Virtuaalitalli Heijastuksen päiväkirja jota kirjoittavat hoitajat, yksityisten omistajat ja tallin omistaja. Saattaa joskus sisältää muutakin asiaa..

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

"Ensin hieman talutellaan, ja sitten SELKÄÄN.."

Ah, kesäloma, vihdoinkin! Ihanaa, kun sai jättää hyvästit koulunkäynnille ja läksyille, sillä kesähän on tunnetusti vapauden ja ilon aikaa - ja sen vapauden ja ilon tahdoin viettää mieluiten tallilla. Niinpä astelinkin reippaasti vihellellen Heijastukseen vievää tietä pitkin. Päälläni oli superohuet ratsastushousut ja T-paita. Ja kukkakuvioisessa kassissani matkusti totta kai kännykkä, eväät ja kypärä :)

Pian saavuinkin Heijastuksen pihaan. Puut toivat mukavasti varjoa auringon paahtamalle hiekkapohjaiselle alueelle, joka toimi ilmeisesti parkkipaikkana ja tallipihana. Katsahdin nopeasi ympärilleni. Kaikki näytti olevan kunnossa.
Sisällä tallissa oli ihanan viileää, verrattuna siis siihen, että ulkona lämpöasteita oli lähes 27. Huhhuh! Astelin suoraa päätä Novan, hoitsuni, karsinalle. Tallin omistaja Amar pyyhälsi ohitseni kottikärryjen kanssa, jotka näyttivät olevan täynnä tuoretta tavaraa. "Terve, Clisa!" Amar huikkasi. Hymyilin tallin ns. 'valtiattarelle' pirteästi. "No moi."

Sitten sieppasin Novan karsinan ovessa olevasta koukusta riimun ja riimunarun, avasin nopsahkosti karsinan oven ja pujahdin sisään. Nova seisoi takapuoli minuun päin. "Morjens, mitä mies?" kysyin iloisesti. Nova säpsähti hieman ja käänsi päätään niin, että se pystyi mulkaisemaan minua ei-niin-iloisesti. Nova värisytteli sieraimiaan ja luimisti äkäisesti korviaan. Ilmeisesti olin keskeyttänyt sen päiväunelmat, jos sillä nyt sellaisia edes oli. "Ollaanpa sitä nyt kohteliata, ei edes omaa hoitajaa vaivauduta tervehtimään!" puuskahdin mukamas pettyneesti. Menin tyynesti Novan pään lähelle karsinan takaosaan. Nova tuhahti ja yritti näykkäistä kättäni. Komensin Novaa olemaan kunnolla ja nipistin sitä kevyesti turvan alapuolelta. Se tepsi. Nova ei tehnyt melkeinpä mitään kun sujautin sille riimun päähän. Nova niskuroi vähän, mutta sain kuin sainkin sen kääntymään ympäri karsinassaan. Sitaisin riimunarun pitävälle vetosolmulle. Taputin Novan kaulaa ystävällisesti - ja kiskaisin sormeni äkkiä pois kun ori yritti jälleen purra minua. "Lopeta", sanoin tomerasti hoitsulleni ja heristelin sormeani sille. Nova ei ollut moksiskaan.
Haettuani Novan harjapakin ja napattuani käteeni pehmeän harjan sekä pölärin, luikahdin takaisin karsinaan. Nova mulkoili minua uhkaavasti.

1 kommentti:

  1. Juu, jatka kun ehdit, kommentoin sitten kun tarina on valmis :) (tarinan ulkopuoliseen kysymykseesi viitaten)

    VastaaPoista