Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

maanantai 16. helmikuuta 2009

15.2.

Olen tosiaan ykkösluokan jännittäjä. Jaljokeni tutina oli maanjäristyksen luokkaa, ja eväslaukkukaan ei meinannut pysyä kädessä kun kävelin tallia kohti. Meiltä Heijastukseen on ainoastaan vähän yli kilometri matkaa. Valitettavasti joutuisin kiertämään, jos menisin pyörällä, ja laiska kun olen, niin valitsin hiukan vaikeakulkuisemman metsäpolku-reitin. Ilma oli jokseenkin viileä, ja ilkeä viima kävi poskiini. No, onneksi pääsisin hetken päästä talliin lämmittelemään. Kävellessäni huomasin metsäpolun jo harvenevan, ja tiesin että olin lähellä. Pian mutkan takaa eteeni avautui näkymä tarhoista. Kävelin eteenpäin, ja eteenpäin kunnes viimein huomasin kutsuvan tallirakennuksen. Nopeutin hiukan kävelytahtiani, ja kohta olinkin suoraa päätä painelemassa pääovesta sisään.

Sisällä tapasin pari muuta hoitajaa täydessä työn touhussa. Moikkasin heitä, ja lähdin etsimään paikkaa, johon voisin jättää eväslaukkuni. Sellainen löytyikin onneksi pian toimistosta. Eväslaukun vietyäni palasin takaisin talliin. Kävin kaikki karsinat läpi Eppua etsien, mutta se olikin ilmeisesti pihalla. No, empä menisi sitä nyt häiritsemään, vaan voisin vaikka siivota sen karsinan. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä kottikärryt ja talikko voisivat olla. Siispä kysyin niiden sijaintia ensimmäiseltä vastaantulijalta, ja löysinkin ne pian melkein selkäni takaa. Kärräsin kottikärryt Epun karsinan eteen, ja aloin lappaa lantaa. Tähän huhkimiseen minulla meni noin 15 minuuttia, tosin jouduin välillä käymään juomassa, sillä karsinan puhdistus kävi jo hyvinkin liikunnasta.

Kun olin valmis, jouduin taas etsimään jonkun tallilaisen käsiini kysyäkseni missä lantala on. Löysin onneksi toisen hoitajan toimistosta, ja hän neuvoi minulle ystävällisesti lantalan sijainnin. Palasin siis Epun karsinan eteen, ja lähdin kottikärryt mukanani lantalaa kohti. Pääsin takaisin talliin vasta vähän ajan kuluttua, sillä olin onnistunut kaatamaan kottikärryt matkan varrelle. Kun tulin, minulla oli mukanani puhtaita kuivikkeita. Kippasin ne Epun karsinaan, ja vein kottikärryt ja talikon paikoilleen. En juuri nyt keksinyt mitään muuta tekemistä, joten rupesin lakaisemaan tallin lattioita. Lattian likasuudesta päätellen joku muukin oli ollut karsinanpuhdistushommissa.

Kun olin valmis, jouduin taas etsimään jonkun tallilaisen käsiini kysyäkseni missä lantala on. Löysin onneksi toisen hoitajan toimistosta, ja Lattian lakaisuun sain kulumaan mahtavat kymmenen minuuttia. Kello oli jo puoli 11, joten ehkäpä voisin hakea Epun tarhasta ja tutustua siihen. Hain siis Epun riimun ja riimunarun, ja lähdin lampsimaan Epun tarhaa kohti. Tarhan löytäminen ei onneksi tuottanut ongelmia, koska olin nähnyt sen tullessani tallille. Tarhan luokse päästyäni huutelin Eppua portilta, mutta tälläkertaa se ei vaivautunut tulemaan. No, pujottauduin portin ali, ja lähdin etsimään Eppua tarhasta. Ensimmäisenä vastaani tuli Epun kämppis Karos, joka oli myös samaan aikaan ulkona. Hetken aikaa kierreltyäni ja huhuiltuani löysin viimein Epun. Lähestyin sitä rauhallisesti, eikä sillä onneksi ilmeisesti käynyt mielessä lähteä karkuun. Kun pääsin Epun luo, silittelin ensin sen silkkiturpaa, ja pujotin sitten riimun sen päähän. Maiskautin, ja lähdin kävelemään, mutta Eppu ei ollut erityisen halukas seuraamaan minua, joten se päätto jämähtää paikoilleen. Hetken sitä maaniteltuani sain kuin sainkin sen vihdoin liikkeelle. Kun pääsin tarhan portille, avasin sen vaivihkaa, ja kävelimme Epun kanssa ulos. Laitoin portin huolellisesti kiinni, koska Karos oli vielä tarhassa.

