Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Maaastoon!

Vihellellen saavuin tallille keskiviikkona.Avasin toimiston oven ja tervehdin Amaria.
-Amar voisiko joku lähteä tänään kanssani maastoon?Kysyin.
-Joo totta kai talli on täynnä hevosia jotka kaipaavat vauhdikasta mutta rentoa kesämaastoa,Amar vastasi iloisesti.
-Ulrika lähtee varmasti mielusti mukaasi odotappas niin soitan hänelle,Amar sanoi ja kaivoi puhelimen esiin.Hän puhui hetken ulrikan kanssa puhelimessa ja sopisi asioita.Sittne hän lopetti.
-Jeps Ulrika lähtee kanssasi sovin että tapaatte 1h kuluttua pihassa,Amar sanoi.
-Okei kiitti paljon,vastasin innoissani.

Menin etsimään Karosia.Ori oli laskettu laitumelle.Huutelin sitä portilla aikani mutta turhaan.Pujahdin aidan ali ja hain Karosin laitumen toisesta päästä.Taluti sen porille ja avasin portin katsoin kelloani ja menimme talliin.Sidoin Karosin käytävälle kiinni ja hain sen hoitotavarat ja varusteet.Laitumelta hakemisessa oli mennyt jo 15min.Otin kumisuan ja ryhdyin harjamaan heppaa.Karos seisoi kiltisti paikoillaan ja yritti vai vihkaa kurotella kohti heinäkasaa johon se ei kumminkaan ylettynyt. Muta ja lika lähti melko helposti Karosin karvasta.Harjasin sen huolellisesti ja pyyhin sienellä hännän alusen, mahan ja pään.Tarkistin jalat ja kaviot ja tein tarpeelliset toimenpiteet.Samassa näin kuinka Ulrika talutti Emma nimisen suomenhevostamman sisälle talliin.Hän tervheti minua iloisesti ja kysyi mimmoinen lenkki kierrettäisiin.
-Joku rento ja rauhallinen en ole taas vähään aikaan maastoillut tällä hepulla joten ei mitään kaupunki reissua,naurahdin.
-Selvä ei sinua huvittaisi maastoesteitä hypätä?Ulrika kysyi.
-Huvittaisi mutt en oikein tiedä Karosin kanssa,mutisin.
-Hyvin se menee otetaan sellainen rauhallinen ja pieni maastorata tuolta parin viiden kilometrin päästä,Ulrika sanoi ja katsoi minua vielä kysyvästi.
-No okei,vastasin hymyillen.Nyt minua kyllä hieman jännitti.

Satuloimme Ulrikan kanssa hevoset ja talutimme ne tallipihalle.Kiristin vyötä ja laskin jalustimet.Nousin ratsaille.Lyhensin jalustimia vielä parilla reijällä ennen kuin sirryin Ulrikan ja Emman perään.Kävelimme aluksi pari kilometriä suht vapain ohjin.Karos meinasi räjähtää innosta kun pääsi maastoon.
-Siirrytään pian raviin,Ulrika sanoi.Kokosin ohjat istuin syvälle satulaan ja sitten siirryimme raviin.Tein koko ajan puolipidätteitä ja pidin Karosin visusti tamman perässä.Ravasimme jyrkän mäen ylös ja vielä pitkän matkaa vanhaa kärrytietä pitkin.Karos nautti selvästi.Sillä oli rkovat tarmokkaasti pystyssä ja se ravasi rentona ja reippaasti allani.
-Käyntiä,Ulrika sanoi.Ylitimme ajotien ja tulimme kivikkoiselle polulle.Hevoset selvittivät kivikon rauhallisesti ja kun pääsimme takaisin leveälle ja pehmeälle polulle jatkoimme kevyttäravia.N. kilometrin ravin jälkeen Ulrika käännähti minuun päin ja kysyi laukattaisiinko.
-Vaikka,vastasin nopeasti.Ulrika ja Emma siirtyivät vauhdikkaaseen laukkaan.Annoin Karosin mennä.Ori syöksyi eteenpäin.Sen kaviot vain rummuttivat tien pintaa vasten.Istuin rentona satulassa ja tein edelleen puolipidätteitä.Laukkasimme melko pitkään varmaan reilu 500m pätkän.Mutta tie oli kuin luotu laukkaamiseen.Taputin Karosia ja siirryimme hetken päästä ravin kautta käyntiin.
-Tulemme pian radalle se sijaitsee melkeen kokonaan pellola joten mennään aluksi vain sitä pelto-osuutta,Ulrika sanoi.Hetken päästä sujahdimem metsän siimeksestä pellolle jossa oli vanhaa heinää vain.Kävimme radan käynnissä läpi ja Ulrika ja Emma menivät ensin.Minulla oli kova pidätteleminen hevostani joka hyppi allani ja olisi halunnut singahtaa jo Emman ja Ulrikan perään.Kun Ulrika ratsasti Emman takaisin hän sanoi että rata oli erinomaisessa kunnossa.Hän antoi minulle vinkkejä ja tuli mukaani niin että laukkasi esteiden vieressä.Kumminkin hyvän välimatkan päässä ettei Karos lähtisi mihinkään laukka kilpailuun.

