Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

maanantai 24. elokuuta 2009

23.8.

Tympeän harmaat pilvet peittivät taivasta kun sunnuntaiaamuna tallustelin tallille olkapää kipeänä edellisillan putoamisesta Karosin selästä kesken maastoestetreenin. Haukotellen ja olkapäätäni hieroen aukaisin tallin oven vain kuullakseni niin tuttua karsinan oven jytinää aamurehujen toivossa. Hoidin aamuaskareet tokkurassa Ulrikan, Elinan ja muutaman hoitajan avustuksella, ja kittasin kurkkuuni muutamankin mukillisen kuumaa teetä piristyäkseni edes hitusen.

Aamupäivääni päätin piristää teen lisäksi jättämällä muut hoitamaan karsinoiden siivousta ja itse karkaamalla treenaamaan kouluratsastusta tulevan kouluratsutähteni Novan kanssa. Se tuli heti nuuskimaan heppanameista pullottavia taskujani kun astuin karsinaan, enkä voinut vastustaa ruskeiden, suurten silmien anovaa katsetta.. Novan rouskutellessa namujaan aloitin sen harjauksen - ja siinä olikin tekemistä, sillä herra oli selvästikin nukkunut kankku vessapaikkansa päällä! Novaa ei pitkäaikainen jynssäämiseni kuitenkaan tuntunut suuremmin haittaavan, se rouskutteli heiniensä rippeitä ja katseli varsin kiinnostuneena kun toisia hevosia kuljetettiin ulos tarhoihin.

Lopultakin sain Novan siistiksi ja varusteetkin ongelmattomasti sen päälle ja saatoin lähteä taluttamaan innokasta ratsuani kohti valoisana loistavaa maneesia. Maneesissa laskin kiiltävänahkaisen koulusatulan jalustimet ja kiristin vielä himpun verran vyötä ennen kuin kapusin Novan selkään. Pyysin sitä heti siirtymään reippaaseen, tahdikkaaseen käyntiin uralla, ja ori totteli välittömästi kulkien ryhdikkäänä löysistä ohjista huolimatta.

Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja siirsin Novan raviin. Siirtymä oli pehmeä ja Novan ravi hyvin tahdikasta, yllättävän kiireetöntä. Kannustaessani Novaa vähän reippaampaan menoon se leiskautti itsensä vauhdilla eteenpäin selvästi innoissaan vauhdinlisäyspyynnöstä. Teimme reippaassa kevyessä ravissa ensin suuria ympyröitä ja Novan lämmettyä kunnolla myös pienempiä voltteja. Siirtymisiäkin harjoittelimme, ja erityisen ylpeäksi minut sai orin esittelemät luotisuorat peruutukset ilman vastustelun häivääkään!

Koska ratsuni oli erinomaisesti kuulolla, päätin aloittaa laukkatreenit. Nostin laukan pitkää sivua edeltävässä kulmassa, ja nosto olikin erinomaisen vauhdikas! Novan laukka ei kuitenkaan ollut mitään päätöntä ryntäilyä, vaan täydellisen hallittua, ylös- ja eteenpäin kohdistuvaa täydellisen kolmitahtista askellusta. Annettuani Novan laukata pari kierrosta uralla ihan pelkästä laukkaamisen riemusta, kääntelin sitä pääty-ympyröille ja volteille sen pureskellessa kuolaintaan keskittyneenä, selvästi innoissaan mutta kuitenkin täysin hallinnassa pysyvänä. Hetken päästä vaihdoimme suuntaa ja teimme samanlaiset laukkaharjoitukset toiseen suuntaan.

Laukkaamisen jälkeen Novasta löytyi taas reilusti energiaa, jonka päätin purkaa pohkeenväistöjän treenaamiseen ja takaosakäännösten harjoitteluun. Pohkeenväistöjen lennokkuus ja reilu sivuaskellus ilahduttivat mutta myös naurattivat minua - Novan pään ja kaulan asennosta päättelin että se joutui todella keskittymään siihen ettei olisi lähtenyt purkamaan laukkaamisesta syntyneitä intojaan loikkimalla ympäriinsä miten sattuu. Novan selviydyttyä loistavasti pohkeenväistöistä aloimme harjoitella takaosakäännöksiä, jotka alkuun olivat turhankin hätäisiä. Teinkin sitten väliin muutamia askellajinvaihdosharjoituksia ennen kuin kokeilimme uudestaan takaosakäännöksiä, joihin herra nyt jaksoi keskittyä vähän paremmin. Pitkän jankkaamisen jälkeen käännöksetkin sujuivat toivomallani tavalla ja heitin ohjat ihan löysäksi pyöritellessäni Novaa ympäri kenttää letkeässä, energisessä kevyessä ravissa.

Kun Nova alkoi osoittaa ravin energisyyden hyytymisen merkkejä, siirsin sen pehmeään käyntiin uralle ja annoin talsia siinä niin pitkään että sen hengitys tasaantui normaaliksi - ja samalla omakin hengitykseni, olinhan kuitenkin joutunut keskittymään siihen että saisin Novan keskittymään ja tekemään kaiken vaaditun juuri niin kuin halusin. Kohta lähdimmekin jo maneesista talsimaan kohti tallia kevyessä tihkusateessa joka kiharsi Novan harjan suloisille laineille..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti