Estetreeniä!

Uusi vuosi oli ainakin minun osaltani alkanut rauhallisin merkein. Muutama pieni raketti oli ilmoille päästetty uutena vuotena keskiyön aikoihin, mutta muuten olimme rauhallisesti pitäneet hauskaa tuttava perheen kanssa, syöden hyvin ja valvoen pitkään. Ensimmäiset tammikuiset päivät olimme viettäneet isovanhempieni luona Ruotsissa, ja nyt vihdoin pääsin tulemaan tallille, tervehtimään Karosia ja toivottamaan sille mahtavaa uutta vuotta!

Kaarroimme isäni kanssa autolla tallipihalle. Isäni ihasteli kaunista tallimaisemaa hevosineen ja valkoisine kinoksineen. Nousin autosta, huusin hei hei ja kipaisin kolatun pian poikki toimisto rakennukseen. Tervehdin Amaria, joka naputteli tietokoneen äärellä.
- Heipä hei, hyvä että tulit, Karosia ei ole liikutettu muutamaan päivään kun on ollut kauheata kiirettä, joten herralla varmaan on rutkasti energiaa, Amar sanoi ja nosti päänsä tietokoneen ruudulta.
- No ajattelin tänään hypätä oikein kunnolla esteitä, jos maneesi on vapaa. En ole itsekkään hypännyt taas vähään aikaan, joten tekee hyvää varmaan meille kummallekin, vastasin hymyillen.
- Hieno homma! Amar vastasi. Vaihdoin vaatteeni hoitajien huoneessa, keräsin Karosin kamat ja menin talliin. Laitoin kaiken valmiiksi ja kiirehdin hakemaan oria tarhasta. Karos ravaili tarhassaan ja esitteli kauempana seisoskeleville tammoille.
- No no, herraseni, nyt saa riittää, meidän on mentävä, mutisin ja otin Karosin kiinni, joka silmäili minua pettyneenä. Talutin rautiaan steppailevan orin sisälle talliin ja vein sen perimmäiselle hoitopaikalle. Silittelin oria pitkään ja juttelin sille samalla. Karos oli varmaan niin paljon juoksennellut tuolla tarhassa, että oli vieläkin aivan hengästynyt. Pistin sen kiinni molemmilta puolilta, kaivoin harjapakista suan ja rupesin töihin. Pöly vain leijaili ympärillämme. Karos viskoi päätään ja liikkui levottomana narujen päässä.
- Rauhoituppas nyt Karos, tämä hoito tuokiomme menee paljon nopeammin, jos ollaan molemmat ihan rauhassa, mutisin ja höpöttelin koko ajan orille. Saatuani suittua siitä suurimmat liat pois otin dandyn ja jatkoin uurastusta. Puhdistelin aina välillä harjaa. Samassa Amar saapasteli paikalle, hymy huulillaan.
- Tarvitko ratsastusseuraa? Sain juuri kaikki suunnittelemani paperityöt hoidettua ja olin suunnitellut hyppääväni tänään Emmalla, Amar sanoi ja rapsutteli Karosia, joka haisteli naisen takintaskuja herkkujen toivossa.
- Voi totta kai, olisi mukavaa ratsastaa vaihteeksi jonkun kanssakin :D, Vastasin innoissani.
- Hieno homma, menen heti hakemaan Emman niin tavataan vaikka maneesissa heti kun ollaan valmiita, Amar sanoi ja lähti. Mahtavaa, upeaa, hienoa, sain ratsastus-seuraa.

Saatuani harjattua Karosin tarkistin jalat ja puhdistin kaviot. Pistin suojat kaikkiin jalkoihin ja nostin satulan käsivarsilleni. Samalla kun satuloin Karosia, mietin mitä kaikkea voisimme harjoitella nyt tällä este kerralla. Kun olin Karosin varustanut, puin päälleni turvaliivin ja kypärän ja marssin maneesiin. Amar ei ollut vielä tullut, joten sidoin Karosin kiinni mukanani ottamalla riimulla ja riimunarulla ja rupesin kantamaan esteitä maneesin keskiosalle. Saatuani raahattua sinne kolmelle esteelle tolpat ja hieman puomeja saapui Amar.
- Sori että kesti, mulle soitti muutama ihminen ja piti sitten niiden kanssa jaaritella hetki, nainen huohotti ja talutti kauniin suomenhevostamma Emman maneesiin. Amar laittoi Emmankin kiinni.
- Ei se mitään, mekin tultiin vasta vähän aikaa sitten, vastasin hymyillen.
- Mitäs sanoisit jos otettaisi tänään hiukan noita erikoisesteitä? Amar kysyi.
- Juu sopii totta kai, hihkaisin.
- Hyvä tehdään vaikka neljä tavallista pystyä ja oksereita ja sitten jotain erikoisesteitä, mitäs nyt täältä löytyy, Amar ehdotti.
- Hyvä idea, sanoin ja kannoimme yhdessä kentälle vielä yhden esteen puomit ja tolpat ja sen jälkeen kaksi eri kokoista porttia ja muuria, yhden tynnyri esteen ja lankkuesteen sekä leveän tynnyri esteen. Meni hetki aikaa ennen kuin esteet oli pystytetty ja sen aikana kävin kerran kävelyttämässä Karosia, ettei se turhautuisi odottamiseen. Olisi toki ollut järkevämpää koota esteet etukäteen, mutta tehty mikä tehty.

No kun vihdoin kaikki oli kunnossa, irrotimme hevoset ja kapusimme ratsaille. Amar oli sonnustautunut punaisiin ruudullisiin ratsastushousuihin ja mustaan kypärään. Hän nousi rennosti Emman selkään ja lähti kulkemaan pitkin uraa. Hetken aikaa uurastin jalustimien parissa ennen kuin liityin Amarin ja Emman seuraan uraa kiertämään. Hevosen vaikuttivat virkeiltä kun annoimme niiden kulkea energisesti vapain ohjin. Amarin kanssa juttelimme esteistä ja siitä miten Karos ja Emma niitä suorittaisivat. Amar jakeli minulle vinkkejä, koska en ollut oikeastaan ennen Karosin kanssa hypännyt erilaisia erikoisesteitä. Pikku hiljaa kokosimme ohjat ja siirryimme kevyeeseen raviin. Hiljaisuuden vallitessa kuulimme vain hevosten tasaisen kavion kopseen maneesin uraa vasten. Tein paljon puolipidätteitä Karosin kanssa ja asettelin sitä sisälle. Myös runsaat voltit ja siirtymiset kuuluivat verryttelyymme. Amar ratsasti Emmaa kevein avuin ja hevonen totteli nätisti. Amar jakeli minulle aina välillä vinkkejä ja muistutti mm. istunnastani. Se oli todella kivaa, että Amar viitsi hieman opettaakin, vaikken edes maksaisi tästä mitään.

Vaihdoimme suunnan yhteistuumin ja jatkoimme verryttelyä ja siirtymisiä. Karos asettui jo paremmin ja malttoi astua takapäällään alle. Olimme laittaneet muutamat puomit pääty-ympyröille joita sitten nyt otimme tässä ravaillessamme. Ensimmäiset puomiharjoituksemme eivät menneet ihan nappiin. Kompuroimme hieman puomeilla, kun Karos hieman innostui. Käytin kumminkin paljon puolipidätteitä jonka jälkeen homma alkoi luistaa ja puomitkin pysyivät paikoillaan kun sain sovitettua Karosin askeleet puomien väliin. Pitkien verryttelyjen jälkeen Amar ja Emma nostivat laukkaa pääty-ympyrällä ja hakivat hieman tuntumaa siellä. Seurasin esimerkkiä ja nostimme Karosin kanssa laukan. Ori loikkasi oikein matkaan ja hyppi muutaman askeleen reipasta laukkaa. Käytin taas reilusti puolipidätteitä, nojasin taakse ja istuin tiiviisti satulaan. Jäimme toiselle pääty-ympyrälle ja kuuntelin Amarin muutamaa vinkkiä, jotka tepsivät hyvin. Pidin hyvän tuen ulko-ohjalla ja leikittelin sisäohjalla. Kun rento ja rauhallinen laukka vihdoin ja viimein löytyi kehuin Karosia ja ravasimme Amarin luokse keskelle maneesia.