Sitten ravasimme radalle.Annoin Karosin siirtyä laukkaan ja tein heti paljon pidätteitä.Ensimmäinen este oli n.60cm korkea risu este.Karos ei epäillyt hetkeäkään vaan hyppäsi isolla loikalla esteen yli.Nousin kevyeeseen istunaan ja otin heti esteen jälkee hevosen kiinni.Laukkasimme pienen mutkan läpi ja tulimme toiselle esteelle joka oli n.70cm korkea kärryeste ja melko leveä.Säätelin hevosen askelia ja päästin sen sitten hyppyyn.Pitkän ja korkean loikan myötä laskeuduimme ja laukkasimme huimaa vauhtia kohti seuraavaa estettä.Onneksi esteiden välillä oli pitkä matka joten sain pidäteltyä Karosia ja sain sen takaisin otteisiini ennen seuraavaa estettä joka oli puunrunko.Ylitimme sen ongelmitta ja lähestyimme kohti seuraavaa estettä joka oli vesieste.Siinä Ulrika oli käskenyt minun pitää kunnolla pohkeet kiinni ja ohjata keskelle estettä.Yritin noudattaa ohjetta mutta juuri ennen estettä Karos ponkaisikin sivulle eikä minulla ollut minkään näköisiä mahdollisuuksia pysyä kyydissä.Tömähdin maahan pää edellä.Karos laukkasi pillastuneena kohti Emmaa ja Ulrikaa.Ulrika sai hevosen melkein heti kiinni.Sitten hän palasi minun luokse.Olin noussut seisomaan mutta käteeni sattui hieman.Nousin takaisin ratsaille.
-Sattuiko?Ulrika kysyi vielä kerran.
-Ei pahemmin koitamme uudelleen vesiestettä,vastasin.Nyt pidin tiukasti pohkeeni kiinni Karosin ympärillä ja kun lähestyimme estettä paiskasin pohkeeni tiuaksti sen kylkiin ja Karos hyppäsi jollain kummallisella hypyllä esteen yli.Taputin sitä ja käännyimme kohti viimeistä estettä joka oli risueste.Ylitimme sen vaivatta ja laukkasimme Ulrikan ja Emman luokse.Taputin Karosia tosi paljon.
-Hienosti meni!Ulrika kehui.
-Haluatko mennä vielä vai tullaanko joku toinen kerta koittamaan uudelleen?Ulrika kysyi.
-Tämä saa riittää,vastasin hymyillen.Ratsastimme käynnissä pois pellolta.Menimme metsätielle ja siirryimme raviin.Karos oli erittäin innokkaalla tuulella ja heitti päätään.Se meni tien sivusta toiseen sivuun muttei sentään lähtenyt käsistä.Laukkasimme pienen ylämäen ylös ja siirryimme taas käyntiin.Olimme tallilta muutaman kilometrin päässä joten otimme vielä hetken kevyttäravia ennen loppukäyntejä.Molemmat hevoset olivat kuuman auringon alla hieman hikisiä.Saavuimme pihalle ja laskeuduimme ratsailta.Nostin jalkkarit ja vein hevosen talliin.Riisuin sen ja otin hikiviilalla hieman sitten harjasin sualla katsoin kaviot ja jalat ja vein Karosin tarhaan.Kävi kotona syömässä.Palasin klo.18.00.Ehtisin ratsastaa Karosilla vielä koulua.

