koko ajan orille. Saatuani suittua siitä suurimmat liat pois otin dandyn ja jatkoin uurastusta. Puhdistelin aina välillä harjaa. Samassa Amar saapasteli paikalle, hymy huulillaan.
- Tarvitko ratsastusseuraa? Sain juuri kaikki suunnittelemani paperityöt hoidettua ja olin suunnitellut hyppääväni tänään Emmalla, Amar sanoi ja rapsutteli Karosia, joka haisteli naisen takintaskuja herkkujen toivossa.
- Voi totta kai, olisi mukavaa ratsastaa vaihteeksi jonkun kanssakin :D, Vastasin innoissani.
- Hieno homma, menen heti hakemaan Emman niin tavataan vaikka maneesissa heti kun ollaan valmiita, Amar sanoi ja lähti. Mahtavaa, upeaa, hienoa, sain ratsastus-seuraa.

Saatuani harjattua Karosin tarkistin jalat ja puhdistin kaviot. Pistin suojat kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan käsivarsilleni. Samalla kun satuloin Karosia, mietin mitä kaikkea voisimme harjoitella nyt tällä este kerralla. Kun olin Karosin varustanut, puin päälleni turvaliivin ja kypärän ja marssin maneesiin. Amar ei ollut vielä tullut, joten sidoin Karosin kiinni mukanani ottamalla riimulla ja riimunarulla ja rupesin kantamaan esteitä maneesin keskiosalle. Saatuani raahattua sinne kolmelle esteelle tolpat ja hieman puomeja saapui Amar.
- Sori että kesti, mulle soitti muutama ihminen ja piti sitten niiden kanssa jaaritella hetki, nainen huohotti ja talutti kauniin suomenhevostamma Emman maneesiin. Amar laittoi Emmankin kiinni.
- Ei se mitään, mekin tultiin vasta vähän aikaa sitten, vastasin hymyillen.
- Mitäs sanoisit jos otettaisi tänään hiukan noita erikoisesteitä? Amar kysyi.
- Juu sopii totta kai, hihkaisin.
- Hyvä tehdään vaikka neljä tavallista pystyä ja oksereita ja sitten jotain erikoisesteitä, mitäs nyt täältä löytyy, Amar ehdotti.
- Hyvä idea, sanoin ja kannoimme yhdessä kentälle vielä yhden esteen puomit ja tolpat ja sen jälkeen kaksi eri kokoista porttia ja muuria, yhden tynnyri esteen ja lankkuesteen sekä leveän tynnyri esteen. Meni hetki aikaa ennen kuin esteet oli pystytetty ja sen aikana kävin kerran kävelyttämässä Karosia, ettei se turhautuisi odottamiseen. Olisi toki ollut järkevämpää koota esteet etukäteen, mutta tehty mikä tehty.

No kun vihdoin kaikki oli kunnossa, irrotimme hevoset ja kapusimme ratsaille. Amar oli sonnustautunut punaisiin ruudullisiin ratsastushousuihin ja mustaan kypärään. Hän nousi rennosti Emman selkään ja lähti kulkemaan pitkin uraa. Hetken aikaa uurastin jalustimien parissa ennen kuin liityin Amarin ja Emman seuraan uraa kiertämään. Hevosen vaikuttivat virkeiltä kun annoimme niiden kulkea energisesti vapain ohjin. Amarin kanssa juttelimme esteistä ja siitä miten Karos ja Emma niitä suorittaisivat. Amar jakeli minulle vinkkejä, koska en ollut oikeastaan ennen Karosin kanssa hypännyt erilaisia erikoisesteitä. Pikku hiljaa kokosimme ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin. Hiljaisuuden vallitessa kuulimme vain hevosten tasaisen kavion kopseen maneesin uraa vasten. Tein paljon puolipidätteitä Karosin kanssa ja asettelin sitä sisälle. Myös runsaat voltit ja siirtymiset kuuluivat verryttelyymme. Amar ratsasti Emmaa kevein avuin ja hevonen totteli nätisti. Amar jakeli minulle aina välillä vinkkejä ja muistutti mm. istunnastani. Se oli todella kivaa, että Amar viitsi hieman opettaakin, vaikken edes maksaisi tästä mitään.

Vaihdoimme suunnan yhteistuumin ja jatkoimme verryttelyä ja siirtymisiä. Karos asettui jo paremmin ja malttoi astua takapäällään alle. Olimme laittaneet muutamat puomit pääty-ympyröille joita sitten nyt otimme tässä ravaillessamme. Ensimmäiset puomiharjoituksemme eivät menneet ihan nappiin. Kompuroimme hieman puomeilla, kun Karos hieman innostui. Käytin kumminkin paljon puolipidätteitä jonka jälkeen homma alkoi luistaa ja puomitkin pysyivät paikoillaan kun sain sovitettua Karosin askeleet puomien väliin. Pitkien verryttelyjen jälkeen Amar ja Emma nostivat laukkaa pääty-ympyrällä ja hakivat hieman tuntumaa siellä. Seurasin esimerkkiä ja nostimme Karosin kanssa laukan. Ori loikkasi oikein matkaan ja hyppi muutaman askeleen reipasta laukkaa. Käytin taas reilusti puolipidätteitä, nojasin taakse ja istuin tiiviisti satulaan. Jäimme toiselle pääty-ympyrälle ja kuuntelin Amarin muutamaa vinkkiä, jotka tepsivät hyvin. Pidin hyvän tuen ulko-ohjalla ja leikittelin sisäohjalla. Kun rento ja rauhallinen laukka vihdoin ja viimein löytyi kehuin Karosia ja ravasimme Amarin luokse keskelle maneesia.

- Sillä lailla, voisimme nyt aloittaa ihan sillä ja mennään tuota 60cm pysty suoraa tuossa muutaman kerran ja haetaan tuntua hyppyyn, Amar ehdotti ja osoitti kahden pystyn suoraa joka oli maneesin vasemmassa reunassa.
- Selvä, vastasin. Amar ja Emma aloittivat ensin. He nostivat päädystä laukan ja lähestyivät pysty suoraa rauhallisesti ja varmoina. Kaksi hyppyä ja rennosti takaisin, keskelle. Siirryimme sulavasti Karosin kanssa laukkaan ja lähestyimme esteitä. Reilu puolipidäte ennen estettä, jonka jälkeen yksi askel, sulava hyppy ja taas hevonen heti kiinni esteen jälkeen, jonka jälkeen toinen, hyppy.
- Hienostihan se meni, Amar hymyili. Menimme vielä toistamiseen saman harjoituksen.

Karos tuntui tosi mukavalta, mutta erittäin reippaalta. Se totteli ihan hyvin hidastuksia, mutta syöksyi oikein hyppyyn niin innokkaasti, että oma istuntani oli naurujen arvoinen. Ravaisimme muutaman kierroksen ja tulimme sitten kerran vasemmasta kierroksesta muurin. Siinä hain rauhallisin ja lyhyen laukan, joka oli samalla sulava ja hallittu. Laskin askelia, pyrin pitämään istuntani ja käteni vakaana ja nousimme ajallaan hyppyyn. Karos teki todella hyvän ja tasaisen hypyn ja laskeutui pehmeään maahan. Kiitin sitä hurjasti ja päästin Emman ja Amarin matkaan. Molemmat hevoset suorittivat matalamman muurin tuosta vain. Vaihdoimme suuntaa ja tulimme portin. Portti oli keltavihreäksi maalattu melko matala. Karos hyppäsi sen vaivatta, vaikka korvat olivatkin aluksi hieman epäilevässä asennossa. Taputin Karosia ja tulimme seuraavaksi korkeamman portin. Amar ja Emma menivät ensin. Amar ratsasti Emman hyvän tien kautta esteelle. Emma painoi kumminkin jalkansa tiukasti maahan ja oli juuri kieltäytymässä, mutta nousikin oikein kenguru loikalla hyppyyn. Taitavana ja hyvän tasapainon omaavana ratsastajana Amar selvitti tilanteen hyvin ja pysyi selässä.
- Siinä vasta loikka! Huudahdin naurahtaen.
- No totta tosiaan, olin aivan varma että rysähdämme kumpikin esteen sekaan, Amar naurahti ja taputti Emmaa. Nostin Karosin kanssa laukan ja lähestyimme estettä. Korkea portti jökötti edessämme. Painoin tiukasti pohkeeni ja yritin viestittää kaikin mahdollisin keinoin hevoselle että nyt mennään! Amar selvästi huomasi epäröintini ja huusi muutaman askeleen ennen estettä:
- Käske! Siinä vaiheessa keräsin sekunnissa rohkeuteni, annoin hieman pohkeita ja maiskautin. Karos liisi portin yli korvat kummallisessa asennossa ja pää hassusti ylöspäin. Annoin ohjaa kunnolla ja alas tulo onnistuikin jo hieman paremmin. Taputin Karosia pitkään.
- No yli meni kumminkin, naureskelimme Amarin kanssa.
- Tyylillä ainakin, sanoi katsomosta tuttu ääni. Se oli Ulrika.
- Ai hei Ulrika, tervehdimme Amarin kanssa.
- Heipä hei, satuin saapumaan tallille kameran kanssa ja kuulin teidän olevan täällä, joten päätin tulla räpsimään hieman kuvia, Ulrika naurahti ja heilautti kameraansa. Juttelimme hetken Ulrikan kanssa ja jatkoimme treenejä. Hevoset olivat saaneet äskeisen juttutuokion aikana kävellä vapain ohjin ja nyt treenit jatkuivat. Harjoittelimme hieman muutamaa kolme esteistä rataa. Ensimmäisessä radassa hyppäsimme 60cm pystysuoran ja siitä kaarros isolle portille. Minä ja Karos aloitimme. Suoralla sain hieman vauhtia säädettyä ennen kaarrosta portille. Portti sujui ihan ok:sti vaikkakin askeleet menivät hieman sekaisin. Amar ja Emma menivät radan myös ennen toista harjoitustamme. Toisessa harjoituksessa hyppäsimme pienen muurin, lankkuesteen ja 100cm pystyesteen. Se rata meni jo paremmin vaikka Karos hieman kaahailikin lankkuesteeltä pystylle. Taputin Karosia.

Tunti alkoi lähennellä loppuaan, joten Ulrika tuli nopeasti korottamaan meille 100cm radan johon kuului niin pystyjä ja oksereita, kuin myös erikoisesteitä. Toputtelin Karosia, joka innoissaan loikki allani. Nostimme pääty-ympyrältä laukan ja lähdimme lähestymään ensimmäistä estettä. Pidin mielessä istunnan ja puolipidätteet. Ylitimme vaivatta ensimmäisen pystyn ja kaarroimme tiukan mutkan muurille. Suoristin hevosen, sitten muutama askel ja nousu hyppyyn. Kurotin käsiäni eteenpäin ja Karos sai venyttää kaulaansa. Laskeuduimme ja ratsastin taas hevosta hieman ruotuun kun lähestyimme kohti korkeaa lankkuestettä. Ponnistimme hyppyyn ja otimme melko kiireisen lähestymisen portille, jonka päällä oli vielä kaksi puomia. Karos suoritti esteen kumminkin puhtaasti. Onneksi ennen seuraavaa estettä oli hieman matkaa, jonka aikana sain koottua hevosta ja rauhoiteltua sitä. Ylitimme okserin ja laukkasimme viimeiselle pystyesteelle. Suoritimme radan puhtaasti : ).
- Hienosti! Hyvä, Amar sanoi ja lähti matkaan Emman kanssa. Voi että Amar ja Emma menivät hyvin. Amar ratsasti hevosta keveästi ja tuntui että, jokainen askel oli tarkasti suunniteltu ja harkittu. Hymyilevä ratsukko ratsasti puhtaan radan.
- Wautsi! Huudahdin.
- Se oli hienoa katseltavaa, sanoi.
- Kiitos, Emma tuntui todella yhteistyöhaluiselta, Amar sanoi.