- Sillä lailla, voisimme nyt aloittaa ihan sillä ja mennään tuota 60cm pysty suoraa tuossa muutaman kerran ja haetaan tuntua hyppyyn, Amar ehdotti ja osoitti kahden pystyn suoraa joka oli maneesin vasemmassa reunassa.
- Selvä, vastasin. Amar ja Emma aloittivat ensin. He nostivat päädystä laukan ja lähestyivät pysty suoraa rauhallisesti ja varmoina. Kaksi hyppyä ja rennosti takaisin, keskelle. Siirryimme sulavasti Karosin kanssa laukkaan ja lähestyimme esteitä. Reilu puolipidäte ennen estettä, jonka jälkeen yksi askel, sulava hyppy ja taas hevonen heti kiinni esteen jälkeen, jonka jälkeen toinen, hyppy.
- Hienostihan se meni, Amar hymyili. Menimme vielä toistamiseen saman harjoituksen.

Karos tuntui tosi mukavalta, mutta erittäin reippaalta. Se totteli ihan hyvin hidastuksia, mutta syöksyi oikein hyppyyn niin innokkaasti, että oma istuntani oli naurujen arvoinen. Ravaisimme muutaman kierroksen ja tulimme sitten kerran vasemmasta kierroksesta muurin. Siinä hain rauhallisin ja lyhyen laukan, joka oli samalla sulava ja hallittu. Laskin askelia, pyrin pitämään istuntani ja käteni vakaana ja nousimme ajallaan hyppyyn. Karos teki todella hyvän ja tasaisen hypyn ja laskeutui pehmeään maahan. Kiitin sitä hurjasti ja päästin Emman ja Amarin matkaan. Molemmat hevoset suorittivat matalamman muurin tuosta vain. Vaihdoimme suuntaa ja tulimme portin. Portti oli keltavihreäksi maalattu melko matala. Karos hyppäsi sen vaivatta, vaikka korvat olivatkin aluksi hieman epäilevässä asennossa. Taputin Karosia ja tulimme seuraavaksi korkeamman portin. Amar ja Emma menivät ensin. Amar ratsasti Emman hyvän tien kautta esteelle. Emma painoi kumminkin jalkansa tiukasti maahan ja oli juuri kieltäytymässä, mutta nousikin oikein kenguru loikalla hyppyyn. Taitavana ja hyvän tasapainon omaavana ratsastajana Amar selvitti tilanteen hyvin ja pysyi selässä.
- Siinä vasta loikka! Huudahdin naurahtaen.
- No totta tosiaan, olin aivan varma että rysähdämme kumpikin esteen sekaan, Amar naurahti ja taputti Emmaa. Nostin Karosin kanssa laukan ja lähestyimme estettä. Korkea portti jökötti edessämme. Painoin tiukasti pohkeeni ja yritin viestittää kaikin mahdollisin keinoin hevoselle että nyt mennään! Amar selvästi huomasi epäröintini ja huusi muutaman askeleen ennen estettä:
- Käske! Siinä vaiheessa keräsin sekunnissa rohkeuteni, annoin hieman pohkeita ja maiskautin. Karos liisi portin yli korvat kummallisessa asennossa ja pää hassusti ylöspäin. Annoin ohjaa kunnolla ja alas tulo onnistuikin jo hieman paremmin. Taputin Karosia pitkään.
- No yli meni kumminkin, naureskelimme Amarin kanssa.
- Tyylillä ainakin, sanoi katsomosta tuttu ääni. Se oli Ulrika.
- Ai hei Ulrika, tervehdimme Amarin kanssa.
- Heipä hei, satuin saapumaan tallille kameran kanssa ja kuulin teidän olevan täällä, joten päätin tulla räpsimään hieman kuvia, Ulrika naurahti ja heilautti kameraansa. Juttelimme hetken Ulrikan kanssa ja jatkoimme treenejä. Hevoset olivat saaneet äskeisen juttutuokion aikana kävellä vapain ohjin ja nyt treenit jatkuivat. Harjoittelimme hieman muutamaa kolme esteistä rataa. Ensimmäisessä radassa hyppäsimme 60cm pystysuoran ja siitä kaarros isolle portille. Minä ja Karos aloitimme. Suoralla sain hieman vauhtia säädettyä ennen kaarrosta portille. Portti sujui ihan ok:sti vaikkakin askeleet menivät hieman sekaisin. Amar ja Emma menivät radan myös ennen toista harjoitustamme. Toisessa harjoituksessa hyppäsimme pienen muurin, lankkuesteen ja 100cm pystyesteen. Se rata meni jo paremmin vaikka Karos hieman kaahailikin lankkuesteeltä pystylle. Taputin Karosia.

