Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Hyvästelyt

Olin surenut pari päivääni, sitä että joutuisin eroamaan Strillasta. Strilla vaihtaisi tallia, ja ottaisin toisen hoitsun. Kun kävelin kohti tallia, mieleeni tuli kaikki hyvät muistot joita Strillan kanssa olin tehnyt. Kaikki mahtavat maastoretket, kun lumi putoili puusta ja linnut lauloivat. Mieleni koheni huomattavasti ja hymyilin. Voisinhan käydä välillä Strillaa katsomassa. Se piristi mieltäni. Tallilla loisti punaiset jouluvalot. Suuri joulukuusi koristaisi kohta tallin pihaa. Lumikinokset oli aurattu pois tieltä ja nyt ne nousivat korkeina teiden laidoilla. Lumi narisi mukavasti kenkien alla. Ulkona oli todella kylmä. Noin 15 astetta! Hevoset olivat sisällä lämpimässä. Minua pelotti, ettei Strilla enää ollut siellä. Sisällä tuoksui heinä ja pari tallityttöä kärräsivät lantaa lantalaan. Selailin hermostuneena karsinoiden nimikylttejä. Moniin seiniin oli kiinnitetty joulutervehdyksiä ja kuusen oksia. Pari pipariakin roikkui silkkisestä nauhasta, joissa luki hevosten nimiä. "STRILLA!" Huudahdin. Tiedän, tallissa ei saisi huutaa... =) Tottelin kuitenkin tallin etikettejä ja en lähtenyt juoksemaan. Kävelin ripeästi kohti pörröistä talvikarvan saanutta hoitsuani. Halasin Strillaa. Aukaisin karsinan oven ja suukottelin ja halailin Strillaa. Strilla ihmetteli, mutta ei pannut vastaan. Aina se oli valmis hoitamiseen! Sitten Strilla siirsi turpansa olalleni ja laski sen siihen ja puhalsi hiuksiini. Strilla katsoi minua silmiini. En ollut ikinä ennen kokenut sellaista. "Voi kun et lähtisi!" Voihkaisin. Mutta enhän minä sitä voinut päättää. Mutta jos olisin päättänyt, Strilla olisi jäänyt tänne. Olin Strillan karsinassa noin tunnin. En olisi halunnut lähteä. Kello lähestyi viittä. Meillä olisi kotona ruoka. Sitten muistin, että olin tuonut Strillalle ikioman piparin, jossa luki: Strillalleni. Kyyneleet kihosivat silmistäni, mutta taistelin vastaan. Halasin vielä viimeisen kerran Strillaa ja annoin piparin. Strilla rouskutteli sen mielissään. Halasin vieläkin, sitten Strilla laittoi päänsä uudestaan niin että se tuntui halaukselta. "Hyvästi..." Kuiskasin Strillan korvaan. Se hörähti. Lähdin kävelemään tallitietä hämärän saapuessa. Aurinko laski, jatkoin matkaani. Strilla pysyisi mielessäni aina! Aloin jo suunnitella ensimmäistä visiittiäni Strillan uudella tallilla. Ei, nämä eivät olleet hyvästit!

1 kommentti:

  1. Voi miten surullisen haikea mutta samalla suloinen tarina, tosi ihanasti kirjoitettu! Tuli ihan paha mieli että joudun teidät toisistanne erottamaan.. :x

    VastaaPoista