Jäähdyttelimme hevoset huolellisesti ja laskeuduimme ratsailta. Ulrika auttoi meitä siivoamaan esteet pois. Menimme talliin. Riisuin Karosin ja vein sen varusteet pois. Pyyhin hikisen hevosen ja harjasin sen sualla. Heitin loimen päälle ja päästin karsinaan heiniä rouskuttamaan. Lakaisin käytävän, siivosin tarvikkeet ja lähdin kotiin. Kotona illalla minua odotti mukava yllätys, sähköpostiin oli ilmestynyt kauhea kasa minun ja Karosin hyppy kuvia ja yksi niistä, pääsikin komeilemaan tietokoneeni taustakuvaksi. Lähetin kiitokset Ulrikalle.

Peltotreeniä

Saavuin tallille klo. 17.00 äitini kyydillä. Vain muutama hevonen nautti pakkaspäivästä tarhassa. Lunta oli kaikki alla. Suuret kinokset valtasivat metsät ja pellot eikä kaupungissakaan näkynyt muuta kuin valkoista höyhen lunta. Pujahdin talliin ja tervehdin muutamaa hoitajaa ja tuntilaista. Talli tyhjeni pikku hiljaa hevosista jotka lähtivät liikutukseen maneesiin, kentälle tai maastoon. Karos seisoi karsinassaan hiljalleen torkkumassa. Kun olin melkein sen kohdalla se heräsi säpsähtäen ja tuli kaltereiden luokse hörisemään.
- Höpsö, naurahdin. Viikasin sen talliloimen paremmin karsinan ovelle ja avasin oven. Tarrasin orin riimuseen ja toin sen käytävälle jonne pistin sen kiinni. Hain varusteet ja harjat ja aloitin harjauksen. Karosissa ei ollut paljon harjattavaa, koska se oli viettänyt päivänsä vain lumisessa tarhassa tai tallissa. Harjasin sen pois hennosta pölystä ja nostin satulan selkään. Pujotin kuolaimet suuhun ja pistin suojat jalkoihin. Koska maneesi ja kenttä olivat varattuja tuntien tai valmennusten vuoksi päätin mennä ratsastamaan pellolle, jossa oli näin syksyisin tai talvisin lupa ratsastaa. Päätin ottaa hieman kevyemmin koska paksussa hangessa olisi raskas pitkään mennä. Vein ratsun ulos ja kapusin ratsaille, sanoin parille tutulle että menen pellolle ja kävelimme sitten viereisellä pitkälle kaurapellolle.

Karos hyppi innoissaan allani ja tarpoi mielellään hangessa. Kävelimme n. 10min ja vaihdoimme suunnan. Kokosin ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin. Liikuttelin hiljalleen kuolainta hevosen suussa ja asettelin sitä sisälle tehden myös paljon voltteja. Karos pysyi paljon rauhallisempana kun sillä oli tekemistä eikä se kerkenyt kurkkimaan ympärillä olevaan pimeään metsään. Laajalle pellolle syntyi hetkessä jonkin näköinen ura. Hevonen meni hetkessä muotoon ja liikkui hyvin myös takapäästään. Kehuin sitä ja ratsastimme harjoitusravissa kiemurauraa. 20min kuluttua vaihdoimme jälleen sunnan ja teimme hieman pohkeenväistöä ja sulkutaivutusta paksussa hangessa. Täällä se oli huomattavasti vaikeampaa mutta onnistui kuin onnistuikin kovalla yrittämisellä ja etsimisellä. Taputin Karosin kaulaa ja nostimme laukan. Liukkaalla pellolla tuli laukata rauhallisesti ja välttää suuria pomppuja tai kaarteita. Koska Karos pursui virtaa otimme ihan rauhallisesti ja kiersimme monen monta kierrosta hiljaisessa hissuttelu laukassa. Pikku hiljaa siirryimme raviin ja sitä kautta käyntiin. Laukkasimme vielä hetken toiseen suuntaan ja siirryimme sitten kevyeeseen raviin. Ravailimme n. 7min ja kävelimme vapain ohjin 10min ennen kuin palasimme tallille. Olimme ratsastanut 45min ja se riitti vallanmainiosti.

Köpöttelimme tuntilaisten mukana takaisin talliin. Nappasin Karosilta satulan pois ja vaihdoin suitset riimuseen. Sitten vein varusteet pois ja vein suojat kuivumaan. Harjasin pölyharjalla Karosin ja katsoin sen kaviot ja jalat. Jalat olivat hieman lämpimät, joten kylmäsin niitä 7min jokaista jalkaa ja pistin arnikaa. Käärin lämpöpintelit jokaiseen jalkaan ja pistin orin karsinaan. Kello oli 19.00. Siivosin pikaisesti Karosin karsinan ja lakaisin käytävän, tein sen ruuat ja lähdin kotiin.

Pakkaspäivä!

Saavuin klo. 16.00 tallille. Ulkona oli reilusti pakkasta ja hevosetkin oli kääritty loimiin ulkona. Pujahdin talliin ja moikkasin muutamaa tuttua kävijää. Karos oli tarhassa, joten hain valmiiksi sen varusteet ja hoitokamppeet käytävälle, ennen kuin lähdin hakemaan ori poikaa. Kun saavuin tarhalle, nappasin riimunarun käteeni ja huutelin rautiasta hoitoheppaani tulemaan portille. Karos kurkisteli tarhan toisesta päästä ja nosti päänsä korkealle. Lempeällä äänellä huutelin sitä, ja juuri kun olin menossa hakemaan sitä, se otti suuren loikan ja laukkasi liukastellen portille. Kehuin sitä hurjasti ja syötin kuivan leivän kannikkaan. Karosilla oli hurjasti energiaa, joten nytkin se lähti heti tarhan jälkeen kuskaamaan minua kohti tietä. Nykäisin tiukasti ja tein hevoselle selväksi, että kuka määrää. Niinpä suljin rauhassa tarhan portin ja palasimme talliin, juuri ja juuri pystyssä pysyen. Onneksi hevosilla oli jo hokit. Karos asteli käytävää pitkin kiltisti ja seisahtui käskystäni hoitopaikalle. Kiinnitin sen kummaltakin puolelta ja riisuin loimen. Aloitin välittömästi harjaamisen. Suin Karosia pitkään, ja juttelin sille samalla. Puhdistin sen pölyisen karvan oikein toden teolla ja kurkistin kaviot ja jalat muutenkin. Kun Karos oli puhdistettu, laskin satulan selkään ja kiristin pikku hiljaa vyötä. Sitten pistin suitset heposelle ja käärin suojat kaikkiin jalkoihin.

Vedin omat ratsastusvarusteeni niskaan ja irrotin Karosin. Talutin sen pihalle ja kävimme kurkistamassa oliko maneesi vapaana, ja olihan se. Astelimme maneesiin ja suljimme pikaisesti oven perässä. Laitoin Karosin riimulla ja riimunarulla kiinni maneesin päätyyn ja kannoin maneesin kenttä osiolle kymmenen puomia. Sijoitin ne erilaisiin paikkoihin, erilaisiksi harjoituksiksi. Sitten nousin ratsaille ja aloitimme lämmittelyn. Koska niin hevonen kuin ratsastajakin oli aivan umpijäässä, aloitimme pikku hiljaa verryttelyt. Annoin Karosin kävellä vapain ohjin reilun 10min verran. Sitten kokosin ohjat ja vaihdoimme suunnan. Teimme laajoja voltteja ja kiemuroita, ja lähdin tällä tavalla hakemaan hieman tuntua hevoseen, samalla kun lihaksia vielä lämmiteltiin.

N. 5min kuluttua kokosin ohjia vielä hieman ja siirryimme kevyeeseen raviin. Ravasimme 5min aivan suoraa uraa vain ja hieman vapaammin, jotta Karos sai venytellä jalkojaan ja kaulaansa. Sitten kokosin ohjat kunnon mittaan ja aloitimme voltit ja kiemurat myös rauhallisessa ravissa. Tuntui, että itsekin rupesi lämpenemään pikku hiljaa. Pitkän ravijakson jälkeen, vaihdoimme suunnan ja toistimme harjoitusta. Karos alkoi tuntua pehmeämmältä ja vetreämmältä. Asetin sitä sisälle ja tein erilaisia harjoituksia löytääkseni tuntua. Siirryimme harjoitusraviin ja taivuttelin hevosta. Jatkoimme runsaita määriä voltteja ja otimme mukaan myös siirtymiset ravissa ja käynnissä. Karos totteli todella hienosti, lukuun ottamatta sitä, että se olisi mieluusti vain rynnännyt täyteen laukkaan. Toputtelin sitä puolipidätteillä ja juttelin sille rauhallisesti.

Puolet tunnista oli jo kulunut, otimme harjoitukseen mukaan pysähdykset ja aloin saada Karosilta jo jotain peräänannon tapaista. Se astui jo reippaammin takapäällään alle ja tuntui kuuntelevan entistä paremmin. Kehuin sitä ja teimme hieman ravipuomi harjoituksia niin ympyröillä kuin sisäurallakin. Pian Karos jo nyökkikin kuuliaisesti ja meni pieniä pätkiä upeaa peräänantoa. Tarkastin vielä oman istuntani ja apujeni käytön ja homma vain parani entisestään. Nostimme keskiympyrällä laukan. Pidätin reilusti oria ja ratsastin sitä lyhyempään laukkaan. Teimme erilaisia laukkaharjoituksia ympäri maneesia ja otimme laukkapuomeja, jotka Karoskin malttoi mennä ihan rauhallisesti. Sitten vaihdoimme ravissa suunnan ja kokeilimme toiseen suuntaan laukkaa ja puomeja. Karosia sai todella paljon pidätellä, jotta se malttoi mennä rauhallisesti puomit ja ympyrät. Hetken laukkatyöskentelyn jälkeen, siirryimme käyntiin ja kävelimme hetken. Pian kokosin taas ohjat ja otimme helppoja koulukuvioita uralla, kuten mm. pohkeenväistöä, avoväistöä, peruutuksia, pysähdyksiä ja etu- ja takaosankäännöksiä.

Niissä Karos sai hieman pähkinää purtavaksi, joten se pysyi suht rauhallisena ja käveli nätisti. N. 7min kuluttua vaihdoimme taas suunnan ja teimme samoja juttuja toiseen suuntaan. Olimme ratsastaneet jo 1h mutta päätin vetää hieman pidemmät harjoitukset, koska Karos oli täynnä energiaa. Kokeilin muutamaa koulukuviota vielä harjoitusravissa ja työskentelimme hetken kevyessä ravissa puomien kera. Hiki alkoi välkkyä hevosen kaulalla, joten päätimme harjoitukset tähän. Olimme menneet 1h ja 15min. Annoin vapaat ohjat ja menimme jonkin aikaa kevyttä ravia ja vapain ohjin käyntiä. Kiitin hevosta hurjasti ja laskeuduin satulasta. Otin Karosin riimun ja riimunarun laitoin sen hetkeksi kiinni ja vieritin puomit nopeasti pois maneesin kenttä osalta. Siinä ei mennyt kuin muutama minuutti. Sitten otin Karosin ja menimme talliin.

Jätin Karosin käytävälle kiinni ja riisuin siltä varusteet. Sitten otin suojat pois ja suin hikisen hevosen nopeasti. Tarkistin jalat ja kaviot ja heitin loimen selkään ja vilkaisin kelloa. Kello oli 18.15. Laitoin hikisen ratsun karsinaan ja annoin sille kasan heinää. Menin rehuvarastoon pistämään hevosen ruuat kuntoon ja raahasin sitten käytävältä sen varusteet satulahuoneeseen. Siellä pyyhin ne nopeasti, pesin kuolaimet, pölytin harjat ja pistin toppaloimen kuivumaan.

Kun Karos oli syönyt pistin sen hetkeksi tyhjään karsinaan ja siivosin pika pikaa orin karsinan. Toin uusia turpeita ja pesin kaurakipon. Sitten laitoin Karosin takaisin karsinaan ja lähdin kotiin.

KERJ Cup -kisapäivä Heijastuksessa

Luihin ja ytimiin pureutuva tuuli heitteli haravanvetäisyiltä välttyneitä, kuolleita ja kastuneita lehtiä pitkin pihamaata, jossa kuraiset hevoskuljetusautot ja trailerit töröttivät tiukassa rivissä ja ihmiset hyppivät ruskeanharmaiden vesilätäkköjen ympärillä - toiset varjellen tarkoin kiiltäviä nahkasaappaitaan ja valkoisia housujaan, toiset vähemmän tarkasti keltaisissa ja vihreissä Nokioissaan papereita ja hevosenhoitokamppeita kanniskellen.

Ilmassa olisi kuulunut väreillä suuren urheilujuhlan tuntua, mutta itse en ainakaan sitä kyennyt vaistoamaan seistessäni maneesissa koulukentän reunalle raahatun tuomarinpöydän vierellä odottamassa ensimmäisen luokan alkua. Katsomossa värjötteli jo muutama katsoja höyryävät mehumukit lapasten verhoamissa käsissään, lisää porukkaa saapui tallin toimiston suunnalta lämpimien nakkisämpylöiden kera. Ilmassa kaikui vasta vähän hevosten hirnahduksia ja hörähdyksiä, kuului kavioiden kopinaa kun ratsuja purettiin autoista lastaussiltaa pitkin ja parin kentän päädyssä verryttelevän ratsun kaviot lätisivät jatkuvasti lätäköissä. Kohta kirjurinani toimiva tallityttömme Ulrika kirmasi tallilta päin toppatakkiin kietoutuneena ja saatoimme aloittaa, käynnistää marraskuun KERJ Cupin meillä Heijastuksessa yhden aiemman cupin kokemuksella.

Ensimmäisenä radalle Helppo C-tasoista kouluohjelmaa suorittamaan ravasi islanninhevonen, joka oli jo kasvattanut itselleen kunnioitusta herättävän talvikarvakerroksen. Tervehdyksen jälkeen vihelsin pilliini luvan aloittaa ja muutaman seuraavan minuutin ajan tuijotin edessäni pyörivää ratsukkoa silmä kovana, raportoiden kynä sauhuten kirjoittavalle Ulrikalle ratsukon jokaisesta virheestä. Esitys loppui lopputervehdykseen, kiitin ratsukkoa ja totesin luokan alkaneen ihan hyvin. Ensimmäisen luokan aikana katselin enemmän tai vähemmän tyytyväisenä useita suomenhevosia ja lisääkin islanninhevosia, kuitenkin myös joitain muitakin poneja. Erityisesti eräs suomenhevonen (oliko?! tarkista!), joka sitten sijoittuikin luokan viimeiseksi kouluosuudella, herätti minussa kuitenkin kauhun ja säälin sekaisia tunteita - se tunki ratsastajan pohjetta vasten aina kun vain ehti, kavahti aina maneesin seinään kiinnitettyjen peilien läheltä kulkiessaan ja laukannostoissa tyytyi vain tikittämään kiitoravia joka sai ratsastajan pomppaamaan jokaisella askeleella puoli metriä ilmaan. Toivoin sisimmässäni että vinoon ja kaikin puolin epätasaiseen lopputervehdykseen lopettanut ratsukko oli treenannut maasto- ja rataesteosuutta varten vähän paremmin..

Ensimmäisen luokan aikana pihaan oli ilmestynyt jo jonkin verran lisää autoja, hoitajien ja ratsastajien sananvaihtoa kuului suunnalta jos toiseltakin ja pihalla tallusteli verryttelyvuoroaan odottavia ratsuja koulusatuloissa hoitajiensa taluttamina sekä ravata sipsutteli maastokamppeisiin sonnustautuneita ensimmäisen luokan ratsukoita kohti maasto-osuuden starttipaikkaa tallin kulmalla. Tämän lyhyen teenhörppäystauon aikana panin myös ilahtuneena merkille että maneesin katsomo alkoi olla jo lähes täynnä rupattelevaa yleisömassaa, mutta toisaalta totesin ettei nyt jo nousuaan aloitteleva aurinko päässyt paistamaan raskaan pilvikerroksen takaa kisapaikalle.

Pian oli kuitenkin jo aika aloittaa taas työt ja kutsua sisään toisen luokan ensimmäinen osallistuja. Sisään ravasi komea puoliverinen (??????? Blue Autum VH-68791) selässään ratsastaja jonka suorituksia olin edellisenkin luokan aikana jo neljään otteeseen katsellut. Tämän ratsun kanssa rata ei tytöltä onnistunut yhtä hyvin kuin joidenkin kanssa edellisessä luokassa, mutta sain nähdä häneltä tässäkin luokassa myös niitä hyviä suorituksia - yllättäen luokan parhaaseen suoritukseen hän ylsi (värisellä?? Alma frá Fögur VH-69348) islanninhevosella, mikä ei lainkaan vähentänyt viimeaikoina herännyttä innostustani islanninhevosiin.. Luokassa, jonka ratsukot myöskin esittivät Helppo C -tasoisen ohjelman, ei tämän Akvarelliksi kutsutun tytön lisäksi kilpaillutkaan muita kuin ronya, jonka suoritus ?????-rotuisen (Winterbell VH-68994) ratsunsa kanssa ei, krhm, mennyt aivan nappiin väärin muistettuine ratoineen ja melko suuripiirteisesti esitettyine liikkeineen.. Heillekin toivoin parempaa onnea seuraavalle osuudelle!

Mutta nyt en luokkien välisellä tauolla kouluradan tasoituksen aikana voinutkaan tarttua lämpöiseen teemukiin, vaan minun oli kiidettävä vetämään itselleni kisakamppeet niskaani - olisi minun vuoroni esiintyä kahden kenttäratsuni kanssa Ulrikan hoidellessa tuomarointitehtävät toisen tallityttö Elinan avustuksella! Perhosten vähän pompahdellessa vatsanpohjallani kirmasin siis päärakennukselle vetämään jalkaani valkoiset, edellisenä iltana silitetyt ratsastushousut ja kiiltävät saappaat, jotka tosin kurastuivat täysin jo matkalla tallille. Ilahduin nähdessäni kärsimättömän oloisen raudikkoratsuni Karos Polkan odottelemassa jo koulukamppeissaan hoitajansa Wonderin pitelemänä tallin ulko-ovien luona. Tuttuun tapaan Karos vain hörisi ja pörisi ja pörräsi ympyrää Wonderin ympärillä tämän auttaessa minut trakehnerorini satulaan, jonka mahavyön kiristämisessä ahkera hoitaja vielä auttoi ennen kuin tepsuttelimme kuraiselle kentälle verryttelemään.

Alkuun Karos ei olisi millään malttanut kuunnella mitä minulla oli sanottavana, vaan hirnui vain toisille hevosille ja leikillisesti tepsutellen, loikkien ja häntäänsä huiskien väisteli lätäköitä ja aiheutti minulle tukalia tilanteita kiilaillessamme holtittomasti muiden ratsukoiden eteen. Onneksi meno ei kuitenkaan muidenkaan osalta ollut kuin GP-tason koulukisojen verryttelykentältä, ja kohta uskalsin jo rentoutuakin ravaillessamme letkeään tahtiin muutamien suomenhevosten, ponien ja puoliveristen seassa. Säännöllisin väliajoin kaikui Elinan ääni kaiuttimista maneesilta tallipihalle asti ja hetkeä aiemmin maneesin suunnalle kadonneet ratsukot palasivat takaisin toiset tyytyväisesti hymyillen, toiset pettyneiden oloisesti kasvojaan mutristellen.

Tuntui kuin meidän vuoromme olisi tullut aivan liian pian, mutta ainakin Karos oli jo saanut purkaa suurimmat energiansa märällä kentällä liukastellen ennen kuin ravasimme maneesiin, läpi koulukentän portista ja pituushalkaisijaa pitkin kohti minun äskeistä tuomarinpaikkaani pysähtyen keskellä kenttää tervehdykseen. Karosille kotitallin maneesi oli toki tuttu, mutta vähän piti alkutervehdyksen aikana tuijottaa harvinaisen suurta yleisömäärää katsomossa. Kaikkiaan olin kuitenkin todella tyytyväinen niin Karosin kuin itsenikin suoritukseen, joka loppujen lopuksi riitti kouluradan osalta jopa kolmanteen sijaan! Pahempaakin olisi voinut intoilijaratsultani odottaa.. Pitkään en ehtinyt kuitenkaan iloita mukavasti sujuneesta suorituksestamme, sillä oli vuoroni ratsastaa toisella ratsullani, edellisellä viikolla Saksasta lentäneellä Anelie GER:llä jonka verryttelyn Wonder oli ystävällisesti hoitanut. Anelie on luonteeltaan Karosia rauhallisempi ja tasaisempi ja kouluradoilla kokeneempi, mutta ilmeisesti edelleen vähän vieras paikka ja edellisviikon lentomatka vaikuttivat suoritukseen sen verran että se sujui hiukan kankeammin kuin Karosin kanssa, minkä vuoksi sijoituimme neljänsiksi kouluosuudella.

Kiireeni ei suinkaan loppunut tähän: aikaa oman maasto-osuuteni alkamiseen oli parisenkymmentä minuuttia, minkä aikana vaihdoin siistit, joskin nyt jo jonkin verran kuraistuneet kouluratsastusvaatteet vähemmän virallisiin vaatteisiin maasto-osuutta varten ja istahdin taas tuomarinpöydän taakse sanelemaan nelosluokan ratsukoiden virheistä Ulrikalle hoitajien huolehtiessa molempien ratsujeni asianmukaisesta varustamisesta. Vaikka muuten harmittikin kisojen yllättävän vähäinen osallistujamäärä, olin iloinen että pystyin tuomaroimaan kokonaan neljännenkin luokan: siinä oli vain kaksi osallistujaa.

Toisaalta kahden upean puoliverisen (??? 4-luokan osallistujat) tanssahdeltua kentällä läpi Helppo A -tasoiset ohjelmansa olin vaikeamman päätöksen edessä kuin kertaakaan vielä samaisena päivänä: kumman kuuluisi voittaa kouluosuus? Päädyin lopulta valitsemaan voittajaksi upeita temponvaihteluita esitelleen Valéria NON:in, vaikka Chance Lane:n taipuvaisuus ja ryhdikkyyskin tekivät kyllä syvän vaikutuksen.

Liikaa aikaa syvälliseen pohdintaan minulla ei kuitenkaan ollut, sillä äskettäin alkaneessa tihkusateessa nyt happamalta näyttävä Karos odotteli minua jo Wonderin kanssa verryttelykentällä. Loikkasin satulaan ja olin saman tien luiskahtaa alas Karosin oikealle puolelle odotettuani ilmeisesti alitajuisesti syvää, pitkäjalustimista koulusatulaa ja kohdattuanikin lyhyillä jalustimilla varustetun, kiikkerän tuntuisen estesatulan jonka pinta oli vieläpä sateesta liukas. Ilmeisesti hölmistyneestä ilmeestäni nauruun pyrskähtänyt Wonder päästi irti Karosin ohjaksista ja lähtiessämme reipasta ravia kohti maasto-osuuden starttia kuulin vielä perässäni hyväntahtoisen onnentoivotuksen.

Kuten yleensäkään kisatilanteessa, ei nytkään päähäni jäänyt kovin hääppöistä kuvaa maastoratamme etenemisestä. Muistan kuinka sain ennen lähtölupamme kajahtamista pidätellä Karosia kaikin voimin ettemme ylittäisi lähtölinjaa omine lupinemme, ja tuskaisen pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen sain vihdoin höllätä ohjista ja puristaa pohkeeni Karosin märkiin kylkiin: kenties hiukan turha toimenpide, sillä hitaammallakin alkuvauhdilla olisimme kyllä tulleet toimeen.. Ensin oli maastoradan esteosuus: kirjava röykkiö erilaisia luonnonesteitä ja jokaisen kohdalla joku vapaaehtoiseksi värväytynyt kyläläinen tai muu henkilö radiopuhelimen kanssa raportoimassa hyvin tai huonosti sujuneesta esteen ylityksestä. Karos ylitti esteen toisensa jälkeen sujuvasti, kunnes saavuimme niityn poikki kulkevan ojan päälle tuetulle tukkiesteelle, jonka molemmin puolin maa oli liukkaaksi tallottua kuravelliä. Siinä Karosin toinen etujalka lähti ikävästi liukuun ennen ponnistusta, minkä vuoksi ori vetäisi takapään yhtäkkiä lukkoon ja liukui kohti estettä minun räpiköidessäni vähemmän arvokkaan näköisesti ratsuni kaulalla. Tömähdimme pehmeästi esteen etureunaan, mutta ratsuni siirryttyä sujuvasti pois esteen edestä totesin ettei se ollut saanut kuin korkeintaan henkisiä vammoja ja kannustin sen uudestaan kohti estettä, joka nyt ylittyi turhankin pitkällä loikalla joka johti horjahtavaan alastuloon - mutta olimme kuitenkin yli hyväksytysti! Hihkaisin vielä estevahdille että pyytäisi jotakuta toimittamaan paikalle hiekkaa ennen kuin kiisimme taas vauhdilla kohti kuusimetsikön reunasta pilkottavaa polkua ja tulevia esteitä.

Esteosuuksien välillä oli kestävyyspätkä, jonka aikana ravasimme rivakkaa tahtia ylös mäen harjulle ja varovaisesti sieltä alas, edelleen jatkaen kulkua sekametsikön keskellä kuolleen harmaassa maisemassa veden litistessä Karosin kavioissa niin teillä kuin poluillakin. Tuon pätkän aikana ehdin vilkaista rannekelloani, joka kertoi meidän olevan hiukan myöhässä suunnitellusta aikataulustamme maastoradalla - en kuitenkaan uskaltanut vaatia Karosilta enää kovempaa vauhtia radan pohjan ollessa melko heikossa kunnossa.. Loppupätkänkin esteet ylittyivät mukavasti muutamia jo uuvahtaneen Karosin tekemiä esteiden kopautuksia lukuun ottamatta ja saavuimme maaliin taputusten saattelemina, kuraisina mutta tyytyväisinä.

Jälleen en kuitenkaan ehtinyt pitkään suorituksestamme iloita, vaan hyppäsin lähes vauhdissa Wonderin taaskin verryttelemän Anelien satulaan - ja kohta kirmasimme vauhdilla samaa reittiä kuin olin laukannut hetki sitten Karosin kanssa. Aneliella ei kuitenkaan ollut samanlainen kiire kuin innokkaammalla Karosilla, ja kaikki esteet ylittyivät tasaisen huolellisesti. Maaliin saapuessamme Aneliella tuntui olevan vielä energiaa jäljellä, mutta siitäkin huolimatta olimme pysyneet hyvin toivomani ajan sisällä - kaiken lisäksi malttimme ja tasaisuutemme toi meille ensimmäisen sijan maasto-osuudelta!

Koska maasto-osuuksilla oli vierähtänyt aikaa, toinenkin kahden poniratsukon luokka oli ehtinyt esittää kouluratsastustaitonsa siinä vaiheessa kun saavuin maneesille, jossa totesin Ulrikan arvostelevan luokkaan kuusi osallistunutta puoliveriratsukkoa hyvin kriittisin ilmein ja Elinan kirjatessa hänen sanomisensa ylös hyvin tarkasti. Päätinkin siis antaa Ulrikan tuomaroida tämänkin luokan kokonaan itse, kun menin kuoriutumaan sateessa ja lentäneestä kurasta kastuneista ratsastusvaatteistani ja vaihtamaan ylleni taas siistimmät kisavaatteet joiden päälle vetäisin toisen vaatekerroksen suojaksi. Tallilta löysin molemmat kisaratsuni loimitettuina rouskuttamasta heinää ja toimistosta hyvin iloisen oloisen hoitajatyttö Clisan myymästä mehua ja irtokarkkeja pikkutyttölaumalta, jonka väistyttyä tiskiltä tilasin lounaakseni rapean sämpylän ja jättimukillisen teetä. Toimistossa ehdin hetken jutustella tallilaisten ja vierailijoidenkin kanssa syöntini lomassa ja sain kuulla että kioski oli myynyt hyvin, muutama ratsastaja oli kironnut samaista maastoradan estettä jolla minulla oli ollut ongelmia Karosin kanssa ja moni mummo oli kuulemma mukavasti päässyt verestämään muistojaan maneesimme katsomoon lapsenlapsensa kanssa. Kävijät olivat siis ilmeisesti olleet tyytyväisiä, mistä ilahtuneena saapastelin maneesille katsomaan loppuun luokan kuusi ja odottamaan taas omaa tuomarointivuoroani.

Kutosluokassa olikin taas paljon enemmän osallistujia kuin kahdessa edellisessä luokassa ja ehdin nähdä kuinka yksi puoliverinen tepasteli radalla pää korkealla ja selkä notkolla ratsastajan nykiviä ohjasapuja pakoon yrittäen erään suomenhevosen taas kulkiessa liikkeestä toiseen ryhdikkäänä ja tasaisesti. Odotusteni mukaisesti kyseinen puoliverinen joutui luokan häntäpäähän koulutuloslistalla, kun taas suomenhevonen paistatteli mukavasti puolenvälin paremmalla puolella - uskoin että Ulrika oli muutenkin osannut tuomaroida luokat reilusti.

Sitten olikin taas minun vuoroni istahtaa tuomarin paikalle, mutta suureksi harmikseni ei luokan numero seitsemän vaan peräti kymmenen kohdalla! Kokonaista kolme luokkaa jouduttiin siis perumaan koska niihin ei ollut ilmoittautunut lainkaan osallistujia, mikä kyllä joudutti päivän kulkua mutta oli muuten ikävää, sillä kuuluihan tämän cupin olla kuukauden suurin kenttäratsastustapahtuma, joka nyt kertoi karua kieltään tämän lajin suosiosta nykypäivänä..

Jatkoin kuitenkin tuomarointia parhaani mukaan iloiten siitä että saatoin jälleen istua kuivassa, melkeinpä jopa lämpimässä maneesissa samalla kun tuuli humisi sen nurkissa, sadepisarat kimpoilivat katosta tasaiseen tahtiin ja sisään eteeni alkutervehdykseen ratsasti toinen toistaan märempiä ratsukoita. Tai ainakin toinen toistaan märempiä hevosia: ratsastajia luokassa oli nimittäin vain kaksi kappaletta, jotka siis vuorotellen ratsastivat Vaativa B -tasoisen kouluohjelman. Toisen ratsastajan, Gemsin, kaksi suoritusta onnistui erinomaisesti niin että hän otti luokasta tuplavoiton, kun taas hänen kolmas ratsunsa, Erwin Ju87, ei ollut kovin innostunut sulavien kouluratsastusliikkeiden esittelystä varsinkaan tuulesta suhisevien, hämärien nurkkien kohdalla. Toinen ratsastaja, Cordelia, taas oli hyvin tasainen neljän ratsunsa kanssa, eikä luokan viimeiseksi jättämäni Yettakaan monta pistettä hävinnyt edelleen pääseelle Gemsin Erwinille. Kaiken kaikkiaan luokka oli jopa tympäisevän tasainen ja yllätyksetön tuomaroitava, yksikään hevonen ei esitellyt rodeoloikkia tai kieltäytynyt astumasta rämiseväkattoiseen maneesiin..

Seuraavaksi oli vuorossa kisapäivän osallistujamäärältään toiseksi suurin luokka, kokonaista kolmetoista osallistujaa kun mukaan olisi mahtunut sata.. Tähän oli kuitenkin tyytyminen, ja Helppo C -tasoisia esityksiä innolla odottaen istahdin paikalleni nautittuani jälleen teekupillisen maneesin nurkalta tallipihalle kuikuillen ja todeten että autojen paikoitustilat huomioon ottaen pieni osallistujamäärä olikin tällä säällä ihan hyväksi: en olisi ollut kovin innostunut auttamaan yleensä lisäparkkipaikkana toimivalle märälle laitumelle jumahtaneiden trailerien työntämisessä vesisateessa joka maalasi maiseman hämyisen harmaaksi, maneesin vierellä kasvavat männyt tummanpunaisiksi.

Sisään kouluaitojen sisäpuolelle asteli ensimmäinen ratsukko, ratsastaja tervehti hymyillen ja aloitti ohjelmansa reippaalla harjoitusravilla. Pidin tämän hassulla nimellä siunatun ponin/hevosen (????? Master of Puppets VH-68492) menosta ja ratsastajan ilmeestä joka poikkesi kovasti seuraavan ratsastajan kuolemankankeasta tuijotuksesta ratsunsa säpsähdellessä tämän tästä ja kipittäessä raviosuuksilla kengät toisiinsa kilkkaillen. Näkyi radalla pari hienoakin ratsukkoa, joissa ratsastajat istuivat hyvin erityylisten ratsujensa selissä arvokkaasti mutta rennosti suorassa ratsujen totellessa pieniäkin pohkeiden hipaisuja. Näiden ilahduttavien, mallikelpoisten ratsukoiden vastapainoksi jouduin toisaalta katsomaan ja surkeilla pisteillä rankaisemaan niitä ratsukoita joiden ratsastajat kiskoivat ohjista hädissään ja huojuivat satuloissa epävakaasti kuin perunasäkit ratsujen yrittäessä esittää ties mitä krumeluureja yrittäessään arvailla mitä ratsastajat niiltä tahtoivat. Olisin niin mieluusti välillä vajonnut häpeästä vähintäänkin pöydän alle, mutta pakottauduin kuitenkin hymyilemään jokaiselle lopputervehdystä suorittavalle edes teennäisen myötätuntoisesti jos en todella onnistunut pusertamaan kasvoilleni aitoa hymyä.