Tunti alkoi lähennellä loppuaan, joten Ulrika tuli nopeasti korottamaan meille 100cm radan johon kuului niin pystyjä ja oksereita, kuin myös erikoisesteitä. Toputtelin Karosia, joka innoissaan loikki allani. Nostimme pääty-ympyrältä laukan ja lähdimme lähestymään ensimmäistä estettä. Pidin mielessä istunnan ja puolipidätteet. Ylitimme vaivatta ensimmäisen pystyn ja kaarroimme tiukan mutkan muurille. Suoristin hevosen, sitten muutama askel ja nousu hyppyyn. Kurotin käsiäni eteenpäin ja Karos sai venyttää kaulaansa. Laskeuduimme ja ratsastin taas hevosta hieman ruotuun kun lähestyimme kohti korkeaa lankkuestettä. Ponnistimme hyppyyn ja otimme melko kiireisen lähestymisen portille, jonka päällä oli vielä kaksi puomia. Karos suoritti esteen kumminkin puhtaasti. Onneksi ennen seuraavaa estettä oli hieman matkaa, jonka aikana sain koottua hevosta ja rauhoiteltua sitä. Ylitimme okserin ja laukkasimme viimeiselle pystyesteelle. Suoritimme radan puhtaasti : ).
- Hienosti! Hyvä, Amar sanoi ja lähti matkaan Emman kanssa. Voi että Amar ja Emma menivät hyvin. Amar ratsasti hevosta keveästi ja tuntui että, jokainen askel oli tarkasti suunniteltu ja harkittu. Hymyilevä ratsukko ratsasti puhtaan radan.
- Wautsi! Huudahdin.
- Se oli hienoa katseltavaa, sanoi.
- Kiitos, Emma tuntui todella yhteistyöhaluiselta, Amar sanoi.

Jäähdyttelimme hevoset huolellisesti ja laskeuduimme ratsailta. Ulrika auttoi meitä siivoamaan esteet pois. Menimme talliin. Riisuin Karosin ja vein sen varusteet pois. Pyyhin hikisen hevosen ja harjasin sen sualla. Heitin loimen päälle ja päästin karsinaan heiniä rouskuttamaan. Lakaisin käytävän, siivosin tarvikkeet ja lähdin kotiin. Kotona illalla minua odotti mukava yllätys, sähköpostiin oli ilmestynyt kauhea kasa minun ja Karosin hyppy kuvia ja yksi niistä, pääsikin komeilemaan tietokoneeni taustakuvaksi. Lähetin kiitokset Ulrikalle.