Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Karos 25.7.10

Astuin ulos mopoautoni tunkkaisesta sisätilasta ja vedin syvälle keuhkoihini tuttua hevosen hajua. Ahh! ihanaa vihdoin tallilla, tuumin. Nappasin tallikassini ja saapastelin tallipihan poikki sisälle viileään tallirakennukseen. Kaikki hevoset oleilivat laitumella, joten talli tuntui ihmeen hiljaiselta ja autiolta. Kosketin sormillani Karosin karsinan hopean väristä nimikylttiä ja liu´utin kättäni pitkin karsinan puista ovea. Askeleeni kaikuivat pitkän käytävän poikki. Saavuin toimiston ovelle ja avasin suuren tammioven.

Amar istui toimistopöytänsä takana ja tervehti minua iloisella huudahduksella. Nainen pyysi minua istuutumaan ja kaatoi minulle ison mukillisen höyryävää hunaja teetä. Kiitin ja hörpin janoisena maukasta teetä.
- Wonder, pitkästä aikaa, Amar naurahti.
- Totta tosiaan, tuntuu että edes kesälomalle, ei aika tahtoisi riittää, puuskahdin.
- Sellaista se elämä on, Amar naurahti ja kaatoi itselleenkin tilkan teetä.
- No mitäs sinulla on suunnitelmissa Karosille? Amar kysyi.
- No itseäni tekisi hurjasta mieli hyppiä esteitä, mutta mitäs Karosin kanssa ollaan puuhailtu nyt lähi aikoina? Kysyin.
- Esteet sopivat Karosin viikko rytmiin oikein mallikkaasti. Olen sillä ratsastellut, jo nyt kahden viikon ajan oikeastaan pelkkää koulutyöskentelyä ja muutaman rennon maaston, Amar sanoi.
- Hienoa! Innostuin.

Pian oli minun aika nousta ylös, kiittää teestä ja lähteä laitumelle moikkaamaan Karosia. Saapastelin pihan ylitse, koivukujan lävitse laitumen portille. Hevoset mutustelivat tyytyväisinä maukasta ruohoa. Näin Karosin hohtavan rautiaan karvan jo kaukaa. Vihelsin ja huusin oria. Karos nosti uljaan päänsä ylös ja hirnui kovaäänisesti. Rapistelin taskussani olevaa karkkipaperia ja sain Karosin ravaamaan innokkaasti kohti porttia. Kehuin sitä ja annoin sille yhden sokeripalan. Napsautin riimunvarren kiinni riimuseen ja avasin portin. Karos tepasteli rinnallani häntä korkealla ja kaula kaarella. Taputin sitä ja talutin sen talliin. Tallikäytävällä istui tuttu tallityttö, jota tervehdin hymyillen. Sidoin Karosin kiinni hoitopaikalle ja pyysin Annika, nimistä tallityttö vartiomaan oria hetken. Hain satulahuoneesta Karosin satulan, suitset, harjat ja suojat. Saapastelin tallin puolelle ja ryhdyin töihin. Suin oria reippain vedoin kumisualla ja juttelin samalla Annikan kanssa. Karos oli leikkisällä tuulella ja jaksoi tuin tuostakin repiä riimunarujaan, kuopia kavioillaan tai riuhtoa päällään. Tyynnyttelin sitä hieman ja vaihdoin suan dandyyn. Saatuani hevosen harjattua, tarkistin kaviot ja kokeilin että kengät olivat huolellisesti paikoillaan. Sitten sujautin suojat kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan selkään. Satuloitu hevonen steppasi hoitopaikalla, eikä olisi millään halunnut ottaa kuolaimiaan suuhun. Saatuani ne kumminkin paikoilleen kiristin suitsien remmit ja taputin kiitokseksi jääräpäistä hoitohevostani. Kiristin vielä vähän vyötä ja painoin kypärän päähän. Varusteita putsaava Annika lähti kanssani yhtä matkaa pihalle. Vein Karosin kentälle, jossa oli jo valmiiksi koottuja esteitä.
- Voin auttaa sinua radan rakennuksessa, Annika sanoi.
- Voi kiitos! Hihkaisin. Rakensimme vaivalloisesti muutaman n. 60cm esteen ja siitä korkeampia. Sitten talutin orin keskelle kenttää ja nousin ratsaille. Säädin jalustimet ja kiristin vyötä. Annika istuutui metallisen maitotonkan päälle ja katsoi hymyillen steppailevaa hevosta allani.
- Sillä taitaa olla hieman virtaa, Annika sanoi.
- Jep, lievästi sanottuna, huokaisin ja kehotin hevosta kävelemään uralla.

Käveltyämme melkein 10min verran, kokosin hieman ohjia ja lähdimme ravailemaan. Tein runsaasti puolipidätteitä ja pyrin keventämään mahdollisimman rauhallisesti. Painoin kantapääni alas, nostin leuan ylös ja pyöräytin hartiani taakse. Tarkisti että nyrkki oli kiinni ja nostin nyrkit pystyyn. Liikutin kuolainta aktiivisesti, jotta se pysyi pehmeänä hevosen suussa. Etenimme uraa pitkin reippaassa kevyessäravissa ja teimme paljon voltteja ja hidastuksia. Asetin ja taivutin Karosia ja ratsastin sitä aktiivisesti, niin että takapääkin pysyi menossa mukana. Pitkän verryttelyn jälkeen, vaihdoimme suunnan ja lämmittelimme vielä toiseen suuntaan. Ori oli täynnä energiaa, joka purkautui siitä pikku hiljaa. Pian hidastin orin vauhtia reilusti, istuin harjoitusraviin ja lähdin istunnallani ratsastamaan ravia rauhallisemmaksi. Annoin takapuoleni mukautua hevosen liikkeisiin ja liimautua kiinni satulaan. Nojasin reilusti taakse, kannoin omat käteni ja pidin pohkeeni tukevasti kiinni hevosen kyljissä. Asetin Karosia sisälle päin ja jatkoimme useiden volttien tekemistä. Vauhtia alkoi pikku hiljaa rauhoittumaan ja kyytikin tuntui mukavammalta. Ryhdyimme tekemään pysähdyksiä. Teimme aina yhden pysähdyksen päädyissä ja kaksi pysähdystä pitkillä sivuilla. Karos totteli vastahakoisesti ja siirtyi ravista seisahdukseen aina joka kerta kun ratsastaja niin vaati. Kehuin oria ja jatkoimme muutaman kierroksen jälkeen suunnanvaihdon jälkeen samaa hommaa. Huolellisten verryttelyjen jälkeen, olin saanut hevosen otteisiini, niin että se kuunteli kääntäviä, pidättäviä ja eteenpäin pyytäviä apujani. Kehuin Karosia ja siirryimme laukkaan. Painoin kantapääni alas, rentoutin jalkani mutta painoin ne silti pitkälle alas. Nojasin taakse, mukauduin hevosen liikkeisiin ja ratsastin laukkaa pyöriväksi ja rauhalliseksi. Olimme jääneet isolle keskiympyrälle, jossa sain hevosen hyvin haltuuni. Asetin hevosta sisälle ja liikutin kuolainta. Karos korskui allani, mutta totteli jokaista apuani. Pidätin oria reilusti ja pyysin siltä siirtymisen raviin. Muutaman askeleen jälkeen, ori siirtyi pärskähdellen raviin. Kehuin sitä ja nostimme uuden laukan. Teimme nyt hieman pienempää ympyrää, jolloin hevoseltakin vaadittiin lyhyempää, rauhallisempaa, mutta samalla astetta tarmokkaampaa askelta. Pidin ulkoapuni koko ajan hereillä, jottei ori yrittänyt karata lapa edellä ulospäin. Kehuin laukkaavaa ratsua allani, rentoutin oman kehoni ja lähdin ratsastamaan laukkaa entistä lyhyemmäksi. Pidättelin etupäätä ja kannustin takapäätä pysymään päättäväisesti mukana menossa. Asetin hevosta ja otin tiukan ulko-ohjantuen. Muutaman kierroksen jälkeen, siirryimme raviin ja otimme ympyräleikkaa, jolloin suunta vaihtui. Nostimme uuden laukan toiseen suuntaan ja lähdin tekemään samaa harjoitusta. Tämä vasenkierros, oli Karosille hieman oikeaa kierrosta vaikeampi, mutta tehokkaan työskentelyn tuloksena, homma onnistui. Muutin hieman apujani ja lähdin ratsastamaan nyt laukkaa pitkäksi, sulavaksi ja rauhalliseksi. Ratsastin istunnallani askelta pitkäksi ja mukauduin liikkeisiin entistä tehokkaammin. Hengästynyt hevonen allani alkoi rauhoittua entistä enemmän ja saada juonesta kiinni. Kaula oli hien kostuttama, joten taputin oria ja siirryimme ravin kautta käyntiin.

- Sehän meni hienosti! Annika kehui.
- Karos on aivan mahtava, vaikka yrittääkin välillä olla hieman vaikea! Naurahdin ja hieroin orin kaulaa. Annoin orille pitkän ohjan ja kävelimme viiden minuutin ajan ympäri kenttää.
- Olisiko sitten esteiden aika? Annika kysyi.
- Luulen niin, sanoin hymyillen. Kokosin ohjat ja ratsastin hetken ajan käyntiä paremmaksi. Herättelin hevosen nopeasti takaisin työnteon maailmaan, ottamalla muutaman ravi- ja laukkakierroksen. Sitten lähdimme lähestymään ensimmäistä estettä ravissa. Este oli 60cm ristikkoa. Ravasimme reipasta ravia kohti esteen keskiosaa. Tein taukoamatta puolipidätteitä ja nojasin taakse. Kevensin hitaasti ja tyynnyttelin hevosta. Muutaman metriä ennen estettä rentoutin käteni ja istuntani ja ylitimme esteen vaivatta. Otimme muutaman energisen laukka-askeleen esteen jälkeen, mutta tämän jälkeen vaadin orilta taas raviin siirtymistä. Karos steppasi allani kärsimättömänä ja teki isoja sivuloikkia. Pidin pintani ja rupesin ratsastamaan ravia rennommaksi. Liikuttelin kuolainta, hain hyvän ulko-ohjantuen ja keventelin rauhallisesti, puristin rennosti pohkeillani orin kylkiä antaen Karosille tukea omasta ruumiistani. Teimme ison voltin ja tulimme ristikon toiseen kertaan. Tällä kertaa Karos ei enää malttanut pitää vauhtiaan sisällä vaan, juuri ennen estettä Karos loikkasi isolla loikalle esteen yli, pyrkien repäisemään ohjat käsistäni. Puolet ohjista pääsikin livahtamaan sormieni välistä ja Karos pääsi haluttuun reippaaseen laukkaan. En kumminkaan jäänyt ihmettelemään hevosen selkään, vaan kokosin kiireesti ohjat ja jatkoin ratsastusta. Käänsin hevosen pienelle voltille, vaadin ravisiirtymistä ja jatkoimme matkaa uudelleen kohti estettä. Karos yritti uudemman kerran samaa jekkua. Tunsin kuinka orin lihakset jännittyivät allani, uutta loikkaa varten, mutta siinä samassa istuinkin syvälle satulaan ja pysäytin orin noin kolmen metrin päähän ristikosta. Hämmennys valtasi Karosin, joka seisahtui ja pärskähti. – Hieno poika! Kehuin ja rentoutin ohjista ja istunnasta. Seisoimme esteen edessä hetken, kunnes kokosin taas ohjat ja kehotin Karosin ravissa esteen ylitse. Karos sai paljon kehuja, hienosta suoristuksesta.

Seuraavaksi päätimme kokeilla 70cm pystyestettä. Nostimme laukan pitkän sivun keskiosasta ja lähestyimme kohti estettä. Tein reilun puolipidätteen ennen estettä ja jäin rauhallisesti odottamaan hyppyä. Mukauduin hieman hyppyyn, myötäsin pitkin harjalinjaa ja annoin näin hevoselle tilaa hypätä. Karos teki hienon ja vauhdikkaan hypyn. Taputin sitä ja ratsastin muutaman askeleen suoraan ennen kuin hidastin orin matkaa ja siirryimme takaisin uralle. Annika kokosi meille 80cm korkean okserin ja antoi merkin tulla. Pysäytin innokkaan hevosen ja nostimme uuden laukan. Teimme päätyyn ympyrän, jonka aikana sain hevosta paremmin haltuuni. Sitten lähdimme tarmokkaassa laukassa kohti estettä. Istuin syvälle satulaan, ohjasin Karosin kohti estettä ja tein paljon puolipidätteitä. Paria askelta ennen estettä, rentouduin ja jäin odottamaan. Karos otti ison loikan yli okserin ja kiihdytti vauhtiaan esteen jälkeen. Pidättelin oria ja siirryimme raviin.

- Tyynnyttelen sitä hetken, huikkasin Annikalle ja siirryimme Karosin kanssa käyntiin. Hikinen Karos oli niin innoissaan esteistä, ettei malttanut pysyä pöksyissään. Ori otti isoja sivuloikkia puolelta toisella ja yritti parhaansa mukaan rynniä läpi ohjasotteeni. Liikuttelin kuolainta Karosin suussa ja istuin rauhallisesti satulassa. Taivuttelin Karosia ja hain pikku hiljaa hyvän ulko-ohjantuen ja asetuksen sisälle. Teimme paljon voltteja ja pysähdyksiä ja pikku hiljaa alkoi hevonen rauhoittua. Kehuin Karosia ja siirryimme harjoitusraviin. Taivuttelin hevosta sisäpohkeeni ympärille ja ratsastimme edelleen paljon voltteja. Kävimme läpi muutamat pysähdykset ja peruutukset sekä käyntiin siirtymiset. Harjoittelimme muutamat temponvaihtelut ja nostimme sitten käynnin kautta laukan. Karosilla oli mielessä ainoastaan ajatus ” vauhtia, vauhtia, vauhtia! ”. Istuin syvälle satulaan, nojasin taakse ja lyhensin ohjiani. Asetin sisälle ja liikutin kuolainta. Korskuvan orin kaviot takoivat kentän hiekkaa. Laukkasimme viidestä kymmeneen kierrosta ja siirryimme pian käyntiin. Karos huohotti ja vaihtoi käskystäni suunnan. Annika oli nostanut esteitä hieman niin että kaikki olivat kumminkin alle metrin hyppyjä. Vaikka esteet olivatkin vielä näin matalia, tarvittiin Karosilta silti keskittymistä ja rauhallisuutta. Siirryimme raviin ja lähdimme tulemaan 90cm tasaokseria. Laskin mielessäni hevosen askelia ja ratsastin hevosen huolellisesti ponnistuspaikalle. Pidin pohkeeni tiukasti hevosen kyljissä, ohjasotteen lyhyenä ja katseeni kaukana esteen toisella puolella. Nousimme valtavaan hyppyyn. Pidin kantapääni alhaalla, myötäsin hypyssä ja painoin polvillani satulaa. Laskeuduimme alas ja jatkoimme pienen loivan kaarteen kautta 80cm korkealle pystyesteelle. Myötäsin jälleen hieman hypyssä ja taputin hevosta kiitokseksi. Karos alkoi pikku hiljaa kuunnella entistä tarkemmin ja jaksoi jo jopa keskittyä.

Annoin hevosen kävellä muutaman kierroksen ja kuuntelin Annikan keksimän radan. Hän oli pyynnöstäni nostanut esteitä 90-110cm korkeuteen. Radasta tuli yhdeksän esteinen ja mielestäni oikein hyvä. Herättelin hevosta ja lähdimme liikkeelle. Nostimme laukan ympyrällä ja lähdimme laukkaamaan kohti 90cm pystyä. Ylitimme esteen vaivatta ja tunsin kuinka hevonen jännitti lihaksiaan ja kiihdytti vauhtiaan. Annoin runsain mitoin puolipidätteitä, nojasin taakse ja ohjasin hevosen loivan kaarteen kautta 100-110cm nousevalle okserille. Tunsin hevosen voimakkaat kavion iskut kenttää vasten ja nousimme juuri oikeassa kohdassa vauhdikkaaseen hyppyyn. Liu´utin käsiäni pitkin kaulaa ja johdin jo vasemmalla kädelläni, jolloin hevonen tiesi laskeutua vasempaan laukkaan ja lähtemään kohti 100cm trippeliä. Kehotin hevosta pidentämään askelta ja tulimme reilussa laukassa okserilta kohti trippeliä. Ori venytti askeltaan entisestään ja ylitti esteen hyvällä ilmavaralla ja juuri sopivalla askelmitalla. Välittömästi esteen jälkeen nojasin taakse ja ratsastin hevosen mahdollisimman lyhyeeseen laukkaan. Edessämme oli nyt 100cm pystyeste. Nostin ulkokättäni hieman ylös, jolloin sain hevosen katseen ylimpään puomiin pois esteen alla olevista tynnyreistä. Pidin pohkeeni kiinni ratsun kyljissä ja loikkasimme yli pystyn. Tiukka käännös kohti edessä olevaa 90cm okseria. Vaikka tulimme esteelle astetta liian vinossa kulmassa, Karos suoritti esteen puhtaasti ja saimme korjattua linjan sarjalle, joka häämötti edessämme. Loikkasimme kaksoissarjan a- ja b-osien ylitse ja jatkoimme kolmanneksi viimeiselle esteelle joka oli tuttu trippeli. Saimme askeleet sopimaan melko hyvin ja hyppy onnistui. Tunsin hevosen puuskuttavan hengityksen kun lähestyimme loppusuoraa. Edessä oli enää kahden esteen linja, johon mahtui väliin 6-7 askelta. Päätin nopeasti ratsastaa siihen 7 lyhyttä askelta. Lyhensin siis orin askelia, hidastin vauhtia ja loikkasimme yli 110cm pystyn. Jatkoimme seitsemällä sulavalla askeleella okserin ponnistuspaikalle ja ylitimme okserin virheittä. Kehuin Karosia hurjasti ja taputin sen hikistä kaulaa taukoamatta. Siirryimme ravin kautta käyntiin ja annoin hevoselle vapaat ohjat. Karos puuskutti kovaäänisesti ja hörisi iloisesti.

- Se meni hienosti! Karos on upean näköinen estehevonen, Annika sanoi hymyillen.
- Olen samaa mieltä, Karos on täydellinen esteratsu, jos vauhdin saa vain hillittyä, sanoin ja taputin vielä kerran lempihevostani.
Ravasimme vapain ohjin loppuravit ja kävelimme loppukäynnit. Astelimme kaartoon ja laskeuduin ratsailta. Annika oli jo ruvennut kantamaan esteitä pois kentältä.
- Annika hei! Ei sinun tarvitse, minä kyllä siivoan nämä, huusin.
- Ei, minä autan! Annika vastasi ja raahasi seuraavaa puomia kohti vajaa.
Kohautin olkiani ja talutin orin talliin. Kiitin Annikaa avusta ja vaadin häntä jättämään puolet esteistä minun siivottavaksi. Annika vain naurahti epämääräisesti.

Tallissa riisuin Karosin yltä satulan ja suitset. Otin suojat pois ja vein hevosen heti pesupaikalle. Ori oikein kylpi hiessä. Avasin vesihanan ja ryhdyin pesemään oria. Karos steppaili pesupaikalla, mutta taisi olla jo liian väsynyt laittaakseen enemmän vastaan. Pesin hien pois sienen avulla ja kylmäsin Karosin jalkoja noin 4minutin verran per jalka. Suljin hanan kylmäyksen jälkeen ja kuivasin hevosta hikiviilalla. Kuivasin jalat pyyhkeellä ja hieroin kaksiteholinimenttiä jalkoihin. Tunnustelin selän läpi, ettei kipeitä kohti löytynyt ja astelimme takaisin hoitopaikalle. Selvittelin nopeasti Karosin jouhia ja syötin sille muutaman porkkanan. Napsautin riimunvarren riimuseen, irrotin hoitopaikan narut ja lähdin viemään oria laitumelle. Palattuani astelin kentälle siivoamaan esteitä… jotka olivat poissa… Annika! Hymyillen suljin portin ja palasin talliin. Näin Annikan livahtavan satulahuoneeseen, joten nappasin varusteet kainaloon ja pinkaisin tytön perään.
- Kiitos paljon avusta, vaikka lupasitkin jättää minulle puolet! Sanoin.
- Ole hyvä, no mutta kun sinulla oli hevonenkin hoidettavana! Annika puolusteli.
- Niin ja kukas niitä esteitä hyppäsikään, minä, et sinä, nauroin.
- No mutta kiitos kumminkin avustasi! Kiitin hymyillen.
- Ole hyvä, Annika naurahti.

Keräsin kamppeeni, suljin Karosin kaapin oven ja lähdin pikku hiljaa kohti kotia.

perjantai 16. heinäkuuta 2010