Tiukkaa koulutreeniä

Tänään päätin treenata kouluratsastusta Epun kanssa oikein toden teolla! Saatuani sen lukuisista metkuyrityksistä ja lievästä vastahakoisuudesta huolimatta harjattua ja varustettua, talutin sen kentälle keskelle vähäistä auringonpaistetta ja navakkaa tuulta. Tietysti herran piti katsella kentänvierustan puita ja pensaita ihan ihmeissään kun ne niin hirveästi huojuivat, enkä ensi yrittämällä meinannut edes päästä Epun selkään sen pyöriessä kuin väkkärä lähitarhojen tammoille esittäytyessään.

Kun vihdoin istuin satulassa jalustinhihnat sopivalle pituudelle säädettyinä, ei minun tarvinnut pyytää Eppua kahdesti lähtemään tallustelemaan kaviouraa pitkin löysin ohjin. Ensimmäisen kierroksen ajan Eppu otti sivuaskelia jokaisen vähänkin isomman puskan kohdalla ja puhisi ilmeisesti yrittääkseen karkottaa puskissa varmasti lymyävät kauhut kauemmas. Näemmä puhinakarkotus toimi, koskapa toisen kierroksen Eppu kiersi jo kaviouraa koko ajan seuraillen, vaikka yrittikin kulmissa oikoa ahkerasti. Kohta päätin että olisi aika keksiä Epulle jotain aktiviteettia ennen kuin se alkaisi itse kehitellä actionia, ja aloimmekin treenata kolmikaarista kiemurauraa - edelleen käynnissä löysin ohjin. Alkuun Eppu olisi vain halunnut kiirehtiä mutkasta toiseen joten kuten välillä suoristuen, mutta kun ahkerasti käytin istuntaa ja pohkeita niin alkoihan sitä kaivattua suoruuttakin lopulta löytyä.

Kun kiemuraura sujui kauniisti suoristuksineen, asetuksineen ja taivutuksineen, päätin että on aika aloittaa raviverkat. Kokosin ohjia jonkin verran ja hiuksenhienolla pohkeiden painalluksella kehotin Eppua siirtymään raviin - ja mielellään se siirtyikin, ponkaisten oikein vauhdilla ylös ja eteenpäin! Aloitin kevyessä ravissa ratsastamaan suurta kahdeksikkoa kahden pääty-ympyrän avulla, niin ettei Epun kuulunut suoristua lainkaan. Alku meni Epun osalta vain koikkelehtiessa suuressa vauhdin huumassa välillä lapa edellä ja pää ties minne suuntaan vääntyneenä, mutta kun aktiivisesti keskityin ohjillani ja pohkeillani kääntämään uljasta ratsuani niskasta asti ja hidastamaan sitä painoavuillani, alkoi se hiljalleen toimia paremmin ja paremmin. Laskemattomien kahdeksikkojen jälkeen vauhtikin alkoi vähän hiipua kun Eppu tajusi ettei saavuta mitään kaahottamisella, ja sain sen lopulta suorittamaan peräti kolme kahdeksikkoa oikein mallikkaasti.

Ennen kuin Eppu taas ehtisi kyllästyä, siirryin harjoitukseen jossa teimme lyhyiden sivujen puoliväleistä pohkeenväistöä noin pitkän sivun puoleenväliin. Nyt kun herra-ratsuni ei viitsinyt enää kaahottaa niin hirveästi, sujui harjoitus jo muutaman yrityksen jälkeen todella hyvin - Eppu asteli hienosti ristiin lievästi asettuneena juuri siitä lähtien ja sinne päätyen kuin pyysinkin.

