Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

perjantai 17. lokakuuta 2008

17.10.

Totesin vielä toissapäivänä vallinneen kauniin syysilman kaikonneen kuin tuhka tuuleen kun kohmeiset kädet nukkavierun, vihreän tallitakkini venyneissä taskuissa loiskin valtameren kokoiseksi vesilätäköksi muotoutuneen tallipihan poikki tallin pääovelle. Oven aukaistuani totesin minden saapuneen Roomeota hoitamaan ja yhden tallin sisäpuolen valaisua yrittäneen lampun sammahtaneen tänä harmaana ja viimaisena syyspäivänä. Tästä toisesta asiasta vähemmän ilahtuneena mutisin mindelle tervehdyksen ja lompsin varsin epämotivoituneena toimistoon hörppimään Elinan juuri parahiksi keittämää teetä. Heitin toisen vaaleansinisten farkkujen verhoaman jalkani ilmeisesti turhan reippaasti ristiin toisen jalkani päälle, sillä lonksuvasta kumisaappaastani lensi kaunis kurakaari toimiston matolle - joka muuten joskus oli ollut kirjava, nyt lähinnä harmaa ja roskainen.

Huokaisin voipuneena teemuki kädessäni ja painauduin syvemmälle upottavan sohvan uumeniin. Kohta paikalle pärähtänyt Ulrika katseli minua hetken vähän ihmetellen ennen purskahtamistaan äänekkääseen nauruun - näytin kuulemma kummalta kun kasvoistani näkyi takin pystyyn nostetun kauluksen takaa vain syysilmasta punastunut nenäni. Nyt jaksoin itsekin jo hymähtää surkeudelleni ja ryhdistäytyä: aloin jakelemaan työtehtäviä loppupäivälle. Ulrika halusi välttämättä totutella Stefania harjaukseen ja Elina taas tahtoi vääntää Empaatin kanssa koulua kuraisella kentällä. Itseäni viehätti eniten mukava sisätyö: Randomia ajamaan maneesiin siis!

Tarvoin Ulrikan kanssa yhtä matkaa tarhalle jossa Rando ja Stefan majailivat ja nappasin yltä päältä kuraisen shetlanninponin riimusta kiinni juuri ajoissa ennen kuin se ehti livahtaa portista ulos omine lupineen. Rando ei torumisiani jäänyt kuuntelemaan vaan rynnisti jo kaikella shetlanninponin vauhdillaan ja päättäväisyydellään kohti tallia: onneksi sain sen sentään ennen ovea vähän paremmin kontrolliin! Sidoin Randon karsinansa seinän kaltereihin ja kipaisin hakemaan harjat ja ponipalleron ajovehkeet varustehuoneesta. Rando käyttäytyi harvinaisen siivosti hoitotoimenpiteiden ajan, vaikka pitihän kavioiden nostosta ja putsauksesta pieni tappelunpoikanen saada pystyyn..

Kunnialla kuitenkin pääsimme maneesiin asti! Siellä tarkastin vielä että kaikki remmit olivat oikeaoppisesti kiinni ja sitten loikkasin kärsimättömän oloisen ponin kärryille ja maiskautin sen liikeelle. Rando käyttäytyi heti alusta asti todella mukavasti, tepsutti reippaasti sinne minne käskin ja kohta huomasin jo virnisteleväni niinkin hassulle jutulle kuin Randon heiluville korville sen yrittäessä parhaansa mukaan kuunnella käskyjäni. Kohta maneesiin saapuivat minde ja Roomeo esteharjoituksiin, joten katsoin viisaammaksi liueta kuitenkin ulos - ties mitä macho pikkuponini olisi keksinyt Roomeon päänmenoksi!

Käänsin Randon maneesin kulmalta lähtevälle kärrytielle joka johtaa aina naapurissa sijaitsevan maatilan pihaan asti. Pienestä tihkusateesta huolimatta jaksoin iloita siitä miten Rando kopsutteli reippaasti, korvat hörössä läpi tielle kasautuneiden lätäkköjen. Tuulen takia puista päällemme tippuvat vesiryöpyt tuntuivat välillä häiritsevän Randoa sen verran että piti ottaa vähän sivuaskelia.. Kohta kuitenkin äkkäsin ihmeen kuivilta näyttävät sänkipellot, joista yhdelle menimmekin Randon kanssa naapurin luvalla vähän treenaamaan. Rando vääntyi ja kääntyi todella hienosti ja totteli pienimmästäkin avusta innokkaasti, joskin välillä liiallistakin vauhtia yllä pitäen.

Lopulta totesin olevani Randon tapaan läpimärkä ja kaiken lisäksi vettynyt pellonpohja alkoi liukua ikävän usein Randon kavioiden alta. Niinpä suuntasimme kulkumme takaisin tallille, jonka ikkunoista loistivatkin kutsuvasti kuivuudesta viestivät valot - paitsi se yksi joka oli poksahtanut rikki. Tallissa riisuin poniltani kipin kapin varusteet ja suoritin huolellisen kuivaustoimenpiteet. Tallissa oli muitakin ratsujaan kuivattelemassa ja tunnelma oli todella hyvä - kaikilla tuntui menneen hyvin hevosten kanssa!

Kun hevoset oli saatu vähän kuivemmiksi ja niille loimet päälle, putsailimme yhteistuumin hevosten varusteita siirrettävästä sähköpatterista lisälämmitystä saaneessa varustehuoneessa. Varusteiden kiiltäessä puhtauttaan siirtyi kukin vielä hetkeksi omiin puuhiinsa ennen hevosten sisällehakua - meikäläisen puuhiin kuuluivat sen rikkinäisen lampun vaihtaminen, toimiston lattian lakaisu ja Ruiskukan Gildan perusteellinen puunaus ja sen kavioiden ekstrahuolellin tarkastelu ihan vain totuttelumielessä. Päivän päätteeksi juoksimme vauhdilla hakemaan hevosia sisään, sillä tummat pilvet olivat alkaneet tosissaan valuttaa sisältöään kohti jo valmiiksi läpimärkää maankamaraa! Kun kaikki hevoset olivat sisällä, ravasi osa tallilla olevasta ihmispopulasta (johon kuului minä, minde, Ulrika ja Elina sekä eräässä vaiheessa tallille tupsahtanut lähitalon tyttö Kaisa) kiikuttamassa kärsimättömille kopukoille iltarehuja samalla kun osa kuivaili pahiten kastuneita kaviokkaita. Lopulta kaikki hevoset saatiin kuivattua ja ruokittua, minkä jälkeen toivoteltiin talliporukan kesken hyvät yöt ja kukin liukeni omaan suuntaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti