Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

tiistai 1. syyskuuta 2009

Syystunnelmointia

Istuin reippaasti kävelevän Stefanin kärryillä kietoutuneena vedenpitävään takkiin ja kaulaliinakerrokseen - hyytävä syksy saapui selvästi heti syyskuun myötä. Kostean viileä aamu-usva kietoutui ympärillemme ja pihlajoiden punaisina loistavista marjoista roikkui vesipisaroita. Mutainen tie päästi hiljaisia imukuppimaisia ääniä Stefanin kavioiden noustessa sen pinnasta ja välillä hiekka rahahteli kärryjen renkaiden alla. Paljaiksi ajellut pellot levittäytyivät vasemmalla puolellamme usvan alla, kun taas oikealla puolella kohosi kosteuden vuoksi punertavan sävyn saanut mäntymetsä.

Nousimme pienen mäen päälle Stefanin heilutellessa harjaansa ja halutessa kiihdyttää vauhdin raviksi. Tiukalla ohjienpidätyksellä ja kevyellä ääniavulla pidin sen kuitenkin käynnissä aina mäen alapuolelle asti. Siellä eteemme avautui suora, molemmilta puolilta peltojen reunustama tie, joten maiskautin Stefanin reippaaseen raviin. Hurja ravuriorini juoksi harja ja häntä tuulessa hulmuten välittämättä viiman viileydestä tai tiestä lentävästä kurasta. Metsänreunassa toppuuttelin orin hurjaa menoa hitaampaan raviin, ja pienten vastustelujen jälkeen vauhtimme hidastui rennoksi lönkyttelyksi - vieläkin Stefan kyllä jaksoi riuhtoa päätään ja heitellä jalkojaan mielenosoituskellisesti.

Kaartaessamme pienemmälle tielle, oikeastaan vain punertavien havunneulasten peittämälle polulle, oli pakko hidastaa käyntiin ja suorastaan yllätyin miten vähän Stefan tätä tekoa vastusteli. Löysin ohjin löntystelimme eteenpäin vesipisaroiden tipahdellessa sammaleiseen maahan lähes äänettömästi ja kevyesti napsahdellen takilleni. Tupsahtaessamme metsästä lilluvan märän niityn laitaan kannustin Stefanin taas raviin, mutta tällä kertaa meno ei ollut yhtä vauhdikasta kuin ensimmäisellä ravipätkällä.

Ravailimme leppoisasti eteenpäin jälleen metsän keskelle ja siellä harjun laelle. Lähtiessämme laskeutumaan jyrkähköä mäkeä jouduimme hidastamaan käyntiin, ja Stefan joutuikin keskittymään kunnolla siihen mihin kavionsa asetti. Jatkettuamme käynnissä jonkin matkaa mäen jälkeenkin saavuimme järven tuuliselle rannalle, jonne vesi loiskui reiluina laineina. Kannustin Stefanin viimeiseen reippaaseen ravipätkään ennen kuin sukelsimme sekametsikön keskellä mutkittelevalle polulle, jonka vieressä kasvavat pusikot kastelivat meidät ihan täysin. Kielloistani huolimatta Stefan rouski satunnaisia vadelmapusikkojen lehtiä matkalla tallille, mutten oikeastaan jaksanut asiasta häirintyyä tänä rauhallisena aamuna kun Stefankaan ei ollut järjestänyt lenkillä kummempia kohtauksia vaan toiminut oikein mukavasti - vaikka varustettaessa ori oli kyllä taas jaksanut kiukutella kun se piti sitoa kiinni karsinassa karkailun estämiseksi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti