Sadepäivänä

Heräsin varhain aamulla sateen rummuttaessa tasaiseen, kiivaaseen tahtiin ikkunan pintaa. Viileäksi tipahtanut ilma sai peiton alta kömpimisen tuntumaan lähestulkoon vastenmieliseltä, mutta pakkohan sitä oli aamuteen saattelemana kiskoa villasukat ja kumpparit jalkaan ja lampsia pihan poikki tallille hevosten ruokintajuttuja hääräilemään. Heiniä talliin kanniskellessani saapuivat myös Ulrika ja Elina töihin, ja jäin heidän seurakseen tallin toimistoon syömään voileipiä aamiaiseksi ja suunnittelemaan hevosten liikutusta.

Seitsemältä tuli aika tarjoilla rehut vaativille asiakkaille, joista Stefanin hirnunta ja kolisuttelu kuului kaikkein kovimpana pitkin tallikäytävää. Suloisen, rauhaisan rouskutuksen ja kattoon kohdistuvan sateen ropinan täyttäessä tallin tarkastimme hevoset kolhujen varalta, heittelimme niiden selkiin sadeloimia, tarkastimme käytössä olevien tarhojen kunnon ja lähdimme kahdeksan aikaan viemään hevosia pihalle toisten kenkkuillessa sateen ja vesilätäköiden takia, toisten antaessa sadepisaroiden valua pitkin ylös ojennettua turpaa selvästi virkistävästi.

Muutamia hoitajia saapui sopivasti auttamaan karsinoiden siivouksessa, joten minä ja Ulrika otimme hevoset liikutettavaksi ja jätimme Elinan pölisemään hoitajien kanssa ja siivoilemaan tallia revittyämme lämpimät kamppeet niskaamme ja hevosille varusteet päälle. Itse suuntasin varustettaessa suorastaan laiskana möllöttäneen Novaleron kanssa maneesiin treenaamaan uusia koululiikkeitä Ulrikan seuratessa perässä Siljan Empaatin kanssa. Alkuverkassa Nova kuunteli korviaan pyöritellen sateen ropinaa katossa ja tuulen vinkunaa nurkissa, kuten Eppukin. Hiljalleen ainakin Nova alkoi rentoutua ja saatoin aloittaa sen kanssa erilaisten askellajinvaihdosharjoitusten ja taivuttelujen jälkeen takaosakäännösten harjoittelun. Ensin kunnollinen kokoaminen oli herralle vähän vaikeaa, samaten kuin ihan paikallaan pysyminen, mutta kun kärsivällisesti treenattiin niin saatoin olla lopulta oikein tyytyväinen: lyhyiden kiemurauralla suoritettujen laukkaharjoitusten jälkeen annoin orille pikku hiljaa ohjaa reippaassa kevyessä ravissa ja annoin sen venyttää itseään eteen ja alas ennen loppukäyntejä. Ulrikalla ja Epulla oli vähän enemmän yhteistyöongelmia, joten he jatkoivat vielä treenailua ja suorastaan höyryveturimaista menoaan lähtiessäni taluttamaan kevyesti hionnutta ratsuani läpi lotisevan tallipihan, jossa sade oli hetkeksi tauonnut.

Tallissa riisuin Novalta varusteet ja kävin sitten viemässä sen tarhaan napaten matkan varrella mukaani Randon ja Gildan, joiden varustamisessa Elina auttoi minua ennen kuin hyppäsin kaksikon yhdessä vetämille kärryille ja ohjastin parivaljakkoni kohti kenttää. Rando selvästi tykkäsi raikkaasta, tihkusateisesta ilmasta ja porskutti kuralätäköiden läpi sellaista vauhtia että lyhytaskelisempi Gilda joutui tekemään töitä vierellä pysyäkseen, ennen kuin sain Randoonkin vähän kuria. Molemmat ponit kuitenkin työskentelivät mielellään koko treenin ajan niin että kura vain roiskui! Alkukäynnitkin jäivät lyhyiksi kaksikon hoppuilun takia, ja laukassa tehtyjen ympyröiden, kahdeksikkojen ja kiemuraurien jälkeen oli työn ja tuskan takana saada kaksikko keskittymään ravissa suoritettuihin temponvaihdoksiin ja voltteihin asettumisineen ja kunnollisine taipumisineen. Valitettavasti taas rankentunut sade keskeytti loppuverkkamme, ja muutaman löysin ohjin suoritetun käyntikierroksen jälkeen jouduin ohjastamaan pettyneen oloiset, energiset ponit talliin, jossa ne yhteisvoimin kuivattiin ja vietiin sitten tarhoihin kirmailemaan jäljelle jääneitä energioitaan pois.

