31.1.

Tulin tallille siinä klo. 13. paikkeilla. Hevoset oli kaikki sisällä syömässä joten tallipiha ammotti tyhjyyttään. Avasin oven ja pujahdin lämpöiseen talliin. Menin toimistoon jossa n. 5 ihmisen porukka söi eväitään. Moikkasin heitä ja liityin seuraan. Tässä porukassa oli myös tallinomistaja Amar.
-Wonder tänään voitaisiin varustaa Karos siinä puoli 18 paikkeilla ja kokeilla hieman tuota ratsaille nousua vai mitä, hän sanoi hymyillen.
-Joo!Hihkaisin.
-Tarvitsemme siihen kumminkin avustajia joten pyydän yhtä luotettavaa tallityttöä avuksemme niin eiköhän me pärjätä tule maneesiin Karosin kanssa kello 17. 30, Amar sanoi ja nousi ylös pirttipöydän äärestä.
-Selvä, vastasin jännitystä täynnä. 13. 20 astelimme ulos toimistosta.

Menin Karosin karsinalle. Se seisoi siellä ylväänä ja puhalsi sieraimistaan lämpöistä ilmaa kämmenelleni.
-Hassu poika, mutisin ja avasin karsinan oven. Ori hörisi ja tepasteli vierelläni. Pujotin riimun päähän rauhallisin ottein ja sidoin sen kiinni. Karos yritti laittaa vastaan mutta turha toivo!Sidoin sen kiinni ja taputin sitä.
-Koita kestää palaan pian. Hain Karosin harjapakin joka oli pullollaan harjoja. Nappasin suan jolla aloin harjaamaan Karosia. Tekisin vain nopean harjauksen ja heittäisin loimen selkään. Sitten Karos pääsisi tarhaan. Suittuani kärsimättömän hevosen ja katsottuani sen kaviot laitoin hoitotarvikkeet pakkiin ja otin Karosin loimen karsinanovelta. Levitin toppaloimen selkään ja kiinnitin kaikki remmit. Avasin vetosolmun jolla Karos oli kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti ulko-ovea. Liukastelimme pihaa pitkin aivan perimmäiselle tarhalle jossa näin Epun olevan. Suljin sähköt ja avasin tarhan portin. Sormet jäässä pujahdimme tarhaan ja suljin portin. Irroitin riimun orin päästä ja päästin sen irti. Se laukkasi täyttä pukkilaukkaa tarhan toiseen päähän ja meni korvat hörössä Epun viereen. Orit seisoivat hetken vierellään kunnes Karos pinkaisi vauhtiin ja melkein liukastui kun se kurvaili ympäri tarhaa Eppu kintereillä. Hymyilin poikien leikille ja poistuin tarhasta. Pistin sähköt takaisin ja menin hakemaan vesisaavin pois tarhan toisesta laidasta. Raahasin sen hanan alle ja laskin ämpäriin kuumaa vettä niin että jäätynyt likainen vesi suli pois. Pesin saavin ja laitoin sinne uutta vettä. Vein sen Karosin ja Epun tarhaan.

Kello oli 14. 10. Hain kottikärryt ja talikon ja kärräsin ne liukkaan pihan poikki tallinovista sisälle ja Karosin karsinalle. Siivosin karsinan nopeasti mutta huolellisesti ja arvioin olkien määrää. Kyllä ne riittäisivät toisin sitten lisää olkia ensi kerralla. Pesin kaurakipon ja vesiautomaatin ja pyyhin suolikivestä pölyt pois. Vein lannat lantalaan ja lakaisin jättämäni roskat pois käytävältä. Vilkaisin ikkunasta pihalla ja näin että joukko ratsukoita asteli reipasta käyntiä tallipihalle. Vein luudan varastoon ja sulkeuduin satulahuoneeseen. Avasin Karosin kaapin oven ja vilkaisin sisälle. Sen satula ja suitset todella olivat puhdistuksen tarpeessa. Siispä hain kaikki tarvittavat tarvikkeet ja istuuduin viltin päälle lattialle. Rasvasin kaikki suitsen osat paitsi kuolaimet sekä koko satulan. Ne olivat niin likaiset ja pölyiset että siinä puhdistaessa en edes huomannut ajan kulua vaan pian vain huomasin kellon näyttävän jo 15. 50. Harjasin satulavyöstä irtokarvat tiehensä ja pyyhin kaikki varusteet. Suitset olivat jo hieman kuivuneet joten kokosin ne. Kävin vielä tarkistun pyyhkäisyn ja pistin varusteet omille paikoille kaappiin. Sitten vein pesutarvikkeet pois ja pölytin Karosin harjat.