Lyhyiden väikäyntien jälkeen olikin laukkaharjoitusten vuoro! Jo muutamankin kierroksen mittaiset välikäynnit saivat Eppuun taas reilusti lisää uutta virtaa, ja kentänvierustan pusikot täyttyivät jälleen peikoista ja möröistä. Ensimmäinen, suurella pääty-ympyrällä suoritettu laukannosto olikin hiukan turhankin vauhdikas, joten pyysin Epun heti raviin ja ruotuun jotta se muistaisi taas miten kouluhevosen kuuluisi nostaa kauniisti pyörivä, tasainen laukka.. Korvat niskaa pitkin valahtaneina Eppu laskikin askellajin raviksi, mutta ennen yhden pääty-ympyrän pienentämistä pikkuruiseksi voltiksi ei ravi ollut niin rauhallista että siitä olisi voinut kuvitellakaan nostavansa laukkaa!

Seuraavalla nostoyrityksellä Eppu osoitti selvästi mieltään sen mielestä liian tiukkoja kurinpitotoimiani vastaan, eikä ensin olisi tahtonut kuin kaahottaa turboravia laukka-avuistani välittämättä. Kun taas sain ratsuni takaisin ruotuun muutaman kierroksen tahtojen taistelun jälkeen, pyysin taas laukkaa ympyrällä ja tällä kertaa se nousikin ihan siivosti, vähän vastahakoisen tuntuisesti vain. Mutta kyllä Eppu taas pian unohti ärsyyntymisensä "niuhottamiseeni" ja alkoi laukata ympyrällä hyvin rullaavaa, tasaista laukkaa. Kun niin laukka kuin asetus ja taivutuskin olivat mielestäni kunnossa, vaihdoin laukan lennossa ja siirryimme ympyrälle toiseen suuntaan. Koska laukka pyöri hyvin tähänkin suuntaan, aloin tehdä kahdeksikkoa vaihtaen laukan aina keskellä suoraan askeleessa - alun hapuilun jälkeen tämäkin alkoi sujua ihan mukavasti, mutta orin koulutustason huomioon ottaen en jaksanut tämän liikkeen kohdalla suuremmin niuhottaa.

Viileästä tuulesta huolimatta niin minä kuin Eppukin kylvimme hiessä pitkänlaisen laukkailun jälkeen ennen kuin pyysin taas kaikenlaiset pelot unohtaneen ratsuni harjoitusraviin. Tällä kertaa se ei ollutkaan mitään hirveää kaahotusta, vaan ihan siivoa ja satulaankin miellyttävän tuntuista ravia. Koska Eppu nyt tuntui taas oikein yhteistyökykyiseltä, päätin kokeilla lisättyä ravia lävistäjällä: ja niin sitä liidettiin kentän lävitse! No, ensimmäinen kerta oli vielä vähän hapuilua, mutta toisella yrityksellä Eppu yritti todellakin parhaansa ja pystyikin niin loistavaan suoritukseen että katsoin viisaimmaksi lopettaa kaikki vaativammat hommat siihen.

Ravailimme hetken ympäri kenttää tehden ympyröitä, kaarroksia ja voltteja, samalla kun annoin Epulle hiljalleen lisää ohjaa. Orin ravi pysyi koko ajan rennon letkeänä ja pää alkoi painua alemmas sitä mukaa kun ohja löystyi, ja ohjien roikkuessa täysin pitkinä hidastin nyt oikein kuuliaisen, ilmeisesti laukkailusta vähän väsähtäneenkin ratsuni käyntiin painoavuilla. Käynnissäkin teimme vielä ympyröitä ja suunnanvaihtoja löysin ohjin viiltävän tuulen tuivertaessa Epun pitkässä harjassa ja kylmentäessä nopeasti lämmenneitä lihaksia. Kovin pitkään emme kentällä kävelleetkään, mutta kävin vielä taluttamassa Eppua hetken verran metsän suojassa ennen kuin vein nyt jälleen tammoille hörhöttelevän orin talliin jossa riisuin siltä varusteet, harjasin sen pintapuolisesti ja heitin vielä selkään ulkoloimenkin jottei hionnut ori vain vilustuisi tuulessa ja tuiskeessa. Vaan eipä tuntunut tuuli ja tuiske Eppua haittaavan, päinvastoin se suorastaan nautti kun sai nyt vapaasti juosta karkuun kaikkia mörköjä joita aina tuulella maan pinnalle jostain putkahtelee..