Päivän viimeinen koululuokka oli Helppo A -tasoinen, eikä minulla muuten mitään sitä vastaan ollut mutta saman ratsastajan samoista virheistä huomauttaminen viiteen kertaan tuntui hiukan typerältä.. Luokassa ei tosiaan kilpaillut kuin aavistus., jonka omat suoritukset olivat tasaista tasoa mutta ratsujen suoritukset vaihtelivat iästä ja temperamentista riippuen kauniista liitelystä tökkiviin laukannostoihin ja pään heittelyihin.

Kun aavistus. oli sitten viimeisenkin kerran poistunut radalta hevosen häntä rennosti puolelta toiselle heilahdellen, oli aika raivata kouluaidat maneesin katsomon alle ja ottaa sieltä samalla estetarpeet ensimmäistä, korkeudeltaan kuusikymmensenttistä luokkaa varten. Koska sain avukseni kourallisen tallilaisia, sujui esteiden pystyttely ja oikeille paikoille järjestely yllättävänkin nopeasti. Maneesin katsomo oli tämän pidemmän katkon ajaksi tyhjentynyt neuroottisimpien hevosihmisten ja kannustajien siirryttyä maastoradan lähtöalueelle yltyneessä, lujaa pistelevässä kylmässä sateessa - lähinnä kisojen tunnelmasta nauttivat katsojat olivat pakkautuneet tupaten täyteen tallin toimistoon jossa tuoksui suloisesti vastaleivottu pulla ja kahvi.

Myös kurainen, lähes pelkäksi velliksi tallottu kenttä oli tyhjä verryttelijöistä, joten parin tallilaisen avustuksella yritin saada verryttelyesteiden ympäristöä vähän siedettävämpään kuntoon - kiroten samalla ilmeisesti parisen viikkoa jatkuneista sateista täyttyneitä salaojia. Kun viimeinenkin kurainen ratsukko saapui maastoesteradalta ratsastaja ratsun selässä (olin nähnyt tallipihalla myös muutamia kuraa syljeskeleviä, yltä päältä mutaisia ratsastajia säikähtäneen tai lannistuneen oloisia hevosiaan taluttaen), alkoi yleisö valua takaisin maneesille ohi kentän jossa nyt ensimmäisen luokan verryttely oli jo täydessä vauhdissa taas vähän hillittäneessä vesisateessa.

Esteluokkien tuomarointi oli helppoa hommaa. Ensin katselin kouluradalla aamutuimaan esiintyneen issikoiden, suokkien ja muutaman muun ratsun joukon hyppivän ylitse vain 60 senttisten esteiden: ristikoita, pari pystyä, okseri, kolmen esteen sarja ja oikeasti puupalikoista koottu muuri. Ovea kohti hypättävä pysty tuotti ongelmia innokkaimmille hevosille, muutama pienempi poni taas töksäytti jalkansa lukkoon ja ratsastajansa kaulalleen juuri kun oli ponnistamassa hyppyyn muurille tai okserille. Loppujen lopuksi virheettömästi ja nopeimmin radasta suoriutui Hermann NB, poni (???? Hermann NB VH-65895) jonka suoritusta olin kouluradalla ennemminkin kauhistellut kuin ihaillut.

Seuraavaa luokkaa varten esteitä korotettiin kaksikymmentä senttiä ja totesin ensimmäisen luokan lopullisia tuloksia tarkastellessani Akvarellin ratsullaan Ansa's Winner voittaneen luokan melkoisella erolla muuhun joukkioon - ainoastaan heidän kouluratansa ei sujunut hyvin, vaan myös maasto-osuudesta ja rataesteistä ratsukko selviytyi kolmen parhaan joukossa: ehdottomasti koko päivän ylivoimaisin suoritus!

Kohta oli taas aika kutsua radalle toisen luokan ensimmäinen ratsukko ja viheltää lähtölupa tervehdyksen jälkeen. Blue Autumin kaviot takoivat maneesin kumirouhetta alusta asti tasaisen rytmikkäästi, esteet ylittyivät vaivattoman oloisesti ja ratsukko kääntyi pienistä kulmista tehden vaikeita lähestymisiä monelle esteelle. Se kuitenkin kostautui, koska loppuradasta sattui pari tiputusta jotka olisi voinut välttää laajemmilla lähestymisillä. Luokkaahan dominoi ratsastajana Akvarelli viiden ratsunsa kanssa, mutta ronya ratsullaan Winterbell suoriutui radasta hienosti yhdellä pudotuksella ja ansaitsi kuitenkin kaikkein raikuvimmat aplodit vaikkei esteosuutta voittanutkaan. Hienosti tuo leppoisan oloinen (poni???? Winterbell VH-68994)ratsukko raivasi itsensä lopullisellakin tuloslistalla puolenvälin paremmalle puolelle, vaikka aamuinen kouluosuus menikin vähän miten sattui..

Jälleen ennen kolmatta luokkaa nostettiin estekorkeutta 20 senttiä, ja taas oli aikani lähteä hakemaan Karosia tallilta ratsastusvaatteisiin kuoriuduttuani ja jätettyäni Ulrikan tuomarin paikalle pilliin viheltelemään. Itse en ratatuomarina ollut kävellyt rataa läpi muiden ratsastajien kanssa ennen esteosuuden alkamista, mutta olin jo rataa rakennettaessa harpponut ympäriinsä mittaillakseni Karosille sopivat askelmäärät esteiden väleille. Nyt en löytänyt ratsuani sateiselta pihalta, mutta onnekseni sisältä kellertävin hehkulampuin valaistusta, heinäntuoksuisesta tallista täysin varustettuna. Wonder ojensi jälleen ohjat minulle ja lähti uskollisen hoitajan tavoin loimi sylissään katselemaan verryttelyämme varautuneena nostamaan tippuvia puomeja, joita ei kuitenkaan ilmaantunut Karosin loikkiessa esteiden ylitse mahtavalla ilmavaralla. Kun meidän vuoromme sitten tuli, tiesin täydellisesti mitä radalla odottaa. Myöskään Karos ei nyt jaksanut juuri vilkaistakaan yleisöä, joskin pitihän sillekin suunnalle pikkuisen pörhistellä... Ampaisimme tapamme mukaan matkaan vauhdilla, mutta jo toisella esteellä se kostautui liian hätiköitynä hyppynä okserilla jonka takapuomi kolisi alas perässämme. Pari tiukkaa käännöstä vaati myöskin veronsa, eikä pää ja korvat pystyssä painaltavasta Karosista juuri ollut apua - kuten ei myöskään tuloksettomista hidastusyrityksistäni kolmoissarjalle. Karos kuitenkin nautti hyppäämisestä täysin siemauksin vaikka heittelimmekin puomeja menemään tasaiseen tahtiin, ja olisi selvästi tahtonut vielä uusintaradankin suorituksemme päätteeksi.

Jouduin kuitenkin luovuttamaan innosta puhisevan oripoikani Wonderille, joka jälleen ojensi minulle lämmittelemänsä Anelien. Eikä menestys Anelien kanssa juuri parempaa ollut kuin Karosinkaan, puomit lentelivät jälleen, osittain oman huolimattomuutenikin vuoksi. Hypätessäni Anelien selästä ja taluttaessani sen talliin tamman lainaamaan tyhjään karsinaan ja riisuessani siltä varusteita totesin ettei aina vain voi voittaa - ja olihan maasto-osuus kuitenkin mennyt loistavasti.

Tamman pikaisen harjaamisen ja loimituksen jälkeen vilkaisin toimistossa tulostaulua: olin kuitenkin sijoittunut Karosin kanssa kokonaistuloksissa kolmanneksi ja Anelien kanssa neljänneksi! Tästä äärimmäisen ilahtuneena riensin jälleen sämpylää mutustellen maneesiin, jossa luokan viisi ratsukko Cordelia - Rough Fruit juuri teki selvää 110 senttisen muurin ylimmästä kerroksesta. Olin siis missanut luokan neljä kokonaan, mutta jälleen luokan kuusi alkaessa asetuin paikalleni tuomarinpöydän taa.

Sain nähdä 120 senttisellä radalla varsin vaihtelevia suorituksia: kaikkea ratsastajan tippumisesta lähes kaikkien esteiden puomin tiputtamiseen ja täydestä vauhdista suoritettuihin kieltäytymisiin. Edellisessä luokassa muuria ruhjonut Cordelia onnistui tässä luokassa erinomaisesti ratsullaan Marwah Jamila (???? rotu, eksoottinen? Marwah Jamila VH-68914), kun taas kouluradalla hyvin ratsastanut Gems, ratsunaan kaunis Via Cathedra, oli selvästi aikeissa tehdä useammastakin esteestä polttopuita.

Luokkaan numero kymmenen ei estekorkeutta nostettu kuin kymmenen senttiä, mutta jo sekin näytti vaikeuttavan luokkaa aivan tarpeeksi. Esteitä nimittäin runnottiin tässäkin luokassa urakalla, mutta nähtiin myös upeita, vauhdikkaita, puhtaitakin suorituksia esteiden päällä tai yhden kavion varassa suoritettuine käännöksineen. Erityisen upea oli Cordelian ja kouluradalla viimeiseksi jättämäni Yettan virheetön ja nopea suoritus, joka ei kuitenkaan riittänyt pelastamaan ratsukon heikosti sujunutta alkupäivää. Koko luokan voiton Cordelia kuitenkin nappasi, tosin ratsullaan Hey! Miw-Sher x, jota ihastelin jo kouluradalla ja jonka sulavaliikkeistä työskentelyä sain seurata myös virhepisteittä läpi vedetyllä esteosuudella. Luokan toisella osallistujalla, Gemsillä, ei tässä luokassa ollut onnea esteosuudella, sillä jokainen hänen hevosistaan tiputti vähintään yhden esteen.

Luokka 11 oli jälleen varsinaista sekamelskaa: erikokoisia ja -näköisiä ratsukoita, tiputuksia kaikilla esteillä, virheettömiä ratoja, kieltoja sarjalla ja muurilla, ratsastajien lentämisiä ratsujensa kauloille kieltäytymisissä ja lentämistä satuloiden takareunan taa yllättävissä hypyissä. Edukseen erottui tässä luokassa kuitenkin ???????? ratsullaan ???????? (katso tuloksista!) - he tekivät rauhallisen oloiset mutta kuitenkin tarpeeksi vauhdikkaan, virheettömän radan hurjien aplodien saattelemana, ja voittivatkin luokkansa kokonaisuudessaankin.

Sitten olikin jäljellä enää aavistus. viiden ratsunsa kanssa. Mitään maailmaa mullistavaa ei tässä luokassa nähty, vaan taidolla ja varmuudella aavistus. luotsasi niin nuoret kuin vanhemmatkin ratsunsa radasta läpi: toiset täysin virheittä, toiset parilla tai muutamalla pudotuksella. Lopulta hän voitti esteosuuden ratsullaan Aleksandrimm, mutta koska se ei menestynyt niin hyvin kouluosuudella, vei hän luokan kokonaisvoiton ratsullaan ???????????? (katso tuloksista!).

Päivä oli siis jo lähes ohi, mutta edelleen katsomossa istui innostuneen ja kärsimättömän näköinen katsojajoukko ja tallilaiset, itseni mukaan luettuna, siirtyivät kentälle raivaamaan sitä tyhjemmäksi esteistä palkinnonjakoa varten. Sain tuomarina suuren kunnian ojentaa jokaiselle voittajalle sinivalkoisen ruusukkeen ja kunniakirjan sekä pienen pokaalin muiden sijoittuneiden joutuessa tyytymään muun värisiin ruusukkeisiin ja kunniakirjoihin. Ihastuneena katsoin yhteensä seitsemän kierrosta vauhdikkaita, iloisia, katsojien taputusten säestämiä kunniakierroksia - ja sitten totesin tämän työntäyteisen, sateisen, vilkkaan päivän olevan lähes ohi.