Hain hevosen talliin ja harjasin sen.Onneksi se ei ollut piehtaroinut.Tarkistin jalat ja puhdistin kaviot.Sitten pistin sille satulan ja sutiset sekä pintelit.Painoin kypärän päähän ja marssimme kentälle.Kiristin vyötä ja pidensin jalustimia.Menimme tielle kävelemään.Kävelimme vain sitä yhtä tietä pitkin ja kun palasimme menimme kentälle.Siinä oli tullut huolelliset alkukäynnit.Ravasimme kevyttäravia ja teimme pääty-ympyröitä ja kiemuroita.Karos ei ollut nyt niin vilkas kuin aamupäivällä vaan jaksoi kuunnella paremmin.Otimme käynti ravi siirtymisiä keskiympyrällä ja pysähdyksiä ja peruutuksia.Ori totteli jo hienosti.Otimme pohkeenväistöä joka meni hetken kangistelun jälkeen hienosti.Etuosankäännöskin luonnistui.
-Sinähän osaat poikaseni vaikka mitä,hihkaisin ja nostimme laukkaa.Teimme laukassa laukkaympyröitä jolloin asetin hevosta ja se kulki oikein nätisti.Sitten otimme hieman keskellä olevia laukka ja ravi puomeja ja kavaletteja.Nyt oli aika lopettaa ravisimme loppu ravit ja kävelimme loppu käynnit vapain ohjin.Sitten menimme keskelle kaartoon ja vein hevosen talliin.Riisuin kamat ja harjasin Karosin pölyharjalla.Otin pintelit pois ja huolsin kaviot.Kello oli jo paljon joten vein kamppeet pois talutin Karosin karsinaan ja ruokin sen.Otin sen karsinasta nopeasti lantakikkareet pois ennen kuin lähdin kotiin.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Heräsin aikaisin aamulla puoli 7. menin aamupalalle ja puin. Olin hieman levoton ja pyöräilin tallille hitaasti. olin tallilla menin hakemaan randomin puomille kun oli hyväsää pidin hyvin kiinni ja sitten random karkasi käsistäni kaura laarille alkoi hieman harmostuttaa sitten sain sen sieltä pois vein sen puomille ja laitoin juoksutus narunsille mutta ensin hajasin sen kun olin viemässä randomia kantälle se meni istumaan ja ihmettelin miten se niin teki kun luonteessakaan ei se osannut istua o.O olin todella hämmästynyt sitten se nousi äkkinäisesti ja juoksi kiitolaukaa kentälle ja minä vedid ja vedin ja sitten laijuinkin ilmassa. kentällä laitoin portinkiinni ja juoksutin sitä ensin sitten aijoin juoksuttaa ilman narua kun yritin ottaa narua se meni kovaa taas leijuin sen minkä laihiksen oti siitä ei ollut hyötyä yhään se vain pahensi tilannetta juokutuksen jälkeen se oli melko rauhallinen ja veinsen puomille silloin keskellä matkaa istahti eikä enään noussut arvaa nolottiko kun random istoo ja tytöt tulivat tallille yksi tytöistä kysyi en tiennytkään että random osaa istua. aloimme hikattaa ja sitten vahingossa päästin sen irti se ei huomannut mitään ja istui tai se ei halunnut tehdä mitään loppu päivä se oli kiltisti se tuli luokseni istui ja kätteli luulen että se on tästälähtien kiltti ja lupaavainen vainsen puomille ja annoin sille pari porkkanaa. sitten harjasin sen ja vein laitumelle. sitten siivuon karsinan ja menin kotiin kun kello tuli puoli 6 tulin takaisin tallille ja vein randomin sisään ja annoin ruokaa sille se meni ihanasti ja kivasti oli viileä ja ajattelin mennä kävelylle randomin kanssa menimme yhden maasto lenkin se oli ihanaa mennä randomin kanssa kun saavuimme tallille kello oli puoli 8 . sitten annoin randomille ruokarauhan ja lähdin kotiin.
Ajoin tallille rämisevällä pyörälläni. Olin monta kertaa sanonut isälleni että korjaisi pyörän. Sitten saavuin metsäpolulle joka johtaa tallille. Metsäpolulla pyöräni rämisi entistä enemmän möykkyjen takia. Ajoin pyörälläni tallin pihalle ja laitoin pyöräni telineeseen. Taivas oli pilvien peittämänä ja ilma oli yhtä kylmä kuin syksyllä. Painoin pipon entistä syvemmälle päähän kun tuulenpuuska puhalsi kylmästi. Lähdin kävelemään toimistoa kohti. Sora ratisi kenkieni alla kivasti. Nousin portaat ylös ja aukaisin oven. Toimistossa ei ollut ketään. Otin reppuni selästä ja vein sen kaappiin, jossa luki nimeni. Äiti oli pakannu minulle mukaan voileivän ja mehua. Laitoin kaapin oven kiinni ja lähdin ulos. Menin talliin. Huomasin tallissa Amarin ja tervehdin häntä. Hän tervehti takaisin. Sitten lähdin etsimään Emman karsinaa. Se oli tallin perällä. Karsinan ovi oli auki, joten arvasin että Emma olisi ulkona. Menin Amarin luo kolisevin kengin. Kysyin voisiko Emman hakea sisälle. Amar sanoi että totta kai, mutta olisi parempi että hän tulisin mukaani ensimmäisellä kerralla. Kävelin naulakon luo jossa oli paljon riimunnaruja. Otin yhden narun ja lähdin Amarin kanssa laitumille. Kun astuimme tallista ulos niin ruoho tuoksuin pistävästi nenääni. Ajattelin että kyllä se kesä vielä tulee kunhan jaksaisimme vain odottaa. Kesti vain hetki kunnes olimme jo laitumen luona. En ensin tunnistanut Emmaa, mutta sitten Amar näytti kuka hän oli. Silmäni suurenivat ja minun olisi mieli tehnyt kirkua ilosta, mutta hevoset olisivat säikähtäneet. Se oli niin kaunis! Kävin ottamassa sähköt pois ja lähdimme hakemaan Emma. Lähdimme kävelemään Emman luokse, mutta se oli aika kaukana portilta. Samalla Amar huuteli Emman nimeä. Se kohotti päänsä ruohotupsujen joukosta ja hirnahti meille. Ja samassa se lähti kävelemään hiljalleen meitä kohti. Lopulta se oli luonamme ja minä sain taluttaa sen talliin. Emma oli kuin unelma josta olin aina haaveillut! Se käveli rauhassa vierelläni ja puuskutti hiljaa. Astuimme talliin niin sen kengät kopisivat kivasti lattiaa vasten. Sitten käänsin sen omaan karsinaan ja otin riimunnarun irti ja laitoin oven kiinni. Ovi natisi hieman. Hain Emman harjat. Kannoin harjapakin karsinan eteen ja otin sieltä pölyharjan. Kädessäni oli myös veilä riimunnaru, koska ajattelin laittaa Emman ensin kiinni. Avasin oven ja sidoin Emman kiinni vetosolmulla. Annoin ensin Emman haisetta minua ennen kuin alkaisin harjata sitä. Emma oli todella rauhallinen. Silitin sitä lavalta ja aloin harjata. Emma seisoin rauhassa paikallaan ja katseli ympärilleen rauhallisena. Kun olin harjannut kummankin puolen pölystä niin päätin hakea kaviokoukun. Menin Emman jalan viereen ja laski kättäni varovasti sen kaviota kohti. Emma nosti kavion ylös, jotta sain hyvän otteen kaviosta. Säde oli peittynyt mullan ja muun lian alle. Ensin vetelin koukulla kaiken mähdollisen irti ja loput puhdistin harjalla. Loppu vaiheessa se yritti hieman nykiä kaviota pois kädestäni, mutta en antanut. Loput kaviot Emma antoi hyvin nostaa. Selvitin Emman hännän sormin, puhuin sille samaan aikaan ja kehuskelin sitä myös. Sen häntä oli hyvässä kunnossa. Amar tuli kysymään kuinka meillä sujuu. Vastasin: Oikein hyvin, Emma on todella kiltii ja rauhallinen. Emma oli juuri sellainen mistä aina olen haaveillut!! Lopuksi harjasin myös sen pään. Emma seisoi mukavasti paikoillaan, mutta se luuli varmaan että olimme lähdössä ratsastamaan. Sanoin sille että ei ainakaan vielä tänään, mutta kyllä se päivä kohta tulee. Irroitin riimunnarun Emman riimusta ja aukaisin solmun :D Kun tulin karsinasta ulos, purut ratisivat kenkieni alla. Amar tuli luokseni sanomaan, että sitten kun olen valmis niin voisin veidä Emman takaisin laitumella. Kävin viemässä harjapakin satulahuoneeseen. Kävelin Emman karsinan luo avasin oven ja kiinitin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Emmaa ulos. Pilvipeite oli osittain rakoillut ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta. Emma oli nyt pirteämpi kun tiesi että saisi mennä ystäviensä luo syömään vihreää heinää. Avasin portin ja päästin Emman vapaaksi laitumelle. Se juoksi kovaa kyytiä ystäviensä luo ja painoi turvan maahan ja rupesi syömään. :D Lähdin kävelemään toimistolle. Avasin oven ja menin kaapilleni. Vasta sitten muistin etten ollut syönyt eväitäni, mutta eihän minulla ole edes nälkä. =) Hörppäsin mehupullostani heiman mehua ja laitoin pullon takaisin reppuun ja otin repun selkääni. Kävin laitumella sanomassa Emmalle vielä heipat ennen kuin lähden. Se hirnahti minulle vastaukseksi. Olin niin onnellinen! :D Ja kävin tallissa sanomassa Amarille että lähden. Sitten menin pyörälleni ja otin sen pois telineestä ja lähdin ajamaan kotiin rämisevällä pyörällä. Ajattelin että kesästä tulee ikimuistoinen! =)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