Astelin tallikäytävää pitkin ja menin pihalle. Samassa näin Amarin joka tuli puheilleni.
-Jos vain sinulla on aikaa kierrä jokin lenkki Karosin kanssa ennen kuin tulette maneesiin tämä on ensimmäinen kerta kun sen selkään sitten koitetaan mennä on siellä painona oltu muttei istuttu vielä. Pistä satula ihan normaalisti selkään, hän sanoi ennen kuin poistui maneesiin pitämään valmennustuntia. Menin katselemaan kun Karos ravasi tarhassa. Vihelsin kimakasti ja ori tuli portille tuttuun tapaan. Annoin sille kourallisen kauraa ja juttelin sille. Ori ei kumminkaan pitkään jaksanut olla seurassani vaan pärskähti ja laukkasi tiehensä Eppua härnäämään joka lepäili muiden suojassa. Kello oli vasta 16. 00 mutta päätin ottaa Karosin jo talliin jos halusin sen harjata kunnolla ja kiertää vielä jonkin lenkinkin ennen puolta kuutta. Otin sen siis kiinni ja talutin talliin. Pistin karsinaan kiinni ja hain harjaustarvikkeet. Otin toppaloimen selästä ja pistin karsinan ovelle. Suin Karosin pehmeää karvaa ja mietin missä voisimme käydä kiertämässä lenkin. Päätin tehdä yhden vakkari lenkeistämme. Harjattuani Karosia jo n. ½h otin kaviot ja varmistin että hokit oli paikoillaan. Selvitin jouhet ja hain varusteet. Laitoin puoliloimen hepalle ja nostin satulan selkään. Silitin sen kaulaa ja kiersin toiselle puolelle. Suoristin huovan ja kiristin pikkuhiljaa vyötä. Sitten suitsin sen. Annoin sille porkkanan kun se otti nätisti kuolaimet suuhun. Kun Karos seisoi karsinassaan satuloituna. Kello oli 16. 40 joten lähdimme.

Talutin reippaan hevosen tallipihalle ja lähdimme takaportista kohti niittyjä. Käveltyämme n. 10min saavuimme niityille. Lumi oli laskeutunut niittyjen päälle isona paksuna massana ja siellä oli rakas kulkea. Tarvoimme kumminkin 1km pitkän niityn toiseenpäähän ja kapusimme tielle. Karos oli kyllä hieman rauhoittunut vaikka se vieläkin jaksoi riehua riimunarun päässä. Kun palasimme tallille oli kello 17. 20. Taluttelin Karosia tallipihassa n. 7min ja menin sitten ottamaan puoliloimen pois. Sitten kiirehdimme maneesiin. Amarin valmennusryhmä oli juuri lopettanut joten menimme Karosin kanssa kaartoon odottelemaan että muut ratsukot olivat lähteneet. Kun viimeinenkin katosi maneesin ovista pihalle tuli Amar ja avustaja luoksemme. He tervehtivät oria ja Amar otti sen.
-Noniin tehäänpäs nyt niin että sinä Ida pidät nyt ensin Karosista kiinni ja Wonder mene tuon tuolin päältä nojaamaan Karosin selkään ja minä olen täällä toisella puolella, Amar sanoi. Siirsin tuolin Karosin viereen ja ori oli jo siihen tottunut joten se ei sanonut siitä mitään. Nojasin sen selkään hetki hetkeltä enemmän ja pian olin siinä koko painollani. Teimme tuota pari kertaa ja Karos oli todella nätisti. Annoin sille porkkanan ja sitten menin taas nojaamaan sen selkään nyt jo kolmatta kertaa. Tämän jälkeen Amar auttoi minut selkään niin että pysyin aivan matalana ja jalkani roikkuivat selkää pistin alas molemmilta puolilta ja käteni olivat lapojen kohdalla. Pysyin siinä jonkin aikaa kunnes Amar auttoi minut pois Karos käyttäytyi todella hienosti ja se luotti Idaan.

Hetken harjoittelun jälkeen Amar kysyi olinko valmis ottamaan parisen askelta siellä selässä, vastasin että olinhan minä vaikka äänestäni paistoi epävarmuus. Maoin orin selässä liikkumatta ja niin Ida talutti oria pari metriä eteenpäin. Vasta tämä oli Karosille aivan uutta mutta se ei sitä edes huomioinut se oli tottunut jo niin hyvin satulaan joten tuntui ettei lisäpaino sitä edes liikuttanut. Parin metrin jälkeen liu´uin alas Karosin selästä ja nyt Amar kokeili samaa. Hän oli jo kokenut konkari tässä jutussa ja se sujui todella hyvin. Amarin ja Karosin kanssa käveltiin kierros kunnes Amar tuli alas.
-Ompas se kummaa olisin odottanut sen ihmettelevän todellakin paljon, Amar sanoi ja taputti Karosia. Annoin Karosille pikkuisen palan porkkanaa ja halasin sitä.
-Hieno poni, kuiskasin.
-Kokeillaan vielä yhtä juttua tuleppas tänne, Amar sanoi ja Ida talutti orin tuolin päälle. Hänet hinattiin satulaan ja hän nousi kyyryasentoon. Ori näki selvästi ratsastajan varjon jota se hieman kummasteli ja lähti peruuttamaan. Amar kumminkin taputti sitä rennosti ja Ida lähti taluttamaan. Rohkea ori poika asteli Idan vierellä ja vaikka se hieman Amaria säpsyili meni se kyllä todella hyvin kierroksen verran. Sitten Amar tuli alas selästä ja sanoi että jatketaan ensi kerralla.

Taluttelin Karosia maneesissa vielä hetken aikaa. Se oli kyllä käyttäytynyt todella hienosti. Otin siltä satulan selästä ja vein sen talliin. Riisuttuani sen harjasin sen huolellisesti ja katsoin kaviot. Sitten vilkaisin kelloani. 18. 45. Laitoin Karosille toppaloimen selkään ja vein sen tarhaan. Se sai olla siellä vielä jonkin aikaa. Pistin sen iltaruuat turpoamaan ja lähdin kotiin.