Viimeisenkin ratsun häntä huiskahti pois maneesin ovesta lankeavasta valokeilasta, katsojien selät ja äänet etääntyivät, autojen valot syttyivät ja kavioiden litinä, ihmisten huudahdukset ja moottorien pörinä sekoittui sateen tasaiseen rummutukseen pimeässä illassa. Yhteistuumin muiden tallilaisten kanssa raahasimme estetarpeet paikoilleen katsomon alle, siirsimme tuomarinpöydän nurkkaan odottamaan seuraavia kilpailuja, kaappasimme täpötäydet roskikset maneesilta mukaamme ja valot sammutettuamme laahustimme väsyneinä mutta onnellisina tallille, jossa meitä tervehti valot, pullan tuoksu ja toimiston lämpö siellä tungeksiessa vielä lisää hoitajia ja vakiotallilaisia yhteen ääneen pälättämässä ja höpöttämässä niin ettei mistään saanut mitään selvää. Käskin kaikkien rynnätä laittamaan hevosten ruokia valmiiksi heti paikalla kun kävin itse tarjoilemassa niin loimitetulle Karosille kuin Aneliellekin kourallisen porkkanoita, jotka molemmat ottivat innolla rouskuttaen vastaan. Ja kun hevosten ruoista oli huolehdittu, olikin aika täyttää oma vatsa myymättä jääneillä pullilla ja todeta että on se kilpailujen järjestäminen vain aina hauskaa - varsinkin kun kisat ovat sujuneet ilman suurempia onnettomuuksia!

Suurkiitos vielä kaikille KERJ Cupin marraskuun osallistujille ja onnittelut sijoittuneille koko Heijastuksen poppoolta!

Karosin päiväkirjaa

Lampsin koulusta kohti tallia. Ulkona oli muutama aste pakkasta ja lunta leijaili hiljakseen alas taivaalta. Poljin muutaman kadun kulman eteenpäin ja käännyin syrjäiselle metsätielle. Oli ihanaa mennä pitkästä aikaa tallille. Saavuin 20min kuluttua tallinpihalle. Annoin katseeni kiertää pihaa ympäri. Kentällä ratsasti viisi ratsukkoa, toimistossa paloi lämmin valo ja virkeät hevoset juoksentelivat tarhoissa. Lukitsin pyöräni ja pujahdin talliin. Karos seisoskeli karsinassaan ja hirnui kun tulin sen luokse. Silittelin sen turpaa ja annoin omenan. Karos tökki kaltereita leikkisästi ja yritti napata hihastani kiinni.
- Höpsö poni odotappas niin harjaan sinut, naurahdin ja lähdin vaihtamaan vaatteita. Vaatteiden vaihdon jälkeen hain harjat ja varusteet ja pujahdin takaisin tallin puolelle. Karos rymisteli jo karsinassaan ja kurkisteli, että missä kummassa oikein viivyn.

Asetin riimun hevoselle ja talutin sen käytävälle jossa sidoin sen kiinni ja aloitin sukimisen. Paksu talvikarva alkoi pikku hiljaa saapua myös Karosille. Suin sen huolellisesti ja otin pölyharjan. Hevonen nautti harjauksesta, mutta samalla hieman hyöri vierelläni ja varmisti etten varmasti nukahtaisi, no sitä vaaraa ei kyllä ollut. Pistin harjat pois ja otin kaviokoukun. Tarkstin hevosen jalat ja puhdistin kaviot. Karos nyki riimussa ja lähti peruttelemaan. "Soo soo, älähän nyt" saatoin mutista aina välillä. Pistin Karosille heijastin rintaremmin ja nostin satulan selkään. Ripeän satuloinnin jälkeen laitoin suojat kaikkiin jalkoihin ja käärin heijastimet vielä suojiinkin. Sitten suitsin hevosen ja painoin itse kypärän päähän. Otin riimun pois kaulalta ja nappasin heijastinliivin oven suusta. Sitten astelimme pihalle ja nousin ratsaille. Huikkasin tutulle tallitytölle, että lähden kiertämään Papin kanssa 1h mittaisen järvilenkin. Hän nyökkäsi hymyillen ja me lähdimme Papin kanssa kävelemään reippain askelin kohti hämärtävää metsää. Nuorella Karosilla riitti toden totta puhtia ja energiaa. Kokosin ohjat ja lähdimme hiljalleen ravailemaan jäisellä tiellä. Hengityksemme höyrysivät kun pujahdimme reippaassa ravissa tutulle metsätielle. Maastoilu on aina ollut minulle tärkeä ratsastuslaji, mutta erityisesti Karosin kanssa maastossa on ihanaa olla. Karosilla riittää aina puhtia ja se on aina valmis jok´ ikiseen erilaiseen lenkkiin. Karos jolla siis on aina energiaa juosta täysillä ravasi nyt suht rauhallisesti allani. Sen kavioista jäi tiukat kavion jäljet kovaan tiehen. Pitkän ravijakson jälkeen kävelimme hetken aikaa ja ylitimme hieman pelottavalta tuntuvan puusillan, joka meni kyllä ihan ok:sti kunhan vain reippaasti käski. Sen jälkeen jatkoimme reipasta ravailua purupolulla, joka johtaisi meidät järven ympäri piiiitkälle laukkapellolle. Vaikka kovien yöpakkasten johdosta tiet olivatkin jo hieman liukkaat oli pelloilla vielä ihan turvallista kiitää nimittäin ne loistivat vieläkin aivan kellertävinä.

Kun matkamme oli jo melkein puolessa välissä törmäsimmä jäerveltä tulevaan ratsukkoon. Moikkasimme vain nopeasti koska ainakaan minun aivot eivät juuri nyt saaneet päähän kuka hän mahtoi olla. Karosin kaula alkoi hieman jo kostuilla reippaan ravin johdosta. Kävelimme hetken matkaa ja oikaisimme vaikea kulkuisen metsän poikki pellolle. Karosin korvat nousivat salamana pystyyn ja se oli heti tarmoa täynnä. Kävelimme muutaman kymmenen metriä rauhallisesti ja päästin orin sitten laukkaan. Tunsin kuinka orin lihakset jännittyivät ja se loikkasi liikkeelle. Valkoinen vaahto vain lensi ryntäille kun poika otti jalat alleen ja syöksyi matkaan. Nautin vauhdin hurmasta ja pidin samaan aikaan silmällä ympäristöä siltä varalta että mm. hirvilauma tulisi eteemme tai jänis pelästyttäisi Karosin oudoilla liikkeillään. Mitään tuon kaltaista ei kuitenkaan tapahtunut vaan Karos kiiti täyttä vauhtia pitkän pellon päästä päähän ja hiljensi tuttuun tapaan kun eteemme tuli iso ja soliseva puro. Taputin yltä päältä hikistä hevosta ja jatkoimme matkaa käynnissä. Karos hengitti raskaasti kovan juoksun jälkeen ja käveli mielellään hieman rauhallisemmin sen jälkeen kun oli unohtanut intonsa laukan johdosta. Tallille oli matkaa vielä vajaan 3km verran joten ravailimme rauhallisesti reilun 1km verran ja kävelimme lopun matkaa tallille. Tervehdin Amaria ja menimme Karosin kanssa talliin. Riisuin hikiset varusteet ja suojat ynm. Suin Karosin hiestä kihartuneen karvan, pesin sen lämpöisellä vedellä ja heitin kuivatusloimen ja talliloimen selkään. Sen lisäksi pesin Karosin märät, mutaiset ja hiekkaiset jalat ja kaviot ja letkutin jokaista jalkaa reilun 7min verran. Hieroin hieman linimenttiä ja käärin lämpöpintelit jalkoihin.

Karos pääsi ilokseen karsinaan nauttimaan heinistään ja raikkaasta vedestä. Siivosin jälkeni pesukarsinassa ja raahasin varusteet satulahuoneeseen, jossa heitin satulahuovan oikopäätä pesuun. Pesin kuolaimet ja pyyhin hikiset varusteet. Saatuani suojat pestyä laitoin ne pannuhuoneeseen kuivumaan ja menin itse syömään eväitäni.

Kun olin syönyt evääni menin Karosin luokse. Siirsin orin tyhjään karsinaan ja kävin hakemassa karsinan siivous välineet. Sitten siivosin oikein huolellisesti orin karsinan, vaihdoin kuivikkeet ja pesin ruokakipon. Tarkistin vesitilanteen ja vein lannat lantalaan. Siirsin Karosin takaisin omaan boksiinsa ja lakaisin luudalla tallikäytävän puhtaaksi. Menin laittamaan Karosin ruuat valmiiksi rehuvarastoon ja hain sitten sen ulkoloimen satulahuoneesta. Otin orin käytävälle ja riisuin sen molemmat loimet. Suin vielä koko hevosen läpi ja otin lämpöpintelit pois. Laitoin fleeceloimen selkään ja heitin ulkoloimen vielä siihen päälle. Vein Karosin loppu illaksi tarhaan ja korjasin jälkeni käytävältä ennen kuin lähdin kotiin.

Karosin päiväkirjaa

Tuttu syksyinen tuulisuus ja ilman kirpeys olivat saapuneet. Pyöräilin ylämäkeä ylös kovalla vauhdilla ja näin jo kaukaa korkeat tallirakennukset. Useat hevoset nauttivat syksyisestä päivästä tarhoissa, jokunen ravaili hiekka kentällä ja pari ratsukkoa näkyi katoavan metsään. Lukitsin pyöräni tallin pihalle ja menin talliin. Jätin kassini hoitajien huoneeseen ja hain satulahuoneesta Karosin varusteet ja harjat. Koe viikko oli pikku hijaa tulossa koulunkin osalta, joten pitkään en kerkeäisi tallilla olemaan. Karos seisoskeli ylvään näköisenä hiekka tarhassa ja hirnui kun kuuli askelia pihassa. Tervehdin sitä nopeasti ja vein varusteet talliin. Sitten noukin maasta orin riimunarun ja otin sen kiinni. Köpöttelimme reipasta vauhtia talliin ja sidoin Karosin kiinni. Nuori ori hirnui ja puhisi, tömisteli jaloillaan ja heitti päätään. Aloitin harjaamisen. Hevosilla lähti karvaa ja pikku hiljaa alkaisi uusi karva kasvamaan, tällä kertaa hieman paksumpana. Suittuani hoitohevoseni puhdistin sen kaviot ja pistin suojat kaikkiin jalkoihin. Satuloin hevosen ja vaihdoin paksun nahkariimun suitsiin. Laitoin omat kamppeet päälle ja vein hevosen kentälle. Pieni kienttä oli onneksemme vapaana, joten nousin ratsaille ja aloitimme alku verryttelyt. Kävelin viisi kierrosta kentän ympäri ja kokosin ohjat. Lähdin asettelemaan hevosta ja siirryimme kevyeeseenraviin. Orilla riitti puhtia. Tein paljon puolipidätteitä ja voltteja. Vaihtelimme useasti suuntaa ja yritin saada hevosta koottua.

Oli niin hurjan ihanaa ratsastaa taas pitkästä aikaa Karosilla. Koulu kiireet rajoittivat hurjasti minun menemisiäni ja kun tallille meni, meni siinä helposti koko ilta. Päätin kumminkin nyt nauttia tästä hetkestä ja keskityin ratsastamaan allani kulkevaa oria. Karos meni nyt pieniä matkoja peräänannossa ja pysyi paremmin hallinnassa. Se oli pehmeämpi suusta eikä kallistunut peräänannossa liikaa eteen. Taputin sitä ja siirryimme laukkaan pääty-ympyrällä. Ratsastin oria tiukasti pienellä ympyrällä ja tässä todella huomasi että saumaton yhteistyö oli parasta. Karos alkoi pikku hiljaa asettua myös laukassa. Kun se oli saanut purettua pahempia energioita se jaksoi taas keskittyä ja menikin oikein hienosti. Taputin sitä, siirryimme käyntiin ja annoin vapaat ohjat. Hikikarpalot olivat nousseet kummallekkin. Kentän keskellä oli kolme estettä, yksi niistä oli n. 60cm korkea pystyeste, toinen n. 80cm korkea pystyeste ja kolmas 90cm korkea tasaokseri. Kokosin ohjakset ja otimme hetken harjoitusravissa taivuttelua ja erinäisiä väistöjä. Sitten nostimme vielä toiseen suuntaan laukan ja hyppäsimme huolellisella ja tasaisella hypyllä matalimman esteen. Kehuin Karosia ja tulimme sen toistamiseen. Jatkoimme siitä suoraan pitkän kaarteen kautta 80cm korkealle pystylle. Kun Karos sai huolellisen lähestymisen ja hyvän kannustuksen, se hyppäsi vain pienillä ja kevyilla avuilla ja tosi sujuvasti. Rummutin kättäni hevosen kaulaa vasten ja otimme pari etuosankäännöstä käynnissä. Kävelimme hetken niin että molemmat rauhoittuivat ja tulimme vielä kerran "radan" johon kuului 60cm pysty, 80cm pysty, 60cm pysty ja lopuksi 90cm okseri. Karos meni sen todella nätisti! Kiitin sitä ja jäähdyttelimme.

Vein hikisen hevosen talliin ja riisuin varusteet. Pyyhin sen sienellä ja runsaalla vedellä. Harjasin piikkisualla ja katsahdin jalat ja kaviot. Sitten hieroin hieman linimenttiä takajalkoihin ja vein hevosen karsinaan. Toin kasan maukasta heinää ja tarkistin että vesi oli ok! Pian Karos tulisi viedä tarhaan mutta tässä välissä kerkeisin hyvin pesemään sen varusteet. Niimpä kokosin kaikki sen nahkavarusteet satulahuoneen penkille ja rupesin urakalla pesemään ja huuhtomaan likaisia varusteita. Siinä meni oma aikansa ja kun vilkaisin pihalle huomasin että siellä oli jo asetta hämäräisempää. Menin viemään Karosin vielä illaksi pihalle ja siivosin sen karsinan pois isoista lantakasoista. Sen jälkeen lakaisin käytävän kokosin Karosin ruuat valmiiksi ja lähdin kotiin kassi olalla heiluen.

Loppukesän esteet!

Elokuu oli osoittautunut harmillisen sateiseksi kuukaudeksi. Onneksi edes tänään, keskiviikkona 19. elokuuta aurinko jaksoi paistaa kirkkaasti ja lämmittää mukavasti. Poljin suoraan koulusta kohti tallia. Linnut lauloivat ja sora rahisi polkupyöräni pyörien alla. Kaaroin tallinpihaan ja pysäytin pyöräni, lukitsin sen ja marssin talliin. Karos kökötti karsinassaan ja hörisi minulle hiljaa.
- Terve Karos, mutisin ja taputin sen pölyistä karvaa.
- Valitettavasti tänään meillä ei ole montaa tuntia aikaa, joten aloitetaan heti eikös vain? Sanoin ja pujotin riimun orin päähän. Karos tanssahteli vierelläni karsinassa ja pujahti mielusti ulos raikkaaseen loppukesän iltapäivään. Onneksi ei ollut sentään ihan liian kuuma, nimittäin nyt oli oikein mahtava sää harjoitella hieman esteitä. Sidoin Karosin kiinni ulkona kököttävään vahvaan hoitopuomiin ja hain sen harjat ja varusteet. Aloitin heti sukimaan Karosia. Karos huiski hännällään kiivaasti, se heitti päätään ja loikki lyhyillä sivuaskelilla sinne tänne. Toruin sitä ja siirryin toiselle puolelle. Saatuani puhdistettua koko pollen asetin suojat kaikkiin jalkoihin nappasin satulan käsivarsilleni ja satuloin Karosin. Pujotin suitset päähän ja kiristin vyötä. Sitten laitoin itselleni kypärän, turvaliivin ja hanskat ja marssimme yhteistuumin kentälle. Kentän aitaan oli kiinnitetty vanha riimunaru. Laitoin Karosin siihen kiinni ihan hetkeksi ja laskin kentällä olevista esteistä puomit n. viidestä esteestä. Tein pari puomisarjaa ja laskin myös muut esteet hieman pienemmiksi. Sen jälkeen irroitin Karosin ja kapusin ratsaille. Tarkistin vielä vyön ja jalustimet ennen kuin kököttelimme uralle. Ori käveli pitkin sulavin askelin eteenpäin ja venytti pitkää kaulaansa. Taputin sitä ja kokosin muutaman minuutin kuluttua ohjat.

Asetin Karosia sisälle, tein paljon voltteja ja otimme pian ravissa pääty-ympyröillä olevia puomeja. Energinen ja innokas hevonen ei olisi millään malttanut totella pidättäviä apujani vaan jyräsi vain eteenpäin kuin höyryveturi. Tein sille varsin selväksi ettei puomeille menty, ellei toteltu ja hetken verryttelyn jälkeen alkoi sujua. Menimme myös sisäuralla olevia ravipuomeja, joissa hevosen tuli kumminkin olla erittäin lyhyt, jotta sen askeleet sopivat puomien väliin. Oikeista suorituksista kehuin hevosta suuresti. Siirryimme käyntiin ja otimme parit etuosankäännökset ja väistöt. Niiden myötä sain taas hieman parempaa tuntumaa Karosiin ja se jopa tarjosi peräänantoa. Jatkoimme ravia, mutta tällä kertaa istuen alas harjoitusraviin. Taivuttelin hevosta ja ravasimme muutamaan otteeseen pienen ristikon ylitse.

Sitten nostimme pari laukkaa ympyröillä ja suoralla uralla. Sen jälkeen menimme taas puomeja pääty-ympyrällä ja sisäuralla. Karosilla oli ihmeen pitkä laukka, joten se tuli ratsastaa erittäin lyhyeksi, jotta sen askeleet sopivat normaaleihin sarjaväleihin ja puomiväleihin. Kun laukka sujui hyvin menimme pari pikku ristikkoa ja pystyä laukassa hetken, kunnes siirryimme hyppäämään 65cm kaksoissarjaa. Siinä oli neljän askeleen väli, mutta ensimmäisillä kerroilla en saanut Karosia menemään sarjaa neljällä askelella vaan se meni sen kolmella. Muutaman yrityksen jälkeen neljä askelta mahtui väliin. Hienoa Karos! Kävelimme hetken vapain ohjin ja tulimme sitten rauhallisessa kevyessäravissa kolmoisristikkosarjan. Kehuin Karosia kun meni hyvin ja hyppäsimme 80cm pystyn. Korjasin laukan ja jatkoimme siitä suoraan 80cm kaksoissarjalle. karosilla oli sen verran hyvä tekniikka, että se ylitti sarjan hyvin liian kovasta vauhdista huolimatta. En antanut sen kumminkaan vain olla vaan välittömästi sarjan jälkeen kokosin hevosen ja tulimme sarjan heti putkeen uudelleen, ja nyt sujui hyvin. Taputin Karosin hikistä kaulaa ja kokeilimme vielä 100cm melko leveää okseria. Lähestyimme okseria hyvässä, tasaisessa laukassa. Laskin hieman askelia ja painoin sitten pohkeeni kiinni hevosen kylkiin. Karos ei epäillyt hetkeäkään. Se nousi vahvaan ja kantavaan hyppyyn ja selvitti esteen leikiten. Taputin sitä ja päätin lopettaa nyt, hyvään suoritukseen.

Ravasimme ja kävelimme loppuverryttelyt ja menimme kaartoon. Laskeuduin ratsailta ja nostin jalkkarit. Sitten vein Karosin talliin. Riisuin sen nopeasti ja vein karsinaan. Kävin pian siivoamassa esteet pois kentältä. Kun olin sen homman hoitanut vilkaisin kelloani. 17.30. Menin harjaamaan ja puhdistamaan hikisen hevosen.Sitten annoin sille tarhaan kasan heinää ja vein sen sinne syömään niitä. Puhdistin ripeästi karsinan ja lakaisin käytävän. Tein hevosen iltasapuskat kuntoon ja menin puhdistamaan vielä Karosin varusteita. Kun kello näytti 20.00 hain Karosin sisälle tarkistin, että se oli kunnossa ja annoin sille sen iltamuonat.Lähdin kotiin.

ERJ tarinakisat Lutinassa 2.8.2009

luokka 80 cm, sijoitus 5/5, kutsu

En voi kuin huokaista syvään - ja haukotella heti perään suupielet repeillen ja leuat lonksuen. Silmät tapittavat päässä ja jalat tuntuvat painavan tonnin. Mutta tavoite on saavutettu: lomalaitumilta raa'asti kisahevosen todellisuuteen repäisty trakehnerorini Karos ei näytä sekään itseäni pirteämmältä. Silmäluomet lupsuen ori laahautuu vierelläni talliin, jonka ikkunoista alkaa hiljalleen kajastaa nousevan auringon valoa.

Saatuani Karosin karsinaan ja raahatessani sen varusteita varustehuoneeseen kädet turtina, kuulen pehmeän tömähdyksen orin käydessä makuulle pehmoiselle turvepatjalle. Silmäni ummistaen haaveilen siitä miten itsekin voin kohta kuukahtaa sängyn pohjalle - vain noustakseni muutaman tunnin kuluttua valmistamaan väsynyttä oriani kuljetukseen kisapaikalle. Mutta ihan vielä en voi nukahtaa!

Saatuani varusteet oikealle paikalleen suljenkin tallista valot ja ovet ja väsyneiden jalkojeni vastusteluista huolimatta kiiruhdan lämpimään talooni, hämärään huoneeseen pehmoiseen sänkyyn paksujen täkkien alle. Ennen nukahtamistani ehdin vielä heittää jonnekin korkeuksiin toiveen siitä, että maneesissa suoritettu öinen estetreeni riittäisi pitämään Karosin siivosti käyttäytyvänä koko tulevan kisapäivänkin. Aamen ja hyvää y - kroooooohhhpfyyyyyf, kroooooh...

Raviratareissu Crimsonissa 22.7.09

Tällä kertaa huritselin Crimsonin tallipihan parkkipaikalle kesäisen aurinkoisessa säässä kuljetuskopin sisällä trakehnerorini Karos Polka. Se kopsuttelu tyynesti lämpimään ulkoilmaan ja ilmoitti mehevällä hirnunnalla itsensä saapuneeksi, saaden yhden jos toisenkin tamman pään kääntymään. Varustin Karosin melko rauhallisella tallipihalla, jossa tutustuin vähän muutamaan muuhunkin "raviratariehuntaan" osallistuvaan henkilöön samalla kun Karos vilkuili ahkerasti ympärilleen. Kun oripoikani oli harjattu ja varustettu, suojat ja pintelit pistetty jalkoihin, oli aika lähteä kävellen raviradalle, jonne tupsahdettuamme totesimme siellä olevan yllättävänkin paljon porukkaa. Karos oli jo muutenkin innoissaan uudesta ympäristöstä ja siitä ettemme suunnanneet kouluratsastuskentälle, ja kylläpä se innostuikin vielä lisää kun näki muita hevosia jotka jolkottelivat raviradalla enemmän tai vähemmän reippaassa ravissa! Jouduin kääntämään pää pilvissä tepsuttavan, pörisevän oripoikani muutamallekin voltille ja tekemään tusinan puolipidätteitä ennen kuin uskalsimme loikata radalla ravaavan porukan mukaan pitäen reilun välin muihin hevosiin. Kohta tapahtumasta vastaava Oresama pyysi kaikkien paikalla olijoiden huomiota ja muistutti yleisistä pelisäännöistä. Tämän jälkeen jatkoimme vielä hetken aikaa raviverryttelyä ennen kuin nostimme laukan ensimmäistä kertaa. Olimme Karosin kanssa sijoittuneet ratsukkojoukon alkupäähän muiden vauhdikkaiden, energisimpien hevosten kanssa ja saimmekin heti alkuun laukata aika reippaasti - siirtyessämme raviin sain tosiaan tehdä töitä saadakseni Karosin hidastamaan, se kun olisi halunnut jatkaa laukkaa väsyksiin asti! Jonkin aikaa radalla ravailtiin ja rauhoiteltiin pahiten kuumuneita hevosia, kun sitten taas ne jotka jaksoivat säntäsivät uudelleen laukkaan energioitaan purkamaan - minä ja Karos toki myös! Eräässä vaiheessa toinen ori tuli Karosin mielestä turhan lähelle ja se luimisteli kovasti korviaan, mutta onneksi toisen orin ratsastaja siirsi hevosensa taas kauemmas eikä Karos päässyt kunnolla kiukuttelemaan, vaan pystyi loppuajan keskittymään korvat luimussa laukkaan joka sai veden valumaan silmistäni ja maisemat vilisemään ohitse yhtenä massana! Jonkin aikaa laukkailimme ja ravailimme enemmän tai vähemmän muun porukan tahdissa, kunnes Karoskin alkoi viimein osoittaa väsymyksen merkkejä kuumassa säässä. Silloin jatkoimme rauhallista ravia ja siirryimme käyntiin kun huomasin joidenkin jo siirtyneen syömäpuuhiin ja hevosia juottamaan radan ulkopuolelle. Liityin minäkin sitten tähän ruokailijoiden joukkoon Karosin juotettuani, jaksaakseni sitten taas parin radan suoran mittaista laukkapätkää, jotka Karos nyt liiti jo varsin hillitysti ja suorastaan rauhallisesti! Emme ottaneet osaa muutamien ratsukkojen ravi- / laukkakilpailuun, yllättäen Karoskin tyytyi katselemaan vähän kauempaa eikä yrittänytkään sännätä mukaan - ilmeisesti olimme senkin mielestä spurttailleet jo tarpeeksi. Huvin vuoksi emme heti Karosin hengityksen käynnissä tasaannuttua lähteneet kotiin, vaan jutustelin muiden käyntiä ratsastavien kanssa monen monta kierrosta raviradan ympärin Karosin lompsiessa energiansa purkaneena eteenpäin pää alhaalla. Lopulta suuri osa porukasta lähti valumaan pois radalta, kuten mekin Karosin kanssa. Trailerilla riisuin sen varusteista, pesaisin sienellä nopeasti, heitin loimen selkään ja talutin sen sitten traikkuun rouskuttamaan heinätuppoa. Hyvillä mielin muille vilkutellen lähdin kotia kohti, ja siellä totesin tällaisen reilun spurttailun tehneen Karosillekin todella hyvää: koko päivän se oli itseni tapaan ollut mainiolla tuulella mutta nyt niin väsynyt että heti karsinaan päästyään vetäytyi karsinan pohjalle kuorsaamaan.


(kutsu)

Hauskuutta luvassa!

Voi miten ihanaa! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja on kuuma kesä.Astelin tallinpihalle ja menin heti moikkaamaan Karosia.Karos oli pistetty tarhaan nauttimaan leppoisasta aamupäivästä.Annoin sille porkkanan ja otin sen riimuseen.Päätin oitis mennä liikuttamaan rakasta hoitoheppaani! Talutin Karosin viileähköön talliin ja sidoin sen huolellisesti kiinni.Sitten otin sen harjapakin ja aloiyin urakan.Harjasin pitkin ja reippain vedoin Karosin karvaa puhtaaksi.N.½h puunaamisen jälkeen tuloksia alkoi näkyä.Jatkoin vielä hieman ja siirryin sitten kavioiden pariin.Huolsin jalat ja kaviot ja selvitin jouhet! Tadaa! Heppa oikeassa juhla kunnossa.

Hain satulan ja suitset satulahuoneesta ja nostin kevyen satulan heposen selkään.Kirkkaan oranssi huopa väläytti myös Karosin kesämieltä.Satuloituani hevosen pujotin vikkelästi suitset hevosen päähän ja taputin sen lihaksikasta kaulaa.Samassa eräs tyttö pyyhälsi paikalle.
-Heippa oletko Wonder? Tyttö kysyy.Nyökkäsin hymyillen.
-Haluaisitko lähteä kanssani maastoon, Amar ehdotti että voisimme tehdä yhtrisen lenkin?Hän kysyy.
-Joo totta kai, hihkaisen innosta.
-Onko hevosesi jo varustettu?Kysyin.
-On mutta odottelemme Strillan kanssa pihalla, Tyttö vastaa ja poistuu.
-Mahtavaa, ihanaa saada maastoseuraa! Hihkaisin Karosille ja pistin sille vielä suojat.Hetken kuluttua seisoimme keskelle tallipihaa ja värkkäsimme jalustimia oikean mittaisiksi ja satulavöitä kireiksi.Sitten kapusimme ratsailla ja pyyhälsimme reippaassa käynnissä pois paikalta.

Hevoset kulkivat peräkkäin pitkin tien reunaa.Strilla oli kaunis holstein tamma ja kulki ylvään neitimäisesti Cinnamon alla.Käveltyämme tätä tallille johtavaa maalaistietä jo n.2km kokosimme ohjat.Edessämme näkyi vain loputtoman pitkä ja tyhjä suora jota reunustivat kellertävät pellot ja niityt.Kokosimme ohjat ja siirryimme raviin.Juttelimme taukoamatta milloin mistäkin.Ensin aihe oli helppo alottaa hevosista mutta pian se siirtyi elokuvissa nyt pyöriviin uutuus leffoihin ja kaikesta huolehtiviin ja mariseviin vanhempiimme.Ravasimme pitkän suoran loppuun asti kunnes käännyimme pienelle metsäpolulle jota reunustivat ylikasvaneet suuret vaahterat.Hevoset pidettiin hetken matkaa käynnissä ja hiljaisuus laskeutui yllemme.Satulat narisivat ja hevoset pärskivät.

Kapusimme jyrkän metsäpolun ylös mäen kukkulalle.Siellä hevoset saivat hetken katsella ympärilleen ja minä ja Cinnamon ihastelimme kauniita maisemia johon kuului myös solisevan puron kevyt laulu.Sitten käänsimme hevoset kohti toista ylämäkeä ja painoimme kevyesti pohkeemme niiden kylkiin.Cinnamonla oli pieniä ongelmia saada Strilla kiiveämään kivikkoista mäkeä mutta reippailla avuilla ja luottavaisella istunnalla tamma lähti lopulta kiipeämään vastentahtoisesti ylös.Karos kompuroi eteenpäin ja sain moneen moneen otteeseen käskeä sitä rauhoittumaan jotta se malttoin katsoa jalkoihinsa.Lopulta pääsimme kivikkoisen polun ylös ja takaisin pehmeälle ja kevyelle niittytielle.
-Ravataanko?Kuului edestä Cinnamon huuto.
-Jep,huikkasin takaisin ja siirsimme hevoset kevyeeseenraviin.Tuuli humisi korvissamme kun hevoset köpöttelivät reipasta ravia alas tieltä.Tämä oli hevosille tuttu laukkapolku joten moneen otteeseen sai ainakin Cinnamon tehdä töitä hevosensa kanssa kun Strilla yritti ryöstää laukkaan.Päättäväisesti ravasimme kuitenkin tietä pitkin kunnes käännyimme toiselle peltotielle ja siirryimme käyntiin.Tervehdimme puolituttua maanviljeliää joka hoiteli viljelmiään.Strilla hyppi edessämme ja olisi niin hurjan mielusti laukannut että se vain heitti päätään kiukkuisesti kunnes uskoi Cinnamon käskyjä.Peltotieltä poikkesimme takaisin metsään jossa polku oli kapea ja täynnä oksia ja risuja.Kuljimme sitä muutaman metrin kunnes pääsimme leveälle suljetulle kärrytielle.
-Haluatko laukata vai jätetäänkö se osuu kentälle?Cinnamon kysyi.
-Olisi se kyllä mukavaa mutta kai hevoset pysyvät otteissamme?Kysyin epäluuloisesti.
-Pysyvät pysyvät sitä paitsi tämä tie päättyy vanhalle roskikselle joten siitä kauemmaksi ei edes urheat ratsumme pysty jatkamaan laukkaansa, Cinnamon vakuutti.
-No siinä tapauksessa, naurahdin.Siirryimme harjoitusravin kautta laukkaan.Cinnamon istui syvällä Strillan satulassa ja piti hevosen huolellisesti hallinassaan.Annoin Karosin venyttää askeltaan ja nauttia maastolaukasta.Karosin kaviot iskeytyivät pehmeään polkuun ja heittivät pölyä ja hiekkaa taaksepäin.N.500m laukkapätkän jälkeen hillitsimme hevosiamme ja taputimme niitä tosi paljon.
-Hieno poika,mutisin Karosin korvaan ja astuimme käynnissä tiheään metsikköön.Puuskuttavat hevoset etenivät pari kymmentä metriä pitkin tiheää metsikköä kunnes pääsimme takaisin tielle.Nyt olimme taas tallitiellä joten annoimme hevosille hieman ennemmän ohjaa ja kävelimme loput 2km tallille.

Talli pihaan saavuttuamme hevoset seisahtuivat rinnakkain.Laskeuduimme ratsailta ja nostimme jalkkarit.Sitten nostin ohjat kaulan yli ja kiitin Strillaa ja Cinnamonaa mukavasta reissusta.Hymyillen palasimme Karosin kanssa karsinalle.Riisuin Karosilta varusteet ja pistin sen riimunarun päähän käytävälle.Tarkistin jalat naarmujen ja kolhujen varalta mutta onneksemme mitään ei ollut.Sitten kylmäsin hieman hevosen jalkoja ennen kuin suin sen kumisualla tarkistin kaviot ja vein takaisin tarhaan.Toin sille kasan maukasta vihreää ruohoa ja tarkistin että sillä oli runsaasti vettä saatavilla.Sitten menin talliin siivoamaan karsinaa.Muistelin maastoretkeämme samalla kun loin lannat Karosin karsinasta ja pesin sen kaukakipon ja vesiautomaatin.Hymyillen vein tavarat paikoilleen ja lähdin kotiin.