Äskeiseen liikutustuokioon erittäin tyytyväisenä tyydyin jäämään talliin siivoamaan karsinoita ja käytävää Elinan ja yhden hoitajan lähtiessä Ulrikan kaveriksi liikuttamaan Rosemania, Roomeota ja Karosia maneesiin estetreenien merkeissä. Aamupäivä vierähtikin kovin pikaisesti, ja kaikkien hevosten tarhaillessa kokoonnuimme kaikki tallilla olijat varustehuoneeseen putsailemaan jo liikutettujen hevosten varusteita rupatellen yhdessä niitä näitä. Yhdeltä haimme kaikki hevoset sisälle sateen keskeltä ja tarjoilimme niille rehut ja siirsimme loimet joko varustehuoneeseen tai käytävälle kuivumaan ennen omaa ruokailutuokiotamme.

Kahdelta veimme taas aimo lauman hevosia tarhoihin, jättäen kuitenkin sisälle Stefanin, Smigrenden, Emmiinan, Peikon ja Terin, joista yksien kärryjen eteen valjastimme Keenan ja Terin, ja loppujen kolmien kärryjen eteen muut hevoset yksinään. Hyppäsin itse Stefanin kärryille ja muut järjestäytyivät vähän miten sattui muiden kärryille. Osa hevosista oli selvästi innostuneempia kuin toiset kun suuntasimme tallipihasta pitkässä letkassa leveälle kärrytielle järven rantaan tuulen puhallettua synkimmät sadepilvet jo vähän kaueammas päältämme. Kiersimme mukavan, noin puolentoista tunnin mittaisen lenkin, jonka aikana ajokkimme ehtivät innostua pitkästä laukkapätkästä, muutama ohjastaja meinasi löytää itsensä tienvarren pusikosta ajokkien säikähdettyä yhtäkkisen tuulenpuuskan riepottelevia puita ja ennen kaikkea kaikki ohjastajat ehtivät kastua niin puista tippuvista kuin ajokkien kavioista ja kärryjen altakin ryöppyävistä vesipisaroista.

Tallille palasi kuitenkin tyytyväinen joukko, josta Ulrika ja hoitajat jäivät huoltamaan äskeisiä lenkkikavereitamme ja niiden varusteita minun ja Elinan suunnatessa maneesiin satulaan totuttelua aloittelevan Demthenen kanssa. Tamma ei yhtään tykännyt kuraisesta pihasta eikä maneesin nurkkien huminasta, mutta irtojuoksutuksen aikana se rauhoittui tepsuteltuaan aikansa, ja satuloitaessa se käyttäytyi jo fiksusti vaikkakin vähän ihmettelevästi katseli touhujamme. Kaikki sujui kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin ja annoimme tamman juoksennella vielä vähän aikaa ennen kuin veimme sen takaisin tarhaan ja otimme Lucian ja Ainottaren vuorostaan maneesiin irtohypytykseen. Molemmat pikkutammat loikkivat esteiden yli enemmän tai vähemmän tyylikkäästi, ja lopuksi kävelyttelimme niitä teettäen pysähdyksiä, ravipätkiä ja erilaisia käännöksiä niin etu- kuin takaperinkin. Kumpikaan ei pannut pahakseen taluttajan komennusta ja molemmat työskentelivät ilahduttavan innokkaasti!

Varsojen liikutuksen jälkeen saapuivat Ulrika ja hoitajat sekä muutama tallille ilmestynyt yksityisen omistaja liikuttamaan yksityisiä ja Astrillaa. Koska talli oli varsin siistissä kunnossa, päätimme Elinan kanssa lähteä käymään rauhallisella eläkeläismaastoreissulla Demitesin ja Spencerin kanssa päätettyäni antaa Skjorrelle vapaapäivän ja auringon hiljalleen pilkahdellessa pilvien raoista. Maastoreissusta ei kuitenkaan tullutkaan niin kovin rauhallinen Serin pursutessa energiaa ja Demin väistellessä lätäköitä kiemurrellen, steppaillen ja loikkien. Joten kuten käyntiä muistuttavassa askellajissa kuitenkin pysyttiin, lukuun ottamatta muutamaa säikähdyksestä johtunutta loikintapätkää.

Saapuessamme takaisin tallille, oli jokainen hevonen vapaapäiväläistä lukuun ottamatta liikutettu ja viety tarhaan. Hoidimme vielä Serin ja Demin tarhoihin ja jatkoimme aiemmin kesken jäänyttä varusteiden kuurausta ja iloista rupattelua. Lopulta kello tuli seitsemän ja oli aika hakea hevoset talliin mutustamaan aiemmin valmiiksi laitettuja iltarehuja. Tarkistimme ettei kukaan ollut kuraisissa tarhoissa liukastellessaan kolhinut itseään, sammutimme lopuksi valot ja jätimme hevoset rouskimaan ruokiaan ilta-auringon valaistessa tallia pölyisten ikkunoiden läpi. Pihalla kaikuivat hyvän illan ja yön toivotukset toisten suunnatessa polkypyörilleen, skoottereilleen ja autoilleen itseni saapastellessa mullalta ja alkukesältä tuoksuvan puutarhan läpi päärakennukselle, jossa sisällä lämpimässä pysytelleet koirat ottivat minut hännät heiluen vastaan.