Novan päiväkirjaa

Marraskuun 18. päivä oli harmikseni melko kylmä. Ja märkä, todella märkä. Joka paikassa litisi ja lotisi oikein kunnolla ja kuraa ja loskaa oli kaikkialla. Voi jee.
Poljin rapaisella pyörävanhuksellani kohti Heijastusta. Sormeni olivat kohmeessa, sillä olin unohtanut hanskat kotiin. Kaarsin hetkeksi tien sivuun ja asettelin reppuani (olin tulossa suoraan koulusta) paremmin tarakalle puhallellen samalla lämpöä käsiini. "Hitsiläinen," mutisin itsekseni. Tarkastin pikaisesti kellonajan kännykkäni ruudulta. 15.37. Hymähdin ja polkaisin sitten vanhan romuläjäni liikkeelle. Muutama kilometri vielä...
Kaarsin rapa roiskuen Heijastuksen pihaan. Huhhuh, märkä, vajaan viiden kilometrin ajomatka romutehtaalle kelpaavalla pyörällä ei ollut mikäään mukava kokemus. Sysäsin pyöräni tallin seinustaa vasten ja kumarruin soheltämään lukkoa kiinni. Pyyhkäisin kostean hiuskiehkuran otsaltani ja väänsin kieli keskellä suuta pyöräni lukkoa. Lopulta kuulin toivotun naksahduksen, jolloin suoristauduin ja nappasin kukkakuvioisen tallikassini ohjaustangolta.
Astuessani sisään talliin nenääni tulvahti se ihana tuoksu, jota rakastin. Puhtaitten hevosten, puun ja heinän lumoava tuoksu, joka oli kylläkin luokkani pissistyttöjen mielestä kauheinta mitä kuvitella saattaa :--) Seisoin hetken paikoillani ja nuuhkin silmät ummessa kaipaamani tuoksua. Tuoksutteluhetkeni kuitenkin keskeytyi Amarin pyyhältäessä omana vauhdikkaana itsenään nenäni editse. "Hei, Clisa! Sua ei olekaan nähty pitkään aikaan," Amar huikkasi. Hieman huvittuneena tokaisin : "No joo.. Mä en vaan ole jotenkin ehtinyt..." Amar ehti väläyttää minulle iloisen virneensä ennen kuin hän katosi kulman taakse punaiset hiukset hulmuten. Hihitin itsekseni. Huomaamattani olin ikävöinyt Amarin pursuavaa energiaa.
Hihityskohtaukseni jälkeen talsin siistin käytävän poikki hoitohevoseni Novaleron karsinalle. Kimo ori napitti minua tummilla silmillään haastavan näköisenä. Jos se olisi osannut puhua, olisi se varmaankin sanonut "Ja MUN karsinaan sä et kyllä tule!!" Naurahdin Novaleron yrmeälle ilmeelle ja irvistin orille ystävällisin elkein. "Sen kun murjotat", sanoin Novalerolle lempeästi ja laskin tallikassini karsinan oven viereen. Hilpeästi vihellellen harpoin satulahuoneeseen hakemaan Novaleron harjapakkia sekä varusteita.
Palattuani nostin satulan ja suitset karsinan ovessa olevalle kaiteelle ja sieppasin riimunarun käteeni, naksauttaen karsinan oven auki. Pyydystys alkakoon, jiihaa! Astuin karsinaan ja suljettuani oven harpoin reippaasti Novaleron hienopiirteisen pään luokse. Ori irvisti happamasti ja luimisti korviaan. "Muista että jos sä puret mua, mä puren takaisin!" muistutin hoitsuani ankaralla äänensävyllä. Napsautin riimunarun kiinni riimuun ja komensin Novaleron ottamaan muutaman askeleen eteenpäin. Sidoin narun tiukalle vetosolmulle ja kävin hakemassa harjapakin, Novaleron luimistellessa takanani.