"Ensin hieman talutellaan, ja sitten SELKÄÄN.."

Ah, kesäloma, vihdoinkin! Ihanaa, kun sai jättää hyvästit koulunkäynnille ja läksyille, sillä kesähän on tunnetusti vapauden ja ilon aikaa - ja sen vapauden ja ilon tahdoin viettää mieluiten tallilla. Niinpä astelinkin reippaasti vihellellen Heijastukseen vievää tietä pitkin. Päälläni oli superohuet ratsastushousut ja T-paita. Ja kukkakuvioisessa kassissani matkusti totta kai kännykkä, eväät ja kypärä :)

Pian saavuinkin Heijastuksen pihaan. Puut toivat mukavasti varjoa auringon paahtamalle hiekkapohjaiselle alueelle, joka toimi ilmeisesti parkkipaikkana ja tallipihana. Katsahdin nopeasi ympärilleni. Kaikki näytti olevan kunnossa.
Sisällä tallissa oli ihanan viileää, verrattuna siis siihen, että ulkona lämpöasteita oli lähes 27. Huhhuh! Astelin suoraa päätä Novan, hoitsuni, karsinalle. Tallin omistaja Amar pyyhälsi ohitseni kottikärryjen kanssa, jotka näyttivät olevan täynnä tuoretta tavaraa. "Terve, Clisa!" Amar huikkasi. Hymyilin tallin ns. 'valtiattarelle' pirteästi. "No moi."

Sitten sieppasin Novan karsinan ovessa olevasta koukusta riimun ja riimunarun, avasin nopsahkosti karsinan oven ja pujahdin sisään. Nova seisoi takapuoli minuun päin. "Morjens, mitä mies?" kysyin iloisesti. Nova säpsähti hieman ja käänsi päätään niin, että se pystyi mulkaisemaan minua ei-niin-iloisesti. Nova värisytteli sieraimiaan ja luimisti äkäisesti korviaan. Ilmeisesti olin keskeyttänyt sen päiväunelmat, jos sillä nyt sellaisia edes oli. "Ollaanpa sitä nyt kohteliata, ei edes omaa hoitajaa vaivauduta tervehtimään!" puuskahdin mukamas pettyneesti. Menin tyynesti Novan pään lähelle karsinan takaosaan. Nova tuhahti ja yritti näykkäistä kättäni. Komensin Novaa olemaan kunnolla ja nipistin sitä kevyesti turvan alapuolelta. Se tepsi. Nova ei tehnyt melkeinpä mitään kun sujautin sille riimun päähän. Nova niskuroi vähän, mutta sain kuin sainkin sen kääntymään ympäri karsinassaan. Sitaisin riimunarun pitävälle vetosolmulle. Taputin Novan kaulaa ystävällisesti - ja kiskaisin sormeni äkkiä pois kun ori yritti jälleen purra minua. "Lopeta", sanoin tomerasti hoitsulleni ja heristelin sormeani sille. Nova ei ollut moksiskaan.
Haettuani Novan harjapakin ja napattuani käteeni pehmeän harjan sekä pölärin, luikahdin takaisin karsinaan. Nova mulkoili minua uhkaavasti.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

12.6.

Kesä loma oli alkanut jo kaksi viikkoa sitten.En ollut taas pitkään aikaan päässyt katsomaan rakasta hoitoheppaani.Istahdin auton takapenkille ja hoputin äitiäni joka vielä kasteli naapureiden kukkia.
-Äiti hopi hopi!Ärsyynnyin jo.
-Tulossa ollaan,äitini vastasi hyvän tuulisena ja veti puutarhahansikkaat käsistään.Hän loikkasi ratin taakse ja kaasuttelimme rauhallisesti pois pihasta.

Äiti heitti minut tallille.Kiitin kyydistä ja juoksin pihan poikki laitumelle kurkkaamaan.Laidun ammotti kumminkin tyhjyyttään ja tarhoissakin oleskeli vain muutama hassu hevonen.Menin kummissaan talliin.Suurin osa hevosista oli sisällä karsinoissa ja torkkuivat siellä.Menin Karosin karsinalle.Ori makoi karsinan pohjalla pitkin pituuttaan ja eikä havahtunut tulooni.En viitsinyt herättää sitä vaan menin viemään reppuni toimiston kaappiin.Siellä tapasin Amarin.Amar istui puoli nukuksissa toimiston pöydän takana ja nojasi raskaasti käteensä.
-Heippa,moikkasin Amaria ja katsoin häntä hieman kummissaan.
-Hei,Amar vastasi väsyneesti ja haukotteli.
-Tuota miksi kaikki hevoset ovat sisällä näin kauniina kesäpäivänä,kummastelin.
-Yli puolilla tallin hevosilla oli eilen yönä reipas karkausreissu jonka takia jokainen Heijastuksen talliapulainen ja työntekijä ovat kodeissaan nukkumassa ja myös minä kaipaisin rutkasti unta,Amar vastasi ja haukotteli makeasti.
-Kerroppas koko juttu,vaadin ja istahdin toimiston pöydän vastakkaiselle puolelle.

Siinä istuskellessamme Amar kertoi kuinka n. klo.00.30 oli Ulrika tullut herättämään Amarin ja sanonut että jokainen laitumen hevonen oli päässyt irti.Joku oli vain nähnyt kuinka viimeisetkin hevoset siltä laitumelta olivat kadonneet yönhämäryyteen.Siinä oli sitten hevosia etsitty ihan aamuun asti.Vasta puoli 7 oli viimeinen karkulainen saatu kiinni.Nyökkäsin ymmärtäväisenä.
-Karos taisi lukeutua heihin,mutisin.
-Kyllä vain,Amar vastasi.
-Se nimittäin nukkui äsken oikein makeasti karsinassaan,huokaisin.
-Voi sitä ori poikaa harjoituksilta se ei kummikaan saa välttyä,Amar sanoi ja hörppi kahvikuppinsa sisällön loppuun.
-Laidunta ei ole vielä saatu korjattua, lähtisitkö seurakseni korjaamaan sitä?Amar kysyi.
-Ilomielin,vastasin ja ponkaisin pystyyn.Astelimme tallin poikki pihalle varasa, kasa nauloja ja lankaa mukanamme.