Tallille päästyämme vein Epun karsinaansa, ja pidin parhaana sitoa sen kiinni. Sen tehtyäni käväisin äkkiä hakemassa Epun harjat satulahuoneesta. Takaisin päästyäni aloin heti harjaamaan Eppua. Harjasin sitä varmaan kaikilla sen harjoilla, ja putsasin vielä kaviotkin. Löysin vasemmasta takakaviosta kiven, mutta se ei onneksi ollut vahingoittanut Eppua millään tavalla, koska Eppu oli kävellyt ontumatta tarhasta talliin. Kun olin valmis, vein Epun harjat takaisin paikoilleen, ja palasin sitten sen karsinan luo. Ajattelin, että voisimme lähteä pienelle kävelylle, koska en vielä viitsinyt ratsastaa Epulla, kun en tuntenut sitä kunnolla. Talutin siis Epun pihalle, ja suuntasimme pienelle metsätielle. Sää oli onneksi hiukan lämmennyt, ja tuuli ei enää tuivertanut kasvojani ikävästi. Lumet olivat tosin alkaneet sulaa, joten maa oli todella mutainen ja loskainen, ja se likasi kenkäni totaalisesti (enkä kyllä voi sanoa, että Epunkaan jalat olisivat olleet ihan puhtaat). Kävelyymme aikaa kului noin puolisen tuntia. Välillä matkan varrella Eppu oli kavahtanut jotakin metsän ääntä, mutta onneksi mitään sen "vaarallisempaa" ei ollut päässyt sattumaan.

Talliin päästyämme talutin Epun taas kerran karsinaansa, ja sidoin sen kiinni. Kävin jälleen hakemassa sen harjat, ja harjasin hiukan kuraantuneen hevosen huolellisesti.
"Marianna! Epun ruoka olisi nyt valmiina, tulisitko hakemaan sen?" kuulin jonkun huutavan. "Juu tulen heti" huusin takaisin, ja menin hakemaan Epun ruoka-annoksen. Joku toinen kiltti hoitaja oli sekoittanut sen samalla kun oli sekoittanut oman hoitohevosensa ruoan. "Kiitti" sanoin hoitajalle hymyillen, ja vein annoksen Epulle. Heti ruokansa nähdessään se alkoi kuopia maata kärsimättömänä, ja kun avasin karsinan oven, se nuuhki minua innoissaan. Laskin ruokaämpärin maahan, ja poistuin karsinasta.

Olin saanut tallilla aikaa kulumaan jo aika mukavasti, ja huomasin että minun oli aika lähteä. Kävin hakemassa eväslaukkuni, ja tajusin että en ollut muistanut edes syödä eväitäni työn touhun lomassa. Kävin vielä Epun karsinan luona hyvästelemässä sen, ja lähdin sitten tallustelemaan kotia kohti.

1 kommentti:

  1. Olipas kiva kuulla miten ystävällistä kohtelua muilta tallilaisilta sait, vaikka en sitä toki minään yllätyksenä pitänytkään ;) Teillä tuntuu myös synkkaavan Epun kanssa hyvin, tosin ei kannattane nuolaista ennen kuin tipahtaa, katsotaan sitten ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen miten yhteistyö pelaa.. Mutta hienosti hoidettu, tallitöitäkin teit mukavasti ja tarinaa oli kiva lukea :)

    VastaaPoista