Valmennus

Taluttaessani Novaleron maneesiin ei siellä vielä näkynyt muita. Nousin kuitenkin paikkoja innokkaasti silmäilevän, paikallaan steppailevan ratsuni selkään ja lähdin kiertämään kaviouraa löysin ohjin nauraen Novalle joka kulki innokkaasti puhisten kaula kaarella.

Hetken käveltyämme saapui paikalle muitakin ratsukkoja, joita Nova tietysti tervehti raikuvalla hirnunnalla joka tärisytti minuakin satulan läpi. Sain ottaa ohjia tuntumalle ja olla tarkkana pohkeideni kanssa kun herra Ori tahtoi kovasti mennä tekemään tuttavuutta erään kauniin puoliveritamman kanssa. Taas hetken hötkyiltyään Nova kuitenkin rauhoittui ja tyytyi muiden tavoin kävelemään ympäri kaviouraa - yrittäen oikoa kulmissa aina silloin tällöin.

Kohta katsoin aiheelliseksi alkaa raviverryttelyt, joten siirryin uran sisäpuolelle ja pyysin Novaa raviin kevyellä pohkeiden painalluksella. Ori oikein loikkasi eteenpäin aloittaen mahtipontisen raviaskelluksensa, joka harjoitusravissa olisi pompauttanut minut puoli metriä ilmaan - nyt kuitenkin kevensin ja samalla kääntelin Novaa isoille ja pienille volteille ja ympyröille, teimme kahdeksikkoa ja vähän suoruusharjoituksia lävistäjällä. Alkuun suoraan kulkeminen ei tuntunut Novasta mukavalta, mutta pitäessäni pohkeeni tiukasti orin kyljissä ja painon keskellä satulaa kulki se lopulta kiitettävän suorasti. Asetukset ja taivutukset eivät sen sijaan tuottaneet mitään ongelmia innokkaasti pyörivälle ratsulleni.

Aivan huomaamattani oli maneesiin astellut myös valmentajamme, pitkänhuiskea kouluratsastajanainen hiukset pitkällä poninhännällä selkää pitkin. Yhtäkkiä hän vain kaikuvalla karjaisullaan komensi meidät riviin eteensä ja alkoi selvittää valmennuksen ensimmäistä tehtävää. Nova ei onnekseni vaivautunut kummemmin liikuskelemaan rivissä seisoessamme, vaan pureksi vain kuolaimiaan keskittyneen oloisesti ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.

Tarkkojen ohjeistusten jälkeen saimme aloittaa ensimmäisen tehtävän, joka oli laukkaharjoitus. Toisella pitkällä sivulla oli puomeja reiluilla väleillä, toisella sivulla puomit olivat pienemmän matkan päässä toisistaan. Ensin oli siis tarkoitus laukata pitkä sivu pitkillä askelilla, sitten normalisoida laukka pääty-ympyrän ajaksi ja seuraavalla pitkällä sivulla piti taas koota laukkaa, jälleen tehdä pääty-ympyrä normaalissa laukassa ja niin edelleen.

Nova nosti laukan odotusteni mukaisesti hiuksenhienoista avuista eikä onnekseni spurttaillut lainkaan - se tuntui rentoutuneen täysin raviverryttelyjen aikana. Pyytäessäni Novaa venyttämään askeltaan se kyllä venytti upeasti, mutta heti sain kuulla valmentajalta karjaisun siitä etten oikeasti ratsastanut hevosta, pyysin vain lisää laukkaa ja Novan toteltua vain istuin kyydissä. Karjaisusta säikähtäneenä menin itse aivan sekaisin ja Nova kolautteli kavioitaan puomeihin oikein olan takaa. Lyhyellä sivulla lyhensin sen laukkaa ja ympyrän pyörähdimme tasaisin askelin, joskin Nova heitteli päätään ärtyneenä aiemmin kolisseista puomeista.

Uudelle lyhyelle sivulle tultaessa lyhensin laukkaa ja keskityin täysillä, jolloin puomit ylittyivät vain yhdellä kolahduksella pitkän sivun lopulla kun keskittymiseni hetkeksi herpaantui. Nova pidensi taas laukkaa mielellään normaaliin ja tämä ympyrä sujui niin esimerkillisesti että saimme valmentajaltakin kehuja. Jälleen askelten pidennyt pitkälle sivulle, ja keskittyessäni täysin askelten hallintaan en tajunnut että emme kulkeneet läheskään keskeltä puomeja kuten oli tarkoitus. Jälleen sain kritiikkiryöpyn niskaani ja tsemppasin täysillä aina siihen asti kunnes seuraava lisäyskin sujui mallikelpoisesti ja saimme opettajan hyväksynnän.