Töskentelimme ison laitumen kanssa reilun 1h verran kunnes koko laidun oli saatu kuntoon.Hevoset olivat kaataneet muutaman tolpan mennessään ja niiden pystyttäminen vei aikaa.Palattuamme talliin oli hevoset jo hereillä.Ne kurkkivat nälkäisinä karsinoiden ovien yli ja hirnuivat.
-Voi ruokkia ne,sanoin.
-Kiitos minä menen tekemään paperitöitä,haukotteleva nainen sanoi ja palasi toimistoon.Kärräsin niitettyä ruohoa sisälle talliin ja jaoin hevosille ruuat.Karos ryhtyi ahneesti syömään omia ruokiaan eikä edes huomannut minua.Vein kärryt pois ja lakaisin käytävän.

Kun hevoset olivat syöneet menin kysymään Amarilta voisinko viedä hevoset pihalle.Hän vastasi että se oli hyvä idea.Otin siis aina pari hevosta kerraallaan ja talutin niitä tarhoihin ja laitumille.Kun talli oli tyhjä aloitin uurastuksen karsinoiden parissa.Siivottuani koko tallin olin niin puhki että istahdin vain penkille ja pyyhin hikeä otsaltani.Tätä pitäisi tehdä useammin.Yllensä siivosin vain ihan yhden tai enintään kaksi karsinaa mutta nyt olin kyllä ihan tyytyväinen kun talli oli siisti.Keräsin vielä ämpärit rehuvarastoon ja menin katsomaan Karosia joka seisoi tarhassa ylvään näköisenä. Vihelsin sitä ja se ravasi päätään viskoen portille.Voi raukkaa ötökät kiusasivat.Otin sen kiinni ja vein innokkaan ison orin talliin.Karosin vasta kengitetyt kaviot kopisivat betonilattiaa vasten.Pistin sen käytävälle kiinni ja aloitin harjaamisen.Ori oli totta tosiaan piehtaroinut ja saanut itsensä paraati kuntoon.Suin sitä pitkän aikaan ennen kuin sen oman karvan kaunis kiilto rupesi näkymään.Otin kovaharjan jolla sain myös likaa hyvin pois.Loppu silauksen tein pölyharjalla.Sitten putsasin kaviot ja pistin pintelit jalkoihin.Hain Karosin varusteet ja rupesin satuloimaan.Nostin yleissatulan hevosen selkään ja liu´utin sen omalle paikalle.Pistin vyön ensimmäisiin reikiin ja odotin hetken.Sitten kiristin kolmansiin ja odotin taas hetken.Sitten vielä viidensin ja annoin sitten vyön olla.Otin suitset koukusta ja suitsin Karosin.Painoin kypärän päähän ja menin sanomaan Amarille ja ratsastiasin rauhallisesti koulua kentällä.Hän vain nyökkäsi ja pyysi olemaan varovainen.

Talutin Karosin kentälle ja suljin portin.varmistin vielä vyön ja laskin jalustimet.Nousin ratsaille ja pidensin jalustimet koulujalkkareiksi.Painoin kevyesti pohkeeni sen kylkiin ja astelimme vapain ohjin käyntiä uralle.Kävelimme melko pitkään ennen kuin kokosin ohjat.Vaihdoimme suunnan kokorataleikkaalla ja siirryimme kevyeeseen raviin.Tein paljon puolipidätteitä ja voltteja.Karos oli hieman kuumana.Harjoittelimme pysähdyksiä ja asetin oria sisälle.Kenttä pöllysi todella paljon.Vaihdoimme suunnan ja istuin harjoitusraviin.Otimme temmonvaihteluja ja asetin taas hevosta sisälle.Otimme hieman kiewmurauraa, voltteja ja kahdeksikkoa.Hiki nousi otsalleni oli aivan tuskaista ratsastaa näin kuumana kesäpäivänä koulua mutta minkäs sille mahtoi sitäkin oli joskus maltettava mennä.

Pidätin Karosia ja kävelimme hetkisen.Sitten otimme laukannostoja ravista ja käynnistä.Karos nosti laukkaa jo erinomaisesti.Se meni todella pehmeästi mutta innokkaasti.Kokeilin kulmissa laukanvaihtoja ja kyllä nekin suht hyvin onnistuivat.Kehuin Karosia ja teimme suunnanvaihdon.Kokeilimme toiseen suuntaan laukkaa.Vaikka emme olleet tehnyt vaikeita harjoituksia tai muuta oli meillä molemmilla jo armoton hiki.Kokeilimme vielä hieman pohkeenväistöä käynnissä joka meni aika pipariksi.Mutta tarmokkaan kokeilun ja hiomisen myötä onnistuimme lopussa.Taputin Karosia ja annoin sille vapaat ohjat.Lopetimme tältä erää.Valuin väsyneenä satulasta ja nostin jalustimet.Löysäsin vyötä ja talutin hevosta hetken pihalla ennen kuin vein sen talliin.Riisuin satulan ja suitset sekä pintelit.Pesin sitä hieman pesukarsinassa viileällä vedellä.Sitten annoin sille kasan heinää karsinassa ennen kuin vein sen laitumelle.Pistin iltakaurat kaikille valmiiksi karsinoihin ja kävin sanomassa asiasta Amarille ennen kuin lakaisin käytävän ja soitin äidilleni että hän tulisi hakemaan.Hyvästelin vielä Karosin ennen kuin astelin tyytyväisenä äitini autoon.

