Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

perjantai 3. heinäkuuta 2009

3.7.

Kolin Kolin!! Heräsin kun pikkuveljeni juoksenteli portaita ylös ja alas.. No päätin päätin nousta sängystä ja pukea vaatteet ylleni. Katsahdin kelloon ja huomasin että olin herännytkin ihan oikeaan aikaan. Sain vaatteet päälleni ja menin alakertaan. Siellä äiti oli tekemässä aamupalaa. Otin eväsrasiaan leivän ja juomapulloon vettä. Laitoin ne reppuun. Hyvästelin äidin ja menin eteiseen pukemaan ulkovaatteita. Laitoin vetoketjullisen hupparin päälleni ja solmin tallikenkäni kiinni. Avasin oven ja lähdin pyöräni luo. Otin pyöräni telineestä ja lähdin matkaan. Ilma oli hieman viileä vielä näin aamusta, mutta kyllä se varmaan tästä lämpenee, tuumin. Ei kestänyt kauaa kun saavuin tallille. Ajoin pyöräni parkkiin ja lähdin astelemaan toimistoa kohti. Kävelin portaat ylös ja avasin oven. Se natisi hieman. Amar istuskeli toimistossa täyttelemässä tuntilistoja. Tervehdin häntä. Sain vastauksen. Vein reppuni kaappiin ja otin kulauksen pullostani. Amar oli juuri saanut listan valmiiksi. Katsoin listää ja huomasin että Emma meni ensimmäisellä tunnilla joka alkoi 10.00. Ehtisin tehdä Emman kanssa vaikka ja mitä kivaa tuntia ennen. Lähdin toimistosta. Menin talliin. Aurinko pilkotti ja hieman pilvien raosta. Tallissa oli hiljaista kunnes kuulin hirnuntaa tallin perältä. Se oli Emma! Sen ääni kuulosti niin suloiselta! Tehvehdin Emmaa ja höpöttelin sille omiani. Sillä oli juuri suuri heinäkasa karsinassaan. :D Kuulin askelia Amar tuli talliin. Amar sanoi että voisin käydä ihan kohta taluttelemassa Emmaa hieman lähi metsässä. Olin innoissani! Ajattelin ensin kuitenkin harjata Emmaa vähän. Hain sen harjapakin satulahuoneesta. Tallin betoni lattia kolisi kenkieni alla kivasti. Otin pakin keteeni ja vein sen karsinan luo. Otin sieltä piikkisuan. Avasin Emman karsinan oven ja menin sen luokse. Silittelin sitä turvalta. Se vain nuuskuttelin kattäni. Sitten aloin harjata. Se vain rouskuttelin heinää innoissaan, kun harjailin sitä. Emma oli tällä kertaa aika puhdas. Kävin vaihtamassa harjan. Otin kovaharjan. Sillä lähti enemmän likaa kuin piikkisualla. Emman mahanalunen oli aika likainen. Harjasin sen erittäin hellästi. Selvitin sen hännän ja harjan osittain sormin ja osittain harjalla. Sitten puhdistin kaviot. Otin pakista sinisen kaviokoukun. Menin Emman jalan viereen ja pyysin sitä nostamaan sen. Emma nosti kavion kiltisti. Se oli aika puhdas. Takakavio oli hieman vaikeampi puhdistaa, koska Emma rupesi nykimään sitä aina silloin kun olin saamassa sitä käteeni, mutta lopulta sain senkin puhdistettua. Olin puhdistanut kaikki kaviot. Laitoin koukun pakkiin ja vein sen satulahuoneeseen. Kysyin Amarilta että voisinko nyt mennä Emman kanssa metsään kävelemään. Amar nyökytti päätään vastaukseksi. Hain riimunnarun naulakosta ja menin Emman luo. Kysyin vielä saisiko Emma syödä mitään. Amar sanoi että kyllä, mutta se sanoi että Emma voi olla aika perso, joten se ei saa kiskoa minua minne sattuu. Nauroin vastaukseksi. Hain Emman ja lähdin ulos tallista. Tiesin polus joka kiertelee tallin lähettyvillä, joten päätin mennä sinne. Emma nuuskuttelin tuoreen ruohon tuoksua. Se käveli pitkin ja reippain askelin. Saavuimme metsän reunallee. Metsään johti polku jota pitkin lähdimme kävelemään. Vähän matkan päässä annoin Emman syödä ruohoa. Nautiskelin itsekkin samalla ilmasta. Aurinko oli ruvennut paistamaan. Kävelimme samalla hiljalleen eteenpäin. Sitten nostin Emman pään jotta voisimme jatkaa matkaa. Kävelimme sen verran että saavuimme metsäaukiolle. Olin ihan ajatuksissani, mutta yhtäkkiä Emma vetäisin voimakkaasti päänä alas ruohotupsujen joukkoon. Kiskaisin voimakkaasti narusta. Sillä samalla hetkellä Emma nosti päänsä ylös. Tätä siis Amar tarkoitti. Ajattelin. Käsiini sattui hieman kun riimunnaru oli hangannut käsiäni. Kävelin Emman kanssa pitkän matkaa nautiskellen auringon paisteesta. Matkalla tuli pieni lampi. Menin Emman kanssa sen rantaan. Emma joi lammesta hieman vettä. Yritin houkutella sitä vähän syvemmälle veteen, mutta Emmaa hieman pelotti. Ei se suostunut menemään syvemmälle, joten lähdimme jatkamaan matkaa. Emme olleet kovin kaukana tallista. Pysähdyimme hetkeksi kun katsoin kelloa. Samalla Emma söi ruohoa.Se oli kymmentä vaille yhdeksän. Ajattelin että pitäisin lähteä tallille päin. Ei kestänyt kuin vajaa vartti kun olimme tallin pihalla. Vein Emman karsinaan ja taputtelin sitä kovasti. Se nuolaisi kättäni kiitoksesta. Vein narun naulakkoon ja menin toimistoon. Siellä olikin Amar. Amar kyseli miten meillä meni. Kerroin että metka meni kivasti, vaikkakin kättäni jomotti hieman. Amar sanoi, että sellainen ahmatti se Emman on ja nauroi itsekkin. Otin reppuni kaapista ja söin leipäni. Kyllä se maistui ihanalta reissun jälkeen. Join vettä pullosta. Laitoin ne takaisin reppuun ja nostin repun selkään. Hyvästelin Amarin ja kävin veilä tallissa hyvästelemässä Emman. Sitten menin pyörälleni ja lähdin kotia kohti. Ajattelin samalla millonkohan voisin ratsastaa? :D

1 kommentti:

  1. Huolellisesti hoidettu ja tarinoitu, hienoa! Kappalejaot tosin helpottaisivat lukemista jonkin verran ;) Tunnutte Emman kanssa tulevan niin hyvin toimeen ja kun saat Emman sen ahneudesta huolimatta pidettyä hallinnassasi niin voitte vaikka seuraavalla kerralla kokeilla kentällä ratsastusta :D

    VastaaPoista