Laukkaharjoitusta teimme vielä parin onnistuneen yrityksen verran ennen kuin saimme siirtää hevosemme käyntiin ja antaa hetkeksi pitkät ohjat. Nova olikin pitkäaikaisesta laukkaamisesta ja kovasta keskittymisestä hiukan hionnut ja venytti kaulaansa nautinnollisesti lompsiessaan uraa pitkin. Kävellessämme valmentaja selitti seuraavan harjoituksen: harjoitusravissa pitkän sivun alusta pohkeenväistöllä lävistäjälle, lävistäjältä väistö takaisin uralle ja keskellä lyhyttä sivua pysähdys ja käännös takaosan ympäri. Kuulosti monipuoliselta mutta myös siltä että pitäisi tehdä vähän töitä.

Nyt Nova siirtyi pyynnöstäni raviin ilman mitään loikkimista ja ravasikin täydellisen kuuliaisesti ja tasaisesti istuessani nauttien satulassa. Melkein heti piti kuitenkin antaa sivullevievät avut, joita Nova totteli sekunnin tarkkuudella. Väistätin Novaa aina pituuslävistäjälle asti, yritin sen heikohkoin tuloksin saada ravaamaan suoraan pari askelta ja sitten taas väistätin sen toiseen suuntaan takaisin uralle. Tietysti valmentajalta saimme kommenttia heikosta suoristuksesta.

Lyhyellä sivulla Nova ei ensin olisi tahtonut heti pysähtyä, ja käännöksemme ei siten tapahtunut aivan lyhyen sivun keskellä, mikä valmentajan mielestä oli ilmeisen järkyttävää. Emme kumpikaan olleet käännöksessä ihan mukana, mikä varmasti näkyi käännöksen laadussa ja heijastui myös valmentajan ilmeestä.. Toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöstämme kuulemma puuttui nyt tarvittava kevyt asettuminen, mutta ainakin onnistuimme nyt kulkemaan lävistäjällä täysin suoraan tarvittavan hetken verran.

Jälleen tsemppasin päädyssä niin pysähdykseen kuin käännökseenkin ekstrahyvin: tein puolipidätteen hyvissä ajoin, laskin askeleita jotta pysähtyisimme varmasti oikeassa kohdassa, pidin Novan ohjien ja painon avulla tikkusuorana ja hiukan eteen siirretyllä ulkopohkeella työntäen ja sisäohjalla johtaen pyysin ratsuni etuosaa siirtymään samalla kun ohjista pidättämällä ja sisäpohkeella auttamalla yritin saada takaosan pysymään paikallaan. Omasta mielestäni käännös oli varsin kelvollinen, mutta valmentaja moitti meitä takaosan liiallisesta liikkumisesta. Ja niin tsemppaus jatkui..

Tällä kertaa valmentaja ei löytänyt pohkeenväistöstämme moitteen sijaa, ja käännös takaosan ympäri oli kuulemma muuten hyvä mutta hätiköity. Vielä muutaman epätäydellisen yrityksen jälkeen valmentajakin kuitenkin oli tyytyväinen suoritukseemme ja saimme ravailla pitkin maneesia vapaasti kunhan emme häirinneet muita ratsukoita joista osa vielä hioi suoritustaan.

Nova ravasi nyt täydellisen rentona ja taputtelin sen hikistä kaulaa samalla kun annoin ohjien hiljalleen valua täysin pitkiksi väistellessämme muita ratsukkoja parhaamme mukaan pohjeapujeni turvin. Kohta olivat kaikki muutkin saaneet valmentajalta hyväksyntänsä ja saimme pyöritellä ratsuja vielä koko kentällä ennen kuin siirryimme lopuksi kävelemään löysin ohjin ja kuulemaan valmentajan tuomion. Meidän kohdallamme hän huomautti keskittymiskyvyn puutteesta ja moitti erityisesti minua siitä että luotin liikaa siihen että Nova hoitaisi homman kotiin - Novaa hän tosin kehuikin työintoiseksi, lahjakkaaksi ratsuksi.

Valmentajan poistuttua paikalta kävelytin hikistä Novaa vielä hetken ennen kuin loikkasin alas satulasta, löysäsin orin mahavyötä ja nostin jalustimet valkoisen, hiestä märän pään hieroessa kovakouraisesti selkääni.