torstai 11. kesäkuuta 2009

11.6.

Heräsin seitsemältä. Puin päälleni ja menin alas syömää aamupalan. Oli tulossa lämmin päivä. kun olin syönyt kello oli puoli kahdekasan. Pyöräilin tallille. pyöräily matka oli hiukan raskas. Kun olin tallin pihassa aloin sulkea puhelinta äiti soitti. ja sanoi onko kaikki hyvin oletko jo tallilla? sanoin: olen tallillä äläkä soittele uudestaan koska suljen puhelimen. Äiti sanoi: okei moikka. sanoin moikka ja suljin puhelun sitten sammutin puhelimen. Kävelin tallin ovelle ja avasin oven. Tallilla oli paljon ihmisiä. Alon vähän aikaa rupatella ja sitten menin randomin karsinaan laitoin herkun ruoka kuppiin ja silitin sitä hellästi. Tulin ulos karsinasta ja hain harjoja. kun olin karsinassa niin se yritti näykkiä minua. Aloin harjaamaan Randomia. Ensin puhdistin kaviot se nosti hienosti kaviot mutta taas yritti näykkiä minua. Kun sain kaviot puhtaaksi. aloin hrjaamaan sen vartalua se oli kiltisti ja ryhdikkäästi ja vähän hölmöili. Meinasin purskahtaa nauruun mutta en halunnut ettei pikku Randomille tulisi pahamieli. kun olin harjannut ponin kokonaan kävin hakemassa satulan suitset ja suojat. Tulin satulahuoneesta pois muistin että unohdin sulkea karsinan oven. :( kun näin käytävän käytävällä ei ollut ketään. ei edes pienoista ruskeeta ponia. mein karsinaan niin Random oli karsinassaan olin ihmeellisen hämmästynyt. Aloin laittamaan satulaa se pullisteli mahaansa mutta sain onneksi satulan tarpeersi kireelle. sitten laitoin suitset se avasi hienosti suun ja antoi kiltisti laittaa remmit kiinni. sitten laitoin suojat etusiin. se meni erittäin hyvin. Tulin karsinasta ulos suljin karsinan ja hain kypärän. laitoin kypärän käytävällä kiinni. ja sitten menin Randomin karsinaan. Talutin randomin kentälle ja siten mittasin jalustimet. hyppäsin selkään ja aloimme kävellä kenttää. teimme pysähdyksiä ja isoja ympyröitä. kun olimm 15 minsaa mennyt käyntiä. aloimme mennä kevyttäravia kun olimme mennyt 15 minsaa sitä tuli vastaan pukki laukka se oli hauskan tuntusta mutta hiljensin raviin ja kokeilin uudestaan nyt se ei tehnyt pukkilaukkaa vaan oikeaa laukkaa oikealla kierroksella sitten vaihoimme suuntaa ja vaihoimme myös laukan vasempaan en viittinyt hirveesti rasittaa sitä. josen lopetettiin aika pian. tulin alas ja talutin Randomin talliin omaan karsuun. riisuinsen ja vein kamppeet omille paikoille ja pesin suojat ja kuolaimet. sitten aloin harjata sitä. jasitten vein harjapakin satulahuoneeseen ja laitoin kypärän omalle paikalle. sitten annoin Randomille herkun ja sanoin moikka ja Random vastasi hirnn. sitten tallin ulko puolella avasin puhelimen ja katoin kelloa että se oli puoli kymmenen. sitten lähdin kotiin.

torstai 4. kesäkuuta 2009

4.6.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kärpäset pörräsivät ympäriinsä ja kevyt tuuli viilensi mukavasti helteisen päivän keskellä. Kaadoin maahan mehulasilliseni jämät joihin oli eksynyt kärpänen uiskentelemaan, nappasin kypärän päähäni ja lähdin tukahduttavan kuumissa saappaissani lompsimaan kolmen tamman kansoittamalle tarhalle, jossa Emmiinakin majailee. Tarhan portilla huhuilin suomineitoa, joka alkoikin hiljalleen hipsutella portille päin matkan varrella ruohoa maasta nappaillen ja mutustellen. Talutin varsin rauhallisen tamman karsinaansa ja aloin harjata ja varustaa sitä liikutusta varten.

