Ajoin tallille rämisevällä pyörälläni. Olin monta kertaa sanonut isälleni että korjaisi pyörän. Sitten saavuin metsäpolulle joka johtaa tallille. Metsäpolulla pyöräni rämisi entistä enemmän möykkyjen takia. Ajoin pyörälläni tallin pihalle ja laitoin pyöräni telineeseen. Taivas oli pilvien peittämänä ja ilma oli yhtä kylmä kuin syksyllä. Painoin pipon entistä syvemmälle päähän kun tuulenpuuska puhalsi kylmästi. Lähdin kävelemään toimistoa kohti. Sora ratisi kenkieni alla kivasti. Nousin portaat ylös ja aukaisin oven. Toimistossa ei ollut ketään. Otin reppuni selästä ja vein sen kaappiin, jossa luki nimeni. Äiti oli pakannu minulle mukaan voileivän ja mehua. Laitoin kaapin oven kiinni ja lähdin ulos. Menin talliin. Huomasin tallissa Amarin ja tervehdin häntä. Hän tervehti takaisin. Sitten lähdin etsimään Emman karsinaa. Se oli tallin perällä. Karsinan ovi oli auki, joten arvasin että Emma olisi ulkona. Menin Amarin luo kolisevin kengin. Kysyin voisiko Emman hakea sisälle. Amar sanoi että totta kai, mutta olisi parempi että hän tulisin mukaani ensimmäisellä kerralla. Kävelin naulakon luo jossa oli paljon riimunnaruja. Otin yhden narun ja lähdin Amarin kanssa laitumille. Kun astuimme tallista ulos niin ruoho tuoksuin pistävästi nenääni. Ajattelin että kyllä se kesä vielä tulee kunhan jaksaisimme vain odottaa. Kesti vain hetki kunnes olimme jo laitumen luona. En ensin tunnistanut Emmaa, mutta sitten Amar näytti kuka hän oli. Silmäni suurenivat ja minun olisi mieli tehnyt kirkua ilosta, mutta hevoset olisivat säikähtäneet. Se oli niin kaunis! Kävin ottamassa sähköt pois ja lähdimme hakemaan Emma. Lähdimme kävelemään Emman luokse, mutta se oli aika kaukana portilta. Samalla Amar huuteli Emman nimeä. Se kohotti päänsä ruohotupsujen joukosta ja hirnahti meille. Ja samassa se lähti kävelemään hiljalleen meitä kohti. Lopulta se oli luonamme ja minä sain taluttaa sen talliin. Emma oli kuin unelma josta olin aina haaveillut! Se käveli rauhassa vierelläni ja puuskutti hiljaa. Astuimme talliin niin sen kengät kopisivat kivasti lattiaa vasten. Sitten käänsin sen omaan karsinaan ja otin riimunnarun irti ja laitoin oven kiinni. Ovi natisi hieman. Hain Emman harjat. Kannoin harjapakin karsinan eteen ja otin sieltä pölyharjan. Kädessäni oli myös veilä riimunnaru, koska ajattelin laittaa Emman ensin kiinni. Avasin oven ja sidoin Emman kiinni vetosolmulla. Annoin ensin Emman haisetta minua ennen kuin alkaisin harjata sitä. Emma oli todella rauhallinen. Silitin sitä lavalta ja aloin harjata. Emma seisoin rauhassa paikallaan ja katseli ympärilleen rauhallisena. Kun olin harjannut kummankin puolen pölystä niin päätin hakea kaviokoukun. Menin Emman jalan viereen ja laski kättäni varovasti sen kaviota kohti. Emma nosti kavion ylös, jotta sain hyvän otteen kaviosta. Säde oli peittynyt mullan ja muun lian alle. Ensin vetelin koukulla kaiken mähdollisen irti ja loput puhdistin harjalla. Loppu vaiheessa se yritti hieman nykiä kaviota pois kädestäni, mutta en antanut. Loput kaviot Emma antoi hyvin nostaa. Selvitin Emman hännän sormin, puhuin sille samaan aikaan ja kehuskelin sitä myös. Sen häntä oli hyvässä kunnossa. Amar tuli kysymään kuinka meillä sujuu. Vastasin: Oikein hyvin, Emma on todella kiltii ja rauhallinen. Emma oli juuri sellainen mistä aina olen haaveillut!! Lopuksi harjasin myös sen pään. Emma seisoi mukavasti paikoillaan, mutta se luuli varmaan että olimme lähdössä ratsastamaan. Sanoin sille että ei ainakaan vielä tänään, mutta kyllä se päivä kohta tulee. Irroitin riimunnarun Emman riimusta ja aukaisin solmun :D Kun tulin karsinasta ulos, purut ratisivat kenkieni alla. Amar tuli luokseni sanomaan, että sitten kun olen valmis niin voisin veidä Emman takaisin laitumella. Kävin viemässä harjapakin satulahuoneeseen. Kävelin Emman karsinan luo avasin oven ja kiinitin riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Emmaa ulos. Pilvipeite oli osittain rakoillut ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta. Emma oli nyt pirteämpi kun tiesi että saisi mennä ystäviensä luo syömään vihreää heinää. Avasin portin ja päästin Emman vapaaksi laitumelle. Se juoksi kovaa kyytiä ystäviensä luo ja painoi turvan maahan ja rupesi syömään. :D Lähdin kävelemään toimistolle. Avasin oven ja menin kaapilleni. Vasta sitten muistin etten ollut syönyt eväitäni, mutta eihän minulla ole edes nälkä. =) Hörppäsin mehupullostani heiman mehua ja laitoin pullon takaisin reppuun ja otin repun selkääni. Kävin laitumella sanomassa Emmalle vielä heipat ennen kuin lähden. Se hirnahti minulle vastaukseksi. Olin niin onnellinen! :D Ja kävin tallissa sanomassa Amarille että lähden. Sitten menin pyörälleni ja otin sen pois telineestä ja lähdin ajamaan kotiin rämisevällä pyörällä. Ajattelin että kesästä tulee ikimuistoinen! =)