Otin kumisuan käteeni ja pujahdin orin lihaksikkaan kaulan alitse. Aloitin kaulalta ja aloin harjata ohutta & kuivunutta mutakerrosta pois pyörivin, varmoin liikkein. Muutaman kerran Novalero irvisti ja yritti näykkäistä minua mutta muutama pieni näpsäytys samettiselle turvalle riitti pitämään hoitsuni jotenkuten aisoissa. Korvat hieman taaksepäin lerpattaen Novalero alistui kohtaloonsa ja mulkoili minua äkeästi. "Huomaatkos? Mä en tykkää puremisesta - ja mä en tosiaankaan maistu hyvältä!" vakuutin nauraen ja jouduin samassa hypähtämään pois oriherran toisen kavion tieltä. "Et kuule potki mua!" ärähdin ankarasti, läimäyttäen kevyesti Novaleron vielä hieman pölyistä lapaa. Novalero tuhahti sieraimet väristen ja oli sen jälkeen kuin minua ei olisikaan.
Harjattuani vasemman puolen siirryin toiselle puolelle ja puhdistin senkin varmoin, tasaisin pyöröliikkein. Selvitin Novaleron valkean harjan sormillani ja avasin muutaman takun korkealle kiinnittyneestä hännästä. Vielä loppusilaus pehmeällä harjalla ja pölärillä ja... voilį!
Vielä kaviot. Sieppasin kaviokoukun käteeni ja näytin sitä Novalerolle, joka näytti yhä kuin sitruunan nielleeltä. Mokomakin yrmy. Hiljaa hyräillen kumarruin liu\'uttamaan kättäni pitkin Novaleron etusta nojatessani samalla kevyesti herran lapaan. Kavio nousi mallikkaasti, tosin hieman nykien. Putsasin kavion putipuhtaasti ja laskin Novaleron jalan maahan, taputtaen orin kaulaa hyväksyvästi. "Kiltti poika," sanoin hyväksyvästi ja siirryin takajalkaan, joka nousikin yhtä hienosti. Toisella puolella tuli hieman ongelmia, kas kun Novalero ei oikein viitsinyt pidellä kinttujaan tarpeeksi kauan ylhäällä, mutta sainhan minä kumminkin lopulta ne kaviot putsattua. "Hienosti meni!" kehuin Novaleroa vuolaasti ja luovutin sille yhden sokeripalan ratsastushousujeni taskussa olevasta namikätköstä. Novalero rouskutti herkkupalansa autuaana ja katseli minua jo vähemmän murhanhimoisesti. Olin mielissäni siitä pienestä edistysaskeleesta. Nyt orilla ei ollut ainakaan enää aikeena tappaa minua.
Hain satulan karsinan ovesta. Novaleron korvat kääntyivät luimuun puikahtaessani sen kaulan ali toiselle puolelle. Nostin satulan Novaleron kaulalle ja ori heitteli pärskähdellen päätään. Liu'utin satulan oikealle kohdalleen sään tääkse ja tarkistin että satulahuopa oli suora ja että likaa ei jäänyt huovan alle, ettei yrmeä hoitsuni vain saisi hiertymiä. Pyydystin satulavyön ja laitoin soljet suurin piirtein kolmanteen reikään. Kiristäisin ne sitten myöhemmin paremmin. Taputin hellästi Novaleron kaulaa ja rapsutin sen korvia. Otin olkapäälläni roikkuneet suitset käteeni ja avasin varovaisesti mutta pättäväisesti riimun ja laskin sen pois Novaleron päästä. Ori laski päänsä salamannopeasti ja mulkaisi minua, mutta tartuin tyynenä sitä otsatukasta ja vedin sen pään takaisin ylös. Kiepautin käteni sen turvan ylle ja tarjosin kuolaimia kämmeneltäni. Novalero ei niitä huolinut, joten työnsin sormeni reippaasti hammaslomaan ja sain kuin sainkin kuolaimet orin suuhun. Vedin Novaleron korvat niskahihnat alta ja otsatukan vedin otsahihnan päälle. Laitoin reippaasti turpa- ja leukahihnan kiinni Novaleron maiskutellessa tylsistyneen näköisenä kuolaimiaan. "Hyyyyyyyvä. Tosi hieno poika," tokaisin ja rapsutin Novaleron samettista turpaa.