Kun sain kärpästen pörräyksestä vähän kiukustuneen tamman varustettuna pihalle ja aloin nousta selkään, nousivat Emman korvat heti hörölle ja ryhti koheni kummasti: se ymmärsi selvästi että nyt lähdetään maastoon! Jalustimet olivatkin jo sopivalla pituudella, joten annoin Emmalle käskyn lähteä kohti järven rantaa. Tamma olisi kovasti tahtonut nostaa ravin heti alkumatkasta, mutta pidättelin sitä istunnallani ja pidin ohjat löysinä vinkiksi käynnissä pysymisestä.

Rannassa reilumpi tuuli hääti kärpäset tehokkaasti ja olisi tehnyt mieli seisoskella siellä pidempäänkin. Emmiinalla oli kuitenkin kova hinku veteen jonne en tänään vesipedon kanssa suunnitellut meneväni, joten tomerasti ohjasin ratsuni rannan pehmoiselta hiekalta pajupusikon läpi pikkuruiselle, välillä täysin mustikanvarpuihin peittyvälle polulle. Siinä lähdimme hiljalleen ravaamaan ja nautimme mäntyjen huminasta, kavioiden kuminasta neulasten peittämällä polulla, kesän täyteläisestä tuoksusta: olisipa elämä aina tällaista!

Kipusimme kuin huomaamatta mäen harjalle, jossa annoin Emman laukata hidasta vauhtia pitkin suoraa polkua. Tamma olisi tahtonut laukata kovempaakin ja jouduin muistuttelemaan sille muutamaankin otteeseen että minä määrään - vastahakoisesti Emma sitten lopulta hidasti ravin kautta käyntiin ja onnistuimme laskeutumaan mäeltä turvallisesti leveän hiekkatien varteen, jonka reunustoilla kasvoi valtavasti horsmia.

Ravailimme ja ravailimme pitkin loputtomalta tuntuvaa hiekkatietä, jonka varrella vastaan asteli muutamakin lenkkeilevä, ilmiselvästi upeaa ratsuani ihasteleva mökkiläinen. Onneksi tietä reunustivat puut suurimman osan matkasta, sillä lyhyilläkin puuttomilla osuuksilla olin läkähtyä! Se uiminen olisi sittenkin voinut olla mukava idea.. Vihdoin ja viimein saatoimme sukeltaa taas sekametsän siimekseen - vain pölähtääksemme kohta tasaisen niityn reunaan. Ja aivan kuin Emma olisi lukenut ajatukseni: se singahti reippaaseen laukkaan heti puristettuani sen kylkiä hiuksenhienosti pohkeillani! Niin me sitten viiletimme hurjaa vauhtia poikki niityn, tuulen ja ratsuni harjan lyödessä päin kasvojani ja Emman kavioiden jyskyttäessä maata tasaisen kiihkeästi.

Niityn toisella reunalla en selvästikään ollut ainut laukkapätkästä nauttinut ja sen lyhyyttä harmitteleva, Emma nimittäin steppasi ja pörisi varsin innokkaasti vaikka siirtyikin ravin kautta käyntiin heti pyytäessäni. Halasin hionneen ratsuni kaulaa sen venytellessä sitä rennosti eteenpäin lompsahtelevien etukavioidensa kärkiin asti. "Sinä se vain olet niin hieno tyttö", mutisin tammalleni jaksamatta vielä pitkään aikaan nousta kunnolliseen istuntaan.

Astelimme pitkän matkaa erilaisia pikkupolkuja ja välillä vähän leveämpiä teitäkin pitkin, kunnes saavuimme laitumien välistä tallille kulkevalle, kevyesti nousevalle tielle. Annoin Emman napsia matkan varrella ruohonkorsia nauttiessani itse lämmittävästä auringosta ja kuitenkin haaveillen jääkylmästä limsasta jonka kulauttaisin kurkkuuni heti saatuani ratsuni viilennettyä ja vietyä tarhaan kavereidensa seurasta ja vihreästä ruohosta nauttimaan.

Uupuneena loikkasin vihdoin tallipihassa alas Emmiinan selästä, sidoin sen puomiin tallin edustalle ja raahasin sen varusteet yhdellä kertaa varustehuoneeseen. Matkalla takaisin ulos kaappasin vesiletkun pesukarsinasta ja suihkutin sillä selvästi pesusta nauttivan Emmiinan kokonaan märäksi. Lämpimän ja aurinkoisen ilman kunniaksi talutin tamman kummemmin kuivaamatta tarhaan, jossa se tietystikin rojahti heti paikan hiekkaisimpaan kohtaa piehtaroimaan. Itse heitin saappaani tallin ulko-ovelle ja paljain jaloin hipsin toimistoon, jossa vain muutama kärpänen surisi ikkunassa ja kello laskeskeli sekunteja naksahdellen. Suunnistin jääkaapille ja join pitkän kulauksen limpparipullosta: nam mikä kesä!